Maailman vahvin olut eli 41-prosenttinen skotlantilainen Brewdogin Sink the Bismarck rantautui tällä viikolla kolmen pullon voimin panimoravintola Beer Hunter'siin. Vaikka itsellenikin on tulossa kotipullo niin täytyihän sitä pitkäperjantain piinan kunniaksi maistaa neljän sentin annos.
STB:hän on tehty double (tai oikeastaan quadrupel) IPA -tyyliin ja jäädytetty neljästi. Tämä poikkeaa 32-prosenttisesta Tactical Nuclear Penguinista siinä, että TNP oli tynnyrikypsytetty stout, joka oli jäädytetty. Ulkonäöltään STB on tummanpunertavan dipamainen, vaahtoa ei (luonnollisesti) ole. Tuoksu on massiivisen voimakas:rapsakassa nenässä on pellettikaupalla humalaa, mäntyä (sekä lankkuna että neulasina), erilaisia yrttimäisiä vivahteita ja runsaasti puhdasta alkoholia. Pieni ensimaiskautus osoittaa suuntuntuman olevan paksu, mutta ei kuitenkaan niin liisterimäinen kuin TNP:ssä. Kielenkantoihin iskeytyvät aluksi humalat hurjine ibuineen. Sen jälkeen makua dominoi suolainen lakritsi ja pihkainen mänty. Tämä on kuitenkin vain hetken huumaa ennen kuin alkoholi alkaa polttaa kaikella 41-voltillaan - alkoholi on tässä oluessa todella lämmittävä, polttava ja se puuduttaa parin senttilitran jälkeen kielen ja kitalaen.
Neljä senttiä Bismarckia on aivan riittävästi. Mielenkiintoisen alun jälkeen maku on aivan liian vodkasnapsimainen ollakseen nautittava. Oluena Pingu on melko maukas tähän Bisseen verrattuna. Aika näyttää mitä tapahtuu kun tätä kypsyttää pari kolme vuotta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti