Kirjapenkissä: Olutmaailma

Olutmaailma (Beers of the World) on reilu 300-sivuinen David Kenningin kirjoittama kovakantinen järkäle. Se esittelee yli 350 klassista olutta ympäri maailman.

Kirja keskittyy eri maiden oluiden ja olutkulttuurin esittelyyn. Näiden lisäksi kirjassa on ainoastaan lyhyt johdanto aiheeseen olut. Olutmaista suurimman huomion saavat yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset oluet. Vaikka kirja on brittikustantajan julkaisema, voi tämän perusteella olettaa kirjoittajan olevan amerikkalainen. Perinteisten olutmaiden lisäksi oman lukunsa ovat saaneet esimerkiksi Itävalta, Espanja, Slovenia/Kroatia ja Ranska/Luxemburg. Tanskalla on oma kappaleensa, muut Pohjoismaat niputetaan "Scandinavian Beers" otsikon alle. Jokaisesta esitellystä maasta on lyhyt johdanto, sen jälkeen kirjan sivuilla on hienoja isoja kuvia olutpulloista, joiden vieressä on pullon sisältämää olutta lasiin kaadettuna. Hyvä kuvitus onkin tärkein syy hankkia tämä kirja. Oluiden kohdalla on kerrottu myös tiivistetysti panimo, oluttyyli, optimi tarjoiluolosuhde sekä ruokasuositus.

Kenningin kirja on vuodelta 2005, joten se ei esittele viime vuosien extreme-oluita ja sisältää melko vähän pienpanimotuotteita. Tosin Yhdysvalloista oman sivunsa ovat saaneet esimerkiksi North Coastin Old Rasputin ja Stonen Ruination IPA. Meksikosta esitellään Solin ja Coronan lisäksi myös Especialidad Cerveraksen Casta-oluita. Myös britti- ja belgijakeet sisältävät laatuoluita, mutta samaa ei kyllä voi sanoa Skandinavian sivuista. Pohjoismaiden olutkulttuuri on tässä kirjassa lohduton: mukaan ovat päässeet islantilainen Pilsner Egils, ruotsalaiset Norrlands Guld Export ja Spendrups Old Gold sekä kotoinen Lapin Kulta (7 % versio). Neljä olutta tuntuu myös vähältä kun Italiasta kirjaan on kelpuutettu 18 olutta (perusbulkkia, mutta myös esimerkiksi Baladineja).

Olutmaailma ei ole edistyneemmälle olutharrastajalle kovinkaan informatiivinen teos. Se on kuitenkin kuvakirjana tasokas ja niin ollen kuuluu jokaisen olutkirjallisuutta keräävän kirjahyllyyn. Kirja on suurine kuvineen helppo selailtava myös ei-olutharrastaja vieraille. Itse ostin opuksen englanninkielisen version aikoinaan kirjakaupasta, nettikaupat CDON.com ja Bookplus myyvät sitä edulliselta kuulostavaan 10,95 euron hintaan (linkit vievät kirjan sivulle).

Kirjapenkissä: 101 viskiä joita on maistettava edes kerran eläessään

Mitä ihmettä? Olutblogisti arvioimassa viskikirjaa? Aloittanut vapun liian aikaisin? Ei suinkaan, viskillä ja oluella on paljon yhteistä ja tämä kirja sopii humalablogistin kaltaiselle "aloittelevalle viskihörhölle" arvioitavaksi. Sitä paitsi kirjassa esitellään kaksi suomalaista panimoravintolaa! Bonuksena: kuulin, että Jim Murray on tänään Suomessa ...

Kirja on alun perin Helen Arthurin vuonna 2008 kirjoittama "The Connoisseur's Guide To Whisky. Tästä Readme.fi on kustantanut Suomi-version, johon Jarkko Nikkanen on kirjoittanut osuuden suomalaisista tislaamoista ja viskiravintoloista. Nimeksi on siis väännetty otsikon mukainen "101 viskiä joita on maistettava edes kerran eläessään". Kirjan nimi on aika harhaanjohtava, kirja ei varmastikaan edes kirjoittajiensa mielestä edusta 101 absoluuttista tärkeintä viskiä vaan esittelee enemmänkin tärkeimpiä viskitislaamoja mainiten viskin pari jokaiselta.

Kirja alkaa viskin historialla, valmistusmenetelmien kuvaamisella ja vinkeillä viskin maistamisesta. Tiesitkö, että jo Plinius vanhempi kuvasi tislauspannun periaatetta tärpätin valmistuksessa tai että käymisssammiot valmistetaan perinteisesti Oregonin männystä? Tämän jälkeen alkaa Nikkasen toimittama Suomi-osuus, joka on tislaamoja esitellessään pikkutarkassa tyylissään aika erilainen kuin myöhempi Arthurin kirjoittama. Esittelyn saavat siis sekä Old Buck että Teerenpeli. Ensimmäinen Old Buck tislattiin kirjan mukaan 24.11.2001 kello 18:00 ja Teerenpeli syyskuussa 2002. Nikkasen teksti on mukavan informatiivista, yksityiskohtiin menevää - tosin nämä kaksi tislaamoa on esitelty kolmessa sivussa. Tätä seuraavat listaus Suomen parhaista viskiravintoloista (mm. Black Door, Keppanakellari, Pannuhuone, Pikkulintu ja Punavuoren Ahven) sekä Jarkon 10 lempiviskiä. Myös Alkon viskivalikoima kuitataan lyhyellä tekstinpätkällä. Mukavaa tekstiä - valitettavasti se tuntuu kovin päälle liimatulta Arthurin kirjassa.

Seuraavaksi kirjassa käydään läpi tislaamoja maittain. Ensin tulevat luonnollisesti suurimman osuuden saavat skotlantilaiset tislaamot. Jokaiselle tislaamolle on varattu samansuuruinen, yhden sivun, tila. Ilmeisesti listattuna ovat kaikki toimivat tärkeimmät mallasviskitislaamot ja mukaan on otettu myös Islayn uusin tislaamo Kilchoman. Kirjassa tosin ei ole ehditty esitellä sen viskejä. Näiden ohella on niukempana mainintana vielä 33 single malt -tislaamoa, jotka eivät ilmeisesti ole kirjoittajan mielestä niin kiinnostavia. Sen jälkeen esitellään blended viskejä, nyt merkeittäin. Kirjan loppuosa on pyhitetty muun maailman viskeille; omat kappaleensa ovat saaneet Irlanti, Japani, USA/Kanada ja Wales. Näiden jälkeen on vielä muutaman sivun verran asiaa erikoispullottamoista [laita Fingerpori-vitsi tähän].

Puutteistaan huolimatta kirja käy aloittelevalle viskimaistelijalle oppaaksi. Hieman enemmän asiaan vihkiytynyt ei paljoa saa irti, mutta Suomi-osuuden vuoksi heillekin teosta voi viskikirjakokoelmaan suositella. Toivottavasti saadaan vielä joskus kunnollinen kirja suomalaisesta viskistä!

Itse sain 101 viskiä -kirjan joululahjaksi, mutta sitä näyttää saavan edelleen nettikaupasta alle kahdenkympin hintaan.

Kirjapenkissä: Good Beer Guide Belgium

Humalablogi käynnistää epäsäännöllisesti pyörivän artikkelisarjan, jossa käydään läpi suositeltuja olut- ja ehkä muitakin juomakirjoja. Niitä on tarttunut "hihaan" jonkin verran ja yllättäen niitä lisääkin tulee silloin tällöin.

Brittiläinen Tim Webb on eräs arvostetuimmista olutkirjailijoista ja hänet tunnetaan erityisesti CAMRA:n kustantaman Good Beer Guide Belgiumin tekijänä. GBG Belgium onkin saavuttanut jo kunnioitettavan iän: vuonna 2009 ilmestyi jo kuudes painos, ensimmäinen näki päivänvalon vuonna 1992.

Kuudes painos tuli tarpeeseen, sillä edellinen versio oli ilmestynyt neljä vuotta aiemmin ja jo pikku hiljaa vanhentunut. Uusimmasta painoksesta voidaan hyvällä syyllä sanoa: paras versio toistaiseksi ja ehkäpä paras kirja belgialaisista oluista koskaan.

Kirja alkaa maljalla kahdelle menetetylle ystävälle: edellispainon jälkeen olivat manan majoille poistuneet Michael Jackson ja White Beer Travelsin John White. Sen jälkeen jatketaan raskaan sarjan vierailevien kirjoittajien artikkeleilla: kynään ovat tarttuneet HBF:lläkin vieraillut Stephen Beaumont, lambikeista kirjoittava Frank Boon, Shelton Brothersin Dan Shelton, belgialainen Carl Kins ja erinomaisen www.europeanbeerguide.netin Ron Pattinson. Tämän jälkeen kirja jatkuu olutmielessä kevyemmällä sisällöllä. Webb kertoo belgialaisesta kulttuurista, ruuasta sekä kertoo (erityisesti briteille) kuinka Belgiaan voi matkustaa. Varsinkin viimeksi mainittu on suomalaiselle lukijalle varsin turha osio.

Tämän jälkeen tulee paljon hyödyllisempi olutturismi-osuus. Kirja kertoo mitä "olutnähtävyyksiä" Belgiasta löytyy sekä antaa vuoden "oluttapahtumakalenterin". Jälkimmäisestä selviää vaikkapa, että syyskuun kolmantena viikonloppuna Orvalin panimolla on avoimet ovet ja tunnin opastettu kierros. Sen jälkeen kirja jatkuu kertomuksella oluen valmistuksesta sekä oluttyyleistä. Oluttyyleissä annetaan esimerkkejä niiden onnistuneista belgiversioista.

Kirjan seuraava osio on ainakin itselleni se tärkein: GBGB listaa kaikki Belgian panimot yhteystietoineen sekä tärkeimpine tuotteineen. Aluksi tulevat kaikki itsenäiset panimot, sitten globaalit jätit ja lopuksi vielä "haamupanimot" eli "panimot ilman omaa panimoa" sekä tulevia panimoita. Tämän jälkeen tulee jälleen belgituristille "essential" osio: luettelo eri kaupunkien parhaista olutbaareista sekä muutamia olutkauppoja. Kirjasta selviää esimerkiksi, että omalaatuisessa Baarle-Hertogissa on hyvä olutkauppa De Biergrens. Tämän jälkeen on vielä brittiläisiä varten osio belgialaisesta oluesta Britanniassa - sisältää kyllä hyödyllistä tietoa esimerkiksi Lontooseen matkustavalle oluen ystävälle. Lopuksi kirjassa on lyhyt listaus oluen kuluttajajärjestöistä Euroopassa sekä hyödyllisiä webbiosoitteita.

Good Beer Guide Belgium on belgioluen ystävälle pakkohankinta. Viimeistään ostaminen tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun suunnittelee matkaa paikan päälle. Itse hankin uusimman version ihan nojatuolimatkailua varten!

Näppärintä kirja on tilata CDON.fi:stä, jossa maksun voi suorittaa luottokortin lisäksi laskulla. Tällä hetkellä hinta on jo mukavan edullinen: 16,95€. Tästä linkistä pääset suoraan kirjan tilaussivulle.