Pari viikonloppua on mennyt lähimatkailussa - näissä tosin olut ei ole ollut kovin merkittävässä roolissa. Kaksi viikkoa sitten tein kolmen yön reissun Maarianhaminaan, jossa maailman valiot ottelivat rantalentopallon eli beach volleyn maailmancupin merkeissä. Kovin vaisua oli paikallinen oluttarjonta, paikallinen K-markettikin tarjosi ehkä kymmentä olutmerkkiä. Viimeisenä aamuna ennen poislähtöä oli aikaa tarkistaa oman hotellin Park Alandian baarin tarjonta ja yllätys oli positiivinen. Hanatavarana tarjoiltiin muistaakseni kolmea erilaista (paikallista) Stallhagenin tuotetta ja erikoisolutvalikoima oli pieni, mutta mielenkiintoinen - hankintaväylä oli selvästi Ruotsista kotimaan mantereen sijaan. Aloitin aamun Suomessa vielä näkemättömällä Flying Dog Raging Bitchillä.
Sen jälkeen katse kohtasi kaapissa jopa maistamattoman oluen: islantilaisen Ölvisholt Skjálftin, joiltakin kovia arvioita saanut vaalea lager oli korkeintaan tyydyttävä, joka tosin keskimääräiseen islantilaistasoon nähden lienee kehu. Muita baarin valikoiman tuotteita oli mm. Bedärö Bitter ja Landsort Lager.
Viime viikonlopun matka suuntautui Tallinnaan. Sekään ei ollut olutorientoitunut riento, mutta sen verran pidin koherenttia tasoa yllä, että kaikki kahden päivän aikana nautitut oluet olivat Saku Tumea totaalimäärän oltua kuitenkin yli kymmenen :) Pitkästä aikaa kävin Tallinnan Stockmannilla ja vaikka "haluan ostaa"-listalla olleita siellä aiemmin tavattuja kreikkalaisen Craft Breweryn tuotteita ei enää ollutkaan niin pikkureppuun "joutui" sullomaan toistakymmentä ennen maistamatonta olutta. Pari saksalaista taisi vielä jäädä hyllyynkin. Nämä uudet olivat pääosin saksalaisia ja (valko&)venäläisiä. Kaksi etukäteen mielenkiintoisinta ostamaani olivat belgialaiset Bacchus Kriekenbier ja Frambozenbier. Näitä ei liene näkynyt Suomessa ainakaan kovin vakiona. Tallinnan Stockmann on hyvä esimerkki siitä miltä suomalaisessa hyvässä kaupassa voisi oluthylly näyttää mikäli meillä ei olisi monopolia ...
maanantaina, elokuuta 30, 2010
tiistaina, elokuuta 17, 2010
Olutmatkailua Jerseyllä ja Guernseyllä
Tänä vuonna Humalablogistilla ei juuri ollut kesälomaa, mutta sen verran pääsin irtautumaan suolakaivokselta, että pystyin tekemään viikon matkan Jerseyn saarelle. Jersey on hallinnollisesti varsin mielenkiintoinen alue Kanaalisaarilla: se ei ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa vaikka onkin brittiläiseen imperiumiin kuuluva eikä ole myöskään EU:ssa vaikkakin on osa EEC:n vapaakauppa-aluetta. Saari tunnetaan varmaankin parhaiten veroparatiisiyhtiöistään ja TV-sarjasta Bergerac. Olutmielessä Jersey ei ole kovin kiinnostava vaikka toki tällaisena olutdiletanttina matkaan liittyikin vierailuja paikallisiin pubeihin.
Jerseyllä toimii yksi olutpanimo: The Jersey Brewery, jonka Mary Ann ja Liberation -olutbrändit olivat hyvin esillä pubeissa. Panimolla oli aiemmin myös tytäryhtiö Guernsey Brewery sekä ravintolapanimo, mutta molemmat on lakkautettu jo hyvän tovi sitten. GBBF:llä viime vuonna vieraillessani panimolla oli siellä peräti oma ständi (yleensä GBBF:llä vain isoilla panimoilla), jossa mukana menossa oli ilmeisesti paikallinen matkailunedistämisorganisaatio. Valitettavasti tuolloin oluet eivät diasetyylipommeina antaneet kovin hyvää kuvaa. Toffeemaisuus onkin ehkä Jerseyn panimon tunnusomaisin "talon maku".
Saaren pääkaupungissa St Helierissä on useita pubeja jotka tarjoilevat real aleja. Yleensä yhtä tai kahta, joista toinen oli tavallisesti Liberation Alea, toinen Britannian isoilta riilipanimoilta. The Dog and Sausage -pubin ainoa riili oli kuitenkin Skinnersin Betty Stogs. Skinners olikin yllättävän hyvin esillä, ja saaren parhaan pubin The Lamplighterin oma olut Lighter Fuel onkin pantu Skinnersillä. Jostain muistelen lukeneeni, että Skinnersin omistajalla on jonkinlaisia yhteyksiä saarelle, joka selittää tämän pikkupanimon oluiden hyvän saatavuuden.
The Lamplighter olikin sitten mainio paikka. Perinteinen brittipubi oli täyteen ahdettu iltaisin, lounasaikaan tilaa oli kyllä nauttia edullista ja hyvää pubilounasta. Real ale -valikoima oli mahtava: 7 riiliä ja yksi siideri ja näistä riileistä taisi neljä tulla suoraan caskista (loput käsipumpulla kellarista). Tarjolla oli muun muassa Jenningsin ja Skinnersin tuotteita. Mikäli oluissa ei olisi ollut riittävästi, "Lampunsytyttäjässä" oli myynnissä kymmeniä single malt viskejä. Liitutaulu kertoi myös tulevat riilit, valitettavasti amerikkalainen Shipyard Independence Pale Ale jäi saamatta - oluella on vain kaksi reittausta Ratebeerissä. The Lamplighterissa oli jerseyläiseen tapaan puolalainen henkilökunta, paikallisen omistajan kanssa tuli myös vaihdettua pari sanaa.
Toinen mielenkiintoinen pubi Jerseyllä oli saaren pohjoisrannalla vanhassa myllyssä sijaiseva Le Moulin de Lecq. Paikan lähellä on mielenkiintoisia rantamaisemia ja niiden jälkeen pubi tarjoaa kolmea neljää riiliä janoiselle. Omaksi valinnaksi tuli jalkapallon MM-kisa-aiheinen Westgate Back of the Net. Varsinaisiin olutkauppoihin en Jerseyllä törmännyt, St Helierin Mark&Spencerissa on kylläkin paljon ketjun oluita, joista brittioluet ovat ihan kelpo tavaraa.
Yhtenä päivänä teimme pikavisiitin naapurisaari Guernseylle. Laivalla matka taittuu nopeimmillaan tunnissa. Toisin kuin Jerseyllä, Guernseyn pääkaupunkin St Peter Portista löytyi muutama mukava olutkauppa. Ostin Corkscrew-kaupasta kolme erilaista Randallsin panimon pullo-olutta, joista kahta ei hämmästyksekseni löydy Ratebeeristä. Randalls on Guernseyn ainoa panimo ja ilmeisen suuri, sillä se osti joitakin vuosia sitten hollantilaisen Breda-lagerin lisenssin. Breda on Länsi-Euroopassa varsin yleinen tarjouslager. Ensimmäinen pubi St Peter Portissa johon eksyin oli The Albion House. Siellä pisti heti silmään Jersey Breweryn Liberation Blonde, jota seinällä ollut juliste mainosti uutuutena. Hassua oli se, että Jerseyllä en tähän olueen törmännyt missään. Tässä pubissa oli myös hanatuotteena internetille tuntematon olut: Bailiwick Best, eräänlainen paikallinen Kilkenny-kopio. Guernseyn paras pubi oli kuitenkin läheltä Victor Hugon kotitaloa (Hauteville House) sijainnut The Cock and Bull, jossa oli tarjolla peräti viisi real alea. Join tässä mukavassa pubissa Jenningsin Honey Bolen sekä harvinaisen real lagerin, Wychwoodin Regal Lagerin. Edellä mainittu Shipyardin riili olisi täälläkin ollut tarjolla, mutta ajanpuutteen vuoksi jätin sen väliin luullessani saavani sen myöhemmin Lamplighterista.
Jersey tarjoaa oluen lisäksi elämyksiä myös viinien ja siiderien ystäville. Vierailin La Maren viinitilalla St Maryssa. Osallistumalla opastettuun kierrokseen pääsee maistelemaan omien viinien lisäksi muun muassa liköörejä, fudgea ja suklaata. La Mare valmistaa myös brandya ja paria erilaista siideriä, joita on mahdollisuus ostaa tilan kaupasta. La Maren viinitilan www-sivut: http://www.lamarewineestate.com/
Siidereitä pitäisi valmistaa myös La Robeline Cider Companyn, mutta näihin en törmännyt missään.
Jersey ja Guernsey olivat viikon matkakohteena leppoisia ja mukavia. Tekemistä, varsinkin kävelyretkien muodossa riitti, mutta pidempi aikaiseen lomailuun saaret ovat turhan pieniä. Muutama hyvä pubi varmisti sen, ettei viikkoa tarvinnut myöskään viettää kuivin suin.
 |
| The Lamplighterin real ale -valikoimaa. Huomaa seinällä olevat caskit. |
Jerseyllä toimii yksi olutpanimo: The Jersey Brewery, jonka Mary Ann ja Liberation -olutbrändit olivat hyvin esillä pubeissa. Panimolla oli aiemmin myös tytäryhtiö Guernsey Brewery sekä ravintolapanimo, mutta molemmat on lakkautettu jo hyvän tovi sitten. GBBF:llä viime vuonna vieraillessani panimolla oli siellä peräti oma ständi (yleensä GBBF:llä vain isoilla panimoilla), jossa mukana menossa oli ilmeisesti paikallinen matkailunedistämisorganisaatio. Valitettavasti tuolloin oluet eivät diasetyylipommeina antaneet kovin hyvää kuvaa. Toffeemaisuus onkin ehkä Jerseyn panimon tunnusomaisin "talon maku".
Saaren pääkaupungissa St Helierissä on useita pubeja jotka tarjoilevat real aleja. Yleensä yhtä tai kahta, joista toinen oli tavallisesti Liberation Alea, toinen Britannian isoilta riilipanimoilta. The Dog and Sausage -pubin ainoa riili oli kuitenkin Skinnersin Betty Stogs. Skinners olikin yllättävän hyvin esillä, ja saaren parhaan pubin The Lamplighterin oma olut Lighter Fuel onkin pantu Skinnersillä. Jostain muistelen lukeneeni, että Skinnersin omistajalla on jonkinlaisia yhteyksiä saarelle, joka selittää tämän pikkupanimon oluiden hyvän saatavuuden.
 |
| The Lamplighterissa oli myös erinomainen viskivalikoima. |
Toinen mielenkiintoinen pubi Jerseyllä oli saaren pohjoisrannalla vanhassa myllyssä sijaiseva Le Moulin de Lecq. Paikan lähellä on mielenkiintoisia rantamaisemia ja niiden jälkeen pubi tarjoaa kolmea neljää riiliä janoiselle. Omaksi valinnaksi tuli jalkapallon MM-kisa-aiheinen Westgate Back of the Net. Varsinaisiin olutkauppoihin en Jerseyllä törmännyt, St Helierin Mark&Spencerissa on kylläkin paljon ketjun oluita, joista brittioluet ovat ihan kelpo tavaraa.
Yhtenä päivänä teimme pikavisiitin naapurisaari Guernseylle. Laivalla matka taittuu nopeimmillaan tunnissa. Toisin kuin Jerseyllä, Guernseyn pääkaupunkin St Peter Portista löytyi muutama mukava olutkauppa. Ostin Corkscrew-kaupasta kolme erilaista Randallsin panimon pullo-olutta, joista kahta ei hämmästyksekseni löydy Ratebeeristä. Randalls on Guernseyn ainoa panimo ja ilmeisen suuri, sillä se osti joitakin vuosia sitten hollantilaisen Breda-lagerin lisenssin. Breda on Länsi-Euroopassa varsin yleinen tarjouslager. Ensimmäinen pubi St Peter Portissa johon eksyin oli The Albion House. Siellä pisti heti silmään Jersey Breweryn Liberation Blonde, jota seinällä ollut juliste mainosti uutuutena. Hassua oli se, että Jerseyllä en tähän olueen törmännyt missään. Tässä pubissa oli myös hanatuotteena internetille tuntematon olut: Bailiwick Best, eräänlainen paikallinen Kilkenny-kopio. Guernseyn paras pubi oli kuitenkin läheltä Victor Hugon kotitaloa (Hauteville House) sijainnut The Cock and Bull, jossa oli tarjolla peräti viisi real alea. Join tässä mukavassa pubissa Jenningsin Honey Bolen sekä harvinaisen real lagerin, Wychwoodin Regal Lagerin. Edellä mainittu Shipyardin riili olisi täälläkin ollut tarjolla, mutta ajanpuutteen vuoksi jätin sen väliin luullessani saavani sen myöhemmin Lamplighterista.
 |
| Humalablogisti Guernseyllä The Cock and Bullissa |
Jersey tarjoaa oluen lisäksi elämyksiä myös viinien ja siiderien ystäville. Vierailin La Maren viinitilalla St Maryssa. Osallistumalla opastettuun kierrokseen pääsee maistelemaan omien viinien lisäksi muun muassa liköörejä, fudgea ja suklaata. La Mare valmistaa myös brandya ja paria erilaista siideriä, joita on mahdollisuus ostaa tilan kaupasta. La Maren viinitilan www-sivut: http://www.lamarewineestate.com/
Siidereitä pitäisi valmistaa myös La Robeline Cider Companyn, mutta näihin en törmännyt missään.
Jersey ja Guernsey olivat viikon matkakohteena leppoisia ja mukavia. Tekemistä, varsinkin kävelyretkien muodossa riitti, mutta pidempi aikaiseen lomailuun saaret ovat turhan pieniä. Muutama hyvä pubi varmisti sen, ettei viikkoa tarvinnut myöskään viettää kuivin suin.
maanantaina, elokuuta 02, 2010
Lauantain olutretki: SOPP 2010, Helsinki ja Tuulensuu, Tampere
Ensimmäinen työviikko loman jälkeen haittasi harrastuksia ja pääsin (tavoistani poiketen) Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumaan vasta lauantaina. SOPP oli silloin menossa jo kolmatta päivää eli pientä rääppiäistunnelmaa oli odotettavissa. Suunnitelmissa oli kuitenkin tehdä ranskalainen visiitti ja sentään käydä haistelemassa tunnelmia ennen siirtymistä Tampereelle.
Aamujunani saapui Helsinkiin sopivaan aikaan aamusella, että Arkadian Alko oli jo auki. Valikoima näytti hyvältä ja harmittelin sitä, että pikkureppu rajoitti ostoksia. Suunnitellut pullot tuli sentään ostettua mukaan: Malmgårdin Häijyä Markkua, jonka totesin jo HBF:llä mainioksi barley wineksi sekä Lammin Sahdin 25-vuotisjuhlaolutta (onneksi olkoot!). Molempia lähtee blogistin toimesta myös Hollantiin, paikallinen harrastaja arvostanee kumpaakin herkkua. Arkadiasta matka suuntasi Kampin keskuksen K-Supermarkettiin, josta mukaan tarttui myös useampi olut, mm. Stadin Beataa (joka tuli maistettua Petalax Beer Festivalilla, mutta jolle pitää antaa uusi mahdollisuus hermeettisemmissä olosuhteissa), Dark Horsen Rasberry Alea ja seljankukalla maustettua witbieriä, Hornbeerin Summeria.
Maitokauppavierailun jälkeen Bruuveri olikin sopivasti auki. Käyntiin oli selkeä syy: ravintolassa on myynnissä kaksi Sysilän Bruuverissa panemaa savuolutta, jotka ovat erilaisia kuin SOPP:ssa tarjolla oleva. Avaamisaikaan lauantaina Bruuveri tarjoaa hyvinkin rauhallisen ympäristön oluiden maistelulle. Itse en juuri oluiden hintoja katsele, mutta paikka on varmasti Suomen kallein panimoravintola (omien oluiden suhteen). Erikoistuotteilla isosta tuopista huudetaan yli kahdeksaa euroa. Savuoluista Tali-Ihantala Savu Pale oli savu-IPA, jossa oli erittäin rapsakka humalointi, mutta kovin vähän savua. Erittäin talonmakuinen keitto, joka ei pärjännyt toiselle tuotteelle eli Savuvehnä Rockille. Rockissakaan ei savua oikein riittävästi ollut, mutta muuten oikein onnistunut vaalea tyylipuhdas saksalaistyyppinen vehnäbock, jolle Alkon valikoimassa verrokki vois olla Vitus.
Bruuverista siirryin SOPP:iin Rautatientorille, jossa tasan kello 12 oli jo pientä jonomuodostelmaa. Ensimmäinen yllätys tuli portilla, jossa olutkassini kerättiin pois narikkaan. Ymmärrettävää lakiteknisistä syistä, mutta yllättävää koska useamman SOPP:n veteraanina tämä oli ensimmäinen kerta kuin näin kävi. Mitään toista kassia ei ollut matkassa niin jouduin sitten jättämään läppärinkin säilöön, vesipullo ja muistiinpanovihko sentään kulkivat kädessä sisälle. Tämän vuoden SOPP:ssa tavoitteena oli maistaa viisi blogistille uutuutta. Tässä niistä lyhyet luonnehdinnat:
- Keisari Suodattamaton Lager, perustavaraa Nokialta. Melko puhdas, tasapainoinen vaalea lager, joka ei tarjoa yllätyksiä. Suodattamattomuus tuo olueen lisää makua, mutta humalointi vois olla reilumpaakin. Kyllä tätä voisi jonkun grillimakkaran kanssa tai saunaoluena juoda.
- Mallaskoski Kuohu Punertava Amber (IV), tätä on joskus ollut Helsingissä hanassa, mutta vahvana versiona harvinainen. Valitettavasti Mallaskoski ei ole oluissaan marjamaisuudesta päässyt eroon. Haikeana muistelen oluiden tasoa 5-6 vuotta sitten. Ehkä tästä ei sen enempää ...
- Vakka-Suomen Syydväst Nortamo-Seura Juhlaolut, tätä olisi kait saanut pullotavarana Eat&Joyn maatilatorilta, mutta pitihän se maistaa hanasta. Vaikka HJ Nortamoa pidetään raumalaisena niin tuotantonsa hän kirjoitti kait kokonaisuudessaan Porissa, jossa toimi lääkärinä. Blogisti asuu korttelin päässä Nortamonkadulta! Olut itsessään menee "novelty"-osastolle. Tervalagerissa on käytetty tervaesanssia ja lopputulos on juuri oletettu eli vaalea lager, joka maistuu Tervaleijona-pastilleilta. Kyllä tätä tuopin juo, mutta ei tästä oikein pidempiaikaiseen käyttöön ole.
- Saimaan Luostari Dubbel, aiemmin Luostarista on tullut juotua Bruuveri-versioita niin pitihän sitä sitten maistaa myös isäntäpanimon versio. No, ainakin tämä on lähempänä esikuviaan kuin aiemmat Valamo-panot. Maltainen ja karamellinen, suoraviivainen ja yksinkertainen, josta mieleen tulee lähimpänä Leffe Brune. Tuon belgioluen ystäville varmasti hyvä olut.
- Bruuveri Ylipäällikön Savu Pale Ale, oli se kolmas Bruuverin savuolut. Tämä oli hiukan sukua sille savu-IPA:lle mutta katkerot olivat maltillisemmat. Bonuksena tässä oli erikoinen hampun mieleen tuova humalointi. Tässäkin sitrumaisessa oluessa lisäsavu olisi tehnyt nimen paremmin oikeutetuksi.
Näiden lisäksi ehdin maistaa Lammin juhlaolutta hanasta, sen tarkempi analysointi jäi kotiin pullosta nautittavaksi, Hollolan Kivisahtia, joka oli hyvää kuten aina, mutta tarjoiltiin järkyn kylmänä sekä 1,5 vuotta kegissä kypsynyttä Mufloni Tyrnilambikkia, joka olikin nyt aivan eri tuote kuin tuoreeltaan vuoden 2009 HBF:llä: mukavan hapanta ja tyrni tuli hienosti esiin. Huhu muuten kertoo, että Pikkulinnullla olisi jemmassa kegillinen tätä! Taakon Koduõlu, joka parhaimillaan on aivan loistava juoma, oli myös agendassa, mutta viimeiset vietiin nenäni edestä. Oli aika siis junailla Tampereelle ja Tuulensuun omatuontiviikoille....
Tuulensuun porukat hyödynsivät putkiremppansa tuoman tauon ja kävivät kahdella autolla hakemassa lastin oluita Belgiasta ja Holllannista. Varsinkin hollantilaispanimoista monet debytoivat nyt Suomessa. Tuulensuu on remppansa myötä saanut uudet hohtavat vessat (aiemmin tämän ravintolan heikoin lenkki) ja uutta kylmäkaappia oluillekin näyttäisi tulleen. Tuulensuun omatuontiolutlistan löytää näppärimmin Olutoppaan etusivun oikeasta laidasta. Toki se löytyy myös Tuulensuun kotisivuilta. Valitettavasti jouduin tällä kertaa tyytymään omaan seuraani ja juomaan näitä hienoja tuotteita yksikseni, joka luonnollisesti rajoittaa kerralla maistettujen oluiden määrää. Alkoholipotkua näissä oli aina Oerbier Special Reservan 13 vitamiiniin asti. Onneksi tylsää ei ollut henkilökunnan pitäessä seuraa, myös muiden asiakkaiden kanssa tuli seurusteltua (paikalle ilmestyi muun muassa Olutoppaalta lambic1-nimellä tunnettu happamien oluiden ystävä). En voi olla painottamatta blogin lukijoille, että Tuulensuun omatuontilista on huikea. Se lyö laadullaan (erittäin runsas valikoima lambiceja ja muita laatuoluita) ja harvinaisuuksillaan (obskuureja pienpanimoita) vertoja One Pint Pubin legendaarisille belgiviikoille (joita ei nyt tänä vuonna järjestetty). Kaiken kaikkiaan entuudestaan menoaan parantanut Tuulensuu voidaan jo nostaa merkittävimpien eurooppalaisten olutravintoloiden kastiin, samaan jossa jo OPP ja Pikkulintu ovat. Palvelualttiudesta kertonee jotain se, että "konsernin" naapuriravintolasta haettiin viimeiset pari litraa (muovikegissä) erittäin harvinaista 3 Fonteinen Oude Lambikia
kun se "pitkämatkalaiselta" oluthörhöltä oli vielä maistamatta :)
Humalablogistin kotimatka sujui Beer Huntersin poikien matkassa Poriin. BH:n oluet loppuivat kesken SOPP:ssa ja he koukkasivat pakettiautollaan (joka oli täynnä Juomatalo Pikkulinnun ja Ultimatorin herkkuja) Tampereen kautta.
Aamujunani saapui Helsinkiin sopivaan aikaan aamusella, että Arkadian Alko oli jo auki. Valikoima näytti hyvältä ja harmittelin sitä, että pikkureppu rajoitti ostoksia. Suunnitellut pullot tuli sentään ostettua mukaan: Malmgårdin Häijyä Markkua, jonka totesin jo HBF:llä mainioksi barley wineksi sekä Lammin Sahdin 25-vuotisjuhlaolutta (onneksi olkoot!). Molempia lähtee blogistin toimesta myös Hollantiin, paikallinen harrastaja arvostanee kumpaakin herkkua. Arkadiasta matka suuntasi Kampin keskuksen K-Supermarkettiin, josta mukaan tarttui myös useampi olut, mm. Stadin Beataa (joka tuli maistettua Petalax Beer Festivalilla, mutta jolle pitää antaa uusi mahdollisuus hermeettisemmissä olosuhteissa), Dark Horsen Rasberry Alea ja seljankukalla maustettua witbieriä, Hornbeerin Summeria.
Maitokauppavierailun jälkeen Bruuveri olikin sopivasti auki. Käyntiin oli selkeä syy: ravintolassa on myynnissä kaksi Sysilän Bruuverissa panemaa savuolutta, jotka ovat erilaisia kuin SOPP:ssa tarjolla oleva. Avaamisaikaan lauantaina Bruuveri tarjoaa hyvinkin rauhallisen ympäristön oluiden maistelulle. Itse en juuri oluiden hintoja katsele, mutta paikka on varmasti Suomen kallein panimoravintola (omien oluiden suhteen). Erikoistuotteilla isosta tuopista huudetaan yli kahdeksaa euroa. Savuoluista Tali-Ihantala Savu Pale oli savu-IPA, jossa oli erittäin rapsakka humalointi, mutta kovin vähän savua. Erittäin talonmakuinen keitto, joka ei pärjännyt toiselle tuotteelle eli Savuvehnä Rockille. Rockissakaan ei savua oikein riittävästi ollut, mutta muuten oikein onnistunut vaalea tyylipuhdas saksalaistyyppinen vehnäbock, jolle Alkon valikoimassa verrokki vois olla Vitus.
Bruuverista siirryin SOPP:iin Rautatientorille, jossa tasan kello 12 oli jo pientä jonomuodostelmaa. Ensimmäinen yllätys tuli portilla, jossa olutkassini kerättiin pois narikkaan. Ymmärrettävää lakiteknisistä syistä, mutta yllättävää koska useamman SOPP:n veteraanina tämä oli ensimmäinen kerta kuin näin kävi. Mitään toista kassia ei ollut matkassa niin jouduin sitten jättämään läppärinkin säilöön, vesipullo ja muistiinpanovihko sentään kulkivat kädessä sisälle. Tämän vuoden SOPP:ssa tavoitteena oli maistaa viisi blogistille uutuutta. Tässä niistä lyhyet luonnehdinnat:
- Keisari Suodattamaton Lager, perustavaraa Nokialta. Melko puhdas, tasapainoinen vaalea lager, joka ei tarjoa yllätyksiä. Suodattamattomuus tuo olueen lisää makua, mutta humalointi vois olla reilumpaakin. Kyllä tätä voisi jonkun grillimakkaran kanssa tai saunaoluena juoda.
- Mallaskoski Kuohu Punertava Amber (IV), tätä on joskus ollut Helsingissä hanassa, mutta vahvana versiona harvinainen. Valitettavasti Mallaskoski ei ole oluissaan marjamaisuudesta päässyt eroon. Haikeana muistelen oluiden tasoa 5-6 vuotta sitten. Ehkä tästä ei sen enempää ...
- Vakka-Suomen Syydväst Nortamo-Seura Juhlaolut, tätä olisi kait saanut pullotavarana Eat&Joyn maatilatorilta, mutta pitihän se maistaa hanasta. Vaikka HJ Nortamoa pidetään raumalaisena niin tuotantonsa hän kirjoitti kait kokonaisuudessaan Porissa, jossa toimi lääkärinä. Blogisti asuu korttelin päässä Nortamonkadulta! Olut itsessään menee "novelty"-osastolle. Tervalagerissa on käytetty tervaesanssia ja lopputulos on juuri oletettu eli vaalea lager, joka maistuu Tervaleijona-pastilleilta. Kyllä tätä tuopin juo, mutta ei tästä oikein pidempiaikaiseen käyttöön ole.
- Saimaan Luostari Dubbel, aiemmin Luostarista on tullut juotua Bruuveri-versioita niin pitihän sitä sitten maistaa myös isäntäpanimon versio. No, ainakin tämä on lähempänä esikuviaan kuin aiemmat Valamo-panot. Maltainen ja karamellinen, suoraviivainen ja yksinkertainen, josta mieleen tulee lähimpänä Leffe Brune. Tuon belgioluen ystäville varmasti hyvä olut.
- Bruuveri Ylipäällikön Savu Pale Ale, oli se kolmas Bruuverin savuolut. Tämä oli hiukan sukua sille savu-IPA:lle mutta katkerot olivat maltillisemmat. Bonuksena tässä oli erikoinen hampun mieleen tuova humalointi. Tässäkin sitrumaisessa oluessa lisäsavu olisi tehnyt nimen paremmin oikeutetuksi.
Näiden lisäksi ehdin maistaa Lammin juhlaolutta hanasta, sen tarkempi analysointi jäi kotiin pullosta nautittavaksi, Hollolan Kivisahtia, joka oli hyvää kuten aina, mutta tarjoiltiin järkyn kylmänä sekä 1,5 vuotta kegissä kypsynyttä Mufloni Tyrnilambikkia, joka olikin nyt aivan eri tuote kuin tuoreeltaan vuoden 2009 HBF:llä: mukavan hapanta ja tyrni tuli hienosti esiin. Huhu muuten kertoo, että Pikkulinnullla olisi jemmassa kegillinen tätä! Taakon Koduõlu, joka parhaimillaan on aivan loistava juoma, oli myös agendassa, mutta viimeiset vietiin nenäni edestä. Oli aika siis junailla Tampereelle ja Tuulensuun omatuontiviikoille....
Tuulensuun porukat hyödynsivät putkiremppansa tuoman tauon ja kävivät kahdella autolla hakemassa lastin oluita Belgiasta ja Holllannista. Varsinkin hollantilaispanimoista monet debytoivat nyt Suomessa. Tuulensuu on remppansa myötä saanut uudet hohtavat vessat (aiemmin tämän ravintolan heikoin lenkki) ja uutta kylmäkaappia oluillekin näyttäisi tulleen. Tuulensuun omatuontiolutlistan löytää näppärimmin Olutoppaan etusivun oikeasta laidasta. Toki se löytyy myös Tuulensuun kotisivuilta. Valitettavasti jouduin tällä kertaa tyytymään omaan seuraani ja juomaan näitä hienoja tuotteita yksikseni, joka luonnollisesti rajoittaa kerralla maistettujen oluiden määrää. Alkoholipotkua näissä oli aina Oerbier Special Reservan 13 vitamiiniin asti. Onneksi tylsää ei ollut henkilökunnan pitäessä seuraa, myös muiden asiakkaiden kanssa tuli seurusteltua (paikalle ilmestyi muun muassa Olutoppaalta lambic1-nimellä tunnettu happamien oluiden ystävä). En voi olla painottamatta blogin lukijoille, että Tuulensuun omatuontilista on huikea. Se lyö laadullaan (erittäin runsas valikoima lambiceja ja muita laatuoluita) ja harvinaisuuksillaan (obskuureja pienpanimoita) vertoja One Pint Pubin legendaarisille belgiviikoille (joita ei nyt tänä vuonna järjestetty). Kaiken kaikkiaan entuudestaan menoaan parantanut Tuulensuu voidaan jo nostaa merkittävimpien eurooppalaisten olutravintoloiden kastiin, samaan jossa jo OPP ja Pikkulintu ovat. Palvelualttiudesta kertonee jotain se, että "konsernin" naapuriravintolasta haettiin viimeiset pari litraa (muovikegissä) erittäin harvinaista 3 Fonteinen Oude Lambikia
kun se "pitkämatkalaiselta" oluthörhöltä oli vielä maistamatta :)
Humalablogistin kotimatka sujui Beer Huntersin poikien matkassa Poriin. BH:n oluet loppuivat kesken SOPP:ssa ja he koukkasivat pakettiautollaan (joka oli täynnä Juomatalo Pikkulinnun ja Ultimatorin herkkuja) Tampereen kautta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
