Nyt sitä saa .. ainakin vielä vähän aikaa. Kovasti olutharrastajien keskuudessa odotettu Nøgne Ø Dark Horizonin toinen tuleminen on nyt tosi asia ja innokkaiden mallashuulien kaapissa pullot ovat olleet viime viikon puolesta välistä alkaen. Itse pääsin maistamaan 2. editionia ensimmäisen kerran jo European Beer Festivalilla Kööpenhaminassa, mutta uudelleenmaistaminen kotona hermeettisissä oloissa on aina tarpeen. Dark Horizon lienee parhaimmillaan vasta vuoden kypsytyksen jälkeen, mutta mikäli olut aikoo olla silloin huipulla, sen pitää olla maistuvaa nytkin. Siispä ei muuta kuin maistamaan.
Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition tulee tyylikkäässä mustassa peltirasiassa Goudenbandmaisesti käärepaperiin kääräistynä. Testikohteeksi valikoitui pullo numero #07780. Pullossa alkoholilukemaksi on annettu 16 % ... mustalla tussilla on peitettynä jotain - ilmeisesti virheellinen 17,5 %. Platoja väitetään olevan peräti 39, IBU:ja kohtaliset 65.
Nautin DH:ni hieman viilennettynä niin, että pullon saavuttaessa pohjansa, olut lienee lähellä huoneenlämpöä. Olut on hyvin tummanruskea, lähes läpinäkymätön, pintaan muodostuu espressovaahto, joka ei tosin ole kovin pitkäikäinen. Nuuhkaistaessa nenään pelmahtaa melkoinen raa'an alkoholin aromi. Se muistuttaa salmiakkikoskenkorvaa, mutta tehtynä 60-prosenttiseen vodkaan. Alkoholi peittää alleen tehokkaasti kaiken muun paitsi salmiakin ja makeamman Halvan lakritsipiippua muistuttavan aromin.
Yskänlääke. Se on ensimmäinen asia, jota ajattelen Tumman Horisontin ensi pisaroiden kaatuessa kurkkuuni. Salmiakinmakuisesta yskänlääkkeestä tulee mieleen tietenkin lapsuus ja keuhkoputkentulehdukset ja ikävät lääkärikäynnit ... Toisaalta tämä yskänlääke muistuttaa kovasti sitä salmiakkikossua! Tämän jälkeen alkoholi ottaa vallan makupaletissa ja iskee raakana kitalakeen. Kuin joisi raakaa vodkaa - onneksi premium-sellaista! Alkoholin tasaantuessa suuhun aukeaa tupakantuhkaa ja paahdettuja kahvipapuja. Eli enemmän sellaisia positiivisia tuntemuksia (ainakin jälkimmäinen), joita toivoo ikäännyttämisen tuovan esiin paremmin. Maussa on myös häivähdys samanlaista nestemäistä autonrengasta, joka tekee Mikkeller Blackistä käytännössä juomakelvottoman. Viime metreillä on aistittavissa myös pienen pieni makean lakritsan viivähdys. Ja tämän kaiken jälkeen kitalaki ja kieli ovat alkoholin puuduttamat.
Eli kannaattaako se oma Dark Horizon 2. edition -pullo avata nyt? Kyllä ja ei. Avaa, jos ostit koko laatikollisen tai enemmän. Silloin voit myöhemmin verrata kokemuksiasi ikäännytettyyn kehittyneeseen versioon, joka toivottavasti on monimuotoisempi ja juotavampi. Älä avaa, jos sinulla on Dark Horizonia vain pullo tai kaksi. Et varmaankaan halua tuhlata 13 euroa viinapommiin.
Ratebeer-pisteet tälle maistelulle:
Aromi: 6 Ulkonäkö: 4 Maku: 7 Suuntuntu: 2 Yleisarvio: 13 = 3.2
maanantaina, marraskuuta 24, 2008
tiistaina, marraskuuta 18, 2008
Uusi olut Sierra Nevadan vakiovalikoimaan
15. tammikuuta Sierra Nevada julkaisee uuden oluen, Sierra Nevada Torpedo Extra IPA:n. Torpedo on ensimmäinen uusi ympäri vuoden saatavilla oleva Sierra Nevada -olut sitten perustamisvuoden 1980. Torpedo kuvataan 7,4-prosenttiseksi IPA:n ja double IPA:n välimaastossa olevaksi aleksi, jonka katkerot liikkuvat 70-80 IBU:n maastossa.
Torpedoa on aiemmin ollut saatavilla hanatavarana rajoitetusti. Ratebeer on kuitenkin pitänyt aiempien vuosien keittoa SN Celebration Alen varianttina. Sen sijaan vuoden 2008 olut on omanaan Ratebeerillä ja sitä on ollut tarjolla muun muassa Göteborgissa Haketissa ja Bishops Armsissa. Uusi Torpedo on kuitenkin tehty eri humalasta kuin vuoden 2008 versio: siinä on käytetty Magnumia, Crystalia, Chinookia ja uutta Citra-humalaa.
Torpedoa on aiemmin ollut saatavilla hanatavarana rajoitetusti. Ratebeer on kuitenkin pitänyt aiempien vuosien keittoa SN Celebration Alen varianttina. Sen sijaan vuoden 2008 olut on omanaan Ratebeerillä ja sitä on ollut tarjolla muun muassa Göteborgissa Haketissa ja Bishops Armsissa. Uusi Torpedo on kuitenkin tehty eri humalasta kuin vuoden 2008 versio: siinä on käytetty Magnumia, Crystalia, Chinookia ja uutta Citra-humalaa.
maanantaina, marraskuuta 17, 2008
TBonen kesäkiertue 2008: Tsekki-Slovakia-Unkari-Romania (osa 2)
Plzenin jälkeen seuraava matkakohde oli Tsekin toisen kuuluisa olutkaupunki eli České Budějovice. Budvarin panimolla ei tällä kertaa tullut käytyä vaan lyhyen yhden yön visiitin aikana lähinnä tutustuimme kaupungin kauniiseen keskustaan. Aivan torin reunalta löytyi myös paikka, jossa tarjolla oli Budweiser Budvar Kroužkovaný Ležák eli klassikon Kroužkovaný-versio. Kaupasta (Albert) tuli ostettua myös Budejovický Budvar Svetlé Výcepní Pivo 10°, joka on siis yleisemmän 12 Platon Budvarin 4%:n versio. Mielestäni tämä laimeampi pilsener on maukkaampi kuin kovasti nykyisin yliarvostettu Budvarin 12°.
České Budějovicea vilkkaampi olutkaupunki oli seuraava kohde Brno. Siellä pakollinen kohde oli panimoravintola Minipivovar Pegas, joka tarjoaa myös majoitusta. Ystävämme Per (omhper) oli aikoinaan saanut paikassa tylyä palvelua, meillä kaikki meni ok. Maistoin paikan neljää tarjolla ollutta olutta. Näistä varsinkin tumma (tmave) oli oikein pätevä tuote. Kävimme myös Starobrnon panimon nurkilla. Sen vieressä on iso "talon paikka", josta saa Starobrno Kvasnicové 13°:aa hanasta - paljon muuta hyvää tässä ravintelissa ei ollutkaan. Good Beer Guidesta kannattaa katsoa vinkkejä Brnohon, kaupungilla on paikkoja joissa on eri panimoiden valikoimaa laajasti tarjolla.
Tsekin jälkeen tullut Slovakia olikin olut mielessä melkoinen tason lasku. Vanha tuttu Kultainen fasaani edustaa selkeästi maan oluenpanon parhaimmistoa. Muuten tarjonta on tylsää ja jopa pahaa maitokauppalageria, joissa böömiläinen humala on muisto vain. Ensimmäinen kohteemme Slovakiassa oli Trencin, jossa oli menossa elokuvafestarit (Omar Sharif oli käynyt kaupungissa!). Trencinissä on kaunis vanha kaupunki ja hieno linna. Trencinin jälkeen suuntasimme Popradiin, josta käsin retkeilimme matkan pahimman vesisateen aikana Ylä-Tatran vuoristossa. Maisemat olivat huikeita - oluttarjonta vaisua. Kaupungilla oli sentään yksi hunajaviinikauppias, joka tarjosi "pystysimana" yhtä tuotteistaan muovimukista. Viimeinen kohde Slovakiassa oli Kosice, jonka oluttarjonta rajoittui käyntiin Lidlissä ja Tescossa. Steigerin 11 %-nen tumma oli sentään aivan kelpo juoma.
Slovakiasta teimme junalla yhden yön piston Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu 2000-luvun alusta, joten tärkeimmät nähtävyydet oli käyty läpi jo aiemmin. Aivan sattumalta tulin valinneeksi majapaikaksi saman hostellin kuin 8 vuotta aiemmin. Budapestissä toimii Kaltenberg Sörözö -panimoravintola, jonka oluet ovat unkarilaiseen yleiseen tasoon verrattuina aivan kelpo tavaraa. Ruokaravintolanakin pätevä paikka tarjosi tuolloin kahta omaa olutta - vaaleaa világosta ja tummaa barnaa. Ratebeer tarjosi panimoravintolaksi myös Pater Marcusta, mutta kyseessä on itse asiassa Tonavan lähellä oleva belgibaari, jolla on kaksi omaa Van Steenbergen valmistamaa talon olutta. Paikan belgilista on varsin hyvä, jos sattuu Budapestissä tulemaan belgioluen hinku. Hinnatkaan eivät olleet pahoja.
Budapestista matka jatkui kohti Romaniaa. Maa on kehittyvä, hyvä turistikohde, jossa on useita mielenkiintoisia keskiaikaisia kaupunkeja. Olutmielessä Romaniaa hallitsevat Ursus (=SAB Miller) ja Heineken, jotka ovat ostaneet suuren osan paikallisista pikkupanimoista itselleen. Olutmielessä Romaniakaan ei ole oikein mielenkiintoinen, vaaleat lagerit ovat samaa tasoa kurjien Unkari/Slovakia-oluiden kanssa. Muutama valopilkku tarjonnasta kuitenkin löytyi: Silva Strong Dark Beer on oikein pätevä 7% tumma pukki ja Ursus Black "juotava" stout (tai mikä sitten tyyliltään onkaan). Pikkukauppojen koluaminen Romaniassa kannatti: monesta paikasta löytyi aina se yksi maistamaton vaalea lager Smile Huippuna oli Bukarestista pienestä sivukujan kivijalkakaupasta keskellä heinäkuuta kylmäkaapista löytynyt yksinäinen talviolut Ciuc Winter. Bukarestin takaiskuihin kuului se, että paikka jossa piti olla panimoravintola, ei sitä ollutkaan, vain munalukot portilla. Netin perusteella paikka, Becker Bräu olisi nyttemmin muuttanut, status on vähän epäselvä vaikka omasta oluesta www-sivuilla onkin maininta.
Sellaista tällä kertaa hieman supistetusti, koska mistään oluen mekoista ei ollut kyse. Uusia tarinoita tuleekin varmaankin sitten ensi talven seikkailuista.
České Budějovicea vilkkaampi olutkaupunki oli seuraava kohde Brno. Siellä pakollinen kohde oli panimoravintola Minipivovar Pegas, joka tarjoaa myös majoitusta. Ystävämme Per (omhper) oli aikoinaan saanut paikassa tylyä palvelua, meillä kaikki meni ok. Maistoin paikan neljää tarjolla ollutta olutta. Näistä varsinkin tumma (tmave) oli oikein pätevä tuote. Kävimme myös Starobrnon panimon nurkilla. Sen vieressä on iso "talon paikka", josta saa Starobrno Kvasnicové 13°:aa hanasta - paljon muuta hyvää tässä ravintelissa ei ollutkaan. Good Beer Guidesta kannattaa katsoa vinkkejä Brnohon, kaupungilla on paikkoja joissa on eri panimoiden valikoimaa laajasti tarjolla.
Tsekin jälkeen tullut Slovakia olikin olut mielessä melkoinen tason lasku. Vanha tuttu Kultainen fasaani edustaa selkeästi maan oluenpanon parhaimmistoa. Muuten tarjonta on tylsää ja jopa pahaa maitokauppalageria, joissa böömiläinen humala on muisto vain. Ensimmäinen kohteemme Slovakiassa oli Trencin, jossa oli menossa elokuvafestarit (Omar Sharif oli käynyt kaupungissa!). Trencinissä on kaunis vanha kaupunki ja hieno linna. Trencinin jälkeen suuntasimme Popradiin, josta käsin retkeilimme matkan pahimman vesisateen aikana Ylä-Tatran vuoristossa. Maisemat olivat huikeita - oluttarjonta vaisua. Kaupungilla oli sentään yksi hunajaviinikauppias, joka tarjosi "pystysimana" yhtä tuotteistaan muovimukista. Viimeinen kohde Slovakiassa oli Kosice, jonka oluttarjonta rajoittui käyntiin Lidlissä ja Tescossa. Steigerin 11 %-nen tumma oli sentään aivan kelpo juoma.
Slovakiasta teimme junalla yhden yön piston Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu 2000-luvun alusta, joten tärkeimmät nähtävyydet oli käyty läpi jo aiemmin. Aivan sattumalta tulin valinneeksi majapaikaksi saman hostellin kuin 8 vuotta aiemmin. Budapestissä toimii Kaltenberg Sörözö -panimoravintola, jonka oluet ovat unkarilaiseen yleiseen tasoon verrattuina aivan kelpo tavaraa. Ruokaravintolanakin pätevä paikka tarjosi tuolloin kahta omaa olutta - vaaleaa világosta ja tummaa barnaa. Ratebeer tarjosi panimoravintolaksi myös Pater Marcusta, mutta kyseessä on itse asiassa Tonavan lähellä oleva belgibaari, jolla on kaksi omaa Van Steenbergen valmistamaa talon olutta. Paikan belgilista on varsin hyvä, jos sattuu Budapestissä tulemaan belgioluen hinku. Hinnatkaan eivät olleet pahoja.
Budapestista matka jatkui kohti Romaniaa. Maa on kehittyvä, hyvä turistikohde, jossa on useita mielenkiintoisia keskiaikaisia kaupunkeja. Olutmielessä Romaniaa hallitsevat Ursus (=SAB Miller) ja Heineken, jotka ovat ostaneet suuren osan paikallisista pikkupanimoista itselleen. Olutmielessä Romaniakaan ei ole oikein mielenkiintoinen, vaaleat lagerit ovat samaa tasoa kurjien Unkari/Slovakia-oluiden kanssa. Muutama valopilkku tarjonnasta kuitenkin löytyi: Silva Strong Dark Beer on oikein pätevä 7% tumma pukki ja Ursus Black "juotava" stout (tai mikä sitten tyyliltään onkaan). Pikkukauppojen koluaminen Romaniassa kannatti: monesta paikasta löytyi aina se yksi maistamaton vaalea lager Smile Huippuna oli Bukarestista pienestä sivukujan kivijalkakaupasta keskellä heinäkuuta kylmäkaapista löytynyt yksinäinen talviolut Ciuc Winter. Bukarestin takaiskuihin kuului se, että paikka jossa piti olla panimoravintola, ei sitä ollutkaan, vain munalukot portilla. Netin perusteella paikka, Becker Bräu olisi nyttemmin muuttanut, status on vähän epäselvä vaikka omasta oluesta www-sivuilla onkin maininta.
Sellaista tällä kertaa hieman supistetusti, koska mistään oluen mekoista ei ollut kyse. Uusia tarinoita tuleekin varmaankin sitten ensi talven seikkailuista.
tiistaina, marraskuuta 11, 2008
Stone, Jolly Pumpkin ja Nøgne Ø tekivät yhteistyöoluen
Panimomestarit Jolly Pumpkinilta ja Nøgne Ø:ta, Ron Jeffries ja Kjetil Jikiun, vierailivat Stonen panimolla ja tekivät yhdessä Stone panimomestari Mitch Steelen kanssa erikoisen lomakauden oluen. Yhdeksänprosenttinen Special Holiday Ale sisältää katajanmarjoja, eteläkalifornialaista "white sagea" (lienee tämä kasvi), kastanjoita, kuminansiemeniä ja paljon humalaa. Kjetil Jikiun on lupaillut olutta myös Skandinavian markkinoille ja Nøgne Ø:n kyseessä ollen se on yleensä tarkoittanut Suomessa vähintään Olutravintola Pikkulintua.
Panotapahtumasta on myös Stonella kuvattu haastattelu:
Panotapahtumasta on myös Stonella kuvattu haastattelu:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)