Urkin sahtipäivillä

Blogger on ollut kyykyssä (=read only -tilassa) viime päivät ja en ole päässyt tuoreeltaan raportoimaan St. Urho's Pubin sahtipäivistä, joilla pikaisesti vierailin tämän viikon keskiviikkona.

Keskiviikkona olin siis ekskursiolla Helsingissä. Urkin lisäksi kävin myös ensimmäistä kertaa (jo viime vuonna?) laajennetussa Black Doorissa - uudet tilat totesin viihtyisiksi. Bläkkärin valikoimasta kerrottakoon hanassa oleva Meantimen Scotch Ale johon en ole mualla törmännyt. Meantimen normaaliin tapaan tästä on tehty helposti juotava tyylinsä edustaja. Hiukan oli viinietikkaa maussa mukana, mutta sen verran niukasti etten jaksanut siitä henkilökunnalle huomauttaa. Kittyssä kävin tsekkaamassa Oluthuoneiden vehnäolutviikkojen tarjontaa. Lista on varsin mielenkiinnoton, mutta pitihän siltä poimia Stadin Panimon American Wheat. Se oli pullosta varsin vaatimaton tuote, uskoisin että olisi raikkaampi tuoreena hanatavarana.

Sahtipäivillä olin ensimmäistä kertaa heti niiden auettua kello kolme (no, tarkalleen 15:03). Olen näillä perinteisillä festareilla kyllä vieraillut muutamia kertoja, mutta yleensä vasta torstaina tai perjantaina. Paikalla oli yllättävänkin rauhallista, muutama "usual suspects", mutta istumatilaa oli hyvin eikä tiskillä tarvinnut jonottaa.

Urkissa debytoi uusi sahdinvalmistaja Keuda eli Keski-Uudenmaan ammattiopisto, jonka mikrokokoisista laitteista valmistuneita oluita oli tarjolla myös tämän vuoden HBF:llä. Keudan sahti ei mitenkään häikäissyt, mutta tuote oli puhdasmakuinen, jos sahdista niin voi sanoa. Katajan ja banaanin elementit olivat läsnä. Tuosta on hyvä lähteä kehittämään eteenpäin. Toinen uutuussahti minulle oli muovikanisterista lasiin kaadettu Viini-Heilan Pihamaan sahti ja sen 9-prosenttinen vahva versio. Se oli aivan liian makeaa ollakseen nautittava, mutta varmaankin ensimmäistä kertaa sain Pihamaa/Kartano-kompuksen sahtia, joka ei ollut hapanta.

Pari muuta maistelin kavereiden laseista (totta kai :)). Malmgårdin ensimmäinen sahti - edelleen vanhalla Huvilan Sahdin nimellä ja spekseillä myytynä - oli varsin karmea esitys. Olen melko varma, etteivät panimon pojat sitä tällaisena olleet tarkoittanut. Sahti näytti kuravelliltä ja maistui polttavan alkoholiselta. Hartolan sahti oli makeaa ja hyvää - laadukas tuote. Mufloni Sahti oli ainakin meidän pöydässä kunnossa. Tosin Helsinkiin asti raahattuna se ei ollut ollenkaan niin raikasta kuin eilen illalla jääkiekko-ottelua panimoravintolassa juomat neljä tuoppia.

Sellaiset sahtipäivät tällä kertaa. Tarjolla olleet poronapit olivat herkullisia ja seura oli hyvää. Tunnelmaa voidaan kuvata "laiskanpulskeaksi".

Olutuutisia: eilen saapui Beer Huntersiin Suomen ensimmäinen pullo Brewdogin maailman vahvinta olutta The End of Historya. Tämä 55-volttinen kärppäversio oli tiettävästi viimeinen myynnissä ollut pullo (joita kaikkiaan valmistettiin 12). Pullo avataan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, joka tämän hetken suunnitelmien mukaan on loppukesästä.

BrewDog kovassa kasvussa

Skotlantilainen kulttipanimo BrewDog on kasvanut voimakkaasti tämän vuoden aikana. Tuotanto on noussut 8700 hehtolitrasta 14500 hehtolitraan vuoden aikana. Eli aivan mikropanimosta ei ole enää kyse ja näin ollen panimon verotuskin kiristyy ilmeisesti pienpanimoille verohelpotuksia antavien lakien takia. Vertailuksi voidaan ottaa ruotsalainen Sigtuna, joka on myös lisännyt kapasiteettiaan ja pystyy nykyään panemaan 250000 litraa vuodessa eli 2500 hehtolitraa. BrewDogin tuotannosta on 13 % mennyt jenkkeihin.

Vuodelle 2011 BrewDogilla on luonnollisesti suuria suunnitelmia. Jo tässä vaiheessa on julkistettu seuraavia:

1. IPA Is Dead - alkuvuoden aikana tuleva neljän oluen pakkaus, jossa on neljää eri single hop -olutta. Alustavien suunnitelmien mukaan käytettävät humalat ovat Bramling X, Nelson Sauvin, Simcoe ja Sorachi Ace.
2. Paradox Jura - uusi 13-prosenttinen Paradox on tulossa huhtikuussa.
3. Black Tokyo* Horizon - Mikkellerin, Nøgne Ø:n ja Brewdogin yhteiskeitos on tulossa toukokuussa.
4. Bitch Please - on BrewDogin ja jenkkikulttipanimo Three Floydsin yhteistyötä. Julkaisupäivä on huhtikuu.
5. AB:06 - on Absrakt-sarjan uusin. Tämän sarjan oluissa suomalaiset ovat kyllä jääneet täysin nuolemaan huuliaan ruotsalaisten juovotessa autuaasti näitä Systembolaget-jakelussakin olleita erikoisuuksia.
6. Tactical Nucler Penguin ja Sink The Bismarck! tekevät paluun.
7. Tuotanto nousee 30000 hehtolitraan vuodessa.
8. BrewDog avaa Aberdeenin baarin lisäksi kolme uutta paikkaa: Edinburghiin, Glasgowiin ja kolmanteen vielä tuntemattomaan paikkaan. Lähde: Brewnews.org

Eli kovia suunnitelmia Skotlannin pojilla. Valitettavasti Suomi ei tunnu olevan panimolle kovin kiinnostava markkina-alue ja tämän huomaa täällä olevasta valikoimasta: se on valitettavan "satunnainen" muutamaa vakiotuotetta lukuunottamatta. Ruotsissa tilanne on aivan toinen ja ilmeisesti sikäläinen maahantuoja Cask Sweden on BrewDogin suurin asiakas. Tästä voi päätellä naapurimaassa kulutettavan BrewDog-määrän olevan merkittävän.

Punkkareiden X Factor

Skotlannin ylpeys BrewDog järjestää huomenna The Rakessa oman lippulaivaoluensa teemaisen "X Factorin". Rakessa kansa saa päättää tuleeko alkuperäisestä Punk IPA:sta "Punk X-versio" Tom Caddenin eli magicdaven maistatuksen perusteella. X-punkissa on sama humalointi (Chinook, Simcoe, Ahtanum, Nelson Sauvin) kuin Punk Ipassa, mutta alkoholia ja katkeroa (68 vs. 45) vähemmän. Humalaa on kuitenkin uudessa versiossa enemmän ja se on kuivahumaloitu toisin kuin Punk Ipa. Jos siis sattumalta olet huomenna Lontoossa, piipahda The Rakessa (14a Winchester Walk) kello 17-24 välisenä aikana "X-faktoroimassa".

Oluttaistelun loppu (?): The End of History

Kuten olettaa saattoi, Aberdeenin pojat eivät jättäneet leikkiä maailman vahvimmasta oluesta kesken. Saksalaisten julkaistua Schorschbockin 43-prosenttisen version vastaiskuna Sink the Bismarckin 41 prosentille, tiedettiin että uusia kepposia oli vielä luvassa. Ja nyt on nähty mitä Skotlannin nummilta tulee seuraavaksi: maailman vahvin (50 tai 55 %) ja kallein olut: The End of History, joka toivon mukaan laittaa päätepisteen kilpavarustelulle. Jotta shokkiefekti olisi täydellinen valmistetut 11 pulloa tulevat eläimen nahkaan upotettuina: 7 pulloa kärpännahassa, 4 pulloa oravannahassa - hinnat 500 ja 700 puntaa. Taitaa jäädä maistamatta :) Lue koko stoori BrewDogin blogista. Video on jälleen loistava, kannattaa katsoa.


The End of History from BrewDog on Vimeo.

PS: Matkaraportti Jerseyltä ja Guernseylta on tulossa kunhan blogisti löytää sopivan inspiraation.

Sinä päätät - BrewDog panee

BrewDogilla on menossa hauska gallup siitä minkälaisen oluen "kansa" haluaa heidän seuraavaksi tekevän. Ehdotuksia tuli alun perin yli 120 ja niistä he karsivat 10 lopulliseen äänestykseen. Ja kas kummaa, Humalablogistin ehdotus "imperial radlerista" pääsi tuohon joukkoon. Ja ei, en ehdottanut ihan tosissani (lähimpänä imperial radleria juomistani oluista on ollut tämä)...

Radler on saksalainen oluttyyli, jossa sekoitetaan jossakin suhteessa olutta ja limonadia (yleensä kolaa tai "Spriteä"). Eli aika lailla sama asia kuin brittityylinen shandy. Radlereita on saksalaisissa supermarketeissa yleensä tarjolla hyllymetreittäin. Niissä on vähän alkoholia (2,5 % on tavanomainen määrä), ne maistuvat lähinnä limpparilta ja ovat nuorison suosimia.

Tässä BrewDogin äänestyksen ehdokkaat:

* Cranachan Imperial Stout - Whisky barrel aged imperial oatmeal stout with raspberries.
* Nelson Sauvin Single Hop Belgian IPA
* An Imperial Dry Hopped Scotch Ale
* A raspberry IPA
* Imperial Radler
* 15% Triple IPA which is Triple or Even Quadruple Dry Hopped
* A Passion Fruit and Mango Wheat Beer
* A deep gold, 7% ABV Belgian Blonde brewed with ginger and lemongrass.
* Super sour Cherry Cola (for adults)
* 10% rum barrel-aged coffee and coconut imperial stout

Ja tässä linkki äänestykseen: http://www.brewdog.com/blog-article.php?id=298

Brewdogin Sink the Bismarck maistettu

Maailman vahvin olut eli 41-prosenttinen skotlantilainen Brewdogin Sink the Bismarck rantautui tällä viikolla kolmen pullon voimin panimoravintola Beer Hunter'siin. Vaikka itsellenikin on tulossa kotipullo niin täytyihän sitä pitkäperjantain piinan kunniaksi maistaa neljän sentin annos.

STB:hän on tehty double (tai oikeastaan quadrupel) IPA -tyyliin ja jäädytetty neljästi. Tämä poikkeaa 32-prosenttisesta Tactical Nuclear Penguinista siinä, että TNP oli tynnyrikypsytetty stout, joka oli jäädytetty. Ulkonäöltään STB on tummanpunertavan dipamainen, vaahtoa ei (luonnollisesti) ole. Tuoksu on massiivisen voimakas:rapsakassa nenässä on pellettikaupalla humalaa, mäntyä (sekä lankkuna että neulasina), erilaisia yrttimäisiä vivahteita ja runsaasti puhdasta alkoholia. Pieni ensimaiskautus osoittaa suuntuntuman olevan paksu, mutta ei kuitenkaan niin liisterimäinen kuin TNP:ssä. Kielenkantoihin iskeytyvät aluksi humalat hurjine ibuineen. Sen jälkeen makua dominoi suolainen lakritsi ja pihkainen mänty. Tämä on kuitenkin vain hetken huumaa ennen kuin alkoholi alkaa polttaa kaikella 41-voltillaan - alkoholi on tässä oluessa todella lämmittävä, polttava ja se puuduttaa parin senttilitran jälkeen kielen ja kitalaen.

Neljä senttiä Bismarckia on aivan riittävästi. Mielenkiintoisen alun jälkeen maku on aivan liian vodkasnapsimainen ollakseen nautittava. Oluena Pingu on melko maukas tähän Bisseen verrattuna. Aika näyttää mitä tapahtuu kun tätä kypsyttää pari kolme vuotta.