Dark Horizon edition 1 postjoulumaistelu

Siitä kun olen viimeksi juonut Nøgne Ø Dark Horizon First Editionia on jo vierähtänyt hyvä tovi. Kaapissani on kuitenkin olutta möllöttänyt kutsuvasti vajaa laatikollinen, joten näin kun joulukin on jo ohi, on syytä nyt 2,5 vuotiaan oluen uudelleenarviointiin. Alkuperäiset arviothan olivat, että hyvä olut, mutta vielä liian makea. Pullo #975.

Väri on läpinäkymättömän musta/tummanruskea. Vaahto häviää nopeasti. Tuoksussa huomaa melko hyvin oluen korkean alkoholiprosentin (16 %). Mukana on myös hieman leivontasiirappimaista makeaa ja vaniljaa. Kaiken kaikkiaan tuoksu on muuttunut selvästi elokuusta 2007, jolloin kirjoitin tuoksussa olevan "tummia makeita hedelmiä, lakritsaa, kylmää kahvia ja jotain outoa aivan kuin sipulimaista mausteisuutta". Nyt paahteisuus on taittunut ja tilalle on tullut "vuosikerta barley winemaisia" piirteitä. Kun olut on saanut ilmaa lasissa riittävästi, tuoksusta alkaa löytää myös salmiakkia.

Maussa ei ole tapahtunut aivan yhtä radikaaleja muutoksia. Olut on edelleen makea, sitä tukevoittaa lämmittävä alkoholimaisuus, joka ei ole päällekäyvä kuten Second Editionissa. Kun makeus ja alkoholi häviävät, jäljelle jää mukavan paahteinen, hieman ehkä humalainen jälkimaku. Suuntuntu on portviinimäinen - DH1 muistuttaa ikäännyttyään enemmänkin barley winea kuin imperial stoutia.

Loistava olut, joka on kehittynyt vajaassa puolessatoista vuodessa jopa hiukan parempaan suuntaan. Palaamme asiaan tämän merkeissä ... ehkä ensi jouluna!

Aromi: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suuntuntu: 4/5
Kokonaisarvio: 16/20 = 4.0

Karhu Korpisavu

Sinebrychoff on omalta osaltaan astunut "erikoisolutbandwagoniin". Tosin olutharrastajan kannalta mistään maata mullistavasta ei ole kyse - vuoden alussa lanseerataan markkinoille Nikolain Tumma Vehnä (joka on lager) sekä nyt testipenkissä oleva savuolut, jonka vetonaulaksi on otettu panimon suosituin brändi eli Karhu.

Karhu Korpisavu tulee 0,33 litran pullossa ja pakkauksen ulkoasu muistuttaa normi-Karhua. Savulageriksi olut on vahvahko, alkoholia on peräti 6 %. Karvat nousevat pystyyn takaetiketin tuoteselostetta lukiessa: valmistusaineina ovat muun muassa tärkkelys ja aromi. Enpä kuitenkaan ihmettelisi vaikka normaaleissa Karhu-tuotteissakin olisi tuo sama tärkkelys prosessia helpottamassa. Aromille selityksen taas antaa uusin panimon asiakaslehti Niki, joka kertoo savun tulevan "luontaisesta savuaromista, joka on tehty polttamalla hikkoripuuta". Vai että oikein luontainen aromi ... oikeat savuoluet tehdään savumaltaasta. No, jos panimo tekee vehnäoluistaankin lagereita niin savumallaskin olisi kait liikaa vaadittu.

Olut on väriltään vaalean meripihkan värinen, ehkä hiukan vaalean lagerin kultaisuuteen kallellaan. Vaahto on tavallinen vaalea ja nopeasti haituva. Tuoksu ei ole kovin lupaava. Siitä voi aistia aavistuksen märkää puuta ja savua kun olut hieman lämpiää. Tähän sekoittuu vahvan lagerin makea, hieman hedelmäinen ja alkoholinen maltaisuus.

Korpisavu on maultaan hyvin makea. Makea siis verrattuna vaikkapa Tosi Vahvaan Karhuun tai nelosolueen. Makeus tuntuu tärkkelyksellä aikaan saadulta, se ei muistuta monien vahvojen lagereiden omenamaista hedelmäisyyttä vaan enemminkin sokerivettä. Maussa on myös ripaus savua, mutta vain nimeksi. Aivan kuin lisättynä olueen kuriositeetin vuoksi: "savuolut kuluttajille, jotka eivät oikeastaan pidä savuoluesta". Parhaiten sen maistaa makean alkupotkun jälkeen. Savuisuus on hetken siellä ja sitten se on poissa. Runko on yllättävänkin kevyt, lopussa Korpisavu on jopa vetinen. Vetisyyteen sekoittuu pahvista ja jyvämäistä maltaisuutta. Alkoholikaan ei tule läpi missään vaiheessa, se ehkä peittyyn oluen makeuteen.

Korpisavun suhteen odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta eipä olut päässyt yllättämäänkään ainakaan positiivisesti. Olut on helposti juotava, eikä aiheuta pahempia hylkimisreaktioita. Paitsi hylkimisreaktion kaupasta ostoskassiin. Eiköhän minulle riittänyt tämä yksi pullo Korpisavua.

Ratebeer-pisteet:

4/10 3/5 5/10 2/5 9/20 = 2.3

Testipenkissä Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition

Nyt sitä saa .. ainakin vielä vähän aikaa. Kovasti olutharrastajien keskuudessa odotettu Nøgne Ø Dark Horizonin toinen tuleminen on nyt tosi asia ja innokkaiden mallashuulien kaapissa pullot ovat olleet viime viikon puolesta välistä alkaen. Itse pääsin maistamaan 2. editionia ensimmäisen kerran jo European Beer Festivalilla Kööpenhaminassa, mutta uudelleenmaistaminen kotona hermeettisissä oloissa on aina tarpeen. Dark Horizon lienee parhaimmillaan vasta vuoden kypsytyksen jälkeen, mutta mikäli olut aikoo olla silloin huipulla, sen pitää olla maistuvaa nytkin. Siispä ei muuta kuin maistamaan.

Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition tulee tyylikkäässä mustassa peltirasiassa Goudenbandmaisesti käärepaperiin kääräistynä. Testikohteeksi valikoitui pullo numero #07780. Pullossa alkoholilukemaksi on annettu 16 % ... mustalla tussilla on peitettynä jotain - ilmeisesti virheellinen 17,5 %. Platoja väitetään olevan peräti 39, IBU:ja kohtaliset 65.

Nautin DH:ni hieman viilennettynä niin, että pullon saavuttaessa pohjansa, olut lienee lähellä huoneenlämpöä. Olut on hyvin tummanruskea, lähes läpinäkymätön, pintaan muodostuu espressovaahto, joka ei tosin ole kovin pitkäikäinen. Nuuhkaistaessa nenään pelmahtaa melkoinen raa'an alkoholin aromi. Se muistuttaa salmiakkikoskenkorvaa, mutta tehtynä 60-prosenttiseen vodkaan. Alkoholi peittää alleen tehokkaasti kaiken muun paitsi salmiakin ja makeamman Halvan lakritsipiippua muistuttavan aromin.

Yskänlääke. Se on ensimmäinen asia, jota ajattelen Tumman Horisontin ensi pisaroiden kaatuessa kurkkuuni. Salmiakinmakuisesta yskänlääkkeestä tulee mieleen tietenkin lapsuus ja keuhkoputkentulehdukset ja ikävät lääkärikäynnit ... Toisaalta tämä yskänlääke muistuttaa kovasti sitä salmiakkikossua! Tämän jälkeen alkoholi ottaa vallan makupaletissa ja iskee raakana kitalakeen. Kuin joisi raakaa vodkaa - onneksi premium-sellaista! Alkoholin tasaantuessa suuhun aukeaa tupakantuhkaa ja paahdettuja kahvipapuja. Eli enemmän sellaisia positiivisia tuntemuksia (ainakin jälkimmäinen), joita toivoo ikäännyttämisen tuovan esiin paremmin. Maussa on myös häivähdys samanlaista nestemäistä autonrengasta, joka tekee Mikkeller Blackistä käytännössä juomakelvottoman. Viime metreillä on aistittavissa myös pienen pieni makean lakritsan viivähdys. Ja tämän kaiken jälkeen kitalaki ja kieli ovat alkoholin puuduttamat.

Eli kannaattaako se oma Dark Horizon 2. edition -pullo avata nyt? Kyllä ja ei. Avaa, jos ostit koko laatikollisen tai enemmän. Silloin voit myöhemmin verrata kokemuksiasi ikäännytettyyn kehittyneeseen versioon, joka toivottavasti on monimuotoisempi ja juotavampi. Älä avaa, jos sinulla on Dark Horizonia vain pullo tai kaksi. Et varmaankaan halua tuhlata 13 euroa viinapommiin.

Ratebeer-pisteet tälle maistelulle:

Aromi: 6 Ulkonäkö: 4 Maku: 7 Suuntuntu: 2 Yleisarvio: 13 = 3.2

Uusi olut Sierra Nevadan vakiovalikoimaan

15. tammikuuta Sierra Nevada julkaisee uuden oluen, Sierra Nevada Torpedo Extra IPA:n. Torpedo on ensimmäinen uusi ympäri vuoden saatavilla oleva Sierra Nevada -olut sitten perustamisvuoden 1980. Torpedo kuvataan 7,4-prosenttiseksi IPA:n ja double IPA:n välimaastossa olevaksi aleksi, jonka katkerot liikkuvat 70-80 IBU:n maastossa.

Torpedoa on aiemmin ollut saatavilla hanatavarana rajoitetusti. Ratebeer on kuitenkin pitänyt aiempien vuosien keittoa SN Celebration Alen varianttina. Sen sijaan vuoden 2008 olut on omanaan Ratebeerillä ja sitä on ollut tarjolla muun muassa Göteborgissa Haketissa ja Bishops Armsissa. Uusi Torpedo on kuitenkin tehty eri humalasta kuin vuoden 2008 versio: siinä on käytetty Magnumia, Crystalia, Chinookia ja uutta Citra-humalaa.

TBonen kesäkiertue 2008: Tsekki-Slovakia-Unkari-Romania (osa 2)

Plzenin jälkeen seuraava matkakohde oli Tsekin toisen kuuluisa olutkaupunki eli České Budějovice. Budvarin panimolla ei tällä kertaa tullut käytyä vaan lyhyen yhden yön visiitin aikana lähinnä tutustuimme kaupungin kauniiseen keskustaan. Aivan torin reunalta löytyi myös paikka, jossa tarjolla oli Budweiser Budvar Kroužkovaný Ležák eli klassikon Kroužkovaný-versio. Kaupasta (Albert) tuli ostettua myös Budejovický Budvar Svetlé Výcepní Pivo 10°, joka on siis yleisemmän 12 Platon Budvarin 4%:n versio. Mielestäni tämä laimeampi pilsener on maukkaampi kuin kovasti nykyisin yliarvostettu Budvarin 12°.

České Budějovicea vilkkaampi olutkaupunki oli seuraava kohde Brno. Siellä pakollinen kohde oli panimoravintola Minipivovar Pegas, joka tarjoaa myös majoitusta. Ystävämme Per (omhper) oli aikoinaan saanut paikassa tylyä palvelua, meillä kaikki meni ok. Maistoin paikan neljää tarjolla ollutta olutta. Näistä varsinkin tumma (tmave) oli oikein pätevä tuote. Kävimme myös Starobrnon panimon nurkilla. Sen vieressä on iso "talon paikka", josta saa Starobrno Kvasnicové 13°:aa hanasta - paljon muuta hyvää tässä ravintelissa ei ollutkaan. Good Beer Guidesta kannattaa katsoa vinkkejä Brnohon, kaupungilla on paikkoja joissa on eri panimoiden valikoimaa laajasti tarjolla.

Tsekin jälkeen tullut Slovakia olikin olut mielessä melkoinen tason lasku. Vanha tuttu Kultainen fasaani edustaa selkeästi maan oluenpanon parhaimmistoa. Muuten tarjonta on tylsää ja jopa pahaa maitokauppalageria, joissa böömiläinen humala on muisto vain. Ensimmäinen kohteemme Slovakiassa oli Trencin, jossa oli menossa elokuvafestarit (Omar Sharif oli käynyt kaupungissa!). Trencinissä on kaunis vanha kaupunki ja hieno linna. Trencinin jälkeen suuntasimme Popradiin, josta käsin retkeilimme matkan pahimman vesisateen aikana Ylä-Tatran vuoristossa. Maisemat olivat huikeita - oluttarjonta vaisua. Kaupungilla oli sentään yksi hunajaviinikauppias, joka tarjosi "pystysimana" yhtä tuotteistaan muovimukista. Viimeinen kohde Slovakiassa oli Kosice, jonka oluttarjonta rajoittui käyntiin Lidlissä ja Tescossa. Steigerin 11 %-nen tumma oli sentään aivan kelpo juoma.

Slovakiasta teimme junalla yhden yön piston Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu 2000-luvun alusta, joten tärkeimmät nähtävyydet oli käyty läpi jo aiemmin. Aivan sattumalta tulin valinneeksi majapaikaksi saman hostellin kuin 8 vuotta aiemmin. Budapestissä toimii Kaltenberg Sörözö -panimoravintola, jonka oluet ovat unkarilaiseen yleiseen tasoon verrattuina aivan kelpo tavaraa. Ruokaravintolanakin pätevä paikka tarjosi tuolloin kahta omaa olutta - vaaleaa világosta ja tummaa barnaa. Ratebeer tarjosi panimoravintolaksi myös Pater Marcusta, mutta kyseessä on itse asiassa Tonavan lähellä oleva belgibaari, jolla on kaksi omaa Van Steenbergen valmistamaa talon olutta. Paikan belgilista on varsin hyvä, jos sattuu Budapestissä tulemaan belgioluen hinku. Hinnatkaan eivät olleet pahoja.

Budapestista matka jatkui kohti Romaniaa. Maa on kehittyvä, hyvä turistikohde, jossa on useita mielenkiintoisia keskiaikaisia kaupunkeja. Olutmielessä Romaniaa hallitsevat Ursus (=SAB Miller) ja Heineken, jotka ovat ostaneet suuren osan paikallisista pikkupanimoista itselleen. Olutmielessä Romaniakaan ei ole oikein mielenkiintoinen, vaaleat lagerit ovat samaa tasoa kurjien Unkari/Slovakia-oluiden kanssa. Muutama valopilkku tarjonnasta kuitenkin löytyi: Silva Strong Dark Beer on oikein pätevä 7% tumma pukki ja Ursus Black "juotava" stout (tai mikä sitten tyyliltään onkaan). Pikkukauppojen koluaminen Romaniassa kannatti: monesta paikasta löytyi aina se yksi maistamaton vaalea lager Smile Huippuna oli Bukarestista pienestä sivukujan kivijalkakaupasta keskellä heinäkuuta kylmäkaapista löytynyt yksinäinen talviolut Ciuc Winter. Bukarestin takaiskuihin kuului se, että paikka jossa piti olla panimoravintola, ei sitä ollutkaan, vain munalukot portilla. Netin perusteella paikka, Becker Bräu olisi nyttemmin muuttanut, status on vähän epäselvä vaikka omasta oluesta www-sivuilla onkin maininta.

Sellaista tällä kertaa hieman supistetusti, koska mistään oluen mekoista ei ollut kyse. Uusia tarinoita tuleekin varmaankin sitten ensi talven seikkailuista.

Stone, Jolly Pumpkin ja Nøgne Ø tekivät yhteistyöoluen

Panimomestarit Jolly Pumpkinilta ja Nøgne Ø:ta, Ron Jeffries ja Kjetil Jikiun, vierailivat Stonen panimolla ja tekivät yhdessä Stone panimomestari Mitch Steelen kanssa erikoisen lomakauden oluen. Yhdeksänprosenttinen Special Holiday Ale sisältää katajanmarjoja, eteläkalifornialaista "white sagea" (lienee tämä kasvi), kastanjoita, kuminansiemeniä ja paljon humalaa. Kjetil Jikiun on lupaillut olutta myös Skandinavian markkinoille ja Nøgne Ø:n kyseessä ollen se on yleensä tarkoittanut Suomessa vähintään Olutravintola Pikkulintua.

Panotapahtumasta on myös Stonella kuvattu haastattelu:

Äkäpukki pulloon

Porilainen panimoravintola Beer Hunters on aloittanut omien tuotteidensa pullotuksen. Ensimmäinen erä tehtiin alkuviikosta lainalaitteilla, mutta jatkoa seuraa kun saavat oman pullotuskoneensa Kanadasta Poriin.

Panimoravintolan ensimmäinen imperial stout, kehuja European Beer Festivalilla kerännyt savunmakuinen Äkäpukki on jatkossa saatavilla pullotavarana Beer Huntersista. Äkäpukki on kirjoitushetkellä Ratebeerin Suomen parhaat oluet listalla kolmantena. Äkäpukkia meni myös Kekri-juhliin Gallows Birdiin, Espooseen, mutta erittäin rajoitettu 12 pullon erä. Kekrillä on mukana hanatuotteena BH:n Muflonator. Muflonatorin uusin keitto on aiempia hieman makeampi.

Bongausretki Tampereelle

Tampereen expeditiolla Tuulensuussa Pikkulinnusta tarttui käteen tuttujen simojen lisäksi oli mm. Brains Dark, Samuel Smiths India Ale, Samuel Smiths Old Brewery Pale Ale ja Samuel Smiths Organic Lager. Lisäksi Diamondin Ruisolut on saanut uuden ilmeen ja nimen (Roggen Ruisolut). Odotuspuolella Tuulensuussa oli ainakin jo Turussa nähty Harviestoun Ola Dubh (12 Year Old).

Tempo Terracen kaapista bongattiin mm. espanjalainen Moritz ja brasilialainen Palma Louca. Gastropub Nordic tarjosi hanassaan Suomenlinnan Spitheadiä, Huvilan Joutsenta, Hollolan Tummaa ja Nokian Året Runtia. Konttorilla oli vielä muutamia Pikkulintu-jenkkejä jäljellä (Green Flashia ja Ballast Pointia ja taisipa siellä olla joku Averykin) - hanassa oli mm. Nynäshamns Yttre Gaarden.

Naamojen Saksa/Tsekki-omatuonneista oli vielä lähes kaikkia jäljellä.

Illan päätti muiden hörhöjen kanssa suoritettu tanskalaisten "omatuontioluiden" maistelu.

Ratebeer alhaalla

Ratebeerin "omistaja" otti vihdoin onkeensa ja otti Ratebeer.comin pois käytöstä toistaiseksi. Tietokanta oli sen verran pahoin saastunut, että saittia on turha pitää päällä ennen kuin ongelmat on saatu ratkaistua. Sinänsä en ole kuullut, että Ratebeeriltä olisi käyttäjille tullut mitään viruksia tai vastaavia. Enemminkin kyse oli spämmistä saitille. Jäämme odottamaan RB:n paluuta...

5081. Vakka-Suomen Prykmestar Savu

Oli ilahduttavaa, että länsirannikolle, Uuteenkaupunkiin saatiin taannoin uusi pienpanimo. Yrityksen vetäjätkin tuntuivat olevan asiallisia ja porilaislähtöinen panimomestari oli hankkinut kannuksensa Laitilan tuotteiden parista. Yritys starttasi aika otolliseen aikaan: pienpanimo-oluiden kiinnostus on selvästi nousussa ja pullotavarana VASP:n tuotteille on varmasti markkinarakoa vähittäiskaupoissa ja olutravintoloissa.

Valitettavasti itse oluet eivät ole olleet aivan niin kiinnostavia eivätkä laadukkaita kuin saattoi odottaa. En tiedä oliko tämä panimolta tietoinen valinta. Luulen kuitenkin, että kyse on uuden panimon synnytystuskista ja että parempaa on varmaankin tulossa. Nämät ensimmäiset tuotteetkin vaativat vielä uudelleentutustumista, sillä ainakin Pale Ale ja Pils vaikuttivat keskeneräiseltä. Schwarz oli jo kohtalainen.

Hyvissä Olutravintoloissa lokakuun olut on Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Savu. Ilahduttavaa, että VASP on päässyt näin nopeasti HYR:ien hanaan. Kuten nimi antaa odottaa, tuoksu on savuisen maltainen. Normaali hanakylmänä tuoksu tosin on melko hento. Suuntuntu oluessa on pehmeä ja kermaisempi kuin etukäteen saattoi odottaa. Maku on myös savuinen. Ei tämä mikään Schlenkerla ole, mutta savua on kuitenkin sen verran, että olut saa synninpäästön. Käytetty mallaskin on selvästi bambergilainen. Jäkimaussa nousee myös pieni humalainen puraisu. Onhan Savu hieman yksinkertainen ja helppo, mutta kuitenkin mukava jopa sessio-olut. Tätä voi kyllä juoda useammankin tuopin. Toistaiseksi VASP:n lupaavin tuote.

Ratebeer-pisteet:
7/10 4/5 7/10 3/5 13/20 3.4

Nøgne Ø Dark Horizon

Nøgne Ø Dark Horizonin kakkosversiota oli tarjolla EBF:ssä, jossa sen julkaistiin virallisesti. Tosin Norjassa sitä on epävirallisesti ollut tyrkyllä jo pitkin kesää - Second Editionin pullotus kun tapahtui jo tammikuussa. Pulloja on tehty kaikkiaan 12000 ja sitä pitäisi olla lähikuukausina saatavilla myös Suomessa, jotakin kautta (Alko ja/tai olutravintolat).

EBF:llä maistellessa päälimmäinen vaikutelma mikä oluesta jäi oli alkoholi. Tämä ei ole varsinainen ihme, sillä DH 2nd editionin alkoholiprosentti on peräti 17,5. Ei kovinkaan yllättäen maussa oli runsaasti lakritsaa ja kahvia sekä paahteisuutta. Liian tuoretta vielä sanoisin. No, Suomeen rantautuessaan olut on taas pikkuisen vanhempaa ja ehkä näin ollen tasapainoisempaa. Toivottavasti tulee ykkösversion tapaan normivalikoimaan, jotta saa ostettua laatikollisen kotiin.

Vielä ei ole Second Editioniakaan nähty Suomessa, kun uutiset kertovat jo kolmosversiosta. Tätä Third Editionia arvioidaan tuotettavan kaikkiaan 15000 pulloa ja sen pullotus tapahtuu joulukuussa. Mikäli sen kanssa menetellään samoin kuin kakkosen, julkaisu tapahtunee joskus ensi syksynä/loppukesästä.

Nøgne Ø:lta on tulossa uutuutena myös Double IPA, jota oli myös tarjolla festareilla. Tämä olut on tehty erityisesti Japanin markkinoille. En tosin olisi yllättynyt vaikka muutamia pulloja eksyisi esimerkiksi Pikkulintuun.

Sen sijaan kohutulle Nøgne Ø/Mikkeller-yhteistyölle puolukkalambic Tyttebærille ei kuulu kovin hyvää. Ilmeisesti syynä on se, että ... se ole kovin hyvää :) Tosin Nøgne Ø:n kaverit olivat EBF:llä sitä mieltä, että kyllä se vielä paranee, ehkä, ja julkaistaan "joskus".

European Beer Festival

Kävimme Äyräväisen Sepon kanssa Kööpenhaminassa European Beer Festivalilla. EBF oli laatuaan ensimmäinen, mutta koska tanskalaiset olivat harjoitelleet hommaa jo aiemmin keväisillä olutpäivillään, järjestelyt sujuivat pääosin hyvin.

Torstaina eli päivää ennen festareita vietimme iltaa Norrebron panimoravintolan viisivuotissynttäreillä. He tarjosivat synttäreiden kunniaksi joka tunti uuden oluen. Niistä osa oli vierailevien panimomestareiden luomuksia (mm. Christian ex-Olfabrikken), Amager oli tehnyt Norrebrolle kaksi olutta. Tunnin ensimmäiset 15 minuuttia synttäriolut oli ilmaista! Kuuden oluen jälkeen suuntasimme Olbareniin, joka on kivenheiton päässä Norrebrolta.

Perjantaina oli sitten ensimmäinen festaripäivä. Jonoa oli ennen porttien avaamista jo muutama sata metriä, mutta sisäänpääsy onnistui varsin kivuttomasti. EBF:llä on käytössä muoviset poletit (token), joita vastaan saa oluita pääosin desin maisteluannoksina (joitakin 5 cl). 100 kruunulla poletteja ostaessa annoksen hinnaksi tuli reilu euro, joten festarit eivät veroittaneet paljoa kukkaroa.

Festareiden oikeastaan ainoa huono puoli oli, että itse näyttelytilassa ei ollut istumapaikkoja ja seisomapöydätkin olivat kortilla. Istumapaikkoja oli hiukan kauempana ruokateltoissa, joissa osa reittaajista vietti aikaansa. Minä, Seppo ja austone seisoimme käytännössä kaikki kolme festaripäivää De Molenin ison Cuvée -tynnyrin vieressä, jossa oli sopiva tila vihoille ja lasille. Tuo olikin festareiden paras ständi, sillä De Molenin lisäksi siltä sai Mikkellerin ja Amagerin tuotteita sekä jenkkejä. Mikkeller julkaisi uusia oluita parin tunnin välein ja tavara oli pääosin huippulaadukasta. Amagerilta tuli muun muassa Amager Hr. Papso, Ratebeer-reittaaja Henrik Papsoen kunniaksi (10000. reittaus). Julkaisuhetkellä Henrik itse oli jakamassa annoksia. Mikkellerin tuotteita olivat muun muassa Beer Geekin Breakfast Stout versio, joka oli tehty vietnamilaisesta sivettikissojen ruuansulatuksen läpi kulkeneista kahvipavuista. Tuo on maailman kalleinta kahvia. Heillä oli myös samasta oluesta chili-suklaa-versio. Muita erikoisuuksia Mikkelleriltä olivat muun muassa Black hanasta ja punaviinimarjalambic. Muista osastoista mainittakoot Nogne O, joka tarjosi Dark Horizonin edition kakkosta hanasta. Suomipanimoiden huippua edusti Beer Huntersin Äkäpukki - tervainen ja savuinen imperial stout, jota festareiden jälkeen tulee saamaan pullosta. Epävirallisesti maisteltavana oli myös Huvilan Pesäpuuta. Joitakin ruotsalaisiakin oli yhdellä osastolla: esimerkiksi Närken Kaggenia olisi saanut hanasta. Itse maistelin Närkeltä !:n ja jonkun Ocean Bryggerietin tuotteen.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu eikä tule kauhean kalliiksi. Yövyimme Hotel Cabin Innissä. Näitä konseptihotelleita on Köpiksessäkin muutama. Hiukan ruotsinlaivamaiset hytit, mutta siistiä ja puhdasta muuten ja pääkaupungin hintatasoon nähden edullista.

Luultavasti tulee lähdettyä ensi syksynä uudelleen. Tarjonta on kuitenkin niin paljon monipuolisempaa Stockholm Beer and Whisky Festivalilla. Lisäksi kaupungin olutkaupat ja -baarit tarjoavat monipuolisia herkkuja.

Iskelmä

Iskelmä-olut on syntynyt Servaalin, Iskelmäradion ja Olvin yhteistyönä. Koska tämä luultavasti on sama kuin normi Olvi III niin arvioin sen tässä blogissani.

Olut tulee 4,5-prosentin vahvuisena puolen litran tölkissä. Väri on kauniin kullankeltainen, valkoinen vaahto häviää melko nopeasti, hiilihappoa tuntuu olevan runsaasti. Tuoksua hallitsee melko tyypilliseen suomalaislagereiden tapaan metallinen maltaisuus. Lisäksi Olville tyypillisesti tuoksussa on pehmeää makeutta, aivan kuin oluessa olisi käytetty maissia - no, tuoteseloste mainitsee ohratärkkelyksen, joka saattaa olla tuon makeuden lähde. Suuntuntuma on keskinkertaisen happoinen. Tuoksun tapaan makua hallitsee metallisia vivahteita saanut maltaisuus. Jälkimaku on lyhyt ja olut jättää suuhun vienon makeahkon maltaisuuden. Aivan kuin Iskelmäradio, tämä solahtaa nopeasti jättämättä mitään suurempia elämyksiä nauttijalleen. Iskelmäolutta voi kuitenkin suositella jääkaappikylmänä saunaolueksi ja ehkäpä vaikka grillimakkaran kera.

Tuoksu: 3/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 4/10
Suuntuntu: 2/5
Yleisarvio: 8/20
Yhteensä: 1.9

Kesäkiertuetarinaa osa 1

Tapanani on kiertää kesälomalla julkisia kulkuneuvoja käyttäen rinkka selässä Eurooppaa ja tämäkään kesä ei tehnyt poikkeusta. Tavoitteena on aina vierailla ainakin yhdessä uudessa maassa ja tällä kertaa tuo maa oli Romania. Tsekissä aiempi kokemus rajoittui Prahaan ja Slovakiassa Bratislavaan, joissa molemmissa tuli käytyä lyhyesti 2000-luvun alkupuolella.

Matkan suunnittelu alkoi oikeastaan siitä, että Ratebeerin vuosittainen kesätapaaminen oli tänä vuonna Plzenissä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Tämä olikin luonnollista yhdistää kesälomareissuun, koska RBESG:ssä oli mahdollista nauttia runsaasta valikoimasta harvinaisia oluita sekä tavata paljon vanhoja tuttuja (olin RBESG:ssä Köpiksessä vuonna 2005 ja Göteborgissa 2006). Ostin Finnairin lennot niin, että meno oli Prahaan ja paluu vajaa kolme viikkoa myöhemmin Bukarestista - yllätyksekseni tällainen paluu eri kaupungista -lippu ei ollut merkittävästi normaalia kalliimpi.

Prahassa aikaa oli vain yksi iltapäivä ja ilta. Eli aika oli käytettävä tehokkaasti hyväksi: kävin reittamassa Novometsky Pivovarin kaksi olutta (tuttu paikka mutta ennen Ratebeer-aikaa, joten "uusia" oluita minulle) sekä Pivovarsky Dumin 8 olutta, joista oli mahdollista tilata näppärä sampleri-lautanen. Tämän jälkeen tapasin Perin (RB omhper), jonka kanssa lähdimme kiertämään lisää paikkoja. Pivovar Bašta oli pikkuruinen brewpub, jonka valikoimassa oli kolme keskinkertaista, mutta juotavaa omaa tuotetta. Seuraavaksi piipahdimme Zlý Časyn hämärässä kellaripubissa. Yllätyksekseni heillä oli kylmäkaapissa mm. Lammin Sahtia ja joitakin muitakin kovin outoja oluita (taisi olla mm. Saaremaan Tuulik) - ilmeisesti jonkun Suomi-matkaajan jäljiltä. Zlý Časyssa on jatkuvasti vaihtuvia harvinaisuuksia hanassa, tällä kertaa Chodovarin 11°, Kocourin vehnäolut ja Rychtar Kvasnice 12° (=kvasnice, suodattamaton olut, johon on lisätty hiivaa)! Tämän jälkeen suuntasimme U Klokočnikaan, joka on Kácovin "house tap" Prahassa. Tarjolla oli kolmea panimon olutta, mm. Kácovin suodattamattomia tuotteita. Käytännössä suomalaiselle oluet olivat "ilmaisia", tuopin hinta 15-20 korunaa (25 korunaa = 1 euro). Täältä suuntasimme Perin kanssa keskustaan, jossa on aloittanut uusi panimoravintola Pražský Most U Valsů - heidän ainoa oma oluensa oli varsin tavanomainen 12° lager. Tämän lisäksi hanassa oli ainakin Rohozecin tumma 12°. Ilta päättyi Pivovarsky Klubilla, jota voi varauksetta suositella. Klubilla tapasimme tanskalaiset Kimin ja Jesperin (molemmat RB:llä), joiden kanssa innostuimme maistamaan mm. paikan kaikki alkoholittomat oluet ... Klubin hanatuotteet olivat myös harvinaisuuksia, mm. Žatec Xantho ja Dum Stepan Klasicky Cesky Lezak.

Seuraavana päivänä edessä oli junamatkan Plzeniin. Matkaseurana vaimon lisäksi olivat edellä mainitut Per ja tanskalaiset. Plzenin ensimmäisen päivän ohjelmassa oli vierailu uudessa Purkmistrin panimoravintolassa, jonne pääsee bussilla keskustasta. Valikoimassa oli kuusi tuotetta, joista osa oikeinkin hyviä - laadukas tsekkipanimo! Tämän jälkeen vierailimme Pilsner Urquellista tutulla Plzensky Prazdroj -panimolla. Panimovierailun yhteydessä saa maistella maailman parasta pilseneriä: tammitynnyrissä lageroitua suodattamatonta Pilsner Urquell Kvasnicovýa. Melkein sama tuote on tarjolla Na Parkanussa Plzenissä, mutta se ei ole tammitynnyristä. Ratebeer-porukalla (noin 35 henkeä) oli normi panimokierroksen jälkeen kunnia vierailla panimon edustustilassa, jossa toimii pikkuruinen koepanimo. Saimme juotavaksemme Plzensky Prazdrojin suklaastouttia, ruisstouttia ja red alea, joita ei siis ole kaupallisesti saatavilla. Osa ryhmästä oli onnistunut samaaan myös suodattamatonta Gambrinusta (ei kaupallisesti saatavilla)! Seuraava kohde oli uusi brewpub Plzenissä Minipivovar Na Rychtářce, jolla on yksi oma olut: 11-asteinen Lotr. Piipahdimme myös Plachetnice-nimisessä pubissa joka on Krusovice-pubi, hanasta on tarjolla mm. Mušketýria suodattamattomana versiona! Sitten suuntasimme Uncle Paya’siin, joka taaseen oli Bernardin pubi (ja valikoimassa suodattamatonta Bernardia ...). Ilta jatkui illallisella Vinarna Hrozenissa, johon oli Ratebeer-porukkaa varten hankittu 12 kegiä harvinaisia tsekkipienpanimo-oluita. Seuraavana päivänä lähdimme omalla bussilla Rodinný pivovar U Rybičekin panimoravintolaan, joka sijaitsee Stříbron kaupungissa. Valikoimassa on viisi kohtuullista olutta. Täältä siirryimme Pivní Studio Modrý Abbé -nimiseen olutravintolaan Klatovyn kaupungissa. Siellä porukalle oli järjestetty hauska yhdeksän oluen sokkomaistelu. Pubin vakiovalikoimaan kuuluu Platanin ja Koutskán oluita sekä itsetehtyä maukasta PIVola-nimistä kaljaa (nefiltrované černé nealkopivo). Paikan www-sivut: http://modryabbe.wz.cz/ .Tämän jälkeen vuorossa oli taas uusi kylä ja uusi panimoravintola: Modrá Hvězda, jossa saimme tylyä palvelua ja kuutta talon olutta. Erikoisuus oli peräti 23° platon yhdeksänprosenttinen balttiportteri. Ilta päättyi Plzenin viimeiseen panimoravintolaan U Rytířeen, jolla on kaksi omaa (toisiaan muistuttavaa) olutta. Paikka on hiukan keskustan ulkopuolella, mutta helposti raitiovaunulla saavutettavissa. RBESG:n kolmas päivä oli omistettu perinteiselle Grand Tastingille, joka toimii nyyttikestiperiaatteella: jokainen tuo mukanaan hyviä ja/tai harvinaisia oluita, joita maistellaan kiivaalla tahdilla muiden kanssa jakaen. Yleensä RB:n "nyyttikesteissä" tapaa olla todella harvinaisia oluita - Good Beer Guide Praguen -kirjoittaja Evan Rail vieraili paikalla ja kirjoitti siitä omaan blogiinsa: http://www.praguemonitor.com/beer/2008/0...ring-2008/ (kuviin pääsi myös yours truly vihreässä Panimoravintola Beer Huntersin t-paidassa).

jatkuu ...

Kyllä ruotsalaisten kelpaa

Monks Cafe E-news #28

Vi kommer att leverera 1.000 flaskor av Pannepot Grand Reserva 2005 till Systembolaget för försäljning med start 16 juni. Den kommer att säljas bla. På Systembolaget på Regeringsgatan.

http://www.ratebeer.com/beer/struise-pannepot-grand-reserva-oak-aged/83305/

Helsinki Beer Festival 2008

Helsinki Beer Festivalia vietettiin viime viikonloppuna Kaapelitehtaalla, tällä kertaa tanskalaiset pienpanimot -teemalla. Teemana tanskalaiset olivat hyvä valinta ja paikalle oli saatu myös muutaman mielenkiintoisen panimon edustajat (Djaevlebrygistä Äyräväisen Seppo teki hienon raportin).

Muuten mentiin kuta kuinkin vanhalla linjalla, suurempia uudistuksia ei ollut tapahtunut ja ainakaan aiempien vuosien kritiikistä ei oltu opittu. Ihmettelen, jos kenenkään mielestä esimerkiksi The Flaming Sideburnsin keikka oli hieno ja festareille sopiva perjantai-iltana? Tokihan haluan nauttia oluesta pimeässä niin, ettei minun tarvitse keskustella kavereiden kanssa samalla.

Oluiden hintataso oli myöskin tähtitieteellinen. Kotimaiset tuotteet olivat vielä siedettävät ja hanatuotteista sai 2 desin annoksia, mutta teemaoluet eli tanskalaiset pienpanimotuotteet maksoivat suurin osa yli 10 euroa pullo - varmastikin liikaa tavallisen kuluttajan kukkarolle, joka ei olutbongarin tapaan "joidu" maistamaan kaikkia oluita. Hinnat olivat osittain ymmärrettäviä, koska laatuoluista monet maksavat Tanskassakin paljon, mutta kun niistä bulkkiluokan tanskalaisistakin joutui joissakin tapauksissa pulittamaan kaksinumeroisen summan euroja. Ainoa ratkaisu tähän olisi se, että pulloistakin olisi mahdollisuus saada maisteluannoksia - ennen wanhaan tällaista vielä harrastettiinkin.

Messupaikkojen vuokrahinnatkin ovat ilmeisesti kohtuullisen korkeat päätellen siitä, että monet suomalaiset pienpanimot olivat yhdistäneet voimansa yhden ständin alle. Oli kuitenkin mukavaa, että esimerkiksi Mustiala ja Hollolan Hirvi olivat paikalla edes oluiden muodossa. Ammattilaistunneilla bongasin "VASP"-paitoja - ensi vuonna saattaakin olla uutta kotimaista tarjontaa messuilla Varsinais-Suomen Panimon muodossa. Ehkäpä saamme myös uuden helsinkiläispanimon siihen mennessä?

En ole ainoa, joka haikailee laadukkaan musiikittoman oluttapahtuman perään. Pikkulintu+Novovin+ muutama muu maahantuoja + kegejä kotimaisilta pienpanimoilta ...Valitettavasti ei vaan taida onnistua Suomessa nykyresursseilla. SOPP taitaakin olla olemassa olevista tapahtumista lähimpänä tätä ideaalia.

Koff Lite

Jos oli "uusi Lahden Sininen" suuri pettymys niin Koff Liten jälkeen olen sanaton. Jopa Bud Litessä oli enemmän makua kun tässä Koffin "olutkulttuurin" ilmentymässä. Koff Liten jälkeen aukesi Carlsberg Lite - eipä lauluja lauleta siitäkään, mutta ohranjyvän mitalla voitti kotimaisen verrokkinsa.

http://www.ratebeer.com/beer/sinebrychoff-koff-lite/86023/10233/
http://www.ratebeer.com/beer/carlsberg-lite/85931/10233/

Panimoravintola Beer Hunters täyttää ylihuomenna tiistaina 10 vuotta!

Vuoden 2007 oluet

Tämä tulee hieman myöhään, mutta tässä viime vuoden 1096:sta maistetusta oluesta parhaat eli Top 10:

1) North Coast 10th Anniversary Barrel-Aged Old Rasputin
Tätä herkkua löytää Akkuratista, Tukholmasta - kovaan hintaan. Normiversiokin on loistava ja tämä ponkaisi viime vuonna all time listani viidennelle sijalle.

2) Weihenstephaner Korbinian
Weihenstephanin dobbelbock! Jostain syystä tätä ei saa ainakaan vielä Suomesta. Celebratorin kanssa tuplapukkien aatelia.

3) Firestone Walker 10
"Blend of barleywine, imperial stout, imperial brown, and double IPA aged in Old Fitzgerald Barrels." kertonee kaiken tarpeellisen. Nautittu kesällä Petolahden sessioissa.

4) Schneider Aventinus Weizen-Eisbock
Aventinuksen hardcore-versio löytyi pullona Schneiderin "panimoravintolasta" Münchenistä.

5) Samuel Smiths Imperial Stout
Samuel Smithejä alkoi tulla maahan vuoden 2007 aikana (uudelleen). Impyn lisäksi Oatmeal Stout on maailmanluokan olut.

6) BFM Abbaye de Saint Bon-Chien 2006
Petolahden sessioissa nautittu loistelias sveitsiläinen pienpanimotuote, 11 % flaamilaistyyppinen hapan ale.

7) Victory Storm King Imperial Stout
Huippupanimon 9,1 % tasapainoinen impy. Maisteltu Vaasa-sessioissa.

8) Bear Republic Racer 5
Maukas hedelmäinen ja persoonallinen IPA kalifornialaispanimolta. Tässä on käytetty Columbus-humalaa ja IBU:ja on 69. Vaasan sessioiden satoa.

9) Harveys Elizabethan Ale
Kompleksinen, erinomainen barley wine. Löydettu Olutravintola Pikkulinnusta.

10) Nils Oscar Julöl 2000
Seitsenvuotiaana Vaasa-sessioissa nautittu jouluolut. Tämä vuosikerta on ikääntynyt loistavasti.

Yhtään belgiä ei mahtunut listalle!