Huhtikuussa Ryanairilla oli parin päivän ajan lennot Pirkkalasta Kaunasiin tarjouksena 6 euroa suunta. Ex tempore päätin tarttua tuohon ja ostin liput toukokuulle sunnuntai-keskiviikkovälille. Myöhemmin tilasin Booking.comin kautta hotellit ja pikkubudjetilla sopivilla hinnoilla: Kaunasissa Hotel Metropole oli 32 euroa yö ja Vilnassa uudenkarhea Hotel Gile 25 euroa/yö.
Liettua on Balkanin maista selvästi mielenkiintoisin olutmielessä. Virossa toimii vain muutamia panimoita ja koduõluen saatavuus on melko rajallista. Latviassa on hiukan enemmän panimoita, mutta laatu on kautta linjan varsin kehno ja oluet eivät kovin mielenkiintoisia. Sen sijaan Liettuassa ja erityisesti Pohjois-Liettuassa on elävä maatilapanimoiden kulttuuri ja kymmeniä pikkupanimoita, jotka panevat erikoisia perinneoluitaan. Näiden perinneoluiden nauttiminen oli yksi matkani päätarkoituksista Kaunasin ja Vilnan panimoravintoloiden lisäksi.
Ensimmäinen yö meni Kaunasissa. Sinne Ryanair onnistui lentämään 1,5 tunnin lennon 50 minuuttia edellä aikataulusta! Koska saavuin suhteellisen myöhään kaupunkiin, jouduin turvautumaan taksiin. Taksi olikin ainoa asia mikä Liettuassa oli melko kallista. Tämäkin toki johtuu siitä, että gringoa kusetetaan sen mikä pystytään. Mistähän johtuu, että kaikista palveluammateista ympäri maailman (ehkä Suomea lukuunottamatta) epärehellisimmät ovat taksikuskeja? Kaunasin lentokentälle kannattaa käyttää bussia numero 29 joka kulkee bussiaseman liepeiltä lentokentälle. Lippu maksaa 2 litiä (noin 60 senttiä).
Kaunasissa kävin iltaoluella hotellin nurkilla olleessa RePUBlic-baarissa (Laisvės 57). Tässä hip-cool-pubissa ei juuri liettualaisia oluita näkynyt, mutta hanoissa oli kansainvälistä tavaraa tyyliin Grimbergen (6 Lt, alle 2€) ja Murphys Red. Tulipa sieltä saatua hanasta jopa uusi olut: Moreeke, joka on De Koningshoevenin panimon kevyt Leffe-tyyppinen ale. Reissun ensikosketus liettualaiseen olueen oli Švyturys Nefiltruotas Raw, joka on ison panimon näkemys suodattamattomasta lagerista.
Seuraavana päivä suunta oli Vilnaan. Juna on kätevä: aikaa menee vuorosta riippuen tunnista reiluun puoleentoista tuntiin. Lippu maksoi 17 Lt (5 €), joten matkustaminen on halpaa näissä siisteissä junissa. Vilnassa yövyin kaksi yötä. Vierailin kaupungin kaikissa kolmessa panimoravintolassa:
Prie Katedros Bravoras (Gedimino 5)
Prie Katedros Bravoras lienee kaupungin vanhin panimoravintola, sillä se perustettiin Avilys-nimellä vuonna 2001. Itse vierailin Avilyksessä vuonna 2004. Nykyisin Avilys-niminen panimoravintola löytyy Kaunasissa. Prie Katedros Bravorasin tyyli on melko "upscale" ja ruuan hinnat vilnalaisittain melko korkeat. Tarjolla on kolmea omaa olutta: Šviesusis (vaalea), Medaus (hunaja) ja Tamsuis (tumma). Oluet ovat varsin vaatimattomia, melko tyypillisiä ruokaan keskittyvän panimoravintolan tuotoksia.
Būsi Trečias (Totoriu 18)
Būsi Trečias on kävelymatkan päässä edellisestä. Jos Katedros on expattien ja liikemiesten paikka, Būsi Trečias vaikutti keskeisestä sijainnistaan huolimatta laajempien kansanryhmien lounaspaikalta - olin lounasaikaan ravintolassa ja ruokailijoita riitti. Talon omat oluet eivät olleet kovin ihmeellisiä ja pientä happamuuttakin osasta saattoi löytää. Ne kuitenkin ovat hieman persoonallisempia kuin Vilnan kahden muun panimon keitot. Tarjolla oli Šviesus, Tamsus ja Juodas. Juodas on vahva 7-prosenttinen tumma lager.
Bravaria (Ozo g. 25)
Bravaria on saksalaistyyppinen "oluthalli", jollaisia panimoravintoloita löytää ympäri maailman aina Vietnamia myöden. Vilnan lisäksi Bravaria on Kaunasissa ja Šiauliaissa. Epäilen, että oluet pannaan Vilnan yksikössä, jossa kattilat olivat keskeisellä paikalla. Bravaria sijaitsee kaupungin pohjoispuolella jättimäisessä Akropoliksen kauppakeskuksessa. Sinne kannattaa mennä bussilla tai ottaa taksi. Akropoliksessa on myös hypermarketti Maxima, jossa on laaja valikoima liettualaisia oluita. Keskustan Maximoista löytää myös aika paljon maisteltavaa. Tosin pienpanimo-oluita ei juuri ole - muistaakseni vihreän sillan pohjoispuolella olevassa kauppakeskuksessa oli joku erikoisempia oluita myynyt pikkukauppa. Bravariaan palatakseni: tämä on paikallisten suosiossa oleva hyvin halpa ravintola. Pieni olut maksaa 2,5 litiä (70 senttiä) ja ruoka-annokset 15 litin molemmin puolin (nelisen euroa). Täälläkään oluissa ei ole kovin paljon kehumista: viisi omaa olutta ja kvass (Gira) eivät hurraa-huutoja saa aikaan. Mielestäni sortimentin paras oli dunkel-tyyppinen Ajerų, joka oli ihan miellyttävä karamellinen ja suklainen tumma lager.
Summa summarum - panimoravintolat eivät olutharrastajalle vielä riemunkiljahduksia aiheuta, mutta ainakin kaksi viimeksi mainittua menettelevät edullisina ruokapaikkoina. Onneksi kaupungissa on joitakin pienpanimo-oluisiin erikoistuneita baareja, joista kannattaa mainita kaksi:
Šnekutis
Šnekutiksiä on olemassa kaksi: vanhan kaupungin liepeillä (Šv. Stepono g. 8) ja toinen Užupiksen "vapaavaltiossa" (Polocko 7.a). Jälkimmäisessä en käynyt, mutta Stepono-kadun paikka onkin mielenkiintoisempi, koska siellä työskentelee paikan omistaja, kaikissa mainosmateriaaleissa esiintyvä viiksivallu. Tämä paikallinen markkukorhonen ei puhu englantia, mutta tilaaminen sujuu vaivattomasti ja pöydissä on olutmenut, joista on helppo valkata tilattava tuote etukäteen. 12 hanassa on olutharrastajalle todellista hardcore-kamaa: pohjoisliettualaisten maatilapanimoiden oluita (kaimiskais). Juodessaan vaikkapa pasvalyslaisen Jonas Morkūnaksen panemaa suodattamatonta 6-prosenttista olutta tietää olevansa niin kaukana teollisista, hajuttomista ja mauttomista kuin on ylipäänsä mahdollista päästä: Morkūno aluksen tuoksua hallitsee diasetyylinen maalaisaromi. Maussa on voimaisuutta, runsaasti mineraaleja ja katkeruutta. Pohjois-Liettuan panimoiden käyttämä vesi on erittäin mineraalipitoista ja käsittääkseni oluiden katkeruus ei tulekaan normitapaan niinkään humaloinnista vaan panemisessa käytetystä vedestä. Kaapeissa on myös runsaasti litran pulloissa maatilaoluita. Kävin Šnekutiksessä kaksi kertaa ja menen varmasti uudelleen. Voin suositella oluen kanssa naposteltavaksi myös paikan valkosipulileipätikkuja - erityisesti lämpiminä aivan loistavia.
Alaus Namai (Alberto Goštauto g. 8)
Tämä joen lähellä oleva opiskelijapaikan tapainen baari on avattu helmikuussa 2009. Namai on Šnekutista huomattavasti isompi ja täynnä opiskelijoita, mutta koostaan ja yksinkertaisesta sisustuksestaan huolimatta viihtyisä paikka. Paikan hanavalikoima (16 vakiohanaa ja yksi vaihtuva) perustuu myös liettualaisiin pienpanimo-oluisiin. Pullovalikoima on myös liettualaiseksi erittäin laaja ja kansainvälinen. Tosin ainoat joiden näin parin tunnin aikana juovan pullo-olutta olivat italialaisia turisteja! Olutharrastajalle Šnekutiksen lisäksi pakollinen käyntikohde. Oluet ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta erit kuin Šnekutiksessa.
Seuraavalla kerralla kun eksyn Vilnaan niin pakollinen käyntikohde lienee myös Bambalynė (Stiklių g. 7) johon en tällä kertaa ehtinyt.
Viimeisen päivän ennen lentoa vietin Kaunasissa. Kävin myös Kaunasin Bravariassa syömässä - siellä listalla on samat oluet kuin Vilnassa. Kaunasin Bravaria sijaitsee myös Akropolis-ostoskeskuksessa, joka on täällä kävelymatkan päässä keskustasta. Ja myös Kaunasin Akropoliksessa on olutostoksiin suositeltava Maxima. Samoin kävin Kaunasin Avilys-panimoravintolassa. Kaunasin Avilys on samantapainen kuin Vilnan Katedros. Kaksi omaa olutta eivät olleet kummoisia. Kaunasista Gyvas Pubin (Muitinės st. 1/Rotušės sq. 6a) pitäisi olla erinomainen paikka bongata pienpanimo-oluita: tarjolla on netin mukaan 33 erilaista liettualaista olutta.
Tällainen olutmatka tällä kertaa. Liettuaan pitänee palata lähivuosina uudestaan. Mielenkiintoisinta olisi päästä paikan päälle Pasvalysiin, Biržaihin ja vastaaviin paikkoihin tutustumaan miten paikallista olutta pannaan. Mutta Kaunas ja erityisesti Vilna käyvät hyvä korvikkeena!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olutmatkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olutmatkailu. Näytä kaikki tekstit
lauantaina, toukokuuta 21, 2011
maanantaina, maaliskuuta 21, 2011
"Litkuretkellä" Lontoossa
Vietin talvilomaani Lontoossa menneenä viikonloppuna pitkän viikonlopun merkeissä. Retken aikana oli tarkoitus juoda mahdollisimman paljon "litkuja" eli brittiläisiä real aleja sekä vierailla erilaisissa pubeissa, niin vanhoissa kuin uusissakin paikoissa. Aivan niin paljoa eri paikkoja en ehtinyt kiertämään kuin alun perin suunnittelin, mutta reissu oli onnistunut.
Olen aiemmin arvostellut Lontoota olutskenen vaatimattomuudesta kaupungin valtavaan kokoon suhteutettuna. Nyt täytyy alkaa vetää puheita takaisin: Lontoo on parin viime vuoden aikana ottanut huomattavia askelia eteenpäin. Kaupunkiin on avattu maailmanluokan pubeja (mm. Cask Pub & Kitchen) ja uusia mielenkiintoisia pienpanimoita on käynnistänyt toimintansa (The Kernel, Redemption jne.). Lontoon tarjonta ei ole enää pelkkää perinteistä, usein yksitoikkoista englantilaistyyppistä real alea.
Tässä seuraavaksi käyn läpi luettelonomaisesti kaikki ne paikat, jossa ehdin viikonloppuna vierailla. Toivon vinkeistä olevan hyötyä tuleville Lontoo-noviiseille.
Cask Pub & Kitchen
6 Charlwood Street
Tämä valikoitu tavallaan kotipubikseni, koska se on melko lähellä Victorian asemaa, jonka lähistöllä myös hotellini sijaitsi. Välittömässä läheisyydessä ei ole juuri muita "kehuttuja" paikkoja, joten CP&K jää hieman normaalin pubkierroksen sivuun.
Cask Pub & Kitchen nousi välittömästi suosikkipubikseni Lontoossa ja kävinkin siellä kolmena iltana. Iltaisin paikka on hyvin suosittu (=lue täynnä ihmisiä). Kitchenin ruokapuoltakin testattiin ja porsaanvatsa sekä broileripasta todettiin aivan syömäkelpoisiksi. Hinnat pyörivät ruualla kymmenen punnan yläpuolella. Olutpuolella tarjolla on hyvä valikoima nopeasti kiertäviä real aleja sekä ulkomaan hanoja kaikkiaan parisenkymmentä raanaa. Riilit olivat tavanomaista mielenkiintoisemmilta pieniltä panimoilta: uusina tuttavuuksina tuli maisteltua mm. Summer Winesin, Red Squirrelin ja Arbor Alesin tuotteita. Tutummista panimoista löytyi esimerkiksi Dark Starilta Hophead Citra ja Crouch Valelta Santiam. Eurooppahanoissakin oli mielenkiintoista tavaraa: Pikkulinnusta tuttu Grassroots Nighthawks At The Diner, Nøgne Ø Imperial Stout ja Brown Ale sekä Mikkellerin American Dream plus itselle uusi tuttavuus Nøgne Ø Single Hop Citra IPA. Pullotarjonta oli huikeaa: massiivinen määrä jenkkejä ja eurooppalaista huipputavaraa - nettisivunsa väittää 500 pulloa. Näistä tyydyin pruuvaamaan Mikkeller Koppi Tomahawk x Guji Natural Coffee IPA:n.
Tällaista pubia Lontoo on kaivannut. Ei varmasti ollut viimeinen vierailu tässä paikassa.
Tähän vielä listaan CP&K:n "Meet the Brewers"-tapahtumat jos satut olemaan kulmilla noina päivinä:
9.4. Alvinne
2.5. Otley
21.6. Revelation Cat
30.7. Odell
1.8. Kernel
Market Porter
9 Stoney Street, Southwark
Eräänlainen klassikkoriilipubi Borough Marketin kupeessa. Usein paikkaa on kritisoitu riilien huonosta kunnosta, mutta itse en täysin yhdy tähän virteen. Paikka on hyvin suosittu sijainnistaan johtuen ja riilit kiertävät supervauhdilla. Ongelmana onkin, että ne tarjotaan joskus liian tuoreina. Mutta uusia oluita bongaavalle Market Porter tarjoaa aina uutta: tusina riilipumppua kiertävät läpi vähintään kerran päivässä. Tämän tietävät myös todelliset englantilaiset "beer tickerit", jotka päivystävät tilannetta WC:n puoleisessa päässä tiskiä. Valimoima noudattelee brittivalikoimaa kirjavasti: olin kaupungissa St. Patrickin päivän aikaan, jolloin tarjolla oli mm. Wychwoodin Paddy's Tout. Riilien lisäksi vakiona on mm. kolme Meantime-hanaa. Vinkkinä mainittakoot, että Market Porter on viikolla auki myös aamuisin 6-9am (viimeinen tilaus 8.30am).
Brew Wharf
Stoney Street
Tämä panimoravintola sijaitsee kivenheiton päässä Market Porterilta. Paikka on hiukan "upscale" eli paremman luokan ravintola avokeittiöineen ja kalliine hintoineen, mutta sopii kyllä hyvin lyhyeen piipahtamiseen pelkästään oluen merkeissä. Hanatavarana oli kaksi omaa olutta (Beehive-hunajaolut ja Top To Bottom 69 Hop Ale, jossa käytetty 69 eri humalalajiketta) sekä valikoima hyviä muita hanaoluita: mm. Camden Pale Ale, Stiegel Paracelsus ja Rothaus Pils - varsinaisia massalagereita en bongannut hanoista yhtään.
The Rake
14 Winchester Walk
Tämä on myös Borough Marketin aivan kyljessä - käytännössä kuin torin jatke. Torilla olevan pullokaupan ja The Raken omistus on sama. The Rake on hyvin pieni, pienempi kuin vaikkapa One Pint Pub, mutta tila jatkuu katetun terassin puolelle. Pienuudestaan huolimatta lauantai-illalla pubissa oli viisi työntekijää! Tällä kertaa tarjolla oli 4-5 riiliä sekä Texelsin Skuumkoppe ja Schlenkerlan Eiche raanoissa. The Rake on aiemmin tunnettu yhtenä Lontoon kansainvälisimmistä pubeista, mielenkiintoisia jenkkejä ja eurooppalaisia on vieraillut Raken hanoissa. Pullovalikoima on myös laaja. Paikalliset kuitenkin ovat valitelleet tason laskeneen Rakessa ja valikoiman kiertävän hitaammin kuin ennen. Riilitkään eivät ole enää aina iskussa.
Dean Swift
10 Gainsford Street
Tämä on uusi paikka. Se sijaitsee lähellä Tower Bridgeä, jossa on myös muutama muu suositelva pubi. Vaikutti ruokapainoitteiselta paikalta, olutvalikoima on varsin hyvä ja hanassa pitäisi vierailla muun muassa Redemptionin ja BrewDogin tuotteita. Jälkimmäisen oluista vierailessani tarjolla oli Trashy Blonde ja maukas mild Edge. Eilisen riilivalikoiman näkee tästä. Hyvä paikka vierailla vaikkapa Kernelin käynnin jälkeen.
The Kernel Brewery
98 Druid Street
Kernel on pari vuotta vanha mikropanimo, jonka toimitilat sijaitsevat jonkin matkaa Tower Bridgeltä kaakkoon. Panimon "myymälä" on auki lauantaisin kello yhdeksästä kolmeen. Käytännössä kyse on rautatien alla sijaitsevan teollisuusalueen "avoimien ovien päivästä", jossa hieman autotallia muistuttavasta tilasta kaupataan Kernelin panimon pullo-oluita. Tämä on paikka johon paikalliset nuoret perheet ja olutharrastajat tulevat hengailemaan lauantaisin. Myynnissä on hyvä valikoima Kernelin oluita (330 ja 500 ml pulloja, useimmat 2½ puntaa) sekä lähiyritysten välittämiä juustoja ja ilmakuivattuja kinkkuja. Ilmapiiri on leppoisa ja panimomestarin kanssa pääsee juttelemaan varmasti. Joka viikko on ilmeisesti ainakin yksi uusi olut tarjolla tältä ilmeisen laadukkaalta panimolta.
The Willow Walk Victoria
25 Wilton Road
Tässä Wetherspoonin ketjun paikassa tuli käytyä kotiin lähtiessä, koska se sijaitsee aivan Victorian aseman lähellä ja on auki jo kahdeksalta sunnuntaiaamuisin! Arkisin avataan jo seitsemältä. Wetherspoon on tunnettu edullisesta ruuasta sekä halvoista, mutta laadukkaista riileistä: puoli pinttiä maksoi 1,30 puntaa. Willow Walkissa olivat alkaneet Wetherspoonin real ale festarit (virallinen startti 23.3.) jo ennakkoon: riilihanoissa oli mm. Ballast Pointin Shepherd Neamella tekemä Calico ja Big Cityn naispanimomestarin niin ikään Englannissa tehty Jamaica Stout. Wetherspoonit ovat aina varma valinta.
PS:
Avoid Vegas Hotel, 104 Warwick Way, London, SW1V 1SD. They are double booking scammers.
Olen aiemmin arvostellut Lontoota olutskenen vaatimattomuudesta kaupungin valtavaan kokoon suhteutettuna. Nyt täytyy alkaa vetää puheita takaisin: Lontoo on parin viime vuoden aikana ottanut huomattavia askelia eteenpäin. Kaupunkiin on avattu maailmanluokan pubeja (mm. Cask Pub & Kitchen) ja uusia mielenkiintoisia pienpanimoita on käynnistänyt toimintansa (The Kernel, Redemption jne.). Lontoon tarjonta ei ole enää pelkkää perinteistä, usein yksitoikkoista englantilaistyyppistä real alea.
 |
| Humalablogisti Utobeerin olutkaupassa Borough Marketilla |
Tässä seuraavaksi käyn läpi luettelonomaisesti kaikki ne paikat, jossa ehdin viikonloppuna vierailla. Toivon vinkeistä olevan hyötyä tuleville Lontoo-noviiseille.
Cask Pub & Kitchen
6 Charlwood Street
Tämä valikoitu tavallaan kotipubikseni, koska se on melko lähellä Victorian asemaa, jonka lähistöllä myös hotellini sijaitsi. Välittömässä läheisyydessä ei ole juuri muita "kehuttuja" paikkoja, joten CP&K jää hieman normaalin pubkierroksen sivuun.
Cask Pub & Kitchen nousi välittömästi suosikkipubikseni Lontoossa ja kävinkin siellä kolmena iltana. Iltaisin paikka on hyvin suosittu (=lue täynnä ihmisiä). Kitchenin ruokapuoltakin testattiin ja porsaanvatsa sekä broileripasta todettiin aivan syömäkelpoisiksi. Hinnat pyörivät ruualla kymmenen punnan yläpuolella. Olutpuolella tarjolla on hyvä valikoima nopeasti kiertäviä real aleja sekä ulkomaan hanoja kaikkiaan parisenkymmentä raanaa. Riilit olivat tavanomaista mielenkiintoisemmilta pieniltä panimoilta: uusina tuttavuuksina tuli maisteltua mm. Summer Winesin, Red Squirrelin ja Arbor Alesin tuotteita. Tutummista panimoista löytyi esimerkiksi Dark Starilta Hophead Citra ja Crouch Valelta Santiam. Eurooppahanoissakin oli mielenkiintoista tavaraa: Pikkulinnusta tuttu Grassroots Nighthawks At The Diner, Nøgne Ø Imperial Stout ja Brown Ale sekä Mikkellerin American Dream plus itselle uusi tuttavuus Nøgne Ø Single Hop Citra IPA. Pullotarjonta oli huikeaa: massiivinen määrä jenkkejä ja eurooppalaista huipputavaraa - nettisivunsa väittää 500 pulloa. Näistä tyydyin pruuvaamaan Mikkeller Koppi Tomahawk x Guji Natural Coffee IPA:n.
Tällaista pubia Lontoo on kaivannut. Ei varmasti ollut viimeinen vierailu tässä paikassa.
Tähän vielä listaan CP&K:n "Meet the Brewers"-tapahtumat jos satut olemaan kulmilla noina päivinä:
9.4. Alvinne
2.5. Otley
21.6. Revelation Cat
30.7. Odell
1.8. Kernel
Market Porter
9 Stoney Street, Southwark
Eräänlainen klassikkoriilipubi Borough Marketin kupeessa. Usein paikkaa on kritisoitu riilien huonosta kunnosta, mutta itse en täysin yhdy tähän virteen. Paikka on hyvin suosittu sijainnistaan johtuen ja riilit kiertävät supervauhdilla. Ongelmana onkin, että ne tarjotaan joskus liian tuoreina. Mutta uusia oluita bongaavalle Market Porter tarjoaa aina uutta: tusina riilipumppua kiertävät läpi vähintään kerran päivässä. Tämän tietävät myös todelliset englantilaiset "beer tickerit", jotka päivystävät tilannetta WC:n puoleisessa päässä tiskiä. Valimoima noudattelee brittivalikoimaa kirjavasti: olin kaupungissa St. Patrickin päivän aikaan, jolloin tarjolla oli mm. Wychwoodin Paddy's Tout. Riilien lisäksi vakiona on mm. kolme Meantime-hanaa. Vinkkinä mainittakoot, että Market Porter on viikolla auki myös aamuisin 6-9am (viimeinen tilaus 8.30am).
Brew Wharf
Stoney Street
Tämä panimoravintola sijaitsee kivenheiton päässä Market Porterilta. Paikka on hiukan "upscale" eli paremman luokan ravintola avokeittiöineen ja kalliine hintoineen, mutta sopii kyllä hyvin lyhyeen piipahtamiseen pelkästään oluen merkeissä. Hanatavarana oli kaksi omaa olutta (Beehive-hunajaolut ja Top To Bottom 69 Hop Ale, jossa käytetty 69 eri humalalajiketta) sekä valikoima hyviä muita hanaoluita: mm. Camden Pale Ale, Stiegel Paracelsus ja Rothaus Pils - varsinaisia massalagereita en bongannut hanoista yhtään.
The Rake
14 Winchester Walk
Tämä on myös Borough Marketin aivan kyljessä - käytännössä kuin torin jatke. Torilla olevan pullokaupan ja The Raken omistus on sama. The Rake on hyvin pieni, pienempi kuin vaikkapa One Pint Pub, mutta tila jatkuu katetun terassin puolelle. Pienuudestaan huolimatta lauantai-illalla pubissa oli viisi työntekijää! Tällä kertaa tarjolla oli 4-5 riiliä sekä Texelsin Skuumkoppe ja Schlenkerlan Eiche raanoissa. The Rake on aiemmin tunnettu yhtenä Lontoon kansainvälisimmistä pubeista, mielenkiintoisia jenkkejä ja eurooppalaisia on vieraillut Raken hanoissa. Pullovalikoima on myös laaja. Paikalliset kuitenkin ovat valitelleet tason laskeneen Rakessa ja valikoiman kiertävän hitaammin kuin ennen. Riilitkään eivät ole enää aina iskussa.
Dean Swift
10 Gainsford Street
Tämä on uusi paikka. Se sijaitsee lähellä Tower Bridgeä, jossa on myös muutama muu suositelva pubi. Vaikutti ruokapainoitteiselta paikalta, olutvalikoima on varsin hyvä ja hanassa pitäisi vierailla muun muassa Redemptionin ja BrewDogin tuotteita. Jälkimmäisen oluista vierailessani tarjolla oli Trashy Blonde ja maukas mild Edge. Eilisen riilivalikoiman näkee tästä. Hyvä paikka vierailla vaikkapa Kernelin käynnin jälkeen.
The Kernel Brewery
98 Druid Street
Kernel on pari vuotta vanha mikropanimo, jonka toimitilat sijaitsevat jonkin matkaa Tower Bridgeltä kaakkoon. Panimon "myymälä" on auki lauantaisin kello yhdeksästä kolmeen. Käytännössä kyse on rautatien alla sijaitsevan teollisuusalueen "avoimien ovien päivästä", jossa hieman autotallia muistuttavasta tilasta kaupataan Kernelin panimon pullo-oluita. Tämä on paikka johon paikalliset nuoret perheet ja olutharrastajat tulevat hengailemaan lauantaisin. Myynnissä on hyvä valikoima Kernelin oluita (330 ja 500 ml pulloja, useimmat 2½ puntaa) sekä lähiyritysten välittämiä juustoja ja ilmakuivattuja kinkkuja. Ilmapiiri on leppoisa ja panimomestarin kanssa pääsee juttelemaan varmasti. Joka viikko on ilmeisesti ainakin yksi uusi olut tarjolla tältä ilmeisen laadukkaalta panimolta.
The Willow Walk Victoria
25 Wilton Road
Tässä Wetherspoonin ketjun paikassa tuli käytyä kotiin lähtiessä, koska se sijaitsee aivan Victorian aseman lähellä ja on auki jo kahdeksalta sunnuntaiaamuisin! Arkisin avataan jo seitsemältä. Wetherspoon on tunnettu edullisesta ruuasta sekä halvoista, mutta laadukkaista riileistä: puoli pinttiä maksoi 1,30 puntaa. Willow Walkissa olivat alkaneet Wetherspoonin real ale festarit (virallinen startti 23.3.) jo ennakkoon: riilihanoissa oli mm. Ballast Pointin Shepherd Neamella tekemä Calico ja Big Cityn naispanimomestarin niin ikään Englannissa tehty Jamaica Stout. Wetherspoonit ovat aina varma valinta.
PS:
Avoid Vegas Hotel, 104 Warwick Way, London, SW1V 1SD. They are double booking scammers.
maanantaina, elokuuta 30, 2010
Lähimatkailua
Pari viikonloppua on mennyt lähimatkailussa - näissä tosin olut ei ole ollut kovin merkittävässä roolissa. Kaksi viikkoa sitten tein kolmen yön reissun Maarianhaminaan, jossa maailman valiot ottelivat rantalentopallon eli beach volleyn maailmancupin merkeissä. Kovin vaisua oli paikallinen oluttarjonta, paikallinen K-markettikin tarjosi ehkä kymmentä olutmerkkiä. Viimeisenä aamuna ennen poislähtöä oli aikaa tarkistaa oman hotellin Park Alandian baarin tarjonta ja yllätys oli positiivinen. Hanatavarana tarjoiltiin muistaakseni kolmea erilaista (paikallista) Stallhagenin tuotetta ja erikoisolutvalikoima oli pieni, mutta mielenkiintoinen - hankintaväylä oli selvästi Ruotsista kotimaan mantereen sijaan. Aloitin aamun Suomessa vielä näkemättömällä Flying Dog Raging Bitchillä.
Sen jälkeen katse kohtasi kaapissa jopa maistamattoman oluen: islantilaisen Ölvisholt Skjálftin, joiltakin kovia arvioita saanut vaalea lager oli korkeintaan tyydyttävä, joka tosin keskimääräiseen islantilaistasoon nähden lienee kehu. Muita baarin valikoiman tuotteita oli mm. Bedärö Bitter ja Landsort Lager.
Viime viikonlopun matka suuntautui Tallinnaan. Sekään ei ollut olutorientoitunut riento, mutta sen verran pidin koherenttia tasoa yllä, että kaikki kahden päivän aikana nautitut oluet olivat Saku Tumea totaalimäärän oltua kuitenkin yli kymmenen :) Pitkästä aikaa kävin Tallinnan Stockmannilla ja vaikka "haluan ostaa"-listalla olleita siellä aiemmin tavattuja kreikkalaisen Craft Breweryn tuotteita ei enää ollutkaan niin pikkureppuun "joutui" sullomaan toistakymmentä ennen maistamatonta olutta. Pari saksalaista taisi vielä jäädä hyllyynkin. Nämä uudet olivat pääosin saksalaisia ja (valko&)venäläisiä. Kaksi etukäteen mielenkiintoisinta ostamaani olivat belgialaiset Bacchus Kriekenbier ja Frambozenbier. Näitä ei liene näkynyt Suomessa ainakaan kovin vakiona. Tallinnan Stockmann on hyvä esimerkki siitä miltä suomalaisessa hyvässä kaupassa voisi oluthylly näyttää mikäli meillä ei olisi monopolia ...
Sen jälkeen katse kohtasi kaapissa jopa maistamattoman oluen: islantilaisen Ölvisholt Skjálftin, joiltakin kovia arvioita saanut vaalea lager oli korkeintaan tyydyttävä, joka tosin keskimääräiseen islantilaistasoon nähden lienee kehu. Muita baarin valikoiman tuotteita oli mm. Bedärö Bitter ja Landsort Lager.
Viime viikonlopun matka suuntautui Tallinnaan. Sekään ei ollut olutorientoitunut riento, mutta sen verran pidin koherenttia tasoa yllä, että kaikki kahden päivän aikana nautitut oluet olivat Saku Tumea totaalimäärän oltua kuitenkin yli kymmenen :) Pitkästä aikaa kävin Tallinnan Stockmannilla ja vaikka "haluan ostaa"-listalla olleita siellä aiemmin tavattuja kreikkalaisen Craft Breweryn tuotteita ei enää ollutkaan niin pikkureppuun "joutui" sullomaan toistakymmentä ennen maistamatonta olutta. Pari saksalaista taisi vielä jäädä hyllyynkin. Nämä uudet olivat pääosin saksalaisia ja (valko&)venäläisiä. Kaksi etukäteen mielenkiintoisinta ostamaani olivat belgialaiset Bacchus Kriekenbier ja Frambozenbier. Näitä ei liene näkynyt Suomessa ainakaan kovin vakiona. Tallinnan Stockmann on hyvä esimerkki siitä miltä suomalaisessa hyvässä kaupassa voisi oluthylly näyttää mikäli meillä ei olisi monopolia ...
tiistaina, elokuuta 17, 2010
Olutmatkailua Jerseyllä ja Guernseyllä
Tänä vuonna Humalablogistilla ei juuri ollut kesälomaa, mutta sen verran pääsin irtautumaan suolakaivokselta, että pystyin tekemään viikon matkan Jerseyn saarelle. Jersey on hallinnollisesti varsin mielenkiintoinen alue Kanaalisaarilla: se ei ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa vaikka onkin brittiläiseen imperiumiin kuuluva eikä ole myöskään EU:ssa vaikkakin on osa EEC:n vapaakauppa-aluetta. Saari tunnetaan varmaankin parhaiten veroparatiisiyhtiöistään ja TV-sarjasta Bergerac. Olutmielessä Jersey ei ole kovin kiinnostava vaikka toki tällaisena olutdiletanttina matkaan liittyikin vierailuja paikallisiin pubeihin.
Jerseyllä toimii yksi olutpanimo: The Jersey Brewery, jonka Mary Ann ja Liberation -olutbrändit olivat hyvin esillä pubeissa. Panimolla oli aiemmin myös tytäryhtiö Guernsey Brewery sekä ravintolapanimo, mutta molemmat on lakkautettu jo hyvän tovi sitten. GBBF:llä viime vuonna vieraillessani panimolla oli siellä peräti oma ständi (yleensä GBBF:llä vain isoilla panimoilla), jossa mukana menossa oli ilmeisesti paikallinen matkailunedistämisorganisaatio. Valitettavasti tuolloin oluet eivät diasetyylipommeina antaneet kovin hyvää kuvaa. Toffeemaisuus onkin ehkä Jerseyn panimon tunnusomaisin "talon maku".
Saaren pääkaupungissa St Helierissä on useita pubeja jotka tarjoilevat real aleja. Yleensä yhtä tai kahta, joista toinen oli tavallisesti Liberation Alea, toinen Britannian isoilta riilipanimoilta. The Dog and Sausage -pubin ainoa riili oli kuitenkin Skinnersin Betty Stogs. Skinners olikin yllättävän hyvin esillä, ja saaren parhaan pubin The Lamplighterin oma olut Lighter Fuel onkin pantu Skinnersillä. Jostain muistelen lukeneeni, että Skinnersin omistajalla on jonkinlaisia yhteyksiä saarelle, joka selittää tämän pikkupanimon oluiden hyvän saatavuuden.
The Lamplighter olikin sitten mainio paikka. Perinteinen brittipubi oli täyteen ahdettu iltaisin, lounasaikaan tilaa oli kyllä nauttia edullista ja hyvää pubilounasta. Real ale -valikoima oli mahtava: 7 riiliä ja yksi siideri ja näistä riileistä taisi neljä tulla suoraan caskista (loput käsipumpulla kellarista). Tarjolla oli muun muassa Jenningsin ja Skinnersin tuotteita. Mikäli oluissa ei olisi ollut riittävästi, "Lampunsytyttäjässä" oli myynnissä kymmeniä single malt viskejä. Liitutaulu kertoi myös tulevat riilit, valitettavasti amerikkalainen Shipyard Independence Pale Ale jäi saamatta - oluella on vain kaksi reittausta Ratebeerissä. The Lamplighterissa oli jerseyläiseen tapaan puolalainen henkilökunta, paikallisen omistajan kanssa tuli myös vaihdettua pari sanaa.
Toinen mielenkiintoinen pubi Jerseyllä oli saaren pohjoisrannalla vanhassa myllyssä sijaiseva Le Moulin de Lecq. Paikan lähellä on mielenkiintoisia rantamaisemia ja niiden jälkeen pubi tarjoaa kolmea neljää riiliä janoiselle. Omaksi valinnaksi tuli jalkapallon MM-kisa-aiheinen Westgate Back of the Net. Varsinaisiin olutkauppoihin en Jerseyllä törmännyt, St Helierin Mark&Spencerissa on kylläkin paljon ketjun oluita, joista brittioluet ovat ihan kelpo tavaraa.
Yhtenä päivänä teimme pikavisiitin naapurisaari Guernseylle. Laivalla matka taittuu nopeimmillaan tunnissa. Toisin kuin Jerseyllä, Guernseyn pääkaupunkin St Peter Portista löytyi muutama mukava olutkauppa. Ostin Corkscrew-kaupasta kolme erilaista Randallsin panimon pullo-olutta, joista kahta ei hämmästyksekseni löydy Ratebeeristä. Randalls on Guernseyn ainoa panimo ja ilmeisen suuri, sillä se osti joitakin vuosia sitten hollantilaisen Breda-lagerin lisenssin. Breda on Länsi-Euroopassa varsin yleinen tarjouslager. Ensimmäinen pubi St Peter Portissa johon eksyin oli The Albion House. Siellä pisti heti silmään Jersey Breweryn Liberation Blonde, jota seinällä ollut juliste mainosti uutuutena. Hassua oli se, että Jerseyllä en tähän olueen törmännyt missään. Tässä pubissa oli myös hanatuotteena internetille tuntematon olut: Bailiwick Best, eräänlainen paikallinen Kilkenny-kopio. Guernseyn paras pubi oli kuitenkin läheltä Victor Hugon kotitaloa (Hauteville House) sijainnut The Cock and Bull, jossa oli tarjolla peräti viisi real alea. Join tässä mukavassa pubissa Jenningsin Honey Bolen sekä harvinaisen real lagerin, Wychwoodin Regal Lagerin. Edellä mainittu Shipyardin riili olisi täälläkin ollut tarjolla, mutta ajanpuutteen vuoksi jätin sen väliin luullessani saavani sen myöhemmin Lamplighterista.
Jersey tarjoaa oluen lisäksi elämyksiä myös viinien ja siiderien ystäville. Vierailin La Maren viinitilalla St Maryssa. Osallistumalla opastettuun kierrokseen pääsee maistelemaan omien viinien lisäksi muun muassa liköörejä, fudgea ja suklaata. La Mare valmistaa myös brandya ja paria erilaista siideriä, joita on mahdollisuus ostaa tilan kaupasta. La Maren viinitilan www-sivut: http://www.lamarewineestate.com/
Siidereitä pitäisi valmistaa myös La Robeline Cider Companyn, mutta näihin en törmännyt missään.
Jersey ja Guernsey olivat viikon matkakohteena leppoisia ja mukavia. Tekemistä, varsinkin kävelyretkien muodossa riitti, mutta pidempi aikaiseen lomailuun saaret ovat turhan pieniä. Muutama hyvä pubi varmisti sen, ettei viikkoa tarvinnut myöskään viettää kuivin suin.
 |
| The Lamplighterin real ale -valikoimaa. Huomaa seinällä olevat caskit. |
Jerseyllä toimii yksi olutpanimo: The Jersey Brewery, jonka Mary Ann ja Liberation -olutbrändit olivat hyvin esillä pubeissa. Panimolla oli aiemmin myös tytäryhtiö Guernsey Brewery sekä ravintolapanimo, mutta molemmat on lakkautettu jo hyvän tovi sitten. GBBF:llä viime vuonna vieraillessani panimolla oli siellä peräti oma ständi (yleensä GBBF:llä vain isoilla panimoilla), jossa mukana menossa oli ilmeisesti paikallinen matkailunedistämisorganisaatio. Valitettavasti tuolloin oluet eivät diasetyylipommeina antaneet kovin hyvää kuvaa. Toffeemaisuus onkin ehkä Jerseyn panimon tunnusomaisin "talon maku".
Saaren pääkaupungissa St Helierissä on useita pubeja jotka tarjoilevat real aleja. Yleensä yhtä tai kahta, joista toinen oli tavallisesti Liberation Alea, toinen Britannian isoilta riilipanimoilta. The Dog and Sausage -pubin ainoa riili oli kuitenkin Skinnersin Betty Stogs. Skinners olikin yllättävän hyvin esillä, ja saaren parhaan pubin The Lamplighterin oma olut Lighter Fuel onkin pantu Skinnersillä. Jostain muistelen lukeneeni, että Skinnersin omistajalla on jonkinlaisia yhteyksiä saarelle, joka selittää tämän pikkupanimon oluiden hyvän saatavuuden.
 |
| The Lamplighterissa oli myös erinomainen viskivalikoima. |
Toinen mielenkiintoinen pubi Jerseyllä oli saaren pohjoisrannalla vanhassa myllyssä sijaiseva Le Moulin de Lecq. Paikan lähellä on mielenkiintoisia rantamaisemia ja niiden jälkeen pubi tarjoaa kolmea neljää riiliä janoiselle. Omaksi valinnaksi tuli jalkapallon MM-kisa-aiheinen Westgate Back of the Net. Varsinaisiin olutkauppoihin en Jerseyllä törmännyt, St Helierin Mark&Spencerissa on kylläkin paljon ketjun oluita, joista brittioluet ovat ihan kelpo tavaraa.
Yhtenä päivänä teimme pikavisiitin naapurisaari Guernseylle. Laivalla matka taittuu nopeimmillaan tunnissa. Toisin kuin Jerseyllä, Guernseyn pääkaupunkin St Peter Portista löytyi muutama mukava olutkauppa. Ostin Corkscrew-kaupasta kolme erilaista Randallsin panimon pullo-olutta, joista kahta ei hämmästyksekseni löydy Ratebeeristä. Randalls on Guernseyn ainoa panimo ja ilmeisen suuri, sillä se osti joitakin vuosia sitten hollantilaisen Breda-lagerin lisenssin. Breda on Länsi-Euroopassa varsin yleinen tarjouslager. Ensimmäinen pubi St Peter Portissa johon eksyin oli The Albion House. Siellä pisti heti silmään Jersey Breweryn Liberation Blonde, jota seinällä ollut juliste mainosti uutuutena. Hassua oli se, että Jerseyllä en tähän olueen törmännyt missään. Tässä pubissa oli myös hanatuotteena internetille tuntematon olut: Bailiwick Best, eräänlainen paikallinen Kilkenny-kopio. Guernseyn paras pubi oli kuitenkin läheltä Victor Hugon kotitaloa (Hauteville House) sijainnut The Cock and Bull, jossa oli tarjolla peräti viisi real alea. Join tässä mukavassa pubissa Jenningsin Honey Bolen sekä harvinaisen real lagerin, Wychwoodin Regal Lagerin. Edellä mainittu Shipyardin riili olisi täälläkin ollut tarjolla, mutta ajanpuutteen vuoksi jätin sen väliin luullessani saavani sen myöhemmin Lamplighterista.
 |
| Humalablogisti Guernseyllä The Cock and Bullissa |
Jersey tarjoaa oluen lisäksi elämyksiä myös viinien ja siiderien ystäville. Vierailin La Maren viinitilalla St Maryssa. Osallistumalla opastettuun kierrokseen pääsee maistelemaan omien viinien lisäksi muun muassa liköörejä, fudgea ja suklaata. La Mare valmistaa myös brandya ja paria erilaista siideriä, joita on mahdollisuus ostaa tilan kaupasta. La Maren viinitilan www-sivut: http://www.lamarewineestate.com/
Siidereitä pitäisi valmistaa myös La Robeline Cider Companyn, mutta näihin en törmännyt missään.
Jersey ja Guernsey olivat viikon matkakohteena leppoisia ja mukavia. Tekemistä, varsinkin kävelyretkien muodossa riitti, mutta pidempi aikaiseen lomailuun saaret ovat turhan pieniä. Muutama hyvä pubi varmisti sen, ettei viikkoa tarvinnut myöskään viettää kuivin suin.
sunnuntai, huhtikuuta 25, 2010
Amerikkalaisia huikeita olutbusinessideoita
Olut on maailman suosituin alkoholijuoma. Näin ollen ei ole ihmeellistä, että sen ympärillä pyörii kaikenlaista muutakin liiketoimintaa kuin vain oluen panemista ja sen myymistä ihmisille. Arvioin työkseni ihmisten liikeideoita ja mielenkiinnolla (ja hieman huvittuneena) olen lueskellut muun muassa seuraavia olutaiheisia liiketoimintakonsepteja. Nämä kauppiaat tarjoavat sinulle "ainutlaatuisia tuotteita juuri sinulle". Jos päätät ostaa tuotteen, omalla vastuulla, itse en ole kokeillut mitään näistä :) Mutta jos kokeilet, kerro miten kävi!
Tässä niitä tulee:
- Älä enää maksa oluestasi, sen sijaan panimot maksavat sinulle! Saat lisärahaa pelkästään juomalla ja jutellemalla oluesta!
- Juo olutta ja laihdu!
- Yksinkertainen menetelmä valmistaa omaa loistavalta maistuvaa olutta!
- Mahtavia olutkilpailuja kotibileisiin!
- Nyt keski-ikäiset miehet voivat heittää hyvästit olutvatsalleen!
- Näin rakennat oman Tiki-baarin omalle takapihallesi!
- Oletko alkoholiallerginen? Muuttuuko kasvosi punaiseksi juodessasi alkoholia? Tässä parannuskeino!
- Piilota oluttölkkisi. Tee niistä limsatölkkien näköisiä!
- Siksari vähäkalorista olutta koirille!
maanantaina, marraskuuta 17, 2008
TBonen kesäkiertue 2008: Tsekki-Slovakia-Unkari-Romania (osa 2)
Plzenin jälkeen seuraava matkakohde oli Tsekin toisen kuuluisa olutkaupunki eli České Budějovice. Budvarin panimolla ei tällä kertaa tullut käytyä vaan lyhyen yhden yön visiitin aikana lähinnä tutustuimme kaupungin kauniiseen keskustaan. Aivan torin reunalta löytyi myös paikka, jossa tarjolla oli Budweiser Budvar Kroužkovaný Ležák eli klassikon Kroužkovaný-versio. Kaupasta (Albert) tuli ostettua myös Budejovický Budvar Svetlé Výcepní Pivo 10°, joka on siis yleisemmän 12 Platon Budvarin 4%:n versio. Mielestäni tämä laimeampi pilsener on maukkaampi kuin kovasti nykyisin yliarvostettu Budvarin 12°.
České Budějovicea vilkkaampi olutkaupunki oli seuraava kohde Brno. Siellä pakollinen kohde oli panimoravintola Minipivovar Pegas, joka tarjoaa myös majoitusta. Ystävämme Per (omhper) oli aikoinaan saanut paikassa tylyä palvelua, meillä kaikki meni ok. Maistoin paikan neljää tarjolla ollutta olutta. Näistä varsinkin tumma (tmave) oli oikein pätevä tuote. Kävimme myös Starobrnon panimon nurkilla. Sen vieressä on iso "talon paikka", josta saa Starobrno Kvasnicové 13°:aa hanasta - paljon muuta hyvää tässä ravintelissa ei ollutkaan. Good Beer Guidesta kannattaa katsoa vinkkejä Brnohon, kaupungilla on paikkoja joissa on eri panimoiden valikoimaa laajasti tarjolla.
Tsekin jälkeen tullut Slovakia olikin olut mielessä melkoinen tason lasku. Vanha tuttu Kultainen fasaani edustaa selkeästi maan oluenpanon parhaimmistoa. Muuten tarjonta on tylsää ja jopa pahaa maitokauppalageria, joissa böömiläinen humala on muisto vain. Ensimmäinen kohteemme Slovakiassa oli Trencin, jossa oli menossa elokuvafestarit (Omar Sharif oli käynyt kaupungissa!). Trencinissä on kaunis vanha kaupunki ja hieno linna. Trencinin jälkeen suuntasimme Popradiin, josta käsin retkeilimme matkan pahimman vesisateen aikana Ylä-Tatran vuoristossa. Maisemat olivat huikeita - oluttarjonta vaisua. Kaupungilla oli sentään yksi hunajaviinikauppias, joka tarjosi "pystysimana" yhtä tuotteistaan muovimukista. Viimeinen kohde Slovakiassa oli Kosice, jonka oluttarjonta rajoittui käyntiin Lidlissä ja Tescossa. Steigerin 11 %-nen tumma oli sentään aivan kelpo juoma.
Slovakiasta teimme junalla yhden yön piston Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu 2000-luvun alusta, joten tärkeimmät nähtävyydet oli käyty läpi jo aiemmin. Aivan sattumalta tulin valinneeksi majapaikaksi saman hostellin kuin 8 vuotta aiemmin. Budapestissä toimii Kaltenberg Sörözö -panimoravintola, jonka oluet ovat unkarilaiseen yleiseen tasoon verrattuina aivan kelpo tavaraa. Ruokaravintolanakin pätevä paikka tarjosi tuolloin kahta omaa olutta - vaaleaa világosta ja tummaa barnaa. Ratebeer tarjosi panimoravintolaksi myös Pater Marcusta, mutta kyseessä on itse asiassa Tonavan lähellä oleva belgibaari, jolla on kaksi omaa Van Steenbergen valmistamaa talon olutta. Paikan belgilista on varsin hyvä, jos sattuu Budapestissä tulemaan belgioluen hinku. Hinnatkaan eivät olleet pahoja.
Budapestista matka jatkui kohti Romaniaa. Maa on kehittyvä, hyvä turistikohde, jossa on useita mielenkiintoisia keskiaikaisia kaupunkeja. Olutmielessä Romaniaa hallitsevat Ursus (=SAB Miller) ja Heineken, jotka ovat ostaneet suuren osan paikallisista pikkupanimoista itselleen. Olutmielessä Romaniakaan ei ole oikein mielenkiintoinen, vaaleat lagerit ovat samaa tasoa kurjien Unkari/Slovakia-oluiden kanssa. Muutama valopilkku tarjonnasta kuitenkin löytyi: Silva Strong Dark Beer on oikein pätevä 7% tumma pukki ja Ursus Black "juotava" stout (tai mikä sitten tyyliltään onkaan). Pikkukauppojen koluaminen Romaniassa kannatti: monesta paikasta löytyi aina se yksi maistamaton vaalea lager Smile Huippuna oli Bukarestista pienestä sivukujan kivijalkakaupasta keskellä heinäkuuta kylmäkaapista löytynyt yksinäinen talviolut Ciuc Winter. Bukarestin takaiskuihin kuului se, että paikka jossa piti olla panimoravintola, ei sitä ollutkaan, vain munalukot portilla. Netin perusteella paikka, Becker Bräu olisi nyttemmin muuttanut, status on vähän epäselvä vaikka omasta oluesta www-sivuilla onkin maininta.
Sellaista tällä kertaa hieman supistetusti, koska mistään oluen mekoista ei ollut kyse. Uusia tarinoita tuleekin varmaankin sitten ensi talven seikkailuista.
České Budějovicea vilkkaampi olutkaupunki oli seuraava kohde Brno. Siellä pakollinen kohde oli panimoravintola Minipivovar Pegas, joka tarjoaa myös majoitusta. Ystävämme Per (omhper) oli aikoinaan saanut paikassa tylyä palvelua, meillä kaikki meni ok. Maistoin paikan neljää tarjolla ollutta olutta. Näistä varsinkin tumma (tmave) oli oikein pätevä tuote. Kävimme myös Starobrnon panimon nurkilla. Sen vieressä on iso "talon paikka", josta saa Starobrno Kvasnicové 13°:aa hanasta - paljon muuta hyvää tässä ravintelissa ei ollutkaan. Good Beer Guidesta kannattaa katsoa vinkkejä Brnohon, kaupungilla on paikkoja joissa on eri panimoiden valikoimaa laajasti tarjolla.
Tsekin jälkeen tullut Slovakia olikin olut mielessä melkoinen tason lasku. Vanha tuttu Kultainen fasaani edustaa selkeästi maan oluenpanon parhaimmistoa. Muuten tarjonta on tylsää ja jopa pahaa maitokauppalageria, joissa böömiläinen humala on muisto vain. Ensimmäinen kohteemme Slovakiassa oli Trencin, jossa oli menossa elokuvafestarit (Omar Sharif oli käynyt kaupungissa!). Trencinissä on kaunis vanha kaupunki ja hieno linna. Trencinin jälkeen suuntasimme Popradiin, josta käsin retkeilimme matkan pahimman vesisateen aikana Ylä-Tatran vuoristossa. Maisemat olivat huikeita - oluttarjonta vaisua. Kaupungilla oli sentään yksi hunajaviinikauppias, joka tarjosi "pystysimana" yhtä tuotteistaan muovimukista. Viimeinen kohde Slovakiassa oli Kosice, jonka oluttarjonta rajoittui käyntiin Lidlissä ja Tescossa. Steigerin 11 %-nen tumma oli sentään aivan kelpo juoma.
Slovakiasta teimme junalla yhden yön piston Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu 2000-luvun alusta, joten tärkeimmät nähtävyydet oli käyty läpi jo aiemmin. Aivan sattumalta tulin valinneeksi majapaikaksi saman hostellin kuin 8 vuotta aiemmin. Budapestissä toimii Kaltenberg Sörözö -panimoravintola, jonka oluet ovat unkarilaiseen yleiseen tasoon verrattuina aivan kelpo tavaraa. Ruokaravintolanakin pätevä paikka tarjosi tuolloin kahta omaa olutta - vaaleaa világosta ja tummaa barnaa. Ratebeer tarjosi panimoravintolaksi myös Pater Marcusta, mutta kyseessä on itse asiassa Tonavan lähellä oleva belgibaari, jolla on kaksi omaa Van Steenbergen valmistamaa talon olutta. Paikan belgilista on varsin hyvä, jos sattuu Budapestissä tulemaan belgioluen hinku. Hinnatkaan eivät olleet pahoja.
Budapestista matka jatkui kohti Romaniaa. Maa on kehittyvä, hyvä turistikohde, jossa on useita mielenkiintoisia keskiaikaisia kaupunkeja. Olutmielessä Romaniaa hallitsevat Ursus (=SAB Miller) ja Heineken, jotka ovat ostaneet suuren osan paikallisista pikkupanimoista itselleen. Olutmielessä Romaniakaan ei ole oikein mielenkiintoinen, vaaleat lagerit ovat samaa tasoa kurjien Unkari/Slovakia-oluiden kanssa. Muutama valopilkku tarjonnasta kuitenkin löytyi: Silva Strong Dark Beer on oikein pätevä 7% tumma pukki ja Ursus Black "juotava" stout (tai mikä sitten tyyliltään onkaan). Pikkukauppojen koluaminen Romaniassa kannatti: monesta paikasta löytyi aina se yksi maistamaton vaalea lager Smile Huippuna oli Bukarestista pienestä sivukujan kivijalkakaupasta keskellä heinäkuuta kylmäkaapista löytynyt yksinäinen talviolut Ciuc Winter. Bukarestin takaiskuihin kuului se, että paikka jossa piti olla panimoravintola, ei sitä ollutkaan, vain munalukot portilla. Netin perusteella paikka, Becker Bräu olisi nyttemmin muuttanut, status on vähän epäselvä vaikka omasta oluesta www-sivuilla onkin maininta.
Sellaista tällä kertaa hieman supistetusti, koska mistään oluen mekoista ei ollut kyse. Uusia tarinoita tuleekin varmaankin sitten ensi talven seikkailuista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
