Ensinnäkin ... onnea Heikkisen Mikalle Hyvä Tuomas -tittelin johdosta! Tuo on oluthörhöpiireissä suurin arvonimi, jonka voi saada. Alle nelikymppisenä hieno saavutus :)
Mufloni Rakaun hanaversion kävin maistamassa sunnuntaina Beer Hunterissa. Kyseessä on 4,5-prosenttinen tummahko pale ale (oksymoron?), jossa on käytetty ensimmäistä kertaa Suomessa uusiseelantilaista Rakau-humalaa. Kuparinruskeassa oluessa on tuoksussa puumaista kuivuutta ja eksoottisia hedelmiä kuten mangoa ja passionhedelmää. Tuoksu ei ole kovin voimakas, ei ainakaan huumaava parhaiden Nelson Sauvin -humaloitujen tuotosten tapaan. Olut on rungoltaan kevyt ja hiilihappoa on maltillisesti. Maussa on karamellimallasta, puumaisuutta sekä jälleen etelän hedelmiä kuten kiiviä, passionhedelmää ja mangoa. Rakaussa on selvä sukulaisuus Nelson Sauviniin ja Mufloni NZPA:han, mutta maku on vähemmän hedelmäinen ja voimakas. Mufloni Rakau on miellyttävä sessiojuoma, jossa katkerot eivät varmasti pelästytä tavan oluennauttijaakaan.
Tänään otin käsittelyyn Rakaun pullotetun version. Sen punaetikettinen muoto on toisin kuin hanaveljensä suodattamaton. Väriltään olut on samea ja tumman punertavanruskea. Tuoksu on varsin hiivainen ja jopa navettamainen, humalan hedelmäisyys ei pääse esiin. Sama vaivaa hieman makuakin. Runko tuntuu tuhdimmalta kuin hanaversiossa, mutta hiiva tuo makuun hieman tunkkaisuutta. Oluessa on mukavaa rapsakkuutta. Maussa puumaiset (tuore paju) piirteet korostuvat eksoottisuuden hävitessä taka-alalle. Luultavasti hanaversiona olisi raikkaampi, vaikkei tämäkään pahaa ole. Humaloinnin katkeruus paikkaa muita puutteita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti