maanantaina, tammikuuta 02, 2012
Humalablogi muutti
Humalablogi muutti vuoden 2012 alusta uudelle alustalle pois Bloggerista. Jatkossa käytä osoitetta:
http://humalablogi.info
Nämä sivut säilyvät vielä jonkin aikaa, mutta luultavasti arkistoidaan jossain vaiheessa.
perjantaina, joulukuuta 23, 2011
Olutseura Oluen Metsästäjien jouluolutbruuvi
Tässä tulokset:
10. Erdinger Schneeweisse 102 p
"Suussa poreileva" "Kivennäisvesimäinen" "Sitrusta" "Simamainen" "Ei kinkun kanssa" Schneeweissen todettiin yleisesti olleen hieman väärässä seurassa eikä se oikein talvioluesta käykään.
9. Kragelund Sint Niklaas Jule Dubbel* 132 p
"Punaherkkukainen tuoksu" "Jopa lihaisa tuoksu" "Kitkerä jälkimaku" "Ei jouluinen, liian tavanomainen" Tanskalainen jouludubbel ei ehkä enää ollut parhaimmillaan.
8. Midtfyns Jule Ale* 138 p
"Joulumausteinen" "Neilikkainen" "Testin jouluisin maku" "Korostetusti jouluolut" Testin joulumausteisin olut ei kuitenkaan miellyttänyt raatia huippupisteisiin.
6. Fur Vulcano Julebryg* 139 p
"Maussa toffeeta" "Ei erityisen jouluinen" "Tuoksu paranee lämmetessään" "Tässä seurassa vähän pliisu"
6. Saku Porter 139 p
"Lakritsainen" "Tasapainoinen, maltainen" "Mahtava maltaisuus" "Paranee lämmetessään" "Hiukan makea" "Persoonaton jouluolueksi" Sakun kausiportteri jäi yllättävän kauas kärjestä, tosin kokonaispisteitä laski yhden raatilaisen antamat heikommat pisteet.
5. Beer Hunters Mufloni Talvi Pukki 146 p
"Hedelmäinen tuoksu" "Tuoksuu kuin apilapelto sateen jäljiltä" "Raikas, pirteä" "Epämiellyttävä tuoksu" "Hedelmäistä humalaa" Oman talon kausituote keräsi tasaisesti pisteitä.
4. Nils Oscar Julöl 2011 149 p
"Tuoksussa hento lakritsi ja kahvi" "Muuten huippuolut, mutta tuoksu jotenkin epämiellyttävä" "Espressoa maussa" Nils Oscarin jouluolut sai parilta raatilaiselta kärkipään pisteet ja miellytti muitakin kahvisuudellaan.
3. Hornbeer Juleøl (2011) 150 p
"Lakristi tai salmiakki tuoksuu" "Lakritsipiippu" "Maussa lakritsa menee yli" "Salmiakkikossua" "Maku kuitenkin sopusuhtainen" "Liikaa lakritsia" Vaikka saikin maistelun aikana kritiikkiä lakritsaisuudestaan, olut keräsi hyvät pisteet. Mainittakoot, että humalablogistin Pikkulinnun hanasta tarjoiltu tuopillinen maistui täysin erilaiselta.
2. Det Lille Bryggeri Julebryg* 152 p
"Aavistuksen leipäinen tuoksu" "Maistuu joululta" (vastaus vierestä: "Ei pidä paikkaansa") "Viipyvä jälkimaku" Det Lille Bryggerin jouluolut sai hyvät pisteet kaikilta raadin jäseniltä. Tämän vahvahkon oluen maulle vuoden kypsytys lienee tehnyt hyvää.
1. Åbro Julbock 155 p
"Toffeemainen tuoksu, pehmeä" "Rusinainen" "Jopa jouluinen, hyvä kinkkuolut" "Englantilaista hedelmäkakkua" Testin voittajaksi nousi todellinen jokeri! Voittaneessa Åbro-pullossa parasta ennen päiväys oli 11/2010, joten kyse on pari vuotta kypsyneestä pullosta. "Tuoreena" Åbro Julbock ei ole kovin ihmeellinen olut, mutta ikääntyessään on selvästi saanut luonnetta. Mainittakoot, että kyseinen olut oli osan säilytysajastaan viettänyt huoneenlämmössä kaukana "optimaalisista" kellarointiolosuhteista.
Perinteisessä "paras olut kinkun kanssa" valinnassa ääniä saivat Sint Niklaas, Åbro ja sen äänestyksen voittanut Saku Porter.
lauantaina, joulukuuta 10, 2011
Bruuverin talonmaku
Olen aina silloin tällöin kirjoittanut Bruuverin ipojen ja apojen kohdalla selkeästä ns. talonmausta. Kyseisissä oluissa se on ollut eräänlainen pippurinen, hieman pistävä sivumaku. Saimaan panimolla pannut oluet ovat olleet ravintolassa selvästi erilaisia. Kommentoituani asiaa Arden blogissa Bruuverin Talvi-Ipeloffin kohdalla Bruuverin panija Ilkka Sysilä lähestyi minua. Viestistä ymmärsin, että Sysilä haluaa minun oikaisevan olettamukseni siitä, että maku tulee käytetystä hiivasta. Eli tässä tulee panijan selitys Bruuverin oluiden "talonmausta":
Bruuverin oluissa oli usein läsnä vahva talonmaku ennen hanaremonttia. Se sai minut ajoittain todella epätoivoiseksi. Talonmaku johtui kontaminoituneesta (paskaisesta) hanajärjestelmästä, jota ei saatu pesemälläkään puhtaaksi ja se koski KAIKKIA saman jäähdyttimen läpi laskettuja oluita. Ajoin vaivalla läpi hanaremontin ja huolehdin nykyisin itse hanahygienian tinkimättömän hoidon valvonnasta.Uuden hanajärjestelmän käyttöönoton jälkeen talonmaku katosi. Jästipää, lopeta siis noiden hiivasta johtuvien talonmakuhuhujen levittäminen ja kerro olutnussijakollegoillesikin asiasta. Maltaisn joulunalusterveisin, Ilkka Sysilä Maltaisin terveisin, Ilkka Sysilä
Bruuverin oluissa oli usein läsnä vahva talonmaku ennen hanaremonttia. Se sai minut ajoittain todella epätoivoiseksi. Talonmaku johtui kontaminoituneesta (paskaisesta) hanajärjestelmästä, jota ei saatu pesemälläkään puhtaaksi ja se koski KAIKKIA saman jäähdyttimen läpi laskettuja oluita. Ajoin vaivalla läpi hanaremontin ja huolehdin nykyisin itse hanahygienian tinkimättömän hoidon valvonnasta.Uuden hanajärjestelmän käyttöönoton jälkeen talonmaku katosi. Jästipää, lopeta siis noiden hiivasta johtuvien talonmakuhuhujen levittäminen ja kerro olutnussijakollegoillesikin asiasta. Maltaisn joulunalusterveisin, Ilkka Sysilä Maltaisin terveisin, Ilkka Sysilä
tiistaina, marraskuuta 08, 2011
Yhdysvalloissa yli 1800 panimoa
Yhdysvalloissa panimoiden lukumäärä on ylittänyt 1800 panimon rajan. Lokakuun lopussa USA:ssa laskettiin olevan 1876 panimoa, joista 1826:n katsotaan olevan "käsityöläispanimoita" eli englanniksi "craft breweries". Pienpanimoiden nousu on uudella mantereella ollut huimaa sillä vuonna 1985 toiminnassa oli vain 26 panimoa. Samaan aikaan pienpanimoiden tehdessä nousua, suurten jättien Anheuser-Buschin ja MillerCoorsin myynti on laskussa. Yhdysvaltain suurimmat käsityöläispanimot ovat Boston Beer (Boston, MA), Sierra Nevada (Chico, CA), New Belgium (Fort Collins, CO), Spoetzl Brewery (Shiner, TX) ja Pyramid Breweries (Seattle, WA). Näistä Samuel Adams -tuotemerkillään tunnettu Boston Beer on selvästi suurin.
keskiviikkona, lokakuuta 12, 2011
Uusi Facebook-sivu
HUMALAblogi.info vaihtoi Facebookissa sijaintiaan vanhan mallisesta ryhmästä sivuksi. Tykkää ("Liketä") Humalablogia tämän linkin takaa. Tuonne sivulle pusken myös sellaisia pikku-uutisia ja linkkivinkkejä, joita ei blogiin kannata laittaa. Vielä kun jaksaisi kirjoittaa blogiinkin ... no, toivottavasti ainakin kesän matkaraporttia on tulossa lähiaikoina :)
tiistaina, elokuuta 02, 2011
Korjaus SOPP 2011 blogaukseen
Kirjoitin: Mufloni Boheemi taitaa olla BH:n panijan Erik Ekholmin ensimmäinen yritys valmistaa tsekkityyppistä pilsiä.
Erik halusi korjata, että kyseessä ei ollut suinkaan yritys tehdä tsekkityylin mukaista pilsiä - se olisi ollut aivan erilainen keitos - vaan tarkoituksena oli tehdä reilulla kädellä humaloitu pils. Hyväähän tuo oli tänään Beer Huntersin hanasta Porissa. Vinkataan vielä, että Mustaa Intianpässiä on näköjään tulossa pullossa myyntiin hyvinvarusteltuihin maitokauppoihin.
Erik halusi korjata, että kyseessä ei ollut suinkaan yritys tehdä tsekkityylin mukaista pilsiä - se olisi ollut aivan erilainen keitos - vaan tarkoituksena oli tehdä reilulla kädellä humaloitu pils. Hyväähän tuo oli tänään Beer Huntersin hanasta Porissa. Vinkataan vielä, että Mustaa Intianpässiä on näköjään tulossa pullossa myyntiin hyvinvarusteltuihin maitokauppoihin.
sunnuntai, heinäkuuta 31, 2011
Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki 2011
Humalablogisti on viettänyt kesälomaa ja matkaillut ja niinpä blogin päivittäminenkin on jäänyt. Sen verran täytyy kuitenkin aktivoitua, että saa yhden merkinnän heinäkuulle. Myöhemmin luvassa on kyllä myös tarinaa kesälomamatkasta, joka suuntautui Yhdysvaltain luoteisosiin. Mutta tämän blogauksen aiheena on tämän vuoden Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma Helsingissä eli SOPP 2011.
Tänäkin vuonna menin SOPP:iin heti sen avajaispäivänä torstaina. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa pyrkiä vierailemaan SOPP:ssa joko torstaina tai perjaintaina avajaisaikaan niin välttää jonotuksen ja panimoiden edustajilla on enemmän aikaa jutella tuoppien vääntämisen välissä. Tänä vuonna SOPP oli lähes kokonaan suomalainen, poikkeuksena jo aiemminkin ollut virolainen Taako koduõluensa kera. Koduõlu oli jälleen hyvää - tällä kertaa tuote oli melko samea ja sahtimainen. Toisenlaisiakin variantteja on sattunut kohdalle. SOPP:ssa ei ulkomaanosastoa edes kaivannut, sillä sitä puutetta paikkasivat Helsingissä samaan aikaan One Pint Pubin saksalaisomatuonnit ja Olutravintola Pikkulinnun Bitter&Sour-viikot.
Olutharrastajaa joka varten vasten matkustaa periferiasta Helsinkiin kiinnostaa luonnollisesti pienpanimoiden uutuudet. Tällä kertaa ihan uusia tuotteita ei kovin montaa ollut, sen verran kuitenkin, että torstaina sain paikalla muutaman tunnin kulutettua. Perjantaina piipahdin vielä "hengailemassa" muutaman oluen verran. Sattumalta olin festareiden 3000. kävijä ja palkinnoksi sain tuopin vapaavalintaista Teerenpelin olutta, joksi valikoitui heidän kausituotteensa Red Ale. Tässä seuraavassa lyhyet luonnehdinnat maistamistani oluista:
Hollolan VehnäHirvi
Festareiden suurimpiin pettymyksiin kuului tämä saksalaistyylinen vehnäolut. Hollolan isäntä on yleensä melko tarkka oluidensa laadusta, mutta tämä liimainen ja hapahko olut ei ollut sellaisessa kunnossa, että sitä olisi oikeastaan kannattanut myydä. Kuulin lisäksi, että AmeriikanHirvessä oli esiintynyt diasetyyliä. Ei kiva. Tosin ajoissa loppunut KiviSahti oli sitä maistaneiden mukaan ok.
Malmgård Vehnänen
Toinen vehnäolutuutuus, joka on tehty Olutposti-lehdelle 10-vuotisjuhlaolueksi. Sitä on myyty myös muun muassa Malmgårdin Witin nimellä. Festareilla nauttimani olut oli väriltään kirkas, mutta utuisempiakin versioita ovat olutharrastajat tästä oluesta reittailleet. Siitäköhän sitten johtunee, että Vehnänen maistui kovasti Kristallweizenilta eli suodatetulta saksalaisvehnältä. Suodatus yleensä suodattaa myös maut pois, niin tässäkin tapauksessa. Banaania ja hedelmäestereitä olisi tässä kaivattu kovasti lisää.
Teerenpeli Kaura Stout
Teerenpeli on ilmiselvästi aloittanut kausioluttuotannon. Onhan niitä ennenkin ilmeisesti ollut, mutta nyt oluet on nimetty tyyliensä mukaisesti. Red Alen jatkoksi on tullut Kaura Stout. Kaurastoutit kuuluvat yhtenä lempioluttyyleistäni. Kaura pehmentää stouteissa makua ja tekee usein yksiulotteisista paahtopommeista juotavampia. Teerenpeli Kaura Stout oli lajinsa melko tyypillinen edustaja. Suklaata, kahvia ja paahteisuutta melko kuivan jälkimaun kera. Ei tämä huonoa ollut, mutta kun on tullut juotua niin paljon loistavia kaurastoutteja niin ei tämä nyt järisyttänyt. Voisin kuitenkin juoda toistekin.
Stadin Rongoteus Barley Wine
Stadin Panimo oli SOPP:ssa mukana pitkästä aikaa. Panimo tarjosikin varsin ison kattauksen oluitaan ja myi pullo-oluensa kuluttajaystävälliseen 5 euron hintaan. Rongoteusta tuli koeponnistettua jo keväällä Stadin panimolla tankista ja hyväksi todettua. Tässä rukiin maku tulee voimakkaasti läpi. Sen ja limppumaisen makeuden yhdistelmä sai minut toteamaan Stadin Panimon Timo Konttiselle, että ovat kehittäneet uuden oluttyylin: imperial kvassin. Makeudessaan olut kestänee ikäännyttämistä ja sellaisenaan sopii lähinnä jälkiruokaolueksi eikä niinkään normi barley wine tapaan talvi-iltojen lämmittäjäksi. Stadin uutuuksista American X Pale Ale (nimellä Liberty Pale Ale) ja Chinook Pale Ale tulivat testattua ennen festareita sadetta pidellessä Black Doorin hanasta. Liberty Pale Ale maistui täysin erilaiselta Bläkkärin kuin festraeiden raanasta: BD:ssä se oli karamellinen kun taas SOPP:ssa olut oli raikkaan jenkkihumaloitu. Chinook oli kovin kevyt ja humala ei päässyt esille oikein lainkaan.
Beer Hunter's Mufloni Musta Intianpässi
Beer Hunter's toi paikalle tuttuun tapaan taas muutamia uutuuksia ja vanhoja kiinnostavia tuttuja (Kuvee de Yyteri, Single Hop Simcoe ja Porispere-kilju). Uutuuksista Musta Intianpässi oli varmasti oudoin. Tutun vaalean Intianpässin rapsakkaan 150 IBU:un oli isketty salmiakkista paahteisuutta. Onkohan kyseessä Suomen ensimmäinen Black IPA? Alan miehet tuntuivat tykkäävän tästä. Itselleni jäi hieman ristiriitainen vaikutelma, Black IPA ja sessio-olutvahvuus kenties ...
Beer Hunter's Mufloni Boheemi
Mufloni Boheemi taitaa olla BH:n panijan Erik Ekholmin ensimmäinen yritys valmistaa tsekkityyppistä pilsiä. Boheemissa olikin eteläsaksalaisen zwickel-oluen luonnetta ja 5.5-prosentin vahvuudella riittävää runkoa ja potkua. Ehkäpä humaloinnissa on vielä viilaamista - katkeruus oli aavistuksen pistävää, joka heikensi hieman nautittavuutta. Tosin tarkemmat analyysit vaatisivat muutaman tuopin Boheemia alle. Ei tällä pilsillä vielä kuuhun mennä, mutta ehkä jo seuraavalla keitolla.
Beer Hunter's Nasty Suicide
Nasty Suicide on Erik Ekholmin ja vaasalaisen Patrik "Pade" Wilförin yhdessä keväällä keittämä imperial stout, joka on tehty Paden kotiolutreseptin pohjalta. Tukevassa oluessa on mukana muskovado-sokeria ja siihen on jälkikäymisessä lisätty hunajaa. Englantilaisen olutharrastajapariskunnan häihin alun perin pantu "Nasse" on makeahko jälkiruokaolut, joka peittää 12-prosentin alkoholipitoisuuteensa erittäin hyvin. Jonkin verran paahteisessa tuotteessa raaka-aineista muskovadon ja hunajan pystyy erottamaan hyvin. Nautittava impy, valitettavasti vain kertaerä - tämän ikäännyttäminen olisi mielenkiintoista ja Nassea joisi useamminkin.
Eli sellainen SOPP tällä kertaa. Paikalla oli edellä mainittujen lisäksi myös Mallaskoski, Plevna, Nokia, Laitila, VASP, Saimaa ja Lammin Sahti. Kyllä tämä paikkansa ansaitsee Suomen parhaana olutfestarina. Leppoisa tunnelma, hyvä sijainti ja ajankohta. Ensi vuonna olutharrastajana toivoisi enemmän festivaalispesiaalieja panijoilta vaikka monilla onkin kokonsa puolesta ongelmallista niitä tehdä. Ehkäpä muutamaa uuttakin nimeä toivoisi ensi vuonna paikalle.
Tänäkin vuonna menin SOPP:iin heti sen avajaispäivänä torstaina. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa pyrkiä vierailemaan SOPP:ssa joko torstaina tai perjaintaina avajaisaikaan niin välttää jonotuksen ja panimoiden edustajilla on enemmän aikaa jutella tuoppien vääntämisen välissä. Tänä vuonna SOPP oli lähes kokonaan suomalainen, poikkeuksena jo aiemminkin ollut virolainen Taako koduõluensa kera. Koduõlu oli jälleen hyvää - tällä kertaa tuote oli melko samea ja sahtimainen. Toisenlaisiakin variantteja on sattunut kohdalle. SOPP:ssa ei ulkomaanosastoa edes kaivannut, sillä sitä puutetta paikkasivat Helsingissä samaan aikaan One Pint Pubin saksalaisomatuonnit ja Olutravintola Pikkulinnun Bitter&Sour-viikot.
Olutharrastajaa joka varten vasten matkustaa periferiasta Helsinkiin kiinnostaa luonnollisesti pienpanimoiden uutuudet. Tällä kertaa ihan uusia tuotteita ei kovin montaa ollut, sen verran kuitenkin, että torstaina sain paikalla muutaman tunnin kulutettua. Perjantaina piipahdin vielä "hengailemassa" muutaman oluen verran. Sattumalta olin festareiden 3000. kävijä ja palkinnoksi sain tuopin vapaavalintaista Teerenpelin olutta, joksi valikoitui heidän kausituotteensa Red Ale. Tässä seuraavassa lyhyet luonnehdinnat maistamistani oluista:
Hollolan VehnäHirvi
Festareiden suurimpiin pettymyksiin kuului tämä saksalaistyylinen vehnäolut. Hollolan isäntä on yleensä melko tarkka oluidensa laadusta, mutta tämä liimainen ja hapahko olut ei ollut sellaisessa kunnossa, että sitä olisi oikeastaan kannattanut myydä. Kuulin lisäksi, että AmeriikanHirvessä oli esiintynyt diasetyyliä. Ei kiva. Tosin ajoissa loppunut KiviSahti oli sitä maistaneiden mukaan ok.
Malmgård Vehnänen
Toinen vehnäolutuutuus, joka on tehty Olutposti-lehdelle 10-vuotisjuhlaolueksi. Sitä on myyty myös muun muassa Malmgårdin Witin nimellä. Festareilla nauttimani olut oli väriltään kirkas, mutta utuisempiakin versioita ovat olutharrastajat tästä oluesta reittailleet. Siitäköhän sitten johtunee, että Vehnänen maistui kovasti Kristallweizenilta eli suodatetulta saksalaisvehnältä. Suodatus yleensä suodattaa myös maut pois, niin tässäkin tapauksessa. Banaania ja hedelmäestereitä olisi tässä kaivattu kovasti lisää.
Teerenpeli Kaura Stout
Teerenpeli on ilmiselvästi aloittanut kausioluttuotannon. Onhan niitä ennenkin ilmeisesti ollut, mutta nyt oluet on nimetty tyyliensä mukaisesti. Red Alen jatkoksi on tullut Kaura Stout. Kaurastoutit kuuluvat yhtenä lempioluttyyleistäni. Kaura pehmentää stouteissa makua ja tekee usein yksiulotteisista paahtopommeista juotavampia. Teerenpeli Kaura Stout oli lajinsa melko tyypillinen edustaja. Suklaata, kahvia ja paahteisuutta melko kuivan jälkimaun kera. Ei tämä huonoa ollut, mutta kun on tullut juotua niin paljon loistavia kaurastoutteja niin ei tämä nyt järisyttänyt. Voisin kuitenkin juoda toistekin.
Stadin Rongoteus Barley Wine
Stadin Panimo oli SOPP:ssa mukana pitkästä aikaa. Panimo tarjosikin varsin ison kattauksen oluitaan ja myi pullo-oluensa kuluttajaystävälliseen 5 euron hintaan. Rongoteusta tuli koeponnistettua jo keväällä Stadin panimolla tankista ja hyväksi todettua. Tässä rukiin maku tulee voimakkaasti läpi. Sen ja limppumaisen makeuden yhdistelmä sai minut toteamaan Stadin Panimon Timo Konttiselle, että ovat kehittäneet uuden oluttyylin: imperial kvassin. Makeudessaan olut kestänee ikäännyttämistä ja sellaisenaan sopii lähinnä jälkiruokaolueksi eikä niinkään normi barley wine tapaan talvi-iltojen lämmittäjäksi. Stadin uutuuksista American X Pale Ale (nimellä Liberty Pale Ale) ja Chinook Pale Ale tulivat testattua ennen festareita sadetta pidellessä Black Doorin hanasta. Liberty Pale Ale maistui täysin erilaiselta Bläkkärin kuin festraeiden raanasta: BD:ssä se oli karamellinen kun taas SOPP:ssa olut oli raikkaan jenkkihumaloitu. Chinook oli kovin kevyt ja humala ei päässyt esille oikein lainkaan.
Beer Hunter's Mufloni Musta Intianpässi
Beer Hunter's toi paikalle tuttuun tapaan taas muutamia uutuuksia ja vanhoja kiinnostavia tuttuja (Kuvee de Yyteri, Single Hop Simcoe ja Porispere-kilju). Uutuuksista Musta Intianpässi oli varmasti oudoin. Tutun vaalean Intianpässin rapsakkaan 150 IBU:un oli isketty salmiakkista paahteisuutta. Onkohan kyseessä Suomen ensimmäinen Black IPA? Alan miehet tuntuivat tykkäävän tästä. Itselleni jäi hieman ristiriitainen vaikutelma, Black IPA ja sessio-olutvahvuus kenties ...
Beer Hunter's Mufloni Boheemi
Mufloni Boheemi taitaa olla BH:n panijan Erik Ekholmin ensimmäinen yritys valmistaa tsekkityyppistä pilsiä. Boheemissa olikin eteläsaksalaisen zwickel-oluen luonnetta ja 5.5-prosentin vahvuudella riittävää runkoa ja potkua. Ehkäpä humaloinnissa on vielä viilaamista - katkeruus oli aavistuksen pistävää, joka heikensi hieman nautittavuutta. Tosin tarkemmat analyysit vaatisivat muutaman tuopin Boheemia alle. Ei tällä pilsillä vielä kuuhun mennä, mutta ehkä jo seuraavalla keitolla.
Beer Hunter's Nasty Suicide
Nasty Suicide on Erik Ekholmin ja vaasalaisen Patrik "Pade" Wilförin yhdessä keväällä keittämä imperial stout, joka on tehty Paden kotiolutreseptin pohjalta. Tukevassa oluessa on mukana muskovado-sokeria ja siihen on jälkikäymisessä lisätty hunajaa. Englantilaisen olutharrastajapariskunnan häihin alun perin pantu "Nasse" on makeahko jälkiruokaolut, joka peittää 12-prosentin alkoholipitoisuuteensa erittäin hyvin. Jonkin verran paahteisessa tuotteessa raaka-aineista muskovadon ja hunajan pystyy erottamaan hyvin. Nautittava impy, valitettavasti vain kertaerä - tämän ikäännyttäminen olisi mielenkiintoista ja Nassea joisi useamminkin.
Eli sellainen SOPP tällä kertaa. Paikalla oli edellä mainittujen lisäksi myös Mallaskoski, Plevna, Nokia, Laitila, VASP, Saimaa ja Lammin Sahti. Kyllä tämä paikkansa ansaitsee Suomen parhaana olutfestarina. Leppoisa tunnelma, hyvä sijainti ja ajankohta. Ensi vuonna olutharrastajana toivoisi enemmän festivaalispesiaalieja panijoilta vaikka monilla onkin kokonsa puolesta ongelmallista niitä tehdä. Ehkäpä muutamaa uuttakin nimeä toivoisi ensi vuonna paikalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
