torstaina, maaliskuuta 31, 2011

Anheuser-Busch ostaa Goose Islandin 38 miljoonalla dollarilla


Olutmaailman viikon suurin uutinen tulee Yhdysvalloista: panimojätti Anheuser-Busch ostaa chicagolaisen, Suomessakin tutun panimon Goose Islandin. Olutharrastajia tapaus hätkähdytti, olihan kyseessä klassinen "iso paha jätti" haukkaa "pienen ja hyvän" -asetelma. Goose Island itsessään ei ole tosin enää kovin pieni: vuoden 2009 tilastoissa se on Yhdysvaltojen 20. suurin panimo, isompi kuin esimerkiksi Anchor, Stone, Dogfish Head tai Brooklyn. Uutisten mukaan kauppaan ei kuulu Goose Islandin Chicagossa sijaitsevat panimoravintolat, joista ensimmäisestä Goose Islandin tarina alkoi vuonna 1988. Kaupan myötä Anheuser-Busch tulee investoimaan Chicagossa sijaitsevaan tuotantolaitokseen, negatiivinen uutinen sen sijaan oli tieto Goose Islandin arvostetun panimomestarin Greg Hallin astuminen syrjään tuotannosta.

Anheuser-Buschille kauppa on selvästi taktinen liike tunkeutumiseksi erikoisolutmarkkinoille. Kuten Suomenkin olutmarkkinoilta on nähty: isojen panimoiden laitteistot ja isot tuotantomäärät eivät sovellu pienempien tuotantojen erikoisoluiden valmistamiseen. On helpompaa tehdä yhteistyötä pienemmän kanssa (kuten äskettäinen Hartwall-Teerenpeli-kuvio) tai sitten ostaa se pois. Carlsbergin Jacobsenin panimo on poikkeus tästä kuviosta: siinä Carlsberg perusti oman erikoispanimon Kööpenhaminassa olevan emopanimon sisään. Goose Islandille kauppa merkitsee lisää muskeleita: isompaa tuotantoa, isompaa markkinointia, parantuvaa jakelua. Ja toki kyseessä on varmasti myös jo ikääntyneiden perustajien halu saada rahastettua elämäntyöstään. Aika näyttää vaikuttaako A-B:n omistus jotenkin oluiden laatuun ja siihen minkälaisia oluita aletaan tekemään. Tähän asti Goose Islandia on pidetty laadukkaana panimona, esimerkkinä Alko Arkadiassa ja olutravintoloissa vieraillut Bourbon County Stout, jonka Olutoppaan lukijat valitsivat vuoden tulokasolueksi ravintoloissa vuonna 2009.

Voisiko tämän kaltainen kauppa tapahtua Suomessakin? Aivan varmasti. Tosin asiaan vaikuttaa se, miten "erikoisolutbuumi" jatkuu ja laajenee Suomessa sekä tietenkin lainsäädäntö: tuleeko pienpanimoille uusia mahdollisuuksia myydä tuotteitaan vaikkapa ulosmyyntioikeuden myötä. En siis hämmästyisi jos tulevaisuudessa Hartwall (Heineken) omistaisi Teerenpelin, Olvi Malmgårdin ja Sinebrychoff (Carlsberg) Vakka-Suomen Panimon. SABMiller tulee sitten pelastamaan Nokian Panimon :)

Olutblogistit ympäri maailmaa ovat kommentoineet A-B/Goose Island -aihetta. Esimerkiksi Pete Brown omassa blogauksessaan "AB-Inbev *hearts* Goose Island. So now what do we do?" lyö Anheuser-Buschia surutta.

Helsinki Beer Festivalin asiantuntijaraati on valinnut vuoden olutravintolaksi tamperelaisen Gastropub Tuulensuun. Valinta oli ansaittu ja Humalablogissakin ravintolaa on estoitta hehkutettu. Onnittelut Lappalaisen Samille ja henkilökunnalle hyvästä työstä!

maanantaina, maaliskuuta 21, 2011

"Litkuretkellä" Lontoossa

Vietin talvilomaani Lontoossa menneenä viikonloppuna pitkän viikonlopun merkeissä. Retken aikana oli tarkoitus juoda mahdollisimman paljon "litkuja" eli brittiläisiä real aleja sekä vierailla erilaisissa pubeissa, niin vanhoissa kuin uusissakin paikoissa. Aivan niin paljoa eri paikkoja en ehtinyt kiertämään kuin alun perin suunnittelin, mutta reissu oli onnistunut.

Olen aiemmin arvostellut Lontoota olutskenen vaatimattomuudesta kaupungin valtavaan kokoon suhteutettuna. Nyt täytyy alkaa vetää puheita takaisin: Lontoo on parin viime vuoden aikana ottanut huomattavia askelia eteenpäin. Kaupunkiin on avattu maailmanluokan pubeja (mm. Cask Pub & Kitchen) ja uusia mielenkiintoisia pienpanimoita on käynnistänyt toimintansa (The Kernel, Redemption jne.). Lontoon tarjonta ei ole enää pelkkää perinteistä, usein yksitoikkoista englantilaistyyppistä real alea.

Humalablogisti Utobeerin olutkaupassa Borough Marketilla

Tässä seuraavaksi käyn läpi luettelonomaisesti kaikki ne paikat, jossa ehdin viikonloppuna vierailla. Toivon vinkeistä olevan hyötyä tuleville Lontoo-noviiseille.



Cask Pub & Kitchen

6 Charlwood Street
Tämä valikoitu tavallaan kotipubikseni, koska se on melko lähellä Victorian asemaa, jonka lähistöllä myös hotellini sijaitsi. Välittömässä läheisyydessä ei ole juuri muita "kehuttuja" paikkoja, joten CP&K jää hieman normaalin pubkierroksen sivuun.

Cask Pub & Kitchen nousi välittömästi suosikkipubikseni Lontoossa ja kävinkin siellä kolmena iltana. Iltaisin paikka on hyvin suosittu (=lue täynnä ihmisiä). Kitchenin ruokapuoltakin testattiin ja porsaanvatsa sekä broileripasta todettiin aivan syömäkelpoisiksi. Hinnat pyörivät ruualla kymmenen punnan yläpuolella. Olutpuolella tarjolla on hyvä valikoima nopeasti kiertäviä real aleja sekä ulkomaan hanoja kaikkiaan parisenkymmentä raanaa. Riilit olivat tavanomaista mielenkiintoisemmilta pieniltä panimoilta: uusina tuttavuuksina tuli maisteltua mm. Summer Winesin, Red Squirrelin ja Arbor Alesin tuotteita. Tutummista panimoista löytyi esimerkiksi Dark Starilta Hophead Citra ja Crouch Valelta Santiam. Eurooppahanoissakin oli mielenkiintoista tavaraa: Pikkulinnusta tuttu Grassroots Nighthawks At The Diner, Nøgne Ø Imperial Stout ja Brown Ale sekä Mikkellerin American Dream plus itselle uusi tuttavuus Nøgne Ø Single Hop Citra IPA. Pullotarjonta oli huikeaa: massiivinen määrä jenkkejä ja eurooppalaista huipputavaraa - nettisivunsa väittää 500 pulloa. Näistä tyydyin pruuvaamaan Mikkeller Koppi Tomahawk x Guji Natural Coffee IPA:n.

Tällaista pubia Lontoo on kaivannut. Ei varmasti ollut viimeinen vierailu tässä paikassa.

Tähän vielä listaan CP&K:n "Meet the Brewers"-tapahtumat jos satut olemaan kulmilla noina päivinä:
9.4. Alvinne
2.5. Otley
21.6. Revelation Cat
30.7. Odell
1.8. Kernel

Market Porter
9 Stoney Street, Southwark
Eräänlainen klassikkoriilipubi Borough Marketin kupeessa. Usein paikkaa on kritisoitu riilien huonosta kunnosta, mutta itse en täysin yhdy tähän virteen. Paikka on hyvin suosittu sijainnistaan johtuen ja riilit kiertävät supervauhdilla. Ongelmana onkin, että ne tarjotaan joskus liian tuoreina. Mutta uusia oluita bongaavalle Market Porter tarjoaa aina uutta: tusina riilipumppua kiertävät läpi vähintään kerran päivässä. Tämän tietävät myös todelliset englantilaiset "beer tickerit", jotka päivystävät tilannetta WC:n puoleisessa päässä tiskiä. Valimoima noudattelee brittivalikoimaa kirjavasti: olin kaupungissa St. Patrickin päivän aikaan, jolloin tarjolla oli mm. Wychwoodin Paddy's Tout. Riilien lisäksi vakiona on mm. kolme Meantime-hanaa. Vinkkinä mainittakoot, että Market Porter on viikolla auki myös aamuisin 6-9am (viimeinen tilaus 8.30am).

Brew Wharf
Stoney Street
Tämä panimoravintola sijaitsee kivenheiton päässä Market Porterilta. Paikka on hiukan "upscale" eli paremman luokan ravintola avokeittiöineen ja kalliine hintoineen, mutta sopii kyllä hyvin lyhyeen piipahtamiseen pelkästään oluen merkeissä. Hanatavarana oli kaksi omaa olutta (Beehive-hunajaolut ja Top To Bottom 69 Hop Ale, jossa käytetty 69 eri humalalajiketta) sekä valikoima hyviä muita hanaoluita: mm. Camden Pale Ale, Stiegel Paracelsus ja Rothaus Pils - varsinaisia massalagereita en bongannut hanoista yhtään.

The Rake
14 Winchester Walk
Tämä on myös Borough Marketin aivan kyljessä - käytännössä kuin torin jatke. Torilla olevan pullokaupan ja The Raken omistus on sama. The Rake on hyvin pieni, pienempi kuin vaikkapa One Pint Pub, mutta tila jatkuu katetun terassin puolelle. Pienuudestaan huolimatta lauantai-illalla pubissa oli viisi työntekijää! Tällä kertaa tarjolla oli 4-5 riiliä sekä Texelsin Skuumkoppe ja Schlenkerlan Eiche raanoissa. The Rake on aiemmin tunnettu yhtenä Lontoon kansainvälisimmistä pubeista, mielenkiintoisia jenkkejä ja eurooppalaisia on vieraillut Raken hanoissa. Pullovalikoima on myös laaja. Paikalliset kuitenkin ovat valitelleet tason laskeneen Rakessa ja valikoiman kiertävän hitaammin kuin ennen. Riilitkään eivät ole enää aina iskussa.

Dean Swift
10 Gainsford Street
Tämä on uusi paikka. Se sijaitsee lähellä Tower Bridgeä, jossa on myös muutama muu suositelva pubi. Vaikutti ruokapainoitteiselta paikalta, olutvalikoima on varsin hyvä ja hanassa pitäisi vierailla muun muassa Redemptionin ja BrewDogin tuotteita. Jälkimmäisen oluista vierailessani tarjolla oli Trashy Blonde ja maukas mild Edge. Eilisen riilivalikoiman näkee tästä. Hyvä paikka vierailla vaikkapa Kernelin käynnin jälkeen.



The Kernel Brewery

98 Druid Street
Kernel on pari vuotta vanha mikropanimo, jonka toimitilat sijaitsevat jonkin matkaa Tower Bridgeltä kaakkoon. Panimon "myymälä" on auki lauantaisin kello yhdeksästä kolmeen. Käytännössä kyse on rautatien alla sijaitsevan teollisuusalueen "avoimien ovien päivästä", jossa hieman autotallia muistuttavasta tilasta kaupataan Kernelin panimon pullo-oluita. Tämä on paikka johon paikalliset nuoret perheet ja olutharrastajat tulevat hengailemaan lauantaisin. Myynnissä on hyvä valikoima Kernelin oluita (330 ja 500 ml pulloja, useimmat 2½ puntaa) sekä lähiyritysten välittämiä juustoja ja ilmakuivattuja kinkkuja. Ilmapiiri on leppoisa ja panimomestarin kanssa pääsee juttelemaan varmasti. Joka viikko on ilmeisesti ainakin yksi uusi olut tarjolla tältä ilmeisen laadukkaalta panimolta.

The Willow Walk Victoria
25 Wilton Road
Tässä Wetherspoonin ketjun paikassa tuli käytyä kotiin lähtiessä, koska se sijaitsee aivan Victorian aseman lähellä ja on auki jo kahdeksalta sunnuntaiaamuisin! Arkisin avataan jo seitsemältä. Wetherspoon on tunnettu edullisesta ruuasta sekä halvoista, mutta laadukkaista riileistä: puoli pinttiä maksoi 1,30 puntaa. Willow Walkissa olivat alkaneet Wetherspoonin real ale festarit (virallinen startti 23.3.) jo ennakkoon: riilihanoissa oli mm. Ballast Pointin Shepherd Neamella tekemä Calico ja Big Cityn naispanimomestarin niin ikään Englannissa tehty Jamaica Stout. Wetherspoonit ovat aina varma valinta.

PS:
Avoid Vegas Hotel, 104 Warwick Way, London, SW1V 1SD. They are double booking scammers.