Dark Horizon edition 1 postjoulumaistelu

Siitä kun olen viimeksi juonut Nøgne Ø Dark Horizon First Editionia on jo vierähtänyt hyvä tovi. Kaapissani on kuitenkin olutta möllöttänyt kutsuvasti vajaa laatikollinen, joten näin kun joulukin on jo ohi, on syytä nyt 2,5 vuotiaan oluen uudelleenarviointiin. Alkuperäiset arviothan olivat, että hyvä olut, mutta vielä liian makea. Pullo #975.

Väri on läpinäkymättömän musta/tummanruskea. Vaahto häviää nopeasti. Tuoksussa huomaa melko hyvin oluen korkean alkoholiprosentin (16 %). Mukana on myös hieman leivontasiirappimaista makeaa ja vaniljaa. Kaiken kaikkiaan tuoksu on muuttunut selvästi elokuusta 2007, jolloin kirjoitin tuoksussa olevan "tummia makeita hedelmiä, lakritsaa, kylmää kahvia ja jotain outoa aivan kuin sipulimaista mausteisuutta". Nyt paahteisuus on taittunut ja tilalle on tullut "vuosikerta barley winemaisia" piirteitä. Kun olut on saanut ilmaa lasissa riittävästi, tuoksusta alkaa löytää myös salmiakkia.

Maussa ei ole tapahtunut aivan yhtä radikaaleja muutoksia. Olut on edelleen makea, sitä tukevoittaa lämmittävä alkoholimaisuus, joka ei ole päällekäyvä kuten Second Editionissa. Kun makeus ja alkoholi häviävät, jäljelle jää mukavan paahteinen, hieman ehkä humalainen jälkimaku. Suuntuntu on portviinimäinen - DH1 muistuttaa ikäännyttyään enemmänkin barley winea kuin imperial stoutia.

Loistava olut, joka on kehittynyt vajaassa puolessatoista vuodessa jopa hiukan parempaan suuntaan. Palaamme asiaan tämän merkeissä ... ehkä ensi jouluna!

Aromi: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suuntuntu: 4/5
Kokonaisarvio: 16/20 = 4.0

Karhu Korpisavu

Sinebrychoff on omalta osaltaan astunut "erikoisolutbandwagoniin". Tosin olutharrastajan kannalta mistään maata mullistavasta ei ole kyse - vuoden alussa lanseerataan markkinoille Nikolain Tumma Vehnä (joka on lager) sekä nyt testipenkissä oleva savuolut, jonka vetonaulaksi on otettu panimon suosituin brändi eli Karhu.

Karhu Korpisavu tulee 0,33 litran pullossa ja pakkauksen ulkoasu muistuttaa normi-Karhua. Savulageriksi olut on vahvahko, alkoholia on peräti 6 %. Karvat nousevat pystyyn takaetiketin tuoteselostetta lukiessa: valmistusaineina ovat muun muassa tärkkelys ja aromi. Enpä kuitenkaan ihmettelisi vaikka normaaleissa Karhu-tuotteissakin olisi tuo sama tärkkelys prosessia helpottamassa. Aromille selityksen taas antaa uusin panimon asiakaslehti Niki, joka kertoo savun tulevan "luontaisesta savuaromista, joka on tehty polttamalla hikkoripuuta". Vai että oikein luontainen aromi ... oikeat savuoluet tehdään savumaltaasta. No, jos panimo tekee vehnäoluistaankin lagereita niin savumallaskin olisi kait liikaa vaadittu.

Olut on väriltään vaalean meripihkan värinen, ehkä hiukan vaalean lagerin kultaisuuteen kallellaan. Vaahto on tavallinen vaalea ja nopeasti haituva. Tuoksu ei ole kovin lupaava. Siitä voi aistia aavistuksen märkää puuta ja savua kun olut hieman lämpiää. Tähän sekoittuu vahvan lagerin makea, hieman hedelmäinen ja alkoholinen maltaisuus.

Korpisavu on maultaan hyvin makea. Makea siis verrattuna vaikkapa Tosi Vahvaan Karhuun tai nelosolueen. Makeus tuntuu tärkkelyksellä aikaan saadulta, se ei muistuta monien vahvojen lagereiden omenamaista hedelmäisyyttä vaan enemminkin sokerivettä. Maussa on myös ripaus savua, mutta vain nimeksi. Aivan kuin lisättynä olueen kuriositeetin vuoksi: "savuolut kuluttajille, jotka eivät oikeastaan pidä savuoluesta". Parhaiten sen maistaa makean alkupotkun jälkeen. Savuisuus on hetken siellä ja sitten se on poissa. Runko on yllättävänkin kevyt, lopussa Korpisavu on jopa vetinen. Vetisyyteen sekoittuu pahvista ja jyvämäistä maltaisuutta. Alkoholikaan ei tule läpi missään vaiheessa, se ehkä peittyyn oluen makeuteen.

Korpisavun suhteen odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta eipä olut päässyt yllättämäänkään ainakaan positiivisesti. Olut on helposti juotava, eikä aiheuta pahempia hylkimisreaktioita. Paitsi hylkimisreaktion kaupasta ostoskassiin. Eiköhän minulle riittänyt tämä yksi pullo Korpisavua.

Ratebeer-pisteet:

4/10 3/5 5/10 2/5 9/20 = 2.3