One Pintin belgiviikot alkoivat

One Pint Pubin belgiviikotkin alkoivat maanantaina vähän kuin salaa yllättäen. Onneksi satuin olemaan sopivasti paikalla pääkaupungissa työreissulla. Saapuessani One Pintiin iltapäivällä, pelipaikalla olikin jo muutamia oluthörhöjä kuten Äyräväisen Seppo, Kaarion Markku sekä Jarza Kumpulainen, joka sanoi saapuneensa jo 10:55. Ajan ollen muitakin tuttuja naamoja hiipi pubiin.

Kun kerran muitakin oli saapunut niin jaoin kalliihkoja isoja pulloja muiden kanssa. Belgiassa Les 3 Fourquetsin panimoravintolassa käsinpullotetut 2 litran pullot maksoivat 45 euroa ja olivat ainoat kappaleet. Valitettavasti panimon kolmesta tuotteesta (hedelmäolut, pilsner ja vehnäolut) mikään ei kohonnut miksikään suureksi makuelämykseksi. Varmaan ihan kivoja paikanpäällä hanasta kesäkuumalla.

Sen sijaan Achouffen - joka on eräs lempipanimoistani - Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel oli vallan maukas amerikkalaisen IPA:n ja belgialaisen trippelin sekasikiö. Mitä ilmeisimmin Yhdysvaltain markkinoille tehdyssä oluessa yhdistyivät rapsakka Amarillo-humalointi ja belgialaisen trippelin hedelmäisyys. Ratebeerissä pisteitä sille irtosi 4.0 - saman antoi Seppo.

Sepon kanssa poistuimmekin yhtä jalkaa ja käväisimme kymmenettä vuottaan juhlivassa Kaislassa maistamassa Stadin Panimon sille tekemän juhlastoutin. Valitettavasti mitäänsanomaton olut, jossa kyllä on näköä ja paahteisuuttakin, mutta that's about it. Maltaisuutta ja humalaa saisi olla lisää. Stout muistutti aika tavalla Pullmannille viime vuonna tehtyä "D-stoutia". Kuten Seppo totesi, Wicked Snowmania viime talvelta tuli ikävä, ei kai Stadilla ala ote lipsumaan?

Tällä hetkellä saldo on 3134 reitattua olutta. Lisää on luvassa viikonloppuna Lapissa. Toivottavasti Saariselän panimoravintola on hengissä omine tuotteineen ...

Ai niin ... OPP:ssä selvisi, että joku on jopa lukenut tätä blogia. Asettaa paineita päivittää sitä useammin.

Anchorit Alkossa ja Aventinus

Anchorin Liberty Ale ja Porter ovat saapuneet Alkoon. Maistoin pitkästä aikaa molempia eilen ja herkullisia olivat edelleen.

Join myös yhden Aventinuksen ehkä 2 vuoden tauon jälkeen. Viimeksi Aventinuksia Alkosta ostaessani, ne eivät vakuuttaneet minua. Nyt olen melko varma, että tuo erä ei ollut ns. iskussa. Se oli hiivainen ja jotenkin palaneen maltaan makuinen. Tämä pullo oli weizenbockia parhaimmillaan: banaaniestereitä, hieno alkoholin pyöreästi tukema runko, jossa paahteisuutta taustalla.

Kuulin huhun, että Keskon valikoimiin olisi tullut Okellsin Aile. Tämä mansaarelainen savuportterihan oli Hyvien olutravintoloiden kuukauden oluena taannoin. Pitääpä käydä omassa lähikaupassa.

Tukholmassa

Käväisimme Patrikin kanssa Tukholmassa lauantaina päiväkseltään eli ehdimme olla maissa viitisen tuntia.

Aamulla ensin tsekkasimme Ohlensin Hemköpin - siellä on kaupungin paras lät- ja mellanöl -valikoima. Viime syksynä olimme ostaneet paikan kuiviin - löysimme vain viitisen maistamatonta. Sen jälkeen oli vuorossa tuttuun tapaan Regeringsgatanin Systembolaget - myös kaupungin paras pitkäripainen. Sieltä irtosi toiset noin viisi uutta.

Sää oli mukava ja meillä oli aikaa niin päätimme kävellä Gamla Stanin kautta Oliver Twistiin. Matkalla kävimme kuikuilemassa Glenfiddich Warehouse 68:n oven takana - baari oli aukeamassa vasta noin 10 min myöhemmin, joten emme jääneet odottelemaan. Tarjolla olisi kuitenkin noin 15 ruotsalaista pienpanimotuotetta hanassa, mm. useampi Dugges.

Oliver Twistissä näkyikin sitten tuttuja naamoja: Olutliiton ja POS:n Petteri Helin veljineen ja olut&wiski-ihme Jari "Jarza" Kumpulainen (eli DJ Äijä). Maistoimme kolme Ölandsin pienpanimotuotetta pullosta (harvinaista kamaa!), muutaman Dalesiden cask alen sekä useamman jenkin. Maistetut jenkit eivät nyt kovin kummallisia olleet, parhaimpana Bellsin Hell Hath No Fury, jossa oli mukavaa tervaa ja savua tuoksussa ja maussa. Ölandsit eivät ole saaneet kovin kummia arvioita Ratebeerissä, mutta ihan mukavia humaloituja tuotteita nuo olivat.