tiistaina, joulukuuta 28, 2010

BrewDog kovassa kasvussa

Skotlantilainen kulttipanimo BrewDog on kasvanut voimakkaasti tämän vuoden aikana. Tuotanto on noussut 8700 hehtolitrasta 14500 hehtolitraan vuoden aikana. Eli aivan mikropanimosta ei ole enää kyse ja näin ollen panimon verotuskin kiristyy ilmeisesti pienpanimoille verohelpotuksia antavien lakien takia. Vertailuksi voidaan ottaa ruotsalainen Sigtuna, joka on myös lisännyt kapasiteettiaan ja pystyy nykyään panemaan 250000 litraa vuodessa eli 2500 hehtolitraa. BrewDogin tuotannosta on 13 % mennyt jenkkeihin.

Vuodelle 2011 BrewDogilla on luonnollisesti suuria suunnitelmia. Jo tässä vaiheessa on julkistettu seuraavia:

  1. IPA Is Dead - alkuvuoden aikana tuleva neljän oluen pakkaus, jossa on neljää eri single hop -olutta. Alustavien suunnitelmien mukaan käytettävät humalat ovat Bramling X, Nelson Sauvin, Simcoe ja Sorachi Ace.
  2. Paradox Jura - uusi 13-prosenttinen Paradox on tulossa huhtikuussa.
  3. Black Tokyo* Horizon - Mikkellerin, Nøgne Ø:n ja Brewdogin yhteiskeitos on tulossa toukokuussa.
  4. Bitch Please - on BrewDogin ja jenkkikulttipanimo Three Floydsin yhteistyötä. Julkaisupäivä on huhtikuu.
  5. AB:06 - on Absrakt-sarjan uusin. Tämän sarjan oluissa suomalaiset ovat kyllä jääneet täysin nuolemaan huuliaan ruotsalaisten juovotessa autuaasti näitä Systembolaget-jakelussakin olleita erikoisuuksia.
  6. Tactical Nucler Penguin ja Sink The Bismarck! tekevät paluun.
  7. Tuotanto nousee 30000 hehtolitraan vuodessa.
  8. BrewDog avaa Aberdeenin baarin lisäksi kolme uutta paikkaa: Edinburghiin, Glasgowiin ja kolmanteen vielä tuntemattomaan paikkaan. Lähde: Brewnews.org
Eli kovia suunnitelmia Skotlannin pojilla. Valitettavasti Suomi ei tunnu olevan panimolle kovin kiinnostava markkina-alue ja tämän huomaa täällä olevasta valikoimasta: se on valitettavan "satunnainen" muutamaa vakiotuotetta lukuunottamatta. Ruotsissa tilanne on aivan toinen ja ilmeisesti sikäläinen maahantuoja Cask Sweden on BrewDogin suurin asiakas. Tästä voi päätellä naapurimaassa kulutettavan BrewDog-määrän olevan merkittävän.

keskiviikkona, joulukuuta 22, 2010

Uusintakierroksella Tripel Karmeliet

Tripel Karmeliet on olut, jota yleisesti pidetään luostarioluiden trippel-tyylisuunnan huippuna. Tätä todistaa esimerkiksi se, että Ratebeer.com arvostaa Karmelietin maailman toiseksi parhaaksi trippeliksi Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripelin jälkeen. Eroa näillä kahdella on vaivaiset 0,01 pistettä ja arvioita reilusti toista tuhatta. Olutoppaalla tämä on saanut peräti 45 pistettä. Tässä Bosteelsin oluessa on käytetty kolmea viljaa: ohran lisäksi myös kauraa ja vehnää.

Miksi minulla on nyt sitten juuri tämä olut lasissa? Syynä on se, että olen maistanut tätä olutta vain kerran, joulukuussa 2004, kuusi vuotta ja kaksi päivää sitten. Olen silloin arvioinut oluen seuraavasti Ratebeerillä:
Bottled, 33cl (BB 10/2006)
Yellow, slightly hazy, color, good creamy white head. Aroma is light: fruity and malty. Oily, sweetish, alcoholic, hoppy. Smooth, carbonated mouthfeel. Gives long warming aftertaste. Decent, not bad but current RB score of 3.9 feels a bit overrated compared to my score :)
Ja pisteitä ainoastaan 2.7! Tuon jälkeen uudelleen maistaminen on käynyt monta kertaa mielessä, sillä epäilys on, että olin juonut hieman huonossa kunnossa olleen pullon. Valitettavasti oluen saatavuus Suomesta on ollut  satunnaista ja ulkomailtakaan ei tuota ole tullut hankittua. No, ystäväni Äyräväisen Seppo on jaksanut minulle  säännöllisin väliajoin huomauttaa matalista pisteistä ja yllätyksekseni Olutoppaan pikkujouluissa antoi minulle joululahjaksi 0,33 litran pullon tätä klassikkoa. Kiitos Seppo, olen nyt siis velvoitettu kirjoittamaan uuden, "virallisen" arvion.

Maistettavan yksilön parasta ennen on elokuussa 2012. Väri on oletettu kullankeltainen, valkoinen vaahto supistuu nopeasti. Pohjan hiivojen mukana luonnollisesti väri muuttuu sameaksi. Tuoksu on ennen kaikkea hedelmäinen, siitä voi löytää ananaksen ja persikan sävyjä yhdistettynä humalasta muistuttavaan havuisuuteen. Sinänsä tällaisella talvinenällä aromi ei ole kovin voimakas. Suuntuntuma on öljyinen, mallaspohja melko tukeva, jota voikin 8,4-prosentin belgiltä odottaa. Ensivaikutelma mausta on eksoottisen hedelmäinen: aprikoosi, hunaja ja banaani ovat ensinnä mielessä. Humalointi tulee oikeastaan esille vasta aivan lopussa. Jälkimaku on makean hedelmäinen, jota alkoholi tukee taustalla.

Mikä yllätys :) Kuuden vuoden takainen arvio on sinänsä sisällöltään lähes tänään tehdyn kaltainen! Uudelleenmaistelun jälkeen minun pitää hylätä teoria pilalla olleesta pullosta. Olut ei vain silloin ollut minulle mieleinen. Ja ei tämä nytkään tunnu maailman toiseksi parhaalta trippeliltä - voisi olla hiukan humaloidumpi ja potkia enemmän persuuksille. Toisaalta tasapainoisuus tässä on huippuluokkaa, joka nostaa pisteitä. Uudet pisteet tälle Ratebeer-asteikolla ovat 3.4.

Mikäli Karmelietin maistaminen kiinnostaa, varmin tapa saada sitä nettitilauksen ohella lienee matkustaa Ruotsiin. Systembolagetin valikoimassa on sekä pieni että iso (75cl) pullo. Hinnat eivät kukkaroa paljoa kevennä: 24,90 SEK ja 61,40 SEK.

keskiviikkona, joulukuuta 15, 2010

Oluen Metsästäjät pruuvasi jouluoluita

Porilainen olutseura Oluen Metsästäjät piti maanantaina perinteisen jouluolutpruuvinsa Panimoravintola Beer Hunterissä. Pruuviin oli tällä kertaa valikoitunut 11 jouluolutta, joista yhtä lukuunottamatta kaikki olivat ravintolan itse Tanskasta ja Ruotsista tuomia joulu- ja kausioluita. Oluet nautittiin sokkona ilman etukäteistietoa siitä mitä oluita kattaukseen oli valittu.

Viiden miehen raadin tulokset muodostuivat seuraaviksi:

1. Sigtuna Holiday Booster ja Hornbeer Juleøl 187 pistettä
3. Willemoes Jule Ale 185 p
4. Laitilan Kievari Tuomas 181 p
5. Kragelund Jule Dubbel ja Bøllingsø Julebryg 177 p
7. Det Lille Bryggeri Julebryg ja Fur Volcano Julebryg 175 p
9. Willemoes Julebryg 172 p
10. Midtfyns Jule Ale 165 p
11. Mikkeller Ris a la M'ale 153 p
    Viimeiseksi jäänyt Mikkeller on valitettava esimerkki siitä, että kaikkia hyviä ideoita ei ehkä kannattaisi kuitenkaan päästää myyntiin asti. Ei riitä, että pakataan pullo nättiin käärepaperiin, jos riisin, laktoosin, vaniljan, manteliekstraktin, sokerin, suolan ja kirsebaerin (+ humalan, maltaiden ja hiivan) yhdistelmästä ei tule juomakelpoista. Huolestuttavinta on, että tämänkin keskiarvo Ratebeerillä on melkein 3.0.

    Perinteisesti jälkikäteen on valittu joukosta paras kinkun kaveri. Tällä kertaa valinta osui Kievari Tuomakseen. Se on saanut osakseen varsin ristiriitaisia arvioita, mutta tarjolla ollut hanaversio oli ainakin kunnossa.

    tiistaina, joulukuuta 14, 2010

    Huumori ja mainostaminen on vaikea laji

    Tämä on olutblogi, mutta laitetaan välillä tällainen hyvin vähän olutkulttuuriin liittyvä kevennys, kun en ole ehtinyt postaamaan mitään pitkään aikaan:

    http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=76918&c=5

    Oman lähipanimoravintolan uusin olut on muuten nimeltään Mufloni CCCCC, seitsemänprosenttinen IPA, joka tarjoillaan 33 cl pulloista.  CCCCC on saanut nimensä viiden käytetyn humalalajikkeen mukaan (Citra, Columbus, Chinook, Cascade ja Centennial). Erityisesti Citra on hyvin tunnistettavissa juomassa. Saatavilla lähiaikoina hyvinvarustelluista olutravintoloista.

    maanantaina, marraskuuta 22, 2010

    Tallinnassa tapahtuu

    Eräs Tallinnan vanhan kaupungin uudemmista ja mielenkiintoisimmista olutravintoloista on Drink Baar. Vaikka Tallinnan perustason ylittämiseen ei vaadita kummia niin onhan se hyvä, ettei vaativamman olutmaun omaavan tarvitse kaupungissa aivan kuivin suin olla. Ainakin www-sivujen mukaan Drink Baarin hanassa olisi Sillamäen klassikko-olutta München Vasknea ja ateenalaisen mikropanimon Craftin savulageria.

    Nyt Drink Baar kertoo mielenkiintoisen uutisen. He ovat avaamassa pubin viereen olutkauppaa, joka tulee tarjoamaan lähes kaikki Virosta saatavia oluita ja siidereitä - kaikkiaan noin 150 merkkiä. Aika näyttää tuleeko tästä paikasta se, josta tulevilla Tallinnan matkoilla haetaan tuliaisjuomat. Viime aikoina omat ostokseni olen tehnyt Tallinnan Stockmannilta, huhut kertovat että ennen niin hyvän Rimin (aiemmin Citymarket) valikoima on heikentynyt merkittävästi.

    keskiviikkona, marraskuuta 17, 2010

    Punkkareiden X Factor

    Skotlannin ylpeys BrewDog järjestää huomenna The Rakessa oman lippulaivaoluensa teemaisen "X Factorin". Rakessa kansa saa päättää tuleeko alkuperäisestä Punk IPA:sta "Punk X-versio" Tom Caddenin eli magicdaven maistatuksen perusteella. X-punkissa on sama humalointi (Chinook, Simcoe, Ahtanum, Nelson Sauvin) kuin Punk Ipassa, mutta alkoholia ja katkeroa (68 vs. 45) vähemmän. Humalaa on kuitenkin uudessa versiossa enemmän ja se on kuivahumaloitu toisin kuin Punk Ipa. Jos siis sattumalta olet huomenna Lontoossa, piipahda The Rakessa (14a Winchester Walk) kello 17-24 välisenä aikana "X-faktoroimassa".

    perjantaina, marraskuuta 05, 2010

    Hassu hanabarometri uudella olutravintolalla

    HOK-Elanto on avaamassa uutta olutravintolaa Helsingin keskustaan tämän kuun aikana. Gastropub Stone´sin osoite on Keskuskatu 4, joten se on aivan Kitty'sin naapurissa. HOK-Elannon paikoissa olutvalikoima vaihtelee peruslinjastosta ihan mielenkiintoiseen, mutta mikä tekee tästä Stonesista erikoisen on pubin "hanabarometri".

    Olutvalikoima muuttuu säännöllisesti sen perusteella, mistä asiakkaat pitävät. Hanavalikoiman kaksi vähiten myynyttä mallasjuomaa vaihdetaan kahden kuukauden välein, ja uusiksi tulokkaiksi nousevat Stone´sin nettisivujen olutäänestyksessä kaksi parhaiten menestynyttä olutta.

     Hauska konsepti johon en muista muualla törmänneeni. Lisäksi luvataan, että eri oluiden menekkiä voi seurata pylväsdiagrammista sekä paikan päällä että netissä. Näin voi juomalla vaikuttaa siihen mikä olut säilyy ja mikä putoaa. Aivan tuon takia täytynee paikalla ainakin kerran käydä :)

    Eilen vierailin pitkästä aikaa kotipubissani, johon en muiden kiireiden ja sairasteluiden vuoksi ole päässyt muutamaan viikkoon. Hanassa on nyt uusi Mufloni Keirin Stout, joka on 7-prosenttinen kuten klassinen Mufloni Stoutkin, mutta muuten hyvin erilainen tuote. Kahvinen, hieman rapsakammin humaloitu ja jopa aavistuksen alkoholinen stout. Reippaammalla humaloinnilla mieleen voisi tulla jopa Plevnan Siperia.

    lauantaina, lokakuuta 23, 2010

    BeerSweden Suomessa ja Alvinnea

    Loistava ruotsalais-brittiläinen BeerSweden blogi vieraili Suomessa. Tarinan ensimmäinen osa on julkaistu ja sen voi lukea täältä. Mikähän mahtaa olla seuraavan osan bunkkeria muistuttava pubi?

    Humalablogistilla on lasissaan lauantai-illan kunniaksi belgialaisen Alvinnen Hop Trilogy Columbus isosta pullosta kaadettuna. Alvinnen tynnyrikypsytyskokeilut eivät kaikki ole olleet oikein onnistuneita, mutta tämä kolme (muut ovat Centennial ja Simcoe) jenkkihumala single hop olutta ovat onnistuneet kaikki varsin mainiosti. Nämä kolme humalaa muistuttavat toisiaan varsin paljon ainakin tämän Alvinnen sarjan perusteella. Alvinnemaisesti jokaisessa oluessa on ollut pitkään viipyilevän katkeruuden lisäksi maalaismaisia hevosensatulan tuoksuja ja vastaavia makuja eli aivan helpoista oluista ei ole kyse.

    torstaina, lokakuuta 14, 2010

    Saku julkaisee erikoisolutsarjan

    Suurin ja varmaan tutuin virolaispanimo Saku kulkee hiukan Hartwallin jalanjälkiä ja on lanseerannut uuden erikoisolutsarjan jota kutsutaan nimellä "Gurmaanide kollektsioon Nr. 1". Sarjaan kuuluu kolme olutta: vehnäolut Saku Valge, vaalea lager Saku Klassik ja tummempi Saku Punane.

    Sakun nettisivuilla on esittelyvideo ja hauska tietokilpailu:

    http://www.saku.ee/gurmaanidele/?utm_source=postimees&utm_medium=banner&utm_content=punane&utm_campaign=GK


    tiistaina, lokakuuta 05, 2010

    Onnea 168-vuotias Pilsner Urquell!

    Tänään 5. lokakuuta tulee 168 vuotta siitä kun ensimmäinen erä modernia kullankeltaista lager-olutta näki päivän valon Plzenin kaupungissa. Tällöin paikallisten tshekin- ja saksankielisten kaupunkilaisten omistaman Bürgerbrauerein Baijerista palkattu panimomestari Josef Groll loi oluen, joka vuonna 1859 rekisteröitiin tavaramerkillä "Pilsner Bier". Myöhemmin kun kaupunkiin syntyi kilpaileva Gambrinus-panimo, oluen nimeksi muutettiin alkuperäistä pilsneriä tarkoittava "Pilsner Urquell".

    Ennen ensimmäistä pilseneriä oluet olivat pintahiivalla pantuja ja tummia. Böömissä kansalaiset olivat usein tyytymättömiä oluen laatuun ja tämä johtikin edellä mainitun Bürgerbrauerein perustamiseen. Panimon omistajat palkkasivat Grollin panemaan heille hyvää, uutta baijerilaistyylistä pohjahiivaolutta. Böömissä oli mahdollista Baijerin tapaan säilöä talvisaikaan kerättyä jäätä ja pitää oluen lämpötila 4-9 Celsius-asteessa läpi vuoden, joka oli välttämätöntä kun käytettiin pohjahiivaa oluen panemiseen. Tuolloin 5. lokakuuta 1842 Groll siis sai valmiiksi ensimmäisen oluensa, jossa käytettiin pehmeää böömiläistä vettä, uutta vaaleaa mallasta ja Zatecin eli Saazin humalia. Olut oli tarjolla ensimmäistä kertaa marraskuussa Zum Goldenen Anker, Zur weißen Rose sekä Hanes -ravintoloissa ja saavutti suuren suuren suosion.

    Tänä päivänä Plzeňský Prazdroj on suuri SABMillerin omistama "megapanimo", mutta Pilsner Urquell on säilyttänyt edelleen suosionsa ja laatunsa. Urquellia voi nauttia nykyisin neljässä eri muodossa:

    1) se tavallinen suodatettu ja pastöroitu versio, maitokaupoista ja olutravintoloista sekä hanasta, pullosta että tölkistä

    2) pastöroimaton, mutta suodatettu versio jota myydään "tankovna"-pubeissa Tsekeissä

    3) suodattamaton ja pastöroimaton versio, jota myydään vain pilseniläisissä pubeissa, erityisesti Na Parkanussa, valmistetaan Plzeňský Prazdrojin modernissa "linjastossa"

    4) suodattamaton ja pastöroimaton tammitynnyreissä Plzensky Prazdrojin kellareissa lageroitu versio, jota saa vain panimokierroksella

    Kippis!

    Humalablogisti arvioimassa maailman parasta pilsneriä Plzensky Prazdrojin kellarissa. Tässä vaiheessa muovimukista, myöhemmin myös lasista.

    maanantaina, syyskuuta 27, 2010

    Peter Panimo

    Ihmettelin juuri miksi salaperäinen "peter panimo" on niin korkealla blogini hakutuloksissa. No selvisihän se, että kyse on Ketonen&Myllyrinteen sketsistä. Siispä tässä teille Harry Porter ja Peter Panimo (yleisön pyynnöistä huolimatta?):

    lauantaina, syyskuuta 25, 2010

    Tuhannes belgi

    Aloitin uusista oluista arvioiden kirjoittamisen eli ns. "reittaamisen" järjestelmällisesti tammikuussa 2004. Sitä ennenkin olin erilaisia oluita maistellut, mutta tuolloin ryhdyin laittamaan arvioitani näytille nettiin Ratebeer.com-sivustolle. Tähän päivään mennessä arvioita on kertynyt 7521 oluesta (Ratebeerin tulkintojen mukaan). Tänään lauantaina tarkoituksena on korkata tämän listan jatkoksi tuhannes maistamani belgi.

    Olutharrastukseni alkuvaiheessa Belgia oli Suomessa selvästi ykkösolutmaan asemassa mitä tulee erityisesti laatuun. Belgejä tuli maahan tasaiseen tahtiin ja One Pint Pubin belgiviikot olivat käsite. Sittemmin meilläkin alkoi saada yhä enemmän amerikkalaisia ja tanskalaisia pienpanimotuotteita belgien jäädessä ehkä hieman sivuun. Pintin belgiviikotkin ovat viettäneet hiljaiseloa. Toki koko ajan belgejä on ollut saatavilla ja esimerkiksi Tuulensuu Tampereella on hakenut itse oluita Belgiasta.

    Tätä historiallista tuhannen belgin hetkeä varten olen säästänyt Amsterdamista kesällä 2005 ostamaani 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek -pulloa. Tämä 0,75 litran pullo on pullotettu maaliskuussa 2005, joten ikää on jo mukavat reilu viisi vuotta. Olut on perinteinen kirsikkalambic, jonka erikoisuus on siinä 35-prosenttisesti käytetyt Schaerbeeksen kirsikat. Nämä Brysselin lähistöltä Schaerbeekistä saatavat kirsikat ovat harvinaisempia ja kalliimpia kuin kirsikkaoluiden normimarjat.

    Schaerbeekse Kriek -pullo aukeaa kevyesti poksahtaen. Lasiin kaatuu syvän rubiininpunaista juomaa, joka on aivan aavistuksen sameaa. Tuoksu paljastaa perinteisen kirsikkalambicin välittömästi: hapanta mutta hedelmäistä kirsikkaa, hieman kuivaa puuta ja maalaistuoksuja. Maku on uskomattoman tasapainoinen: siinäkin luonnollisesti hedelmäistä mutta hapanta kirsikkaa, punaviinimäisiä suutasupistavia puumaisia tanniineja sekä pieni ripaus navetan mieleen tuovaa maalaismaisuutta. Happamuudestaan huolimatta tasapainoinen ja erittäin juotava kriek. Onneksi tätä löytyy lisää esimerkiksi paikallisesta olutravintolasta. Täytyykin siellä kokeilla lähiaikoina nuorempaa versiota.

    Tuhat belgiä "vyöllä" niin aika on myös tehdä katsaus siitä, mitkä ovat olleet parhaita maisteluhetkellään. Tässä on Humalablogistin top 10 Belgian oluet:

    1) Westvleteren 12 maistettu ensimmäisen kerran 4/4/2004
    Maailman paras olut, viime vuosina kuitenkin laskusuunnassa ainakin tuoreiden pullojen osalta. Sain juuri haltuuni yhden Westy 12:n, joka menee "kellariin".
    2) De Dolle Extra Export Stout 2/4/2005
    Hullujen panijoiden hullun hyvä stout: "Guinness on drugs or Westy12 mixed with stout"
    3) Westmalle Tripel 4/21/2004
    Klassinen greipin kirpeä trippel.
    4) Belle-Vue Sélection Lambic 8/30/2006
    Vanhan Belle-Vuen superharvinainen mestariteos, joka maisteltiin seitsenvuotiaaksi ikäännytettynä.
    5) Westvleteren 6 (red cap) 7/27/2005
    Kuusiprosenttinenkin belgiale voi olla hyvää. Westyn 1998 lopetettu punakorkkinen tuli juotua noin viiden euron hintaan Kulminatorissa.
    6) Gulden Draak 8/30/2005
    Erittäin kompleksinen vahva belgiale.
    7) Boon Oude Geuze Mariage Parfait 7/27/2005
    Loistavan maukas jopa liköörimäinen köössi.
    8) Achel 8 Bruin 11/4/2004
    Helpostilähestyttävä mutta erinomainen trappisti.
    9) Gouden Carolus Noël (Christmas) 11/11/2004
    Vanha anisklassikko, jota löytyy kellaristakin useita pulloja.
    10) Boon Kriek Mariage Parfait 11/11/2004
    Aivan loistavasti ikääntynyt kriek. Tämä oli maisteluhetkellä lähes 20 vuotta vanha pullote.

    Listan loppupään kanssa samoilla pisteillä myös Achel Extra Bruin (de 3 Wijzen), Cantillon Goldackerl Gueuze, Struise Black Albert, Eylenbosch Framboise Cuvee Speciale, Chimay Bleue (Blue), Mechels Reuzenbier ja tämän päiväinen 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek.

    Lue myös:

    Kirjapenkissä Good Beer Guide Belgium

    tiistaina, syyskuuta 14, 2010

    Systeemin isoja uutuuksia ja omituisia juomia

    BeerSwedenin blogi raportoi Ruotsin Systembolagetiin saapuvista isoista uutuuksista:

    Listalla on muutama tanskalainen ja belgialainen. Erityisen kiinnostava on tuo 1,5 litran "leka" trappistiklassikko Rochefortin kasia. Reilu yhdeksänvolttinen luostariolut tuossa annoskoossa ei ole oikein yksin nautittavaksi tarkoitettu :) Hinta ei Ruotsissa ole paha: 269 kruunua vastaa noin 28 euroa.

    Uutisia lukiessa on viime päivinä eteen sattunut pari kummaa juomaa: brittitutkija James Gilpin valmistaa diabetesiä sairastavien vanhusten virtsasta viskiä (Gilpin Family Whisky) ja Teksasissa tehdään uppopaistettua olutta. Meillä Stallhagen haluaa herättää 150-vuotiaan oluen henkiin.

    maanantaina, syyskuuta 06, 2010

    Euroopan parhaat olutkaupungit

    Aina silloin tällöin netissä on pyörinyt erilaisten, pääosin lehtien julkaisemia listoja maailman parhaista olutkaupungeista. Nämä top-listat ovat monasti olleet amerikkalaisten laatimia ja näin ollen näkemys Euroopasta olutmaanosana usein on ollut rajoittunut. Päätin kantaa oman lusikkani keittoon ja kertoa oman mielipiteeni Euroopan parhaista olutkaupungeista. Rajoitin listan niihin kaupunkeihin, joissa olen itse käynyt. Paikkoja yhdistää hyvä oluttarjonta ja kaupunkien yleisesti hyvä "vibe". Näistä ei vierailluista paikoista potentiaalinen listallenousija on ainakin Sheffield Englannissa. Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä:

    1) Amsterdam
    On kaupunkina yhdessä New Yorkin kanssa lempipaikkojani. Dami tarjoaa useita mukavia, leppoisia ja lämminhenkisiä olutravintoloita: kärjessä alankomaalaisia oluita tarjoava 't Arendsnest, monipuolisen olutvalikoiman klassinen pubi De Wildeman ja belgiolutravintola Gollem. Uutena tulokkaana on amerikkalaisiin pienpanimo-oluisiin keskittyvä Beer Temple. Panimoravintoloista kiinnostuneille on Suomessakin tutun 't Ij:n lisäksi kaksi pienempää paikkaa. Kaiken tämän lisäksi voit ostaa oluita mukaan sellaisista keskellä kaupunkia sijaitsevista kaupoista kuin Bierkoning (yli 1100 olutta) ja Cracked Kettle (450+).

    2) Brugge
    Halve Maan -panimon kotikaupunki on loistava kaupunkilomakohde. Bruggessa on monia mielenkiintoisia pieniä olutravintoloita kuten legendaarinen Daisy-rouvan komennossa oleva ’t Brugs Beertje ja omaa talon tripeliä tarjoava Staminee de Garre.

    3) Brysseli
    Olutmaan pääkaupunkina pakkovalinta. Anderlechtin lähiössä sijaitsee maailman ainoa lambic-museo, keskustassa on useita hienoja olutravintoloita ja hyviä kauppoja olutostosten hankkimiseen.

    4) Bamberg
    Unescon maailmanperintölistalla oleva saksalaiskaupunki on klassikko. Paikka sopii mainioksi matkakohteeksi myös ei-olutharrastajalle. Meille hörhöille tietysti Schlenkerla, Spezial, Fässla jne. ovat riittävä syy vierailuun.

    5) Praha
    Voisiko sanoa "vanha klassikko". Vanhakin klassikko voi uudistua: U Fleku on tietysti pakkovierailu ensimmäisellä käynnillä, mutta Prahassa on nykyään ainakin kymmenen panimoravintolaa! Oluet ovat Suomeen verrattuna käytännön ilmaisia. Muista ravintoloista mielenkiintoisimpia ovat Pivovarsky Klub laajoine olutvalikoimineen sekä Zlý Casy, jossa nykyisin on kaiketi yli 20 hanaa. Viimeksi siellä bongasin olutkaapista Lammin Sahtia!

    6) Berliini

    Alkutekstissä mainittua "vibea" ainakin on Berliinissä. Listalle pääsee muun muassa sen vuoksi, että Berliinissä on enemmän panimoravintoloita kuin missään muualla Euroopassa. Luku lähenee kahtakymmentä. Olutmatkailua helpottaa loistavasti toimiva julkinen liikenne.

    7) Kööpenhamina

    Euroopan tämän hetken ehkä ykkösolutmaan pääkaupunki. Carlsbergin lisäksi tarjolla on pari erinomaista panimoravintolaa (Nørrebro Bryghus ja Brewpub København), muutama keskinkertaisempi panimoravintola, loistavia olutravintoloita (Mikkeller, Den Tatoverde Enke, Lord Nelson, Ølbaren, Plan B jne) ja pari kivaa olutkauppaa (Barley Wine, Kihoskh, Ølbutikken). Lisäksi tanskalaiset ovat mukavaa porukkaa, unohtamatta Köpiksen joka vuotisia olutfestareita!

    8) Tukholma

    Jostain syystä Tukholma ei ole oikeastaan koskaan näillä olutkaupunkilistoilla vaikka se onkin aivan loistava paikka alan harrastajille. Tietenkin naapurimaansa tapaan kaupoissa täytyy tyytyä monopoliin, Tukholmassa Regeringsgatanin Systembolagetiin, mutta olutravintoloita on moneen lähtöön. Tukholman olutfestarit voitaneen lukea Euroopan kärkipäähän. Tukholmasta puuttui pitkään panimoravintola, mutta Monk's Café filiaaleineen on poistanut senkin ongelman. Toinen "ketju" Bishops Arms löytyy Tukholman lisäksi myös muualta Ruotsista ja on aina varma valinta. Vanhat klassikot Oliver Twist (pienpanimojenkit) ja Akkurat (belgit) ovat edelleen iskussa, ruotsalaisia pienpanimotuotteita kannattaa hakea vaikkapa Glenfiddich Warehouse No.68:sta tai Tegnérs Gömställesta. Tämä on vasta alkua, mainioita olutravintoloita on kymmenkunta lisää ...

    9) Helsinki

    Kotiinpäin on pakko vetää. Helsingistä löytyy kaksi maailmanluokkaan nostettavaa olutravintolaa: Pikkulintu ja One Pint Pub. OPP on "persoonallisuudessaan" omassa luokassaan, ainoa löytämäni verrokki maailmalta on Spuyten Duyvil Brooklynissa. Kaupungissa on myös neljä panimoravintolaa (Teerenpeli, Perho, Suomenlinna ja Bruuveri) sekä yksi pienpanimo (Stadi). Oluthuoneet ja Kalat ovat levittäytyneet ympäri kaupungin ja kaikki voi laskea "hyviksi olutravintoloiksi". Oluen ympärille keskittyneitä festareitakin on pari. Ja Helsingistä on lyhyt junamatka Tampereelle, jossa on lisää hyviä paikkoja ...

    Bubbling under: Manchester, Antwerpen, München, Wien, Plzen

    maanantaina, elokuuta 30, 2010

    Lähimatkailua

    Pari viikonloppua on mennyt lähimatkailussa - näissä tosin olut ei ole ollut kovin merkittävässä roolissa. Kaksi viikkoa sitten tein kolmen yön reissun Maarianhaminaan, jossa maailman valiot ottelivat rantalentopallon eli beach volleyn maailmancupin merkeissä. Kovin vaisua oli paikallinen oluttarjonta, paikallinen K-markettikin tarjosi ehkä kymmentä olutmerkkiä. Viimeisenä aamuna ennen poislähtöä oli aikaa tarkistaa oman hotellin Park Alandian baarin tarjonta ja yllätys oli positiivinen. Hanatavarana tarjoiltiin muistaakseni kolmea erilaista (paikallista) Stallhagenin tuotetta ja erikoisolutvalikoima oli pieni, mutta mielenkiintoinen - hankintaväylä oli selvästi Ruotsista kotimaan mantereen sijaan. Aloitin aamun Suomessa vielä näkemättömällä Flying Dog Raging Bitchillä.
    Sen jälkeen katse kohtasi kaapissa jopa maistamattoman oluen: islantilaisen Ölvisholt Skjálftin, joiltakin kovia arvioita saanut vaalea lager oli korkeintaan tyydyttävä, joka tosin keskimääräiseen islantilaistasoon nähden lienee kehu. Muita baarin valikoiman tuotteita oli mm. Bedärö Bitter ja Landsort Lager.

    Viime viikonlopun matka suuntautui Tallinnaan. Sekään ei ollut olutorientoitunut riento, mutta sen verran pidin koherenttia tasoa yllä, että kaikki kahden päivän aikana nautitut oluet olivat Saku Tumea totaalimäärän oltua kuitenkin yli kymmenen :) Pitkästä aikaa kävin Tallinnan Stockmannilla ja vaikka "haluan ostaa"-listalla olleita siellä aiemmin tavattuja kreikkalaisen Craft Breweryn tuotteita ei enää ollutkaan niin pikkureppuun "joutui" sullomaan toistakymmentä ennen maistamatonta olutta. Pari saksalaista taisi vielä jäädä hyllyynkin. Nämä uudet olivat pääosin saksalaisia ja (valko&)venäläisiä. Kaksi etukäteen mielenkiintoisinta ostamaani olivat belgialaiset Bacchus Kriekenbier ja Frambozenbier. Näitä ei liene näkynyt Suomessa ainakaan kovin vakiona. Tallinnan Stockmann on hyvä esimerkki siitä miltä suomalaisessa hyvässä kaupassa voisi oluthylly näyttää mikäli meillä ei olisi monopolia ...

    tiistaina, elokuuta 17, 2010

    Olutmatkailua Jerseyllä ja Guernseyllä

    Tänä vuonna Humalablogistilla ei juuri ollut kesälomaa, mutta sen verran pääsin irtautumaan suolakaivokselta, että pystyin tekemään viikon matkan Jerseyn saarelle. Jersey on hallinnollisesti varsin mielenkiintoinen alue Kanaalisaarilla: se ei ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa vaikka onkin brittiläiseen imperiumiin kuuluva eikä ole myöskään EU:ssa vaikkakin on osa EEC:n vapaakauppa-aluetta. Saari tunnetaan varmaankin parhaiten veroparatiisiyhtiöistään ja TV-sarjasta Bergerac. Olutmielessä Jersey ei ole kovin kiinnostava vaikka toki tällaisena olutdiletanttina matkaan liittyikin vierailuja paikallisiin pubeihin.
    The Lamplighterin real ale -valikoimaa. Huomaa seinällä olevat caskit.

    Jerseyllä toimii yksi olutpanimo: The Jersey Brewery, jonka Mary Ann ja Liberation -olutbrändit olivat hyvin esillä pubeissa. Panimolla oli aiemmin myös tytäryhtiö Guernsey Brewery sekä ravintolapanimo, mutta molemmat on lakkautettu jo hyvän tovi sitten. GBBF:llä viime vuonna vieraillessani panimolla oli siellä peräti oma ständi (yleensä GBBF:llä vain isoilla panimoilla), jossa mukana menossa oli ilmeisesti paikallinen matkailunedistämisorganisaatio. Valitettavasti tuolloin oluet eivät diasetyylipommeina antaneet kovin hyvää kuvaa. Toffeemaisuus onkin ehkä Jerseyn panimon tunnusomaisin "talon maku".

    Saaren pääkaupungissa St Helierissä on useita pubeja jotka tarjoilevat real aleja. Yleensä yhtä tai kahta, joista toinen oli tavallisesti Liberation Alea, toinen Britannian isoilta riilipanimoilta. The Dog and Sausage -pubin ainoa riili oli kuitenkin Skinnersin Betty Stogs. Skinners olikin yllättävän hyvin esillä, ja saaren parhaan pubin The Lamplighterin oma olut Lighter Fuel onkin pantu Skinnersillä. Jostain muistelen lukeneeni, että Skinnersin omistajalla on jonkinlaisia yhteyksiä saarelle, joka selittää tämän pikkupanimon oluiden hyvän saatavuuden.

    The Lamplighterissa oli myös erinomainen viskivalikoima.
    The Lamplighter olikin sitten mainio paikka. Perinteinen brittipubi oli täyteen ahdettu iltaisin, lounasaikaan tilaa oli kyllä nauttia edullista ja hyvää pubilounasta. Real ale -valikoima oli mahtava: 7 riiliä ja yksi siideri ja näistä riileistä taisi neljä tulla suoraan caskista (loput käsipumpulla kellarista). Tarjolla oli muun muassa Jenningsin ja Skinnersin tuotteita. Mikäli oluissa ei olisi ollut riittävästi, "Lampunsytyttäjässä" oli myynnissä kymmeniä single malt viskejä. Liitutaulu kertoi myös tulevat riilit, valitettavasti amerikkalainen Shipyard Independence Pale Ale jäi saamatta - oluella on vain kaksi reittausta Ratebeerissä. The Lamplighterissa oli jerseyläiseen tapaan puolalainen henkilökunta, paikallisen omistajan kanssa tuli myös vaihdettua pari sanaa.

    Toinen mielenkiintoinen pubi Jerseyllä oli saaren pohjoisrannalla vanhassa myllyssä sijaiseva Le Moulin de Lecq. Paikan lähellä on mielenkiintoisia rantamaisemia ja niiden jälkeen pubi tarjoaa kolmea neljää riiliä janoiselle. Omaksi valinnaksi tuli jalkapallon MM-kisa-aiheinen Westgate Back of the Net. Varsinaisiin olutkauppoihin en Jerseyllä törmännyt, St Helierin Mark&Spencerissa on kylläkin paljon ketjun oluita, joista brittioluet ovat ihan kelpo tavaraa.

    Yhtenä päivänä teimme pikavisiitin naapurisaari Guernseylle. Laivalla matka taittuu nopeimmillaan tunnissa. Toisin kuin Jerseyllä, Guernseyn pääkaupunkin St Peter Portista löytyi muutama mukava olutkauppa. Ostin Corkscrew-kaupasta kolme erilaista Randallsin panimon pullo-olutta, joista kahta ei hämmästyksekseni löydy Ratebeeristä. Randalls on Guernseyn ainoa panimo ja ilmeisen suuri, sillä se osti joitakin vuosia sitten hollantilaisen Breda-lagerin lisenssin. Breda on Länsi-Euroopassa varsin yleinen tarjouslager. Ensimmäinen pubi St Peter Portissa johon eksyin oli The Albion House. Siellä pisti heti silmään Jersey Breweryn Liberation Blonde, jota seinällä ollut juliste mainosti uutuutena. Hassua oli se, että Jerseyllä en tähän olueen törmännyt missään. Tässä pubissa oli myös hanatuotteena internetille tuntematon olut: Bailiwick Best, eräänlainen paikallinen Kilkenny-kopio. Guernseyn paras pubi oli kuitenkin läheltä Victor Hugon kotitaloa (Hauteville House) sijainnut The Cock and Bull, jossa oli tarjolla peräti viisi real alea. Join tässä mukavassa pubissa Jenningsin Honey Bolen sekä harvinaisen real lagerin, Wychwoodin Regal Lagerin. Edellä mainittu Shipyardin riili olisi täälläkin ollut tarjolla, mutta ajanpuutteen vuoksi jätin sen väliin luullessani saavani sen myöhemmin Lamplighterista.

    Humalablogisti Guernseyllä The Cock and Bullissa

    Jersey tarjoaa oluen lisäksi elämyksiä myös viinien ja siiderien ystäville. Vierailin La Maren viinitilalla St Maryssa. Osallistumalla opastettuun kierrokseen pääsee maistelemaan omien viinien lisäksi muun muassa liköörejä, fudgea ja suklaata. La Mare valmistaa myös brandya ja paria erilaista siideriä, joita on mahdollisuus ostaa tilan kaupasta. La Maren viinitilan www-sivut: http://www.lamarewineestate.com/
    Siidereitä pitäisi valmistaa myös La Robeline Cider Companyn, mutta näihin en törmännyt missään.

    Jersey ja Guernsey olivat viikon matkakohteena leppoisia ja mukavia. Tekemistä, varsinkin kävelyretkien muodossa riitti, mutta pidempi aikaiseen lomailuun saaret ovat turhan pieniä. Muutama hyvä pubi varmisti sen, ettei viikkoa tarvinnut myöskään viettää kuivin suin.


    maanantaina, elokuuta 02, 2010

    Lauantain olutretki: SOPP 2010, Helsinki ja Tuulensuu, Tampere

    Ensimmäinen työviikko loman jälkeen haittasi harrastuksia ja pääsin (tavoistani poiketen) Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumaan vasta lauantaina. SOPP oli silloin menossa jo kolmatta päivää eli pientä rääppiäistunnelmaa oli odotettavissa. Suunnitelmissa oli kuitenkin tehdä ranskalainen visiitti ja sentään käydä haistelemassa tunnelmia ennen siirtymistä Tampereelle.

    Aamujunani saapui Helsinkiin sopivaan aikaan aamusella, että Arkadian Alko oli jo auki. Valikoima näytti hyvältä ja harmittelin sitä, että pikkureppu rajoitti ostoksia. Suunnitellut pullot tuli sentään ostettua mukaan: Malmgårdin Häijyä Markkua, jonka totesin jo HBF:llä mainioksi barley wineksi sekä Lammin Sahdin 25-vuotisjuhlaolutta (onneksi olkoot!). Molempia lähtee blogistin toimesta myös Hollantiin, paikallinen harrastaja arvostanee kumpaakin herkkua. Arkadiasta matka suuntasi Kampin keskuksen K-Supermarkettiin, josta mukaan tarttui myös useampi olut, mm. Stadin Beataa (joka tuli maistettua Petalax Beer Festivalilla, mutta jolle pitää antaa uusi mahdollisuus hermeettisemmissä olosuhteissa), Dark Horsen Rasberry Alea ja seljankukalla maustettua witbieriä, Hornbeerin Summeria.

    Maitokauppavierailun jälkeen Bruuveri olikin sopivasti auki. Käyntiin oli selkeä syy: ravintolassa on myynnissä kaksi Sysilän Bruuverissa panemaa savuolutta, jotka ovat erilaisia kuin SOPP:ssa tarjolla oleva. Avaamisaikaan lauantaina Bruuveri tarjoaa hyvinkin rauhallisen ympäristön oluiden maistelulle. Itse en juuri oluiden hintoja katsele, mutta paikka on varmasti Suomen kallein panimoravintola (omien oluiden suhteen). Erikoistuotteilla isosta tuopista huudetaan yli kahdeksaa euroa. Savuoluista Tali-Ihantala Savu Pale oli savu-IPA, jossa oli erittäin rapsakka humalointi, mutta kovin vähän savua. Erittäin talonmakuinen keitto, joka ei pärjännyt toiselle tuotteelle eli Savuvehnä Rockille. Rockissakaan ei savua oikein riittävästi ollut, mutta muuten oikein onnistunut vaalea tyylipuhdas saksalaistyyppinen vehnäbock, jolle Alkon valikoimassa verrokki vois olla Vitus.

    Bruuverista siirryin SOPP:iin Rautatientorille, jossa tasan kello 12 oli jo pientä jonomuodostelmaa. Ensimmäinen yllätys tuli portilla, jossa olutkassini kerättiin pois narikkaan. Ymmärrettävää lakiteknisistä syistä, mutta yllättävää koska useamman SOPP:n veteraanina tämä oli ensimmäinen kerta kuin näin kävi. Mitään toista kassia ei ollut matkassa niin jouduin sitten jättämään läppärinkin säilöön, vesipullo ja muistiinpanovihko sentään kulkivat kädessä sisälle. Tämän vuoden SOPP:ssa tavoitteena oli maistaa viisi blogistille uutuutta. Tässä niistä lyhyet luonnehdinnat:
    - Keisari Suodattamaton Lager, perustavaraa Nokialta. Melko puhdas, tasapainoinen vaalea lager, joka ei tarjoa yllätyksiä. Suodattamattomuus tuo olueen lisää makua, mutta humalointi vois olla reilumpaakin. Kyllä tätä voisi jonkun grillimakkaran kanssa tai saunaoluena juoda.
    - Mallaskoski Kuohu Punertava Amber (IV), tätä on joskus ollut Helsingissä hanassa, mutta vahvana versiona harvinainen. Valitettavasti Mallaskoski ei ole oluissaan marjamaisuudesta päässyt eroon. Haikeana muistelen oluiden tasoa 5-6 vuotta sitten. Ehkä tästä ei sen enempää ...
    - Vakka-Suomen Syydväst Nortamo-Seura Juhlaolut, tätä olisi kait saanut pullotavarana Eat&Joyn maatilatorilta, mutta pitihän se maistaa hanasta. Vaikka HJ Nortamoa pidetään raumalaisena niin tuotantonsa hän kirjoitti kait kokonaisuudessaan Porissa, jossa toimi lääkärinä. Blogisti asuu korttelin päässä Nortamonkadulta! Olut itsessään menee "novelty"-osastolle. Tervalagerissa on käytetty tervaesanssia ja lopputulos on juuri oletettu eli vaalea lager, joka maistuu Tervaleijona-pastilleilta. Kyllä tätä tuopin juo, mutta ei tästä oikein pidempiaikaiseen käyttöön ole.
    - Saimaan Luostari Dubbel, aiemmin Luostarista on tullut juotua Bruuveri-versioita niin pitihän sitä sitten maistaa myös isäntäpanimon versio. No, ainakin tämä on lähempänä esikuviaan kuin aiemmat Valamo-panot. Maltainen ja karamellinen, suoraviivainen ja yksinkertainen, josta mieleen tulee lähimpänä Leffe Brune. Tuon belgioluen ystäville varmasti hyvä olut.
    - Bruuveri Ylipäällikön Savu Pale Ale, oli se kolmas Bruuverin savuolut. Tämä oli hiukan sukua sille savu-IPA:lle mutta katkerot olivat maltillisemmat. Bonuksena tässä oli erikoinen hampun mieleen tuova humalointi. Tässäkin sitrumaisessa oluessa lisäsavu olisi tehnyt nimen paremmin oikeutetuksi.

    Näiden lisäksi ehdin maistaa Lammin juhlaolutta hanasta, sen tarkempi analysointi jäi kotiin pullosta nautittavaksi, Hollolan Kivisahtia, joka oli hyvää kuten aina, mutta tarjoiltiin järkyn kylmänä sekä 1,5 vuotta kegissä kypsynyttä Mufloni Tyrnilambikkia, joka olikin nyt aivan eri tuote kuin tuoreeltaan vuoden 2009 HBF:llä: mukavan hapanta ja tyrni tuli hienosti esiin. Huhu muuten kertoo, että Pikkulinnullla olisi jemmassa kegillinen tätä! Taakon Koduõlu, joka parhaimillaan on aivan loistava juoma, oli myös agendassa, mutta viimeiset vietiin nenäni edestä. Oli aika siis junailla Tampereelle ja Tuulensuun omatuontiviikoille....

    Tuulensuun porukat hyödynsivät putkiremppansa tuoman tauon ja kävivät kahdella autolla hakemassa lastin oluita Belgiasta ja Holllannista. Varsinkin hollantilaispanimoista monet debytoivat nyt Suomessa. Tuulensuu on remppansa myötä saanut uudet hohtavat vessat (aiemmin tämän ravintolan heikoin lenkki) ja uutta kylmäkaappia oluillekin näyttäisi tulleen. Tuulensuun omatuontiolutlistan löytää näppärimmin Olutoppaan etusivun oikeasta laidasta. Toki se löytyy myös Tuulensuun kotisivuilta. Valitettavasti jouduin tällä kertaa tyytymään omaan seuraani ja juomaan näitä hienoja tuotteita yksikseni, joka luonnollisesti rajoittaa kerralla maistettujen oluiden määrää. Alkoholipotkua näissä oli aina Oerbier Special Reservan 13 vitamiiniin asti. Onneksi tylsää ei ollut henkilökunnan pitäessä seuraa, myös muiden asiakkaiden kanssa tuli seurusteltua (paikalle ilmestyi muun muassa Olutoppaalta lambic1-nimellä tunnettu happamien oluiden ystävä). En voi olla painottamatta blogin lukijoille, että Tuulensuun omatuontilista on huikea. Se lyö laadullaan (erittäin runsas valikoima lambiceja ja muita laatuoluita) ja harvinaisuuksillaan (obskuureja pienpanimoita) vertoja One Pint Pubin legendaarisille belgiviikoille (joita ei nyt tänä vuonna järjestetty). Kaiken kaikkiaan entuudestaan menoaan parantanut Tuulensuu voidaan jo nostaa merkittävimpien eurooppalaisten olutravintoloiden kastiin, samaan jossa jo OPP ja Pikkulintu ovat. Palvelualttiudesta kertonee jotain se, että "konsernin" naapuriravintolasta haettiin viimeiset pari litraa (muovikegissä) erittäin harvinaista 3 Fonteinen Oude Lambikia
    kun se "pitkämatkalaiselta" oluthörhöltä oli vielä maistamatta :)

    Humalablogistin kotimatka sujui Beer Huntersin poikien matkassa Poriin. BH:n oluet loppuivat kesken SOPP:ssa ja he koukkasivat pakettiautollaan (joka oli täynnä Juomatalo Pikkulinnun ja Ultimatorin herkkuja) Tampereen kautta.

    torstaina, heinäkuuta 22, 2010

    Oluttaistelun loppu (?): The End of History

    Kuten olettaa saattoi, Aberdeenin pojat eivät jättäneet leikkiä maailman vahvimmasta oluesta kesken. Saksalaisten julkaistua Schorschbockin 43-prosenttisen version vastaiskuna Sink the Bismarckin 41 prosentille, tiedettiin että uusia kepposia oli vielä luvassa. Ja nyt on nähty mitä Skotlannin nummilta tulee seuraavaksi: maailman vahvin (50 tai 55 %) ja kallein olut: The End of History, joka toivon mukaan laittaa päätepisteen kilpavarustelulle. Jotta shokkiefekti olisi täydellinen valmistetut 11 pulloa tulevat eläimen nahkaan upotettuina: 7 pulloa kärpännahassa, 4 pulloa oravannahassa - hinnat 500 ja 700 puntaa. Taitaa jäädä maistamatta :) Lue koko stoori BrewDogin blogista. Video on jälleen loistava, kannattaa katsoa.


    The End of History from BrewDog on Vimeo.

    PS: Matkaraportti Jerseyltä ja Guernseylta on tulossa kunhan blogisti löytää sopivan inspiraation.

    perjantaina, heinäkuuta 09, 2010

    Lomatunnelmaa

    Humalablogistin lyhyt kesäloma alkoi. Jo huomenna matka suuntaa kohti pääkaupungin herkkuja (lue: One Pintin kölschit ja Pikkulinnun Bitter&Sour) ja siitä matka jatkuu sunnuntaina Jerseyn saarelle. Jerseyltä tulee aikanaan blogiin matkaraporttia. Olutmielessä saari tarjoaa yhden panimon, riittävän määrän real alea tarjoilevia pubeja sekä pari mielenkiintoista siiderivalmistajaa. Viikon aikana on suunnitelmissa käydä myös Guernseylla.

    Lomaoluen kunniaa näin blogissa saa edustaa lasissa oleva Weihenstephanerin Korbinian. Tämä ei nyt ehkä erityisesti ole Suomen tulevien superhelteiden olut, mutta on toisaalta näin illemmalla mukava lämmittäjä myös kesällä. Oluen sekä tuoksu että maku tarjoavat intensiivistä ruista, leipämäisyyttä ja lakritsaa. Mikäli "maailman vanhimman panimon" doppelbock on jäänyt maistamatta, kannattaa korjata tilanne ja ostaa pullo pari vaikkapa huomiselle Saksa-Uruguay-ottelulle. Humalablogistin sydän on kylläkin lattareiden puolella...

    Hauskaa heinäkuuta!

    maanantaina, heinäkuuta 05, 2010

    Patrikin juhlaolut: Horny Ten-K oh6gdx

    Viime perjantaina kello 1500 oli olutharrastajia ja muutama lehdistön edustaja (Satakunnan Kansan toimittaja ja valokuvaaja sekä sähköisenä "olutmediana" Humalablogi) kokoontunut porilaiseen panimoravintola Beer Hunter'siin. Panimon omien oluiden komeaan viiden tuotteen rivistöön paljastettiin kuudes tulokas: Horny Ten-K oh6gdx. Kyseessä oli vaasalaisen Ratebeer.com-aktivistin Patrik "Pade" Willförin 10000 olutreittausta juhlistamaan valmistettu olut. Pade oli valinnut oluen valmistukseen Beer Huntersin, koska se on hänen lempiravintolansa Suomessa ja koska tiesi olutmestari Mika Heikkisen olevan riittävä hullu suostuakseen panemaan oluen, jota hän oli kaavaillut. Ideana oli valmistaa savulambic: olut, jossa yhdistyisi villihiivan mukanaan tuoma happamuus ja turvemaltaan savuisuus. Yhdistelmä on olutmaailmassa harvinainen, mutta ainakin tanskalaisen Djævlebrygin Mareridt-olut on tehty vastaavalla kombinaatiolla.

    Hetki ennen oluen paljastamista, Padelle oluen nimi ja etiketti oli salaisuus
    Heikkinen pani oluen jo viime vuonna odottamaan Willförin rajapyykin ylitystä. Sillä välin myös olutguru Hannu Nikulainen sai 10000 olutarvioita täyteen ja pääsi juhlistamaan sitä tynnyriversiolla klassisesta Siperia Imperial Stoutista. Kun Patrik eli Ratebeer-nikiltään oh6gdx sai Nikulaisen tavoin 10000 arviota täyteen Kööpenhaminassa oli aika kaivaa tynnyri esiin ja julkaista olut. Poriin oli Patrikin lisäksi maistamaan tulleet myös tanskalaiset Ratebeer-tutut, Jan Bolvig (aka fonefan) Charlotte-vaimoineen. Janilla lähestyy kohta 15000 Ratebeer-arvion rajapyykki.
    Jan Bolvig, Charlotte Heede, Patrik Willför ja kristiinankaupunkilainen olutkeräilijä Vilho Sartola
    Miltä olut sitten maistui? Lasiin paikallaolijat saivat runsaasti vaahtoavan kuvauksen mukaisen "semitumman" oluen. Tuoksussa tulivat esiin molemmat halutut elementit: happamuus ja savuisuus. Nenään tulvahti myös marjaisuutta ja villihiivan mukanaan tuomaa navettamaisuutta. Olut oli rungoltaan kevyehkö, helposti juotava. Maussa happamuus ei ollut niin ylitsekäyvä kuin tiukimmassa esikuvissaan, mutta se on oluessa selvästi läsnä. Maussa oli myös puumaisuutta, metsämarjoja, kinkkua ja pitkään suussa viipyvää savuisuutta, joka kantaa hyvin jälkimakuun asti. Hyvä ja mielenkiintoinen olut, jota voi tarjota myös ei-hardcore-harrastajalle!
    Uniikin hanalätkän on suunnitellut Beer Huntersin panimotyöntekijä Erik "austone" Ekholm.
    Vaikka Horny Ten-K oh6gdx ei tulekaan pullotavarana myyntiin, suuremmallakin yleisöllä on mahdollisuus päästä tätä maistamaan Porin ulkopuolellakin. Beer Hunters tulee nimittäin olemaan mukana myös kuun lopussa Helsingin Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumassa Rautatientorilla ja siellä tätä on myynnissä muutama kegi.
    Pade tarjoilemassa omaa nimikko-oluttaan.
    Beer Huntersin iloiset panoveikot Erik Ekholm ja Mika Heikkinen.

    torstaina, kesäkuuta 24, 2010

    Juhannuksen juomat

    Juhannus, tuo keskikesän ihanainen pitkä viikonloppu, jolloin suomalainen mies hukkuu vetoketju auki ja naiset juoksevat alasti kokon ympäri kaivoon katsellen, on perinteinen oluenlipitysjuhla. Humalablogi.info on valinnut omat suosikkinsa juhannusjuomiksi.

    Juhannuksen voisi aloittaa hyvällä aperatiivilla. Mikä siihen sopii paremmin valkkarin tai Campari-jääveden asemasta kuin klassinen Orval. Sopivasti kylmänä Orvalin voi tarjota jopa ei-hardcore harrastajalle kuivan shampanjan korvikkeena. Itse isäntä (tai emäntä) toki on tilaisuutta varten kaivanut esiin aidon Orval-lasin.

    Ruokapöydässä tarjolla lienee uusia perunoita ja monenlaisia kesäisiä herkkuja. Ehdottoman yleispätevä juoma kesäpöytään on vehnäolut. Vaikka kotimaiset vehnäoluet ovatkin olleet pop viime aikoina, Humalablogin valinta kohdistuu Weihenstephanerin Hefeweissbieriin. 5,4-prosenttisessa saksalaisessa on runkoa ja luonnetta ja se mätsää useimpien juhannusruokien kanssa loistavasti. Korvikkeena käy toki myös joku witbier (esimerkiksi Hoegaarden) tai maitokaupastakin saatava Nokian EloWehnä. 


    Ruuan jälkeen jossain vaiheessa on aika siirtyä juhannussaunaan, jossa vihdotaan tuoreella koivulehtivitsalla alkuvuoden kuonat irti kropasta. Saunaolueksi niin lauteille kuin terassille käy hyvin jäähdytetty rapsakka pils. Mikäli haluaa oluen osuvan kesäteemaan voi vihtakaveriksi valita vaikkapa Stallhagenin Sommarin! Sommar! on sopivan harmiton laudejuoma. Sen sijaan Olvin Saunaolut kannattaa jättää kauppaan - olut on häpeäksi saunalle. Blogisetä tosin ottaa kiksinsä hieman rapsakammasta pilsistä ja ottaa löylyyn tölkillisen klassista Pilsner Urquellia.  


    Kun hiet on saatu pestyä järvessä pois on aika siirtyä ns. seurustelujuomiin. Mikä onkaan tähän tarkoitukseen parempaan kuin suomalaiskansallinen sahti! Paikallisen sahdin saatavuus kun on mitä on niin tällöin juhannusjuhlijan täytyy tyytyä sinänsä kelvolliseen Finlandia Sahtiin. Jussin kunniaksi otetaan kaksi pulloa tietenkin sitä strong-versiota. Humalablogi varoittaa: sahti iskee takaraivoon huomaamatta kuin koivuklapi naapurin isännän kädestä.


    Juhannusyöhän ei pimene ollenkaan. Sen sijaan juhlijoilla voi näkökenttä pimentyä ja aamuyötä kohti tunnelma alkaa seurueesta riippuen joko nousta riehakkaaksi puukkohippailuksi tai sitten väsyneeksi pohdinnaksi elämän tarkoituksesta. Ensimmäiseen suosittelen poliisia, jälkimmäiseen kannattaa säästää jussin viimeinen olut. Tietenkin yömyssyssä pitää olla luonnetta, puhtia ja potkua varsinkin kun alle on tumutettu sitä Finlandiaa. Niinpä raukeaksi lopuksi on syytä avata Nøgne Ø # 100, tuo turskamaan ylpeys ja jakaa se vaikkapa juhannuskumppanin kanssa. Tämän jälkeen onkin hyvä siirtyä lepäämään ja kohti uusia seikkailuja!



    Humalablogi toivottaa hyvää juhannusta!

    maanantaina, kesäkuuta 21, 2010

    Olutmestari 2011 kisan semifinalistit valittu

    Viisi tähteä / Olutkulttuuri.fi:n Suomen Olutmestari -kisan semifinalistit on valittu. Listan voit lukea osoitteessa:
    http://www.viisitahtea.fi/olutkulttuuri/tapahtumat/5163-olutmestari-2011-kisan-semifinalistit-valittu.

    Suurin osa valituista näyttäisi edustavan "oikeita olutravintoloita" (mukana mm. Tuulensuun, Black Doorin ja Kaislan hyväksi todettua henkilökuntaa). Viime vuonnahan mestariksi valittiin kovan linjan ammattilainen Pikkulinnun Vesku Salminen eli valintaprosessi lienee onnistunut! Hassua on toki sitten se, että kansainvälisesti olutmestarin tärkein ominaisuus on kaataa tuoppiin tyylillä vaaleaa globaalilageria Stella Artoisia. Noh, ravintola-alalla kilpaillaan kyllä tätäkin hullummissa taidoissa.

    perjantaina, kesäkuuta 18, 2010

    Hapanta ja katkeraa

    Eilen käynnistyivät jo perinteiset Olutravintola Pikkulinnun Bitter&Sour-viikot. Esikuvana tapahtumalla on selvästi olleet samannimiset tukholmalaisten Oliver Twistin ja Akkuratin teemaviikot. Tänä vuonna Bitter&Sour on päässyt ulos Puotilasta ja Juomatalo Pikkulinnun ansiosta samalla ohjelmalla tapahtuma järjestetään myös Opus K:ssa Lohjalla, Beer Hunters'sissa Porissa, Pannuhuoneella Kuopiossa ja Kukossa/Palomestarissa Kemissä. Melkoinen maantieteellinen kattavuus siis!

    Itsekin korkkasin tapahtuman kantapaikassani, jonka tuotteita on tälle listalle kelpuutettu rapsakka Intianpässi (Suomen katkerin olut) ja hieman teemasta lipsuva imperial porter Syntipukki. Olutlistalla on paljon Pikkulinnun aiemmin olutravintoloihin levittämiä oluita, osa esimerkiksi oli mukana taannoisilla "Amerikan viikoilla". Kiinnostavimpana tulokkaina debytoivat newyorkilaisen Captain Lawrencen oluet. Tämän kulttipanimon tuotteet ovat olleet Euroopassa suuria harvinaisuuksia. Austonen kanssa jaoimmekin Captains Reserve Imperial IPA:n, jota olin aiemmin maistanut hanasta tuoreeltaan Ginger Manissa Nykissä. Voi kauhistus. Alun perin rapsakan hedelmäinen olut oli selvästi yli-ikäisessä (sinänsä tyylikkäässä) pullossa latistunut pahviseksi sokerivedeksi. Me like not :(

    Kapteenin lisäksi tuli juotua Det Lille Bryggerin Indian Pale Ale, joka osoittautui kelpo IPA:ksi. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, mutta solidia juotavaa. Illan saaliiseen kuului myös Port Brewing Midnight Sessions Lager. Viisiprosenttinen schwarzbier menee täydestä, jos väität sen olevan portteria. Hyvää. Hanaan Heikkisen Mika täräytti Närken Örebro Bitterin ja Slättslölin - jälkimmäinen on tuoreelta lähes tajunnan räjäyttävä kokemus! Samalla tuli hurrattua Meksikon voittoa Ranskasta ... sorry Erik.

    Bitter&Sour-listan tärpitkin tuli löydettyä. Ne ovat nämä: Struisen Struiselensis - vain viisi euroa ja Struise-Mikkeller vain kuusi euroa pullo. Jälkimmäinen tosin ei oluena ole ihan niin hyvä kuin nimi antaisi odottaa, mutta hinta-laatu-alkoholisuhde (hih) on kohdallaan. Omalta osaltani festarit jatkunevat tänään. Suosi sinäkin omaa lähintä B&S-paikkaasi ja käy maistamassa!

    Jälkikirjoitus:
    Intianpässiä (4.5%, 150 EBU) kannattaa etsiä lähiaikoina Pikkulinnun jakelussa olevista maitokaupoista.

    torstaina, kesäkuuta 10, 2010

    Beer Hunters Syntipukki julkaistu

    Kantapaikkani Beer Hunters on saattanut maailmaan uuden erikoisoluen, Beer Hunters Syntipukin. Tämä on alkusoittoa lähiaikojen useille uutuusoluille, joita tämä porilainen panimoravintola tulee julkaisemaan. Syntipukki on portviinihiivalla käytetty "imperial porter", jossa on mukana reippaasti aitoa kahvia. Alkoholia löytyy 12 vitamiinin edestä.

    Oluen etiketti aloittaa uuden sarjan Beer Huntersissa - sen on suunnitellut BH:n asiakas Topi-Aleksi Lohiranta. Sarja ilmeisesti saa jatkoa. Omasta mielestäni etiketti on todella onnistunut!

    Syntipukki on hyvin tumma olut, jossa on vahvan kahvinen, marjainen ja hieman tuhkainen tuoksu. Maku näin "tuoreeltaan" on varsin makean karamellinen ja sitä dominoi tumma kahvi. Jälkimaussa on paahteisuuden lisäksi ilmeisesti kahvin tuomaa katkeruutta. Mielenkiintoista seurata kehittyykö tämä ikääntyessään. Syntipukkia saa panimoravintolasta ja kohta myös "hyvin varustelluista olutravintoloista".

    maanantaina, kesäkuuta 07, 2010

    Kesäisiä Suomi-uutuuksia

    Humalablogi on viettänyt viime viikkoina hieman hiljaiseloa, joka ei toki ole sitä tarkoittanut etteikö blogisetä olisi sinä aikana oluita nauttinut. Tietokoneella käytetty aika on vaan mennyt muissa aktiviteeteissä ja kirjoittamiseen tarvittavaa inspiraatiota ei ole ollut. Seuraavassa otetaan kuitenkin testipenkkikäsittelyyn pari Alkon uutuutta, joita kumpaakin voisi ainakin etiketin perusteella kesäolueksikin kutsua.

    Keisari EloWehnä 5,3%

    Tämä Nokian panimon vehnäolut tuli hanasta todettua aivan kelvolliseksi saksalaiskopioksi viime vuoden SOPP:lla. Sittemmin maitokauppavahvuista versiota on jo tullut maistettuakin: ihan esikuviensa kaltaista sekin, mutta maitokauppavahvuus ei vaan ole hefeweizenille oikein riittävä. Näin ollen Alko-versio on varsin tervetullut.

    Olut myydään saksalaisvehnille epätyypillisesti pienessä 0,33 litran pullossa, näin ollen nauttiminen klassisesta puolen litran vehnälasista jättää sen vajaaksi. Syy löytynee Nokian pullotusmahdollisuuksista. Pikkupullossa myöskin hintaa voidaan pitää mielikuvakipurajan alapuolella. Väri on oranssisen keltainen, hiiva tekee sen sameaksi, vaalea vaahto on niukahko, 0,4 litran lasissa ei tyypillistä vehnäoluen vaahtokukkaa pääse muodostumaan. Tuoksussa on runsaasti banaania, purukumia ja jonkinlaista kuivaa neilikkaisuutta tai jopa valkopippuria. Alko-vahvana tässä on runko riittävän ponteva, vetisyys ei vaivaa kuten III-Elowehnässä. Maussa on tuoksun tapaan purukumia, vahvaa mausteisuutta ja toki myös banaania. Saksalaistyylin sisällä tämä edustaa kuitenkin enemmän mausteista ja sitrusmaista "haaraa" ennen kuin makeaa hedelmäistä hefeweizenia. Joka tapauksessa tyylikäs tuote Nokialta ja panimon kautta aikojen paras olut. Suositellaan kesäterassille.

    Olvi Suomalainen Saunaolut IV

    Olvin Saunaolut on toinen kotimainen uutuus, josta jo aiemmin on markkinoille saatu kolmosversio. Saunaolut III oli pliisu ja hyvin olvimainen peruslager, mutta koska Olutoppaan foorumilla IV-versiota on kehuttu paremmaksi niin odotuksia tämän suhteen saattoi viritellä. Tämä olut on kolmosvahvuisena saatavilla tölkistä, Alkossa IV on peruspullossa.

    Olvin Saunaoluen ulkomuoto ei yllättä: perus vaalea lager - vaahtokukka häviää oluesta nopeasti. Lasiin kaataessa olen aistivani saunavihtamaista humalointia tuoksussa. Ilo on ennenaikainen, sillä kaikki katkero häviää nenästä muutamassa minuutissa. Tuoksussa on jonkinlaista tärkkelyksen fiilistä, vienoa maltaisuutta ja kas kummaa, metallisuutta. Tyypilliseen Olvi-tapaan runko on varsin vetinen - juoja jää ihmettelemään onko tämä tosiaan nelosolutta, koska suuntuntu on ohut. Saunaoluessa varmaankin hiilihappoa pitää olla ja tämä onkin varsin pirskahteleva. Maussa on tyypilliset Olvin talonmaut: makea, jopa maissimainen maltaisuus, metallisuus ja harmittavan alhainen katkeropitoisuus. Saunaoluesta pitää todeta, että Olvi pettää odotukset jälleen. En tietenkään ole rinnakkain tuotteita maistanut, mutta aavistus hiipii puseroon, josko tämä on Sandelsin nelosolutta brändätyllä etiketillä? Suositellaan jos muuta ei ole, reilusti jäähdytettynä saunan lauteilla nautittavaksi.

    perjantaina, kesäkuuta 04, 2010

    Terveisiä Mikkelistä!

    Kävin Mikkelissä työreissulla, kyseessä oli ensimmäinen vierailuni tähän savolaispitäjään sitten 1970-luvun. Olutmielessä Mikkeli tarjoaa yhden hyvän kohteen: Pub Päämaja. Lähellä (aukikaivettua) toria, satamaa ja Matkakeskusta sijaitseva Pub Päämaja. Tämä Pertti Oksan paikka toimi "Pienpanimo Naapurina" vuosina 1995-2006 pannen omia oluita. Nyt omatuotanto on loppunut, tilalla ovat saman "konsernin" muut tuotteet: Saimaan Panimon ja Bruuverin oluita.

    Kesäisenä torstai-iltana isohko pubi oli varsin hiljainen. Hanat tarjosivat useita. lähes kymmenkunta Saimaan ja Bruuverin tuotetta. Itse join Lentomestarin ja Vehnäoluen, kaverini todetessa Marsalkan olevan aivan kelpo lager. Pullossa olisi ollut myös Luostaria. Kaappi näytti varsin kelvolliselta pikkukaupunki huomioon ottaen: muutamia Pikkulinnun jenkkejä (mm. Alesmithin IPA), joitakin tanskalaisia sekä iso rivi Wychwoodin tuotteita. Ruokaakin olisi ollut tarjolla.

    Eli Savossa Mikkelissä vieraillessan kannattaa käväistä osoitteessa  Raatihuoneenkatu 4.

    lauantaina, toukokuuta 22, 2010

    BeerFinland.com

    Törmäsin eilen kantapaikassani BeerFinland.comin ylläpitäjään Rädyn Anttiin. Olimme aiemmin tavanneet lyhyesti Helsinki Beer Festivalilla ja nyt oli mahdollisuus hieman pidempään jutusteluun tuopposten äärellä. Antti kertoili, että on uudistamassa Suomen panimoita koskevaa sivustoaan. Antin sivuilta löytyy paljon muutakin materiaalia, kuten mainio Karhusivu. Hän on tehnyt paljon työtä täydentääkseen ja korjatakseen ainoan aiheeseen keskittyneen tietokirjan Seppo Bonsdorffin "Suomen Panimot 1756-1997" tietoja. Antti on muun muassa vieraillut Kansalliskirjastossa useaan otteeseen saadakseen lisätietoja 1800-luvun suomalaisista panimoista (juttelimme mm. Alatornion panimosta). Antilla on muuten kokoelmissaan yli 50000 erilaista tuopinalusta!


    Kantapaikasta puheen ollen, Beer Huntersilta on tulossa lähiaikoina oikein mielenkiintoisia uutuuksia niin maitokauppa- kuin ravintolavahvuisenakin. Stay tuned!

    sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010

    Kallista olutta huutokaupassa


    Jenkkiläisellä Liquid Solutions -saitilla on ollut huutokaupan harvinaisia amerikkalaisia pienpanimo-oluita. Hieman viski- ja viinihuutokauppojen tapaan, nyt oluistakin aletaan olla valmiita maksamaan huimia summia.

    Huutokaupan kallein olut oli Hair Of The Dog -panimon 29-prosenttinen Dave. Tätä olutta valmistettiin ainoastaan 100 galloonaa (n. 378 litraa) vuonna 1994. Huutokaupassa tämän oluen loppuhinnaksi tuli hulppeat 1571 dollaria. Melko kallista ...

    Muitakin oluita huutokaupattiin hyvään hintaan, mutta näissä oli kyseessä useamman oluen paketti, jolloin pulloa kohde hinta ei muodostunut älyttömäksi.

    Huutokaupan oluet ovat tällä sivulla.

    lauantaina, toukokuuta 15, 2010

    Juo olutta ja pelasta gorilla

    Denveriläinen Wynkoopin panimo on julkaissut oluen, jonka tuotosta puolet menee Ugandan uhanalaisia gorilloja suojelevan Mountain Gorilla Conservation -säätiön hyväksi.

    Silverback Pale Ale eli "vaalea hopeaselkäolut" on saanut nimensäkin gorillojen mukaan. Pale Alen lisäksi panimo valmistaa savuportteria Silverback-nimen alla. Yhtenä ainesosana Silverback Pale Alessa on "paratiisin jyvät" (grains of paradise), afrikkalainen mauste, joka kuuluu olennaisena osana vuoristogorillan ruokavalioon.

    Valitettavasti Wynkoopin oluita ei ole Euroopassa asti näkynyt, joten emme pääse tällä tavoin auttamaan uhanalaisia vuoristogorilloja - olutta juomalla.

    Testissä: Karhupanimon Mesikämmen

    Karhupanimo on toinen Porin panimoravintoloista. Se perustettiin ikään kuin Porin Oluttehtaan raunioille vanhaan sähkölaitokseen jatkamaan jokirannan yli 150 vuoden panimoperinteitä: samoilla sijoilla on aloitti vuonna 1853 "Baijerilainen oluttehdas". Isolla rahalla kuntoon laitettu Karhupanimo tarjoaakin varsin hyvät puitteet pienpanimon omien oluiden nautiskeluun. Paikka poikkeaa hyvinkin paljon kaikista muista ravintoloista, joiden taustalla vaikuttaa ravintolamoguli Sedu Koskinen. Karhupanimon oluet ovat olleet yllättävänkin hyviä, luonteikkaita seurustelu- ja ruokajuomia, jotka poikkeavat emoyhtiön bulkkilinjasta.

    Tällä viikolla kävin nauttimassa (ainoana asiakkaana paikalla) panimon uutuuden: Karhupanimon Mesikämmenen. Tämä hunajaolut on saatavissa myös Helsingissä HOK-Oluthuoneilta, joissa se on toukokuun oluena juhlistamassa ketjun 20-vuotisjuhlaa.

    Olut on kalpean meripihkaisen värinen ja siinä on kelpo hieman beessi vaahto. Tuoksu on hyvin hunajainen, mutta samalla hieman keinotekoisen oloinen. Oluthuoneen linkistä saa vahvistusta sille, että oikeaa hunajaa Plevnan Panimosiman tapaan tässä ei ole käytetty. Aromista löytää myös hedelmäistä humalaa. Maussa hunaja dominoi tuoksua vähemmän. Rapsakka humalointi napsuttaa suulakea erityisesti lopussa. Katkerot jatkavat pitkälle loppumakuun. Valitettavasti tympeä hunajan makeus pilaa osittain tämän harvoin käytetyillä uusiseelantilaisilla Motueka- ja Riwaka-humalilla "maustetun" pilsin. Ilman hunajaa tämä olisi varsin hyvä, mutta pisteet Karhupanimolle rohkeasta humaloinnista!

    Jk. Sinebrychoff Nikolaita mainostetaan Olutpostissa sloganilla "viidennes enemmän mallasta kuin tavallisessa lagerissa". Tarkoittaako se, että Nikolaissa on viidennes vähemmän tärkkelystä kuin Koffissa ja Karhussa?

    Aiheesta muualla

    maanantaina, toukokuuta 10, 2010

    Testissä: Schmucker Rosé Bock


    Kaiserdomin lisäksi Alkoon on saapunut toinenkin saksalaisuutuus: Schmucker Rosé Bock. Samalta panimolta on Alkon valikoimissa toinenkin tuote: heikohko luomulager Schmucker Bio Pils. Privat-Brauerei Schmucker on vuonna 1780 perustettu panimo, joka on ollut Schmuckerin suvun hallussa vuodesta 1895. Se sijaitsee Mossautal/Ober-Mossaussa Hessen osavaltiossa. Mistään nyrkkipanimosta ei ole kyse vaan vuosituotanto ylittää 200000 hehtolitraa.

    Schmucker Rosé Bock on vahva (8 %) vaalea bock, jota kausioluena tavataan nauttia syksyllä ja talvella. Itse tutustuin tähän olueen ensimmäisen kerran lokakuussa 2005, tämä on varmaankin tapahtunut One Pint Pubin perinteisillä Saksa-viikoilla. Rosé Bock saa meripihkan värinsä (ja sitä kautta nimensä) siinä käytetyistä erikoismaltaista. Tuoksu on varsin makea ja tällaiselle korkea-alkoholiselle lagerille tyypillisesti siitä löytää omenaa, mansikkaa ja marjamaisuutta. Katkeroita tulee nenään vähän, sen sijaan taustalla väijyy pahvimainen maltaisuus. Maussa alkoholi on varsin päälle käyvä. Vaikka olut on melko marjamainen, se ei kuitenkaan ole kovin makea. Alkoholi on enemminkin lämmittävä ja jonkin verran kitkerää. Vaikea sanoa tuleeko jälkimaun rapsakkuus humaloinnista vai alkoholista on vaikeaa sanoa. Näinkin vahvaksi saksalaisbockiksi tämän mallaspohja on yllättävänkin ohut.

    Mihin tämä olut sitten sopii näin kesän kynnyksellä? Vaalea ja vahva bock oli Alkolta aika outo valinta valikoimaan. Ehkäpä tämä menee parhaiten kavereiden kanssa iltaa viettäessä siinä vaiheessa kun kevyemmillä aineilla on saatu vauhti mukavasti päälle ja halutaan maistaa jotakin tujumpaa.

    sunnuntaina, toukokuuta 09, 2010

    Testissä: Kaiserdom Pilsener

    Kaiserdom Pilsener on Alkon valikoiman uusin saksalaispilsener. Tämä pils ilmestyi Alkon tuotelistalle jo viime kuun puolivälissä, mutta saapui myymälöiden hyllyille ilmeisesti vasta toukokuun aikana.

    Kaiserdom Privatbrauerei on yksi Baijerissa sijaitsevan klassisen olutkaupungin Bambergin panimoista. Panimo on saksalaiseen tapaan vanha: se on perustettu jo vuonna 1718. Panimo tunnettiin vuoteen 1983 nimellä Bürgerbräu. Kaiserdom sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella, vajaat neljä kilometriä Bambergin rautatieasemalta. Se on Bambergin panimoista selvästi suurin tuottaen yli 200000 hehtolitraa olutta vuodessa. Määrä on lähes kolminkertainen seuraavaksi suurimpaan (Maisel), muut kaupungin panimot tuottavat vain kymmenesosan tai vähemmän Kaiserdomin vuosituotannosta. Oman merkkinsä lisäksi Kaiserdomilla pannaan muun muassa Angermann, Bürgerbräu Bamberg ja Weizenland-oluita.

    Odotuksen tämän pilsin suhteet eivät olleet korkealla: mielestäni Kaiserdom Bambergin panimoista selkeästi se ainoa bulkkipanimo, joka tuottaa halvalla suuria määriä olutta supermarket-levitykseen. Tässäkin oluessa on käytetty humalauutetta, joka yleensä Saksassa on tällaisen laitoksen tunnusmerkkejä. Itse olen maistanut kahdeksan tämän panimon tuotetta ja kaikki ovat olleet korkeintaan keskinkertaisia.

    Kaiserdom Pils myydään saksalaisittain hieman oudossa 0,33 litran vihreässä pullossa. Parasta ennen päivä on myös erikoisen pitkällä, heinäkuussa 2011. Oluessa on tyypillisen saksalaispilsin ulkonäkö: kullankeltainen väri, mukava valkea vaahto ja lasin reunoille jää brysselinpitsiä. Tuoksu aukeaa ruohoisena, mutta siihen sekoittuu nopeasti vihannesmaisia piirteitä sekä pahvia. Tyypillinen bambergilainen voimaisuus puuttuu aromista. Suuntunnussa hallitsee aktiivinen hiilihappoisuus, runko on keskinkertainen - suunnilleen sitä mitä 4,8-prosenttiselta oluelta voi odottaa. Maussa humalointi on varsin rapsakka, mutta karhea. Katkeroita tuntuisi olevan jopa enemmän kuin Alkon spekseissä mainitut 22 EBU:a, mutta mallaspohjan ja humaloinnin tasapaino ei ole paras mahdollinen. Sitrusmaisen humaloinnin lisäksi maussa on hiukan makeaa mallasta ja aavistus pahvimaisuutta.

    Kaiserdom Pils on melko keskinkertainen saksalaispils, joka ei merkittävästi poikkea Alkon valikoimissa olevasta Krombacher pilsistä. Kaiserdom Pilsiä voi suositella "jos parempaakaan ei ole" tilanteissa kesäiseksi saunajuomaksi tai makkararuokien huuhtojaksi.

    lauantaina, toukokuuta 08, 2010

    Kirjapenkissä: Olutmaailma

    Olutmaailma (Beers of the World) on reilu 300-sivuinen David Kenningin kirjoittama kovakantinen järkäle. Se esittelee yli 350 klassista olutta ympäri maailman.

    Kirja keskittyy eri maiden oluiden ja olutkulttuurin esittelyyn. Näiden lisäksi kirjassa on ainoastaan lyhyt johdanto aiheeseen olut. Olutmaista suurimman huomion saavat yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset oluet. Vaikka kirja on brittikustantajan julkaisema, voi tämän perusteella olettaa kirjoittajan olevan amerikkalainen. Perinteisten olutmaiden lisäksi oman lukunsa ovat saaneet esimerkiksi Itävalta, Espanja, Slovenia/Kroatia ja Ranska/Luxemburg. Tanskalla on oma kappaleensa, muut Pohjoismaat niputetaan "Scandinavian Beers" otsikon alle. Jokaisesta esitellystä maasta on lyhyt johdanto, sen jälkeen kirjan sivuilla on hienoja isoja kuvia olutpulloista, joiden vieressä on pullon sisältämää olutta lasiin kaadettuna. Hyvä kuvitus onkin tärkein syy hankkia tämä kirja. Oluiden kohdalla on kerrottu myös tiivistetysti panimo, oluttyyli, optimi tarjoiluolosuhde sekä ruokasuositus.

    Kenningin kirja on vuodelta 2005, joten se ei esittele viime vuosien extreme-oluita ja sisältää melko vähän pienpanimotuotteita. Tosin Yhdysvalloista oman sivunsa ovat saaneet esimerkiksi North Coastin Old Rasputin ja Stonen Ruination IPA. Meksikosta esitellään Solin ja Coronan lisäksi myös Especialidad Cerveraksen Casta-oluita. Myös britti- ja belgijakeet sisältävät laatuoluita, mutta samaa ei kyllä voi sanoa Skandinavian sivuista. Pohjoismaiden olutkulttuuri on tässä kirjassa lohduton: mukaan ovat päässeet islantilainen Pilsner Egils, ruotsalaiset Norrlands Guld Export ja Spendrups Old Gold sekä kotoinen Lapin Kulta (7 % versio). Neljä olutta tuntuu myös vähältä kun Italiasta kirjaan on kelpuutettu 18 olutta (perusbulkkia, mutta myös esimerkiksi Baladineja).

    Olutmaailma ei ole edistyneemmälle olutharrastajalle kovinkaan informatiivinen teos. Se on kuitenkin kuvakirjana tasokas ja niin ollen kuuluu jokaisen olutkirjallisuutta keräävän kirjahyllyyn. Kirja on suurine kuvineen helppo selailtava myös ei-olutharrastaja vieraille. Itse ostin opuksen englanninkielisen version aikoinaan kirjakaupasta, nettikaupat CDON.com ja Bookplus myyvät sitä edulliselta kuulostavaan 10,95 euron hintaan (linkit vievät kirjan sivulle).

    10000 oluen miehet


    Hyvä olutystäväni Hannu Nikulainen saavutti torstaina ensimmäisenä suomalaisena olutharrastajana dokumentoidusti 10000 maistetun oluen rajan. Tämä jyväskyläläinen filosofi ja kaksinkertainen maisteri kirjaa kaikki maistamansa uudet oluet pieniin sinikantisiin ruutuvihkoihin sekä tekee niistä yksityiskohtaiset vähintään sivun mittaiset arviot. Valikoituja Hannun arvioita on mahdollista lukea Suomen Olutseuran Olutposti-lehdestä, netissä niitä (ei ainakaan vielä) ole. Erikoisolutbuumi, internet ja harrastajapiirin laajentuminen on Hannullakin kiihdyttänyt vuosittain maistettavien oluiden määrää: joskus 2000-luvun alkuvuosina hän pääsi Kympin uutisten loppukevennyksen aiheeksi maistettuaan 2000 erilaista olutta. Yksin tällaisia määriä oluita ei ole mahdollista juoda vaan se vaatii paljon yhteisiä maisteluhetkiä harrastajaystävien kanssa, joissa pulloja jaetaan useamman loppasuun kesken. Vaikka arvioita on jo tuollainen huikea määrä, Hannulla on erittäin hyvä muisti maistamiensa oluiden suhteen: häneltä on helppo kysyä mitä mieltä hän oli esimerkiksi 2 vuotta sitten maistamastaan tietystä oluesta - vastaus tulee yleensä häkellyttävällä tarkkuudella. 10000 oluen rajapyykin toi Kööpenhaminassa Nørrebron panimoravintolassa nautittu Seven Imperial Stout (Niepoort Barrel), jonka hämeenkyröläinen olutveli T. Alanen hänelle juhlan kunniaksi tarjosi.

    Muutama tunti Hannun jälkeen vaasalainen Patrik "Pade" Wilför rikkoi saman maagisen 10000 rajan, myöskin Kööpenhaminassa. Padella lukema tarkoittaa Ratebeer.com:lle kirjattujen juomien määrää: Ratebeer.comille voi arvioida myös siidereitä, sakeja ja simoja, joten varsinaisia olutarvioita Patrik tarvitsee muutaman sata lisää. Tosin hyvää vauhtia tuokin määrä on lähestymässä, kiitos meneillään olevien Kööpenhaminan olutfestivaalien. Humalablogisti pitää itseään syyllisenä tähän jälkimmäiseen haamurajarikkomukseen: menin maistattamaan Patrikille Dogfish Headin World Wide Stoutia Oliver Twist -olutravintolassa Tukholmassa tammikuussa 2005. Paluuta ei ollut... Humalablogistilla itsellään on muuten tällä hetkellä arvioituna reilut 7100 olutta.

    Mikkellerin baarikin saatiin tällä viikolla auki. Avajaisten huippuhetkenä oli amerikkalaisen Three Floyds panimon Dark Lord -imperial stoutin tarjoileminen hanatavarana. Ratebeerin arvioiden mukaan DL on maailman neljänneksi paras olut. Baari pääsi myös Tanskan TV2:n uutisiin. Video siitä on katsottavissa täältä.

    Aiheesta muualla

    torstaina, toukokuuta 06, 2010

    Sinä päätät - BrewDog panee


    BrewDogilla on menossa hauska gallup siitä minkälaisen oluen "kansa" haluaa heidän seuraavaksi tekevän. Ehdotuksia tuli alun perin yli 120 ja niistä he karsivat 10 lopulliseen äänestykseen. Ja kas kummaa, Humalablogistin ehdotus "imperial radlerista" pääsi tuohon joukkoon. Ja ei, en ehdottanut ihan tosissani (lähimpänä imperial radleria juomistani oluista on ollut tämä)...

    Radler on saksalainen oluttyyli, jossa sekoitetaan jossakin suhteessa olutta ja limonadia (yleensä kolaa tai "Spriteä"). Eli aika lailla sama asia kuin brittityylinen shandy. Radlereita on saksalaisissa supermarketeissa yleensä tarjolla hyllymetreittäin. Niissä on vähän alkoholia (2,5 % on tavanomainen määrä), ne maistuvat lähinnä limpparilta ja ovat nuorison suosimia.

    Tässä BrewDogin äänestyksen ehdokkaat:

    * Cranachan Imperial Stout - Whisky barrel aged imperial oatmeal stout with raspberries.
    * Nelson Sauvin Single Hop Belgian IPA
    * An Imperial Dry Hopped Scotch Ale
    * A raspberry IPA
    * Imperial Radler
    * 15% Triple IPA which is Triple or Even Quadruple Dry Hopped
    * A Passion Fruit and Mango Wheat Beer
    * A deep gold, 7% ABV Belgian Blonde brewed with ginger and lemongrass.
    * Super sour Cherry Cola (for adults)
    * 10% rum barrel-aged coffee and coconut imperial stout

    Ja tässä linkki äänestykseen: http://www.brewdog.com/blog-article.php?id=298

    keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010

    Suomalainen oluiden nettikauppa?



    Viinipirun viiniblogissa törmäsin juttuun suomalais-saksalaisesta luomuviineihin erikoistuneesta viinien nettikaupasta. Olutpiireissä on erinäisten Viinakauppa.com-päätösten myötä syntynyt keskustelua siitä voisiko erikoisoluisiin keskittynyt suomalainen nettikauppa olla mahdollinen. Enoteca Fennia näyttää mallia siitä miten tuollainen on teknisesti mahdollista järjestää ilmeisen laillisesti.

    Sivuilla käy ilmi yrityksestä mm. seuraavaa:
    • Suomalaisomisteinen yritys on Saksaan rekisteröitynyt Enoteca Fennia UG
    • Enoteca Fennia UG on alv-velvollinen Suomessa ja sillä on suomalainen yhdyshenkilö.
    • Viinien hinnat sisältävät arvolisäveron sekä valmisteverot (alkoholivero ja juomapakkausvero).
    • Tuotteet voi noutaa Pohjois-Saksasta tai asiakas voi valtuuttaa Enoteca Fennian järjestämään kuljetuksen puolestaan. Kuljetuspalvelun toteuttaa Enoteca Fennian logistiikkapartneri, jolle Enoteca Fennian asiakas antaa toimeksiannon suoraan tilauksen yhteydessä.
    • Asiakkaan on valtuutettava Enoteca Fennia järjestämään kuljetus, sillä vain valtuutuksen avulla yritys voi tehdä kuljetustilauksen asiakkaan puolesta.
    • Tuotteita myydään laatikoittain, mutta esimerkiksi 18 viinin laatikko voi sisältää 18 erilaista tuotetta. Postikulut ovat 24,50€ per laatikko kotiovelle toimitettuna.
    • Tilauksen voi maksaa suomalaisen nettipankin kautta ja tilauksilla on normaali palautusoikeus
    Tästä voikin itse kukin visioida vastaavaa suomalaista palvelua oluille. Näppärintä tämä voisi olla perustaa Tallinnaan, jolloin itse noutaviakin voisi löytyä. Tässä vaiheessa ei kannata vielä miettiä taloudellista järkevyyttä vaan visioida. Suomalaisten pienpanimoiden yhteisyritys? Servaali Estonia Oün nettikauppa? Tai ...

    tiistaina, toukokuuta 04, 2010

    Oluen ikäännyttämisestä

    Kuva: Ratebeer.com
    Viinien ikäännyttämisestä ovat tietty kaikki kuulleet. Viinifriikit laittavat kellareihin säilymään arvoviinejään, joiden maku paranee (ja hinta!) vuosi vuodelta. Tavanomaisten viinien lisäksi voidaan ikäännyttää muun muassa portviiniä. Sen sijaan vaikka puhutaan jopa 50-vuotiaista viskeistä, näiden vahvojen tislattujen alkoholien kohdalla ikä tarkoittaa tynnyrissä vietettyä aikaa - myöhemmin pullossa viskin tai konjakin laatu ei parane. Entäpä sitten olut? Aika monella oluenjuojalla ikääntyminen tarkoittaa sitä, että eilen ostetusta mäyräkoirasta unohtui vahingossa yksi jääkaapin perälle ikääntyen peräti seuraavaan päivään. Olut on kuitenkin tietyin rajoituksin alkoholijuoma, jonka makua voi myös parantaa ikäännyttämällä.

    Omakohtaisesti tutustuin ensimmäisen kerran hyvin vanhoihin oluisiin kesällä 2005 vieraillessani Antwerpenin legendaarisessa Kulminator-olutravintolassa. Tämän ravintolan yrittäjäpariskunta on pitänyt baaria jo 1960-luvulta lähtien ja kerännyt vuosien varrella valtavaan olutkellariinsa kunnioitettavan määrän ikäännytettäviä oluita. Kulminatorissa join pullon englantilaista 9,5-prosenttista Courage Russian Imperial Stoutia vuodelta 1983. Pullo oli pölyinen ja korkki jo vahvassa ruosteessa ... mutta maku oli mahtava, 22 vuoden säilytyksen jälkeen! Myöhemmin samana kesänä sain maistaa Eldridge Popen Thomas Hardys Alea vuodelta 1981 ja olin vakuuttunut, että joissakin oluissa kellaroimalla maku kehittyy, muuttuu ja usein paranee vuosien vieriessä. Ikäännyttämällä monen oluen alkoholimaisuus tasoittuu, suuntuntuma pehmenee ja ne saavat sherry- tai madeiramaisia makupiirteitä.

    Sittemmin olen alkanut ostamaan myös omaan kaappiini oluita pidempiaikaiseen säilytykseen. Maistelukokemuksia löytyy tästäkin blogista, muun muassa 2,5-vuotias Nøgne Ø Dark Horizon First Edition. Valitettavasti itselläni ei ole tähän mitenkään optimaalisia tiloja. Kellarointiin sopisi parhaiten hieman normaalia huoneenlämpöä viileämpi, pimeä paikka - no onneksi eteisen vaatekaappiin ei sentään aurinko pääse paistamaan.

    Kaikkia oluita ei kannata alkaa kellaroimaan. Totuuden nimissä on sanottava, että suurin osa maailman kaikista oluista kannattaa juoda mahdollisimman tuoreena: varsinkin kun osa oluista on "tuoreoluita", joiden säilyvyys on vain viikkoja tai kuukausia. Nyrkkisääntönä voi pitää, että vaaleita lagereita (ja ylipäätänsä lagereita) ei kannata ikäännyttää eikä pintahiivaoluista niitä, joiden maun pääosassa on tuore humalointi. Lisäksi ikäännyttää ei kannata kuin oluita, joiden alkoholipitoisuus on korkea (ainakin yli 6-7 %). Tosin Göteborgissa Carnegien-perinnepanimon entisissä tiloissa on ravintola, josta voi ostaa rinnakkaismaisteluun (nykyisin Carlsberg Sverigen panemaa) Carnegie Stark Porterin eri vuosikertoja. Systembolagetissa myytävän Carnegien alkoholipitoisuus on vain 5,5 %. Tuossa ravintolassa totesin, että tässä oluessa 8-vuotias oli jo hapettunut liikaa ollakseen nautittava, mutta 6-vuotias tuntui olevansa elinkaarensa "piikissä". Matala-alkoholisista oluista myös lambikit sopivat ikäännyttämiseen: itselläni odottaa kaapissa sopivaa tekosyytä avaamiseen vuodelta 2005 oleva 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek.

    Näin ollen kellariin kannattaa laittaa barley wineja, imperial stouteja, vahvoja tummia belgioluita ja lagereista joitakin tummia alkoholipommeja kuten Samichlaus. Parhaiten kehittyvät oluet, joissa pullossa on jäljellä runsaasti hiivaa. Tässä muutamia poimintoja Alkon tämän hetkisestä vakiovalikoimasta oluista, joilla kannattaa tehdä ainakin yhden viiva viiden vuoden mittaisia kokeiluja:

    Oluita kannattaa ostaa säännöllisesti ja useampia säilytykseen, jolloin muutaman vuoden kuluttua pääset tekemään eri vuosikertojen rinnakkaismaistelua!

    Joissakin suomalaisissa olutravintoloissa on mahdollista maistella valmiiksi kellaroituja oluita. Esimerkiksi Pikkulinnussa on joka joulu tarjolla vanhaa Samichlausia ja Ruotsi-viikoilla vanhoja Nils Oscareita. Myös esimerkiksi Tuulensuu on tehnyt kellarointikokeiluja. Tukholmassa muun muassa Man In The Moonilla ja Akkuratilla on erityinen vintage-oluiden menu.

    Kuva: Carnegie Porter vuodelta 2000, Ratebeer.com

    maanantaina, toukokuuta 03, 2010

    Savonlinnasta Vesterbrohon

    CC BY-NC-SA 2.0 author:Knile
    Olutmaailmassa tapahtuu koko ajan. Joka puolelta pulpahtelee uutisia mielenkiintoisista uusista panimoista, uusista oluista, olutravintoloista. Onneksi netin avulla näissä pystyy pysymään ajan hermolla. Epäonneksi maailmassa on liikaa hyviä oluita ja liikaa uusia paikkoja vierailla ...

    Viime viikon suomalaisuutinen oli varmaankin Savonlinnan Panimoravintola Huvilan palaaminen panimokartalle. Viime vuonnahan oluen valmistus loppui Savonlinnasta, kun Malmgårdin Panimo aloitti toimintansa ja panokaksikko Tuomas Markkula ja Markku Pulliainen siirtyivät Malmgårdin kartanon maille Pernajaan tuottamaan oluita, aluksi vanhalla tutulla Huvila-brändillä ja sittemmin myös Malmgårdin nimellä. Suurena yllätyksenä uutinen ei tullut, sillä tästä oli vihiä jo aikanaan Malmgårdin synnyn yhteydessä. Itä-Savo-lehdessä yrittäjä Jussi Hukkanen kertoo, että 2000 litran laitteisto oli liian iso Huvilan 70 neliön tuotantotiloihin. Uudella 500 litran laitteistolla Hukkanen aikoo valmistaa 4000–5000 litraa olutta kesässä. Nähtäväksi jää tuleeko tältä "uudelta Huvilalta" uusia oluita vaiko vanhoja tuttuja (ja hyväksi todettuja) Huvila-tuotteita.

    Monen oluthörhön matka suuntautuu tällä viikolla Ølfestival Københavniin Kööpenhaminassa. Edellisvuonna kävin vastaavilla European Beer Festivalin nimellä järjestettyihin kekkereihin. Tällä kertaa Humalablogisti ei valitettavasti työkiireiden vuoksi ole mukana. Ølfestival Københavnin oluttarjonta on itsessään jo valtava, mutta erityinen uutinen on, että keskiviikkona 5.5.2010 kello 17:00 aukeaa Mikkeller Bar eli Mikkellerin "panimon" oma baari Vesterbron kaupunginosassa Kööpenhaminassa. Joka päivä auki olevassa baarissa on tarjolla 15 oluthanaa, ja minkälaisia hanoja: 10 kiertävää Mikkeller-hanaa, Tanska-hana (Amager, Xbeeriment ...), Eurooppa-hana (De Molen, Dolle, Revelation Cat ...), Skandi/Belgi-hana (Nøgne Ø, Närke, Rodenbach ...), lambic-hana (Girardin, Cantillon ..) ja Three Floyds-hana sekä ilmeisesti real ale/cask-oluthana. Hanavalikoima ei varsinaisesti suosi sessiointia, sen verran tymäkkää tavaraa on tarjolla, tosin vakioina talonoluina näyttäisi olevan Pilsner ja Wit. Pullotavara noudattelee samaa "vain hyviä oluita" linjaa. Nähtäväksi jää onko tämä konsepti taloudellisesti kannattava. Köpiksessä menestymistä helpottaa laaja erikoisoluiden harrastajakunta.

    Blogin kuvituksena on hauska valokuva High Falls Brewing Companylta, joka sijaitsee Rochesterissa New Yorkin osavaltiossa. Kuvasta krediitit Knilelle, jolla on muitakin hyviä kuvia Flickr.com:ssa.

    Aiheesta muualla

    sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010

    Vappu simassa ja pulkassa


    Vappu oli ja meni. Ainakin länsirannikolla sää suosi terassikauden avajaisia perjantaina lämpömittarin kohottua iltapäivällä jopa yli 15 asteen. Juhlijoita näyttikin olevan runsaasti liikkeellä, wappuaatto kun on se suomalainen juhla, jolloin erityisesti nuorison "on pakko" juhlia. Vappupäivänä on sitten liikkeellä loputkin kansasta. Suomalaisten vapunjuhlinnasta kertoi pari vuotta sitten jopa Washington Post.

    Omiin vappuperinteisiini kuuluu vappupäivänä käydä simalla kantapaikassani. Viime vuonna simaa ei valitettavasti ollut saatavilla, mutta tänä vuonna tuttu Plevnan panimosima virtasi taas hanasta. Plevnan sima ei muistuta perinteistä suomalaista simaa vaan hunajaisena enemminkin historiallista hunajaviiniä, meadia, mjödiä, metiä ... millä nimellä sitä eri kielissä kutsutaankin. Suomalainen nykyinen hunajaton vappusima on syntynyt aikanaan nykyisekseen hunajan kalleuden vuoksi.

    Plevnan viisiprosenttinen sima tuoksuu tummalta syyshunajalta, litsihedelmältä ja fariinisokerilta. Makua dominoi sokerinen hunaja ja apilankukan ruohoisuus. Panimosima ei kuitenkaan ole tyypillisen hunajaoluen tapaan ylimakea vaan humala tekee suuntunnusta hieman kuivan, jopa puumaisen tanniinisen. Tämän vuoden versio on aiempaa kuivempi, joko humalan määrää on lisätty tai sitten valmistusvaiheessa sima on käynyt kuivemmaksi. Jälkimaku on myös hunajainen, mutta siihen on sekoittuneena humalaista katkeruutta. Itse kaipaisin vielä pikkasen lisää alkoholia antamaan kunnon vappupotkua juomaan. Panimosiman saatavuus on rajallista (Tampereen lisäksi muutamat olutravintolat Etelä-Suomessa), korvikkeena voi käyttää Laitilan pullottamaa maitokauppaversiota.

    Aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin viskiguru Jim Murrayn vierailusta Helsingissä. Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta.

    Oletko jo muuten liittynyt Humalablogin ryhmään Facebookissa?

    Aiheesta muualla