Juhannuksen juomat

Juhannus, tuo keskikesän ihanainen pitkä viikonloppu, jolloin suomalainen mies hukkuu vetoketju auki ja naiset juoksevat alasti kokon ympäri kaivoon katsellen, on perinteinen oluenlipitysjuhla. Humalablogi.info on valinnut omat suosikkinsa juhannusjuomiksi.

Juhannuksen voisi aloittaa hyvällä aperatiivilla. Mikä siihen sopii paremmin valkkarin tai Campari-jääveden asemasta kuin klassinen Orval. Sopivasti kylmänä Orvalin voi tarjota jopa ei-hardcore harrastajalle kuivan shampanjan korvikkeena. Itse isäntä (tai emäntä) toki on tilaisuutta varten kaivanut esiin aidon Orval-lasin.

Ruokapöydässä tarjolla lienee uusia perunoita ja monenlaisia kesäisiä herkkuja. Ehdottoman yleispätevä juoma kesäpöytään on vehnäolut. Vaikka kotimaiset vehnäoluet ovatkin olleet pop viime aikoina, Humalablogin valinta kohdistuu Weihenstephanerin Hefeweissbieriin. 5,4-prosenttisessa saksalaisessa on runkoa ja luonnetta ja se mätsää useimpien juhannusruokien kanssa loistavasti. Korvikkeena käy toki myös joku witbier (esimerkiksi Hoegaarden) tai maitokaupastakin saatava Nokian EloWehnä. 


Ruuan jälkeen jossain vaiheessa on aika siirtyä juhannussaunaan, jossa vihdotaan tuoreella koivulehtivitsalla alkuvuoden kuonat irti kropasta. Saunaolueksi niin lauteille kuin terassille käy hyvin jäähdytetty rapsakka pils. Mikäli haluaa oluen osuvan kesäteemaan voi vihtakaveriksi valita vaikkapa Stallhagenin Sommarin! Sommar! on sopivan harmiton laudejuoma. Sen sijaan Olvin Saunaolut kannattaa jättää kauppaan - olut on häpeäksi saunalle. Blogisetä tosin ottaa kiksinsä hieman rapsakammasta pilsistä ja ottaa löylyyn tölkillisen klassista Pilsner Urquellia.  


Kun hiet on saatu pestyä järvessä pois on aika siirtyä ns. seurustelujuomiin. Mikä onkaan tähän tarkoitukseen parempaan kuin suomalaiskansallinen sahti! Paikallisen sahdin saatavuus kun on mitä on niin tällöin juhannusjuhlijan täytyy tyytyä sinänsä kelvolliseen Finlandia Sahtiin. Jussin kunniaksi otetaan kaksi pulloa tietenkin sitä strong-versiota. Humalablogi varoittaa: sahti iskee takaraivoon huomaamatta kuin koivuklapi naapurin isännän kädestä.

Juhannusyöhän ei pimene ollenkaan. Sen sijaan juhlijoilla voi näkökenttä pimentyä ja aamuyötä kohti tunnelma alkaa seurueesta riippuen joko nousta riehakkaaksi puukkohippailuksi tai sitten väsyneeksi pohdinnaksi elämän tarkoituksesta. Ensimmäiseen suosittelen poliisia, jälkimmäiseen kannattaa säästää jussin viimeinen olut. Tietenkin yömyssyssä pitää olla luonnetta, puhtia ja potkua varsinkin kun alle on tumutettu sitä Finlandiaa. Niinpä raukeaksi lopuksi on syytä avata Nøgne Ø # 100, tuo turskamaan ylpeys ja jakaa se vaikkapa juhannuskumppanin kanssa. Tämän jälkeen onkin hyvä siirtyä lepäämään ja kohti uusia seikkailuja!

Humalablogi toivottaa hyvää juhannusta!

Olutmestari 2011 kisan semifinalistit valittu

Viisi tähteä / Olutkulttuuri.fi:n Suomen Olutmestari -kisan semifinalistit on valittu. Listan voit lukea osoitteessa:
http://www.viisitahtea.fi/olutkulttuuri/tapahtumat/5163-olutmestari-2011-kisan-semifinalistit-valittu.

Suurin osa valituista näyttäisi edustavan "oikeita olutravintoloita" (mukana mm. Tuulensuun, Black Doorin ja Kaislan hyväksi todettua henkilökuntaa). Viime vuonnahan mestariksi valittiin kovan linjan ammattilainen Pikkulinnun Vesku Salminen eli valintaprosessi lienee onnistunut! Hassua on toki sitten se, että kansainvälisesti olutmestarin tärkein ominaisuus on kaataa tuoppiin tyylillä vaaleaa globaalilageria Stella Artoisia. Noh, ravintola-alalla kilpaillaan kyllä tätäkin hullummissa taidoissa.

Hapanta ja katkeraa

Eilen käynnistyivät jo perinteiset Olutravintola Pikkulinnun Bitter&Sour-viikot. Esikuvana tapahtumalla on selvästi olleet samannimiset tukholmalaisten Oliver Twistin ja Akkuratin teemaviikot. Tänä vuonna Bitter&Sour on päässyt ulos Puotilasta ja Juomatalo Pikkulinnun ansiosta samalla ohjelmalla tapahtuma järjestetään myös Opus K:ssa Lohjalla, Beer Hunters'sissa Porissa, Pannuhuoneella Kuopiossa ja Kukossa/Palomestarissa Kemissä. Melkoinen maantieteellinen kattavuus siis!

Itsekin korkkasin tapahtuman kantapaikassani, jonka tuotteita on tälle listalle kelpuutettu rapsakka Intianpässi (Suomen katkerin olut) ja hieman teemasta lipsuva imperial porter Syntipukki. Olutlistalla on paljon Pikkulinnun aiemmin olutravintoloihin levittämiä oluita, osa esimerkiksi oli mukana taannoisilla "Amerikan viikoilla". Kiinnostavimpana tulokkaina debytoivat newyorkilaisen Captain Lawrencen oluet. Tämän kulttipanimon tuotteet ovat olleet Euroopassa suuria harvinaisuuksia. Austonen kanssa jaoimmekin Captains Reserve Imperial IPA:n, jota olin aiemmin maistanut hanasta tuoreeltaan Ginger Manissa Nykissä. Voi kauhistus. Alun perin rapsakan hedelmäinen olut oli selvästi yli-ikäisessä (sinänsä tyylikkäässä) pullossa latistunut pahviseksi sokerivedeksi. Me like not :(

Kapteenin lisäksi tuli juotua Det Lille Bryggerin Indian Pale Ale, joka osoittautui kelpo IPA:ksi. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, mutta solidia juotavaa. Illan saaliiseen kuului myös Port Brewing Midnight Sessions Lager. Viisiprosenttinen schwarzbier menee täydestä, jos väität sen olevan portteria. Hyvää. Hanaan Heikkisen Mika täräytti Närken Örebro Bitterin ja Slättslölin - jälkimmäinen on tuoreelta lähes tajunnan räjäyttävä kokemus! Samalla tuli hurrattua Meksikon voittoa Ranskasta ... sorry Erik.

Bitter&Sour-listan tärpitkin tuli löydettyä. Ne ovat nämä: Struisen Struiselensis - vain viisi euroa ja Struise-Mikkeller vain kuusi euroa pullo. Jälkimmäinen tosin ei oluena ole ihan niin hyvä kuin nimi antaisi odottaa, mutta hinta-laatu-alkoholisuhde (hih) on kohdallaan. Omalta osaltani festarit jatkunevat tänään. Suosi sinäkin omaa lähintä B&S-paikkaasi ja käy maistamassa!

Jälkikirjoitus:
Intianpässiä (4.5%, 150 EBU) kannattaa etsiä lähiaikoina Pikkulinnun jakelussa olevista maitokaupoista.

Beer Hunters Syntipukki julkaistu

Kantapaikkani Beer Hunters on saattanut maailmaan uuden erikoisoluen, Beer Hunters Syntipukin. Tämä on alkusoittoa lähiaikojen useille uutuusoluille, joita tämä porilainen panimoravintola tulee julkaisemaan. Syntipukki on portviinihiivalla käytetty "imperial porter", jossa on mukana reippaasti aitoa kahvia. Alkoholia löytyy 12 vitamiinin edestä.

Oluen etiketti aloittaa uuden sarjan Beer Huntersissa - sen on suunnitellut BH:n asiakas Topi-Aleksi Lohiranta. Sarja ilmeisesti saa jatkoa. Omasta mielestäni etiketti on todella onnistunut!

Syntipukki on hyvin tumma olut, jossa on vahvan kahvinen, marjainen ja hieman tuhkainen tuoksu. Maku näin "tuoreeltaan" on varsin makean karamellinen ja sitä dominoi tumma kahvi. Jälkimaussa on paahteisuuden lisäksi ilmeisesti kahvin tuomaa katkeruutta. Mielenkiintoista seurata kehittyykö tämä ikääntyessään. Syntipukkia saa panimoravintolasta ja kohta myös "hyvin varustelluista olutravintoloista".

Kesäisiä Suomi-uutuuksia

Humalablogi on viettänyt viime viikkoina hieman hiljaiseloa, joka ei toki ole sitä tarkoittanut etteikö blogisetä olisi sinä aikana oluita nauttinut. Tietokoneella käytetty aika on vaan mennyt muissa aktiviteeteissä ja kirjoittamiseen tarvittavaa inspiraatiota ei ole ollut. Seuraavassa otetaan kuitenkin testipenkkikäsittelyyn pari Alkon uutuutta, joita kumpaakin voisi ainakin etiketin perusteella kesäolueksikin kutsua.

Keisari EloWehnä 5,3%

Tämä Nokian panimon vehnäolut tuli hanasta todettua aivan kelvolliseksi saksalaiskopioksi viime vuoden SOPP:lla. Sittemmin maitokauppavahvuista versiota on jo tullut maistettuakin: ihan esikuviensa kaltaista sekin, mutta maitokauppavahvuus ei vaan ole hefeweizenille oikein riittävä. Näin ollen Alko-versio on varsin tervetullut.

Olut myydään saksalaisvehnille epätyypillisesti pienessä 0,33 litran pullossa, näin ollen nauttiminen klassisesta puolen litran vehnälasista jättää sen vajaaksi. Syy löytynee Nokian pullotusmahdollisuuksista. Pikkupullossa myöskin hintaa voidaan pitää mielikuvakipurajan alapuolella. Väri on oranssisen keltainen, hiiva tekee sen sameaksi, vaalea vaahto on niukahko, 0,4 litran lasissa ei tyypillistä vehnäoluen vaahtokukkaa pääse muodostumaan. Tuoksussa on runsaasti banaania, purukumia ja jonkinlaista kuivaa neilikkaisuutta tai jopa valkopippuria. Alko-vahvana tässä on runko riittävän ponteva, vetisyys ei vaivaa kuten III-Elowehnässä. Maussa on tuoksun tapaan purukumia, vahvaa mausteisuutta ja toki myös banaania. Saksalaistyylin sisällä tämä edustaa kuitenkin enemmän mausteista ja sitrusmaista "haaraa" ennen kuin makeaa hedelmäistä hefeweizenia. Joka tapauksessa tyylikäs tuote Nokialta ja panimon kautta aikojen paras olut. Suositellaan kesäterassille.

Olvi Suomalainen Saunaolut IV

Olvin Saunaolut on toinen kotimainen uutuus, josta jo aiemmin on markkinoille saatu kolmosversio. Saunaolut III oli pliisu ja hyvin olvimainen peruslager, mutta koska Olutoppaan foorumilla IV-versiota on kehuttu paremmaksi niin odotuksia tämän suhteen saattoi viritellä. Tämä olut on kolmosvahvuisena saatavilla tölkistä, Alkossa IV on peruspullossa.

Olvin Saunaoluen ulkomuoto ei yllättä: perus vaalea lager - vaahtokukka häviää oluesta nopeasti. Lasiin kaataessa olen aistivani saunavihtamaista humalointia tuoksussa. Ilo on ennenaikainen, sillä kaikki katkero häviää nenästä muutamassa minuutissa. Tuoksussa on jonkinlaista tärkkelyksen fiilistä, vienoa maltaisuutta ja kas kummaa, metallisuutta. Tyypilliseen Olvi-tapaan runko on varsin vetinen - juoja jää ihmettelemään onko tämä tosiaan nelosolutta, koska suuntuntu on ohut. Saunaoluessa varmaankin hiilihappoa pitää olla ja tämä onkin varsin pirskahteleva. Maussa on tyypilliset Olvin talonmaut: makea, jopa maissimainen maltaisuus, metallisuus ja harmittavan alhainen katkeropitoisuus. Saunaoluesta pitää todeta, että Olvi pettää odotukset jälleen. En tietenkään ole rinnakkain tuotteita maistanut, mutta aavistus hiipii puseroon, josko tämä on Sandelsin nelosolutta brändätyllä etiketillä? Suositellaan jos muuta ei ole, reilusti jäähdytettynä saunan lauteilla nautittavaksi.

Terveisiä Mikkelistä!

Kävin Mikkelissä työreissulla, kyseessä oli ensimmäinen vierailuni tähän savolaispitäjään sitten 1970-luvun. Olutmielessä Mikkeli tarjoaa yhden hyvän kohteen: Pub Päämaja. Lähellä (aukikaivettua) toria, satamaa ja Matkakeskusta sijaitseva Pub Päämaja. Tämä Pertti Oksan paikka toimi "Pienpanimo Naapurina" vuosina 1995-2006 pannen omia oluita. Nyt omatuotanto on loppunut, tilalla ovat saman "konsernin" muut tuotteet: Saimaan Panimon ja Bruuverin oluita.

Kesäisenä torstai-iltana isohko pubi oli varsin hiljainen. Hanat tarjosivat useita. lähes kymmenkunta Saimaan ja Bruuverin tuotetta. Itse join Lentomestarin ja Vehnäoluen, kaverini todetessa Marsalkan olevan aivan kelpo lager. Pullossa olisi ollut myös Luostaria. Kaappi näytti varsin kelvolliselta pikkukaupunki huomioon ottaen: muutamia Pikkulinnun jenkkejä (mm. Alesmithin IPA), joitakin tanskalaisia sekä iso rivi Wychwoodin tuotteita. Ruokaakin olisi ollut tarjolla.

Eli Savossa Mikkelissä vieraillessan kannattaa käväistä osoitteessa  Raatihuoneenkatu 4.