HUMALAblogi.info

Humalablogi muutti

2012-01-02T10:09:00.001+02:00

Humalablogi muutti vuoden 2012 alusta uudelle alustalle pois Bloggerista. Jatkossa käytä osoitetta:http://humalablogi.infoNämä sivut säilyvät vielä jonkin aikaa, mutta luultavasti arkistoidaan jossain vaiheessa.

Olutseura Oluen Metsästäjien jouluolutbruuvi

2011-12-23T13:29:00.002+02:00

Panimoravintola Beer Hunter'sissa kokoontuva porilainen olutseura Oluen Metsästäjät pitää perinteisesti joulukuun kokouksessaan 10 oluen jouluolutmaistelun. Oluen Metsästäjien pieni mutta innokas tiimi testasi tälläkin kertaa Beer Huntersin kaappien jouluherkkuja. Raadin jäsenet edustavat olutharrastajia laidasta laitaan - yhdistävänä piirteenä on mieltymys uusien makujen kokemiseen. Jouluherkkujen sijaan ehkä pitäisi puhua talvioluista. Tulokset "valmistuivat" tähän blogiin joulua ajatellen hieman myöhään, mutta kyllähän näitä joulun jälkeenkin juodaan. Kuten aina olutseuramme pruuveissa, arviot tehtiin sokkona: etukäteen ei tiedetty pruuvissa olevia oluita ja oluet paljastettiin vasta pistelaskun jälkeen. Maistettu valikoima poikkesi jonkin verran "normaaleista jouluoluttesteistä", sillä mukana oli vuosi sitten Beer Huntersiin tuotuja omatuontioluita (merkitty tähdellä *).

Tässä tulokset:

10. Erdinger Schneeweisse 102 p
"Suussa poreileva" "Kivennäisvesimäinen" "Sitrusta" "Simamainen" "Ei kinkun kanssa" Schneeweissen todettiin yleisesti olleen hieman väärässä seurassa eikä se oikein talvioluesta käykään.

9. Kragelund Sint Niklaas Jule Dubbel* 132 p
"Punaherkkukainen tuoksu" "Jopa lihaisa tuoksu" "Kitkerä jälkimaku" "Ei jouluinen, liian tavanomainen" Tanskalainen jouludubbel ei ehkä enää ollut parhaimmillaan.

8. Midtfyns Jule Ale* 138 p
"Joulumausteinen" "Neilikkainen" "Testin jouluisin maku" "Korostetusti jouluolut" Testin joulumausteisin olut ei kuitenkaan miellyttänyt raatia huippupisteisiin.

6. Fur Vulcano Julebryg* 139 p
"Maussa toffeeta" "Ei erityisen jouluinen" "Tuoksu paranee lämmetessään" "Tässä seurassa vähän pliisu"

6. Saku Porter 139 p
"Lakritsainen" "Tasapainoinen, maltainen" "Mahtava maltaisuus" "Paranee lämmetessään" "Hiukan makea" "Persoonaton jouluolueksi" Sakun kausiportteri jäi yllättävän kauas kärjestä, tosin kokonaispisteitä laski yhden raatilaisen antamat heikommat pisteet.

5. Beer Hunters Mufloni Talvi Pukki 146 p
"Hedelmäinen tuoksu" "Tuoksuu kuin apilapelto sateen jäljiltä" "Raikas, pirteä" "Epämiellyttävä tuoksu" "Hedelmäistä humalaa" Oman talon kausituote keräsi tasaisesti pisteitä.

4. Nils Oscar Julöl 2011 149 p
"Tuoksussa hento lakritsi ja kahvi" "Muuten huippuolut, mutta tuoksu jotenkin epämiellyttävä" "Espressoa maussa" Nils Oscarin jouluolut sai parilta raatilaiselta kärkipään pisteet ja miellytti muitakin kahvisuudellaan.

3. Hornbeer Juleøl (2011) 150 p
"Lakristi tai salmiakki tuoksuu" "Lakritsipiippu" "Maussa lakritsa menee yli" "Salmiakkikossua" "Maku kuitenkin sopusuhtainen" "Liikaa lakritsia" Vaikka saikin maistelun aikana kritiikkiä lakritsaisuudestaan, olut keräsi hyvät pisteet. Mainittakoot, että humalablogistin Pikkulinnun hanasta tarjoiltu tuopillinen maistui täysin erilaiselta.

2. Det Lille Bryggeri Julebryg* 152 p
"Aavistuksen leipäinen tuoksu" "Maistuu joululta" (vastaus vierestä: "Ei pidä paikkaansa") "Viipyvä jälkimaku" Det Lille Bryggerin jouluolut sai hyvät pisteet kaikilta raadin jäseniltä. Tämän vahvahkon oluen maulle vuoden kypsytys lienee tehnyt hyvää.

1. Åbro Julbock 155 p
"Toffeemainen tuoksu, pehmeä" "Rusinainen" "Jopa jouluinen, hyvä kinkkuolut" "Englantilaista hedelmäkakkua" Testin voittajaksi nousi todellinen jokeri! Voittaneessa Åbro-pullossa parasta ennen päiväys oli 11/2010, joten kyse on pari vuotta kypsyneestä pullosta. "Tuoreena" Åbro Julbock ei ole kovin ihmeellinen olut, mutta ikääntyessään on selvästi saanut luonnetta. Mainittakoot, että kyseinen olut oli osan säilytysajastaan viettänyt huoneenlämmössä kaukana "optimaalisista" kellarointiolosuhteista.

Perinteisessä "paras olut kinkun kanssa" valinnassa ääniä saivat Sint Niklaas, Åbro ja sen äänestyksen voittanut Saku Porter.

Bruuverin talonmaku

2011-12-10T14:17:00.001+02:00

Olen aina silloin tällöin kirjoittanut Bruuverin ipojen ja apojen kohdalla selkeästä ns. talonmausta. Kyseisissä oluissa se on ollut eräänlainen pippurinen, hieman pistävä sivumaku. Saimaan panimolla pannut oluet ovat olleet ravintolassa selvästi erilaisia. Kommentoituani asiaa Arden blogissa Bruuverin Talvi-Ipeloffin kohdalla Bruuverin panija Ilkka Sysilä lähestyi minua. Viestistä ymmärsin, että Sysilä haluaa minun oikaisevan olettamukseni siitä, että maku tulee käytetystä hiivasta. Eli tässä tulee panijan selitys Bruuverin oluiden "talonmausta":

Bruuverin oluissa oli usein läsnä vahva talonmaku ennen hanaremonttia. Se sai minut ajoittain todella epätoivoiseksi. Talonmaku johtui kontaminoituneesta (paskaisesta) hanajärjestelmästä, jota ei saatu pesemälläkään puhtaaksi ja se koski KAIKKIA saman jäähdyttimen läpi laskettuja oluita.Ajoin vaivalla läpi hanaremontin ja huolehdin nykyisin itse hanahygienian tinkimättömän hoidon valvonnasta.Uuden hanajärjestelmän käyttöönoton jälkeen talonmaku katosi.Jästipää, lopeta siis noiden hiivasta johtuvien talonmakuhuhujen levittäminen ja kerro olutnussijakollegoillesikin asiasta.Maltaisn joulunalusterveisin, Ilkka SysiläMaltaisin terveisin, Ilkka Sysilä

Yhdysvalloissa yli 1800 panimoa

2011-11-08T07:15:00.001+02:00

Yhdysvalloissa panimoiden lukumäärä on ylittänyt 1800 panimon rajan. Lokakuun lopussa USA:ssa laskettiin olevan 1876 panimoa, joista 1826:n katsotaan olevan "käsityöläispanimoita" eli englanniksi "craft breweries". Pienpanimoiden nousu on uudella mantereella ollut huimaa sillä vuonna 1985 toiminnassa oli vain 26 panimoa. Samaan aikaan pienpanimoiden tehdessä nousua, suurten jättien Anheuser-Buschin ja MillerCoorsin myynti on laskussa. Yhdysvaltain suurimmat käsityöläispanimot ovat Boston Beer (Boston, MA), Sierra Nevada (Chico, CA), New Belgium (Fort Collins, CO), Spoetzl Brewery (Shiner, TX) ja Pyramid Breweries (Seattle, WA). Näistä Samuel Adams -tuotemerkillään tunnettu Boston Beer on selvästi suurin.

Uusi Facebook-sivu

2011-10-12T22:22:00.000+03:00

HUMALAblogi.info vaihtoi Facebookissa sijaintiaan vanhan mallisesta ryhmästä sivuksi. Tykkää ("Liketä") Humalablogia tämän linkin takaa. Tuonne sivulle pusken myös sellaisia pikku-uutisia ja linkkivinkkejä, joita ei blogiin kannata laittaa. Vielä kun jaksaisi kirjoittaa blogiinkin ... no, toivottavasti ainakin kesän matkaraporttia on tulossa lähiaikoina :)

Korjaus SOPP 2011 blogaukseen

2011-08-02T16:50:00.003+03:00

Kirjoitin: Mufloni Boheemi taitaa olla BH:n panijan Erik Ekholmin ensimmäinen yritys valmistaa tsekkityyppistä pilsiä.

Erik halusi korjata, että kyseessä ei ollut suinkaan yritys tehdä tsekkityylin mukaista pilsiä - se olisi ollut aivan erilainen keitos - vaan tarkoituksena oli tehdä reilulla kädellä humaloitu pils. Hyväähän tuo oli tänään Beer Huntersin hanasta Porissa. Vinkataan vielä, että Mustaa Intianpässiä on näköjään tulossa pullossa myyntiin hyvinvarusteltuihin maitokauppoihin.

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki 2011

2011-07-31T22:00:00.001+03:00

Humalablogisti on viettänyt kesälomaa ja matkaillut ja niinpä blogin päivittäminenkin on jäänyt. Sen verran täytyy kuitenkin aktivoitua, että saa yhden merkinnän heinäkuulle. Myöhemmin luvassa on kyllä myös tarinaa kesälomamatkasta, joka suuntautui Yhdysvaltain luoteisosiin. Mutta tämän blogauksen aiheena on tämän vuoden Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma Helsingissä eli SOPP 2011.

Tänäkin vuonna menin SOPP:iin heti sen avajaispäivänä torstaina. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa pyrkiä vierailemaan SOPP:ssa joko torstaina tai perjaintaina avajaisaikaan niin välttää jonotuksen ja panimoiden edustajilla on enemmän aikaa jutella tuoppien vääntämisen välissä. Tänä vuonna SOPP oli lähes kokonaan suomalainen, poikkeuksena jo aiemminkin ollut virolainen Taako koduõluensa kera. Koduõlu oli jälleen hyvää - tällä kertaa tuote oli melko samea ja sahtimainen. Toisenlaisiakin variantteja on sattunut kohdalle. SOPP:ssa ei ulkomaanosastoa edes kaivannut, sillä sitä puutetta paikkasivat Helsingissä samaan aikaan One Pint Pubin saksalaisomatuonnit ja Olutravintola Pikkulinnun Bitter&Sour-viikot.

Olutharrastajaa joka varten vasten matkustaa periferiasta Helsinkiin kiinnostaa luonnollisesti pienpanimoiden uutuudet. Tällä kertaa ihan uusia tuotteita ei kovin montaa ollut, sen verran kuitenkin, että torstaina sain paikalla muutaman tunnin kulutettua. Perjantaina piipahdin vielä "hengailemassa" muutaman oluen verran. Sattumalta olin festareiden 3000. kävijä ja palkinnoksi sain tuopin vapaavalintaista Teerenpelin olutta, joksi valikoitui heidän kausituotteensa Red Ale. Tässä seuraavassa lyhyet luonnehdinnat maistamistani oluista:

Hollolan VehnäHirvi

Festareiden suurimpiin pettymyksiin kuului tämä saksalaistyylinen vehnäolut. Hollolan isäntä on yleensä melko tarkka oluidensa laadusta, mutta tämä liimainen ja hapahko olut ei ollut sellaisessa kunnossa, että sitä olisi oikeastaan kannattanut myydä. Kuulin lisäksi, että AmeriikanHirvessä oli esiintynyt diasetyyliä. Ei kiva. Tosin ajoissa loppunut KiviSahti oli sitä maistaneiden mukaan ok.

Malmgård Vehnänen

Toinen vehnäolutuutuus, joka on tehty Olutposti-lehdelle 10-vuotisjuhlaolueksi. Sitä on myyty myös muun muassa Malmgårdin Witin nimellä. Festareilla nauttimani olut oli väriltään kirkas, mutta utuisempiakin versioita ovat olutharrastajat tästä oluesta reittailleet. Siitäköhän sitten johtunee, että Vehnänen maistui kovasti Kristallweizenilta eli suodatetulta saksalaisvehnältä. Suodatus yleensä suodattaa myös maut pois, niin tässäkin tapauksessa. Banaania ja hedelmäestereitä olisi tässä kaivattu kovasti lisää.

Teerenpeli Kaura Stout

Teerenpeli on ilmiselvästi aloittanut kausioluttuotannon. Onhan niitä ennenkin ilmeisesti ollut, mutta nyt oluet on nimetty tyyliensä mukaisesti. Red Alen jatkoksi on tullut Kaura Stout. Kaurastoutit kuuluvat yhtenä lempioluttyyleistäni. Kaura pehmentää stouteissa makua ja tekee usein yksiulotteisista paahtopommeista juotavampia. Teerenpeli Kaura Stout oli lajinsa melko tyypillinen edustaja. Suklaata, kahvia ja paahteisuutta melko kuivan jälkimaun kera. Ei tämä huonoa ollut, mutta kun on tullut juotua niin paljon loistavia kaurastoutteja niin ei tämä nyt järisyttänyt. Voisin kuitenkin juoda toistekin.

Stadin Rongoteus Barley Wine

Stadin Panimo oli SOPP:ssa mukana pitkästä aikaa. Panimo tarjosikin varsin ison kattauksen oluitaan ja myi pullo-oluensa kuluttajaystävälliseen 5 euron hintaan. Rongoteusta tuli koeponnistettua jo keväällä Stadin panimolla tankista ja hyväksi todettua. Tässä rukiin maku tulee voimakkaasti läpi. Sen ja limppumaisen makeuden yhdistelmä sai minut toteamaan Stadin Panimon Timo Konttiselle, että ovat kehittäneet uuden oluttyylin: imperial kvassin. Makeudessaan olut kestänee ikäännyttämistä ja sellaisenaan sopii lähinnä jälkiruokaolueksi eikä niinkään normi barley wine tapaan talvi-iltojen lämmittäjäksi. Stadin uutuuksista American X Pale Ale (nimellä Liberty Pale Ale) ja Chinook Pale Ale tulivat testattua ennen festareita sadetta pidellessä Black Doorin hanasta. Liberty Pale Ale maistui täysin erilaiselta Bläkkärin kuin festraeiden raanasta: BD:ssä se oli karamellinen kun taas SOPP:ssa olut oli raikkaan jenkkihumaloitu. Chinook oli kovin kevyt ja humala ei päässyt esille oikein lainkaan.

Beer Hunter's Mufloni Musta Intianpässi

Beer Hunter's toi paikalle tuttuun tapaan taas muutamia uutuuksia ja vanhoja kiinnostavia tuttuja (Kuvee de Yyteri, Single Hop Simcoe ja Porispere-kilju). Uutuuksista Musta Intianpässi oli varmasti oudoin. Tutun vaalean Intianpässin rapsakkaan 150 IBU:un oli isketty salmiakkista paahteisuutta. Onkohan kyseessä Suomen ensimmäinen Black IPA? Alan miehet tuntuivat tykkäävän tästä. Itselleni jäi hieman ristiriitainen vaikutelma, Black IPA ja sessio-olutvahvuus kenties ...

Beer Hunter's Mufloni Boheemi

Mufloni Boheemi taitaa olla BH:n panijan Erik Ekholmin ensimmäinen yritys valmistaa tsekkityyppistä pilsiä. Boheemissa olikin eteläsaksalaisen zwickel-oluen luonnetta ja 5.5-prosentin vahvuudella riittävää runkoa ja potkua. Ehkäpä humaloinnissa on vielä viilaamista - katkeruus oli aavistuksen pistävää, joka heikensi hieman nautittavuutta. Tosin tarkemmat analyysit vaatisivat muutaman tuopin Boheemia alle. Ei tällä pilsillä vielä kuuhun mennä, mutta ehkä jo seuraavalla keitolla.

Beer Hunter's Nasty Suicide

Nasty Suicide on Erik Ekholmin ja vaasalaisen Patrik "Pade" Wilförin yhdessä keväällä keittämä imperial stout, joka on tehty Paden kotiolutreseptin pohjalta. Tukevassa oluessa on mukana muskovado-sokeria ja siihen on jälkikäymisessä lisätty hunajaa. Englantilaisen olutharrastajapariskunnan häihin alun perin pantu "Nasse" on makeahko jälkiruokaolut, joka peittää 12-prosentin alkoholipitoisuuteensa erittäin hyvin. Jonkin verran paahteisessa tuotteessa raaka-aineista muskovadon ja hunajan pystyy erottamaan hyvin. Nautittava impy, valitettavasti vain kertaerä - tämän ikäännyttäminen olisi mielenkiintoista ja Nassea joisi useamminkin.

Eli sellainen SOPP tällä kertaa. Paikalla oli edellä mainittujen lisäksi myös Mallaskoski, Plevna, Nokia, Laitila, VASP, Saimaa ja Lammin Sahti. Kyllä tämä paikkansa ansaitsee Suomen parhaana olutfestarina. Leppoisa tunnelma, hyvä sijainti ja ajankohta. Ensi vuonna olutharrastajana toivoisi enemmän festivaalispesiaalieja panijoilta vaikka monilla onkin kokonsa puolesta ongelmallista niitä tehdä. Ehkäpä muutamaa uuttakin nimeä toivoisi ensi vuonna paikalle.

Porispere Kilju

2011-06-29T00:49:00.001+03:00

Tänä torstaina Beer Huntersissa klo 18:30

http://www.radiopori.fi/uutiset/satakunta/porispere-tuo-markkinoille-oman-kiljun-28-06-2011

Uusi trappistipanimo Ranskaan? Uusin lambic-sekoittamo aloitti jo ...

2011-06-01T19:13:00.000+03:00

Ranskasta kuuluu kummia. Pohjoisranskalaisen Mont des Catsin luostarin munkit ovat aloittamassa oluenpanon. Tätä ranskalaista trappistiluostaria on konsultoinut belgialainen Chimay ja parin viikon päästä julkaistaankin Mont des Catsin ensimmäinen, Belgiassa pantu, olut. Uutiset kertovat, että myöhemmin tänä vuonna Ranskan munkit alkavat panna oluitaan omassa luostarissaan, jolloin tulemme saamaan kaikkiaan kahdeksannen trappistipanimon Chimayn, Westvleterenin, Westmallen, Orvalin, Achelin, Rochefortin ja La Trappen rinnalle. Lue uutinen ranskalaispanimosta täältä.

Toinen merkitykseltään samankaltainen uutinen on uuden belgialaisen lambic-sekoittamon Gueuzerie Tilquinin tuotteiden tuleminen myyntiin. Sekoittamon lauantaisissa avajaisissa oli ollut tarjolla neljää erilaista lambicia. Pierre Tilquinin lambic-sekoittamo on ensimmäinen uusi laatuaan 15 vuoteen. Charles Cookilla on hyvä blogikirjoitus Tilquinista.

Olutmatkailua Kaunasissa ja Vilnassa

2011-05-21T15:00:00.001+03:00

Huhtikuussa Ryanairilla oli parin päivän ajan lennot Pirkkalasta Kaunasiin tarjouksena 6 euroa suunta. Ex tempore päätin tarttua tuohon ja ostin liput toukokuulle sunnuntai-keskiviikkovälille. Myöhemmin tilasin Booking.comin kautta hotellit ja pikkubudjetilla sopivilla hinnoilla: Kaunasissa Hotel Metropole oli 32 euroa yö ja Vilnassa uudenkarhea Hotel Gile 25 euroa/yö.

Liettua on Balkanin maista selvästi mielenkiintoisin olutmielessä. Virossa toimii vain muutamia panimoita ja koduõluen saatavuus on melko rajallista. Latviassa on hiukan enemmän panimoita, mutta laatu on kautta linjan varsin kehno ja oluet eivät kovin mielenkiintoisia. Sen sijaan Liettuassa ja erityisesti Pohjois-Liettuassa on elävä maatilapanimoiden kulttuuri ja kymmeniä pikkupanimoita, jotka panevat erikoisia perinneoluitaan. Näiden perinneoluiden nauttiminen oli yksi matkani päätarkoituksista Kaunasin ja Vilnan panimoravintoloiden lisäksi.

Ensimmäinen yö meni Kaunasissa. Sinne Ryanair onnistui lentämään 1,5 tunnin lennon 50 minuuttia edellä aikataulusta! Koska saavuin suhteellisen myöhään kaupunkiin, jouduin turvautumaan taksiin. Taksi olikin ainoa asia mikä Liettuassa oli melko kallista. Tämäkin toki johtuu siitä, että gringoa kusetetaan sen mikä pystytään. Mistähän johtuu, että kaikista palveluammateista ympäri maailman (ehkä Suomea lukuunottamatta) epärehellisimmät ovat taksikuskeja? Kaunasin lentokentälle kannattaa käyttää bussia numero 29 joka kulkee bussiaseman liepeiltä lentokentälle. Lippu maksaa 2 litiä (noin 60 senttiä).

Kaunasissa kävin iltaoluella hotellin nurkilla olleessa RePUBlic-baarissa (Laisvės 57). Tässä hip-cool-pubissa ei juuri liettualaisia oluita näkynyt, mutta hanoissa oli kansainvälistä tavaraa tyyliin Grimbergen (6 Lt, alle 2€) ja Murphys Red. Tulipa sieltä saatua hanasta jopa uusi olut: Moreeke, joka on De Koningshoevenin panimon kevyt Leffe-tyyppinen ale. Reissun ensikosketus liettualaiseen olueen oli Švyturys Nefiltruotas Raw, joka on ison panimon näkemys suodattamattomasta lagerista.

Seuraavana päivä suunta oli Vilnaan. Juna on kätevä: aikaa menee vuorosta riippuen tunnista reiluun puoleentoista tuntiin. Lippu maksoi 17 Lt (5 €), joten matkustaminen on halpaa näissä siisteissä junissa. Vilnassa yövyin kaksi yötä. Vierailin kaupungin kaikissa kolmessa panimoravintolassa:

Prie Katedros Bravoras (Gedimino 5)
Prie Katedros Bravoras lienee kaupungin vanhin panimoravintola, sillä se perustettiin Avilys-nimellä vuonna 2001. Itse vierailin Avilyksessä vuonna 2004. Nykyisin Avilys-niminen panimoravintola löytyy Kaunasissa. Prie Katedros Bravorasin tyyli on melko "upscale" ja ruuan hinnat vilnalaisittain melko korkeat. Tarjolla on kolmea omaa olutta: Šviesusis (vaalea), Medaus (hunaja) ja Tamsuis (tumma). Oluet ovat varsin vaatimattomia, melko tyypillisiä ruokaan keskittyvän panimoravintolan tuotoksia.

Būsi Trečias (Totoriu 18)
Būsi Trečias on kävelymatkan päässä edellisestä. Jos Katedros on expattien ja liikemiesten paikka, Būsi Trečias vaikutti keskeisestä sijainnistaan huolimatta laajempien kansanryhmien lounaspaikalta - olin lounasaikaan ravintolassa ja ruokailijoita riitti. Talon omat oluet eivät olleet kovin ihmeellisiä ja pientä happamuuttakin osasta saattoi löytää. Ne kuitenkin ovat hieman persoonallisempia kuin Vilnan kahden muun panimon keitot. Tarjolla oli Šviesus, Tamsus ja Juodas. Juodas on vahva 7-prosenttinen tumma lager.

Bravaria (Ozo g. 25)
Bravaria on saksalaistyyppinen "oluthalli", jollaisia panimoravintoloita löytää ympäri maailman aina Vietnamia myöden. Vilnan lisäksi Bravaria on Kaunasissa ja Šiauliaissa. Epäilen, että oluet pannaan Vilnan yksikössä, jossa kattilat olivat keskeisellä paikalla. Bravaria sijaitsee kaupungin pohjoispuolella jättimäisessä Akropoliksen kauppakeskuksessa. Sinne kannattaa mennä bussilla tai ottaa taksi. Akropoliksessa on myös hypermarketti Maxima, jossa on laaja valikoima liettualaisia oluita. Keskustan Maximoista löytää myös aika paljon maisteltavaa. Tosin pienpanimo-oluita ei juuri ole - muistaakseni vihreän sillan pohjoispuolella olevassa kauppakeskuksessa oli joku erikoisempia oluita myynyt pikkukauppa. Bravariaan palatakseni: tämä on paikallisten suosiossa oleva hyvin halpa ravintola. Pieni olut maksaa 2,5 litiä (70 senttiä) ja ruoka-annokset 15 litin molemmin puolin (nelisen euroa). Täälläkään oluissa ei ole kovin paljon kehumista: viisi omaa olutta ja kvass (Gira) eivät hurraa-huutoja saa aikaan. Mielestäni sortimentin paras oli dunkel-tyyppinen Ajerų, joka oli ihan miellyttävä karamellinen ja suklainen tumma lager.

Summa summarum - panimoravintolat eivät olutharrastajalle vielä riemunkiljahduksia aiheuta, mutta ainakin kaksi viimeksi mainittua menettelevät edullisina ruokapaikkoina. Onneksi kaupungissa on joitakin pienpanimo-oluisiin erikoistuneita baareja, joista kannattaa mainita kaksi:

Šnekutis
Šnekutiksiä on olemassa kaksi: vanhan kaupungin liepeillä (Šv. Stepono g. 8) ja toinen Užupiksen "vapaavaltiossa" (Polocko 7.a). Jälkimmäisessä en käynyt, mutta Stepono-kadun paikka onkin mielenkiintoisempi, koska siellä työskentelee paikan omistaja, kaikissa mainosmateriaaleissa esiintyvä viiksivallu. Tämä paikallinen markkukorhonen ei puhu englantia, mutta tilaaminen sujuu vaivattomasti ja pöydissä on olutmenut, joista on helppo valkata tilattava tuote etukäteen. 12 hanassa on olutharrastajalle todellista hardcore-kamaa: pohjoisliettualaisten maatilapanimoiden oluita (kaimiskais). Juodessaan vaikkapa pasvalyslaisen Jonas Morkūnaksen panemaa suodattamatonta 6-prosenttista olutta tietää olevansa niin kaukana teollisista, hajuttomista ja mauttomista kuin on ylipäänsä mahdollista päästä: Morkūno aluksen tuoksua hallitsee diasetyylinen maalaisaromi. Maussa on voimaisuutta, runsaasti mineraaleja ja katkeruutta. Pohjois-Liettuan panimoiden käyttämä vesi on erittäin mineraalipitoista ja käsittääkseni oluiden katkeruus ei tulekaan normitapaan niinkään humaloinnista vaan panemisessa käytetystä vedestä. Kaapeissa on myös runsaasti litran pulloissa maatilaoluita. Kävin Šnekutiksessä kaksi kertaa ja menen varmasti uudelleen. Voin suositella oluen kanssa naposteltavaksi myös paikan valkosipulileipätikkuja - erityisesti lämpiminä aivan loistavia.

Alaus Namai (Alberto Goštauto g. 8)
Tämä joen lähellä oleva opiskelijapaikan tapainen baari on avattu helmikuussa 2009. Namai on Šnekutista huomattavasti isompi ja täynnä opiskelijoita, mutta koostaan ja yksinkertaisesta sisustuksestaan huolimatta viihtyisä paikka. Paikan hanavalikoima (16 vakiohanaa ja yksi vaihtuva) perustuu myös liettualaisiin pienpanimo-oluisiin. Pullovalikoima on myös liettualaiseksi erittäin laaja ja kansainvälinen. Tosin ainoat joiden näin parin tunnin aikana juovan pullo-olutta olivat italialaisia turisteja! Olutharrastajalle Šnekutiksen lisäksi pakollinen käyntikohde. Oluet ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta erit kuin Šnekutiksessa.

Seuraavalla kerralla kun eksyn Vilnaan niin pakollinen käyntikohde lienee myös Bambalynė (Stiklių g. 7) johon en tällä kertaa ehtinyt.

Viimeisen päivän ennen lentoa vietin Kaunasissa. Kävin myös Kaunasin Bravariassa syömässä - siellä listalla on samat oluet kuin Vilnassa. Kaunasin Bravaria sijaitsee myös Akropolis-ostoskeskuksessa, joka on täällä kävelymatkan päässä keskustasta. Ja myös Kaunasin Akropoliksessa on olutostoksiin suositeltava Maxima. Samoin kävin Kaunasin Avilys-panimoravintolassa. Kaunasin Avilys on samantapainen kuin Vilnan Katedros. Kaksi omaa olutta eivät olleet kummoisia. Kaunasista Gyvas Pubin (Muitinės st. 1/Rotušės sq. 6a) pitäisi olla erinomainen paikka bongata pienpanimo-oluita: tarjolla on netin mukaan 33 erilaista liettualaista olutta.

Tällainen olutmatka tällä kertaa. Liettuaan pitänee palata lähivuosina uudestaan. Mielenkiintoisinta olisi päästä paikan päälle Pasvalysiin, Biržaihin ja vastaaviin paikkoihin tutustumaan miten paikallista olutta pannaan. Mutta Kaunas ja erityisesti Vilna käyvät hyvä korvikkeena!

Urkin sahtipäivillä

2011-05-14T10:02:00.006+03:00

Blogger on ollut kyykyssä (=read only -tilassa) viime päivät ja en ole päässyt tuoreeltaan raportoimaan St. Urho's Pubin sahtipäivistä, joilla pikaisesti vierailin tämän viikon keskiviikkona.

Keskiviikkona olin siis ekskursiolla Helsingissä. Urkin lisäksi kävin myös ensimmäistä kertaa (jo viime vuonna?) laajennetussa Black Doorissa - uudet tilat totesin viihtyisiksi. Bläkkärin valikoimasta kerrottakoon hanassa oleva Meantimen Scotch Ale johon en ole mualla törmännyt. Meantimen normaaliin tapaan tästä on tehty helposti juotava tyylinsä edustaja. Hiukan oli viinietikkaa maussa mukana, mutta sen verran niukasti etten jaksanut siitä henkilökunnalle huomauttaa. Kittyssä kävin tsekkaamassa Oluthuoneiden vehnäolutviikkojen tarjontaa. Lista on varsin mielenkiinnoton, mutta pitihän siltä poimia Stadin Panimon American Wheat. Se oli pullosta varsin vaatimaton tuote, uskoisin että olisi raikkaampi tuoreena hanatavarana.

Sahtipäivillä olin ensimmäistä kertaa heti niiden auettua kello kolme (no, tarkalleen 15:03). Olen näillä perinteisillä festareilla kyllä vieraillut muutamia kertoja, mutta yleensä vasta torstaina tai perjantaina. Paikalla oli yllättävänkin rauhallista, muutama "usual suspects", mutta istumatilaa oli hyvin eikä tiskillä tarvinnut jonottaa.

Urkissa debytoi uusi sahdinvalmistaja Keuda eli Keski-Uudenmaan ammattiopisto, jonka mikrokokoisista laitteista valmistuneita oluita oli tarjolla myös tämän vuoden HBF:llä. Keudan sahti ei mitenkään häikäissyt, mutta tuote oli puhdasmakuinen, jos sahdista niin voi sanoa. Katajan ja banaanin elementit olivat läsnä. Tuosta on hyvä lähteä kehittämään eteenpäin. Toinen uutuussahti minulle oli muovikanisterista lasiin kaadettu Viini-Heilan Pihamaan sahti ja sen 9-prosenttinen vahva versio. Se oli aivan liian makeaa ollakseen nautittava, mutta varmaankin ensimmäistä kertaa sain Pihamaa/Kartano-kompuksen sahtia, joka ei ollut hapanta.

Pari muuta maistelin kavereiden laseista (totta kai :)). Malmgårdin ensimmäinen sahti - edelleen vanhalla Huvilan Sahdin nimellä ja spekseillä myytynä - oli varsin karmea esitys. Olen melko varma, etteivät panimon pojat sitä tällaisena olleet tarkoittanut. Sahti näytti kuravelliltä ja maistui polttavan alkoholiselta. Hartolan sahti oli makeaa ja hyvää - laadukas tuote. Mufloni Sahti oli ainakin meidän pöydässä kunnossa. Tosin Helsinkiin asti raahattuna se ei ollut ollenkaan niin raikasta kuin eilen illalla jääkiekko-ottelua panimoravintolassa juomat neljä tuoppia.

Sellaiset sahtipäivät tällä kertaa. Tarjolla olleet poronapit olivat herkullisia ja seura oli hyvää. Tunnelmaa voidaan kuvata "laiskanpulskeaksi".

Olutuutisia: eilen saapui Beer Huntersiin Suomen ensimmäinen pullo Brewdogin maailman vahvinta olutta The End of Historya. Tämä 55-volttinen kärppäversio oli tiettävästi viimeinen myynnissä ollut pullo (joita kaikkiaan valmistettiin 12). Pullo avataan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, joka tämän hetken suunnitelmien mukaan on loppukesästä.

Karhu III:lle hopeaa olutkilpailussa

2011-04-14T12:57:00.000+03:00

The Brewing Industry International Awardsit 2011 on jaettu. Tämä on käsittääkseni panimoteollisuuden itsensä jakama suurin vuosittainen olutpalkinto. Onnea Karhu III:lle, joka voitti hopeaa mietojen kraanalagereiden sarjassa. Karhun päihitti Joseph Holtin 3,8-prosenttinen Crystal Lager, jota en ole itse päässyt maistamaan. Muitakin palkintoja jaettiin runsaasti ja ruotsalainen Crocodile Lager voitti jälleen yhden kultamitalin vyölleen. Sikäli hassua, että juuri tämä olut on Ruotsista voittanut useita palkintoja vuosien varrella - se on ilman sarvia ja hampaita aivan huonoimmasta päästä ruotsalaisia teollisia maitokauppaoluita. Ehkä kilpailussa arvioidaan myös tölkki?

Muutenkin voittajat aiheuttavat hieman pään pyöritystä: Bintang, Shepherd Neamellä pantu Asashi Dry, Myanmar Double Strong Beer ... Aivan kaikki palkinnot eivät sentään menneet yllättäville tahoille: kultaa tuli mm. Sierra Nevada Pale Alelle, Thornbridgen Jaipur IPA:lle ja Porterhousen Plain Porterille.

Listan palkituista löydät tästä tiedostosta.

Beer Hunters korjasi potin Helsinki Beer Festivalilla

2011-04-09T13:35:00.000+03:00

Tämän vuoden Helsinki Beer Festival on parhaillaan menossa toista päivää Helsingin kaapelitehtaalla. Eilen kuitenkin jaettii vuoden tärkeimmät olutpalkinnot. Porilainen Beer Hunters voitti 11 vuoden odotuksen jälkeen festareiden vuoden oluen palkinnon - ensimmäinen kyseinen titteli tuli vuonna 2000 Mufloni Stoutilla.

Beer Huntersilla on festareilla mukana 12 olutta joista neljä pääsi palkinnoille. Komeinta jälkeä tuli vahvojen pintahiivaoluiden sarjassa, jossa Beer Hunters pokkasi, ei enempää tai vähempää kuin kolmoisvoiton. Ykkösenä oli "viime hetkessä" festareille tuotu viiden C-humalan olut, Mufloni CCCCC. Matala-alkoholisten hanatuotteiden luokassa ykkönen oli Mufloni Single Hop -sarjan Simcoe, joka sitten valittiin myös festareiden parhaaksi olueksi! Huikea saavutus 3,5-prosenttiselta bitteriltä, joka sisältää vain yhtä humalaa. Humalablogistin mielestä tämä onkin sarjan toiseksi paras olut. Vielä parempaa on Single Hop Citra :)

Muista suomalaisuutuuksista jäivät eiliseltä mieleen Keudan vehnäoluet: kaikki olivat aivan juotavia ja maussa on tietynlaista herttaista käsityöläisleimaa. Saimaan Juomatehtaan "erikoisportteri" (eli Bruuverin Portsari) oli myös mukava portteri. VASP:n hunajauutuus taas miellytti olemalla aidon hunajainen, ei keinotekoinen kuten hunajaoluet usein.

Humalablogisti teki eilen tuttavuutta myös Brewdogin James Wattin kanssa. Blogistin Tactical Nuclear Penguin -paita herätti Wattin mielenkiinnon. Tarkistamattomana vinkkinä kerrottakoon, että Gastropub Stonessa pitäisi olla paraikaa Brewdogeja hanassa. Päivä jatkuu tänään HBF:llä tutustumisella laajaan saksalaisten vehnäoluiden valikoimaan ...

Helsinki Beer Festival 2011 lähestyy

2011-04-05T15:07:00.000+03:00

Perinteinen Helsinki Beer Festival pidetään jälleen kerran Kaapelitehtaalla, nyt tämän viikon perjantaina ja lauantaina 8. - 9.4.2011. Vuoden teemana ovat vehnäoluet ja sen ovat huomioineet myös näytteilleasettajat, joista useilla on vehnäisiäkin tuotteita tarjolla. Vaikka eletään jo festariviikon tiistaita, valitettavasti festarien omatuonnit eivät ole vielä selvillä. Humalablogisti poimi tiedossa olevasta listasta etukäteen mielenkiintoisia maistettavia:

Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiö
VASP:lla on tarjolla vakiovalikoimansa ryyditettynä Savu Katajalla ja Prykmestarin Hunajabockilla. Hunajalager ei etukäteen kuulosta varsinaiselta voittajalta, mutta maistaahan sitä pitää.

Lidskoe Pivo (Olvi Oyj)
Pyyhkeitä Olvi saa siitä, että translitteroi (ilmeisen tahallaan) tytäryhtiönsä nimen väärin - yrityksen nimi kuuluisi Suomessa kirjoittaa Lidskoje! Osa tuotteista on tuttuja jo viime vuodelta. Humalablogistin maistelulistalla on Kvass, White Beer ja Classic.

Keuda, Keski-Uudenmaan ammattiopisto
Keudan oluet ensimmäistä kertaa suuren yleisön saatavilla! Aiemmin Keudan oluet ovat olleet hyvin rajoitetusti saatavilla muutama kymmenen litraa kerrallaan. Teemaan sopivasti yksi oluista on nimeltään Vehnäinen Sarvi.

Malmgårdin Panimo
Viime vuoden tapaan Malmgård on mukana isolla sortimentilla. One Pintin "talon olut" Alpo's IPA tekee paluun, lisäksi uutuuksina ovat Malmgård Emmer ja panimon ensimmäinen sahti! Pojat harjoittelevat Urkin sahtipäiviä varten?

Nokian Panimo Oy
Nokian listallakin on yksi uutuus: Keisari HBW, joka lienee dunkelweizen.

Lammin Sahti Oy
Lammin Sahti tarjoaa normisahdin lisäksi Pöllöä, Käkeä ja viime vuoden juhlaoluttaan.

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy
Laitilan sortimentti on ennestään tuttu, mutta festareilla ainakin laajemman jakelun saa panimon Savuruis. Imperiaali kamppailee luultavasti taas kärkitiloista vuoden olutta valittaessa vaikkei se humalablogistin suosikki olekaan.

Saimaan Juomatehdas
Saimaan Oluesta nimensä muuttanut panimo on myös brändännyt tuotevalikoimaansa uusiksi. Tumma Marsalkka on uutuusolut, joka on jo rantautunut jopa Poriin asti maitokauppoihin. Yleensä osastolla on ollut myös Bruuverin oluita tarjolla, nyt niitä ei ole ainakaan listattu.

Panimoravintola Beer Hunter's
Heikkisen Mika ja Ekholmin Erik ovat ahkeroineet kasaan peräti 12 olutta, joista kolme saa maailmanensi-iltansa festareilla. Listan mielenkiintoisin on Yyterin puolukoista tehty Küvee de Yyteri, joka ennakkomaistojen perusteella on loistava hapan ale. Mufloni Single hoppeja kannattaa myös bruuvata hanatuotteina vaikka pullosta olisivatkin tuttuja. Itse odotan mielenkiinnolla Citra-versiota.

Suomenlinnan Panimo
Suomenlinnakin on sitkeästi mukana joka vuosi. Panimo tuottaa parhaimmillaan mukavia oluita. Nyt mielenkiinto kohdistuu uutuuteen Seth Lageriin, joka on tehty kolmesta eri viljasta (ruis, vehnä, ohra).

Tavataan festareilla. Saa tulla nykimään hihasta!

Anheuser-Busch ostaa Goose Islandin 38 miljoonalla dollarilla

2011-03-31T09:10:00.002+03:00

Olutmaailman viikon suurin uutinen tulee Yhdysvalloista: panimojätti Anheuser-Busch ostaa chicagolaisen, Suomessakin tutun panimon Goose Islandin. Olutharrastajia tapaus hätkähdytti, olihan kyseessä klassinen "iso paha jätti" haukkaa "pienen ja hyvän" -asetelma. Goose Island itsessään ei ole tosin enää kovin pieni: vuoden 2009 tilastoissa se on Yhdysvaltojen 20. suurin panimo, isompi kuin esimerkiksi Anchor, Stone, Dogfish Head tai Brooklyn. Uutisten mukaan kauppaan ei kuulu Goose Islandin Chicagossa sijaitsevat panimoravintolat, joista ensimmäisestä Goose Islandin tarina alkoi vuonna 1988. Kaupan myötä Anheuser-Busch tulee investoimaan Chicagossa sijaitsevaan tuotantolaitokseen, negatiivinen uutinen sen sijaan oli tieto Goose Islandin arvostetun panimomestarin Greg Hallin astuminen syrjään tuotannosta.

Anheuser-Buschille kauppa on selvästi taktinen liike tunkeutumiseksi erikoisolutmarkkinoille. Kuten Suomenkin olutmarkkinoilta on nähty: isojen panimoiden laitteistot ja isot tuotantomäärät eivät sovellu pienempien tuotantojen erikoisoluiden valmistamiseen. On helpompaa tehdä yhteistyötä pienemmän kanssa (kuten äskettäinen Hartwall-Teerenpeli-kuvio) tai sitten ostaa se pois. Carlsbergin Jacobsenin panimo on poikkeus tästä kuviosta: siinä Carlsberg perusti oman erikoispanimon Kööpenhaminassa olevan emopanimon sisään. Goose Islandille kauppa merkitsee lisää muskeleita: isompaa tuotantoa, isompaa markkinointia, parantuvaa jakelua. Ja toki kyseessä on varmasti myös jo ikääntyneiden perustajien halu saada rahastettua elämäntyöstään. Aika näyttää vaikuttaako A-B:n omistus jotenkin oluiden laatuun ja siihen minkälaisia oluita aletaan tekemään. Tähän asti Goose Islandia on pidetty laadukkaana panimona, esimerkkinä Alko Arkadiassa ja olutravintoloissa vieraillut Bourbon County Stout, jonka Olutoppaan lukijat valitsivat vuoden tulokasolueksi ravintoloissa vuonna 2009.

Voisiko tämän kaltainen kauppa tapahtua Suomessakin? Aivan varmasti. Tosin asiaan vaikuttaa se, miten "erikoisolutbuumi" jatkuu ja laajenee Suomessa sekä tietenkin lainsäädäntö: tuleeko pienpanimoille uusia mahdollisuuksia myydä tuotteitaan vaikkapa ulosmyyntioikeuden myötä. En siis hämmästyisi jos tulevaisuudessa Hartwall (Heineken) omistaisi Teerenpelin, Olvi Malmgårdin ja Sinebrychoff (Carlsberg) Vakka-Suomen Panimon. SABMiller tulee sitten pelastamaan Nokian Panimon :)

Olutblogistit ympäri maailmaa ovat kommentoineet A-B/Goose Island -aihetta. Esimerkiksi Pete Brown omassa blogauksessaan "AB-Inbev *hearts* Goose Island. So now what do we do?" lyö Anheuser-Buschia surutta.

Helsinki Beer Festivalin asiantuntijaraati on valinnut vuoden olutravintolaksi tamperelaisen Gastropub Tuulensuun. Valinta oli ansaittu ja Humalablogissakin ravintolaa on estoitta hehkutettu. Onnittelut Lappalaisen Samille ja henkilökunnalle hyvästä työstä!

"Litkuretkellä" Lontoossa

2011-03-21T21:12:00.001+02:00

Vietin talvilomaani Lontoossa menneenä viikonloppuna pitkän viikonlopun merkeissä. Retken aikana oli tarkoitus juoda mahdollisimman paljon "litkuja" eli brittiläisiä real aleja sekä vierailla erilaisissa pubeissa, niin vanhoissa kuin uusissakin paikoissa. Aivan niin paljoa eri paikkoja en ehtinyt kiertämään kuin alun perin suunnittelin, mutta reissu oli onnistunut.

Olen aiemmin arvostellut Lontoota olutskenen vaatimattomuudesta kaupungin valtavaan kokoon suhteutettuna. Nyt täytyy alkaa vetää puheita takaisin: Lontoo on parin viime vuoden aikana ottanut huomattavia askelia eteenpäin. Kaupunkiin on avattu maailmanluokan pubeja (mm. Cask Pub & Kitchen) ja uusia mielenkiintoisia pienpanimoita on käynnistänyt toimintansa (The Kernel, Redemption jne.). Lontoon tarjonta ei ole enää pelkkää perinteistä, usein yksitoikkoista englantilaistyyppistä real alea.

Humalablogisti Utobeerin olutkaupassa Borough Marketilla

Tässä seuraavaksi käyn läpi luettelonomaisesti kaikki ne paikat, jossa ehdin viikonloppuna vierailla. Toivon vinkeistä olevan hyötyä tuleville Lontoo-noviiseille.

Cask Pub & Kitchen
6 Charlwood Street
Tämä valikoitu tavallaan kotipubikseni, koska se on melko lähellä Victorian asemaa, jonka lähistöllä myös hotellini sijaitsi. Välittömässä läheisyydessä ei ole juuri muita "kehuttuja" paikkoja, joten CP&K jää hieman normaalin pubkierroksen sivuun.

Cask Pub & Kitchen nousi välittömästi suosikkipubikseni Lontoossa ja kävinkin siellä kolmena iltana. Iltaisin paikka on hyvin suosittu (=lue täynnä ihmisiä). Kitchenin ruokapuoltakin testattiin ja porsaanvatsa sekä broileripasta todettiin aivan syömäkelpoisiksi. Hinnat pyörivät ruualla kymmenen punnan yläpuolella. Olutpuolella tarjolla on hyvä valikoima nopeasti kiertäviä real aleja sekä ulkomaan hanoja kaikkiaan parisenkymmentä raanaa. Riilit olivat tavanomaista mielenkiintoisemmilta pieniltä panimoilta: uusina tuttavuuksina tuli maisteltua mm. Summer Winesin, Red Squirrelin ja Arbor Alesin tuotteita. Tutummista panimoista löytyi esimerkiksi Dark Starilta Hophead Citra ja Crouch Valelta Santiam. Eurooppahanoissakin oli mielenkiintoista tavaraa: Pikkulinnusta tuttu Grassroots Nighthawks At The Diner, Nøgne Ø Imperial Stout ja Brown Ale sekä Mikkellerin American Dream plus itselle uusi tuttavuus Nøgne Ø Single Hop Citra IPA. Pullotarjonta oli huikeaa: massiivinen määrä jenkkejä ja eurooppalaista huipputavaraa - nettisivunsa väittää 500 pulloa. Näistä tyydyin pruuvaamaan Mikkeller Koppi Tomahawk x Guji Natural Coffee IPA:n.

Tällaista pubia Lontoo on kaivannut. Ei varmasti ollut viimeinen vierailu tässä paikassa.

Tähän vielä listaan CP&K:n "Meet the Brewers"-tapahtumat jos satut olemaan kulmilla noina päivinä:
9.4. Alvinne
2.5. Otley
21.6. Revelation Cat
30.7. Odell
1.8. Kernel

Market Porter
9 Stoney Street, Southwark
Eräänlainen klassikkoriilipubi Borough Marketin kupeessa. Usein paikkaa on kritisoitu riilien huonosta kunnosta, mutta itse en täysin yhdy tähän virteen. Paikka on hyvin suosittu sijainnistaan johtuen ja riilit kiertävät supervauhdilla. Ongelmana onkin, että ne tarjotaan joskus liian tuoreina. Mutta uusia oluita bongaavalle Market Porter tarjoaa aina uutta: tusina riilipumppua kiertävät läpi vähintään kerran päivässä. Tämän tietävät myös todelliset englantilaiset "beer tickerit", jotka päivystävät tilannetta WC:n puoleisessa päässä tiskiä. Valimoima noudattelee brittivalikoimaa kirjavasti: olin kaupungissa St. Patrickin päivän aikaan, jolloin tarjolla oli mm. Wychwoodin Paddy's Tout. Riilien lisäksi vakiona on mm. kolme Meantime-hanaa. Vinkkinä mainittakoot, että Market Porter on viikolla auki myös aamuisin 6-9am (viimeinen tilaus 8.30am).

Brew Wharf
Stoney Street
Tämä panimoravintola sijaitsee kivenheiton päässä Market Porterilta. Paikka on hiukan "upscale" eli paremman luokan ravintola avokeittiöineen ja kalliine hintoineen, mutta sopii kyllä hyvin lyhyeen piipahtamiseen pelkästään oluen merkeissä. Hanatavarana oli kaksi omaa olutta (Beehive-hunajaolut ja Top To Bottom 69 Hop Ale, jossa käytetty 69 eri humalalajiketta) sekä valikoima hyviä muita hanaoluita: mm. Camden Pale Ale, Stiegel Paracelsus ja Rothaus Pils - varsinaisia massalagereita en bongannut hanoista yhtään.

The Rake
14 Winchester Walk
Tämä on myös Borough Marketin aivan kyljessä - käytännössä kuin torin jatke. Torilla olevan pullokaupan ja The Raken omistus on sama. The Rake on hyvin pieni, pienempi kuin vaikkapa One Pint Pub, mutta tila jatkuu katetun terassin puolelle. Pienuudestaan huolimatta lauantai-illalla pubissa oli viisi työntekijää! Tällä kertaa tarjolla oli 4-5 riiliä sekä Texelsin Skuumkoppe ja Schlenkerlan Eiche raanoissa. The Rake on aiemmin tunnettu yhtenä Lontoon kansainvälisimmistä pubeista, mielenkiintoisia jenkkejä ja eurooppalaisia on vieraillut Raken hanoissa. Pullovalikoima on myös laaja. Paikalliset kuitenkin ovat valitelleet tason laskeneen Rakessa ja valikoiman kiertävän hitaammin kuin ennen. Riilitkään eivät ole enää aina iskussa.

Dean Swift
10 Gainsford Street
Tämä on uusi paikka. Se sijaitsee lähellä Tower Bridgeä, jossa on myös muutama muu suositelva pubi. Vaikutti ruokapainoitteiselta paikalta, olutvalikoima on varsin hyvä ja hanassa pitäisi vierailla muun muassa Redemptionin ja BrewDogin tuotteita. Jälkimmäisen oluista vierailessani tarjolla oli Trashy Blonde ja maukas mild Edge. Eilisen riilivalikoiman näkee tästä. Hyvä paikka vierailla vaikkapa Kernelin käynnin jälkeen.

The Kernel Brewery
98 Druid Street
Kernel on pari vuotta vanha mikropanimo, jonka toimitilat sijaitsevat jonkin matkaa Tower Bridgeltä kaakkoon. Panimon "myymälä" on auki lauantaisin kello yhdeksästä kolmeen. Käytännössä kyse on rautatien alla sijaitsevan teollisuusalueen "avoimien ovien päivästä", jossa hieman autotallia muistuttavasta tilasta kaupataan Kernelin panimon pullo-oluita. Tämä on paikka johon paikalliset nuoret perheet ja olutharrastajat tulevat hengailemaan lauantaisin. Myynnissä on hyvä valikoima Kernelin oluita (330 ja 500 ml pulloja, useimmat 2½ puntaa) sekä lähiyritysten välittämiä juustoja ja ilmakuivattuja kinkkuja. Ilmapiiri on leppoisa ja panimomestarin kanssa pääsee juttelemaan varmasti. Joka viikko on ilmeisesti ainakin yksi uusi olut tarjolla tältä ilmeisen laadukkaalta panimolta.

The Willow Walk Victoria
25 Wilton Road
Tässä Wetherspoonin ketjun paikassa tuli käytyä kotiin lähtiessä, koska se sijaitsee aivan Victorian aseman lähellä ja on auki jo kahdeksalta sunnuntaiaamuisin! Arkisin avataan jo seitsemältä. Wetherspoon on tunnettu edullisesta ruuasta sekä halvoista, mutta laadukkaista riileistä: puoli pinttiä maksoi 1,30 puntaa. Willow Walkissa olivat alkaneet Wetherspoonin real ale festarit (virallinen startti 23.3.) jo ennakkoon: riilihanoissa oli mm. Ballast Pointin Shepherd Neamella tekemä Calico ja Big Cityn naispanimomestarin niin ikään Englannissa tehty Jamaica Stout. Wetherspoonit ovat aina varma valinta.

PS:
Avoid Vegas Hotel, 104 Warwick Way, London, SW1V 1SD. They are double booking scammers.

Motörhead sai oman viinin, entäs olut?

2011-02-12T11:42:00.000+02:00

Motörheadin nimeä kantava punaviini, australialainen Motörhead Shiraz 2009 on ollut esillä viime aikoina mediassa. Maisteltiinhan sitä jopa TV:ssä: "Korkojen kera" -ohjelmassa viiniä pruuvasivat Jone Nikula ja Juhani Merimaa. Alkon tilausvalikoimassa tämän kait pitäisi olla, mutta jostain syystä Alkon järjestelmä antaa viinin kohdalla virheilmoituksen vaikka tiedot vielä Googlen haussa näkyvätkin. Viinin speksit ja etiketin näkee esimerkiksi täältä.

Entäpä sitten oluet? Lemmylle varmasti sopisi punaviiniä paremmin oma erikoiserä Jack Danielsiä, mutta englantilaisena luulisi Lemmyn olevan real ale -miehiä. Lemmyn synnyinseuduilla Stoke-on-Trentissä toimii muutama panimo, joista esimerkiksi Titanic sopisi hyvin Lemmy Bitterin panijaksi. Ainakaan en mistään löytänyt tietoa, että Lemmy-aiheista olutta olisi Englannissa julkaistu. Sen sijaan vuoden 2004 tienoilla michiganilainen Thunder Bay Brewing on tehnyt Motörhead IPA -nimistä 6,5-prosenttista olutta.

Jostain internetin kätköistä löysin tiedon/huhun siitä, että Lemmyn suosikkiolut olisi Elephant. "Elefanttikalja" on kaikille suomalaisille tuttu siltä ajalta kun kotimaiset panimot eivät vielä tehneet erikoisvahvoja vaaleita lagereita: laivojen tax freestä maihin raahattiin isoja määriä Carlsbergin Elephantia - olihan siinä selvästi paras hinta/känni-suhde. Nykyään Olvin Tuplapukki ja kumppanit ovat syrjäyttäneet Elefantin. Tätä tietoa vasten ei ole ihme, että Motörhead ja Lemmy ovat myyneet olut-sielunsa kaikista mahdollista oluista "ranskalaiselle" Kronenbourg 1664:lle. Kronebourgin panimonkin omistaa globaali panimojätti Carlsberg. Alla olevassa mainoksessa Lemmy vetää ranskalaisessa kuppilassa akustisena Ace Of Spadesia. Mainos on tyylikäs, biisin versio myös, olut sen sijaan on valtavirran massalager vailla omaa luonnetta.

Onneksi Motörhead on sentään saanut yhden loistavan nimikko-oluen! Ruotsalainen Sigtunan panimo julkaisi viime syksynä oluen nimeltään "Ace Of Spades" ja se on 18,5-prosentin vahvuisena kaikkien aikojen vahvin ruotsalainen olut. Nimensä olut sai Motörheadin biisin mukaan, sillä Sigtunan panimomestari Mattias Hammenlind, jonka Humalablogistikin tuntee, on heavy- ja hard rock -miehiä. Mattiaksen suosikkiyhtyeisiin kuuluvat AC/DC, Iron Maiden ja tietenkin Mötorhead. Huimasta vahvuudestaan huolimatta kyseessä on loistava olut, joka on suorastaan vaarallisen nautinnollinen. Makupaletti tarjoaa vaniljaa, lakritsia, salmiakkia, humalaa, kahvia tukevan rungon ympärillä. Suomessa olutta on saanut ainakin Beer Huntersista Porista.

Alkon valtakunnalliset saldot nyt Olutoppaalla

2011-02-05T17:27:00.001+02:00

Äyräväisen Seppo teki sen! Ilmeisesti oma blogipostaukseni ruotsalaisesta Systembolagetin saatavuustietoja hyödyntävästä sivustosta sai Sepon tarttumaan härkää sarvista. Nyt Olutopas.infolla on nähtävissä automaattisesti päivittäin maanantaista-lauantaihin päivittyvät Alkon myymäläkohtaiset saldot! Alkon omassa saatavuustiedossa ei ole ollut mahdollista luoda silmäystä yhden myymälän koko valikoimaan, sillä se kertoo vain eri oluiden saatavuuksia myymälöittäin. Olutoppaalta voi nyt esimerkiksi katsoa koko maan tilannetta: http://olutopas.info/paikat.php?id=2&tab=2 - eniten myymälöistä löytyy Olvin Tuplapukkia, Karhun A:ta ja IVB:tä. Ettaler Kloster Edel-Helliä löytyy koko maasta vain yksi pullo (Forssan Kutomo).

Tämän uuden ominaisuuden hyödyntämismahdollisuudet ovat moninaiset. Siitä lienee apua muun muassa myymäläsiirtoja suunniteltaessa, saatavuustietojen kehityksestä voidaan tehdä mielenkiintoisia tilastoja ym ym. Jos olutmaailmassa olisi jaossa joku Puupää-hattu, pelkästään tästä hyvästä pitäisi Sepolle sellainen myöntää!

Lauantai-illan kunniaksi laitetaan vielä hiukan (lempi)musiikkia(ni) soimaan:

Brysselin olutravintoloita

2011-01-27T22:32:00.000+02:00

Kävin tällä viikolla Brysselissä ja vierailin muutamassa olutravintolassa, jossa en ehtinyt edellisellä piipahduksellani kaupungissa käydä.

A La Mort Subite
Klassinen olutbaari, jonka sisustus on jostakin 90 vuoden takaa. Rustiikit puupöydät luovat mukavasti tunnelmaa. Mort Subite, äkkikuolema on saanut nimensä korttipelistä samoin kuin olut, jota paikka erityisesti tarjoaa valikoimassaan. Paikan hanavalikoimaan kuulunut Mort Subite Gueuze oli erinomaista.

Le Poechenellekelder
Toinen klassinen olutbaari. Paikan sijainti muutama metri Manneken Pisistä tarkoittaa jatkuvia turistilaumoja. Osa tosin taitaa pelästyä vanhoja pöytiä ja mielenkiintoista, runsasta, vanhaa sisustusta seinillä. Paikka ei ehkä aktiiviselle belgitikkerille tarjoa kovin paljoa uutuuksia, mutta voiko paikka jonka vaihtuvissa vierashanoissa on De la Senne Equinox Winter Beer, St Feuillien Cuvée de Noël ja Dupont Avec les Bons Voeux olla muuta kuin papukaijamerkin ansainnut? Tämä on paikkoja jossa voisi istua tuntikausia.

Chez Moeder Lambic Fontainas
Moeder Lambic Saint-Gilles on eräs Brysselin kuuluisimmista olutravintoloista. Nyt kaupunki on saanut toisen Moeder Lambicin. Tämä uusi, sisustukseltaan moderni baari sijaitsee Place Fontainas -aukiolla, pari kivenheittoa Grand Placelta. Paikan olutvalikoima on vaikuttava: nelisenkymmentä hanaa + kymmenkunta lambikkia "cask-versioina". Normihanoissakaan ei ollut mitään Chimayn tai Leffen kaltaisia "massaoluita" vaan esimerkiksi talon omaa La Mère des Moedersia (pantu Jandrain-Jandrenouillella), De Ranken Hop Harvestia 2010:iä, Adelardus Tripeliä ... Ilmeisen pysyvän valikoiman lisäksi tarjolla on vierashanoja, joissa nyt oli mm. Affumicatoria, espanjalaista Agullonsin Pura Palea ja jotain italialaista pienpanimotuotetta. Kun hinnat ja palvelukin ovat kohdallaan, ehdottomasti menee Brysselin "must"-listalle.

Muutama olutaiheinen artikkelivinkki

2011-01-20T22:19:00.000+02:00

Humalablogisti ei tällä(kään) kertaa intoudu kirjoittamaan pitkiä tarinoita ja lasissakin tänä iltana on oluen sijaan Bowmorea. Mutta löysin pari tuoretta artikkelia, jotka ovat ihan mielenkiintoista luettavaa:

http://www.gastronomista.com/2011/01/beer-cans-history-in-design.html
Gastromista kirjoittaa uudesta vanhoista oluttölkeistä kertovasta kirjasta

http://www.theatlantic.com/food/archive/2011/01/when-bad-beers-happen-to-good-breweries-the-case-of-infinium/69598/
Clay Risen teilaa artikkelissaan uuden Samuel Adamsin ja Weihenstephanin yhteistyöoluen Infiniumin. Olut on saanut ristiriitaisia arvioita myös mm. Ratebeerillä.

http://www.huffingtonpost.com/sam-calagione/movie-beer-pairings_b_805520.html#s220229&title=undefined
Dogfish Headin perustaja Sam Calagione yhdistää kolumnissaan klassikkoelokuvia ja oluita. Calagione on Huffingtonpostin vakiokolumnisti.

http://www.independent.co.uk/life-style/food-and-drink/features/were-only-here-for-the-beer-how-good-local-ales-are-saving-our-pubs-2189027.html
Will Hawkes kertoo kuinka paikalliset lähioluet pelastavat brittipubeja.

Apuväline ostoksille Ruotsin Systembolagetiin

2011-01-19T17:53:00.001+02:00

Ruotsalais-brittiläinen olutblogi BeerSweden.se vihjaisi saitista nimeltään Systembevakningsagenten.Olen joskus sivustolla aiemminkin vieraillut, mutta olemassa olon unohtanut. Tämän sivuston avulla pystyy seuraamaan eri oluiden saatavuutta Ruotsin Systembolagetissa. Näet montako pulloa on jäljellä missäkin ja mihin tahtiin olutta on kaupoista ostettu. Hieno palvelu!

BrewDog kovassa kasvussa

2010-12-28T07:52:00.000+02:00

Skotlantilainen kulttipanimo BrewDog on kasvanut voimakkaasti tämän vuoden aikana. Tuotanto on noussut 8700 hehtolitrasta 14500 hehtolitraan vuoden aikana. Eli aivan mikropanimosta ei ole enää kyse ja näin ollen panimon verotuskin kiristyy ilmeisesti pienpanimoille verohelpotuksia antavien lakien takia. Vertailuksi voidaan ottaa ruotsalainen Sigtuna, joka on myös lisännyt kapasiteettiaan ja pystyy nykyään panemaan 250000 litraa vuodessa eli 2500 hehtolitraa. BrewDogin tuotannosta on 13 % mennyt jenkkeihin.

Vuodelle 2011 BrewDogilla on luonnollisesti suuria suunnitelmia. Jo tässä vaiheessa on julkistettu seuraavia:

IPA Is Dead - alkuvuoden aikana tuleva neljän oluen pakkaus, jossa on neljää eri single hop -olutta. Alustavien suunnitelmien mukaan käytettävät humalat ovat Bramling X, Nelson Sauvin, Simcoe ja Sorachi Ace.
Paradox Jura - uusi 13-prosenttinen Paradox on tulossa huhtikuussa.
Black Tokyo* Horizon - Mikkellerin, Nøgne Ø:n ja Brewdogin yhteiskeitos on tulossa toukokuussa.
Bitch Please - on BrewDogin ja jenkkikulttipanimo Three Floydsin yhteistyötä. Julkaisupäivä on huhtikuu.
AB:06 - on Absrakt-sarjan uusin. Tämän sarjan oluissa suomalaiset ovat kyllä jääneet täysin nuolemaan huuliaan ruotsalaisten juovotessa autuaasti näitä Systembolaget-jakelussakin olleita erikoisuuksia.
Tactical Nucler Penguin ja Sink The Bismarck! tekevät paluun.
Tuotanto nousee 30000 hehtolitraan vuodessa.
BrewDog avaa Aberdeenin baarin lisäksi kolme uutta paikkaa: Edinburghiin, Glasgowiin ja kolmanteen vielä tuntemattomaan paikkaan. Lähde: Brewnews.org

Eli kovia suunnitelmia Skotlannin pojilla. Valitettavasti Suomi ei tunnu olevan panimolle kovin kiinnostava markkina-alue ja tämän huomaa täällä olevasta valikoimasta: se on valitettavan "satunnainen" muutamaa vakiotuotetta lukuunottamatta. Ruotsissa tilanne on aivan toinen ja ilmeisesti sikäläinen maahantuoja Cask Sweden on BrewDogin suurin asiakas. Tästä voi päätellä naapurimaassa kulutettavan BrewDog-määrän olevan merkittävän.

Uusintakierroksella Tripel Karmeliet

2010-12-22T22:25:00.001+02:00

Tripel Karmeliet on olut, jota yleisesti pidetään luostarioluiden trippel-tyylisuunnan huippuna. Tätä todistaa esimerkiksi se, että Ratebeer.com arvostaa Karmelietin maailman toiseksi parhaaksi trippeliksi Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripelin jälkeen. Eroa näillä kahdella on vaivaiset 0,01 pistettä ja arvioita reilusti toista tuhatta. Olutoppaalla tämä on saanut peräti 45 pistettä. Tässä Bosteelsin oluessa on käytetty kolmea viljaa: ohran lisäksi myös kauraa ja vehnää.

Miksi minulla on nyt sitten juuri tämä olut lasissa? Syynä on se, että olen maistanut tätä olutta vain kerran, joulukuussa 2004, kuusi vuotta ja kaksi päivää sitten. Olen silloin arvioinut oluen seuraavasti Ratebeerillä:

Bottled, 33cl (BB 10/2006)
Yellow, slightly hazy, color, good creamy white head. Aroma is light: fruity and malty. Oily, sweetish, alcoholic, hoppy. Smooth, carbonated mouthfeel. Gives long warming aftertaste. Decent, not bad but current RB score of 3.9 feels a bit overrated compared to my score :)

Ja pisteitä ainoastaan 2.7! Tuon jälkeen uudelleen maistaminen on käynyt monta kertaa mielessä, sillä epäilys on, että olin juonut hieman huonossa kunnossa olleen pullon. Valitettavasti oluen saatavuus Suomesta on ollut satunnaista ja ulkomailtakaan ei tuota ole tullut hankittua. No, ystäväni Äyräväisen Seppo on jaksanut minulle säännöllisin väliajoin huomauttaa matalista pisteistä ja yllätyksekseni Olutoppaan pikkujouluissa antoi minulle joululahjaksi 0,33 litran pullon tätä klassikkoa. Kiitos Seppo, olen nyt siis velvoitettu kirjoittamaan uuden, "virallisen" arvion.

Maistettavan yksilön parasta ennen on elokuussa 2012. Väri on oletettu kullankeltainen, valkoinen vaahto supistuu nopeasti. Pohjan hiivojen mukana luonnollisesti väri muuttuu sameaksi. Tuoksu on ennen kaikkea hedelmäinen, siitä voi löytää ananaksen ja persikan sävyjä yhdistettynä humalasta muistuttavaan havuisuuteen. Sinänsä tällaisella talvinenällä aromi ei ole kovin voimakas. Suuntuntuma on öljyinen, mallaspohja melko tukeva, jota voikin 8,4-prosentin belgiltä odottaa. Ensivaikutelma mausta on eksoottisen hedelmäinen: aprikoosi, hunaja ja banaani ovat ensinnä mielessä. Humalointi tulee oikeastaan esille vasta aivan lopussa. Jälkimaku on makean hedelmäinen, jota alkoholi tukee taustalla.

Mikä yllätys :) Kuuden vuoden takainen arvio on sinänsä sisällöltään lähes tänään tehdyn kaltainen! Uudelleenmaistelun jälkeen minun pitää hylätä teoria pilalla olleesta pullosta. Olut ei vain silloin ollut minulle mieleinen. Ja ei tämä nytkään tunnu maailman toiseksi parhaalta trippeliltä - voisi olla hiukan humaloidumpi ja potkia enemmän persuuksille. Toisaalta tasapainoisuus tässä on huippuluokkaa, joka nostaa pisteitä. Uudet pisteet tälle Ratebeer-asteikolla ovat 3.4.

Mikäli Karmelietin maistaminen kiinnostaa, varmin tapa saada sitä nettitilauksen ohella lienee matkustaa Ruotsiin. Systembolagetin valikoimassa on sekä pieni että iso (75cl) pullo. Hinnat eivät kukkaroa paljoa kevennä: 24,90 SEK ja 61,40 SEK.

Oluen Metsästäjät pruuvasi jouluoluita

2010-12-15T20:19:00.000+02:00

Porilainen olutseura Oluen Metsästäjät piti maanantaina perinteisen jouluolutpruuvinsa Panimoravintola Beer Hunterissä. Pruuviin oli tällä kertaa valikoitunut 11 jouluolutta, joista yhtä lukuunottamatta kaikki olivat ravintolan itse Tanskasta ja Ruotsista tuomia joulu- ja kausioluita. Oluet nautittiin sokkona ilman etukäteistietoa siitä mitä oluita kattaukseen oli valittu.

Viiden miehen raadin tulokset muodostuivat seuraaviksi:

1. Sigtuna Holiday Booster ja Hornbeer Juleøl 187 pistettä
3. Willemoes Jule Ale 185 p
4. Laitilan Kievari Tuomas 181 p
5. Kragelund Jule Dubbel ja Bøllingsø Julebryg 177 p
7. Det Lille Bryggeri Julebryg ja Fur Volcano Julebryg 175 p
9. Willemoes Julebryg 172 p
10. Midtfyns Jule Ale 165 p
11. Mikkeller Ris a la M'ale 153 p

Viimeiseksi jäänyt Mikkeller on valitettava esimerkki siitä, että kaikkia hyviä ideoita ei ehkä kannattaisi kuitenkaan päästää myyntiin asti. Ei riitä, että pakataan pullo nättiin käärepaperiin, jos riisin, laktoosin, vaniljan, manteliekstraktin, sokerin, suolan ja kirsebaerin (+ humalan, maltaiden ja hiivan) yhdistelmästä ei tule juomakelpoista. Huolestuttavinta on, että tämänkin keskiarvo Ratebeerillä on melkein 3.0.

Perinteisesti jälkikäteen on valittu joukosta paras kinkun kaveri. Tällä kertaa valinta osui Kievari Tuomakseen. Se on saanut osakseen varsin ristiriitaisia arvioita, mutta tarjolla ollut hanaversio oli ainakin kunnossa.

Huumori ja mainostaminen on vaikea laji

2010-12-14T14:37:00.001+02:00

Tämä on olutblogi, mutta laitetaan välillä tällainen hyvin vähän olutkulttuuriin liittyvä kevennys, kun en ole ehtinyt postaamaan mitään pitkään aikaan:

http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=76918&c=5

Oman lähipanimoravintolan uusin olut on muuten nimeltään Mufloni CCCCC, seitsemänprosenttinen IPA, joka tarjoillaan 33 cl pulloista. CCCCC on saanut nimensä viiden käytetyn humalalajikkeen mukaan (Citra, Columbus, Chinook, Cascade ja Centennial). Erityisesti Citra on hyvin tunnistettavissa juomassa. Saatavilla lähiaikoina hyvinvarustelluista olutravintoloista.

Tallinnassa tapahtuu

2010-11-22T15:28:00.000+02:00

Eräs Tallinnan vanhan kaupungin uudemmista ja mielenkiintoisimmista olutravintoloista on Drink Baar. Vaikka Tallinnan perustason ylittämiseen ei vaadita kummia niin onhan se hyvä, ettei vaativamman olutmaun omaavan tarvitse kaupungissa aivan kuivin suin olla. Ainakin www-sivujen mukaan Drink Baarin hanassa olisi Sillamäen klassikko-olutta München Vasknea ja ateenalaisen mikropanimon Craftin savulageria.

Nyt Drink Baar kertoo mielenkiintoisen uutisen. He ovat avaamassa pubin viereen olutkauppaa, joka tulee tarjoamaan lähes kaikki Virosta saatavia oluita ja siidereitä - kaikkiaan noin 150 merkkiä. Aika näyttää tuleeko tästä paikasta se, josta tulevilla Tallinnan matkoilla haetaan tuliaisjuomat. Viime aikoina omat ostokseni olen tehnyt Tallinnan Stockmannilta, huhut kertovat että ennen niin hyvän Rimin (aiemmin Citymarket) valikoima on heikentynyt merkittävästi.

Punkkareiden X Factor

2010-11-17T13:30:00.000+02:00

Skotlannin ylpeys BrewDog järjestää huomenna The Rakessa oman lippulaivaoluensa teemaisen "X Factorin". Rakessa kansa saa päättää tuleeko alkuperäisestä Punk IPA:sta "Punk X-versio" Tom Caddenin eli magicdaven maistatuksen perusteella. X-punkissa on sama humalointi (Chinook, Simcoe, Ahtanum, Nelson Sauvin) kuin Punk Ipassa, mutta alkoholia ja katkeroa (68 vs. 45) vähemmän. Humalaa on kuitenkin uudessa versiossa enemmän ja se on kuivahumaloitu toisin kuin Punk Ipa. Jos siis sattumalta olet huomenna Lontoossa, piipahda The Rakessa (14a Winchester Walk) kello 17-24 välisenä aikana "X-faktoroimassa".

Hassu hanabarometri uudella olutravintolalla

2010-11-05T10:45:00.000+02:00

HOK-Elanto on avaamassa uutta olutravintolaa Helsingin keskustaan tämän kuun aikana. Gastropub Stone´sin osoite on Keskuskatu 4, joten se on aivan Kitty'sin naapurissa. HOK-Elannon paikoissa olutvalikoima vaihtelee peruslinjastosta ihan mielenkiintoiseen, mutta mikä tekee tästä Stonesista erikoisen on pubin "hanabarometri".

Olutvalikoima muuttuu säännöllisesti sen perusteella, mistä asiakkaat pitävät. Hanavalikoiman kaksi vähiten myynyttä mallasjuomaa vaihdetaan kahden kuukauden välein, ja uusiksi tulokkaiksi nousevat Stone´sin nettisivujen olutäänestyksessä kaksi parhaiten menestynyttä olutta.

Hauska konsepti johon en muista muualla törmänneeni. Lisäksi luvataan, että eri oluiden menekkiä voi seurata pylväsdiagrammista sekä paikan päällä että netissä. Näin voi juomalla vaikuttaa siihen mikä olut säilyy ja mikä putoaa. Aivan tuon takia täytynee paikalla ainakin kerran käydä :)

Eilen vierailin pitkästä aikaa kotipubissani, johon en muiden kiireiden ja sairasteluiden vuoksi ole päässyt muutamaan viikkoon. Hanassa on nyt uusi Mufloni Keirin Stout, joka on 7-prosenttinen kuten klassinen Mufloni Stoutkin, mutta muuten hyvin erilainen tuote. Kahvinen, hieman rapsakammin humaloitu ja jopa aavistuksen alkoholinen stout. Reippaammalla humaloinnilla mieleen voisi tulla jopa Plevnan Siperia.

BeerSweden Suomessa ja Alvinnea

2010-10-23T21:02:00.000+03:00

Loistava ruotsalais-brittiläinen BeerSweden blogi vieraili Suomessa. Tarinan ensimmäinen osa on julkaistu ja sen voi lukea täältä. Mikähän mahtaa olla seuraavan osan bunkkeria muistuttava pubi?

Humalablogistilla on lasissaan lauantai-illan kunniaksi belgialaisen Alvinnen Hop Trilogy Columbus isosta pullosta kaadettuna. Alvinnen tynnyrikypsytyskokeilut eivät kaikki ole olleet oikein onnistuneita, mutta tämä kolme (muut ovat Centennial ja Simcoe) jenkkihumala single hop olutta ovat onnistuneet kaikki varsin mainiosti. Nämä kolme humalaa muistuttavat toisiaan varsin paljon ainakin tämän Alvinnen sarjan perusteella. Alvinnemaisesti jokaisessa oluessa on ollut pitkään viipyilevän katkeruuden lisäksi maalaismaisia hevosensatulan tuoksuja ja vastaavia makuja eli aivan helpoista oluista ei ole kyse.

Saku julkaisee erikoisolutsarjan

2010-10-14T17:17:00.002+03:00

Suurin ja varmaan tutuin virolaispanimo Saku kulkee hiukan Hartwallin jalanjälkiä ja on lanseerannut uuden erikoisolutsarjan jota kutsutaan nimellä "Gurmaanide kollektsioon Nr. 1". Sarjaan kuuluu kolme olutta: vehnäolut Saku Valge, vaalea lager Saku Klassik ja tummempi Saku Punane.

Sakun nettisivuilla on esittelyvideo ja hauska tietokilpailu:

http://www.saku.ee/gurmaanidele/?utm_source=postimees&utm_medium=banner&utm_content=punane&utm_campaign=GK

Onnea 168-vuotias Pilsner Urquell!

2010-10-05T19:36:00.000+03:00

Tänään 5. lokakuuta tulee 168 vuotta siitä kun ensimmäinen erä modernia kullankeltaista lager-olutta näki päivän valon Plzenin kaupungissa. Tällöin paikallisten tshekin- ja saksankielisten kaupunkilaisten omistaman Bürgerbrauerein Baijerista palkattu panimomestari Josef Groll loi oluen, joka vuonna 1859 rekisteröitiin tavaramerkillä "Pilsner Bier". Myöhemmin kun kaupunkiin syntyi kilpaileva Gambrinus-panimo, oluen nimeksi muutettiin alkuperäistä pilsneriä tarkoittava "Pilsner Urquell".

Ennen ensimmäistä pilseneriä oluet olivat pintahiivalla pantuja ja tummia. Böömissä kansalaiset olivat usein tyytymättömiä oluen laatuun ja tämä johtikin edellä mainitun Bürgerbrauerein perustamiseen. Panimon omistajat palkkasivat Grollin panemaan heille hyvää, uutta baijerilaistyylistä pohjahiivaolutta. Böömissä oli mahdollista Baijerin tapaan säilöä talvisaikaan kerättyä jäätä ja pitää oluen lämpötila 4-9 Celsius-asteessa läpi vuoden, joka oli välttämätöntä kun käytettiin pohjahiivaa oluen panemiseen. Tuolloin 5. lokakuuta 1842 Groll siis sai valmiiksi ensimmäisen oluensa, jossa käytettiin pehmeää böömiläistä vettä, uutta vaaleaa mallasta ja Zatecin eli Saazin humalia. Olut oli tarjolla ensimmäistä kertaa marraskuussa Zum Goldenen Anker, Zur weißen Rose sekä Hanes -ravintoloissa ja saavutti suuren suuren suosion.

Tänä päivänä Plzeňský Prazdroj on suuri SABMillerin omistama "megapanimo", mutta Pilsner Urquell on säilyttänyt edelleen suosionsa ja laatunsa. Urquellia voi nauttia nykyisin neljässä eri muodossa:

1) se tavallinen suodatettu ja pastöroitu versio, maitokaupoista ja olutravintoloista sekä hanasta, pullosta että tölkistä

2) pastöroimaton, mutta suodatettu versio jota myydään "tankovna"-pubeissa Tsekeissä

3) suodattamaton ja pastöroimaton versio, jota myydään vain pilseniläisissä pubeissa, erityisesti Na Parkanussa, valmistetaan Plzeňský Prazdrojin modernissa "linjastossa"

4) suodattamaton ja pastöroimaton tammitynnyreissä Plzensky Prazdrojin kellareissa lageroitu versio, jota saa vain panimokierroksella

Kippis!

Humalablogisti arvioimassa maailman parasta pilsneriä Plzensky Prazdrojin kellarissa. Tässä vaiheessa muovimukista, myöhemmin myös lasista.

Peter Panimo

2010-09-27T15:16:00.000+03:00

Ihmettelin juuri miksi salaperäinen "peter panimo" on niin korkealla blogini hakutuloksissa. No selvisihän se, että kyse on Ketonen&Myllyrinteen sketsistä. Siispä tässä teille Harry Porter ja Peter Panimo (yleisön pyynnöistä huolimatta?):

Tuhannes belgi

2010-09-25T15:17:00.001+03:00

Aloitin uusista oluista arvioiden kirjoittamisen eli ns. "reittaamisen" järjestelmällisesti tammikuussa 2004. Sitä ennenkin olin erilaisia oluita maistellut, mutta tuolloin ryhdyin laittamaan arvioitani näytille nettiin Ratebeer.com-sivustolle. Tähän päivään mennessä arvioita on kertynyt 7521 oluesta (Ratebeerin tulkintojen mukaan). Tänään lauantaina tarkoituksena on korkata tämän listan jatkoksi tuhannes maistamani belgi.

Olutharrastukseni alkuvaiheessa Belgia oli Suomessa selvästi ykkösolutmaan asemassa mitä tulee erityisesti laatuun. Belgejä tuli maahan tasaiseen tahtiin ja One Pint Pubin belgiviikot olivat käsite. Sittemmin meilläkin alkoi saada yhä enemmän amerikkalaisia ja tanskalaisia pienpanimotuotteita belgien jäädessä ehkä hieman sivuun. Pintin belgiviikotkin ovat viettäneet hiljaiseloa. Toki koko ajan belgejä on ollut saatavilla ja esimerkiksi Tuulensuu Tampereella on hakenut itse oluita Belgiasta.

Tätä historiallista tuhannen belgin hetkeä varten olen säästänyt Amsterdamista kesällä 2005 ostamaani 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek -pulloa. Tämä 0,75 litran pullo on pullotettu maaliskuussa 2005, joten ikää on jo mukavat reilu viisi vuotta. Olut on perinteinen kirsikkalambic, jonka erikoisuus on siinä 35-prosenttisesti käytetyt Schaerbeeksen kirsikat. Nämä Brysselin lähistöltä Schaerbeekistä saatavat kirsikat ovat harvinaisempia ja kalliimpia kuin kirsikkaoluiden normimarjat.

Schaerbeekse Kriek -pullo aukeaa kevyesti poksahtaen. Lasiin kaatuu syvän rubiininpunaista juomaa, joka on aivan aavistuksen sameaa. Tuoksu paljastaa perinteisen kirsikkalambicin välittömästi: hapanta mutta hedelmäistä kirsikkaa, hieman kuivaa puuta ja maalaistuoksuja. Maku on uskomattoman tasapainoinen: siinäkin luonnollisesti hedelmäistä mutta hapanta kirsikkaa, punaviinimäisiä suutasupistavia puumaisia tanniineja sekä pieni ripaus navetan mieleen tuovaa maalaismaisuutta. Happamuudestaan huolimatta tasapainoinen ja erittäin juotava kriek. Onneksi tätä löytyy lisää esimerkiksi paikallisesta olutravintolasta. Täytyykin siellä kokeilla lähiaikoina nuorempaa versiota.

Tuhat belgiä "vyöllä" niin aika on myös tehdä katsaus siitä, mitkä ovat olleet parhaita maisteluhetkellään. Tässä on Humalablogistin top 10 Belgian oluet:

1) Westvleteren 12 maistettu ensimmäisen kerran 4/4/2004
Maailman paras olut, viime vuosina kuitenkin laskusuunnassa ainakin tuoreiden pullojen osalta. Sain juuri haltuuni yhden Westy 12:n, joka menee "kellariin".
2) De Dolle Extra Export Stout 2/4/2005
Hullujen panijoiden hullun hyvä stout: "Guinness on drugs or Westy12 mixed with stout"
3) Westmalle Tripel 4/21/2004
Klassinen greipin kirpeä trippel.
4) Belle-Vue Sélection Lambic 8/30/2006
Vanhan Belle-Vuen superharvinainen mestariteos, joka maisteltiin seitsenvuotiaaksi ikäännytettynä.
5) Westvleteren 6 (red cap) 7/27/2005
Kuusiprosenttinenkin belgiale voi olla hyvää. Westyn 1998 lopetettu punakorkkinen tuli juotua noin viiden euron hintaan Kulminatorissa.
6) Gulden Draak 8/30/2005
Erittäin kompleksinen vahva belgiale.
7) Boon Oude Geuze Mariage Parfait 7/27/2005
Loistavan maukas jopa liköörimäinen köössi.
8) Achel 8 Bruin 11/4/2004
Helpostilähestyttävä mutta erinomainen trappisti.
9) Gouden Carolus Noël (Christmas) 11/11/2004
Vanha anisklassikko, jota löytyy kellaristakin useita pulloja.
10) Boon Kriek Mariage Parfait 11/11/2004
Aivan loistavasti ikääntynyt kriek. Tämä oli maisteluhetkellä lähes 20 vuotta vanha pullote.

Listan loppupään kanssa samoilla pisteillä myös Achel Extra Bruin (de 3 Wijzen), Cantillon Goldackerl Gueuze, Struise Black Albert, Eylenbosch Framboise Cuvee Speciale, Chimay Bleue (Blue), Mechels Reuzenbier ja tämän päiväinen 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek.

Lue myös:

Kirjapenkissä Good Beer Guide Belgium

Systeemin isoja uutuuksia ja omituisia juomia

2010-09-14T15:51:00.000+03:00

BeerSwedenin blogi raportoi Ruotsin Systembolagetiin saapuvista isoista uutuuksista:

Listalla on muutama tanskalainen ja belgialainen. Erityisen kiinnostava on tuo 1,5 litran "leka" trappistiklassikko Rochefortin kasia. Reilu yhdeksänvolttinen luostariolut tuossa annoskoossa ei ole oikein yksin nautittavaksi tarkoitettu :) Hinta ei Ruotsissa ole paha: 269 kruunua vastaa noin 28 euroa.

Uutisia lukiessa on viime päivinä eteen sattunut pari kummaa juomaa: brittitutkija James Gilpin valmistaa diabetesiä sairastavien vanhusten virtsasta viskiä (Gilpin Family Whisky) ja Teksasissa tehdään uppopaistettua olutta. Meillä Stallhagen haluaa herättää 150-vuotiaan oluen henkiin.

Euroopan parhaat olutkaupungit

2010-09-06T12:41:00.001+03:00

Aina silloin tällöin netissä on pyörinyt erilaisten, pääosin lehtien julkaisemia listoja maailman parhaista olutkaupungeista. Nämä top-listat ovat monasti olleet amerikkalaisten laatimia ja näin ollen näkemys Euroopasta olutmaanosana usein on ollut rajoittunut. Päätin kantaa oman lusikkani keittoon ja kertoa oman mielipiteeni Euroopan parhaista olutkaupungeista. Rajoitin listan niihin kaupunkeihin, joissa olen itse käynyt. Paikkoja yhdistää hyvä oluttarjonta ja kaupunkien yleisesti hyvä "vibe". Näistä ei vierailluista paikoista potentiaalinen listallenousija on ainakin Sheffield Englannissa. Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä:

1) Amsterdam
On kaupunkina yhdessä New Yorkin kanssa lempipaikkojani. Dami tarjoaa useita mukavia, leppoisia ja lämminhenkisiä olutravintoloita: kärjessä alankomaalaisia oluita tarjoava 't Arendsnest, monipuolisen olutvalikoiman klassinen pubi De Wildeman ja belgiolutravintola Gollem. Uutena tulokkaana on amerikkalaisiin pienpanimo-oluisiin keskittyvä Beer Temple. Panimoravintoloista kiinnostuneille on Suomessakin tutun 't Ij:n lisäksi kaksi pienempää paikkaa. Kaiken tämän lisäksi voit ostaa oluita mukaan sellaisista keskellä kaupunkia sijaitsevista kaupoista kuin Bierkoning (yli 1100 olutta) ja Cracked Kettle (450+).

2) Brugge
Halve Maan -panimon kotikaupunki on loistava kaupunkilomakohde. Bruggessa on monia mielenkiintoisia pieniä olutravintoloita kuten legendaarinen Daisy-rouvan komennossa oleva ’t Brugs Beertje ja omaa talon tripeliä tarjoava Staminee de Garre.

3) Brysseli
Olutmaan pääkaupunkina pakkovalinta. Anderlechtin lähiössä sijaitsee maailman ainoa lambic-museo, keskustassa on useita hienoja olutravintoloita ja hyviä kauppoja olutostosten hankkimiseen.

4) Bamberg
Unescon maailmanperintölistalla oleva saksalaiskaupunki on klassikko. Paikka sopii mainioksi matkakohteeksi myös ei-olutharrastajalle. Meille hörhöille tietysti Schlenkerla, Spezial, Fässla jne. ovat riittävä syy vierailuun.

5) Praha
Voisiko sanoa "vanha klassikko". Vanhakin klassikko voi uudistua: U Fleku on tietysti pakkovierailu ensimmäisellä käynnillä, mutta Prahassa on nykyään ainakin kymmenen panimoravintolaa! Oluet ovat Suomeen verrattuna käytännön ilmaisia. Muista ravintoloista mielenkiintoisimpia ovat Pivovarsky Klub laajoine olutvalikoimineen sekä Zlý Casy, jossa nykyisin on kaiketi yli 20 hanaa. Viimeksi siellä bongasin olutkaapista Lammin Sahtia!

6) Berliini

Alkutekstissä mainittua "vibea" ainakin on Berliinissä. Listalle pääsee muun muassa sen vuoksi, että Berliinissä on enemmän panimoravintoloita kuin missään muualla Euroopassa. Luku lähenee kahtakymmentä. Olutmatkailua helpottaa loistavasti toimiva julkinen liikenne.

7) Kööpenhamina

Euroopan tämän hetken ehkä ykkösolutmaan pääkaupunki. Carlsbergin lisäksi tarjolla on pari erinomaista panimoravintolaa (Nørrebro Bryghus ja Brewpub København), muutama keskinkertaisempi panimoravintola, loistavia olutravintoloita (Mikkeller, Den Tatoverde Enke, Lord Nelson, Ølbaren, Plan B jne) ja pari kivaa olutkauppaa (Barley Wine, Kihoskh, Ølbutikken). Lisäksi tanskalaiset ovat mukavaa porukkaa, unohtamatta Köpiksen joka vuotisia olutfestareita!

8) Tukholma

Jostain syystä Tukholma ei ole oikeastaan koskaan näillä olutkaupunkilistoilla vaikka se onkin aivan loistava paikka alan harrastajille. Tietenkin naapurimaansa tapaan kaupoissa täytyy tyytyä monopoliin, Tukholmassa Regeringsgatanin Systembolagetiin, mutta olutravintoloita on moneen lähtöön. Tukholman olutfestarit voitaneen lukea Euroopan kärkipäähän. Tukholmasta puuttui pitkään panimoravintola, mutta Monk's Café filiaaleineen on poistanut senkin ongelman. Toinen "ketju" Bishops Arms löytyy Tukholman lisäksi myös muualta Ruotsista ja on aina varma valinta. Vanhat klassikot Oliver Twist (pienpanimojenkit) ja Akkurat (belgit) ovat edelleen iskussa, ruotsalaisia pienpanimotuotteita kannattaa hakea vaikkapa Glenfiddich Warehouse No.68:sta tai Tegnérs Gömställesta. Tämä on vasta alkua, mainioita olutravintoloita on kymmenkunta lisää ...

9) Helsinki

Kotiinpäin on pakko vetää. Helsingistä löytyy kaksi maailmanluokkaan nostettavaa olutravintolaa: Pikkulintu ja One Pint Pub. OPP on "persoonallisuudessaan" omassa luokassaan, ainoa löytämäni verrokki maailmalta on Spuyten Duyvil Brooklynissa. Kaupungissa on myös neljä panimoravintolaa (Teerenpeli, Perho, Suomenlinna ja Bruuveri) sekä yksi pienpanimo (Stadi). Oluthuoneet ja Kalat ovat levittäytyneet ympäri kaupungin ja kaikki voi laskea "hyviksi olutravintoloiksi". Oluen ympärille keskittyneitä festareitakin on pari. Ja Helsingistä on lyhyt junamatka Tampereelle, jossa on lisää hyviä paikkoja ...

Bubbling under: Manchester, Antwerpen, München, Wien, Plzen

Lähimatkailua

2010-08-30T20:57:00.000+03:00

Pari viikonloppua on mennyt lähimatkailussa - näissä tosin olut ei ole ollut kovin merkittävässä roolissa. Kaksi viikkoa sitten tein kolmen yön reissun Maarianhaminaan, jossa maailman valiot ottelivat rantalentopallon eli beach volleyn maailmancupin merkeissä. Kovin vaisua oli paikallinen oluttarjonta, paikallinen K-markettikin tarjosi ehkä kymmentä olutmerkkiä. Viimeisenä aamuna ennen poislähtöä oli aikaa tarkistaa oman hotellin Park Alandian baarin tarjonta ja yllätys oli positiivinen. Hanatavarana tarjoiltiin muistaakseni kolmea erilaista (paikallista) Stallhagenin tuotetta ja erikoisolutvalikoima oli pieni, mutta mielenkiintoinen - hankintaväylä oli selvästi Ruotsista kotimaan mantereen sijaan. Aloitin aamun Suomessa vielä näkemättömällä Flying Dog Raging Bitchillä.
Sen jälkeen katse kohtasi kaapissa jopa maistamattoman oluen: islantilaisen Ölvisholt Skjálftin, joiltakin kovia arvioita saanut vaalea lager oli korkeintaan tyydyttävä, joka tosin keskimääräiseen islantilaistasoon nähden lienee kehu. Muita baarin valikoiman tuotteita oli mm. Bedärö Bitter ja Landsort Lager.

Viime viikonlopun matka suuntautui Tallinnaan. Sekään ei ollut olutorientoitunut riento, mutta sen verran pidin koherenttia tasoa yllä, että kaikki kahden päivän aikana nautitut oluet olivat Saku Tumea totaalimäärän oltua kuitenkin yli kymmenen :) Pitkästä aikaa kävin Tallinnan Stockmannilla ja vaikka "haluan ostaa"-listalla olleita siellä aiemmin tavattuja kreikkalaisen Craft Breweryn tuotteita ei enää ollutkaan niin pikkureppuun "joutui" sullomaan toistakymmentä ennen maistamatonta olutta. Pari saksalaista taisi vielä jäädä hyllyynkin. Nämä uudet olivat pääosin saksalaisia ja (valko&)venäläisiä. Kaksi etukäteen mielenkiintoisinta ostamaani olivat belgialaiset Bacchus Kriekenbier ja Frambozenbier. Näitä ei liene näkynyt Suomessa ainakaan kovin vakiona. Tallinnan Stockmann on hyvä esimerkki siitä miltä suomalaisessa hyvässä kaupassa voisi oluthylly näyttää mikäli meillä ei olisi monopolia ...

Olutmatkailua Jerseyllä ja Guernseyllä

2010-08-17T22:22:00.001+03:00

Tänä vuonna Humalablogistilla ei juuri ollut kesälomaa, mutta sen verran pääsin irtautumaan suolakaivokselta, että pystyin tekemään viikon matkan Jerseyn saarelle. Jersey on hallinnollisesti varsin mielenkiintoinen alue Kanaalisaarilla: se ei ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa vaikka onkin brittiläiseen imperiumiin kuuluva eikä ole myöskään EU:ssa vaikkakin on osa EEC:n vapaakauppa-aluetta. Saari tunnetaan varmaankin parhaiten veroparatiisiyhtiöistään ja TV-sarjasta Bergerac. Olutmielessä Jersey ei ole kovin kiinnostava vaikka toki tällaisena olutdiletanttina matkaan liittyikin vierailuja paikallisiin pubeihin.

The Lamplighterin real ale -valikoimaa. Huomaa seinällä olevat caskit.

Jerseyllä toimii yksi olutpanimo: The Jersey Brewery, jonka Mary Ann ja Liberation -olutbrändit olivat hyvin esillä pubeissa. Panimolla oli aiemmin myös tytäryhtiö Guernsey Brewery sekä ravintolapanimo, mutta molemmat on lakkautettu jo hyvän tovi sitten. GBBF:llä viime vuonna vieraillessani panimolla oli siellä peräti oma ständi (yleensä GBBF:llä vain isoilla panimoilla), jossa mukana menossa oli ilmeisesti paikallinen matkailunedistämisorganisaatio. Valitettavasti tuolloin oluet eivät diasetyylipommeina antaneet kovin hyvää kuvaa. Toffeemaisuus onkin ehkä Jerseyn panimon tunnusomaisin "talon maku".

Saaren pääkaupungissa St Helierissä on useita pubeja jotka tarjoilevat real aleja. Yleensä yhtä tai kahta, joista toinen oli tavallisesti Liberation Alea, toinen Britannian isoilta riilipanimoilta. The Dog and Sausage -pubin ainoa riili oli kuitenkin Skinnersin Betty Stogs. Skinners olikin yllättävän hyvin esillä, ja saaren parhaan pubin The Lamplighterin oma olut Lighter Fuel onkin pantu Skinnersillä. Jostain muistelen lukeneeni, että Skinnersin omistajalla on jonkinlaisia yhteyksiä saarelle, joka selittää tämän pikkupanimon oluiden hyvän saatavuuden.

The Lamplighterissa oli myös erinomainen viskivalikoima.

The Lamplighter olikin sitten mainio paikka. Perinteinen brittipubi oli täyteen ahdettu iltaisin, lounasaikaan tilaa oli kyllä nauttia edullista ja hyvää pubilounasta. Real ale -valikoima oli mahtava: 7 riiliä ja yksi siideri ja näistä riileistä taisi neljä tulla suoraan caskista (loput käsipumpulla kellarista). Tarjolla oli muun muassa Jenningsin ja Skinnersin tuotteita. Mikäli oluissa ei olisi ollut riittävästi, "Lampunsytyttäjässä" oli myynnissä kymmeniä single malt viskejä. Liitutaulu kertoi myös tulevat riilit, valitettavasti amerikkalainen Shipyard Independence Pale Ale jäi saamatta - oluella on vain kaksi reittausta Ratebeerissä. The Lamplighterissa oli jerseyläiseen tapaan puolalainen henkilökunta, paikallisen omistajan kanssa tuli myös vaihdettua pari sanaa.

Toinen mielenkiintoinen pubi Jerseyllä oli saaren pohjoisrannalla vanhassa myllyssä sijaiseva Le Moulin de Lecq. Paikan lähellä on mielenkiintoisia rantamaisemia ja niiden jälkeen pubi tarjoaa kolmea neljää riiliä janoiselle. Omaksi valinnaksi tuli jalkapallon MM-kisa-aiheinen Westgate Back of the Net. Varsinaisiin olutkauppoihin en Jerseyllä törmännyt, St Helierin Mark&Spencerissa on kylläkin paljon ketjun oluita, joista brittioluet ovat ihan kelpo tavaraa.

Yhtenä päivänä teimme pikavisiitin naapurisaari Guernseylle. Laivalla matka taittuu nopeimmillaan tunnissa. Toisin kuin Jerseyllä, Guernseyn pääkaupunkin St Peter Portista löytyi muutama mukava olutkauppa. Ostin Corkscrew-kaupasta kolme erilaista Randallsin panimon pullo-olutta, joista kahta ei hämmästyksekseni löydy Ratebeeristä. Randalls on Guernseyn ainoa panimo ja ilmeisen suuri, sillä se osti joitakin vuosia sitten hollantilaisen Breda-lagerin lisenssin. Breda on Länsi-Euroopassa varsin yleinen tarjouslager. Ensimmäinen pubi St Peter Portissa johon eksyin oli The Albion House. Siellä pisti heti silmään Jersey Breweryn Liberation Blonde, jota seinällä ollut juliste mainosti uutuutena. Hassua oli se, että Jerseyllä en tähän olueen törmännyt missään. Tässä pubissa oli myös hanatuotteena internetille tuntematon olut: Bailiwick Best, eräänlainen paikallinen Kilkenny-kopio. Guernseyn paras pubi oli kuitenkin läheltä Victor Hugon kotitaloa (Hauteville House) sijainnut The Cock and Bull, jossa oli tarjolla peräti viisi real alea. Join tässä mukavassa pubissa Jenningsin Honey Bolen sekä harvinaisen real lagerin, Wychwoodin Regal Lagerin. Edellä mainittu Shipyardin riili olisi täälläkin ollut tarjolla, mutta ajanpuutteen vuoksi jätin sen väliin luullessani saavani sen myöhemmin Lamplighterista.

Humalablogisti Guernseyllä The Cock and Bullissa

Jersey tarjoaa oluen lisäksi elämyksiä myös viinien ja siiderien ystäville. Vierailin La Maren viinitilalla St Maryssa. Osallistumalla opastettuun kierrokseen pääsee maistelemaan omien viinien lisäksi muun muassa liköörejä, fudgea ja suklaata. La Mare valmistaa myös brandya ja paria erilaista siideriä, joita on mahdollisuus ostaa tilan kaupasta. La Maren viinitilan www-sivut: http://www.lamarewineestate.com/
Siidereitä pitäisi valmistaa myös La Robeline Cider Companyn, mutta näihin en törmännyt missään.

Jersey ja Guernsey olivat viikon matkakohteena leppoisia ja mukavia. Tekemistä, varsinkin kävelyretkien muodossa riitti, mutta pidempi aikaiseen lomailuun saaret ovat turhan pieniä. Muutama hyvä pubi varmisti sen, ettei viikkoa tarvinnut myöskään viettää kuivin suin.

Lauantain olutretki: SOPP 2010, Helsinki ja Tuulensuu, Tampere

2010-08-02T22:20:00.001+03:00

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen haittasi harrastuksia ja pääsin (tavoistani poiketen) Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumaan vasta lauantaina. SOPP oli silloin menossa jo kolmatta päivää eli pientä rääppiäistunnelmaa oli odotettavissa. Suunnitelmissa oli kuitenkin tehdä ranskalainen visiitti ja sentään käydä haistelemassa tunnelmia ennen siirtymistä Tampereelle.

Aamujunani saapui Helsinkiin sopivaan aikaan aamusella, että Arkadian Alko oli jo auki. Valikoima näytti hyvältä ja harmittelin sitä, että pikkureppu rajoitti ostoksia. Suunnitellut pullot tuli sentään ostettua mukaan: Malmgårdin Häijyä Markkua, jonka totesin jo HBF:llä mainioksi barley wineksi sekä Lammin Sahdin 25-vuotisjuhlaolutta (onneksi olkoot!). Molempia lähtee blogistin toimesta myös Hollantiin, paikallinen harrastaja arvostanee kumpaakin herkkua. Arkadiasta matka suuntasi Kampin keskuksen K-Supermarkettiin, josta mukaan tarttui myös useampi olut, mm. Stadin Beataa (joka tuli maistettua Petalax Beer Festivalilla, mutta jolle pitää antaa uusi mahdollisuus hermeettisemmissä olosuhteissa), Dark Horsen Rasberry Alea ja seljankukalla maustettua witbieriä, Hornbeerin Summeria.

Maitokauppavierailun jälkeen Bruuveri olikin sopivasti auki. Käyntiin oli selkeä syy: ravintolassa on myynnissä kaksi Sysilän Bruuverissa panemaa savuolutta, jotka ovat erilaisia kuin SOPP:ssa tarjolla oleva. Avaamisaikaan lauantaina Bruuveri tarjoaa hyvinkin rauhallisen ympäristön oluiden maistelulle. Itse en juuri oluiden hintoja katsele, mutta paikka on varmasti Suomen kallein panimoravintola (omien oluiden suhteen). Erikoistuotteilla isosta tuopista huudetaan yli kahdeksaa euroa. Savuoluista Tali-Ihantala Savu Pale oli savu-IPA, jossa oli erittäin rapsakka humalointi, mutta kovin vähän savua. Erittäin talonmakuinen keitto, joka ei pärjännyt toiselle tuotteelle eli Savuvehnä Rockille. Rockissakaan ei savua oikein riittävästi ollut, mutta muuten oikein onnistunut vaalea tyylipuhdas saksalaistyyppinen vehnäbock, jolle Alkon valikoimassa verrokki vois olla Vitus.

Bruuverista siirryin SOPP:iin Rautatientorille, jossa tasan kello 12 oli jo pientä jonomuodostelmaa. Ensimmäinen yllätys tuli portilla, jossa olutkassini kerättiin pois narikkaan. Ymmärrettävää lakiteknisistä syistä, mutta yllättävää koska useamman SOPP:n veteraanina tämä oli ensimmäinen kerta kuin näin kävi. Mitään toista kassia ei ollut matkassa niin jouduin sitten jättämään läppärinkin säilöön, vesipullo ja muistiinpanovihko sentään kulkivat kädessä sisälle. Tämän vuoden SOPP:ssa tavoitteena oli maistaa viisi blogistille uutuutta. Tässä niistä lyhyet luonnehdinnat:
- Keisari Suodattamaton Lager, perustavaraa Nokialta. Melko puhdas, tasapainoinen vaalea lager, joka ei tarjoa yllätyksiä. Suodattamattomuus tuo olueen lisää makua, mutta humalointi vois olla reilumpaakin. Kyllä tätä voisi jonkun grillimakkaran kanssa tai saunaoluena juoda.
- Mallaskoski Kuohu Punertava Amber (IV), tätä on joskus ollut Helsingissä hanassa, mutta vahvana versiona harvinainen. Valitettavasti Mallaskoski ei ole oluissaan marjamaisuudesta päässyt eroon. Haikeana muistelen oluiden tasoa 5-6 vuotta sitten. Ehkä tästä ei sen enempää ...
- Vakka-Suomen Syydväst Nortamo-Seura Juhlaolut, tätä olisi kait saanut pullotavarana Eat&Joyn maatilatorilta, mutta pitihän se maistaa hanasta. Vaikka HJ Nortamoa pidetään raumalaisena niin tuotantonsa hän kirjoitti kait kokonaisuudessaan Porissa, jossa toimi lääkärinä. Blogisti asuu korttelin päässä Nortamonkadulta! Olut itsessään menee "novelty"-osastolle. Tervalagerissa on käytetty tervaesanssia ja lopputulos on juuri oletettu eli vaalea lager, joka maistuu Tervaleijona-pastilleilta. Kyllä tätä tuopin juo, mutta ei tästä oikein pidempiaikaiseen käyttöön ole.
- Saimaan Luostari Dubbel, aiemmin Luostarista on tullut juotua Bruuveri-versioita niin pitihän sitä sitten maistaa myös isäntäpanimon versio. No, ainakin tämä on lähempänä esikuviaan kuin aiemmat Valamo-panot. Maltainen ja karamellinen, suoraviivainen ja yksinkertainen, josta mieleen tulee lähimpänä Leffe Brune. Tuon belgioluen ystäville varmasti hyvä olut.
- Bruuveri Ylipäällikön Savu Pale Ale, oli se kolmas Bruuverin savuolut. Tämä oli hiukan sukua sille savu-IPA:lle mutta katkerot olivat maltillisemmat. Bonuksena tässä oli erikoinen hampun mieleen tuova humalointi. Tässäkin sitrumaisessa oluessa lisäsavu olisi tehnyt nimen paremmin oikeutetuksi.

Näiden lisäksi ehdin maistaa Lammin juhlaolutta hanasta, sen tarkempi analysointi jäi kotiin pullosta nautittavaksi, Hollolan Kivisahtia, joka oli hyvää kuten aina, mutta tarjoiltiin järkyn kylmänä sekä 1,5 vuotta kegissä kypsynyttä Mufloni Tyrnilambikkia, joka olikin nyt aivan eri tuote kuin tuoreeltaan vuoden 2009 HBF:llä: mukavan hapanta ja tyrni tuli hienosti esiin. Huhu muuten kertoo, että Pikkulinnullla olisi jemmassa kegillinen tätä! Taakon Koduõlu, joka parhaimillaan on aivan loistava juoma, oli myös agendassa, mutta viimeiset vietiin nenäni edestä. Oli aika siis junailla Tampereelle ja Tuulensuun omatuontiviikoille....

Tuulensuun porukat hyödynsivät putkiremppansa tuoman tauon ja kävivät kahdella autolla hakemassa lastin oluita Belgiasta ja Holllannista. Varsinkin hollantilaispanimoista monet debytoivat nyt Suomessa. Tuulensuu on remppansa myötä saanut uudet hohtavat vessat (aiemmin tämän ravintolan heikoin lenkki) ja uutta kylmäkaappia oluillekin näyttäisi tulleen. Tuulensuun omatuontiolutlistan löytää näppärimmin Olutoppaan etusivun oikeasta laidasta. Toki se löytyy myös Tuulensuun kotisivuilta. Valitettavasti jouduin tällä kertaa tyytymään omaan seuraani ja juomaan näitä hienoja tuotteita yksikseni, joka luonnollisesti rajoittaa kerralla maistettujen oluiden määrää. Alkoholipotkua näissä oli aina Oerbier Special Reservan 13 vitamiiniin asti. Onneksi tylsää ei ollut henkilökunnan pitäessä seuraa, myös muiden asiakkaiden kanssa tuli seurusteltua (paikalle ilmestyi muun muassa Olutoppaalta lambic1-nimellä tunnettu happamien oluiden ystävä). En voi olla painottamatta blogin lukijoille, että Tuulensuun omatuontilista on huikea. Se lyö laadullaan (erittäin runsas valikoima lambiceja ja muita laatuoluita) ja harvinaisuuksillaan (obskuureja pienpanimoita) vertoja One Pint Pubin legendaarisille belgiviikoille (joita ei nyt tänä vuonna järjestetty). Kaiken kaikkiaan entuudestaan menoaan parantanut Tuulensuu voidaan jo nostaa merkittävimpien eurooppalaisten olutravintoloiden kastiin, samaan jossa jo OPP ja Pikkulintu ovat. Palvelualttiudesta kertonee jotain se, että "konsernin" naapuriravintolasta haettiin viimeiset pari litraa (muovikegissä) erittäin harvinaista 3 Fonteinen Oude Lambikia
kun se "pitkämatkalaiselta" oluthörhöltä oli vielä maistamatta :)

Humalablogistin kotimatka sujui Beer Huntersin poikien matkassa Poriin. BH:n oluet loppuivat kesken SOPP:ssa ja he koukkasivat pakettiautollaan (joka oli täynnä Juomatalo Pikkulinnun ja Ultimatorin herkkuja) Tampereen kautta.

Oluttaistelun loppu (?): The End of History

2010-07-22T12:41:00.000+03:00

Kuten olettaa saattoi, Aberdeenin pojat eivät jättäneet leikkiä maailman vahvimmasta oluesta kesken. Saksalaisten julkaistua Schorschbockin 43-prosenttisen version vastaiskuna Sink the Bismarckin 41 prosentille, tiedettiin että uusia kepposia oli vielä luvassa. Ja nyt on nähty mitä Skotlannin nummilta tulee seuraavaksi: maailman vahvin (50 tai 55 %) ja kallein olut: The End of History, joka toivon mukaan laittaa päätepisteen kilpavarustelulle. Jotta shokkiefekti olisi täydellinen valmistetut 11 pulloa tulevat eläimen nahkaan upotettuina: 7 pulloa kärpännahassa, 4 pulloa oravannahassa - hinnat 500 ja 700 puntaa. Taitaa jäädä maistamatta :) Lue koko stoori BrewDogin blogista. Video on jälleen loistava, kannattaa katsoa.

The End of History from BrewDog on Vimeo.

PS: Matkaraportti Jerseyltä ja Guernseylta on tulossa kunhan blogisti löytää sopivan inspiraation.

Lomatunnelmaa

2010-07-09T23:07:00.000+03:00

Humalablogistin lyhyt kesäloma alkoi. Jo huomenna matka suuntaa kohti pääkaupungin herkkuja (lue: One Pintin kölschit ja Pikkulinnun Bitter&Sour) ja siitä matka jatkuu sunnuntaina Jerseyn saarelle. Jerseyltä tulee aikanaan blogiin matkaraporttia. Olutmielessä saari tarjoaa yhden panimon, riittävän määrän real alea tarjoilevia pubeja sekä pari mielenkiintoista siiderivalmistajaa. Viikon aikana on suunnitelmissa käydä myös Guernseylla.

Lomaoluen kunniaa näin blogissa saa edustaa lasissa oleva Weihenstephanerin Korbinian. Tämä ei nyt ehkä erityisesti ole Suomen tulevien superhelteiden olut, mutta on toisaalta näin illemmalla mukava lämmittäjä myös kesällä. Oluen sekä tuoksu että maku tarjoavat intensiivistä ruista, leipämäisyyttä ja lakritsaa. Mikäli "maailman vanhimman panimon" doppelbock on jäänyt maistamatta, kannattaa korjata tilanne ja ostaa pullo pari vaikkapa huomiselle Saksa-Uruguay-ottelulle. Humalablogistin sydän on kylläkin lattareiden puolella...

Hauskaa heinäkuuta!

Patrikin juhlaolut: Horny Ten-K oh6gdx

2010-07-05T18:17:00.001+03:00

Viime perjantaina kello 1500 oli olutharrastajia ja muutama lehdistön edustaja (Satakunnan Kansan toimittaja ja valokuvaaja sekä sähköisenä "olutmediana" Humalablogi) kokoontunut porilaiseen panimoravintola Beer Hunter'siin. Panimon omien oluiden komeaan viiden tuotteen rivistöön paljastettiin kuudes tulokas: Horny Ten-K oh6gdx. Kyseessä oli vaasalaisen Ratebeer.com-aktivistin Patrik "Pade" Willförin 10000 olutreittausta juhlistamaan valmistettu olut. Pade oli valinnut oluen valmistukseen Beer Huntersin, koska se on hänen lempiravintolansa Suomessa ja koska tiesi olutmestari Mika Heikkisen olevan riittävä hullu suostuakseen panemaan oluen, jota hän oli kaavaillut. Ideana oli valmistaa savulambic: olut, jossa yhdistyisi villihiivan mukanaan tuoma happamuus ja turvemaltaan savuisuus. Yhdistelmä on olutmaailmassa harvinainen, mutta ainakin tanskalaisen Djævlebrygin Mareridt-olut on tehty vastaavalla kombinaatiolla.


Hetki ennen oluen paljastamista, Padelle oluen nimi ja etiketti oli salaisuus

Heikkinen pani oluen jo viime vuonna odottamaan Willförin rajapyykin ylitystä. Sillä välin myös olutguru Hannu Nikulainen sai 10000 olutarvioita täyteen ja pääsi juhlistamaan sitä tynnyriversiolla klassisesta Siperia Imperial Stoutista. Kun Patrik eli Ratebeer-nikiltään oh6gdx sai Nikulaisen tavoin 10000 arviota täyteen Kööpenhaminassa oli aika kaivaa tynnyri esiin ja julkaista olut. Poriin oli Patrikin lisäksi maistamaan tulleet myös tanskalaiset Ratebeer-tutut, Jan Bolvig (aka fonefan) Charlotte-vaimoineen. Janilla lähestyy kohta 15000 Ratebeer-arvion rajapyykki.


Jan Bolvig, Charlotte Heede, Patrik Willför ja kristiinankaupunkilainen olutkeräilijä Vilho Sartola

Miltä olut sitten maistui? Lasiin paikallaolijat saivat runsaasti vaahtoavan kuvauksen mukaisen "semitumman" oluen. Tuoksussa tulivat esiin molemmat halutut elementit: happamuus ja savuisuus. Nenään tulvahti myös marjaisuutta ja villihiivan mukanaan tuomaa navettamaisuutta. Olut oli rungoltaan kevyehkö, helposti juotava. Maussa happamuus ei ollut niin ylitsekäyvä kuin tiukimmassa esikuvissaan, mutta se on oluessa selvästi läsnä. Maussa oli myös puumaisuutta, metsämarjoja, kinkkua ja pitkään suussa viipyvää savuisuutta, joka kantaa hyvin jälkimakuun asti. Hyvä ja mielenkiintoinen olut, jota voi tarjota myös ei-hardcore-harrastajalle!

Uniikin hanalätkän on suunnitellut Beer Huntersin panimotyöntekijä Erik "austone" Ekholm.

Vaikka Horny Ten-K oh6gdx ei tulekaan pullotavarana myyntiin, suuremmallakin yleisöllä on mahdollisuus päästä tätä maistamaan Porin ulkopuolellakin. Beer Hunters tulee nimittäin olemaan mukana myös kuun lopussa Helsingin Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumassa Rautatientorilla ja siellä tätä on myynnissä muutama kegi.

Pade tarjoilemassa omaa nimikko-oluttaan.

Beer Huntersin iloiset panoveikot Erik Ekholm ja Mika Heikkinen.

Juhannuksen juomat

2010-06-24T09:52:00.000+03:00

Juhannus, tuo keskikesän ihanainen pitkä viikonloppu, jolloin suomalainen mies hukkuu vetoketju auki ja naiset juoksevat alasti kokon ympäri kaivoon katsellen, on perinteinen oluenlipitysjuhla. Humalablogi.info on valinnut omat suosikkinsa juhannusjuomiksi.

Juhannuksen voisi aloittaa hyvällä aperatiivilla. Mikä siihen sopii paremmin valkkarin tai Campari-jääveden asemasta kuin klassinen Orval. Sopivasti kylmänä Orvalin voi tarjota jopa ei-hardcore harrastajalle kuivan shampanjan korvikkeena. Itse isäntä (tai emäntä) toki on tilaisuutta varten kaivanut esiin aidon Orval-lasin.

Ruokapöydässä tarjolla lienee uusia perunoita ja monenlaisia kesäisiä herkkuja. Ehdottoman yleispätevä juoma kesäpöytään on vehnäolut. Vaikka kotimaiset vehnäoluet ovatkin olleet pop viime aikoina, Humalablogin valinta kohdistuu Weihenstephanerin Hefeweissbieriin. 5,4-prosenttisessa saksalaisessa on runkoa ja luonnetta ja se mätsää useimpien juhannusruokien kanssa loistavasti. Korvikkeena käy toki myös joku witbier (esimerkiksi Hoegaarden) tai maitokaupastakin saatava Nokian EloWehnä.

Ruuan jälkeen jossain vaiheessa on aika siirtyä juhannussaunaan, jossa vihdotaan tuoreella koivulehtivitsalla alkuvuoden kuonat irti kropasta. Saunaolueksi niin lauteille kuin terassille käy hyvin jäähdytetty rapsakka pils. Mikäli haluaa oluen osuvan kesäteemaan voi vihtakaveriksi valita vaikkapa Stallhagenin Sommarin! Sommar! on sopivan harmiton laudejuoma. Sen sijaan Olvin Saunaolut kannattaa jättää kauppaan - olut on häpeäksi saunalle. Blogisetä tosin ottaa kiksinsä hieman rapsakammasta pilsistä ja ottaa löylyyn tölkillisen klassista Pilsner Urquellia.

Kun hiet on saatu pestyä järvessä pois on aika siirtyä ns. seurustelujuomiin. Mikä onkaan tähän tarkoitukseen parempaan kuin suomalaiskansallinen sahti! Paikallisen sahdin saatavuus kun on mitä on niin tällöin juhannusjuhlijan täytyy tyytyä sinänsä kelvolliseen Finlandia Sahtiin. Jussin kunniaksi otetaan kaksi pulloa tietenkin sitä strong-versiota. Humalablogi varoittaa: sahti iskee takaraivoon huomaamatta kuin koivuklapi naapurin isännän kädestä.

Juhannusyöhän ei pimene ollenkaan. Sen sijaan juhlijoilla voi näkökenttä pimentyä ja aamuyötä kohti tunnelma alkaa seurueesta riippuen joko nousta riehakkaaksi puukkohippailuksi tai sitten väsyneeksi pohdinnaksi elämän tarkoituksesta. Ensimmäiseen suosittelen poliisia, jälkimmäiseen kannattaa säästää jussin viimeinen olut. Tietenkin yömyssyssä pitää olla luonnetta, puhtia ja potkua varsinkin kun alle on tumutettu sitä Finlandiaa. Niinpä raukeaksi lopuksi on syytä avata Nøgne Ø # 100, tuo turskamaan ylpeys ja jakaa se vaikkapa juhannuskumppanin kanssa. Tämän jälkeen onkin hyvä siirtyä lepäämään ja kohti uusia seikkailuja!

Humalablogi toivottaa hyvää juhannusta!

Olutmestari 2011 kisan semifinalistit valittu

2010-06-21T10:30:00.000+03:00

Viisi tähteä / Olutkulttuuri.fi:n Suomen Olutmestari -kisan semifinalistit on valittu. Listan voit lukea osoitteessa:
http://www.viisitahtea.fi/olutkulttuuri/tapahtumat/5163-olutmestari-2011-kisan-semifinalistit-valittu.

Suurin osa valituista näyttäisi edustavan "oikeita olutravintoloita" (mukana mm. Tuulensuun, Black Doorin ja Kaislan hyväksi todettua henkilökuntaa). Viime vuonnahan mestariksi valittiin kovan linjan ammattilainen Pikkulinnun Vesku Salminen eli valintaprosessi lienee onnistunut! Hassua on toki sitten se, että kansainvälisesti olutmestarin tärkein ominaisuus on kaataa tuoppiin tyylillä vaaleaa globaalilageria Stella Artoisia. Noh, ravintola-alalla kilpaillaan kyllä tätäkin hullummissa taidoissa.

Hapanta ja katkeraa

2010-06-18T09:26:00.001+03:00

Eilen käynnistyivät jo perinteiset Olutravintola Pikkulinnun Bitter&Sour-viikot. Esikuvana tapahtumalla on selvästi olleet samannimiset tukholmalaisten Oliver Twistin ja Akkuratin teemaviikot. Tänä vuonna Bitter&Sour on päässyt ulos Puotilasta ja Juomatalo Pikkulinnun ansiosta samalla ohjelmalla tapahtuma järjestetään myös Opus K:ssa Lohjalla, Beer Hunters'sissa Porissa, Pannuhuoneella Kuopiossa ja Kukossa/Palomestarissa Kemissä. Melkoinen maantieteellinen kattavuus siis!

Itsekin korkkasin tapahtuman kantapaikassani, jonka tuotteita on tälle listalle kelpuutettu rapsakka Intianpässi (Suomen katkerin olut) ja hieman teemasta lipsuva imperial porter Syntipukki. Olutlistalla on paljon Pikkulinnun aiemmin olutravintoloihin levittämiä oluita, osa esimerkiksi oli mukana taannoisilla "Amerikan viikoilla". Kiinnostavimpana tulokkaina debytoivat newyorkilaisen Captain Lawrencen oluet. Tämän kulttipanimon tuotteet ovat olleet Euroopassa suuria harvinaisuuksia. Austonen kanssa jaoimmekin Captains Reserve Imperial IPA:n, jota olin aiemmin maistanut hanasta tuoreeltaan Ginger Manissa Nykissä. Voi kauhistus. Alun perin rapsakan hedelmäinen olut oli selvästi yli-ikäisessä (sinänsä tyylikkäässä) pullossa latistunut pahviseksi sokerivedeksi. Me like not :(

Kapteenin lisäksi tuli juotua Det Lille Bryggerin Indian Pale Ale, joka osoittautui kelpo IPA:ksi. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, mutta solidia juotavaa. Illan saaliiseen kuului myös Port Brewing Midnight Sessions Lager. Viisiprosenttinen schwarzbier menee täydestä, jos väität sen olevan portteria. Hyvää. Hanaan Heikkisen Mika täräytti Närken Örebro Bitterin ja Slättslölin - jälkimmäinen on tuoreelta lähes tajunnan räjäyttävä kokemus! Samalla tuli hurrattua Meksikon voittoa Ranskasta ... sorry Erik.

Bitter&Sour-listan tärpitkin tuli löydettyä. Ne ovat nämä: Struisen Struiselensis - vain viisi euroa ja Struise-Mikkeller vain kuusi euroa pullo. Jälkimmäinen tosin ei oluena ole ihan niin hyvä kuin nimi antaisi odottaa, mutta hinta-laatu-alkoholisuhde (hih) on kohdallaan. Omalta osaltani festarit jatkunevat tänään. Suosi sinäkin omaa lähintä B&S-paikkaasi ja käy maistamassa!

Jälkikirjoitus:
Intianpässiä (4.5%, 150 EBU) kannattaa etsiä lähiaikoina Pikkulinnun jakelussa olevista maitokaupoista.

Beer Hunters Syntipukki julkaistu

2010-06-10T19:23:00.000+03:00

Kantapaikkani Beer Hunters on saattanut maailmaan uuden erikoisoluen, Beer Hunters Syntipukin. Tämä on alkusoittoa lähiaikojen useille uutuusoluille, joita tämä porilainen panimoravintola tulee julkaisemaan. Syntipukki on portviinihiivalla käytetty "imperial porter", jossa on mukana reippaasti aitoa kahvia. Alkoholia löytyy 12 vitamiinin edestä.

Oluen etiketti aloittaa uuden sarjan Beer Huntersissa - sen on suunnitellut BH:n asiakas Topi-Aleksi Lohiranta. Sarja ilmeisesti saa jatkoa. Omasta mielestäni etiketti on todella onnistunut!

Syntipukki on hyvin tumma olut, jossa on vahvan kahvinen, marjainen ja hieman tuhkainen tuoksu. Maku näin "tuoreeltaan" on varsin makean karamellinen ja sitä dominoi tumma kahvi. Jälkimaussa on paahteisuuden lisäksi ilmeisesti kahvin tuomaa katkeruutta. Mielenkiintoista seurata kehittyykö tämä ikääntyessään. Syntipukkia saa panimoravintolasta ja kohta myös "hyvin varustelluista olutravintoloista".

Kesäisiä Suomi-uutuuksia

2010-06-07T21:07:00.000+03:00

Humalablogi on viettänyt viime viikkoina hieman hiljaiseloa, joka ei toki ole sitä tarkoittanut etteikö blogisetä olisi sinä aikana oluita nauttinut. Tietokoneella käytetty aika on vaan mennyt muissa aktiviteeteissä ja kirjoittamiseen tarvittavaa inspiraatiota ei ole ollut. Seuraavassa otetaan kuitenkin testipenkkikäsittelyyn pari Alkon uutuutta, joita kumpaakin voisi ainakin etiketin perusteella kesäolueksikin kutsua.

Keisari EloWehnä 5,3%

Tämä Nokian panimon vehnäolut tuli hanasta todettua aivan kelvolliseksi saksalaiskopioksi viime vuoden SOPP:lla. Sittemmin maitokauppavahvuista versiota on jo tullut maistettuakin: ihan esikuviensa kaltaista sekin, mutta maitokauppavahvuus ei vaan ole hefeweizenille oikein riittävä. Näin ollen Alko-versio on varsin tervetullut.

Olut myydään saksalaisvehnille epätyypillisesti pienessä 0,33 litran pullossa, näin ollen nauttiminen klassisesta puolen litran vehnälasista jättää sen vajaaksi. Syy löytynee Nokian pullotusmahdollisuuksista. Pikkupullossa myöskin hintaa voidaan pitää mielikuvakipurajan alapuolella. Väri on oranssisen keltainen, hiiva tekee sen sameaksi, vaalea vaahto on niukahko, 0,4 litran lasissa ei tyypillistä vehnäoluen vaahtokukkaa pääse muodostumaan. Tuoksussa on runsaasti banaania, purukumia ja jonkinlaista kuivaa neilikkaisuutta tai jopa valkopippuria. Alko-vahvana tässä on runko riittävän ponteva, vetisyys ei vaivaa kuten III-Elowehnässä. Maussa on tuoksun tapaan purukumia, vahvaa mausteisuutta ja toki myös banaania. Saksalaistyylin sisällä tämä edustaa kuitenkin enemmän mausteista ja sitrusmaista "haaraa" ennen kuin makeaa hedelmäistä hefeweizenia. Joka tapauksessa tyylikäs tuote Nokialta ja panimon kautta aikojen paras olut. Suositellaan kesäterassille.

Olvi Suomalainen Saunaolut IV

Olvin Saunaolut on toinen kotimainen uutuus, josta jo aiemmin on markkinoille saatu kolmosversio. Saunaolut III oli pliisu ja hyvin olvimainen peruslager, mutta koska Olutoppaan foorumilla IV-versiota on kehuttu paremmaksi niin odotuksia tämän suhteen saattoi viritellä. Tämä olut on kolmosvahvuisena saatavilla tölkistä, Alkossa IV on peruspullossa.

Olvin Saunaoluen ulkomuoto ei yllättä: perus vaalea lager - vaahtokukka häviää oluesta nopeasti. Lasiin kaataessa olen aistivani saunavihtamaista humalointia tuoksussa. Ilo on ennenaikainen, sillä kaikki katkero häviää nenästä muutamassa minuutissa. Tuoksussa on jonkinlaista tärkkelyksen fiilistä, vienoa maltaisuutta ja kas kummaa, metallisuutta. Tyypilliseen Olvi-tapaan runko on varsin vetinen - juoja jää ihmettelemään onko tämä tosiaan nelosolutta, koska suuntuntu on ohut. Saunaoluessa varmaankin hiilihappoa pitää olla ja tämä onkin varsin pirskahteleva. Maussa on tyypilliset Olvin talonmaut: makea, jopa maissimainen maltaisuus, metallisuus ja harmittavan alhainen katkeropitoisuus. Saunaoluesta pitää todeta, että Olvi pettää odotukset jälleen. En tietenkään ole rinnakkain tuotteita maistanut, mutta aavistus hiipii puseroon, josko tämä on Sandelsin nelosolutta brändätyllä etiketillä? Suositellaan jos muuta ei ole, reilusti jäähdytettynä saunan lauteilla nautittavaksi.

Terveisiä Mikkelistä!

2010-06-04T22:35:00.001+03:00

Kävin Mikkelissä työreissulla, kyseessä oli ensimmäinen vierailuni tähän savolaispitäjään sitten 1970-luvun. Olutmielessä Mikkeli tarjoaa yhden hyvän kohteen: Pub Päämaja. Lähellä (aukikaivettua) toria, satamaa ja Matkakeskusta sijaitseva Pub Päämaja. Tämä Pertti Oksan paikka toimi "Pienpanimo Naapurina" vuosina 1995-2006 pannen omia oluita. Nyt omatuotanto on loppunut, tilalla ovat saman "konsernin" muut tuotteet: Saimaan Panimon ja Bruuverin oluita.

Kesäisenä torstai-iltana isohko pubi oli varsin hiljainen. Hanat tarjosivat useita. lähes kymmenkunta Saimaan ja Bruuverin tuotetta. Itse join Lentomestarin ja Vehnäoluen, kaverini todetessa Marsalkan olevan aivan kelpo lager. Pullossa olisi ollut myös Luostaria. Kaappi näytti varsin kelvolliselta pikkukaupunki huomioon ottaen: muutamia Pikkulinnun jenkkejä (mm. Alesmithin IPA), joitakin tanskalaisia sekä iso rivi Wychwoodin tuotteita. Ruokaakin olisi ollut tarjolla.

Eli Savossa Mikkelissä vieraillessan kannattaa käväistä osoitteessa Raatihuoneenkatu 4.

BeerFinland.com

2010-05-22T12:06:00.001+03:00

Törmäsin eilen kantapaikassani BeerFinland.comin ylläpitäjään Rädyn Anttiin. Olimme aiemmin tavanneet lyhyesti Helsinki Beer Festivalilla ja nyt oli mahdollisuus hieman pidempään jutusteluun tuopposten äärellä. Antti kertoili, että on uudistamassa Suomen panimoita koskevaa sivustoaan. Antin sivuilta löytyy paljon muutakin materiaalia, kuten mainio Karhusivu. Hän on tehnyt paljon työtä täydentääkseen ja korjatakseen ainoan aiheeseen keskittyneen tietokirjan Seppo Bonsdorffin "Suomen Panimot 1756-1997" tietoja. Antti on muun muassa vieraillut Kansalliskirjastossa useaan otteeseen saadakseen lisätietoja 1800-luvun suomalaisista panimoista (juttelimme mm. Alatornion panimosta). Antilla on muuten kokoelmissaan yli 50000 erilaista tuopinalusta!

Kantapaikasta puheen ollen, Beer Huntersilta on tulossa lähiaikoina oikein mielenkiintoisia uutuuksia niin maitokauppa- kuin ravintolavahvuisenakin. Stay tuned!

Kallista olutta huutokaupassa

2010-05-16T17:31:00.000+03:00

Jenkkiläisellä Liquid Solutions -saitilla on ollut huutokaupan harvinaisia amerikkalaisia pienpanimo-oluita. Hieman viski- ja viinihuutokauppojen tapaan, nyt oluistakin aletaan olla valmiita maksamaan huimia summia.

Huutokaupan kallein olut oli Hair Of The Dog -panimon 29-prosenttinen Dave. Tätä olutta valmistettiin ainoastaan 100 galloonaa (n. 378 litraa) vuonna 1994. Huutokaupassa tämän oluen loppuhinnaksi tuli hulppeat 1571 dollaria. Melko kallista ...

Muitakin oluita huutokaupattiin hyvään hintaan, mutta näissä oli kyseessä useamman oluen paketti, jolloin pulloa kohde hinta ei muodostunut älyttömäksi.

Huutokaupan oluet ovat tällä sivulla.

Juo olutta ja pelasta gorilla

2010-05-15T13:53:00.001+03:00

Denveriläinen Wynkoopin panimo on julkaissut oluen, jonka tuotosta puolet menee Ugandan uhanalaisia gorilloja suojelevan Mountain Gorilla Conservation -säätiön hyväksi.

Silverback Pale Ale eli "vaalea hopeaselkäolut" on saanut nimensäkin gorillojen mukaan. Pale Alen lisäksi panimo valmistaa savuportteria Silverback-nimen alla. Yhtenä ainesosana Silverback Pale Alessa on "paratiisin jyvät" (grains of paradise), afrikkalainen mauste, joka kuuluu olennaisena osana vuoristogorillan ruokavalioon.

Valitettavasti Wynkoopin oluita ei ole Euroopassa asti näkynyt, joten emme pääse tällä tavoin auttamaan uhanalaisia vuoristogorilloja - olutta juomalla.

Lahjoita gorilloille webissä

Testissä: Karhupanimon Mesikämmen

2010-05-15T00:18:00.000+03:00

Karhupanimo on toinen Porin panimoravintoloista. Se perustettiin ikään kuin Porin Oluttehtaan raunioille vanhaan sähkölaitokseen jatkamaan jokirannan yli 150 vuoden panimoperinteitä: samoilla sijoilla on aloitti vuonna 1853 "Baijerilainen oluttehdas". Isolla rahalla kuntoon laitettu Karhupanimo tarjoaakin varsin hyvät puitteet pienpanimon omien oluiden nautiskeluun. Paikka poikkeaa hyvinkin paljon kaikista muista ravintoloista, joiden taustalla vaikuttaa ravintolamoguli Sedu Koskinen. Karhupanimon oluet ovat olleet yllättävänkin hyviä, luonteikkaita seurustelu- ja ruokajuomia, jotka poikkeavat emoyhtiön bulkkilinjasta.

Tällä viikolla kävin nauttimassa (ainoana asiakkaana paikalla) panimon uutuuden: Karhupanimon Mesikämmenen. Tämä hunajaolut on saatavissa myös Helsingissä HOK-Oluthuoneilta, joissa se on toukokuun oluena juhlistamassa ketjun 20-vuotisjuhlaa.

Olut on kalpean meripihkaisen värinen ja siinä on kelpo hieman beessi vaahto. Tuoksu on hyvin hunajainen, mutta samalla hieman keinotekoisen oloinen. Oluthuoneen linkistä saa vahvistusta sille, että oikeaa hunajaa Plevnan Panimosiman tapaan tässä ei ole käytetty. Aromista löytää myös hedelmäistä humalaa. Maussa hunaja dominoi tuoksua vähemmän. Rapsakka humalointi napsuttaa suulakea erityisesti lopussa. Katkerot jatkavat pitkälle loppumakuun. Valitettavasti tympeä hunajan makeus pilaa osittain tämän harvoin käytetyillä uusiseelantilaisilla Motueka- ja Riwaka-humalilla "maustetun" pilsin. Ilman hunajaa tämä olisi varsin hyvä, mutta pisteet Karhupanimolle rohkeasta humaloinnista!

Jk. Sinebrychoff Nikolaita mainostetaan Olutpostissa sloganilla "viidennes enemmän mallasta kuin tavallisessa lagerissa". Tarkoittaako se, että Nikolaissa on viidennes vähemmän tärkkelystä kuin Koffissa ja Karhussa?

Aiheesta muualla

Karhupanimo Sinebrychoffin sivuilla

Testissä: Schmucker Rosé Bock

2010-05-10T00:04:00.045+03:00

Kaiserdomin lisäksi Alkoon on saapunut toinenkin saksalaisuutuus: Schmucker Rosé Bock. Samalta panimolta on Alkon valikoimissa toinenkin tuote: heikohko luomulager Schmucker Bio Pils. Privat-Brauerei Schmucker on vuonna 1780 perustettu panimo, joka on ollut Schmuckerin suvun hallussa vuodesta 1895. Se sijaitsee Mossautal/Ober-Mossaussa Hessen osavaltiossa. Mistään nyrkkipanimosta ei ole kyse vaan vuosituotanto ylittää 200000 hehtolitraa.

Schmucker Rosé Bock on vahva (8 %) vaalea bock, jota kausioluena tavataan nauttia syksyllä ja talvella. Itse tutustuin tähän olueen ensimmäisen kerran lokakuussa 2005, tämä on varmaankin tapahtunut One Pint Pubin perinteisillä Saksa-viikoilla. Rosé Bock saa meripihkan värinsä (ja sitä kautta nimensä) siinä käytetyistä erikoismaltaista. Tuoksu on varsin makea ja tällaiselle korkea-alkoholiselle lagerille tyypillisesti siitä löytää omenaa, mansikkaa ja marjamaisuutta. Katkeroita tulee nenään vähän, sen sijaan taustalla väijyy pahvimainen maltaisuus. Maussa alkoholi on varsin päälle käyvä. Vaikka olut on melko marjamainen, se ei kuitenkaan ole kovin makea. Alkoholi on enemminkin lämmittävä ja jonkin verran kitkerää. Vaikea sanoa tuleeko jälkimaun rapsakkuus humaloinnista vai alkoholista on vaikeaa sanoa. Näinkin vahvaksi saksalaisbockiksi tämän mallaspohja on yllättävänkin ohut.

Mihin tämä olut sitten sopii näin kesän kynnyksellä? Vaalea ja vahva bock oli Alkolta aika outo valinta valikoimaan. Ehkäpä tämä menee parhaiten kavereiden kanssa iltaa viettäessä siinä vaiheessa kun kevyemmillä aineilla on saatu vauhti mukavasti päälle ja halutaan maistaa jotakin tujumpaa.

Testissä: Kaiserdom Pilsener

2010-05-09T08:26:00.000+03:00

Kaiserdom Pilsener on Alkon valikoiman uusin saksalaispilsener. Tämä pils ilmestyi Alkon tuotelistalle jo viime kuun puolivälissä, mutta saapui myymälöiden hyllyille ilmeisesti vasta toukokuun aikana.

Kaiserdom Privatbrauerei on yksi Baijerissa sijaitsevan klassisen olutkaupungin Bambergin panimoista. Panimo on saksalaiseen tapaan vanha: se on perustettu jo vuonna 1718. Panimo tunnettiin vuoteen 1983 nimellä Bürgerbräu. Kaiserdom sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella, vajaat neljä kilometriä Bambergin rautatieasemalta. Se on Bambergin panimoista selvästi suurin tuottaen yli 200000 hehtolitraa olutta vuodessa. Määrä on lähes kolminkertainen seuraavaksi suurimpaan (Maisel), muut kaupungin panimot tuottavat vain kymmenesosan tai vähemmän Kaiserdomin vuosituotannosta. Oman merkkinsä lisäksi Kaiserdomilla pannaan muun muassa Angermann, Bürgerbräu Bamberg ja Weizenland-oluita.

Odotuksen tämän pilsin suhteet eivät olleet korkealla: mielestäni Kaiserdom Bambergin panimoista selkeästi se ainoa bulkkipanimo, joka tuottaa halvalla suuria määriä olutta supermarket-levitykseen. Tässäkin oluessa on käytetty humalauutetta, joka yleensä Saksassa on tällaisen laitoksen tunnusmerkkejä. Itse olen maistanut kahdeksan tämän panimon tuotetta ja kaikki ovat olleet korkeintaan keskinkertaisia.

Kaiserdom Pils myydään saksalaisittain hieman oudossa 0,33 litran vihreässä pullossa. Parasta ennen päivä on myös erikoisen pitkällä, heinäkuussa 2011. Oluessa on tyypillisen saksalaispilsin ulkonäkö: kullankeltainen väri, mukava valkea vaahto ja lasin reunoille jää brysselinpitsiä. Tuoksu aukeaa ruohoisena, mutta siihen sekoittuu nopeasti vihannesmaisia piirteitä sekä pahvia. Tyypillinen bambergilainen voimaisuus puuttuu aromista. Suuntunnussa hallitsee aktiivinen hiilihappoisuus, runko on keskinkertainen - suunnilleen sitä mitä 4,8-prosenttiselta oluelta voi odottaa. Maussa humalointi on varsin rapsakka, mutta karhea. Katkeroita tuntuisi olevan jopa enemmän kuin Alkon spekseissä mainitut 22 EBU:a, mutta mallaspohjan ja humaloinnin tasapaino ei ole paras mahdollinen. Sitrusmaisen humaloinnin lisäksi maussa on hiukan makeaa mallasta ja aavistus pahvimaisuutta.

Kaiserdom Pils on melko keskinkertainen saksalaispils, joka ei merkittävästi poikkea Alkon valikoimissa olevasta Krombacher pilsistä. Kaiserdom Pilsiä voi suositella "jos parempaakaan ei ole" tilanteissa kesäiseksi saunajuomaksi tai makkararuokien huuhtojaksi.

Kirjapenkissä: Olutmaailma

2010-05-08T10:14:00.001+03:00

Olutmaailma (Beers of the World) on reilu 300-sivuinen David Kenningin kirjoittama kovakantinen järkäle. Se esittelee yli 350 klassista olutta ympäri maailman.

Kirja keskittyy eri maiden oluiden ja olutkulttuurin esittelyyn. Näiden lisäksi kirjassa on ainoastaan lyhyt johdanto aiheeseen olut. Olutmaista suurimman huomion saavat yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset oluet. Vaikka kirja on brittikustantajan julkaisema, voi tämän perusteella olettaa kirjoittajan olevan amerikkalainen. Perinteisten olutmaiden lisäksi oman lukunsa ovat saaneet esimerkiksi Itävalta, Espanja, Slovenia/Kroatia ja Ranska/Luxemburg. Tanskalla on oma kappaleensa, muut Pohjoismaat niputetaan "Scandinavian Beers" otsikon alle. Jokaisesta esitellystä maasta on lyhyt johdanto, sen jälkeen kirjan sivuilla on hienoja isoja kuvia olutpulloista, joiden vieressä on pullon sisältämää olutta lasiin kaadettuna. Hyvä kuvitus onkin tärkein syy hankkia tämä kirja. Oluiden kohdalla on kerrottu myös tiivistetysti panimo, oluttyyli, optimi tarjoiluolosuhde sekä ruokasuositus.

Kenningin kirja on vuodelta 2005, joten se ei esittele viime vuosien extreme-oluita ja sisältää melko vähän pienpanimotuotteita. Tosin Yhdysvalloista oman sivunsa ovat saaneet esimerkiksi North Coastin Old Rasputin ja Stonen Ruination IPA. Meksikosta esitellään Solin ja Coronan lisäksi myös Especialidad Cerveraksen Casta-oluita. Myös britti- ja belgijakeet sisältävät laatuoluita, mutta samaa ei kyllä voi sanoa Skandinavian sivuista. Pohjoismaiden olutkulttuuri on tässä kirjassa lohduton: mukaan ovat päässeet islantilainen Pilsner Egils, ruotsalaiset Norrlands Guld Export ja Spendrups Old Gold sekä kotoinen Lapin Kulta (7 % versio). Neljä olutta tuntuu myös vähältä kun Italiasta kirjaan on kelpuutettu 18 olutta (perusbulkkia, mutta myös esimerkiksi Baladineja).

Olutmaailma ei ole edistyneemmälle olutharrastajalle kovinkaan informatiivinen teos. Se on kuitenkin kuvakirjana tasokas ja niin ollen kuuluu jokaisen olutkirjallisuutta keräävän kirjahyllyyn. Kirja on suurine kuvineen helppo selailtava myös ei-olutharrastaja vieraille. Itse ostin opuksen englanninkielisen version aikoinaan kirjakaupasta, nettikaupat CDON.com ja Bookplus myyvät sitä edulliselta kuulostavaan 10,95 euron hintaan (linkit vievät kirjan sivulle).

10000 oluen miehet

2010-05-08T08:09:00.003+03:00

Hyvä olutystäväni Hannu Nikulainen saavutti torstaina ensimmäisenä suomalaisena olutharrastajana dokumentoidusti 10000 maistetun oluen rajan. Tämä jyväskyläläinen filosofi ja kaksinkertainen maisteri kirjaa kaikki maistamansa uudet oluet pieniin sinikantisiin ruutuvihkoihin sekä tekee niistä yksityiskohtaiset vähintään sivun mittaiset arviot. Valikoituja Hannun arvioita on mahdollista lukea Suomen Olutseuran Olutposti-lehdestä, netissä niitä (ei ainakaan vielä) ole. Erikoisolutbuumi, internet ja harrastajapiirin laajentuminen on Hannullakin kiihdyttänyt vuosittain maistettavien oluiden määrää: joskus 2000-luvun alkuvuosina hän pääsi Kympin uutisten loppukevennyksen aiheeksi maistettuaan 2000 erilaista olutta. Yksin tällaisia määriä oluita ei ole mahdollista juoda vaan se vaatii paljon yhteisiä maisteluhetkiä harrastajaystävien kanssa, joissa pulloja jaetaan useamman loppasuun kesken. Vaikka arvioita on jo tuollainen huikea määrä, Hannulla on erittäin hyvä muisti maistamiensa oluiden suhteen: häneltä on helppo kysyä mitä mieltä hän oli esimerkiksi 2 vuotta sitten maistamastaan tietystä oluesta - vastaus tulee yleensä häkellyttävällä tarkkuudella. 10000 oluen rajapyykin toi Kööpenhaminassa Nørrebron panimoravintolassa nautittu Seven Imperial Stout (Niepoort Barrel), jonka hämeenkyröläinen olutveli T. Alanen hänelle juhlan kunniaksi tarjosi.

Muutama tunti Hannun jälkeen vaasalainen Patrik "Pade" Wilför rikkoi saman maagisen 10000 rajan, myöskin Kööpenhaminassa. Padella lukema tarkoittaa Ratebeer.com:lle kirjattujen juomien määrää: Ratebeer.comille voi arvioida myös siidereitä, sakeja ja simoja, joten varsinaisia olutarvioita Patrik tarvitsee muutaman sata lisää. Tosin hyvää vauhtia tuokin määrä on lähestymässä, kiitos meneillään olevien Kööpenhaminan olutfestivaalien. Humalablogisti pitää itseään syyllisenä tähän jälkimmäiseen haamurajarikkomukseen: menin maistattamaan Patrikille Dogfish Headin World Wide Stoutia Oliver Twist -olutravintolassa Tukholmassa tammikuussa 2005. Paluuta ei ollut... Humalablogistilla itsellään on muuten tällä hetkellä arvioituna reilut 7100 olutta.

Mikkellerin baarikin saatiin tällä viikolla auki. Avajaisten huippuhetkenä oli amerikkalaisen Three Floyds panimon Dark Lord -imperial stoutin tarjoileminen hanatavarana. Ratebeerin arvioiden mukaan DL on maailman neljänneksi paras olut. Baari pääsi myös Tanskan TV2:n uutisiin. Video siitä on katsottavissa täältä.

Aiheesta muualla

Ilkka-lehti: Suomen ennätys: 10 000 oluen mies

Jyväskylän kaupunkilehti: Old Nikulainen herkisti Jyskän olutfestivaaleilla

TV2: ØL-bar i verdensklasse

Sinä päätät - BrewDog panee

2010-05-06T21:32:00.003+03:00

BrewDogilla on menossa hauska gallup siitä minkälaisen oluen "kansa" haluaa heidän seuraavaksi tekevän. Ehdotuksia tuli alun perin yli 120 ja niistä he karsivat 10 lopulliseen äänestykseen. Ja kas kummaa, Humalablogistin ehdotus "imperial radlerista" pääsi tuohon joukkoon. Ja ei, en ehdottanut ihan tosissani (lähimpänä imperial radleria juomistani oluista on ollut tämä)...

Radler on saksalainen oluttyyli, jossa sekoitetaan jossakin suhteessa olutta ja limonadia (yleensä kolaa tai "Spriteä"). Eli aika lailla sama asia kuin brittityylinen shandy. Radlereita on saksalaisissa supermarketeissa yleensä tarjolla hyllymetreittäin. Niissä on vähän alkoholia (2,5 % on tavanomainen määrä), ne maistuvat lähinnä limpparilta ja ovat nuorison suosimia.

Tässä BrewDogin äänestyksen ehdokkaat:

* Cranachan Imperial Stout - Whisky barrel aged imperial oatmeal stout with raspberries.
* Nelson Sauvin Single Hop Belgian IPA
* An Imperial Dry Hopped Scotch Ale
* A raspberry IPA
* Imperial Radler
* 15% Triple IPA which is Triple or Even Quadruple Dry Hopped
* A Passion Fruit and Mango Wheat Beer
* A deep gold, 7% ABV Belgian Blonde brewed with ginger and lemongrass.
* Super sour Cherry Cola (for adults)
* 10% rum barrel-aged coffee and coconut imperial stout

Ja tässä linkki äänestykseen: http://www.brewdog.com/blog-article.php?id=298

Suomalainen oluiden nettikauppa?

2010-05-05T17:46:00.050+03:00

Viinipirun viiniblogissa törmäsin juttuun suomalais-saksalaisesta luomuviineihin erikoistuneesta viinien nettikaupasta. Olutpiireissä on erinäisten Viinakauppa.com-päätösten myötä syntynyt keskustelua siitä voisiko erikoisoluisiin keskittynyt suomalainen nettikauppa olla mahdollinen. Enoteca Fennia näyttää mallia siitä miten tuollainen on teknisesti mahdollista järjestää ilmeisen laillisesti.

Sivuilla käy ilmi yrityksestä mm. seuraavaa:

Suomalaisomisteinen yritys on Saksaan rekisteröitynyt Enoteca Fennia UG
Enoteca Fennia UG on alv-velvollinen Suomessa ja sillä on suomalainen yhdyshenkilö.
Viinien hinnat sisältävät arvolisäveron sekä valmisteverot (alkoholivero ja juomapakkausvero).
Tuotteet voi noutaa Pohjois-Saksasta tai asiakas voi valtuuttaa Enoteca Fennian järjestämään kuljetuksen puolestaan. Kuljetuspalvelun toteuttaa Enoteca Fennian logistiikkapartneri, jolle Enoteca Fennian asiakas antaa toimeksiannon suoraan tilauksen yhteydessä.
Asiakkaan on valtuutettava Enoteca Fennia järjestämään kuljetus, sillä vain valtuutuksen avulla yritys voi tehdä kuljetustilauksen asiakkaan puolesta.
Tuotteita myydään laatikoittain, mutta esimerkiksi 18 viinin laatikko voi sisältää 18 erilaista tuotetta. Postikulut ovat 24,50€ per laatikko kotiovelle toimitettuna.
Tilauksen voi maksaa suomalaisen nettipankin kautta ja tilauksilla on normaali palautusoikeus

Tästä voikin itse kukin visioida vastaavaa suomalaista palvelua oluille. Näppärintä tämä voisi olla perustaa Tallinnaan, jolloin itse noutaviakin voisi löytyä. Tässä vaiheessa ei kannata vielä miettiä taloudellista järkevyyttä vaan visioida. Suomalaisten pienpanimoiden yhteisyritys? Servaali Estonia Oün nettikauppa? Tai ...

Oluen ikäännyttämisestä

2010-05-04T21:08:00.004+03:00

Viinien ikäännyttämisestä ovat tietty kaikki kuulleet. Viinifriikit laittavat kellareihin säilymään arvoviinejään, joiden maku paranee (ja hinta!) vuosi vuodelta. Tavanomaisten viinien lisäksi voidaan ikäännyttää muun muassa portviiniä. Sen sijaan vaikka puhutaan jopa 50-vuotiaista viskeistä, näiden vahvojen tislattujen alkoholien kohdalla ikä tarkoittaa tynnyrissä vietettyä aikaa - myöhemmin pullossa viskin tai konjakin laatu ei parane. Entäpä sitten olut? Aika monella oluenjuojalla ikääntyminen tarkoittaa sitä, että eilen ostetusta mäyräkoirasta unohtui vahingossa yksi jääkaapin perälle ikääntyen peräti seuraavaan päivään. Olut on kuitenkin tietyin rajoituksin alkoholijuoma, jonka makua voi myös parantaa ikäännyttämällä.

Omakohtaisesti tutustuin ensimmäisen kerran hyvin vanhoihin oluisiin kesällä 2005 vieraillessani Antwerpenin legendaarisessa Kulminator-olutravintolassa. Tämän ravintolan yrittäjäpariskunta on pitänyt baaria jo 1960-luvulta lähtien ja kerännyt vuosien varrella valtavaan olutkellariinsa kunnioitettavan määrän ikäännytettäviä oluita. Kulminatorissa join pullon englantilaista 9,5-prosenttista Courage Russian Imperial Stoutia vuodelta 1983. Pullo oli pölyinen ja korkki jo vahvassa ruosteessa ... mutta maku oli mahtava, 22 vuoden säilytyksen jälkeen! Myöhemmin samana kesänä sain maistaa Eldridge Popen Thomas Hardys Alea vuodelta 1981 ja olin vakuuttunut, että joissakin oluissa kellaroimalla maku kehittyy, muuttuu ja usein paranee vuosien vieriessä. Ikäännyttämällä monen oluen alkoholimaisuus tasoittuu, suuntuntuma pehmenee ja ne saavat sherry- tai madeiramaisia makupiirteitä.

Sittemmin olen alkanut ostamaan myös omaan kaappiini oluita pidempiaikaiseen säilytykseen. Maistelukokemuksia löytyy tästäkin blogista, muun muassa 2,5-vuotias Nøgne Ø Dark Horizon First Edition. Valitettavasti itselläni ei ole tähän mitenkään optimaalisia tiloja. Kellarointiin sopisi parhaiten hieman normaalia huoneenlämpöä viileämpi, pimeä paikka - no onneksi eteisen vaatekaappiin ei sentään aurinko pääse paistamaan.

Kaikkia oluita ei kannata alkaa kellaroimaan. Totuuden nimissä on sanottava, että suurin osa maailman kaikista oluista kannattaa juoda mahdollisimman tuoreena: varsinkin kun osa oluista on "tuoreoluita", joiden säilyvyys on vain viikkoja tai kuukausia. Nyrkkisääntönä voi pitää, että vaaleita lagereita (ja ylipäätänsä lagereita) ei kannata ikäännyttää eikä pintahiivaoluista niitä, joiden maun pääosassa on tuore humalointi. Lisäksi ikäännyttää ei kannata kuin oluita, joiden alkoholipitoisuus on korkea (ainakin yli 6-7 %). Tosin Göteborgissa Carnegien-perinnepanimon entisissä tiloissa on ravintola, josta voi ostaa rinnakkaismaisteluun (nykyisin Carlsberg Sverigen panemaa) Carnegie Stark Porterin eri vuosikertoja. Systembolagetissa myytävän Carnegien alkoholipitoisuus on vain 5,5 %. Tuossa ravintolassa totesin, että tässä oluessa 8-vuotias oli jo hapettunut liikaa ollakseen nautittava, mutta 6-vuotias tuntui olevansa elinkaarensa "piikissä". Matala-alkoholisista oluista myös lambikit sopivat ikäännyttämiseen: itselläni odottaa kaapissa sopivaa tekosyytä avaamiseen vuodelta 2005 oleva 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek.

Näin ollen kellariin kannattaa laittaa barley wineja, imperial stouteja, vahvoja tummia belgioluita ja lagereista joitakin tummia alkoholipommeja kuten Samichlaus. Parhaiten kehittyvät oluet, joissa pullossa on jäljellä runsaasti hiivaa. Tässä muutamia poimintoja Alkon tämän hetkisestä vakiovalikoimasta oluista, joilla kannattaa tehdä ainakin yhden viiva viiden vuoden mittaisia kokeiluja:

Harviestoun Old Engine Oil (poistumassa valikoimista)

BrewDog Rip Tide Stout

St Feuillien Cuvée de Pâques

Chimay Blue (kellarointia helpottaa selvästi merkitty vuosiluku etiketissä!)

Nils Oscar Imperial Stout

Guinness Special Export Stout

Orval

Flying Dog Double Dog Double Pale Ale

Rochefort 8 ja 10

Ultrabrune d'Ecaussinnes

Nøgne Ø # 100 (vaikka on voimakkaasti humaloitu, kellarointi kannattaa sillä saa parissa vuodessa uusia mielenkiintoisia piirteitä)

Fullers Vintage Ale 2009 (joka vuosi uusittu resepti)

Koff Portteri IV B (paras hinta-laatusuhde kellarointikokeiluihin!)

Oluita kannattaa ostaa säännöllisesti ja useampia säilytykseen, jolloin muutaman vuoden kuluttua pääset tekemään eri vuosikertojen rinnakkaismaistelua!

Joissakin suomalaisissa olutravintoloissa on mahdollista maistella valmiiksi kellaroituja oluita. Esimerkiksi Pikkulinnussa on joka joulu tarjolla vanhaa Samichlausia ja Ruotsi-viikoilla vanhoja Nils Oscareita. Myös esimerkiksi Tuulensuu on tehnyt kellarointikokeiluja. Tukholmassa muun muassa Man In The Moonilla ja Akkuratilla on erityinen vintage-oluiden menu.

Kuva: Carnegie Porter vuodelta 2000, Ratebeer.com

Savonlinnasta Vesterbrohon

2010-05-03T21:49:00.009+03:00

Olutmaailmassa tapahtuu koko ajan. Joka puolelta pulpahtelee uutisia mielenkiintoisista uusista panimoista, uusista oluista, olutravintoloista. Onneksi netin avulla näissä pystyy pysymään ajan hermolla. Epäonneksi maailmassa on liikaa hyviä oluita ja liikaa uusia paikkoja vierailla ...

Viime viikon suomalaisuutinen oli varmaankin Savonlinnan Panimoravintola Huvilan palaaminen panimokartalle. Viime vuonnahan oluen valmistus loppui Savonlinnasta, kun Malmgårdin Panimo aloitti toimintansa ja panokaksikko Tuomas Markkula ja Markku Pulliainen siirtyivät Malmgårdin kartanon maille Pernajaan tuottamaan oluita, aluksi vanhalla tutulla Huvila-brändillä ja sittemmin myös Malmgårdin nimellä. Suurena yllätyksenä uutinen ei tullut, sillä tästä oli vihiä jo aikanaan Malmgårdin synnyn yhteydessä. Itä-Savo-lehdessä yrittäjä Jussi Hukkanen kertoo, että 2000 litran laitteisto oli liian iso Huvilan 70 neliön tuotantotiloihin. Uudella 500 litran laitteistolla Hukkanen aikoo valmistaa 4000–5000 litraa olutta kesässä. Nähtäväksi jää tuleeko tältä "uudelta Huvilalta" uusia oluita vaiko vanhoja tuttuja (ja hyväksi todettuja) Huvila-tuotteita.

Monen oluthörhön matka suuntautuu tällä viikolla Ølfestival Københavniin Kööpenhaminassa. Edellisvuonna kävin vastaavilla European Beer Festivalin nimellä järjestettyihin kekkereihin. Tällä kertaa Humalablogisti ei valitettavasti työkiireiden vuoksi ole mukana. Ølfestival Københavnin oluttarjonta on itsessään jo valtava, mutta erityinen uutinen on, että keskiviikkona 5.5.2010 kello 17:00 aukeaa Mikkeller Bar eli Mikkellerin "panimon" oma baari Vesterbron kaupunginosassa Kööpenhaminassa. Joka päivä auki olevassa baarissa on tarjolla 15 oluthanaa, ja minkälaisia hanoja: 10 kiertävää Mikkeller-hanaa, Tanska-hana (Amager, Xbeeriment ...), Eurooppa-hana (De Molen, Dolle, Revelation Cat ...), Skandi/Belgi-hana (Nøgne Ø, Närke, Rodenbach ...), lambic-hana (Girardin, Cantillon ..) ja Three Floyds-hana sekä ilmeisesti real ale/cask-oluthana. Hanavalikoima ei varsinaisesti suosi sessiointia, sen verran tymäkkää tavaraa on tarjolla, tosin vakioina talonoluina näyttäisi olevan Pilsner ja Wit. Pullotavara noudattelee samaa "vain hyviä oluita" linjaa. Nähtäväksi jää onko tämä konsepti taloudellisesti kannattava. Köpiksessä menestymistä helpottaa laaja erikoisoluiden harrastajakunta.

Blogin kuvituksena on hauska valokuva High Falls Brewing Companylta, joka sijaitsee Rochesterissa New Yorkin osavaltiossa. Kuvasta krediitit Knilelle, jolla on muitakin hyviä kuvia Flickr.com:ssa.

Aiheesta muualla

Ølsærling vil ikke have Tuborg indenfor dørene (tanskaksi, mutta Google Translator auttaa)

Vappu simassa ja pulkassa

2010-05-02T10:28:00.006+03:00

Vappu oli ja meni. Ainakin länsirannikolla sää suosi terassikauden avajaisia perjantaina lämpömittarin kohottua iltapäivällä jopa yli 15 asteen. Juhlijoita näyttikin olevan runsaasti liikkeellä, wappuaatto kun on se suomalainen juhla, jolloin erityisesti nuorison "on pakko" juhlia. Vappupäivänä on sitten liikkeellä loputkin kansasta. Suomalaisten vapunjuhlinnasta kertoi pari vuotta sitten jopa Washington Post.

Omiin vappuperinteisiini kuuluu vappupäivänä käydä simalla kantapaikassani. Viime vuonna simaa ei valitettavasti ollut saatavilla, mutta tänä vuonna tuttu Plevnan panimosima virtasi taas hanasta. Plevnan sima ei muistuta perinteistä suomalaista simaa vaan hunajaisena enemminkin historiallista hunajaviiniä, meadia, mjödiä, metiä ... millä nimellä sitä eri kielissä kutsutaankin. Suomalainen nykyinen hunajaton vappusima on syntynyt aikanaan nykyisekseen hunajan kalleuden vuoksi.

Plevnan viisiprosenttinen sima tuoksuu tummalta syyshunajalta, litsihedelmältä ja fariinisokerilta. Makua dominoi sokerinen hunaja ja apilankukan ruohoisuus. Panimosima ei kuitenkaan ole tyypillisen hunajaoluen tapaan ylimakea vaan humala tekee suuntunnusta hieman kuivan, jopa puumaisen tanniinisen. Tämän vuoden versio on aiempaa kuivempi, joko humalan määrää on lisätty tai sitten valmistusvaiheessa sima on käynyt kuivemmaksi. Jälkimaku on myös hunajainen, mutta siihen on sekoittuneena humalaista katkeruutta. Itse kaipaisin vielä pikkasen lisää alkoholia antamaan kunnon vappupotkua juomaan. Panimosiman saatavuus on rajallista (Tampereen lisäksi muutamat olutravintolat Etelä-Suomessa), korvikkeena voi käyttää Laitilan pullottamaa maitokauppaversiota.

Aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin viskiguru Jim Murrayn vierailusta Helsingissä. Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta.

Oletko jo muuten liittynyt Humalablogin ryhmään Facebookissa?

Aiheesta muualla

Sima Wikipediassa

Ilta-Sanomien video Jim Murrayn vierailusta

Kirjapenkissä: 101 viskiä joita on maistettava edes kerran eläessään

2010-04-29T19:12:00.011+03:00

Mitä ihmettä? Olutblogisti arvioimassa viskikirjaa? Aloittanut vapun liian aikaisin? Ei suinkaan, viskillä ja oluella on paljon yhteistä ja tämä kirja sopii humalablogistin kaltaiselle "aloittelevalle viskihörhölle" arvioitavaksi. Sitä paitsi kirjassa esitellään kaksi suomalaista panimoravintolaa! Bonuksena: kuulin, että Jim Murray on tänään Suomessa ...

Kirja on alun perin Helen Arthurin vuonna 2008 kirjoittama "The Connoisseur's Guide To Whisky. Tästä Readme.fi on kustantanut Suomi-version, johon Jarkko Nikkanen on kirjoittanut osuuden suomalaisista tislaamoista ja viskiravintoloista. Nimeksi on siis väännetty otsikon mukainen "101 viskiä joita on maistettava edes kerran eläessään". Kirjan nimi on aika harhaanjohtava, kirja ei varmastikaan edes kirjoittajiensa mielestä edusta 101 absoluuttista tärkeintä viskiä vaan esittelee enemmänkin tärkeimpiä viskitislaamoja mainiten viskin pari jokaiselta.

Kirja alkaa viskin historialla, valmistusmenetelmien kuvaamisella ja vinkeillä viskin maistamisesta. Tiesitkö, että jo Plinius vanhempi kuvasi tislauspannun periaatetta tärpätin valmistuksessa tai että käymisssammiot valmistetaan perinteisesti Oregonin männystä? Tämän jälkeen alkaa Nikkasen toimittama Suomi-osuus, joka on tislaamoja esitellessään pikkutarkassa tyylissään aika erilainen kuin myöhempi Arthurin kirjoittama. Esittelyn saavat siis sekä Old Buck että Teerenpeli. Ensimmäinen Old Buck tislattiin kirjan mukaan 24.11.2001 kello 18:00 ja Teerenpeli syyskuussa 2002. Nikkasen teksti on mukavan informatiivista, yksityiskohtiin menevää - tosin nämä kaksi tislaamoa on esitelty kolmessa sivussa. Tätä seuraavat listaus Suomen parhaista viskiravintoloista (mm. Black Door, Keppanakellari, Pannuhuone, Pikkulintu ja Punavuoren Ahven) sekä Jarkon 10 lempiviskiä. Myös Alkon viskivalikoima kuitataan lyhyellä tekstinpätkällä. Mukavaa tekstiä - valitettavasti se tuntuu kovin päälle liimatulta Arthurin kirjassa.

Seuraavaksi kirjassa käydään läpi tislaamoja maittain. Ensin tulevat luonnollisesti suurimman osuuden saavat skotlantilaiset tislaamot. Jokaiselle tislaamolle on varattu samansuuruinen, yhden sivun, tila. Ilmeisesti listattuna ovat kaikki toimivat tärkeimmät mallasviskitislaamot ja mukaan on otettu myös Islayn uusin tislaamo Kilchoman. Kirjassa tosin ei ole ehditty esitellä sen viskejä. Näiden ohella on niukempana mainintana vielä 33 single malt -tislaamoa, jotka eivät ilmeisesti ole kirjoittajan mielestä niin kiinnostavia. Sen jälkeen esitellään blended viskejä, nyt merkeittäin. Kirjan loppuosa on pyhitetty muun maailman viskeille; omat kappaleensa ovat saaneet Irlanti, Japani, USA/Kanada ja Wales. Näiden jälkeen on vielä muutaman sivun verran asiaa erikoispullottamoista [laita Fingerpori-vitsi tähän].

Puutteistaan huolimatta kirja käy aloittelevalle viskimaistelijalle oppaaksi. Hieman enemmän asiaan vihkiytynyt ei paljoa saa irti, mutta Suomi-osuuden vuoksi heillekin teosta voi viskikirjakokoelmaan suositella. Toivottavasti saadaan vielä joskus kunnollinen kirja suomalaisesta viskistä!

Itse sain 101 viskiä -kirjan joululahjaksi, mutta sitä näyttää saavan edelleen nettikaupasta alle kahdenkympin hintaan.

Vappunakin olutta!

2010-04-28T20:56:00.004+03:00

Vappu on perinteisesti Suomessa kuohuviinin ja siman valtakautta. Humalablogin ylläpito suosii skumppaosastolla lähinnä Sovetskoje Shampanskojea ja kun sitä ei ole nyt saatavilla niin pitää keksiä jotain muuta. Tässä blogissa maisteltaisiin luultavasti Plevnan Laitilassa tehtyä Panimosimaa, mutta kun sitä ei lähikaupassa nyt ollut niin se jää johonkin muuhun kertaan. Laitilan Mämmiä olisi kyllä ollut kolme koppaa. Onneksi kantakuppila Beer Huntersissa on huomisesta lähtien hanassa aitoa tamperelaista Panimosimaa. Täytynee käydä vappuna tuopilla tai parilla. Lounaspaikassani olisi Amican kotisimaa 3,50€/pullo. Tuo tuli kotitekoisen siman jälkeen kakkoseksi Ilta-Sanomien simatestissä päihittäen "kaupan simat". Nämä kaupalliset simat ovatkin melko heikkoja korvikkeita kotitekoiselle tavaralle, esimerkiksi jonkun testin voittanut Vanhan Fabriikin sima ei ole kovinkaan kummoisen makuista.
Vaikka simasuu olenkin niin näistä seikoista johtuen nappasin kauppareissulla paikallisesta Alkosta muutaman oluen vapun vieton vinkiksi blogiin. Bubbling Under -osastolle jäivät tällä kertaa Keisari Münchener IV ja BrewDogin Punk IPA niiden vuoro ehkä tulee vielä myöhemmin. Näinpä esittelyssä ovat hollantilainen "vaalea" ja latvialainen "tumma".

Bavaria 8,6 Special Blond Beer

Hollantilaisen Bavaria-panimon blond beer valikoitui mukaan lähinnä sen takia, että sitä voi juoda vappuna vaikkapa kuohuviinilasista. Väri menee ihan samppanjasta vaikkei yhtä voimakkaasti kuplikaan, vaalea vaahto on niukka ja tuoksu hedelmäinen, jopa omenainen. Nimestään huolimatta oluen alkoholipitoisuus on 7,9 %. Bavaria-panimoa ei yleisesti voi pitää mitenkään laatuoluiden tuottajana - se on enemminkin iso tuotantolaitos, jonka edulliset oluet ovat levinneet laajalti Eurooppaan ja muualle maailmaan. Esimerkiksi edellisen blogikirjoituksen Madeiralla oli maitokaupoissa paljon Bavarian oluita. Bavaria panee muun muassa Suomessa tuttuja Pirkka-lagereita ja Hollandiaa sekä tekee oluita esimerkiksi Tescolle ja Carrefourille. Näin vapun vieton lomassa Special Blond Beer kuitenkin hakkaa edellä mainitut Bavariat. Sen maussa on jopa hedelmäisyyttä - omenaa ja aprikoosia, joka sopii hyvin vaikkapa nakkien ja perunasalaatin alas huuhtojaksi - ruoka peittääkin hyvin tämän oluen ikävän pahvimaisen ja teollisen jälkimaun. Alkoholiprosentista huolimatta suuntuntuma on melko kevyt ja alkoholi ei puraise kovin pahasti. Nimi antaa mielikuvan belgiblondesta, mutta eiköhän tämä useimpien Bavarioiden tapaan ole lager. Oluen hinta Alkossa on 2,23 €.

Aldaris Porteris

Suomen vappuhan on aina kylmä, sateinen, mutta useimmiten onneksi sentään vähäluminen. Siksi vappujuomaksi käy kuin tekonenä teekkarin päähän tumma ja lämmittävä olut. Alkon hyllyistä koriini valikoitui Latvian lahja olutmaailmalle: balttiportterityyppinen Aldaris Porteris. Tämä hinta-laatusuhteeltaan erinomainen olut on melko samankaltainen toisen Alkon valikoiman herkun, Baltika 6:n kanssa. Vaikka Latviassa on melko elävä ja perinteinen olutkulttuuri, maan oluiden taso on valitettavan heikko ja monen isommankin panimon tekniikka ja hygienia ovat selvästi jäljessä naapurimaihin verraten. Aldaris on maan panimoista suurin ja mitä ilmeisimmin myös modernein ja vaikka sen sortimentti ei vaativaa olutmakua kovin hellikään niin heidän Porteriksensa on oikein mainio juoma. Alkoholia Aldariksen Porteriksessa on 6,8 %; lasissa tummanpuhuvaan olueen jää pysyvä kermainen beessi vaahto. Tuoksussa on paahteista mallasta, karamellia (tumma toffeinen tikkunekku!) ja kylmää kahvia. Runko on melko vankka, suuntuntuma pehmeä. Maku on kuten odottaa sopii paahteinen, mutta samalla sweet stoutimaisen makea: karamelliä, toffeeta ja maitosokeria. Alkoholi antaa sopivan lisäpotkun tähän vappulämmittäjään. Takaetiketti kertoo oluen voittaneen jossakin kultamitalin vuonna 2009 sarjassa sweet stout/cream stout. Taitaa tämäkin kaikesta huolimatta olla silti tehty lager-hiivalla. Hintaa Alkossa on 2,99€ (0,5 litran pullo).

Aiheesta muualla

IS koemaistaa: Vappusimat makutestissä (video, mukana raadissa muun muassa Tikkasen Unto, Ylänteen Kari ja päsmärinä Nupposen Sakari)

Olutta Madeiralla

2010-04-27T20:54:00.006+03:00

Kävin pari kuukautta sitten talvilomallani Madeiralla. Tämä tapahtui vain muutama päivä kymmeniä kuolinuhreja vaatineiden mutavyöryjen jälkeen. En ole vielä matkan olutpuolesta muistikuvani mukaan blogissani kertonut, joten on aika korjata vahinko.

Kuten voi melko helposti arvata Madeira ei ole varsinainen olutkehto. Tällä vehreällä saarella tietenkin turistina tulee pääosin juotua sen nimikkojuomaa madeiraa. Tämän lisäksi suomalainen hullaantuu maitokauppojen valtavista punaviinivalikoimista. Tarjolla oli myös madeiralaisia punaviinejä, mutta maistetut yksilöt eivät olleet kovin hyviä. Kiitos turismin, osassa kaupoista on kuitenkin valikoimissaan jopa belgioluita. Eräästä hotellini lähikaupasta löytyi muun muassa Leffe Radieuse ja Leffe Vieille Cuvée - iso pullo Chimayn sinistäkin oli hyllyllä.

Sortimentin kärjen muodostavat kuitenkin Unicerin panimon Cerveja Super Bockit sekä Heinekenin omistaman paikallisen Empresa de Cervejas da Madeiran Coral-oluet. Coral olikin vakiotuotteena myös useimmissa ravintoloissa ja kahviloissa, sen mainoksia näkyi monissa paikoissa. Paikallinen Sá-kauppaketju myi Coralin panemaa lageria myös omalla brandillaan. Perus-Coral on melko mitäänsanomaton vaalea lager, panimon Coral Tónica on kohtalaisen juotava mustaolut, josta on portugalilaiseen tapaan olemassa myös alkoholiton versio.

Funchalin satamassa keskeisellä paikalla sijaitsee saaren ainoa panimoravintola. Valitettavasti Beerhouse Madeira (alimmassa kuvassa) joutui tulvan uhriksi ja oli kiinni koko viikon saarella oloni ajan. Ravintolassa on tarjolla yhtä omaa olutta, muuten valikoima koostuu Coralin tuotteista. Muutenkin ravintoloiden olutvalikoimat antoivat hyvän syyn keskittyä niiden talon viineihin - monesti hyvää pikkurahalla. Tietenkin madeira-talot olivat loppasuulle myös mainioita vierailukohteita.

Madeira kuten Portugali muutenkaan ei siis olutmielessä ole kovin kiinnostava paikka. Kuivin suin siellä ei kuitenkaan joudu lomailemaan, oli juomana sitten olut, viini, madeira tai terävämpi alkoholi. Hintatasokin on sijainti huomioon ottaen maltillinen.

Oluen ja juuston liitto

2010-04-26T20:24:00.007+03:00

Minä edustan koulukuntaa, joka juo oluen oluena seurustelujuomana, lipitykseen tai hifistelyyn ja käyttää ruokajuomana enimmäkseen vettä, joskus kaljaa ja joskus punaviiniä. Olut on kylläkin minullekin ruuanlaittoelementti. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus: juustot. Itse pidän erityisesti hollantilaisista gouda-juustoista (varsinkin ikäännytetyistä), jotka toimivat mainiosti saksalais- tai tsekkiläistyyppisen pilsnerin kanssa (vaikkapa Urquell tai kotoinen Laitilan Kukko Pils). Vähän aikaa sitten ostin Chimayn trappistiluostarin olutjuustoa Helsingin Stockmannilta ja vaikka en yhdistelmää kokeillutkaan, olen varma, että Chimayn sininen (tai vastaava tumma ja vahva belgityyppinen ale) olisi ollut loistava pari tälle voimakkaalle juustolle. Humalablogi.info yrittää jatkossa antaa tarkempia vinkkejä juuston ja oluen liittoon. Sillä aikaa voit lukea mitä Sinebrychoff kertoo asiasta. Kähkösen Heikki on kirjoittanut aiheesta myös laajan artikkelin Olutkulttuuriin.

Tämä aihe tuli blogiin mieleen eilen kun mussuttelin Uniekaas Goudaa ja Parrano Robustoa ja kuin sattumalta eteen tuli mielenkiintoinen videoklippi aiheesta. HBF:ltä viiden vuoden takaa tuttu Garrett Oliver on kirjoittanut oluen ja ruuan (myös juuston) liitosta kirjan "The Brewmaster's Table". Se puuttuu omasta kirjahyllystänikin ja päätin panna kirjan tilaukseen CDON.fi:ltä, koska hinta on edullinen (15,95€).

Onko sinulla hyviä vinkkejä olut-juustoyhdistelmiksi? Jos on, kerro niistä vaikkapa tämän kirjoituksen kommenteissa!

Amerikkalaisia huikeita olutbusinessideoita

2010-04-25T20:45:00.004+03:00

Olut on maailman suosituin alkoholijuoma. Näin ollen ei ole ihmeellistä, että sen ympärillä pyörii kaikenlaista muutakin liiketoimintaa kuin vain oluen panemista ja sen myymistä ihmisille. Arvioin työkseni ihmisten liikeideoita ja mielenkiinnolla (ja hieman huvittuneena) olen lueskellut muun muassa seuraavia olutaiheisia liiketoimintakonsepteja. Nämä kauppiaat tarjoavat sinulle "ainutlaatuisia tuotteita juuri sinulle". Jos päätät ostaa tuotteen, omalla vastuulla, itse en ole kokeillut mitään näistä :) Mutta jos kokeilet, kerro miten kävi!

Tässä niitä tulee:

Älä enää maksa oluestasi, sen sijaan panimot maksavat sinulle! Saat lisärahaa pelkästään juomalla ja jutellemalla oluesta!

Juo olutta ja laihdu!

Yksinkertainen menetelmä valmistaa omaa loistavalta maistuvaa olutta!

Mahtavia olutkilpailuja kotibileisiin!

Nyt keski-ikäiset miehet voivat heittää hyvästit olutvatsalleen!

Näin rakennat oman Tiki-baarin omalle takapihallesi!

Oletko alkoholiallerginen? Muuttuuko kasvosi punaiseksi juodessasi alkoholia? Tässä parannuskeino!

Piilota oluttölkkisi. Tee niistä limsatölkkien näköisiä!

Siksari vähäkalorista olutta koirille!

OT: Tunnusta väriä!

2010-04-25T15:23:00.008+03:00

Joskus on mahdollisuus juomavalinnallaankin tunnustaa väriä:

Pataa tuo maahan eteläamerikkalaisiin viineihin erikoistunut porilainen Payumar S.A. Oy, jolla ei tiettävästi ole portfoliossaan oluita. Pata on chileläisen Corinto Winesin Merlotia.

Pata Merlot on Alkon tilausvalikoimassa. Hyllystä löytynee ainakin Porin ja lähiseudun Alkoissa.

Pari turboahdettua tanskalaista

2010-04-24T12:16:00.009+03:00

Ensiksi "nimitysuutisia". Kantapaikkani Beer Hunters on palkannut historiansa ensimmäisen panimotyöntekijän. Maanantaina aloitti työnsä "Kim" Erik "austone" Ekholm, joka kuuluu Olutopas.info-aktiiveihin ja on panokokemusta hankkinut kotiolutkokeilujen kautta. Austone pääsi heti työn makuun alkuviikosta, kun oli mukana pullottamassa muutamaa tuhatta Söör-olutpulloa.

Juomatalo Pikkulinnulta on taas saapunut mielenkiintoisia oluita paikalliseen. Tällä kertaa lastissa oli lähinnä pohjoismaalaisia muutamalla De Molenilla höystettynä. Näitä saanee Porin ja Puotilan lisäksi ainakin tamperelaisista ja helsinkiläisistä olutravintoloista sekä Pannuhuoneelta Kuopiosta. Tässä esiteltävä kolmikko on kaikki pantu Amagerilla Tanskassa.

Xbeeriment Black Force One

Xbeeriment on pieni tanskalainen haamupanimo, jolla ei ole omaa panimoa. Kuten nimikin jo kertoo niin Xbeeriment tekee erilaisia extremejä olutkokeiluja, jotka ilmeisesti kaikki on pantu Amagerilla. Hyvä, että asia kerrotaan jo yrityksen nimessä - Olutoppaan jutuista päätellen monille tuntuu olevan epäselvää, että esimerkiksi Mikkellerin ja Brewdogin liikeideana on nimenomaisesti kokeellisten oluiden niche eikä helposti juotavat "kansanoluet".

Black Force One on 10,4-prosenttinen imperial stout, joka on kehitetty Yhdysvaltain presidentin kunniaksi tehdystä Barackista. Oluessa on käytetty viittä eri mallasta ja neljää eri humalaa (Chinook, Centennial ja Amarillo, kuivahumalointi tehty Cascadella). Olutta on kypsytetty kaksi kuukautta ennen julkaisua. BFO:ssa on mukana reilusti turpeista savumallasta, mutta savu tai turve tulee yllättävän vähän läpi tuoksussa tai maussa. Tuoksu on paahteisen palanut ja tuhkainen. Runko on vankka kuten olettaa sopiikin. Maussa vuorottelevat tuttuun imperial stout tapaan lakritsi, tupakka ja karamelli; BFO:ssa näiden lisäksi useille stouteille tyypillinen vihannesmaisuus. 98 IBU:a takaa, että humalaa löytyy myös rapsakasti ja kymmenen volttia tuo mukaan runsaasti lämmittävää alkoholia. Mustassa ykkösvoimassa on paljon makua vaikkakin itseäni häiritsee kuitenkin jonkin verran oluen tuhkamaiset vivahteet. Yksityiskohtana pullosta mainittakoot "MHT: i morgen" :)

Amager Black Nitro

Amagerin Black Nitro on maistamistani hybridityylioluista eräs mielenkiintoisimmista vähään aikaan. Black Nitro on "musta IPA" eli samankaltainen olut kuin esimerkiksi Beer Heren onnistunut Dark Hops. Mies tämän oluen takana on amerikkalainen Shaun E. Hill. Shaun työskenteli Tanskassa Nørrebro Bryghusin ja uudelleen avatun Fanø Bryghusin panimomestarina, mutta on nyt palannut kotiseudulleen Vermontiin ja perustanut Hill Farmstead -nimisen panimon. Shaunilla on mielenkiintoinen blogi.

Black Nitro tosiaan yhdistää tummaa stoutia ja humalaista IPA:aa ja tässä oluessa melko yllättävällä ja onnistuneella tavalla. Olut muistuttaa ulkonäöltään tyylipuhdasta stoutia: väri on sysimusta ja oluessa on runsas beessi vaahto (kuulemma uusi muoti-ilmaisu beigelle olisi "nude"). Tuoksu on sitten taas melko selkeää IPA:a: makeaa ja pihkaista humalaa, jossa taustalla häilyy jotenkin vehnämäistä maltaisuutta. Maku yllättää: odotin humalapommia, mutta Black Nitro alkaakin stoutina, jopa makeahkona milk stoutina, jossa on mukana runsaasti lakritsia. Jälkimaussa tulee esille taas hienostunut amerikkalainen humalointi. Tätä herkkua kannattaa kokeilla.

Amager Burnout

Kolmantena on vuorossa etikettiään myöden turboahdettu Amagerin Burnout. Etikettiä muuten arvon olutveljet pitivät epäonnistuneena - onkohan Paint ollut käytössä? Burnout on pantu myyntipäällikön kunniaksi. Myyntipäälliköllä kun kuulemma on hieman kevyt kaasujalka. Tämän oluen varsinainen jippo on savumaltaan käytössä: Burnoutissa on 44 % bambergilaista savumallasta ja 44 % brittiläistä savumallasta ja olut yhdistääkin hienosti molempien parhaat ominaisuudet. Saksalaisilla savussa on mukavaa metwurstia ja savukinkkua, briteiltä tulee taasen mukaan turpeisuus. Olut vaikuttaa kovasti doppelbockilta ja sen "juotavuus" on erittäin mainio huolimatta 8,1-prosentin alkoholimäärästä. Tätäkin turboahdettua kannattaa kokeilla vaikka Amager sanookin: Burnout bør derfor kun nydes, hvis du har dobbelt udstødning på dytten eller skorsten i hjemmet!

Belgiassa sunnuntaina avoimet ovet

2010-04-22T17:26:00.005+03:00

Belgialaiset panimot tempaisevat ensi sunnuntaina laajalla rintamalla: kaikkiaan 24 panimoa pitää avoimien ovien päivän ensi sunnuntaina kello 1000-1700! Osaan näistä ei pääse tavallisesti ollenkaan vierailulle. Sisäänpääsymaksua ei ole ja ilmainen olutkin luvataan. Ennakkoilmoittautumista ei tarvita.

Kuten osallistujien lista osoittaa, todella mielenkiintoisia panimoita on mukana: Abbaye des Rocs, Achouffe, Caulier, Het Anker, Saint-Feuillien, Scheldebrouwerij, Strubbe, ...

Toimisikohan tämä Suomessa? Pienpanimoliitto ottaa kopin?

Humalablogi Facebookissa

2010-04-22T07:32:00.003+03:00

Avasin blogille oman Facebook-sivun. Tuota on ajatuksena käyttää esimerkiksi blogiin liittyviä valokuvia varten ja Naamastossa on myös muutamia ominaisuuksia, joita ryhmässä voi hyödyntää. Linkki:

Humalablogi.infon Facebook-ryhmä

Kirjapenkissä: Good Beer Guide Belgium

2010-04-20T18:32:00.009+03:00

Humalablogi käynnistää epäsäännöllisesti pyörivän artikkelisarjan, jossa käydään läpi suositeltuja olut- ja ehkä muitakin juomakirjoja. Niitä on tarttunut "hihaan" jonkin verran ja yllättäen niitä lisääkin tulee silloin tällöin.

Brittiläinen Tim Webb on eräs arvostetuimmista olutkirjailijoista ja hänet tunnetaan erityisesti CAMRA:n kustantaman Good Beer Guide Belgiumin tekijänä. GBG Belgium onkin saavuttanut jo kunnioitettavan iän: vuonna 2009 ilmestyi jo kuudes painos, ensimmäinen näki päivänvalon vuonna 1992.

Kuudes painos tuli tarpeeseen, sillä edellinen versio oli ilmestynyt neljä vuotta aiemmin ja jo pikku hiljaa vanhentunut. Uusimmasta painoksesta voidaan hyvällä syyllä sanoa: paras versio toistaiseksi ja ehkäpä paras kirja belgialaisista oluista koskaan.

Kirja alkaa maljalla kahdelle menetetylle ystävälle: edellispainon jälkeen olivat manan majoille poistuneet Michael Jackson ja White Beer Travelsin John White. Sen jälkeen jatketaan raskaan sarjan vierailevien kirjoittajien artikkeleilla: kynään ovat tarttuneet HBF:lläkin vieraillut Stephen Beaumont, lambikeista kirjoittava Frank Boon, Shelton Brothersin Dan Shelton, belgialainen Carl Kins ja erinomaisen www.europeanbeerguide.netin Ron Pattinson. Tämän jälkeen kirja jatkuu olutmielessä kevyemmällä sisällöllä. Webb kertoo belgialaisesta kulttuurista, ruuasta sekä kertoo (erityisesti briteille) kuinka Belgiaan voi matkustaa. Varsinkin viimeksi mainittu on suomalaiselle lukijalle varsin turha osio.

Tämän jälkeen tulee paljon hyödyllisempi olutturismi-osuus. Kirja kertoo mitä "olutnähtävyyksiä" Belgiasta löytyy sekä antaa vuoden "oluttapahtumakalenterin". Jälkimmäisestä selviää vaikkapa, että syyskuun kolmantena viikonloppuna Orvalin panimolla on avoimet ovet ja tunnin opastettu kierros. Sen jälkeen kirja jatkuu kertomuksella oluen valmistuksesta sekä oluttyyleistä. Oluttyyleissä annetaan esimerkkejä niiden onnistuneista belgiversioista.

Kirjan seuraava osio on ainakin itselleni se tärkein: GBGB listaa kaikki Belgian panimot yhteystietoineen sekä tärkeimpine tuotteineen. Aluksi tulevat kaikki itsenäiset panimot, sitten globaalit jätit ja lopuksi vielä "haamupanimot" eli "panimot ilman omaa panimoa" sekä tulevia panimoita. Tämän jälkeen tulee jälleen belgituristille "essential" osio: luettelo eri kaupunkien parhaista olutbaareista sekä muutamia olutkauppoja. Kirjasta selviää esimerkiksi, että omalaatuisessa Baarle-Hertogissa on hyvä olutkauppa De Biergrens. Tämän jälkeen on vielä brittiläisiä varten osio belgialaisesta oluesta Britanniassa - sisältää kyllä hyödyllistä tietoa esimerkiksi Lontooseen matkustavalle oluen ystävälle. Lopuksi kirjassa on lyhyt listaus oluen kuluttajajärjestöistä Euroopassa sekä hyödyllisiä webbiosoitteita.

Good Beer Guide Belgium on belgioluen ystävälle pakkohankinta. Viimeistään ostaminen tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun suunnittelee matkaa paikan päälle. Itse hankin uusimman version ihan nojatuolimatkailua varten!

Näppärintä kirja on tilata CDON.fi:stä, jossa maksun voi suorittaa luottokortin lisäksi laskulla. Tällä hetkellä hinta on jo mukavan edullinen: 16,95€. Tästä linkistä pääset suoraan kirjan tilaussivulle.

World Beer Cup 2010

2010-04-19T22:14:00.002+03:00

Yksi maailman suurimmista olutkilpailuista, World Beer Cup käytiin tänä vuonna Kuala Lumpurissa, Malesian pääkaupungissa. En tiedä oliko suomalaisia tällä kertaa mukana, ainakaan palkintosijoilla niitä ei näkynyt. Eri kilpailukategorioita oli peräti 90, joten mitaleja riitti monille. Vain mielikuvitus on WBC:n järjestäjillä rajana keksiessään näitä. Voittajista iso osa on täällä outoja panimoita ja oluita, toki muutamia palkintoja otti mm. Nørrebro (Little Korkny Ale Niepoort Barrel) ja Carlsberg Sverige (Falcon Extra Brew 3.5%). Carlsberg otti tuon kullan lisäksi samassa "European-Style Low-Alcohol Lager/German-Style Leicht(bier)" kategoriassa myös pronssia Pripps Blå 3.5%:lla. Jos Falcon kelpaa janojuomaksi hätätilanteessa niin pronssimitalisti on kyllä melkoinen oluen irvikuva.

En referoi tässä sen enempää, tulokset voi itse lukea täältä:

http://worldbeercup.org/winners.html

Itse avaan nyt Nordbräu Ingolstadtin Eisbockin (9,2%) iltamyssyksi ...

Tampereella

2010-04-18T15:21:00.002+03:00

Tarjoutuipa tässä viikonlopussa tilaisuus käydä pitkästä aikaa tutustumassa Tampereen olutravintolavalikoimaan. Tampere on oikein eläväinen kaupunki sillä rintamalla ja joskus olemme kaveriporukalla sitä pohtineet, että Tampereella saattaa olla jopa maailman paras hyvien olutravintoloiden tiheys maailmassa kun asiaa tarkastellaan etäisyysnäkökulmasta. Aivan pikku kävelymatkan sisällä, osa jopa konttausetäisyydellä, sijaitsevat mm. Tuulensuu, Esplanadi, O'Haras, Plevna, Teerenpeli, Kahdet Kasvot, Konttori, Nordic, O'Connels, Soho jne. ja pikkumatkan päässä Praha, Salhojankadun Pub ja Pikilinna. Edes Helsinki ei pysty asiassa oikein kilpailemaan.

Lauantaina ohjelmassa oli istumista Tuulensuussa, sitten pikkuvisiitti Naamoihin (Kahdet Kasvot), josta O'Haraan ja lopuksi Plevnaan. Tuulensuuhun vei tällä kertaa harvinainen lambic-herkku: nuori sekoittamaton Lindemans Lambiek. Tuotteen iästä ei ole vielä aivan tarkkaa informaatiota, mutta epäilys on sen olevan Ratebeerissä nimellä Lindemans Oude Lambik. Olut tuoksu on ronskin nuorekas, joku voisi epäillä saaneensa lasiinsa kotikiljua tai ylikäynyttä simaa. Maku on sekoitettua lambicia suoraviivaisempi, geuzen hedelmäisyyden kuivuuden sijaan maussa on enemminkin tanniinista kirpeyttä. Kannattaa käydä kokeilemassa. Tuulensuulla on tätä Lindemansia kuusi kegiä, mutta osa on tarkoitus säästää ikääntymään sekä mahdollisiin omiin kokeiluihin. Muuten Tuulensuussa tuli juotua pari ranskalaista viime vuodelta sekä mm. Schloss Eggenberg Doppelbock Dunkel, jossa Eggenbergin vahvan maltainen talonmaku on selkeästi läsnä. Tuulensuu menee muuten kesällä remonttiin (putkiremppaa ellen väärin muista). Tauon aikovat hyödyntää hakemalla Belgiasta ja Hollannista ison lastin omatuontioluita. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!

Kaksissa Kasvoissakin oli tuttuun tapaan omatuontisaksalaisia listalla. Lähes poikkeuksetta Naamojen oluet ovat rapsakanhintaisia supermarkettisakuja, mutta paikkaan on aina kiva mennä - henkilökunta on mukavan palvelualtista ja luovat paikkaan omaa persoonallisuuttaan.

O'Harasissa taisin täydä nyt ensimmäistä kertaa. Tämä Freehouse kuulunee samaan klaaniin Esplanadin ja Tuulensuun kanssa. Tivun amerikkalaiset jätin tällä kertaa rauhaan, sen sijaan maistelin pari pulloa komeasta skotlantilaisen Williams Brothers-panimon rivistöstä. Sattumalta sekä Birds and Bees että Good Times sisälsivät seljankukkaa (elderflower). Tuota sisältävät oluet eivät koskaan ole olleet varsinaisia herkkuja. Baarimikko kertoili myös, että Carlowin "nimikkopanimolta" olisi tulossa hanaan IPA lähiviikkoina. Hassuna yksityiskohtana taas voi mainita, että baarissa oli kahteen kertaan kirjoitettu erään hanaoluen nimeksi "MOORE BREWERY REDIVAL" ...

Ilta päättyi tupaten täynnä olevassa Plevnassa tuopilliseen Fingerporia. Tämä sarjisolut on aiemmin jäänyt maistelematta, joten täytyihän se käydä juomassa alkulähteillä panimoravintolassa. Kovin puhdas ja persoonaton se oli, mutta puolustanee paikkansa harmittomana lipitys- ja ruokajuomana. Sen verran ilta oli jo pitkällä, että jätin tällä kertaa Plevnan Stoutin ja Siperian ottamatta. Ensi kerralla!

Mikkeller igen

2010-04-16T23:16:00.001+03:00

Mikkeller tempaisee jälleen. Kun olemme saaneet nauttia panimon single hop kokeiluista (sama olut eri humalalajikkeella), tulevat hiivaoluet. Mikkeller tulee julkaisemaan ainakin viisi "strong pale alea" joissa on ainoana erona hiivakanta. Nämä viisi hiivaa ovat Belgian Ale, Brettanomyces, Hefeweizen, Lager ja US Ale. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Hörhöfestarit

2010-04-14T23:33:00.000+03:00

Olutoppaalla on kiihkeästi keskusteltu hörhöfestareista. Tämä linkki on saattanut olla täällä aiemminkin, mutta laitetaan se esimerkkinä miten 35 hengen "festarin" voi järjestää näppärästi:

http://www.beerculture.org/2008/07/01/the-ratebeer-european-summer-gathering-2008/

Mikkeller-dokumentti

2010-04-14T08:08:00.001+03:00

Italialainen 38-minuuttinen haastatteludokumentti Mikkelleristä. Enjoy:

Conversation about Beer: MIKKELLER (Documentary Film) - English Version from Evoque - Officina d'Arte on Vimeo.

Omaolut.fi

2010-04-13T21:34:00.002+03:00

Festariraportistani jäi sellainen asia uupumaan, että Helsingin seutu saattaa saada uuden pienpanimon tämän vuoden aikana. Pienellä ständillä oli mukana Oma Olut, jonka esittelijä kertoi yrityksen etsivän tiloja Helsingistä. Ainakin muutamien ravintoloiden kanssa neuvotteluja oli käyty. Festareilla he esittelivät pientä oluenvalmistuslaitteistoa, joita he tuovat maahan. Mielenkiintoista sano, jäämme odottelemaan, josko vaikka saisimme uuden panimon!

Helsinki Beer Festival 2010

2010-04-12T08:38:00.003+03:00

Helsinki Beer Festival 2010 käytiin siis viikonloppuna (perjantai-lauantai) Helsingin Ruoholahdessa Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa. Paikka oli vanha tuttu, onhan HBF järjestetty siellä "aina" paria alkuvuotta lukuunottamatta. Muutenkin agenda oli enemmän tai vähemmän vanhanmallinen. Perjantai aloitettiin ammattilaistunneilla, bändit soittivat iltaisin, tarjolla oli kotimaisia pienpanimotuotteita sekä maahantuojien toimesta ulkolaisia. HBF:n omatuonnit - tänä vuonna siis italialaiset - olivat tuttuun tapaan yläkerrassa. Ruokapuolesta vastasi bratwursteineen Roiniset sekä toinen yrittäjä, jolla oli tarjolla myös salaatteja.

Tämän vuoden yleisilmeenä oli oikeastaan se, että kotimaiset pienpanimot olivat melko vahvasti esillä. Selkeästi myös osastojen ulkoasuun oli panostettu - kovin montaa kotikutoisen näköistä ständiä ei ollut. Kolikon kääntöpuolena oli sitten olutmaahantuojien vähyys - Heinolla oli pieni Fullers-painotteinen osasto ja Olvi oli tullut festareille rohkeasti Baltia/Valko-Venäjä-tuottein. Viskeistä ei sitten kovin paljoa kerrottavaa olekaan. Teerenpelillä oli sentään oma viskinsä mukana.

Huikeista osallistumishinnoista huolimatta tärkeimmät kotimaiset pienpanimot olivat mukana. Oikeastaan ainoa merkittävä poisjäänti oli Panimoravintola Beer Hunters. Plevnan tuotteita oli tarjolla (mm. Siberia) Olutravintola Kaislan osastolla ja Stallhagenia sitä levittävän Hartwallin ständillä. Mukavasti kotimaisilla pienpanimoilla oli myös uutuuksia tarjolla, Malmgårdilla niitä taisi olla peräti neljä.

Perjantain ammattilaistunneilla tunnelma oli vielä rauhallinen. Mahtoiko porukkaa olla hieman aiempaa vähemmän? Ehkäpä matkapuhelin- ja vakuutusyhtiöiden "ammattilaisille" oli mennyt niukemmin pääsylippuja. Olvin osasto tarjosi maistiaisia pulloistaan vastikkeetta ja hyödynsinkin tilaisuuden maistelemalla valkovenäläisen tarjonnan sekä muutamia mielenkiintoisempia muualta. Mitään kovin suuria makuelämyksiä nuo eivät tarjonneet. Lidskoet olivat yllättävänkin puhtaita, mutta samalla kovin mauttomia. Heidän vehnäoluensa oli erikoinen hedelmämehutiivistejuoma. Virossa isot panimot ovat rajoittaneet olueidensa alkoholiprosentin seitsemään. Maistelin Saaremaa X:n uutta versiota: vanhassa maistui sentään kunnon viinan takapotku, uusi "seitsemän vitamiinin" versio on pelkkää vetistä pahvia.

Kotimaisista pienpanimoista pisimmän korren vei Malmgård. Häijy Markku -barley wine ja Suomen vahvin olut Everfrost olivat erinomaisia; Blond Ale ja K.O.H.O.:kin juotavia täyttäen paikkansa ei-niin-mielenkiintoisina sessio-oluina. Pesäpuun kolmosversiossa oli reippaasti tammea, mutta tuote on edelleen omiin mieltymyksiini ylimakea. Suomenlinnalla oli kaksi uutuutta: TM-lager oli tylsähkö vaalea lager ja Musta Saukko tyylipuhdas, kevyt schwarzbier. Lisäksi maistoin heidän Kellari-Ipaansa, joka oli melkoista liimaa - siitä oli IPA/DIPA-maisuus kaukana. Liimasta tulikin mieleeni VASP:n savuruissahti Riuska, joka oli juuri tuollainen liimamainen ja sahtina melko epäonnistunut. Myöskään savumaltaan käyttöä tässä tuotteessa ei voi pitää makua parantavana ratkaisuna. Teerenpelillä oli uusi Luomu-pils, joka onnistuu välttämään tyypillisen luomuoluiden "orgaanisen viljamaisuuden", mutta joka makeudessaan ei yltänyt kovin korkealle tasolle. Lammilla oli taasen kevyt Pöllö-pintahiivaolut, joka maistui lähinnä vedellä jatketulta Sahdilta. Varmaankin ihan raikas kesäjuoma.

Yläkerran italialaiset olivat erityisen mielenkiinnon kohteena. Olihan tämä ensimmäinen kerta koskaan kun Suomessa oli saatavilla aitoja italialaisia pienpanimotuotteita. Viime vuosien tavasta poiketen nyt näitä sai myös pienempinä maisteluannoksia, tosin oluthörhöporukan kanssa ostimme poikkeuksetta koko pullon. Hanatavaraa Italia-osastolla ei ollut lainkaan.

Italian oluissa on tiettyjä selkeitä trendejä havaittavissa. Ensinnäkin he osaavat hyvin oluiden brändäämisen. Etiketit ja oluiden nimet ovat komeita, monet oluista myydään juhlavassa 0,75 litran pullokoossa. Toinen trendi on se, että oluet ovat teknisesti melko onnistuneita, mutta eivät kovin jännittäviä. Eteen ei ole oikein vielä sattunut italialaista, joka olisi ns. pilalla, voimainen tai hapan. Tätä kun vertaa tanskalaisiin, joissa tällaisia tulee maisteltavaksi usein. Eli selkeästi teknistä osaamista on, hygienia on kunnossa, mutta toisaalta kovin suuria riskejä ei reseptien suhteen oteta. Tämä tarkoitti kylläkin myös sitä, että HBF:lläkin oli myynnissä 19-22 euron hintaan komeita isoja pulloja, joiden sisällöksi paljastui saksalaistyyppinen pils-olut.

Oli Italia-osastolla ainakin kaksi huipputuotettakin: Baladinin Xyauyù-sarjan oluita oli tarjolla kaksi: hopeaetikettinen ja kultaetikettinen versio. Niitä tarjoiltiin neljän sentin maisteluannoksina. Oluista kannattaa lukea tarkemmin Ratebeerin pitkästä kuvauksesta. Hopeaetiketti oli kahdesta kuivempi ja madeiramaisempi, kultaetiketti oli taasen makean liköörimäinen. Jos näitä pulloja tulee eteen, voin suositella!

Hauska sattumus tapahtui yläkerrassa lauantaina kun seuraamme liittyi herra, joka paljastui Midtfynsin panimon omistajaksi Eddie Szwedaksi. Eddiellä oli aiemmin ollut kauppasuhteita Korhosen Markun ja Mallaskukon kanssa, ja oli nyt vierailulla bisnesten laajentamismielessä. Eddie tarjosi meille "omistaan" Midtfynsin Chili Tripelin maisteltavaksi. Danske Ølentusiaster valitsi tämän oluen vuonna 2009 vuoden olueksi Tanskassa. Olut oli perusmaultaan melko keskinkertainen belgiale, mutta chili toimi jälkimaussa varsin mainiosti.

Kun lauantai-ilta eteni, itse päätin lähteä festareilta ennen väentungosta ja livemusiikkia. Suuntasinkin Puotilan olutkeitaalle Pikkulintuun. Pikkulinnussa mielenkiintoisena detaljina on, että tällä hetkellä hanoissa on yhtä aikaa peräti kolmea Kuninkaankartanon olutta. Vähän kuin HBF-teemaan sopien yksi niistä on jonkin italialaisryhmän Mustialassa panema Birra Rossa, joka maistuikin samalta kuin muutaman HBF:n italiaano!

Sellainen HBF tällä kertaa. Melko vanhalla ja tutulla agendalla mentiin. Vanhoja ja uusia ystäviä oli hauska tavata ja olihan siellä muutama hyvä olutkin!

HBF 2010

2010-04-11T20:49:00.000+03:00

Helsinki Beer Festivalilta on kotiuduttu ja laajempaa raporttia aiheesta on tulossa lähipäivinä. Laitilan Imperiaali valittiin vuoden olueksi. Saapa nähdä tuleeko se Alkoon tuon ansiosta.

Myös Hesarilla Italia-olutasiaa

2010-04-08T16:42:00.004+03:00

Myös päivän Helsingin Sanomissa on reilun puolen sivun artikkeli aiheena Italian olutrenessanssi. Siinä Jussi Rokka kertoo erityisesti Rooman parhaista olutpaikoista. Hän mainitsee muun muassa Brasserie 4:20:n Alexin käyneen hakemassa autollaan oluita Tampereelta asti. Mikäli Hesaria ei saa käsiinsä niin pitkälti saman sisältöistä asiaa on Äyräväisen Sepon Rooma-raportissa Olutwikissä.

Tiivistelmä artikkelistä löytyy näköjään Hesarin verkkosivuilta:
Olutrenessanssi iski Italiaan.

Stadin Panimo Kauppalehdessä

2010-04-08T15:15:00.003+03:00

HBF:n lähestyminen on innoittanut päivän Kauppalehden julkaisemaan lähes sivun artikkelin Stadin Panimosta. Kainalojutuksi on päässyt HBF:n Italia-teema.

Jutussa on haastateltu toimitusjohtaja Timo Konttista, joka kertoo uusien investointien myötä vuosikapasiteetin olevan 20000 litraa (200 hl). Jutussa hän kertoo mielipiteenään Suomen olutkulttuurista, että "itseasiassa paljon huonommin ei juuri voisi olla". Syynä ovat 4,7-prosentin "Berliinin muuri" ja mm. Alkon valikoimaanottojärjestelmän heikkoudet. Konttisen mukaan Stadin Panimo työllistää kaksi henkeä, joista toinen eli hän itse ei työstään saa palkkaa. Tulevaisuuden oluista mainitaan variksenmarja-, mustikka- ja omenaolut sekä jo käymässä oleva sima. Konttinen kertoo myös kaikkien keittoerien olevan uniikkeja - Stadin tavoitteena on kaksi uutta tuotetta kuukausittain! Tällä viikolla myyntiin pitäisi tulla saksalaistyyppinen weizen ja ensi viikolla belgilainen witbier.

Pikkujutussa HBF-pomo Markku Korhonen kertaa lähinnä lehdistötiedoitteesta tuttua asioita Italian pienpanimobuumista.

Radio Säteily

2010-04-06T19:58:00.002+03:00

Mainostetaanpas tätä Suomen ainoaa radio-olutohjelmaa. Ensimmäinen jakso päättyi juuri, mutta lienee kuunneltavissa myöhemmin netistä uudelleen:

http://sateily.com/
http://santerihapponen.net/olutohjelma/

Stop the Press! Case Motor Oil

2010-04-06T13:15:00.001+03:00

http://www.ruokala.net/uutiset/2010/04/valvira-pyorsi-italialaisen-oluen-myyntikiellon

Valvira tuli järkiinsä? Ehkä huomasivat case Old Engine Oilin ja tajusivat kieltonsa mielettömyyden.

Valvira kielsi italialaisen oluen myynnin HBF:llä

2010-04-04T13:54:00.007+03:00

Ruokala.netin uutinen kertoo kummia:

http://www.ruokala.net/uutiset/2010/04/italialaiselle-oluelle-myyntikielto-helsingin-olutfestivaaleilla

Tällainen uutinen vetää jopa bloginpitäjän sanattomaksi. Kyseessä on kuitenkin maahantuojan "omatuontina" pelkästään HBF:lle hankkima olut, jota tuskin montaa koria on Suomeen rantautunut. HBF:llä olutta nautitaan suljetussa tilassa, aikuisten ihmisten seurassa, olutfestareilla, wruuuummm... "oh noes, join Motor Oilia, kaappaan vastaantulevan ensimmäisen auton, koska tämä stout sai minuun välittömän autoilukuumeen".

Koomisen asiasta teki se, että Alkossa on ollut vuosikausia myynnissä Harviestounin Old Engine Oil, joka ei siis nimeltään tai etiketiltään poikkea käytännössä tästä Beban italialaisherkusta.

Onneksi sain maistaa Alesmithin klassikko-olutta Speedway Stoutia Pikkulinnussa pari viikkoa sitten - ennen kuin Valvira vie Ristevirran pullot pois!

Muistutetaanpas mieliin vielä tämäkin tapaus viime syksyltä.

Brewdogin Sink the Bismarck maistettu

2010-04-03T15:15:00.002+03:00

Maailman vahvin olut eli 41-prosenttinen skotlantilainen Brewdogin Sink the Bismarck rantautui tällä viikolla kolmen pullon voimin panimoravintola Beer Hunter'siin. Vaikka itsellenikin on tulossa kotipullo niin täytyihän sitä pitkäperjantain piinan kunniaksi maistaa neljän sentin annos.

STB:hän on tehty double (tai oikeastaan quadrupel) IPA -tyyliin ja jäädytetty neljästi. Tämä poikkeaa 32-prosenttisesta Tactical Nuclear Penguinista siinä, että TNP oli tynnyrikypsytetty stout, joka oli jäädytetty. Ulkonäöltään STB on tummanpunertavan dipamainen, vaahtoa ei (luonnollisesti) ole. Tuoksu on massiivisen voimakas:rapsakassa nenässä on pellettikaupalla humalaa, mäntyä (sekä lankkuna että neulasina), erilaisia yrttimäisiä vivahteita ja runsaasti puhdasta alkoholia. Pieni ensimaiskautus osoittaa suuntuntuman olevan paksu, mutta ei kuitenkaan niin liisterimäinen kuin TNP:ssä. Kielenkantoihin iskeytyvät aluksi humalat hurjine ibuineen. Sen jälkeen makua dominoi suolainen lakritsi ja pihkainen mänty. Tämä on kuitenkin vain hetken huumaa ennen kuin alkoholi alkaa polttaa kaikella 41-voltillaan - alkoholi on tässä oluessa todella lämmittävä, polttava ja se puuduttaa parin senttilitran jälkeen kielen ja kitalaen.

Neljä senttiä Bismarckia on aivan riittävästi. Mielenkiintoisen alun jälkeen maku on aivan liian vodkasnapsimainen ollakseen nautittava. Oluena Pingu on melko maukas tähän Bisseen verrattuna. Aika näyttää mitä tapahtuu kun tätä kypsyttää pari kolme vuotta.

Olutopas sai etusivun ja HBF-höpinää

2010-03-30T10:33:00.004+03:00

Äyräväisen Sepon ylläpitämä Olutopas.info sai uuden etusivun. Ihan näpsäkän näköinen ja pidän erityisesti siitä, että käyttäjäkunnan valitsema Kuukauden olut pääsee näyttävästi esiin.

Helsinki Beer Festivalkin on täydentänyt ohjelmaansa. Vähitellen kotimaisten pienpanimoidenkin tuotteet ovat tulleet julkisuuteen. Uutuuksia ovat ainakin seuraavat:

Teerenpelin Luomu, 5% luomupils. Lieneekö tehty samaan Alkon hakusuunnitelman kilpailuun kuin VASP:n versio asiasta (joka tietääkseni saapuu Alkoon)
Lammin Pöllö, 4,5% suodattamaton pintahiivaolut. Käkeä ilman katajaa?
Suomenlinnan 12 TM 40/5 Lager, 5% märzen-olut. Oluen kuvaus HBF:n sivuilla on melkein suora kopio Sinebrychoffin Extra Brew'n tuotekuvauksesta. Copy-paste-virhe vaiko onnistunutta vittuilua?
Malmgårdin K.O.H.O, kalaravintoloille valmistettu 5,2% APA.
Malmgårdin Pesäpuu Stout #3, kolmas versio tästä Huvila-Malmgårdin ylpeydestä. Bloginpitäjä arvostaisi vähemmän makeana kuin kaksi aiempaa pesäpuuta ovat olleet.
Malmgårdin Häijy Markku, Pulliaisen Markun viiskymppisjuhlille tehty peräti 10,4% barley wine. Odotamme mielenkiinnolla.
Malmgårdin Everfrost, Malmgårdin eisbockissa on reippaasti alkoholia: 16,1%, joka tekee siitä selvästi Suomen vahvimman oluen.

HBF:n sivuille on muuten lipsahtanut (tietämättömyyttä?) viina- ja viskituoteluettelokin. Viskeissä ei tällaiselle aloittelevalle viskinautiskelijalle löydy juuri mielenkiintoista, mutta Lammin Sahdilla on tarjolla Sahdin Henki, tammitynnyrissä 4½ vuotta kypsytetty sahtitisle sekä vastaavan ajan kypsynyt Siiderin Tippa siideritisle.

Tällä blogilla on muuten nyt myös oma www-osoitteensa. Kirjoittamalla selaimeen http://humalablogi.info pääsee myös tänne sivuille.

KOFF Extra Brew III

2010-03-24T13:23:00.004+02:00

Sinebrychoffin oluiden tuotekehitys on tarkoittanut viime vuodet lähinnä tuotteiden markkinointia ja brändäämistä. Pienen erikoisolutinnostuksen myötä Carlsbergin haarakonttori on tuonut markkinoille lähinnä karamellivärein värjättyjä "tummia oluita" ja hienoilla catch wordeillä varustettuja tuotteita kuten Koff Surfer. Varsinainen erikoisoluttuotanto Porteria lukuunottamatta päättyi sittemmin kokonaan teurastetun Porin panimon 0,5 litran pullotuslinjan lopettamisen myötä. Tämän kevään uutuus "erikoisolutskeneen" Sinebrychoffilta on KOFF Extra Brew, josta on ilmestynyt keppanaversio ja Alkoonkin olut on kait tulossa nelosvahvuisena.
Tavanomaista täyteläisempi mallaspohja yhdistettynä runsaaseen humalointiin antaa KOFF Extra Brew'lle vahvasti makua ja luonteikkuutta. KOFFin Saaz-humalaa on käytetty myös aromihumalana, siksi vahvempi humalointi korostuu jo tuoksussa. Humaloinnin tuoma katkeruus kuitenkin tasapainottuu täyteläisemmän mallaspohjan ansiosta.

Älkää kuitenkaan pidätelkö hengitystänne, Humalablogin arvio seuraa tässä.

Trendikkäässä pint-koon tölkissä tuleva KOFF Extra Brew III muistuttaa väriltään Karhua. Syvän kultainen saa seurakseen pienen valkean vaahdon ja lasiin muodostuu hiukan pitsiä. Tuoksu sen sijaan poikkeaa panimon bulktuotteiden mallastärkkelyksestä, se on todellakin humaloidumpi. Ruohoinen aromi on melko karkea, lähes rukiinen ja sen taustalla pilkistää Koffille ominaista autonrengasta. Kovin tunnusomaisen saazmainen olut ei ole.

Kuten oluen EBU-arvo 20 kertoo, mitään varsinaista humalapommia ei kannata odottaa lasiinsa saavansa. Makua kuitenkin dominoi tuoksun kaltainen karkea ja ruohoinen humala. Karkea ei kuitenkaan ole sama asia kuin katkera niinpä makuefekti on lähinnä häiritsevän epätasapainoinen. Sen lisäksi maussa tulee esiin suomalaiskeskioluen tyypillinen makea maltaisuus.

En ymmärrä ollenkaan mitä tällä oluella on haettu. 11 platon kantavierteellä se ei ole erityisen tukeva, humalointi on lähinnä outo ja Koffin talonmaut (erityisesti Koff III) ovat selvästi läsnä. En odota tämänkään oluen olevan erityisen pitkäikäinen.

Beer in Iceland

2010-03-20T08:31:00.001+02:00

RB-nikki Haukur on tehnyt blogiinsa pienen, mutta kiinnostavan artikkelin oluesta Islannissa:

http://maltedthoughts.blogspot.com/2010/03/so-you-are-coming-to-iceland.html

Porilaisesta oluthistoriasta

2010-03-06T13:14:00.003+02:00

Antti Räty on kotisivulleen kerännyt mainion artikkelin porilaisesta panimohistoriasta:

http://www.beerfinland.com/karhusivu.htm

Tuota voi täydentää vielä maininnalla 1998 perustetusta panimoravintola Beer Huntersista. 1990-luvun panimoravintolabuumin aikaan myös Porin palveluopistolla (käytännössä ravintolakoulu) oli panimotoimintaa. Tämän listan perusteella oluita olisi myyty Pub Täyskäsi -nimessä paikassa.

Tämä Ulvilan Harmaalinnan paikka on toiminut kuitenkin monilla eri nimillä: viimeiset oluet siellä lienee pantu kun toiminnassa oli Ravintolapanimo Gasteria. Nettilähteet tuntevat myös nimen Satakunnan Ensimmäinen Pihvitalo. Viimeksi paikka on ollut Ulvilan Seurahuoneen nimellä. En osaa sanoa oliko palveluopiston laitteet samat kuin Gasterian. Jos joku enemmän asiasta tietävä tätä joskus lukee, voisi kommentoida.

Beer Here Malus Pater

2010-02-25T17:00:00.004+02:00

Tanskalainen Beer Here kohahduttaa jälleen olutetiketillään. Aiemminhan tämä "fantompanimo" on tarjoillut mm. hop fixiä suoneen ja belgialais-saksalaista vehnäolutta, jossa Tintistä on tullut Hitler. Tällä kertaa ollaan katolilaisuuden lähteillä:

Uusi brewpub kesällä New Yorkiin

2010-02-25T13:12:00.001+02:00

Loppukesästä Manhattan saa uuden italialais-amerikkalaisen panimoravintolan, Eataly Brewery & Restaurantin, sen avatessa viidennellä Avenuella sijaitsevan italialaisen herkkutalo Eatalyn ylimpään kerrokseen. Panimon taustavoimat tekevät Eatalysta erityisen mielenkiintoisen ja odotetun: mukana ovat italialaiset panimomestarit Teo Musso (Birrificio Le Baladan) ja Leonardo Di Vincenzo (Birra del Borgo) sekä italialais-amerikkalaiset Sam Calagione (Dogfish Head Craft Brewery) ja Vinnie Cilurzo (Russian River Brewing).

Beernewsin lehdistötiedoite

Brewpubilla tulee olemaan tarjolla kolme cask conditioned olutta, joista kaksi ympäri vuoden:

Beer #1: English-style Mild using chestnuts (often used in Italian brewing)
Beer #2: 5.5% ABV Pale Ale w/ 40 IBU using West Coast hops and Rosemary (another Italian ingredient)
Beer #3 (first rotating beer): Belgian-style Blond Ale/White Beer/Wheat Ale hybrid possibly w/ Peppercorn and probably Coriander and Orange Peel

Lisäksi ravintola tulee tarjoamaan hanoissaan mm. taustavoimien panimoiden tuotteita. Kyllä, Russian Riveriä hanassa New Yorkissa!

Sijainti on erinomainen.

Out of This World -> 1000 IBU

2010-02-10T21:36:00.002+02:00

Aiemmin huhuttu Mikkellerin peräti 1000 IBU:n olut on saamassa nimen "Mikkeller 1000 IBU".

At the end of February Mikkeler's IBU 1000 will be available in Denmark and abroad/domestically as well as internationally. Even though this beer has been called the hoppiest in the world numerous times and even though it was debated vigorously on beer blogs prior to its release date around the world, the story about the IBU 1000 cannot be told properly without the information that Mikkeller's intention was never solely to brew a beer with an extremely high IBU. The purpose of this project was to brew a beer with an impressive IBU that at the same time was relatively easy to drink. And that is exactly what Mikkeller has done with this beer. Because – believe it or not – this beer is actually very well balanced. Residual sweetness contrasts nicely with the bitterness from hop and the result is a beer, that is much easier to drink than what you would assume. The name IBU 1000 refers to the theoretical IBU of this beer. There are physical limits to how much bitterness beer can soak up. For the benefit of those especially interested in the process of brewing we can tell you that 6½ kilogram of alpha-acid extract was used og 10 kilograms of simcoe-pellets per 1000 liters beer! This means that 'easy to drink' is only for the hardcore hopheads....

Extriimeistä oluista puheen ollen: Beer Huntersiin on saapunut erittäin rajoitettu erä Samuel Adams Utopiasta (27 %) ja BrewDogin Tactical Nuclear Penguinia (32 %). Molempia ainoastaan yksi pullo. Kumpaakin saa ostaa 2 sentin annoksina.

Toinen paikallinen panimoravintola, Karhupanimo, tarjoaa hanoissaan kausioluitaan: vakiotuote Mustakarhun lisäksi, Juhlaolutta, Erikoista, Oktoberfestiä sekä uutta tummaa Talviunta. Talviuni on jälleen vankka esitys ruokailu/sessio-olueksi KP:ltä. Ehkä turhankin hyökkäävän kitkerä jälkimaultaan, mutta muuten ok.

Helsinki Beer Festival 2010

2010-02-09T19:53:00.002+02:00

Tänään saapui tieto, että Helsinki Beer Festival eli HBF järjestetään alkuperäisellä paikallaan 9.-10.4.2010 Kaapelitehtaalla. Teemasta tai osallistujista ei ole vielä tietoa. Blogittajalla ensiajatus on, että lauantaina tulisi mentyä käymään. Täytyyhän sitä ainakin kotimaiset uutuudet maistaa.

Out of This World

2010-01-31T22:43:00.004+02:00

Mikkelleriltä on helmikuussa tulossa uusi olut, josta kerrotaan seuraavaa:

Even though its very early in the process and even the fact, that there are a couple of month yet to taste it, we can reveal, what might be this year wildest new beer. Mikkeller is in the process of brewing a beer with the theoretical IBU at 1000!. We are talking about an "Out of This World" beer at 12.2% Alc., and it is expected to be in the stores in February.

Tuhat IBU:a saa tukan nousemaan pelkästä ajatuksesta. Toki laskennollisista arvoista on kyse. Kun oluessa on vieläpä tukevasti alkoholia, melkoisesta soosista pitää olla kyse.

Muita Mikkeller-uutuuksia ovat Mikkeller Nelson Sauvignon (kuvassa) ja Weinbrand Barrel Aged Red Ale. Molemmat De Proefilla pantuja. Samaten Facebookissa kerrotaan, että Both Bourbon Barrel Breakfast and Bourbon Barrel Brunch are bottled.......lots of stuff going on thse days!

Vertailumaistelussa kaksi jenkkilageria

2010-01-30T13:11:00.007+02:00

Tällä kertaa lauantaipäivän puuhahetkeksi valikoitui kahden Alkon valikoimissa olevan amerikkalaisen laatulagerin vertailu. Bulkkiosasto jätettiin tällä kertaa suosiolla kauppaan. Mukaan pääsivät siis:

Samuel Adams Boston Lager
Tämä on Boston Beer Companyn lippulaivatuote, josta voidaan koko yrityksen historian käynnistyneen. Perustajan isoisän panoperinteitä vaaliva olut on nostanut Boston Beer Companyn (joka myy oluitaan siis Samuel Adams -nimellä) isojen poikien sarjaan vaikka panimo luokitellaankin craft breweryksi eli käsityöläispanimoksi. Tässä lagerissa on alkoholia 4,8 prosenttia ja valmistuksessa on käytetty saksalaisia Hallertau Mittelfrüh ja Tettnang Tettnanger -humalia. Speksit menevät siis hyvinkin Saksan suuntaan.

Brooklyn Lager
Newyorkilainen Brooklynin panimo ei ole enää kovin pieni sekään, mutta häviää kuitenkin Boston Beerille selvästi. Brooklynin panimomestari Garrett Oliver on vieraillut Suomessakin HBF:llä. Aina yhtä tyylikäs Oliver tunnetaan muun muassa oluita ja ruokaa yhdistelevistä kirjoistaan. Brooklyn Lager on 5,2-prosenttinen ja siinä on Hallertauer Mittelfrueh-, Vanguard- ja Cascade-humalia. Näin ollen paperilla tämä on Samuel Adamsia enemmän "amerikkalainen".

Maistelua varten oluet kaadettiin tulppaanilaseihin. Tämä helpottaa aromien arviointia vaikka tavallisesti peruslagereita nautittaessa kelpaa normaali pinttikin vallan mainiosti. Lagerit on syytä jäähdyttää hyvin, mutta ei nyt sentään pakasteta niitä.

Lasiin kaadettaessa molemmat oluet antavat tummahkon vaahtokukkasen, joka kummassakin tosin häviää melko nopeasti. Väri on molemmissa hämmästyttävän samanlainen kirkkaan meripihkainen. Brooklynissa ehkä aavistuksen tummempi, mutta eroa sokkona on varmasti vaikeahko sanoa. Väri kuitenkin poikkeaa selvästi kotimaisten bulkkien vastaavasta.

Tuoksu on Brooklynissa leipämäinen, maltainen, Samuelissa hedelmäisempi ja kevyempi. Yllättäen Samuelista saan irti myös hiukan bulkeille tyypillistä palanutta kumia. Kummassakin aromi on kuitenkin melko hillitty eikä varmasti karkoita kevyemmin humaloitujen lagereiden ystäviä.

Brooklynissa runko on mukavan maltainen. Karamellimallas(?) tuo makeutta, humalointi painottuu loppuun. Katkerot ovat maltillisia vaikka aikoinaan viitisen vuotta sitten juodessani olut tuntui kovinkin humaloidulta lagerilta. Raaka-aineet ovat tässä hyvin tasapainossa.

Samuel Adams on selvästi kevyempi ja hedelmäisempi. Vaikka tässä humalan katkeroarvot ovat vain 23 EBU:a verrattuna Brooklynin 33 EBU:un, oluen maku on terävämpi. Vaikka molemmissa kantavierreprosentti, joka antaa yleensä osviittaa oluen rungon vahvuudesta, on sama niin Brooklyn tuntuu tukevammalta. Jenkkihumalat saksalaisten ohella tekevät Brookylynistä myös juomiskokemuksena jännemmän.

Brooklyn Lager sopii näistä kahdesta paremmin nautiskeluun ja sessio-olueksi ollen mielenkiintoisempi ja tukevampi. Samuel Adamsin Boston Lagerilla on oma paikkansa ruokapöydässä ja saunaoluena. Mutta näin ollen Humalablogin peukku ylös -suositus näistä kahdesta menee Brooklyn Lagerille. Se on Alkossa vain 16 senttiä kalliimpaa!

Rakau lasissa

2009-12-22T21:40:00.002+02:00

Ensinnäkin ... onnea Heikkisen Mikalle Hyvä Tuomas -tittelin johdosta! Tuo on oluthörhöpiireissä suurin arvonimi, jonka voi saada. Alle nelikymppisenä hieno saavutus :)

Mufloni Rakaun hanaversion kävin maistamassa sunnuntaina Beer Hunterissa. Kyseessä on 4,5-prosenttinen tummahko pale ale (oksymoron?), jossa on käytetty ensimmäistä kertaa Suomessa uusiseelantilaista Rakau-humalaa. Kuparinruskeassa oluessa on tuoksussa puumaista kuivuutta ja eksoottisia hedelmiä kuten mangoa ja passionhedelmää. Tuoksu ei ole kovin voimakas, ei ainakaan huumaava parhaiden Nelson Sauvin -humaloitujen tuotosten tapaan. Olut on rungoltaan kevyt ja hiilihappoa on maltillisesti. Maussa on karamellimallasta, puumaisuutta sekä jälleen etelän hedelmiä kuten kiiviä, passionhedelmää ja mangoa. Rakaussa on selvä sukulaisuus Nelson Sauviniin ja Mufloni NZPA:han, mutta maku on vähemmän hedelmäinen ja voimakas. Mufloni Rakau on miellyttävä sessiojuoma, jossa katkerot eivät varmasti pelästytä tavan oluennauttijaakaan.

Tänään otin käsittelyyn Rakaun pullotetun version. Sen punaetikettinen muoto on toisin kuin hanaveljensä suodattamaton. Väriltään olut on samea ja tumman punertavanruskea. Tuoksu on varsin hiivainen ja jopa navettamainen, humalan hedelmäisyys ei pääse esiin. Sama vaivaa hieman makuakin. Runko tuntuu tuhdimmalta kuin hanaversiossa, mutta hiiva tuo makuun hieman tunkkaisuutta. Oluessa on mukavaa rapsakkuutta. Maussa puumaiset (tuore paju) piirteet korostuvat eksoottisuuden hävitessä taka-alalle. Luultavasti hanaversiona olisi raikkaampi, vaikkei tämäkään pahaa ole. Humaloinnin katkeruus paikkaa muita puutteita.

Mufloni Rakau

2009-12-15T19:38:00.001+02:00

Suomen Olutseura lähetti tiedotteen:

Suomen Olutseuran 20-vuotisjuhlien 7:s juhlaolut on Beer Hunter’sin panema Mufloni Rakau, 4,7 %,joka on ensi-illassa Panimoravintola Beer Hunter’sissa, Antinkatu 11, Pori, perjantaina 18.12.2009 klo 16.00 alkaen.

Mufloni Rakau on kuparinruskea, kevyesti katkerohumaloitu, mutta sitäkin aromikkaampi, ale-olut, jonka valmistuksessa on käytetty Suomessa harvinaista, uusiseelantilaista Rakau-humalaa.

Oluen esittelevät Beer Hunters’in panimomestari Mika Heikkinen ja Suomen Olutseuran puheenjohtaja Eve Vaittinen.

Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition redux

2009-12-12T18:41:00.004+02:00

Dark Horizonin kakkosversio on saapunut kahden vuoden ikään (pantu marraskuussa 2007) ja kun Olutopas.info järjestää oluen "yhteismaistelun" on aika avata pullo ja katsoa onko tämä edelleenkin "salmiakkikossua". Maistovuoron sai pullo numero #07783.

Tuoksu ei ole enää kovin alkoholinen. Se on kahvimainen ja lakritsinen. Mukana on hieman vihannesmaisia piirteitä antavaa humalaa ja Mentos-karamellin pirteyttä. Runko on edelleen tuhti, mutta pahin salmiakkikossuvaihe tuntuu taittuneen. Alkoholi kylläkin edelleen tuntuu lämmittävänä poltteena, mutta se ei ole enää mitenkään päällehyökkäävä. Yllätyksenä on laktoosimaisuus, joka on tyypillistä monille makeille sweet ja milk stouteille. En ole tuon maun ystävä, joten se häiritsee muuten lakritsaista DH2:sta.

Olut on vuodessa muuttanut luonnettaan huomattavasti. Eli enää ei voi puhua salmiakkikossusta samaan tapaan kuin viime vuoden marraskuussa. Valitettavasti tästä puuttuu ykkösen kompleksisuus ja barleywinemäisyys. Enemmin tulee mieleen alkoholilla vahvistettu sweet stout.

Pikkujoulut ja sahtileipä

2009-12-06T17:10:00.002+02:00

Viikonloppuna tuli vierailtua Helsingissä aiheena Olutopas.infon pikkujoulujuhlat Olutravintola Pikkulinnussa. Siellä olikin varsin tiivis tunnelma ja tarjolla paljon uusia mielenkiintoisia oluita. Omalta osaltani parhaiksi rankkasin Nøgne Ø God Jul Islay Editionin (Islay-viskitynnyrissä kypystetty versio God Jul -porterista, alkuperäinen olut häipyy varsin tehokkaasti ardbegmaisen savuisuuden alle), Mikkeller Blackin Peated editionin (myös selvästi Islay-kypsytetty, alkuperäisen Blackin vaikea juotavuus on vaihtunut maukkaaksi viskiolueksi), Nøgne Ø Sunturnbrewin (ensimmäisiä onnistuneita savuoluen ja barley winen liittoja) ja Nøgne Ø/Jolly Pumpkin/Stone Special Holiday Alen (hanatavaraa, joka on oikein onnistuneen juotava ja jouluisa). Illan agendassa olivat Nøgne Ø ja Mikkeller vahvasti edustettuina.

Kävin myös Lasipalatsin Eat&Joy Maatilatorilla. Hienoa, että tällainen kauppa on olemassa näin keskeisellä paikalla. Oluista mukaan tarttuivat Malmgårdin ja VASP:n jouluoluet sekä Stadin uusi Hallertau-humaloitu lager. Ostin myös yhden Leibomo Limbbun sahtileivän, joka kotona osottautui oikein maukkaaksi kakoksi! Suosittelen.

Heineken lahtaa Tornion tehtaan - lyhyt kertaus Lapin Kullan historiaan

2009-10-15T13:17:00.004+03:00

Ensin Skandinavian vanhin panimo Porissa Carlsbergin toimesta, nyt kuin sen varjolla lahdataan Torniossa oleva Hartwallin "se aito Lapin Kullan" panimo. On suorastaan kornia kuinka konsernit asiakaslehdissään brändeissään korostavat perinteisyyttä vaikka useimmissa tapauksissa vanhoilla perinteillä ei ole paljoa tekemistä nykyisen yrityksen kanssa.

Otetaan esimerkiksi tämä tapaus Lapin Kulta. Sen juuret ovat jo vuonna 1873 perustetussa Torneå Bryggeri Aktiebolagissa, joka 1900-luvulla muutti nimensä Tornion Olut Oy:ksi. Eli Heinekenin voidaan laskea näin ollen lahtaavan 126 vuotta pois "brändipisteistään" (Lapin Kullan etiketissäkin on ollut painettuna tämä maaginen 1873). Tämä Tornion Olut yhdistettiin vuonna 1963 Lapin Olut Oy:n kanssa ja ilmeisesti samoihin aikoihin lanseerattiin Lapin Kullan olut. Yriyksen nimeksi tuli Lapin Kulta Oy. Kaupparekisteri (tai sen silloinen vastine) ei hyväksynyt yrityksen nimeä ilman, että se kirjasi toimialaansa kuuluvaksi "kullan etsinnän harjoittaminen sekä oluen valmistus ja myynti". En tiedä aivan tarkkaan miten yritysjärjestely tehtiin, ilmeisesti tämä uusi fuusioyhtiö hankki omistukseensa Lapin Kulta -nimisen kaivosyhtiön.

Seuraava lehti avattiin historiassa vuonna 1980, jolloin yhtiön kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Hartwall ostin Lapin Kullan. 1980-luvun keskiolutbuumissa, jolloin blogistikin pääsi ravintolaikään Lapin Kulta tuntuikin olevan Suomen suosituin merkki. Porissakin monessa paikassa myytiin nimenomaisesti sitä eikä vaikkapa oman kaupungin Karhua.

Hartwallin myynnin kautta Lapin Kulta päätyi vuonna 2002 Scottish & Newcastlen syliin. Brändit Hartwall ja Lapin Kulta kuitenkin luonnollisesti säilyivät kotimarkkinoilla. Vuonna 2008 tapahtui maailmanlaajuisestikin merkittävä kauppa, kun Scottish & Newcastle myytiin Heinekenille ja Carlsbergille. EU:n kilpailusäädösten vuoksi Iso Pojat joutuivat jakamaan kakkua ja Suomen osuus S&N:stä meni Heinekenin syliin. Tämä tapahtui melko luonnollisesti, sillä Carlsberg oli omistanut Sinebrychoffin vuodesta 1999, joten määrävän markkina-aseman välttämiseksi Heineken sai Hartwallin ja Lapin Kullan -tuotemerkin.

Mitä jatkossa? Lapin Kulta jatkaa edelleen varmasti vahvana tuotemerkkinä. Se ei reseptimuutoksen jälkeen ole ollenkaan huonoimmasta päästä kotimaisia "bulkkilagereita" vaan pidän sitä Koffia ja Karhua laadukkaampana. Mutta mitenköhän Heineken mahtaa jatkossa brändätä Lapin Kullan, koska kuluttajia tuskin huijataan "tunturipurojen raikkaudella" kun olut on tehty lahtelaisesta pohjavedestä. Epäilemättä lahtelaista suuri osa Lapin Kullasta on viime vuosina muutenkin ollut, jotenkin en jaksa uskoa, että torniolaista vettä olisi rahdattu (kuten Karhua Porista Keravallae) Lahteen asti pullotettavaksi.

Valvira kielsi Gonzo Imperial Porterin

2009-09-14T09:34:00.002+03:00

Olutopas.infolla Servaalin tuotepäällikkö Henrik Larkio kertoi tarjonneensa Flying Dogin Gonzo Imperial Porteria Alkon ns. P-kori-valikoimaan. Alko olikin tuotteesta kiinnostunut. Myynti tyssäsi kuitenkin Valviran päätökseen:

"Valviran arvion mukaan kyseistä juomapakkausta voidaan pitää kiellettyä tupakkamainontaa sisältävänä sekä erityisesti nuoria ja lapsia kiinnostavana ja siksi kyseisen juoman markkinoinnin voidaan katsoa muodostuvan alkoholilain mainontasääntöjen vastaiseksi."

Voi hyvät hyssykät ja logiikan riemuvoitto. Mistä lähtien Alkossa on myyty oluita nuorille ja lapsille? Ja totta kai Joulupukin kuvan tapaan tupakkaa polttava luuranko vie kansamme turmion tielle. Onneksi Kossun etiketti ei sentään houkuttele juomaan.