Lauantain iltapuhde oli yllä.
maanantaina, elokuuta 31, 2009
maanantaina, elokuuta 24, 2009
Muutama kuva Saksan reissulta
Olutkauppa Ambrosetti Berliinissä, saksalaisoluiden hyllyjä.
Berliinin ilmeisesti uusin panimoravintola Hops & Barley.
Sadonkorjuu – Olutfestivaali Porvoossa 28.–29.8.
Porvoossa ensi viikonloppuna järjestetään jo perinteeksi muodostuneet Heino Tiilikaisen junailemat olutfestarit. Varsin mukavan kattauksen ovat saaneet aikaiseksi kun panimoista paikalla ovat Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Lammin Sahti, Malmgårdin Panimo, Nokian Panimo, Mallaskoski, Panimoravintola Plevna, Panimo & Tislaamo Teerenpeli, Saimaan Panimo, Suomenlinnan Panimo ja Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiö. Maahantuojista mukana ovat Servaali, Juomatalo Pikkulintu ja Diamond Beer Brewing Company. Niitä yhdistää muuten se seikka, että kukaan kolmesta ei ollut mukana Helsinki Beer Festivalilla ...
Olutlistakin on julkaistu. Jos itse pääsisin paikalle niin minua kiinnostaisi maistaa ainakin Malmgårdin Belge, Kievari Kekri, Mallaskosken Amber ja Paradoxin Isle of Arran -versio. Ja ehkä vielä päälle Schlenkerlan savuvehnä ja ne pari Thwaitesia Britanniasta.
Olutmedia kertoo lisää: http://www.olutmedia.info/
Olutlistakin on julkaistu. Jos itse pääsisin paikalle niin minua kiinnostaisi maistaa ainakin Malmgårdin Belge, Kievari Kekri, Mallaskosken Amber ja Paradoxin Isle of Arran -versio. Ja ehkä vielä päälle Schlenkerlan savuvehnä ja ne pari Thwaitesia Britanniasta.
Olutmedia kertoo lisää: http://www.olutmedia.info/
keskiviikkona, elokuuta 19, 2009
Stockholm Beer & Whisky Festival 2009
SBWF järjestetään taas perinteisesti syyskuun lopulla Nacka Strandissa Tukholmassa. Festivaalit kestävät kaksi viikonloppua: 17 - 19.9 ja 24 - 26.9. Itse olen ollut mukana vuosina 2005, 2006 ja 2007. Viime vuoden festarit jäivät välistä Kööpenhaminan EBF:n vuoksi.
Tämän vuoden valikoimaa voi kurkkia täältä
http://www.stockholmbeer.se/utstallare
Tuossa listassa lienee kuitenkin jonkin verran myös viime vuoden festareiden oluita "vanhasta muistista", joten se ei ole täysin tarkka ainakaan ihan vielä. Monks Caféen osasto on vakuuttava De Molen- ja Struise-valikoimineen ja eiköhän Oliver Twistinkin osastolta löydy hyvin maisteltavaa. Huomionarvoinen havainto on Teerenpelin osasto festareilla.
Aikoinaan tänne sitten tullee jonkinlaista raporttia reissulta.
Tämän vuoden valikoimaa voi kurkkia täältä
http://www.stockholmbeer.se/utstallare
Tuossa listassa lienee kuitenkin jonkin verran myös viime vuoden festareiden oluita "vanhasta muistista", joten se ei ole täysin tarkka ainakaan ihan vielä. Monks Caféen osasto on vakuuttava De Molen- ja Struise-valikoimineen ja eiköhän Oliver Twistinkin osastolta löydy hyvin maisteltavaa. Huomionarvoinen havainto on Teerenpelin osasto festareilla.
Aikoinaan tänne sitten tullee jonkinlaista raporttia reissulta.
maanantaina, elokuuta 17, 2009
Berliini-Hannover
Tein viimeisellä kesälomaviikollani viiden yön matkan Berliiniin niin että olin aluksi yhden yön Saksan pääkaupungissa, sitten kaksi yötä Hannoverissa (josta käsin vierailin myös Cellessä) ja vielä kaksi viimeistä yötä taas Berliinissä. Tein matkan aikana lyhyet muistiinpanot reissun varrelle osuneista panimoravintoloista. Osoitteet eivät nyt ole tässä mukana, mutta suosittelen Good Beer Guide Germanyyn liittyvää webbisivustoa http://www.german-breweries.com/.
Yleisenä havaintona (mikä ei ole edes yllättävä): Berliinin ja Hannoverin oluet jäävät melko kauas Baijerin ja muun Etelä-Saksan tarjonnasta. Useimmat panimoravintolatuotteet olivat korkeintaan keskinkertaisia.
Berliini
Marcus Bräu
Lähellä Alexanderplatzin asemaa ja Rosa Luxemburg plazaa. Hyvin pieni, jo vähän nuhjainen ravintola. Listalla oli kaksi omaa olutta: pils ja dunkel, joista pils oli varsin hapanta ja dunkel heikohkoa. Ilmeisesti panimolla on myös kausioluita. Hyvä ruokalista: kotiruuanoloisia isoja annoksia kohtuulliseen hintaan (7-9 e).
Brauhaus Lemke
Muutama sata metriä Marcus Bräusta rautatien "alla". Iso avara moderni panimoravintola, jossa myös biergartenin tapainen. Olutlista vaihtuu usein ja eri tyylejä kokeillaan. Vierailuhetkeillä tarjolla original, pils, weizen ja stout. Stout tosin maistui dunkelille.
Brauhaus Mitte
Alexanderplatzin juna-aseman vieressä eräänlaisessa kauppakeskuksessa. Iso paikka täynnä turisteja. He tarjoavat 4x0,1 desin maisteluannossettiä. Tällä kertaa siinä oli pils, zwickel, dunkel ja weizen. Oluet heikohkoja tai ainakin tylsiä.
Georg Bräu
Jokirannassa turistialueella lähellä Rathausia. Näytttää suositulta illallispaikalta. Tarjoaa kahta omaa olutta: pilsiä ja dunkelia. Pils oli suodattomaton, mutta ei mikään elämää suurempi olut.
Brauhaus in Spandau
Spandaun Altstadtin lähellä oleva panimoravintola tarjoaa myös majoituspalveluita. Valikoimassa on vakiona suodattamaton Havelbräu sekä kausiolut, joka tällä vierailulla oli Landbier. Landbier olikin erinomaista! Ruoka oli myös kohtalaista, joskin kalliihkoa. Ruokalista ei myöskään ollut kovin pitkä.
Brauerei Südstern
Südsternin aseman lähellä oleva panimoravintola sijaitsee kerrostalon kivijalassa. Vierestä taitaa mennä koirien ulkoilutuslenkki, sillä sen verran monta koiranomistajaa oli takapihan biergartenissa iltapäiväolusella. Mukavan leppoisa paikka; vierailun aikaan oli menossa lauantain Bundesliiga-kierros ja sisätilat olivat täynnä innokkaita jalkapalloilun ystäviä. Paikan ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista. Oluita on muutama vakio (helles ja dunkles) ja ilmeisesti kausioluita. Oluet, erityisesti dunkel, olivat Berliinin keskitason yläpuolella. Erikoisuutena oli "XXL Bier", jota 27,6-prosenttisena mainostivat maailman vahvimmaksi olueksi. 2,50 eurolla sai 2 senttilitran annoksen. Ihan mukavan juotava - ei terävän alkoholinen vaan puumaisen humaloitu ja makeahko hiukan sherrymäinen tuote. Ei sentään aivan Utopiaksen tasolla.
Brewbaker
Brewbakerin pieni panimoravintola sijaitsee hiukan hassusti Bellevuen S-bahn-asemalla, sisäänkäynti on aseman ulkopuolelta. Brewbaker on erikoistunut keittelemään oluitaan koko ajan vaihtuvin reseptein. Oletan, että Bellevue Pils on vakiotuote. Muut paikan oluet vierailuni aikaan olivat inkiväärillä maustettu Red Ginger ja ilmeisesti chilistä jälkipotkunsa ottanut Hot Summer Ale. Kaikki kolme olivat ihan juotavia, mutta eivät mitään suoranaisia tajunnanräjäyttiä. Olettaa voi kuitenkin, että repertuaarista löytyy myös erittäin hyviäkin tuotoksia.
Hops & Barley
Uudehko (perustettu vuonna 2008?) Hops&Barley on pikkasen kummajainen muiden Berliinin panimoravintoloiden joukossa. Syy johtunee sijainnista itäisessä Berliinissä, joka tarkoittaa asiakaskunnan muodostuvat reppumatkaajista, ikuisista opiskelijoista, hipeistä ja muista punkkareista "ihan tavallisten ihmisten" lisäksi. Oluita siemailtaessa nenään voi tupakan lisäksi tulla hieman makeammankin suitsukkeen tuoksu. Ostbahnhofilta pääsee paikan viereen ratikalla, muuten S-bahnilta tai U-bahnilta on noin kilometrin kävely. Monia oluita on ilmeisesti kolme vakiona (pils, dunkel, weizen) sekä yksi kausiolut (vieraillessani Hell) ja siideri. Oluet eivät olleet kovin kummoisia.
Hannover
Brauerei Herrenhäuser
Herrenhäuser Strasse 83-99, 30419 Hannover-Herrenhausen
Herrenhäuserin panimo sijaitsee samannimisessä kaupunginosassa pari raitiovaunupysäkkiä Herrenhäuserin puutarhoilta. Kyseessä on varsin suuri panimo, jonka rakennuskompleksi täyttää lähes yhden kokonaisen korttelin. Varsinaista "ravintolahanaa" en löytänyt, mutta panimon kulmilla olevassa "Zum Markgrafenissa" on tarjolla Pilseneriä hanasta sekä muutamaa pullotuotetta. Luonnollisesti oluita on tarjolla myös hannoverilaisissa kaupoissa. Pils oli juuri sellainen perussaksalainen tuote, jonkalaista voi näin isolta valmistajalta odottaa.
Brauhaus Ernst August
Schmiedestrasse 13, 30159 Hannover-Mitte
Tämä on Hannoverin keskustassa sijaitseva vuonna 1986 perustettu iso panimoravintola. Se tarjoaa iltaisin muun muassa elävää musiikkia ja muita aktiviteetteja. Ruoka oli kohtalaista ja halpaa (vitosen korvilla). Ernst Augustilla on kaksi omaa olutta: suodattamattomat pilsener ja dunkel. Pils oli kovin makea ja dunkel lähempänä münchener-tyyppistä tummaa.
HBX - Stadtbrauerei am Aegi
Nykyaikainen panimoravintola ja melko uusi, luultavasti perustettu viime vuonna. Paikka on näin ollen vielä erittäin siisti, joskin samalla hieman persoonaton. Palvelu tuntui ystävälliseltä. HBX:ltä sai kolmea olutta: Hannover Pils, Weizen ja Dunkel. Lisäksi menussa oli listattuna kausiolut, jota ei keskellä kesää ollut. Maistamani pils ei ollut kummoinen, weizen oli hieman parempi: makea ja humaloitu.
Gilde Brauerei
Tällä megapanimolla en käynyt, mutta sen oluita on helposti saatavissa Hannoverin kaupoista. InBevin omistuksessa olevan Gilden oluissa on melko vahva "bulkin maku". Panimo valmistaa mm. 2,8%:n Lüttje Lagenia, jota on tapana nautiskella yhdessä schnapsin kanssa.
tiistaina, elokuuta 11, 2009
GBBF 2009
Hieman on ollut taukoa blogeilussa vaikka Olutoppaan puolelle olenkin saanut tekstiä aikaiseksi. Yritän olla syksyllä aktiivisempi. Kirjoitan tätä heiluvassa bussissa matkalla Helsinki-Vantaalle, josta matka jatkuu ti-su matkalle Berliiniin. Viime viikko meni kuitenkin Lontoossa, josta seuraavassa.
Great British Beer Festival 2009
GBBF 2009 oli minulle ensimmäinen brittifestari, johon osallistuin. Lähdin matkaan maanantaina ja palasin sunnuntaina. Itse festarit kestivät tiistaista lauantaihin, tosin viimeiseen päivään ystävineni en osallistunut. Maanantaina tapasin iloisen seurueen kesken "pubiryöminnän" (engl. pub crawl). Pubiryöminnässä kävellään pitkin Lontoon katuja ja piipahdetaan jokaisessa vastaantulevassa pubissa tarkistamassa real ale -tarjonta. Keskustassa tämä tarkoittaa oluiden nauttimista parhaimmillaan (pahimmillaan?) noin 50 metrin välein. Seurueeseemme kuului isäntä Chris, tanskalaispariskunta Jan ja Charlotte, niin ikään tanskalainen Christian sekä suomalaiskaverini Patrik - kaikki Ratebeer.com:n aktiiveja. Ensimmäisen illan aikana tulikin jaettua muutama kymmenen half pintiä.
Chris oli ostanut minua varten festareille seasonal ticketin, lipun joka oikeuttaa sisäänpääsyyn joka päivä mukaan lukien tiistain ammattilaistunnit. Hintaa oli 23 puntaa (CAMRA:n jäsenille muutaman punnan edullisempi), joka on varsin maltillinen hinta tällaiseen tapahtumaan. Festarit alkoivat puolilta päivin Earl's Courtissa ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin jonottamaan. Kannattaakin ostaa lippu etukäteen netistä (sen voi tulostaa) ja tulla Earl's Courtin ulkopuolelle ainakin puoli tuntia ennen ovien avaamista. Tällöin varmistaa itselleen hyvän istumapaikan - etukäteen lipunostaneiden jono liikkui myös jouhevasti vaikka venyi useiden satojen metrien mittaiseksi ennen porttien avaamista.
Festareilla oluita tarjoillaan kolmessa koossa: pint, half pint ja kolmasosa pint. Joka koolle on oma lasinsa - paljon eri oluita maistelevan kannattaa ottaa nip eli kolmasosapintin lasi. Lasipantti on kolme puntaa ja sen saa takaisin halutessaan poislähtiessä. Oman seurueeni jäsenet toki otimme kaikki kaksi lasia per oluthörhö - on kätevämpää kun hakiessa toiselta puolelta salia saa kaksi annosta. Festarihalli on iso ja se jakautuu useisiin baaritiskeihin. Jokaisella tiskillä on oma teemansa, useimmilla se on jonkun tietyn alueen panimot: Skotlanti & Wales, Luoteis-Englanti jne. Muutamilla isoilla panimoilla kuten Fullers ja Hook Norton oli omat tiskinsä. Erikoistiskejä olivat myös Bar Noveau uutuuksille, Bar UnusuALE erikoisille real aleille ja Real Ale in Bottles pullotavaralle. Lisäksi ainakin meidän ryhmämme erikoismielenkiinnon kohteena oli BSF eli "kaiken maailman oluet". Oluiden hinnat 1/3 pintille olivat punnan molemmin puolin eli mitään ihan ilmaista olut ei enää Britanniassakaan ole.
Kaikki festareiden brittioluet olivat ns. elävää eli real alea, jota pullo-osaston ulkopuolella tarjoiltiin sekä käsipumpattuna että suoraan caskista valutettuna (ns. gravity). Oluiden valintaa helpottamaan tarjolla oli festareiden ohjelmavihkonen (maksoi kaksi puntaa mutta niitä lojui kyllä ilmaiseksikin siellä täällä), tämän lisäksi oluet olivat netissä hiukan hankalasti listattuna. Muun maailman oluiden baarin BSF:n vihkonen oli ilmainen. Real aleja taisi listattuna olla kaiken kaikkiaan reilut nelisensataa.
BSF:n eli "kaiken maailman oluiden" osastolla kaikki oluet eivät tietenkään olleet "real aleja". Osaston kärjen muodostivat kuitenkin gravity caskeista valutetut jenkkioluet. Vaikka edustettuna oli Sierra Nevadan kaltaisia isoja panimoja ja niin joukossa oli myös joitakin harvinaisia pieniä panimoravintoloita. Tavara oli pääosin laadukasta, eräs brown ale oli kylläkin pilalla. BSF:n oluiden muut kärkimaat olivat Belgia, Saksa, Tshekki, Hollanti sekä uusi nouseva olutmaa Italia. Lisäksi tarjolla oli muutama valkovenäläinen olut ja pari espanjalaista pienpanimotuotetta. BSF:llä myytiin paljon pullotavaraa, mutta jenkkien lisäksi myös muuta tynnyritavaraa oli runsaasti. Pari erikoisuutta pitää mainita: De Molenilta oli EBF:n tapaan pari isoa tammitynnyriä, toisessa oli tammitynnyrikypsytetty Blood, Sweat & Tearsin Brudladdichin maltaasta tehty versio ja Tsarina Esran Reserva -versio. Molemmat kuuluivat festareiden terävimpään kärkeen, erityisesti ensinmainittu oli häkellyttävä tuote ja sijoittuu kaikkien aikojen listallani korkealle. Bockorin belgipanimo tekee muun muassa Jacobins-nimellä limulambikkeja: festariyllärinä oli Bockorin Foederbier sekä limujen pohjatuotteena käytettävä Oude Lambiek. Jälkimmäistä on ilmeisesti aiemmin ollut tarjolla vain yhdellä pienellä belgifestarilla ennen tätä. Se oli todella hedelmäinen ja hapan, hieman Cantillonin tyyppinen suunsupistaja. Hyvää! Italialaiset olivat mukana suurella ryhmällä myös myyntipuolella. Pääosin italialaiset oluet olivat pullotavarana ja koska festareilta saa hienosti ostaa pulloja myös ulos niin ne maistelimme suurimmaksi osaksi Chrisin kotona useamman illan aikana.
Entäpä sitten brittioluet? CAMRA:n (Campaign For Real Ale) järjestämä GBBF antaa hyvän läpileikkauksen brittioluiden kirjoon, sillä tarjontaa on runsaasti kattaen kaikki klassiset englantilaistyylit golden alen, bitterin, stoutin, portterin, mildin jne. Panimot ovat mukana yleensä parilla tuotteellaan, joten niitäkin on lukumääräisesti paljon ja maantieteellisesti jakautuneena läpi Britannian. Jopa saaripanimot Jerseyltä, Guernseyltä, Mansaarelta ja Wrigthinsaarelta olivat festareilla. Mutta samalla festaria voidaan kritisoida paikoillaan pysymisestä: osallistuvilta panimoilta edellytetään vakiintunutta asemaa eli vaikkapa South East England baarissa et näe kahden viime vuoden aikana perustettuja panimoita. CAMRA myös ilmeisesti tilaa tiettyjen speksien mukaan oluet panimoilta - tämä vähentää mielenkiintoisten uusien kokeilujen määrää. Mutuna voisin sanoa, että 90% kaikista oluista edusti neljän prosentin molemmin puolin olevia golden aleja tai bittereitä. Se päivän 35. vaalea kevyt ale ole enää kovin jännittävä. Toki muutamia vahvempiakin bittereitä oli ja ne yleensä edustivatkin keskitasoa parempaa tarjontaa. Parhaat stoutit, portterit ja mildit nousivat myös esiin massasta. Tilannetta ei helpota se, että caskit eivät selvästikään ole samanlaisessa iskussa kuin hyvin hoidetussa pubissa. Muutama panimo oli sentään rohjennut käyttää uuden maailman humalia bittereissä.
Isojen panimoiden tiskejä lukuunottamatta tarjoiluhenkilökunta (ja muukin) oli vapaaehtoisia. Mielestäni jossain näin tiedon, että festareilla työskenteli 1000 vapaaehtoista. Tiskin takaa löytyikin oman seurueemme Christianin lisäksi muun muassa tuttuja ruotsalaisia oluthörhöjä. Vapaaehtoisille on hallin toisessa kerroksessa "staff bar", josta Christian kävi välillä tuomassa meille maistijaisia. Siellä olleet caskit nimittäin olivat eri oluita kuin virallisen festariohjelman tuotteet. Palvelu pelasikin melko jouhevasti, ruuhkaa oli lähinnä iltaisin, mutta silloinkin montaa minuuttia ei tarvinnut tiskeillä jonottaa. Oluen lisäksi ruokaa oli runsaasti erilaisissa muodoissa: pasteijoita, intialaista ruokaa, piiraita, hot dogeja, chipsejä yms yms. Tuttu skottipoika Craig tilasi 20 tuumaisen bratwurstin, jota mainostettiin Britannian pisimmäksi! Epäilemättä se myös sitä oli.
Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät melko samanlaisella kaavalla. Perjantaina viivyimme paikalla vain muutaman tunnin, koska suurin osa mielenkiintoisista oluista oli jo saatu. Jenkkicaskit kiersivät niin, että uusia oluita tuli tarjolle muutama per päivä. Etukäteislistalta olleista kylläkin jäi puuttumaan melko monta, joita ei perjantai-iltapäivään mennessä oltu nähty. Lauantaina emme enää viitsineet paikalle vääntäytyä. Tavallisesti moni olut onkin jo loppunut hyvissä ajoin. Eli suosittelen ensimmäisiä päiviä - viikonloppu nyt muutenkin on varmaan suosittu ja jonoja esiintyy alkuviikkoa enemmän.
Perjantaina menimme festareilta The White Horse -pubiin. Paikkaa voi suositella. Itsessään sen antaa hieman upscale ravintolan vaikutelman arvokkaalle paperille painettuine olutmenuineen, mutta tarjonta on mukava. Talon oluina lienevät Thornbridgen panimot tuotteet ja heillä onkin tarjota valtavirrasta poikkeavia oluita kuten Nelson Sauvin ale Kipling. Hanassa oli myös mm. Duvelia, Meantimen High Saisonia ja Stonen Smoked portterin vaniljapavuilla maustettua versiota. Pullotavaraa oli kiitettävästi, isoja belgipulloja ja Harvest Alen eri vuosikertoja. Valitettavasti osa pulloista ei ollut kovin tuoreita, kuten tilaamani Brooklyner Weisse.
Lauantai kuluikin sitten keskustassa. Boroughissa kannattaa ehdottomasti käydä The Market Porterissa. Tässä erittäin suositussa pubissa on melko varmasti Lontoon nopeiten vaihtuva real ale -valikoima. Tarjolla on tusinan verran real aleja ja rotaatio käy koko linjassa vähintään kerran päivässä. Me kävimme muualla ja palattuamme taisi olla aamun tarjonnasta jo parissa tunnissa vaihtunut kolme neljä tuotetta! The Market Porterin vieressä on katettu "kauppatori", jossa on Lontoon keskustan tärkein olutkauppa: Utobeer. Utobeer käsittää muutaman hyllyn, joilla on hyvä valikoima oluita ympäri maailman. Tarjolla oli muun muassa Huvilan oluita. Itselleni tarttui mukaan lähinnä BrewDogin oluita. Illaksi seurueemme osti muun muassa Chilen maapisteen ja Nogne O:n uutuuden, belgityylisen Tiger Tripelin. Samoilla nurkilla on pikkuruinen The Rake, josta saa real alejen ohella laajan valikoiman muitakin oluita. The Rakessa oli töissä skottiystävämme Tom (Ratebeerin MagicDave6). Rakella oli hanassa Harvest Alen vintage 2005:tä, Old Guardiania sekä kellarissa (ei vielä tarjolla, mutta saimme Tomilta maistijaiset) Sierra Nevadan Imperial Smoked Porter.
Viimeisen lauantai-iltana "kotioloissa" suoritetun maistelusession jälkeen olikin aika sunnuntaina heiluttaa hyvästit ja palata kotiin. Heathrowin kolmosterminaalissa ei ole pubia, joten siellä oli tyytyminen kahviin. Kuuden päivän "putken" jälkeen se tekikin hyvää.
Kirjoittelen tätä loppuun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suuntaamme kohti Berliiniä. Seuraavat pari päivää on näin viimeisen kesälomaviikon kunniaksi tarkoitus nauttia välillä pohjahiivaoluista. GBBF:stä todennäköisesti tulen vielä myöhemmin käymään läpi festareiden parhaita oluita, kunhan saan viikon aikana syntyneet reilut 400 olutarviota siirrettyä nettiin ...
Great British Beer Festival 2009
GBBF 2009 oli minulle ensimmäinen brittifestari, johon osallistuin. Lähdin matkaan maanantaina ja palasin sunnuntaina. Itse festarit kestivät tiistaista lauantaihin, tosin viimeiseen päivään ystävineni en osallistunut. Maanantaina tapasin iloisen seurueen kesken "pubiryöminnän" (engl. pub crawl). Pubiryöminnässä kävellään pitkin Lontoon katuja ja piipahdetaan jokaisessa vastaantulevassa pubissa tarkistamassa real ale -tarjonta. Keskustassa tämä tarkoittaa oluiden nauttimista parhaimmillaan (pahimmillaan?) noin 50 metrin välein. Seurueeseemme kuului isäntä Chris, tanskalaispariskunta Jan ja Charlotte, niin ikään tanskalainen Christian sekä suomalaiskaverini Patrik - kaikki Ratebeer.com:n aktiiveja. Ensimmäisen illan aikana tulikin jaettua muutama kymmenen half pintiä.
Chris oli ostanut minua varten festareille seasonal ticketin, lipun joka oikeuttaa sisäänpääsyyn joka päivä mukaan lukien tiistain ammattilaistunnit. Hintaa oli 23 puntaa (CAMRA:n jäsenille muutaman punnan edullisempi), joka on varsin maltillinen hinta tällaiseen tapahtumaan. Festarit alkoivat puolilta päivin Earl's Courtissa ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin jonottamaan. Kannattaakin ostaa lippu etukäteen netistä (sen voi tulostaa) ja tulla Earl's Courtin ulkopuolelle ainakin puoli tuntia ennen ovien avaamista. Tällöin varmistaa itselleen hyvän istumapaikan - etukäteen lipunostaneiden jono liikkui myös jouhevasti vaikka venyi useiden satojen metrien mittaiseksi ennen porttien avaamista.
Festareilla oluita tarjoillaan kolmessa koossa: pint, half pint ja kolmasosa pint. Joka koolle on oma lasinsa - paljon eri oluita maistelevan kannattaa ottaa nip eli kolmasosapintin lasi. Lasipantti on kolme puntaa ja sen saa takaisin halutessaan poislähtiessä. Oman seurueeni jäsenet toki otimme kaikki kaksi lasia per oluthörhö - on kätevämpää kun hakiessa toiselta puolelta salia saa kaksi annosta. Festarihalli on iso ja se jakautuu useisiin baaritiskeihin. Jokaisella tiskillä on oma teemansa, useimmilla se on jonkun tietyn alueen panimot: Skotlanti & Wales, Luoteis-Englanti jne. Muutamilla isoilla panimoilla kuten Fullers ja Hook Norton oli omat tiskinsä. Erikoistiskejä olivat myös Bar Noveau uutuuksille, Bar UnusuALE erikoisille real aleille ja Real Ale in Bottles pullotavaralle. Lisäksi ainakin meidän ryhmämme erikoismielenkiinnon kohteena oli BSF eli "kaiken maailman oluet". Oluiden hinnat 1/3 pintille olivat punnan molemmin puolin eli mitään ihan ilmaista olut ei enää Britanniassakaan ole.
Kaikki festareiden brittioluet olivat ns. elävää eli real alea, jota pullo-osaston ulkopuolella tarjoiltiin sekä käsipumpattuna että suoraan caskista valutettuna (ns. gravity). Oluiden valintaa helpottamaan tarjolla oli festareiden ohjelmavihkonen (maksoi kaksi puntaa mutta niitä lojui kyllä ilmaiseksikin siellä täällä), tämän lisäksi oluet olivat netissä hiukan hankalasti listattuna. Muun maailman oluiden baarin BSF:n vihkonen oli ilmainen. Real aleja taisi listattuna olla kaiken kaikkiaan reilut nelisensataa.
BSF:n eli "kaiken maailman oluiden" osastolla kaikki oluet eivät tietenkään olleet "real aleja". Osaston kärjen muodostivat kuitenkin gravity caskeista valutetut jenkkioluet. Vaikka edustettuna oli Sierra Nevadan kaltaisia isoja panimoja ja niin joukossa oli myös joitakin harvinaisia pieniä panimoravintoloita. Tavara oli pääosin laadukasta, eräs brown ale oli kylläkin pilalla. BSF:n oluiden muut kärkimaat olivat Belgia, Saksa, Tshekki, Hollanti sekä uusi nouseva olutmaa Italia. Lisäksi tarjolla oli muutama valkovenäläinen olut ja pari espanjalaista pienpanimotuotetta. BSF:llä myytiin paljon pullotavaraa, mutta jenkkien lisäksi myös muuta tynnyritavaraa oli runsaasti. Pari erikoisuutta pitää mainita: De Molenilta oli EBF:n tapaan pari isoa tammitynnyriä, toisessa oli tammitynnyrikypsytetty Blood, Sweat & Tearsin Brudladdichin maltaasta tehty versio ja Tsarina Esran Reserva -versio. Molemmat kuuluivat festareiden terävimpään kärkeen, erityisesti ensinmainittu oli häkellyttävä tuote ja sijoittuu kaikkien aikojen listallani korkealle. Bockorin belgipanimo tekee muun muassa Jacobins-nimellä limulambikkeja: festariyllärinä oli Bockorin Foederbier sekä limujen pohjatuotteena käytettävä Oude Lambiek. Jälkimmäistä on ilmeisesti aiemmin ollut tarjolla vain yhdellä pienellä belgifestarilla ennen tätä. Se oli todella hedelmäinen ja hapan, hieman Cantillonin tyyppinen suunsupistaja. Hyvää! Italialaiset olivat mukana suurella ryhmällä myös myyntipuolella. Pääosin italialaiset oluet olivat pullotavarana ja koska festareilta saa hienosti ostaa pulloja myös ulos niin ne maistelimme suurimmaksi osaksi Chrisin kotona useamman illan aikana.
Entäpä sitten brittioluet? CAMRA:n (Campaign For Real Ale) järjestämä GBBF antaa hyvän läpileikkauksen brittioluiden kirjoon, sillä tarjontaa on runsaasti kattaen kaikki klassiset englantilaistyylit golden alen, bitterin, stoutin, portterin, mildin jne. Panimot ovat mukana yleensä parilla tuotteellaan, joten niitäkin on lukumääräisesti paljon ja maantieteellisesti jakautuneena läpi Britannian. Jopa saaripanimot Jerseyltä, Guernseyltä, Mansaarelta ja Wrigthinsaarelta olivat festareilla. Mutta samalla festaria voidaan kritisoida paikoillaan pysymisestä: osallistuvilta panimoilta edellytetään vakiintunutta asemaa eli vaikkapa South East England baarissa et näe kahden viime vuoden aikana perustettuja panimoita. CAMRA myös ilmeisesti tilaa tiettyjen speksien mukaan oluet panimoilta - tämä vähentää mielenkiintoisten uusien kokeilujen määrää. Mutuna voisin sanoa, että 90% kaikista oluista edusti neljän prosentin molemmin puolin olevia golden aleja tai bittereitä. Se päivän 35. vaalea kevyt ale ole enää kovin jännittävä. Toki muutamia vahvempiakin bittereitä oli ja ne yleensä edustivatkin keskitasoa parempaa tarjontaa. Parhaat stoutit, portterit ja mildit nousivat myös esiin massasta. Tilannetta ei helpota se, että caskit eivät selvästikään ole samanlaisessa iskussa kuin hyvin hoidetussa pubissa. Muutama panimo oli sentään rohjennut käyttää uuden maailman humalia bittereissä.
Isojen panimoiden tiskejä lukuunottamatta tarjoiluhenkilökunta (ja muukin) oli vapaaehtoisia. Mielestäni jossain näin tiedon, että festareilla työskenteli 1000 vapaaehtoista. Tiskin takaa löytyikin oman seurueemme Christianin lisäksi muun muassa tuttuja ruotsalaisia oluthörhöjä. Vapaaehtoisille on hallin toisessa kerroksessa "staff bar", josta Christian kävi välillä tuomassa meille maistijaisia. Siellä olleet caskit nimittäin olivat eri oluita kuin virallisen festariohjelman tuotteet. Palvelu pelasikin melko jouhevasti, ruuhkaa oli lähinnä iltaisin, mutta silloinkin montaa minuuttia ei tarvinnut tiskeillä jonottaa. Oluen lisäksi ruokaa oli runsaasti erilaisissa muodoissa: pasteijoita, intialaista ruokaa, piiraita, hot dogeja, chipsejä yms yms. Tuttu skottipoika Craig tilasi 20 tuumaisen bratwurstin, jota mainostettiin Britannian pisimmäksi! Epäilemättä se myös sitä oli.
Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät melko samanlaisella kaavalla. Perjantaina viivyimme paikalla vain muutaman tunnin, koska suurin osa mielenkiintoisista oluista oli jo saatu. Jenkkicaskit kiersivät niin, että uusia oluita tuli tarjolle muutama per päivä. Etukäteislistalta olleista kylläkin jäi puuttumaan melko monta, joita ei perjantai-iltapäivään mennessä oltu nähty. Lauantaina emme enää viitsineet paikalle vääntäytyä. Tavallisesti moni olut onkin jo loppunut hyvissä ajoin. Eli suosittelen ensimmäisiä päiviä - viikonloppu nyt muutenkin on varmaan suosittu ja jonoja esiintyy alkuviikkoa enemmän.
Perjantaina menimme festareilta The White Horse -pubiin. Paikkaa voi suositella. Itsessään sen antaa hieman upscale ravintolan vaikutelman arvokkaalle paperille painettuine olutmenuineen, mutta tarjonta on mukava. Talon oluina lienevät Thornbridgen panimot tuotteet ja heillä onkin tarjota valtavirrasta poikkeavia oluita kuten Nelson Sauvin ale Kipling. Hanassa oli myös mm. Duvelia, Meantimen High Saisonia ja Stonen Smoked portterin vaniljapavuilla maustettua versiota. Pullotavaraa oli kiitettävästi, isoja belgipulloja ja Harvest Alen eri vuosikertoja. Valitettavasti osa pulloista ei ollut kovin tuoreita, kuten tilaamani Brooklyner Weisse.
Lauantai kuluikin sitten keskustassa. Boroughissa kannattaa ehdottomasti käydä The Market Porterissa. Tässä erittäin suositussa pubissa on melko varmasti Lontoon nopeiten vaihtuva real ale -valikoima. Tarjolla on tusinan verran real aleja ja rotaatio käy koko linjassa vähintään kerran päivässä. Me kävimme muualla ja palattuamme taisi olla aamun tarjonnasta jo parissa tunnissa vaihtunut kolme neljä tuotetta! The Market Porterin vieressä on katettu "kauppatori", jossa on Lontoon keskustan tärkein olutkauppa: Utobeer. Utobeer käsittää muutaman hyllyn, joilla on hyvä valikoima oluita ympäri maailman. Tarjolla oli muun muassa Huvilan oluita. Itselleni tarttui mukaan lähinnä BrewDogin oluita. Illaksi seurueemme osti muun muassa Chilen maapisteen ja Nogne O:n uutuuden, belgityylisen Tiger Tripelin. Samoilla nurkilla on pikkuruinen The Rake, josta saa real alejen ohella laajan valikoiman muitakin oluita. The Rakessa oli töissä skottiystävämme Tom (Ratebeerin MagicDave6). Rakella oli hanassa Harvest Alen vintage 2005:tä, Old Guardiania sekä kellarissa (ei vielä tarjolla, mutta saimme Tomilta maistijaiset) Sierra Nevadan Imperial Smoked Porter.
Viimeisen lauantai-iltana "kotioloissa" suoritetun maistelusession jälkeen olikin aika sunnuntaina heiluttaa hyvästit ja palata kotiin. Heathrowin kolmosterminaalissa ei ole pubia, joten siellä oli tyytyminen kahviin. Kuuden päivän "putken" jälkeen se tekikin hyvää.
Kirjoittelen tätä loppuun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suuntaamme kohti Berliiniä. Seuraavat pari päivää on näin viimeisen kesälomaviikon kunniaksi tarkoitus nauttia välillä pohjahiivaoluista. GBBF:stä todennäköisesti tulen vielä myöhemmin käymään läpi festareiden parhaita oluita, kunhan saan viikon aikana syntyneet reilut 400 olutarviota siirrettyä nettiin ...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
