Urkin sahtipäivillä

Blogger on ollut kyykyssä (=read only -tilassa) viime päivät ja en ole päässyt tuoreeltaan raportoimaan St. Urho's Pubin sahtipäivistä, joilla pikaisesti vierailin tämän viikon keskiviikkona.

Keskiviikkona olin siis ekskursiolla Helsingissä. Urkin lisäksi kävin myös ensimmäistä kertaa (jo viime vuonna?) laajennetussa Black Doorissa - uudet tilat totesin viihtyisiksi. Bläkkärin valikoimasta kerrottakoon hanassa oleva Meantimen Scotch Ale johon en ole mualla törmännyt. Meantimen normaaliin tapaan tästä on tehty helposti juotava tyylinsä edustaja. Hiukan oli viinietikkaa maussa mukana, mutta sen verran niukasti etten jaksanut siitä henkilökunnalle huomauttaa. Kittyssä kävin tsekkaamassa Oluthuoneiden vehnäolutviikkojen tarjontaa. Lista on varsin mielenkiinnoton, mutta pitihän siltä poimia Stadin Panimon American Wheat. Se oli pullosta varsin vaatimaton tuote, uskoisin että olisi raikkaampi tuoreena hanatavarana.

Sahtipäivillä olin ensimmäistä kertaa heti niiden auettua kello kolme (no, tarkalleen 15:03). Olen näillä perinteisillä festareilla kyllä vieraillut muutamia kertoja, mutta yleensä vasta torstaina tai perjantaina. Paikalla oli yllättävänkin rauhallista, muutama "usual suspects", mutta istumatilaa oli hyvin eikä tiskillä tarvinnut jonottaa.

Urkissa debytoi uusi sahdinvalmistaja Keuda eli Keski-Uudenmaan ammattiopisto, jonka mikrokokoisista laitteista valmistuneita oluita oli tarjolla myös tämän vuoden HBF:llä. Keudan sahti ei mitenkään häikäissyt, mutta tuote oli puhdasmakuinen, jos sahdista niin voi sanoa. Katajan ja banaanin elementit olivat läsnä. Tuosta on hyvä lähteä kehittämään eteenpäin. Toinen uutuussahti minulle oli muovikanisterista lasiin kaadettu Viini-Heilan Pihamaan sahti ja sen 9-prosenttinen vahva versio. Se oli aivan liian makeaa ollakseen nautittava, mutta varmaankin ensimmäistä kertaa sain Pihamaa/Kartano-kompuksen sahtia, joka ei ollut hapanta.

Pari muuta maistelin kavereiden laseista (totta kai :)). Malmgårdin ensimmäinen sahti - edelleen vanhalla Huvilan Sahdin nimellä ja spekseillä myytynä - oli varsin karmea esitys. Olen melko varma, etteivät panimon pojat sitä tällaisena olleet tarkoittanut. Sahti näytti kuravelliltä ja maistui polttavan alkoholiselta. Hartolan sahti oli makeaa ja hyvää - laadukas tuote. Mufloni Sahti oli ainakin meidän pöydässä kunnossa. Tosin Helsinkiin asti raahattuna se ei ollut ollenkaan niin raikasta kuin eilen illalla jääkiekko-ottelua panimoravintolassa juomat neljä tuoppia.

Sellaiset sahtipäivät tällä kertaa. Tarjolla olleet poronapit olivat herkullisia ja seura oli hyvää. Tunnelmaa voidaan kuvata "laiskanpulskeaksi".

Olutuutisia: eilen saapui Beer Huntersiin Suomen ensimmäinen pullo Brewdogin maailman vahvinta olutta The End of Historya. Tämä 55-volttinen kärppäversio oli tiettävästi viimeinen myynnissä ollut pullo (joita kaikkiaan valmistettiin 12). Pullo avataan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, joka tämän hetken suunnitelmien mukaan on loppukesästä.