Plzenin jälkeen seuraava matkakohde oli Tsekin toisen kuuluisa olutkaupunki eli České Budějovice. Budvarin panimolla ei tällä kertaa tullut käytyä vaan lyhyen yhden yön visiitin aikana lähinnä tutustuimme kaupungin kauniiseen keskustaan. Aivan torin reunalta löytyi myös paikka, jossa tarjolla oli Budweiser Budvar Kroužkovaný Ležák eli klassikon Kroužkovaný-versio. Kaupasta (Albert) tuli ostettua myös Budejovický Budvar Svetlé Výcepní Pivo 10°, joka on siis yleisemmän 12 Platon Budvarin 4%:n versio. Mielestäni tämä laimeampi pilsener on maukkaampi kuin kovasti nykyisin yliarvostettu Budvarin 12°.
České Budějovicea vilkkaampi olutkaupunki oli seuraava kohde Brno. Siellä pakollinen kohde oli panimoravintola Minipivovar Pegas, joka tarjoaa myös majoitusta. Ystävämme Per (omhper) oli aikoinaan saanut paikassa tylyä palvelua, meillä kaikki meni ok. Maistoin paikan neljää tarjolla ollutta olutta. Näistä varsinkin tumma (tmave) oli oikein pätevä tuote. Kävimme myös Starobrnon panimon nurkilla. Sen vieressä on iso "talon paikka", josta saa Starobrno Kvasnicové 13°:aa hanasta - paljon muuta hyvää tässä ravintelissa ei ollutkaan. Good Beer Guidesta kannattaa katsoa vinkkejä Brnohon, kaupungilla on paikkoja joissa on eri panimoiden valikoimaa laajasti tarjolla.
Tsekin jälkeen tullut Slovakia olikin olut mielessä melkoinen tason lasku. Vanha tuttu Kultainen fasaani edustaa selkeästi maan oluenpanon parhaimmistoa. Muuten tarjonta on tylsää ja jopa pahaa maitokauppalageria, joissa böömiläinen humala on muisto vain. Ensimmäinen kohteemme Slovakiassa oli Trencin, jossa oli menossa elokuvafestarit (Omar Sharif oli käynyt kaupungissa!). Trencinissä on kaunis vanha kaupunki ja hieno linna. Trencinin jälkeen suuntasimme Popradiin, josta käsin retkeilimme matkan pahimman vesisateen aikana Ylä-Tatran vuoristossa. Maisemat olivat huikeita - oluttarjonta vaisua. Kaupungilla oli sentään yksi hunajaviinikauppias, joka tarjosi "pystysimana" yhtä tuotteistaan muovimukista. Viimeinen kohde Slovakiassa oli Kosice, jonka oluttarjonta rajoittui käyntiin Lidlissä ja Tescossa. Steigerin 11 %-nen tumma oli sentään aivan kelpo juoma.
Slovakiasta teimme junalla yhden yön piston Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu 2000-luvun alusta, joten tärkeimmät nähtävyydet oli käyty läpi jo aiemmin. Aivan sattumalta tulin valinneeksi majapaikaksi saman hostellin kuin 8 vuotta aiemmin. Budapestissä toimii Kaltenberg Sörözö -panimoravintola, jonka oluet ovat unkarilaiseen yleiseen tasoon verrattuina aivan kelpo tavaraa. Ruokaravintolanakin pätevä paikka tarjosi tuolloin kahta omaa olutta - vaaleaa világosta ja tummaa barnaa. Ratebeer tarjosi panimoravintolaksi myös Pater Marcusta, mutta kyseessä on itse asiassa Tonavan lähellä oleva belgibaari, jolla on kaksi omaa Van Steenbergen valmistamaa talon olutta. Paikan belgilista on varsin hyvä, jos sattuu Budapestissä tulemaan belgioluen hinku. Hinnatkaan eivät olleet pahoja.
Budapestista matka jatkui kohti Romaniaa. Maa on kehittyvä, hyvä turistikohde, jossa on useita mielenkiintoisia keskiaikaisia kaupunkeja. Olutmielessä Romaniaa hallitsevat Ursus (=SAB Miller) ja Heineken, jotka ovat ostaneet suuren osan paikallisista pikkupanimoista itselleen. Olutmielessä Romaniakaan ei ole oikein mielenkiintoinen, vaaleat lagerit ovat samaa tasoa kurjien Unkari/Slovakia-oluiden kanssa. Muutama valopilkku tarjonnasta kuitenkin löytyi: Silva Strong Dark Beer on oikein pätevä 7% tumma pukki ja Ursus Black "juotava" stout (tai mikä sitten tyyliltään onkaan). Pikkukauppojen koluaminen Romaniassa kannatti: monesta paikasta löytyi aina se yksi maistamaton vaalea lager Smile Huippuna oli Bukarestista pienestä sivukujan kivijalkakaupasta keskellä heinäkuuta kylmäkaapista löytynyt yksinäinen talviolut Ciuc Winter. Bukarestin takaiskuihin kuului se, että paikka jossa piti olla panimoravintola, ei sitä ollutkaan, vain munalukot portilla. Netin perusteella paikka, Becker Bräu olisi nyttemmin muuttanut, status on vähän epäselvä vaikka omasta oluesta www-sivuilla onkin maininta.
Sellaista tällä kertaa hieman supistetusti, koska mistään oluen mekoista ei ollut kyse. Uusia tarinoita tuleekin varmaankin sitten ensi talven seikkailuista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti