Kirjapenkissä: 101 viskiä joita on maistettava edes kerran eläessään

Mitä ihmettä? Olutblogisti arvioimassa viskikirjaa? Aloittanut vapun liian aikaisin? Ei suinkaan, viskillä ja oluella on paljon yhteistä ja tämä kirja sopii humalablogistin kaltaiselle "aloittelevalle viskihörhölle" arvioitavaksi. Sitä paitsi kirjassa esitellään kaksi suomalaista panimoravintolaa! Bonuksena: kuulin, että Jim Murray on tänään Suomessa ...

Kirja on alun perin Helen Arthurin vuonna 2008 kirjoittama "The Connoisseur's Guide To Whisky. Tästä Readme.fi on kustantanut Suomi-version, johon Jarkko Nikkanen on kirjoittanut osuuden suomalaisista tislaamoista ja viskiravintoloista. Nimeksi on siis väännetty otsikon mukainen "101 viskiä joita on maistettava edes kerran eläessään". Kirjan nimi on aika harhaanjohtava, kirja ei varmastikaan edes kirjoittajiensa mielestä edusta 101 absoluuttista tärkeintä viskiä vaan esittelee enemmänkin tärkeimpiä viskitislaamoja mainiten viskin pari jokaiselta.

Kirja alkaa viskin historialla, valmistusmenetelmien kuvaamisella ja vinkeillä viskin maistamisesta. Tiesitkö, että jo Plinius vanhempi kuvasi tislauspannun periaatetta tärpätin valmistuksessa tai että käymisssammiot valmistetaan perinteisesti Oregonin männystä? Tämän jälkeen alkaa Nikkasen toimittama Suomi-osuus, joka on tislaamoja esitellessään pikkutarkassa tyylissään aika erilainen kuin myöhempi Arthurin kirjoittama. Esittelyn saavat siis sekä Old Buck että Teerenpeli. Ensimmäinen Old Buck tislattiin kirjan mukaan 24.11.2001 kello 18:00 ja Teerenpeli syyskuussa 2002. Nikkasen teksti on mukavan informatiivista, yksityiskohtiin menevää - tosin nämä kaksi tislaamoa on esitelty kolmessa sivussa. Tätä seuraavat listaus Suomen parhaista viskiravintoloista (mm. Black Door, Keppanakellari, Pannuhuone, Pikkulintu ja Punavuoren Ahven) sekä Jarkon 10 lempiviskiä. Myös Alkon viskivalikoima kuitataan lyhyellä tekstinpätkällä. Mukavaa tekstiä - valitettavasti se tuntuu kovin päälle liimatulta Arthurin kirjassa.

Seuraavaksi kirjassa käydään läpi tislaamoja maittain. Ensin tulevat luonnollisesti suurimman osuuden saavat skotlantilaiset tislaamot. Jokaiselle tislaamolle on varattu samansuuruinen, yhden sivun, tila. Ilmeisesti listattuna ovat kaikki toimivat tärkeimmät mallasviskitislaamot ja mukaan on otettu myös Islayn uusin tislaamo Kilchoman. Kirjassa tosin ei ole ehditty esitellä sen viskejä. Näiden ohella on niukempana mainintana vielä 33 single malt -tislaamoa, jotka eivät ilmeisesti ole kirjoittajan mielestä niin kiinnostavia. Sen jälkeen esitellään blended viskejä, nyt merkeittäin. Kirjan loppuosa on pyhitetty muun maailman viskeille; omat kappaleensa ovat saaneet Irlanti, Japani, USA/Kanada ja Wales. Näiden jälkeen on vielä muutaman sivun verran asiaa erikoispullottamoista [laita Fingerpori-vitsi tähän].

Puutteistaan huolimatta kirja käy aloittelevalle viskimaistelijalle oppaaksi. Hieman enemmän asiaan vihkiytynyt ei paljoa saa irti, mutta Suomi-osuuden vuoksi heillekin teosta voi viskikirjakokoelmaan suositella. Toivottavasti saadaan vielä joskus kunnollinen kirja suomalaisesta viskistä!

Itse sain 101 viskiä -kirjan joululahjaksi, mutta sitä näyttää saavan edelleen nettikaupasta alle kahdenkympin hintaan.