Tampereella

Tarjoutuipa tässä viikonlopussa tilaisuus käydä pitkästä aikaa tutustumassa Tampereen olutravintolavalikoimaan. Tampere on oikein eläväinen kaupunki sillä rintamalla ja joskus olemme kaveriporukalla sitä pohtineet, että Tampereella saattaa olla jopa maailman paras hyvien olutravintoloiden tiheys maailmassa kun asiaa tarkastellaan etäisyysnäkökulmasta. Aivan pikku kävelymatkan sisällä, osa jopa konttausetäisyydellä, sijaitsevat mm. Tuulensuu, Esplanadi, O'Haras, Plevna, Teerenpeli, Kahdet Kasvot, Konttori, Nordic, O'Connels, Soho jne. ja pikkumatkan päässä Praha, Salhojankadun Pub ja Pikilinna. Edes Helsinki ei pysty asiassa oikein kilpailemaan.

Lauantaina ohjelmassa oli istumista Tuulensuussa, sitten pikkuvisiitti Naamoihin (Kahdet Kasvot), josta O'Haraan ja lopuksi Plevnaan. Tuulensuuhun vei tällä kertaa harvinainen lambic-herkku: nuori sekoittamaton Lindemans Lambiek. Tuotteen iästä ei ole vielä aivan tarkkaa informaatiota, mutta epäilys on sen olevan Ratebeerissä nimellä Lindemans Oude Lambik. Olut tuoksu on ronskin nuorekas, joku voisi epäillä saaneensa lasiinsa kotikiljua tai ylikäynyttä simaa. Maku on sekoitettua lambicia suoraviivaisempi, geuzen hedelmäisyyden kuivuuden sijaan maussa on enemminkin tanniinista kirpeyttä. Kannattaa käydä kokeilemassa. Tuulensuulla on tätä Lindemansia kuusi kegiä, mutta osa on tarkoitus säästää ikääntymään sekä mahdollisiin omiin kokeiluihin. Muuten Tuulensuussa tuli juotua pari ranskalaista viime vuodelta sekä mm. Schloss Eggenberg Doppelbock Dunkel, jossa Eggenbergin vahvan maltainen talonmaku on selkeästi läsnä. Tuulensuu menee muuten kesällä remonttiin (putkiremppaa ellen väärin muista). Tauon aikovat hyödyntää hakemalla Belgiasta ja Hollannista ison lastin omatuontioluita. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!

Kaksissa Kasvoissakin oli tuttuun tapaan omatuontisaksalaisia listalla. Lähes poikkeuksetta Naamojen oluet ovat rapsakanhintaisia supermarkettisakuja, mutta paikkaan on aina kiva mennä - henkilökunta on mukavan palvelualtista ja luovat paikkaan omaa persoonallisuuttaan.

O'Harasissa taisin täydä nyt ensimmäistä kertaa. Tämä Freehouse kuulunee samaan klaaniin Esplanadin ja Tuulensuun kanssa. Tivun amerikkalaiset jätin tällä kertaa rauhaan, sen sijaan maistelin pari pulloa komeasta skotlantilaisen Williams Brothers-panimon rivistöstä. Sattumalta sekä Birds and Bees että Good Times sisälsivät seljankukkaa (elderflower). Tuota sisältävät oluet eivät koskaan ole olleet varsinaisia herkkuja. Baarimikko kertoili myös, että Carlowin "nimikkopanimolta" olisi tulossa hanaan IPA lähiviikkoina. Hassuna yksityiskohtana taas voi mainita, että baarissa oli kahteen kertaan kirjoitettu erään hanaoluen nimeksi "MOORE BREWERY REDIVAL" ...

Ilta päättyi tupaten täynnä olevassa Plevnassa tuopilliseen Fingerporia. Tämä sarjisolut on aiemmin jäänyt maistelematta, joten täytyihän se käydä juomassa alkulähteillä panimoravintolassa. Kovin puhdas ja persoonaton se oli, mutta puolustanee paikkansa harmittomana lipitys- ja ruokajuomana. Sen verran ilta oli jo pitkällä, että jätin tällä kertaa Plevnan Stoutin ja Siperian ottamatta. Ensi kerralla!