Hauska, sujuvalla kynällä kirjoitettu blogi suomalaisista baareista:
Tässä baarissa haluaisin olla
Olutravintola Pikkulinnusta "Teologi" kirjoittaa hyvin osuvasti:
Suurinta osaa näistä etiketeistä ei ole ennen nähty Suomessa. Ja siinä ne nyt ovat niin kuin olisivat aina olleet. Baariminna vittuilee asiakkaille minkä ehtii. He vittuilevat takaisin. Välillä lasillinen mallasta vaihtaa omistajaa. Kukaan ei uskaltaisi tässä baarissa pyytää viskiä Coca-Colan sekaan lantrattuna.
tiistaina, maaliskuuta 24, 2009
Muutama hyvä linkki Suomesta lisää
BeerFinlandin sivuilta löytyi hyvä lista kotimaisista panimoista:
http://www.beerfinland.com/outside_finland/collection_index/europa/finland1.htm
Kaipaan tietoa Kurkniemen Maatilapanimon ja Niittymyllärin Panimon kohtalosta.
Sahtiverkon sivulla on sahdinvalmistajista ajantasainen ja kattava lista:
http://sahti.webs.com/sahtiasaa.htm
Tiinan Sahti ja Orimattilan Tilaussahti valmistanevat pelkkää sahtivierrettä.
http://www.beerfinland.com/outside_finland/collection_index/europa/finland1.htm
Kaipaan tietoa Kurkniemen Maatilapanimon ja Niittymyllärin Panimon kohtalosta.
Sahtiverkon sivulla on sahdinvalmistajista ajantasainen ja kattava lista:
http://sahti.webs.com/sahtiasaa.htm
Tiinan Sahti ja Orimattilan Tilaussahti valmistanevat pelkkää sahtivierrettä.
sunnuntai, maaliskuuta 22, 2009
Karhu III uudelleen testipenkissä
Epäilin perjantaisessa keskiketterätestissäni, että mukana ollut Karhu-pullo oli jotenkin pilalla. Tämän varmistamiseksi ostin uuden pullon, jotta huolestuneet Karhu-fanit saisivat nukkua yönsä rauhassa mikäli näin olisi asioiden tola.
Kuten testissä totesin, Karhu on kotimaisista III-bulkkioluista selvästi tummin. Sokkotestissä meripihkan sävyt paljastaisivat oluen helposti. Testioluen vaahto on normaali valkoinen, ehkäpä se nyt pysyy lasissa pidempään kuin perjantaina. Oluen tuoksu poikkeaa perjantaisesta: nyt siitä puuttuu diasetyylimäinen epäpuhdas hedelmäsokerisuus - aromi on pahvinen, makean maltainen. Karhussa sanotaan olevan luonnetta. No, tässä Karhussa korostuu karamellinen maltaisuus. "Miehekäs" leipämäinen ohra ja humalointi loistavat poissaolollaan. Karhu muistuttaa kovasti Koffin kolmosta. Siitä vain puuttuvat Koffin oudot ominaispiirteet eli kummalliset "sivumaut".
Uusiksi "virallisiksi testipisteiksi" voin antaa vaikka samat kuin perjantaina Koffille. Tai ei sittenkään, hellytään tälle entiselle Porin Oluelle ja laitetaan kokonaiset 6 pistettä!
Kuten testissä totesin, Karhu on kotimaisista III-bulkkioluista selvästi tummin. Sokkotestissä meripihkan sävyt paljastaisivat oluen helposti. Testioluen vaahto on normaali valkoinen, ehkäpä se nyt pysyy lasissa pidempään kuin perjantaina. Oluen tuoksu poikkeaa perjantaisesta: nyt siitä puuttuu diasetyylimäinen epäpuhdas hedelmäsokerisuus - aromi on pahvinen, makean maltainen. Karhussa sanotaan olevan luonnetta. No, tässä Karhussa korostuu karamellinen maltaisuus. "Miehekäs" leipämäinen ohra ja humalointi loistavat poissaolollaan. Karhu muistuttaa kovasti Koffin kolmosta. Siitä vain puuttuvat Koffin oudot ominaispiirteet eli kummalliset "sivumaut".
Uusiksi "virallisiksi testipisteiksi" voin antaa vaikka samat kuin perjantaina Koffille. Tai ei sittenkään, hellytään tälle entiselle Porin Oluelle ja laitetaan kokonaiset 6 pistettä!
perjantaina, maaliskuuta 20, 2009
HUMALAblogi testaa keskiketterät
Viime päivien Karhu-uutisoinnin innoittamana päätin toteuttaa pitkään kyteneen ideani. Ajatuksena on maistella suosituimmat suomalaiset keskioluet rinnan ja yrittää selvittää kuinka paljon eroja niiden välillä on löydettävissä vai onko ollenkaan. Hypoteesinä on, että ne kaikki maistuvat suunnilleen samoilta ja yhden sun toisen merkin paremmuus on oikeastaan mielikuviin perustavaa (jotka usein ovat brändimarkkinoinnin ja sosiaalisten verkostojen luomia). Tietenkin hieno yllätys olisi, jos yksi olisi esimerkiksi ylitse muiden.
En normaalisti juo kotimaisia suurten panimoiden keskioluita. Maailmassa on niin paljon muutakin maisteltavaa olutta, että aikaa, rahaa ja maksaa en halua niihin kuluttaa. Mikäli haluan nauttia "tavallisesta kotimaisesta oluesta", silloinkin valintani kohdistuu pienpanimotuotteisiin kuten vaikkapa Laitilan Kukko Pilsiin tai Vakka-Suomen panimon tuotteisiin. Toki silloin tällöin seurassa iltaa vietettäessä nautin kylmää Karhua (tai jotain muuta tarjolla olevaa) saunajuomaksi ... jos muuta ei ole tarjolla.
Tämänkaltainen testi olisi tietenkin parasta toteuttaa sokkona. Käytännössä se olisi kuitenkin hankalaa ja niin vakavan tieteelliseksi en halunnut ryhtyä, joten testaustilanteessa kaikki viisi olutta ovat rinnakkain laseissa niin että kunkin lasin vieressä on asianomainen pullo identifioimassa maisteltavaa mallasjuomaa. Minulla ei ole myöskään ennakkomuistikuvia eri oluiden "ominaismauista" - viimeksi olen "vakavamielisesti" analysoinut testioluista Lapin Kultaa, jonka reseptiä muutettiin taannoin. Karjalan parasta ennen päiväys oli heinäkuulla, kaikkien muiden elokuulla.
Ihan vain mielenkiinnon vuoksi päätin antaa oluiden eri ominaisuuksista myös pisteitä, jotta saisin aikaan jonkinlaisen rankingin arvioinnin lopuksi. Arvionnin kohteena ovat ulkonäkö asteikolla 1-3, aromi asteikoilla 1-5, suuntuntuma asteikolla 1-3 ja viimeksi maku asteikolla 1-5. Testissä ovat mukana Olvi III, Lapin Kulta III, Koff III, Karjala III ja Karhu III - kaikki nykyisin tarjousmäyräkoirien vakiokalustoa.
Ulkonäkö
Kaikki oluet antavat kohtalaisen valkoisen vaahtokukan kaadettaessa lasiin. Lapin Kulta vaikuttaa viisikosta ponnekkaimmalta, ilmeisesti siinä on aavistuksen muita enemmän hiilihappoa. Sen vaahto on myös pysyvin ja Lapin Kulta muodostaa kauniin pitsin lasinreunaan. Karhun vaahto tuntuu häviävän kaikkein nopeimmin, myös "uudelleenhölskytysten" jälkeen. Värissä päätin arvostaa tummuutta. Mutta olisiko näissä värieroja? Sinebrychoffin parivaljakosta Karhussa on häivähdys meripihkan suuntaan. Hartwallin kaksikossa Karjala on selvästi tummempi: Lapin Kulta on kalpeankeltaista. Olvissa väri on sama kuin Koffissa. Tummuusasteikolla mennään järjestyksessä Karhu-Olvi/Koff-Karjala-Lapin Kulta. Erot ovat kuitenkin pienet, mutta verratessa Karhua ja Lapin Kultaa, huomaa kyllä eron selvästi.
Pisteet:
Kaikille kaksi pistettä
Aromi
Koff: Hyvin mieto maltainen tuoksu, jossa on aavistus polkupyöränkumia ja metallia.
Karhu: Koffiin verrattuna makeampi, mieleen tulevat aavistuksen jopa itäeurooppalaiset diasetyylipommit. Kummallisen epäpuhdas.
Olvi: Hyvin neutraali ja heikko, makeahko, jopa maissimainen, mutta toisaalta mielikuviin tulee myös ruisleipä. Ainakin tästä puuttuvat Sinebrychoffin oluiden epämiellyttävät vivahteet.
Karjala: Makeaa maltaisuutta, aavistuksen voimakkaampana kuin Olvissa.
Lapin Kulta: Tämä on viisikosta selvästi eniten perinteisen ohramaltainen, rukiinen.
Tuoksusta oluiden erottaminen toisistaan on hyvin haastavaa. Ehkäpä Sinebrychoffin tuotteiden voi sanoa eronneen muista oudoilla hajuvivahteillaan. Muissa tuoksu on taas yksinkertaisesti niin vaisu, ettei pisteitä ole syytä herutella koko asteikon laajuudelta.
Pisteet:
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Suuntuntu
Suuntunnussa päätin arvostaa maltaisuutta ja sopivaa hiilihappoisuutta. Koffissa hiilihappoisuus on alhainen ja suuntuntu "liukas". Suuntuntu on vaikeasti arvioitava ominaisuus rinta rinnan (ilman, että arvioi samalla makuominaisuuksia). Samaa on aluksi Karhussa, mutta alun jälkeen se hyökkää hiilihappoisuudellaan. Olvi yllättää tukevalla rungollaan, ennakkoon kuvittelin "kevyemmäksi". Karjala antaa maltaisen vaikutelman, samoin Lapin Kulta.
Pisteet:
Yllättäen joudun antamaan samat pisteet kuin äskeisessä aromi-arviossa.
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Maku
Tärkeimmässä osiossa testaajan apuvälineenä on lasi vettä. Suuntuntukierros antoi kuitenkin jo osviittaa, että eroja näiden oluiden maussa on.
Koff: Hyvin makea, tärkkelysmäinen ja jopa omenamainen maku - hyvin samantapainen kuin Karhu Korpisavussa. Maun loppuvaihe on suomalaisoluelle tutun maltainen.
Karhu: Karhu aiheuttaa testin suurimman yllätyksen: jo tuoksun antama osviitta vahvistuu maussa. Maku on kuten osittain Koffissakin omenamaisen hedelmäinen, mutta tämä outous on Karhussa vielä selvempi. Tällaiseen makuun yleensä törmää vahvoissa itäeurooppalaisissa (kuten esimerkiksi virolaisissa) lagereissa, mutta sen löytäminen Karhussa yllättää - yleensä pidän tätä makua epäpuhtautena.
Olvi: maltainen maku, mutta samalla myös tärkkelysmäisen makea. Neutraali ja harmiton.
Karjala: ei ollenkaan makea. Hyvä maltaisuus, hyvällä mielikuvituksella voi löytää jopa hieman humalaa jälkimaussa.
Lapin Kulta: maltainen maku, erikoispiirteenä pahvimaiset piirteet, lienevätkö sitten humalasta ...
Makuosion yllättävin havainto on se, että eroja on. Sinebrychoffin tuotteet muodostavat selvästi oman ryhmänsä: ne ovat makeita ja jos Karhu ei ole pilalla niin se on selvästi porukan kehnoin olut. Muut kolme kallistuvat maltaisemmalle puolelle ja niistä Karjala on karvanmitalla paras. Päivästä, kuunkierrosta ja rahista riippuen päivänkunto voi tosin olla toinenkin. Yhteinen piirre kaikille on, että katkeroita on niistä turha etsiä.
Pisteet:
Karjala: 3,5 pistettä
Lapin Kulta: 3 pistettä
Olvi: 2,5 pistettä
Koff: 1,5 pistettä
Karhu: 1 piste
Yhteispisteet:
Koff: 5,5 pistettä
Karhu: 5 pistettä
Olvi: 8,5 pistettä
Karjala: 9,5 pistettä
Lapin Kulta: 9 pistettä
Eli voittajaksi juuri ja juuri selvisi Karjala.
Mielenkiintoinen vertailu. Hartwallin tuotteet ovat lähellä toisiaan. Karjalassa vaikuttaisi olevan hieman enemmän maltaisuutta tai ainakin rohevuutta kuin Lapin Kullassa. Olvi on lähellä näitä, mutta on neutraalimpi. Näiden kolmen erottaminen sokkona toisistaan saattaisi olla haastavaa. Sinebrychoffin tuotteet poikkeavat näistä täysin. Molemmat ovat makeita ja niissä on kummallisia, noh en haluaisi käyttää sanaa virhemaku, mutta ... ominaisuuksia. Testin Karhu-pullo on niinkin outo, että heräsi halu ostaa vielä toinenkin, jotta voisi varmistaa onko tämä olut nykyään tosiaan näin oudon makuinen.
Hypoteesini ei pitänyt siis täysin paikkaansa. Eroja ainakin panimotasolla on löydettävissä. Ehkä olisi pitänyt ottaa vielä Sandels Olvin edustajaksi varmistamaan. Testi myös antoi uskoa siihen, että jatkossakin kannattaa pysytellä luonteikkaammissa pienpanimotuotteissa ...
En normaalisti juo kotimaisia suurten panimoiden keskioluita. Maailmassa on niin paljon muutakin maisteltavaa olutta, että aikaa, rahaa ja maksaa en halua niihin kuluttaa. Mikäli haluan nauttia "tavallisesta kotimaisesta oluesta", silloinkin valintani kohdistuu pienpanimotuotteisiin kuten vaikkapa Laitilan Kukko Pilsiin tai Vakka-Suomen panimon tuotteisiin. Toki silloin tällöin seurassa iltaa vietettäessä nautin kylmää Karhua (tai jotain muuta tarjolla olevaa) saunajuomaksi ... jos muuta ei ole tarjolla.
Tämänkaltainen testi olisi tietenkin parasta toteuttaa sokkona. Käytännössä se olisi kuitenkin hankalaa ja niin vakavan tieteelliseksi en halunnut ryhtyä, joten testaustilanteessa kaikki viisi olutta ovat rinnakkain laseissa niin että kunkin lasin vieressä on asianomainen pullo identifioimassa maisteltavaa mallasjuomaa. Minulla ei ole myöskään ennakkomuistikuvia eri oluiden "ominaismauista" - viimeksi olen "vakavamielisesti" analysoinut testioluista Lapin Kultaa, jonka reseptiä muutettiin taannoin. Karjalan parasta ennen päiväys oli heinäkuulla, kaikkien muiden elokuulla.
Ihan vain mielenkiinnon vuoksi päätin antaa oluiden eri ominaisuuksista myös pisteitä, jotta saisin aikaan jonkinlaisen rankingin arvioinnin lopuksi. Arvionnin kohteena ovat ulkonäkö asteikolla 1-3, aromi asteikoilla 1-5, suuntuntuma asteikolla 1-3 ja viimeksi maku asteikolla 1-5. Testissä ovat mukana Olvi III, Lapin Kulta III, Koff III, Karjala III ja Karhu III - kaikki nykyisin tarjousmäyräkoirien vakiokalustoa.
Ulkonäkö
Kaikki oluet antavat kohtalaisen valkoisen vaahtokukan kaadettaessa lasiin. Lapin Kulta vaikuttaa viisikosta ponnekkaimmalta, ilmeisesti siinä on aavistuksen muita enemmän hiilihappoa. Sen vaahto on myös pysyvin ja Lapin Kulta muodostaa kauniin pitsin lasinreunaan. Karhun vaahto tuntuu häviävän kaikkein nopeimmin, myös "uudelleenhölskytysten" jälkeen. Värissä päätin arvostaa tummuutta. Mutta olisiko näissä värieroja? Sinebrychoffin parivaljakosta Karhussa on häivähdys meripihkan suuntaan. Hartwallin kaksikossa Karjala on selvästi tummempi: Lapin Kulta on kalpeankeltaista. Olvissa väri on sama kuin Koffissa. Tummuusasteikolla mennään järjestyksessä Karhu-Olvi/Koff-Karjala-Lapin Kulta. Erot ovat kuitenkin pienet, mutta verratessa Karhua ja Lapin Kultaa, huomaa kyllä eron selvästi.
Pisteet:
Kaikille kaksi pistettä
Aromi
Koff: Hyvin mieto maltainen tuoksu, jossa on aavistus polkupyöränkumia ja metallia.
Karhu: Koffiin verrattuna makeampi, mieleen tulevat aavistuksen jopa itäeurooppalaiset diasetyylipommit. Kummallisen epäpuhdas.
Olvi: Hyvin neutraali ja heikko, makeahko, jopa maissimainen, mutta toisaalta mielikuviin tulee myös ruisleipä. Ainakin tästä puuttuvat Sinebrychoffin oluiden epämiellyttävät vivahteet.
Karjala: Makeaa maltaisuutta, aavistuksen voimakkaampana kuin Olvissa.
Lapin Kulta: Tämä on viisikosta selvästi eniten perinteisen ohramaltainen, rukiinen.
Tuoksusta oluiden erottaminen toisistaan on hyvin haastavaa. Ehkäpä Sinebrychoffin tuotteiden voi sanoa eronneen muista oudoilla hajuvivahteillaan. Muissa tuoksu on taas yksinkertaisesti niin vaisu, ettei pisteitä ole syytä herutella koko asteikon laajuudelta.
Pisteet:
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Suuntuntu
Suuntunnussa päätin arvostaa maltaisuutta ja sopivaa hiilihappoisuutta. Koffissa hiilihappoisuus on alhainen ja suuntuntu "liukas". Suuntuntu on vaikeasti arvioitava ominaisuus rinta rinnan (ilman, että arvioi samalla makuominaisuuksia). Samaa on aluksi Karhussa, mutta alun jälkeen se hyökkää hiilihappoisuudellaan. Olvi yllättää tukevalla rungollaan, ennakkoon kuvittelin "kevyemmäksi". Karjala antaa maltaisen vaikutelman, samoin Lapin Kulta.
Pisteet:
Yllättäen joudun antamaan samat pisteet kuin äskeisessä aromi-arviossa.
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Maku
Tärkeimmässä osiossa testaajan apuvälineenä on lasi vettä. Suuntuntukierros antoi kuitenkin jo osviittaa, että eroja näiden oluiden maussa on.
Koff: Hyvin makea, tärkkelysmäinen ja jopa omenamainen maku - hyvin samantapainen kuin Karhu Korpisavussa. Maun loppuvaihe on suomalaisoluelle tutun maltainen.
Karhu: Karhu aiheuttaa testin suurimman yllätyksen: jo tuoksun antama osviitta vahvistuu maussa. Maku on kuten osittain Koffissakin omenamaisen hedelmäinen, mutta tämä outous on Karhussa vielä selvempi. Tällaiseen makuun yleensä törmää vahvoissa itäeurooppalaisissa (kuten esimerkiksi virolaisissa) lagereissa, mutta sen löytäminen Karhussa yllättää - yleensä pidän tätä makua epäpuhtautena.
Olvi: maltainen maku, mutta samalla myös tärkkelysmäisen makea. Neutraali ja harmiton.
Karjala: ei ollenkaan makea. Hyvä maltaisuus, hyvällä mielikuvituksella voi löytää jopa hieman humalaa jälkimaussa.
Lapin Kulta: maltainen maku, erikoispiirteenä pahvimaiset piirteet, lienevätkö sitten humalasta ...
Makuosion yllättävin havainto on se, että eroja on. Sinebrychoffin tuotteet muodostavat selvästi oman ryhmänsä: ne ovat makeita ja jos Karhu ei ole pilalla niin se on selvästi porukan kehnoin olut. Muut kolme kallistuvat maltaisemmalle puolelle ja niistä Karjala on karvanmitalla paras. Päivästä, kuunkierrosta ja rahista riippuen päivänkunto voi tosin olla toinenkin. Yhteinen piirre kaikille on, että katkeroita on niistä turha etsiä.
Pisteet:
Karjala: 3,5 pistettä
Lapin Kulta: 3 pistettä
Olvi: 2,5 pistettä
Koff: 1,5 pistettä
Karhu: 1 piste
Yhteispisteet:
Koff: 5,5 pistettä
Karhu: 5 pistettä
Olvi: 8,5 pistettä
Karjala: 9,5 pistettä
Lapin Kulta: 9 pistettä
Eli voittajaksi juuri ja juuri selvisi Karjala.
Mielenkiintoinen vertailu. Hartwallin tuotteet ovat lähellä toisiaan. Karjalassa vaikuttaisi olevan hieman enemmän maltaisuutta tai ainakin rohevuutta kuin Lapin Kullassa. Olvi on lähellä näitä, mutta on neutraalimpi. Näiden kolmen erottaminen sokkona toisistaan saattaisi olla haastavaa. Sinebrychoffin tuotteet poikkeavat näistä täysin. Molemmat ovat makeita ja niissä on kummallisia, noh en haluaisi käyttää sanaa virhemaku, mutta ... ominaisuuksia. Testin Karhu-pullo on niinkin outo, että heräsi halu ostaa vielä toinenkin, jotta voisi varmistaa onko tämä olut nykyään tosiaan näin oudon makuinen.
Hypoteesini ei pitänyt siis täysin paikkaansa. Eroja ainakin panimotasolla on löydettävissä. Ehkä olisi pitänyt ottaa vielä Sandels Olvin edustajaksi varmistamaan. Testi myös antoi uskoa siihen, että jatkossakin kannattaa pysytellä luonteikkaammissa pienpanimotuotteissa ...
Kotimaisia olutlinkkejä
Törmäsin netissä pariin olutaiheiseen sivustoon, joille itse en ole aiemmin eksynyt.
Colletor Kettusen olutpullokokoelma
Hienoja pulloja erityisesti Suomi-osastolla. Katsokaa vaikkapa tätä.
BeerFinland.com
Teknisesti hieman erikoinen sivusto, mutta sisältää suomalaisille olutalan keräilijöille suunnattuja juttuja. Hyvää tietoa muun muassa Lidlin oluista. Edellisen sivuston kuvaan liittyvä juttu C. A. Robsahmin Portteripanimosta kannattaa ehdottomasti lukea.
Colletor Kettusen olutpullokokoelma
Hienoja pulloja erityisesti Suomi-osastolla. Katsokaa vaikkapa tätä.
BeerFinland.com
Teknisesti hieman erikoinen sivusto, mutta sisältää suomalaisille olutalan keräilijöille suunnattuja juttuja. Hyvää tietoa muun muassa Lidlin oluista. Edellisen sivuston kuvaan liittyvä juttu C. A. Robsahmin Portteripanimosta kannattaa ehdottomasti lukea.
torstaina, maaliskuuta 19, 2009
Yetiä hanassa
Niin piti sanoa, että Panimoravintola Beer Huntersin hanassa on Great Divide Yeti Imperial Stout. Eräänlainen kulttuuriteko tämäkin. Ei mulla muuta ...
keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009
Porin panimo lopetetaan syksyllä
156 vuotta panimohistoriaa päättyy syksyllä kun ylikansallinen Carlsberg lahtaa Porin panimon rippeet. Paljoa ei kyllä ole enää lopetettavaa, koska tuotanto on ollut vahvan Karhun rahtaamista tankkiautoilla Keravalle.
Radio Porin saamien tietojen mukaan Sinebrychoff suunnittelee Porin panimon sulkemista. Suunnitelman mukaan panimo suljettaisiin syyskuussa. Panimolla työskentelee 31 henkilöä.
Ratkaisua perustellaan oluen rajulla hintakilpailulla, alkoholiverotuksen kiristymisellä, kasvavalla matkustajatuonnilla ulkomailta sekä kulutuksen vähenemisellä. Sinebrychoff katsoo, että kahden tuotantolaitoksen ylläpitäminen ei tällaisessa tilanteessa ole liiketaloudellisesti perusteltua.
Porissa valmistetaan noin 40 miljoonaa litraa olutta vuosittain. Porin panimon toimintakyvyn ylläpitäminen vaatisi vuoden sisällä lisäinvestointeja, jotka eivät yhtiön mukaan ole kannattavia. Suunnitelman avulla saavutettaisiin arviolta noin kolmen miljoonan euron vuotuiset kustannussäästöt.
Toimitusjohtaja Pekka Tiainen kertoo, että mikäli panimon sulkemiseen päädytään, kaikille siellä työskenteleville tarjotaan mahdollisuus siirtyä johonkin toiseen tehtävään yhtiön sisällä. Tukitoimia on Tiaisen mukaan luvassa niille, jotka eivät voi vastaanottaa työtä muualla Sinebrychoffilla.
Porin paikallisjakeluterminaali, pienpanimo ja myyntitoiminnat jatkavat toimintaansa.
Viime vuonna tontille perustettiin Sedu Koskisen ravintolan yhteyteen Karhupanimo, jonka oluttuotannosta vastaa Sinebrychoff. Ainoa syy pienpanimon perustamiseen oli juuri ylläoleva uutinen. Näin Carlsberg voi väittää oluenpanemisen edelleen jatkuvan "Porin panimossa".
Uutista lukiessa taas kerran muistaa sen miksi "(Suomalainen) olutkulttuuri" ja yhtiöt kuten Carlsberg ja Heineken eivät oikein sovi samaan lauseeseen. Ei se paljoa asiaa lievitä, että lähetetään panimomestari (ja toimittaja) katselemaan portterin keittämistä Burton-upon-Trentiin, kun samaan aikaa lahdataan Suomen vanhin samalla paikalla jatkuvasti toiminut panimo (156 vuotta).
RIP Porin panimo
RIP Porin Karhu
Radio Porin saamien tietojen mukaan Sinebrychoff suunnittelee Porin panimon sulkemista. Suunnitelman mukaan panimo suljettaisiin syyskuussa. Panimolla työskentelee 31 henkilöä.
Ratkaisua perustellaan oluen rajulla hintakilpailulla, alkoholiverotuksen kiristymisellä, kasvavalla matkustajatuonnilla ulkomailta sekä kulutuksen vähenemisellä. Sinebrychoff katsoo, että kahden tuotantolaitoksen ylläpitäminen ei tällaisessa tilanteessa ole liiketaloudellisesti perusteltua.
Porissa valmistetaan noin 40 miljoonaa litraa olutta vuosittain. Porin panimon toimintakyvyn ylläpitäminen vaatisi vuoden sisällä lisäinvestointeja, jotka eivät yhtiön mukaan ole kannattavia. Suunnitelman avulla saavutettaisiin arviolta noin kolmen miljoonan euron vuotuiset kustannussäästöt.
Toimitusjohtaja Pekka Tiainen kertoo, että mikäli panimon sulkemiseen päädytään, kaikille siellä työskenteleville tarjotaan mahdollisuus siirtyä johonkin toiseen tehtävään yhtiön sisällä. Tukitoimia on Tiaisen mukaan luvassa niille, jotka eivät voi vastaanottaa työtä muualla Sinebrychoffilla.
Porin paikallisjakeluterminaali, pienpanimo ja myyntitoiminnat jatkavat toimintaansa.
Viime vuonna tontille perustettiin Sedu Koskisen ravintolan yhteyteen Karhupanimo, jonka oluttuotannosta vastaa Sinebrychoff. Ainoa syy pienpanimon perustamiseen oli juuri ylläoleva uutinen. Näin Carlsberg voi väittää oluenpanemisen edelleen jatkuvan "Porin panimossa".
Uutista lukiessa taas kerran muistaa sen miksi "(Suomalainen) olutkulttuuri" ja yhtiöt kuten Carlsberg ja Heineken eivät oikein sovi samaan lauseeseen. Ei se paljoa asiaa lievitä, että lähetetään panimomestari (ja toimittaja) katselemaan portterin keittämistä Burton-upon-Trentiin, kun samaan aikaa lahdataan Suomen vanhin samalla paikalla jatkuvasti toiminut panimo (156 vuotta).
RIP Porin panimo
RIP Porin Karhu
perjantaina, maaliskuuta 13, 2009
Dublinissa
Vietnamin siekailujen tarina odottaa vielä inspiraatiota. Olutoppaan foorumi tosin antaa esimakua. Tuoreempana tässä tarinaa Dublinista:
Kävin alkuviikosta työmatkalla Dublinissa. Paikka on tuttu parin vuoden takaa ja tällä kertaa olut oli enimmäkseen seurustelujuoman asemassa.
Yleisesti ottaen Dublinin keskusta, Temple Barin alue ovat kovia paikkoja olutharrastajalle. Tavan pubeissa on kaikissa lähes identtinen hanarivistö, ilmeisesti maassa on jonkun välittäjän monopoli, sillä kaikilla pubeilla on standardirivi jossa ainakin Guinness, Coors, Budweiser (USA), Heineken, Bulmersin siideri ... näiden lisäksi Carltonia, Smithwicksiä, Harpia, superchilled Fostersia .. voi itku. Jossakin saattoi olla Beamish. Pullovalikoima oli vielä huonompi, koska kaapissa oli yleensä Coors Lite ja Bud Lite (jossain vilahti Paulaner) ... ja tämä kansa pitää itseään oluen ystävänä. Temple Barin kyljessä olevassa Bull and Castlessa pitäisi olla hyvä pullovalikoima, mutta se oli kiinni ovella käydessäni.
Kaupoissa en ehtinyt kovin kiertämään, mutta normiruokakaupoissa oli lähinnä massatavaraa. Bulkkisiiderit saivat enemmän hyllytilaa. Puolalaisille on tarjolla kotimaan lagereita.
Messrs. Maguiressa oli kolmea omaa olutta hanassa. Samoja tuotteita kuin vajaa kolme vuotta sitten käydessäni. Tämän jo hiukan nuhjuisen paikan (jolla keskeinen sijainti jokirannassa) Plain -dry stout oli erinomaisessa iskussa ja on suositeltava korvike Guinnessille.
The Porterhousessa kävin Temple Barin toimipisteessä. Muistaakseni viimeksi sai sämplerinä "koko tuotannon", mutta nyt olisi tarjolla ollut 3 lageria, 3 alea tai 3 stoutia, hintaan 5 euroa. Siitä päätellen omia perustuotteita on yhdeksän tarjolla. Painetussa menussa oli mainittu viisi seasonalia (jotka olisivat olleet maistamattomia), mutta niistä mitään ei kuitenkaan ollut saatavilla. Sen sijaan Porterhouse oli pannut Altin, joka oli ok - mutta ei sen enempää. Paikan pullolista vaikutti aneemiselta - muistikuva viime kerralta oli parempi. Menussa kovin hehkutetaan craft beeriä, mutta kaapit ovat täynnä vaaleita lagereita (Coors, Bud jne.). Bongarille erikoisuutena ovat kolme baskimaalta tulevaa Euskal Garagardoan Pagoa-olutta. Zunbeltz-stout oli vuonna 2006 loistavaa - nyt maistamani Orhi ja Baigorri olivat karmeita ja hädin tuskin juomakelpoisia.
Ai niin, Dublin on ihan hieno kulttuurikaupunki. Olutmielessä kannattaa suunnata vaikka Belfastiin.
Kävin alkuviikosta työmatkalla Dublinissa. Paikka on tuttu parin vuoden takaa ja tällä kertaa olut oli enimmäkseen seurustelujuoman asemassa.
Yleisesti ottaen Dublinin keskusta, Temple Barin alue ovat kovia paikkoja olutharrastajalle. Tavan pubeissa on kaikissa lähes identtinen hanarivistö, ilmeisesti maassa on jonkun välittäjän monopoli, sillä kaikilla pubeilla on standardirivi jossa ainakin Guinness, Coors, Budweiser (USA), Heineken, Bulmersin siideri ... näiden lisäksi Carltonia, Smithwicksiä, Harpia, superchilled Fostersia .. voi itku. Jossakin saattoi olla Beamish. Pullovalikoima oli vielä huonompi, koska kaapissa oli yleensä Coors Lite ja Bud Lite (jossain vilahti Paulaner) ... ja tämä kansa pitää itseään oluen ystävänä. Temple Barin kyljessä olevassa Bull and Castlessa pitäisi olla hyvä pullovalikoima, mutta se oli kiinni ovella käydessäni.
Kaupoissa en ehtinyt kovin kiertämään, mutta normiruokakaupoissa oli lähinnä massatavaraa. Bulkkisiiderit saivat enemmän hyllytilaa. Puolalaisille on tarjolla kotimaan lagereita.
Messrs. Maguiressa oli kolmea omaa olutta hanassa. Samoja tuotteita kuin vajaa kolme vuotta sitten käydessäni. Tämän jo hiukan nuhjuisen paikan (jolla keskeinen sijainti jokirannassa) Plain -dry stout oli erinomaisessa iskussa ja on suositeltava korvike Guinnessille.
The Porterhousessa kävin Temple Barin toimipisteessä. Muistaakseni viimeksi sai sämplerinä "koko tuotannon", mutta nyt olisi tarjolla ollut 3 lageria, 3 alea tai 3 stoutia, hintaan 5 euroa. Siitä päätellen omia perustuotteita on yhdeksän tarjolla. Painetussa menussa oli mainittu viisi seasonalia (jotka olisivat olleet maistamattomia), mutta niistä mitään ei kuitenkaan ollut saatavilla. Sen sijaan Porterhouse oli pannut Altin, joka oli ok - mutta ei sen enempää. Paikan pullolista vaikutti aneemiselta - muistikuva viime kerralta oli parempi. Menussa kovin hehkutetaan craft beeriä, mutta kaapit ovat täynnä vaaleita lagereita (Coors, Bud jne.). Bongarille erikoisuutena ovat kolme baskimaalta tulevaa Euskal Garagardoan Pagoa-olutta. Zunbeltz-stout oli vuonna 2006 loistavaa - nyt maistamani Orhi ja Baigorri olivat karmeita ja hädin tuskin juomakelpoisia.
Ai niin, Dublin on ihan hieno kulttuurikaupunki. Olutmielessä kannattaa suunnata vaikka Belfastiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
