BeerFinland.com

Törmäsin eilen kantapaikassani BeerFinland.comin ylläpitäjään Rädyn Anttiin. Olimme aiemmin tavanneet lyhyesti Helsinki Beer Festivalilla ja nyt oli mahdollisuus hieman pidempään jutusteluun tuopposten äärellä. Antti kertoili, että on uudistamassa Suomen panimoita koskevaa sivustoaan. Antin sivuilta löytyy paljon muutakin materiaalia, kuten mainio Karhusivu. Hän on tehnyt paljon työtä täydentääkseen ja korjatakseen ainoan aiheeseen keskittyneen tietokirjan Seppo Bonsdorffin "Suomen Panimot 1756-1997" tietoja. Antti on muun muassa vieraillut Kansalliskirjastossa useaan otteeseen saadakseen lisätietoja 1800-luvun suomalaisista panimoista (juttelimme mm. Alatornion panimosta). Antilla on muuten kokoelmissaan yli 50000 erilaista tuopinalusta!


Kantapaikasta puheen ollen, Beer Huntersilta on tulossa lähiaikoina oikein mielenkiintoisia uutuuksia niin maitokauppa- kuin ravintolavahvuisenakin. Stay tuned!

Kallista olutta huutokaupassa

Jenkkiläisellä Liquid Solutions -saitilla on ollut huutokaupan harvinaisia amerikkalaisia pienpanimo-oluita. Hieman viski- ja viinihuutokauppojen tapaan, nyt oluistakin aletaan olla valmiita maksamaan huimia summia.

Huutokaupan kallein olut oli Hair Of The Dog -panimon 29-prosenttinen Dave. Tätä olutta valmistettiin ainoastaan 100 galloonaa (n. 378 litraa) vuonna 1994. Huutokaupassa tämän oluen loppuhinnaksi tuli hulppeat 1571 dollaria. Melko kallista ...

Muitakin oluita huutokaupattiin hyvään hintaan, mutta näissä oli kyseessä useamman oluen paketti, jolloin pulloa kohde hinta ei muodostunut älyttömäksi.

Huutokaupan oluet ovat tällä sivulla.

Juo olutta ja pelasta gorilla

Denveriläinen Wynkoopin panimo on julkaissut oluen, jonka tuotosta puolet menee Ugandan uhanalaisia gorilloja suojelevan Mountain Gorilla Conservation -säätiön hyväksi.

Silverback Pale Ale eli "vaalea hopeaselkäolut" on saanut nimensäkin gorillojen mukaan. Pale Alen lisäksi panimo valmistaa savuportteria Silverback-nimen alla. Yhtenä ainesosana Silverback Pale Alessa on "paratiisin jyvät" (grains of paradise), afrikkalainen mauste, joka kuuluu olennaisena osana vuoristogorillan ruokavalioon.

Valitettavasti Wynkoopin oluita ei ole Euroopassa asti näkynyt, joten emme pääse tällä tavoin auttamaan uhanalaisia vuoristogorilloja - olutta juomalla.

• Lahjoita gorilloille webissä

Testissä: Karhupanimon Mesikämmen

Karhupanimo on toinen Porin panimoravintoloista. Se perustettiin ikään kuin Porin Oluttehtaan raunioille vanhaan sähkölaitokseen jatkamaan jokirannan yli 150 vuoden panimoperinteitä: samoilla sijoilla on aloitti vuonna 1853 "Baijerilainen oluttehdas". Isolla rahalla kuntoon laitettu Karhupanimo tarjoaakin varsin hyvät puitteet pienpanimon omien oluiden nautiskeluun. Paikka poikkeaa hyvinkin paljon kaikista muista ravintoloista, joiden taustalla vaikuttaa ravintolamoguli Sedu Koskinen. Karhupanimon oluet ovat olleet yllättävänkin hyviä, luonteikkaita seurustelu- ja ruokajuomia, jotka poikkeavat emoyhtiön bulkkilinjasta.

Tällä viikolla kävin nauttimassa (ainoana asiakkaana paikalla) panimon uutuuden: Karhupanimon Mesikämmenen. Tämä hunajaolut on saatavissa myös Helsingissä HOK-Oluthuoneilta, joissa se on toukokuun oluena juhlistamassa ketjun 20-vuotisjuhlaa.

Olut on kalpean meripihkaisen värinen ja siinä on kelpo hieman beessi vaahto. Tuoksu on hyvin hunajainen, mutta samalla hieman keinotekoisen oloinen. Oluthuoneen linkistä saa vahvistusta sille, että oikeaa hunajaa Plevnan Panimosiman tapaan tässä ei ole käytetty. Aromista löytää myös hedelmäistä humalaa. Maussa hunaja dominoi tuoksua vähemmän. Rapsakka humalointi napsuttaa suulakea erityisesti lopussa. Katkerot jatkavat pitkälle loppumakuun. Valitettavasti tympeä hunajan makeus pilaa osittain tämän harvoin käytetyillä uusiseelantilaisilla Motueka- ja Riwaka-humalilla "maustetun" pilsin. Ilman hunajaa tämä olisi varsin hyvä, mutta pisteet Karhupanimolle rohkeasta humaloinnista!

Jk. Sinebrychoff Nikolaita mainostetaan Olutpostissa sloganilla "viidennes enemmän mallasta kuin tavallisessa lagerissa". Tarkoittaako se, että Nikolaissa on viidennes vähemmän tärkkelystä kuin Koffissa ja Karhussa?

Aiheesta muualla

• Karhupanimo Sinebrychoffin sivuilla

Testissä: Schmucker Rosé Bock

Kaiserdomin lisäksi Alkoon on saapunut toinenkin saksalaisuutuus: Schmucker Rosé Bock. Samalta panimolta on Alkon valikoimissa toinenkin tuote: heikohko luomulager Schmucker Bio Pils. Privat-Brauerei Schmucker on vuonna 1780 perustettu panimo, joka on ollut Schmuckerin suvun hallussa vuodesta 1895. Se sijaitsee Mossautal/Ober-Mossaussa Hessen osavaltiossa. Mistään nyrkkipanimosta ei ole kyse vaan vuosituotanto ylittää 200000 hehtolitraa.

Schmucker Rosé Bock on vahva (8 %) vaalea bock, jota kausioluena tavataan nauttia syksyllä ja talvella. Itse tutustuin tähän olueen ensimmäisen kerran lokakuussa 2005, tämä on varmaankin tapahtunut One Pint Pubin perinteisillä Saksa-viikoilla. Rosé Bock saa meripihkan värinsä (ja sitä kautta nimensä) siinä käytetyistä erikoismaltaista. Tuoksu on varsin makea ja tällaiselle korkea-alkoholiselle lagerille tyypillisesti siitä löytää omenaa, mansikkaa ja marjamaisuutta. Katkeroita tulee nenään vähän, sen sijaan taustalla väijyy pahvimainen maltaisuus. Maussa alkoholi on varsin päälle käyvä. Vaikka olut on melko marjamainen, se ei kuitenkaan ole kovin makea. Alkoholi on enemminkin lämmittävä ja jonkin verran kitkerää. Vaikea sanoa tuleeko jälkimaun rapsakkuus humaloinnista vai alkoholista on vaikeaa sanoa. Näinkin vahvaksi saksalaisbockiksi tämän mallaspohja on yllättävänkin ohut.

Mihin tämä olut sitten sopii näin kesän kynnyksellä? Vaalea ja vahva bock oli Alkolta aika outo valinta valikoimaan. Ehkäpä tämä menee parhaiten kavereiden kanssa iltaa viettäessä siinä vaiheessa kun kevyemmillä aineilla on saatu vauhti mukavasti päälle ja halutaan maistaa jotakin tujumpaa.

Testissä: Kaiserdom Pilsener

Kaiserdom Pilsener on Alkon valikoiman uusin saksalaispilsener. Tämä pils ilmestyi Alkon tuotelistalle jo viime kuun puolivälissä, mutta saapui myymälöiden hyllyille ilmeisesti vasta toukokuun aikana.

Kaiserdom Privatbrauerei on yksi Baijerissa sijaitsevan klassisen olutkaupungin Bambergin panimoista. Panimo on saksalaiseen tapaan vanha: se on perustettu jo vuonna 1718. Panimo tunnettiin vuoteen 1983 nimellä Bürgerbräu. Kaiserdom sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella, vajaat neljä kilometriä Bambergin rautatieasemalta. Se on Bambergin panimoista selvästi suurin tuottaen yli 200000 hehtolitraa olutta vuodessa. Määrä on lähes kolminkertainen seuraavaksi suurimpaan (Maisel), muut kaupungin panimot tuottavat vain kymmenesosan tai vähemmän Kaiserdomin vuosituotannosta. Oman merkkinsä lisäksi Kaiserdomilla pannaan muun muassa Angermann, Bürgerbräu Bamberg ja Weizenland-oluita.

Odotuksen tämän pilsin suhteet eivät olleet korkealla: mielestäni Kaiserdom Bambergin panimoista selkeästi se ainoa bulkkipanimo, joka tuottaa halvalla suuria määriä olutta supermarket-levitykseen. Tässäkin oluessa on käytetty humalauutetta, joka yleensä Saksassa on tällaisen laitoksen tunnusmerkkejä. Itse olen maistanut kahdeksan tämän panimon tuotetta ja kaikki ovat olleet korkeintaan keskinkertaisia.

Kaiserdom Pils myydään saksalaisittain hieman oudossa 0,33 litran vihreässä pullossa. Parasta ennen päivä on myös erikoisen pitkällä, heinäkuussa 2011. Oluessa on tyypillisen saksalaispilsin ulkonäkö: kullankeltainen väri, mukava valkea vaahto ja lasin reunoille jää brysselinpitsiä. Tuoksu aukeaa ruohoisena, mutta siihen sekoittuu nopeasti vihannesmaisia piirteitä sekä pahvia. Tyypillinen bambergilainen voimaisuus puuttuu aromista. Suuntunnussa hallitsee aktiivinen hiilihappoisuus, runko on keskinkertainen - suunnilleen sitä mitä 4,8-prosenttiselta oluelta voi odottaa. Maussa humalointi on varsin rapsakka, mutta karhea. Katkeroita tuntuisi olevan jopa enemmän kuin Alkon spekseissä mainitut 22 EBU:a, mutta mallaspohjan ja humaloinnin tasapaino ei ole paras mahdollinen. Sitrusmaisen humaloinnin lisäksi maussa on hiukan makeaa mallasta ja aavistus pahvimaisuutta.

Kaiserdom Pils on melko keskinkertainen saksalaispils, joka ei merkittävästi poikkea Alkon valikoimissa olevasta Krombacher pilsistä. Kaiserdom Pilsiä voi suositella "jos parempaakaan ei ole" tilanteissa kesäiseksi saunajuomaksi tai makkararuokien huuhtojaksi.

Kirjapenkissä: Olutmaailma

Olutmaailma (Beers of the World) on reilu 300-sivuinen David Kenningin kirjoittama kovakantinen järkäle. Se esittelee yli 350 klassista olutta ympäri maailman.

Kirja keskittyy eri maiden oluiden ja olutkulttuurin esittelyyn. Näiden lisäksi kirjassa on ainoastaan lyhyt johdanto aiheeseen olut. Olutmaista suurimman huomion saavat yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset oluet. Vaikka kirja on brittikustantajan julkaisema, voi tämän perusteella olettaa kirjoittajan olevan amerikkalainen. Perinteisten olutmaiden lisäksi oman lukunsa ovat saaneet esimerkiksi Itävalta, Espanja, Slovenia/Kroatia ja Ranska/Luxemburg. Tanskalla on oma kappaleensa, muut Pohjoismaat niputetaan "Scandinavian Beers" otsikon alle. Jokaisesta esitellystä maasta on lyhyt johdanto, sen jälkeen kirjan sivuilla on hienoja isoja kuvia olutpulloista, joiden vieressä on pullon sisältämää olutta lasiin kaadettuna. Hyvä kuvitus onkin tärkein syy hankkia tämä kirja. Oluiden kohdalla on kerrottu myös tiivistetysti panimo, oluttyyli, optimi tarjoiluolosuhde sekä ruokasuositus.

Kenningin kirja on vuodelta 2005, joten se ei esittele viime vuosien extreme-oluita ja sisältää melko vähän pienpanimotuotteita. Tosin Yhdysvalloista oman sivunsa ovat saaneet esimerkiksi North Coastin Old Rasputin ja Stonen Ruination IPA. Meksikosta esitellään Solin ja Coronan lisäksi myös Especialidad Cerveraksen Casta-oluita. Myös britti- ja belgijakeet sisältävät laatuoluita, mutta samaa ei kyllä voi sanoa Skandinavian sivuista. Pohjoismaiden olutkulttuuri on tässä kirjassa lohduton: mukaan ovat päässeet islantilainen Pilsner Egils, ruotsalaiset Norrlands Guld Export ja Spendrups Old Gold sekä kotoinen Lapin Kulta (7 % versio). Neljä olutta tuntuu myös vähältä kun Italiasta kirjaan on kelpuutettu 18 olutta (perusbulkkia, mutta myös esimerkiksi Baladineja).

Olutmaailma ei ole edistyneemmälle olutharrastajalle kovinkaan informatiivinen teos. Se on kuitenkin kuvakirjana tasokas ja niin ollen kuuluu jokaisen olutkirjallisuutta keräävän kirjahyllyyn. Kirja on suurine kuvineen helppo selailtava myös ei-olutharrastaja vieraille. Itse ostin opuksen englanninkielisen version aikoinaan kirjakaupasta, nettikaupat CDON.com ja Bookplus myyvät sitä edulliselta kuulostavaan 10,95 euron hintaan (linkit vievät kirjan sivulle).

10000 oluen miehet

Hyvä olutystäväni Hannu Nikulainen saavutti torstaina ensimmäisenä suomalaisena olutharrastajana dokumentoidusti 10000 maistetun oluen rajan. Tämä jyväskyläläinen filosofi ja kaksinkertainen maisteri kirjaa kaikki maistamansa uudet oluet pieniin sinikantisiin ruutuvihkoihin sekä tekee niistä yksityiskohtaiset vähintään sivun mittaiset arviot. Valikoituja Hannun arvioita on mahdollista lukea Suomen Olutseuran Olutposti-lehdestä, netissä niitä (ei ainakaan vielä) ole. Erikoisolutbuumi, internet ja harrastajapiirin laajentuminen on Hannullakin kiihdyttänyt vuosittain maistettavien oluiden määrää: joskus 2000-luvun alkuvuosina hän pääsi Kympin uutisten loppukevennyksen aiheeksi maistettuaan 2000 erilaista olutta. Yksin tällaisia määriä oluita ei ole mahdollista juoda vaan se vaatii paljon yhteisiä maisteluhetkiä harrastajaystävien kanssa, joissa pulloja jaetaan useamman loppasuun kesken. Vaikka arvioita on jo tuollainen huikea määrä, Hannulla on erittäin hyvä muisti maistamiensa oluiden suhteen: häneltä on helppo kysyä mitä mieltä hän oli esimerkiksi 2 vuotta sitten maistamastaan tietystä oluesta - vastaus tulee yleensä häkellyttävällä tarkkuudella. 10000 oluen rajapyykin toi Kööpenhaminassa Nørrebron panimoravintolassa nautittu Seven Imperial Stout (Niepoort Barrel), jonka hämeenkyröläinen olutveli T. Alanen hänelle juhlan kunniaksi tarjosi.

Muutama tunti Hannun jälkeen vaasalainen Patrik "Pade" Wilför rikkoi saman maagisen 10000 rajan, myöskin Kööpenhaminassa. Padella lukema tarkoittaa Ratebeer.com:lle kirjattujen juomien määrää: Ratebeer.comille voi arvioida myös siidereitä, sakeja ja simoja, joten varsinaisia olutarvioita Patrik tarvitsee muutaman sata lisää. Tosin hyvää vauhtia tuokin määrä on lähestymässä, kiitos meneillään olevien Kööpenhaminan olutfestivaalien. Humalablogisti pitää itseään syyllisenä tähän jälkimmäiseen haamurajarikkomukseen: menin maistattamaan Patrikille Dogfish Headin World Wide Stoutia Oliver Twist -olutravintolassa Tukholmassa tammikuussa 2005. Paluuta ei ollut... Humalablogistilla itsellään on muuten tällä hetkellä arvioituna reilut 7100 olutta.

Mikkellerin baarikin saatiin tällä viikolla auki. Avajaisten huippuhetkenä oli amerikkalaisen Three Floyds panimon Dark Lord -imperial stoutin tarjoileminen hanatavarana. Ratebeerin arvioiden mukaan DL on maailman neljänneksi paras olut. Baari pääsi myös Tanskan TV2:n uutisiin. Video siitä on katsottavissa täältä.

Aiheesta muualla

• Ilkka-lehti: Suomen ennätys: 10 000 oluen mies


• Jyväskylän kaupunkilehti: Old Nikulainen herkisti Jyskän olutfestivaaleilla


• TV2: ØL-bar i verdensklasse

Sinä päätät - BrewDog panee

BrewDogilla on menossa hauska gallup siitä minkälaisen oluen "kansa" haluaa heidän seuraavaksi tekevän. Ehdotuksia tuli alun perin yli 120 ja niistä he karsivat 10 lopulliseen äänestykseen. Ja kas kummaa, Humalablogistin ehdotus "imperial radlerista" pääsi tuohon joukkoon. Ja ei, en ehdottanut ihan tosissani (lähimpänä imperial radleria juomistani oluista on ollut tämä)...

Radler on saksalainen oluttyyli, jossa sekoitetaan jossakin suhteessa olutta ja limonadia (yleensä kolaa tai "Spriteä"). Eli aika lailla sama asia kuin brittityylinen shandy. Radlereita on saksalaisissa supermarketeissa yleensä tarjolla hyllymetreittäin. Niissä on vähän alkoholia (2,5 % on tavanomainen määrä), ne maistuvat lähinnä limpparilta ja ovat nuorison suosimia.

Tässä BrewDogin äänestyksen ehdokkaat:

* Cranachan Imperial Stout - Whisky barrel aged imperial oatmeal stout with raspberries.
* Nelson Sauvin Single Hop Belgian IPA
* An Imperial Dry Hopped Scotch Ale
* A raspberry IPA
* Imperial Radler
* 15% Triple IPA which is Triple or Even Quadruple Dry Hopped
* A Passion Fruit and Mango Wheat Beer
* A deep gold, 7% ABV Belgian Blonde brewed with ginger and lemongrass.
* Super sour Cherry Cola (for adults)
* 10% rum barrel-aged coffee and coconut imperial stout

Ja tässä linkki äänestykseen: http://www.brewdog.com/blog-article.php?id=298

Suomalainen oluiden nettikauppa?

Viinipirun viiniblogissa törmäsin juttuun suomalais-saksalaisesta luomuviineihin erikoistuneesta viinien nettikaupasta. Olutpiireissä on erinäisten Viinakauppa.com-päätösten myötä syntynyt keskustelua siitä voisiko erikoisoluisiin keskittynyt suomalainen nettikauppa olla mahdollinen. Enoteca Fennia näyttää mallia siitä miten tuollainen on teknisesti mahdollista järjestää ilmeisen laillisesti.

Sivuilla käy ilmi yrityksestä mm. seuraavaa:

• Suomalaisomisteinen yritys on Saksaan rekisteröitynyt Enoteca Fennia UG
• Enoteca Fennia UG on alv-velvollinen Suomessa ja sillä on suomalainen yhdyshenkilö.
• Viinien hinnat sisältävät arvolisäveron sekä valmisteverot (alkoholivero ja juomapakkausvero).
• Tuotteet voi noutaa Pohjois-Saksasta tai asiakas voi valtuuttaa Enoteca Fennian järjestämään kuljetuksen puolestaan. Kuljetuspalvelun toteuttaa Enoteca Fennian logistiikkapartneri, jolle Enoteca Fennian asiakas antaa toimeksiannon suoraan tilauksen yhteydessä.
• Asiakkaan on valtuutettava Enoteca Fennia järjestämään kuljetus, sillä vain valtuutuksen avulla yritys voi tehdä kuljetustilauksen asiakkaan puolesta.
• Tuotteita myydään laatikoittain, mutta esimerkiksi 18 viinin laatikko voi sisältää 18 erilaista tuotetta. Postikulut ovat 24,50€ per laatikko kotiovelle toimitettuna.
• Tilauksen voi maksaa suomalaisen nettipankin kautta ja tilauksilla on normaali palautusoikeus

Tästä voikin itse kukin visioida vastaavaa suomalaista palvelua oluille. Näppärintä tämä voisi olla perustaa Tallinnaan, jolloin itse noutaviakin voisi löytyä. Tässä vaiheessa ei kannata vielä miettiä taloudellista järkevyyttä vaan visioida. Suomalaisten pienpanimoiden yhteisyritys? Servaali Estonia Oün nettikauppa? Tai ...

Oluen ikäännyttämisestä

Viinien ikäännyttämisestä ovat tietty kaikki kuulleet. Viinifriikit laittavat kellareihin säilymään arvoviinejään, joiden maku paranee (ja hinta!) vuosi vuodelta. Tavanomaisten viinien lisäksi voidaan ikäännyttää muun muassa portviiniä. Sen sijaan vaikka puhutaan jopa 50-vuotiaista viskeistä, näiden vahvojen tislattujen alkoholien kohdalla ikä tarkoittaa tynnyrissä vietettyä aikaa - myöhemmin pullossa viskin tai konjakin laatu ei parane. Entäpä sitten olut? Aika monella oluenjuojalla ikääntyminen tarkoittaa sitä, että eilen ostetusta mäyräkoirasta unohtui vahingossa yksi jääkaapin perälle ikääntyen peräti seuraavaan päivään. Olut on kuitenkin tietyin rajoituksin alkoholijuoma, jonka makua voi myös parantaa ikäännyttämällä.

Omakohtaisesti tutustuin ensimmäisen kerran hyvin vanhoihin oluisiin kesällä 2005 vieraillessani Antwerpenin legendaarisessa Kulminator-olutravintolassa. Tämän ravintolan yrittäjäpariskunta on pitänyt baaria jo 1960-luvulta lähtien ja kerännyt vuosien varrella valtavaan olutkellariinsa kunnioitettavan määrän ikäännytettäviä oluita. Kulminatorissa join pullon englantilaista 9,5-prosenttista Courage Russian Imperial Stoutia vuodelta 1983. Pullo oli pölyinen ja korkki jo vahvassa ruosteessa ... mutta maku oli mahtava, 22 vuoden säilytyksen jälkeen! Myöhemmin samana kesänä sain maistaa Eldridge Popen Thomas Hardys Alea vuodelta 1981 ja olin vakuuttunut, että joissakin oluissa kellaroimalla maku kehittyy, muuttuu ja usein paranee vuosien vieriessä. Ikäännyttämällä monen oluen alkoholimaisuus tasoittuu, suuntuntuma pehmenee ja ne saavat sherry- tai madeiramaisia makupiirteitä.

Sittemmin olen alkanut ostamaan myös omaan kaappiini oluita pidempiaikaiseen säilytykseen. Maistelukokemuksia löytyy tästäkin blogista, muun muassa 2,5-vuotias Nøgne Ø Dark Horizon First Edition. Valitettavasti itselläni ei ole tähän mitenkään optimaalisia tiloja. Kellarointiin sopisi parhaiten hieman normaalia huoneenlämpöä viileämpi, pimeä paikka - no onneksi eteisen vaatekaappiin ei sentään aurinko pääse paistamaan.

Kaikkia oluita ei kannata alkaa kellaroimaan. Totuuden nimissä on sanottava, että suurin osa maailman kaikista oluista kannattaa juoda mahdollisimman tuoreena: varsinkin kun osa oluista on "tuoreoluita", joiden säilyvyys on vain viikkoja tai kuukausia. Nyrkkisääntönä voi pitää, että vaaleita lagereita (ja ylipäätänsä lagereita) ei kannata ikäännyttää eikä pintahiivaoluista niitä, joiden maun pääosassa on tuore humalointi. Lisäksi ikäännyttää ei kannata kuin oluita, joiden alkoholipitoisuus on korkea (ainakin yli 6-7 %). Tosin Göteborgissa Carnegien-perinnepanimon entisissä tiloissa on ravintola, josta voi ostaa rinnakkaismaisteluun (nykyisin Carlsberg Sverigen panemaa) Carnegie Stark Porterin eri vuosikertoja. Systembolagetissa myytävän Carnegien alkoholipitoisuus on vain 5,5 %. Tuossa ravintolassa totesin, että tässä oluessa 8-vuotias oli jo hapettunut liikaa ollakseen nautittava, mutta 6-vuotias tuntui olevansa elinkaarensa "piikissä". Matala-alkoholisista oluista myös lambikit sopivat ikäännyttämiseen: itselläni odottaa kaapissa sopivaa tekosyytä avaamiseen vuodelta 2005 oleva 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek.

Näin ollen kellariin kannattaa laittaa barley wineja, imperial stouteja, vahvoja tummia belgioluita ja lagereista joitakin tummia alkoholipommeja kuten Samichlaus. Parhaiten kehittyvät oluet, joissa pullossa on jäljellä runsaasti hiivaa. Tässä muutamia poimintoja Alkon tämän hetkisestä vakiovalikoimasta oluista, joilla kannattaa tehdä ainakin yhden viiva viiden vuoden mittaisia kokeiluja:

• Harviestoun Old Engine Oil (poistumassa valikoimista)


• BrewDog Rip Tide Stout


• St Feuillien Cuvée de Pâques


• Chimay Blue (kellarointia helpottaa selvästi merkitty vuosiluku etiketissä!)


• Nils Oscar Imperial Stout


• Guinness Special Export Stout


• Orval


• Flying Dog Double Dog Double Pale Ale


• Rochefort 8 ja 10


• Ultrabrune d'Ecaussinnes


• Nøgne Ø # 100 (vaikka on voimakkaasti humaloitu, kellarointi kannattaa sillä saa parissa vuodessa uusia mielenkiintoisia piirteitä)


• Fullers Vintage Ale 2009 (joka vuosi uusittu resepti)


• Koff Portteri IV B (paras hinta-laatusuhde kellarointikokeiluihin!)

Oluita kannattaa ostaa säännöllisesti ja useampia säilytykseen, jolloin muutaman vuoden kuluttua pääset tekemään eri vuosikertojen rinnakkaismaistelua!

Joissakin suomalaisissa olutravintoloissa on mahdollista maistella valmiiksi kellaroituja oluita. Esimerkiksi Pikkulinnussa on joka joulu tarjolla vanhaa Samichlausia ja Ruotsi-viikoilla vanhoja Nils Oscareita. Myös esimerkiksi Tuulensuu on tehnyt kellarointikokeiluja. Tukholmassa muun muassa Man In The Moonilla ja Akkuratilla on erityinen vintage-oluiden menu.

Kuva: Carnegie Porter vuodelta 2000, Ratebeer.com

Savonlinnasta Vesterbrohon

Olutmaailmassa tapahtuu koko ajan. Joka puolelta pulpahtelee uutisia mielenkiintoisista uusista panimoista, uusista oluista, olutravintoloista. Onneksi netin avulla näissä pystyy pysymään ajan hermolla. Epäonneksi maailmassa on liikaa hyviä oluita ja liikaa uusia paikkoja vierailla ...

Viime viikon suomalaisuutinen oli varmaankin Savonlinnan Panimoravintola Huvilan palaaminen panimokartalle. Viime vuonnahan oluen valmistus loppui Savonlinnasta, kun Malmgårdin Panimo aloitti toimintansa ja panokaksikko Tuomas Markkula ja Markku Pulliainen siirtyivät Malmgårdin kartanon maille Pernajaan tuottamaan oluita, aluksi vanhalla tutulla Huvila-brändillä ja sittemmin myös Malmgårdin nimellä. Suurena yllätyksenä uutinen ei tullut, sillä tästä oli vihiä jo aikanaan Malmgårdin synnyn yhteydessä. Itä-Savo-lehdessä yrittäjä Jussi Hukkanen kertoo, että 2000 litran laitteisto oli liian iso Huvilan 70 neliön tuotantotiloihin. Uudella 500 litran laitteistolla Hukkanen aikoo valmistaa 4000–5000 litraa olutta kesässä. Nähtäväksi jää tuleeko tältä "uudelta Huvilalta" uusia oluita vaiko vanhoja tuttuja (ja hyväksi todettuja) Huvila-tuotteita.

Monen oluthörhön matka suuntautuu tällä viikolla Ølfestival Københavniin Kööpenhaminassa. Edellisvuonna kävin vastaavilla European Beer Festivalin nimellä järjestettyihin kekkereihin. Tällä kertaa Humalablogisti ei valitettavasti työkiireiden vuoksi ole mukana. Ølfestival Københavnin oluttarjonta on itsessään jo valtava, mutta erityinen uutinen on, että keskiviikkona 5.5.2010 kello 17:00 aukeaa Mikkeller Bar eli Mikkellerin "panimon" oma baari Vesterbron kaupunginosassa Kööpenhaminassa. Joka päivä auki olevassa baarissa on tarjolla 15 oluthanaa, ja minkälaisia hanoja: 10 kiertävää Mikkeller-hanaa, Tanska-hana (Amager, Xbeeriment ...), Eurooppa-hana (De Molen, Dolle, Revelation Cat ...), Skandi/Belgi-hana (Nøgne Ø, Närke, Rodenbach ...), lambic-hana (Girardin, Cantillon ..) ja Three Floyds-hana sekä ilmeisesti real ale/cask-oluthana. Hanavalikoima ei varsinaisesti suosi sessiointia, sen verran tymäkkää tavaraa on tarjolla, tosin vakioina talonoluina näyttäisi olevan Pilsner ja Wit. Pullotavara noudattelee samaa "vain hyviä oluita" linjaa. Nähtäväksi jää onko tämä konsepti taloudellisesti kannattava. Köpiksessä menestymistä helpottaa laaja erikoisoluiden harrastajakunta.

Blogin kuvituksena on hauska valokuva High Falls Brewing Companylta, joka sijaitsee Rochesterissa New Yorkin osavaltiossa. Kuvasta krediitit Knilelle, jolla on muitakin hyviä kuvia Flickr.com:ssa.

Aiheesta muualla

• Ølsærling vil ikke have Tuborg indenfor dørene (tanskaksi, mutta Google Translator auttaa)

Vappu simassa ja pulkassa

Vappu oli ja meni. Ainakin länsirannikolla sää suosi terassikauden avajaisia perjantaina lämpömittarin kohottua iltapäivällä jopa yli 15 asteen. Juhlijoita näyttikin olevan runsaasti liikkeellä, wappuaatto kun on se suomalainen juhla, jolloin erityisesti nuorison "on pakko" juhlia. Vappupäivänä on sitten liikkeellä loputkin kansasta. Suomalaisten vapunjuhlinnasta kertoi pari vuotta sitten jopa Washington Post.

Omiin vappuperinteisiini kuuluu vappupäivänä käydä simalla kantapaikassani. Viime vuonna simaa ei valitettavasti ollut saatavilla, mutta tänä vuonna tuttu Plevnan panimosima virtasi taas hanasta. Plevnan sima ei muistuta perinteistä suomalaista simaa vaan hunajaisena enemminkin historiallista hunajaviiniä, meadia, mjödiä, metiä ... millä nimellä sitä eri kielissä kutsutaankin. Suomalainen nykyinen hunajaton vappusima on syntynyt aikanaan nykyisekseen hunajan kalleuden vuoksi.

Plevnan viisiprosenttinen sima tuoksuu tummalta syyshunajalta, litsihedelmältä ja fariinisokerilta. Makua dominoi sokerinen hunaja ja apilankukan ruohoisuus. Panimosima ei kuitenkaan ole tyypillisen hunajaoluen tapaan ylimakea vaan humala tekee suuntunnusta hieman kuivan, jopa puumaisen tanniinisen. Tämän vuoden versio on aiempaa kuivempi, joko humalan määrää on lisätty tai sitten valmistusvaiheessa sima on käynyt kuivemmaksi. Jälkimaku on myös hunajainen, mutta siihen on sekoittuneena humalaista katkeruutta. Itse kaipaisin vielä pikkasen lisää alkoholia antamaan kunnon vappupotkua juomaan. Panimosiman saatavuus on rajallista (Tampereen lisäksi muutamat olutravintolat Etelä-Suomessa), korvikkeena voi käyttää Laitilan pullottamaa maitokauppaversiota.

Aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin viskiguru Jim Murrayn vierailusta Helsingissä. Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta.

Oletko jo muuten liittynyt Humalablogin ryhmään Facebookissa?

Aiheesta muualla

• Sima Wikipediassa


• Ilta-Sanomien video Jim Murrayn vierailusta

Kirjapenkissä: 101 viskiä joita on maistettava edes kerran eläessään

Mitä ihmettä? Olutblogisti arvioimassa viskikirjaa? Aloittanut vapun liian aikaisin? Ei suinkaan, viskillä ja oluella on paljon yhteistä ja tämä kirja sopii humalablogistin kaltaiselle "aloittelevalle viskihörhölle" arvioitavaksi. Sitä paitsi kirjassa esitellään kaksi suomalaista panimoravintolaa! Bonuksena: kuulin, että Jim Murray on tänään Suomessa ...

Kirja on alun perin Helen Arthurin vuonna 2008 kirjoittama "The Connoisseur's Guide To Whisky. Tästä Readme.fi on kustantanut Suomi-version, johon Jarkko Nikkanen on kirjoittanut osuuden suomalaisista tislaamoista ja viskiravintoloista. Nimeksi on siis väännetty otsikon mukainen "101 viskiä joita on maistettava edes kerran eläessään". Kirjan nimi on aika harhaanjohtava, kirja ei varmastikaan edes kirjoittajiensa mielestä edusta 101 absoluuttista tärkeintä viskiä vaan esittelee enemmänkin tärkeimpiä viskitislaamoja mainiten viskin pari jokaiselta.

Kirja alkaa viskin historialla, valmistusmenetelmien kuvaamisella ja vinkeillä viskin maistamisesta. Tiesitkö, että jo Plinius vanhempi kuvasi tislauspannun periaatetta tärpätin valmistuksessa tai että käymisssammiot valmistetaan perinteisesti Oregonin männystä? Tämän jälkeen alkaa Nikkasen toimittama Suomi-osuus, joka on tislaamoja esitellessään pikkutarkassa tyylissään aika erilainen kuin myöhempi Arthurin kirjoittama. Esittelyn saavat siis sekä Old Buck että Teerenpeli. Ensimmäinen Old Buck tislattiin kirjan mukaan 24.11.2001 kello 18:00 ja Teerenpeli syyskuussa 2002. Nikkasen teksti on mukavan informatiivista, yksityiskohtiin menevää - tosin nämä kaksi tislaamoa on esitelty kolmessa sivussa. Tätä seuraavat listaus Suomen parhaista viskiravintoloista (mm. Black Door, Keppanakellari, Pannuhuone, Pikkulintu ja Punavuoren Ahven) sekä Jarkon 10 lempiviskiä. Myös Alkon viskivalikoima kuitataan lyhyellä tekstinpätkällä. Mukavaa tekstiä - valitettavasti se tuntuu kovin päälle liimatulta Arthurin kirjassa.

Seuraavaksi kirjassa käydään läpi tislaamoja maittain. Ensin tulevat luonnollisesti suurimman osuuden saavat skotlantilaiset tislaamot. Jokaiselle tislaamolle on varattu samansuuruinen, yhden sivun, tila. Ilmeisesti listattuna ovat kaikki toimivat tärkeimmät mallasviskitislaamot ja mukaan on otettu myös Islayn uusin tislaamo Kilchoman. Kirjassa tosin ei ole ehditty esitellä sen viskejä. Näiden ohella on niukempana mainintana vielä 33 single malt -tislaamoa, jotka eivät ilmeisesti ole kirjoittajan mielestä niin kiinnostavia. Sen jälkeen esitellään blended viskejä, nyt merkeittäin. Kirjan loppuosa on pyhitetty muun maailman viskeille; omat kappaleensa ovat saaneet Irlanti, Japani, USA/Kanada ja Wales. Näiden jälkeen on vielä muutaman sivun verran asiaa erikoispullottamoista [laita Fingerpori-vitsi tähän].

Puutteistaan huolimatta kirja käy aloittelevalle viskimaistelijalle oppaaksi. Hieman enemmän asiaan vihkiytynyt ei paljoa saa irti, mutta Suomi-osuuden vuoksi heillekin teosta voi viskikirjakokoelmaan suositella. Toivottavasti saadaan vielä joskus kunnollinen kirja suomalaisesta viskistä!

Itse sain 101 viskiä -kirjan joululahjaksi, mutta sitä näyttää saavan edelleen nettikaupasta alle kahdenkympin hintaan.

Vappunakin olutta!

Vappu on perinteisesti Suomessa kuohuviinin ja siman valtakautta. Humalablogin ylläpito suosii skumppaosastolla lähinnä Sovetskoje Shampanskojea ja kun sitä ei ole nyt saatavilla niin pitää keksiä jotain muuta. Tässä blogissa maisteltaisiin luultavasti Plevnan Laitilassa tehtyä Panimosimaa, mutta kun sitä ei lähikaupassa nyt ollut niin se jää johonkin muuhun kertaan. Laitilan Mämmiä olisi kyllä ollut kolme koppaa. Onneksi kantakuppila Beer Huntersissa on huomisesta lähtien hanassa aitoa tamperelaista Panimosimaa. Täytynee käydä vappuna tuopilla tai parilla. Lounaspaikassani olisi Amican kotisimaa 3,50€/pullo. Tuo tuli kotitekoisen siman jälkeen kakkoseksi Ilta-Sanomien simatestissä päihittäen "kaupan simat". Nämä kaupalliset simat ovatkin melko heikkoja korvikkeita kotitekoiselle tavaralle, esimerkiksi jonkun testin voittanut Vanhan Fabriikin sima ei ole kovinkaan kummoisen makuista.
Vaikka simasuu olenkin niin näistä seikoista johtuen nappasin kauppareissulla paikallisesta Alkosta muutaman oluen vapun vieton vinkiksi blogiin. Bubbling Under -osastolle jäivät tällä kertaa Keisari Münchener IV ja BrewDogin Punk IPA niiden vuoro ehkä tulee vielä myöhemmin. Näinpä esittelyssä ovat hollantilainen "vaalea" ja latvialainen "tumma".

Bavaria 8,6 Special Blond Beer

Hollantilaisen Bavaria-panimon blond beer valikoitui mukaan lähinnä sen takia, että sitä voi juoda vappuna vaikkapa kuohuviinilasista. Väri menee ihan samppanjasta vaikkei yhtä voimakkaasti kuplikaan, vaalea vaahto on niukka ja tuoksu hedelmäinen, jopa omenainen. Nimestään huolimatta oluen alkoholipitoisuus on 7,9 %. Bavaria-panimoa ei yleisesti voi pitää mitenkään laatuoluiden tuottajana - se on enemminkin iso tuotantolaitos, jonka edulliset oluet ovat levinneet laajalti Eurooppaan ja muualle maailmaan. Esimerkiksi edellisen blogikirjoituksen Madeiralla oli maitokaupoissa paljon Bavarian oluita. Bavaria panee muun muassa Suomessa tuttuja Pirkka-lagereita ja Hollandiaa sekä tekee oluita esimerkiksi Tescolle ja Carrefourille. Näin vapun vieton lomassa Special Blond Beer kuitenkin hakkaa edellä mainitut Bavariat. Sen maussa on jopa hedelmäisyyttä - omenaa ja aprikoosia, joka sopii hyvin vaikkapa nakkien ja perunasalaatin alas huuhtojaksi - ruoka peittääkin hyvin tämän oluen ikävän pahvimaisen ja teollisen jälkimaun. Alkoholiprosentista huolimatta suuntuntuma on melko kevyt ja alkoholi ei puraise kovin pahasti. Nimi antaa mielikuvan belgiblondesta, mutta eiköhän tämä useimpien Bavarioiden tapaan ole lager. Oluen hinta Alkossa on 2,23 €.

Aldaris Porteris

Suomen vappuhan on aina kylmä, sateinen, mutta useimmiten onneksi sentään vähäluminen. Siksi vappujuomaksi käy kuin tekonenä teekkarin päähän tumma ja lämmittävä olut. Alkon hyllyistä koriini valikoitui Latvian lahja olutmaailmalle: balttiportterityyppinen Aldaris Porteris. Tämä hinta-laatusuhteeltaan erinomainen olut on melko samankaltainen toisen Alkon valikoiman herkun, Baltika 6:n kanssa. Vaikka Latviassa on melko elävä ja perinteinen olutkulttuuri, maan oluiden taso on valitettavan heikko ja monen isommankin panimon tekniikka ja hygienia ovat selvästi jäljessä naapurimaihin verraten. Aldaris on maan panimoista suurin ja mitä ilmeisimmin myös modernein ja vaikka sen sortimentti ei vaativaa olutmakua kovin hellikään niin heidän Porteriksensa on oikein mainio juoma. Alkoholia Aldariksen Porteriksessa on 6,8 %; lasissa tummanpuhuvaan olueen jää pysyvä kermainen beessi vaahto. Tuoksussa on paahteista mallasta, karamellia (tumma toffeinen tikkunekku!) ja kylmää kahvia. Runko on melko vankka, suuntuntuma pehmeä. Maku on kuten odottaa sopii paahteinen, mutta samalla sweet stoutimaisen makea: karamelliä, toffeeta ja maitosokeria. Alkoholi antaa sopivan lisäpotkun tähän vappulämmittäjään. Takaetiketti kertoo oluen voittaneen jossakin kultamitalin vuonna 2009 sarjassa sweet stout/cream stout. Taitaa tämäkin kaikesta huolimatta olla silti tehty lager-hiivalla. Hintaa Alkossa on 2,99€ (0,5 litran pullo).

Aiheesta muualla

IS koemaistaa: Vappusimat makutestissä (video, mukana raadissa muun muassa Tikkasen Unto, Ylänteen Kari ja päsmärinä Nupposen Sakari)

Olutta Madeiralla

Kävin pari kuukautta sitten talvilomallani Madeiralla. Tämä tapahtui vain muutama päivä kymmeniä kuolinuhreja vaatineiden mutavyöryjen jälkeen. En ole vielä matkan olutpuolesta muistikuvani mukaan blogissani kertonut, joten on aika korjata vahinko.

Kuten voi melko helposti arvata Madeira ei ole varsinainen olutkehto. Tällä vehreällä saarella tietenkin turistina tulee pääosin juotua sen nimikkojuomaa madeiraa. Tämän lisäksi suomalainen hullaantuu maitokauppojen valtavista punaviinivalikoimista. Tarjolla oli myös madeiralaisia punaviinejä, mutta maistetut yksilöt eivät olleet kovin hyviä. Kiitos turismin, osassa kaupoista on kuitenkin valikoimissaan jopa belgioluita. Eräästä hotellini lähikaupasta löytyi muun muassa Leffe Radieuse ja Leffe Vieille Cuvée - iso pullo Chimayn sinistäkin oli hyllyllä.


Sortimentin kärjen muodostavat kuitenkin Unicerin panimon Cerveja Super Bockit sekä Heinekenin omistaman paikallisen Empresa de Cervejas da Madeiran Coral-oluet. Coral olikin vakiotuotteena myös useimmissa ravintoloissa ja kahviloissa, sen mainoksia näkyi monissa paikoissa. Paikallinen Sá-kauppaketju myi Coralin panemaa lageria myös omalla brandillaan. Perus-Coral on melko mitäänsanomaton vaalea lager, panimon Coral Tónica on kohtalaisen juotava mustaolut, josta on portugalilaiseen tapaan olemassa myös alkoholiton versio.

Funchalin satamassa keskeisellä paikalla sijaitsee saaren ainoa panimoravintola. Valitettavasti Beerhouse Madeira (alimmassa kuvassa) joutui tulvan uhriksi ja oli kiinni koko viikon saarella oloni ajan. Ravintolassa on tarjolla yhtä omaa olutta, muuten valikoima koostuu Coralin tuotteista. Muutenkin ravintoloiden olutvalikoimat antoivat hyvän syyn keskittyä niiden talon viineihin - monesti hyvää pikkurahalla. Tietenkin madeira-talot olivat loppasuulle myös mainioita vierailukohteita.


Madeira kuten Portugali muutenkaan ei siis olutmielessä ole kovin kiinnostava paikka. Kuivin suin siellä ei kuitenkaan joudu lomailemaan, oli juomana sitten olut, viini, madeira tai terävämpi alkoholi. Hintatasokin on sijainti huomioon ottaen maltillinen.

Oluen ja juuston liitto

Minä edustan koulukuntaa, joka juo oluen oluena seurustelujuomana, lipitykseen tai hifistelyyn ja käyttää ruokajuomana enimmäkseen vettä, joskus kaljaa ja joskus punaviiniä. Olut on kylläkin minullekin ruuanlaittoelementti. Tähän on kuitenkin yksi poikkeus: juustot. Itse pidän erityisesti hollantilaisista gouda-juustoista (varsinkin ikäännytetyistä), jotka toimivat mainiosti saksalais- tai tsekkiläistyyppisen pilsnerin kanssa (vaikkapa Urquell tai kotoinen Laitilan Kukko Pils). Vähän aikaa sitten ostin Chimayn trappistiluostarin olutjuustoa Helsingin Stockmannilta ja vaikka en yhdistelmää kokeillutkaan, olen varma, että Chimayn sininen (tai vastaava tumma ja vahva belgityyppinen ale) olisi ollut loistava pari tälle voimakkaalle juustolle. Humalablogi.info yrittää jatkossa antaa tarkempia vinkkejä juuston ja oluen liittoon. Sillä aikaa voit lukea mitä Sinebrychoff kertoo asiasta. Kähkösen Heikki on kirjoittanut aiheesta myös laajan artikkelin Olutkulttuuriin.

Tämä aihe tuli blogiin mieleen eilen kun mussuttelin Uniekaas Goudaa ja Parrano Robustoa ja kuin sattumalta eteen tuli mielenkiintoinen videoklippi aiheesta. HBF:ltä viiden vuoden takaa tuttu Garrett Oliver on kirjoittanut oluen ja ruuan (myös juuston) liitosta kirjan "The Brewmaster's Table". Se puuttuu omasta kirjahyllystänikin ja päätin panna kirjan tilaukseen CDON.fi:ltä, koska hinta on edullinen (15,95€).

Onko sinulla hyviä vinkkejä olut-juustoyhdistelmiksi? Jos on, kerro niistä vaikkapa tämän kirjoituksen kommenteissa!

Amerikkalaisia huikeita olutbusinessideoita

Olut on maailman suosituin alkoholijuoma. Näin ollen ei ole ihmeellistä, että sen ympärillä pyörii kaikenlaista muutakin liiketoimintaa kuin vain oluen panemista ja sen myymistä ihmisille. Arvioin työkseni ihmisten liikeideoita ja mielenkiinnolla (ja hieman huvittuneena) olen lueskellut muun muassa seuraavia olutaiheisia liiketoimintakonsepteja. Nämä kauppiaat tarjoavat sinulle "ainutlaatuisia tuotteita juuri sinulle". Jos päätät ostaa tuotteen, omalla vastuulla, itse en ole kokeillut mitään näistä :) Mutta jos kokeilet, kerro miten kävi!

Tässä niitä tulee:

• Älä enää maksa oluestasi, sen sijaan panimot maksavat sinulle! Saat lisärahaa pelkästään juomalla ja jutellemalla oluesta!


• Juo olutta ja laihdu!


• Yksinkertainen menetelmä valmistaa omaa loistavalta maistuvaa olutta!


• Mahtavia olutkilpailuja kotibileisiin!


• Nyt keski-ikäiset miehet voivat heittää hyvästit olutvatsalleen!


• Näin rakennat oman Tiki-baarin omalle takapihallesi!


• Oletko alkoholiallerginen? Muuttuuko kasvosi punaiseksi juodessasi alkoholia? Tässä parannuskeino!


• Piilota oluttölkkisi. Tee niistä limsatölkkien näköisiä!


• Siksari vähäkalorista olutta koirille!

OT: Tunnusta väriä!

Joskus on mahdollisuus juomavalinnallaankin tunnustaa väriä:



Pataa tuo maahan eteläamerikkalaisiin viineihin erikoistunut porilainen Payumar S.A. Oy, jolla ei tiettävästi ole portfoliossaan oluita. Pata on chileläisen Corinto Winesin Merlotia.

Pata Merlot on Alkon tilausvalikoimassa. Hyllystä löytynee ainakin Porin ja lähiseudun Alkoissa.

Pari turboahdettua tanskalaista

Ensiksi "nimitysuutisia". Kantapaikkani Beer Hunters on palkannut historiansa ensimmäisen panimotyöntekijän. Maanantaina aloitti työnsä "Kim" Erik "austone" Ekholm, joka kuuluu Olutopas.info-aktiiveihin ja on panokokemusta hankkinut kotiolutkokeilujen kautta. Austone pääsi heti työn makuun alkuviikosta, kun oli mukana pullottamassa muutamaa tuhatta Söör-olutpulloa.

Juomatalo Pikkulinnulta on taas saapunut mielenkiintoisia oluita paikalliseen. Tällä kertaa lastissa oli lähinnä pohjoismaalaisia muutamalla De Molenilla höystettynä. Näitä saanee Porin ja Puotilan lisäksi ainakin tamperelaisista ja helsinkiläisistä olutravintoloista sekä Pannuhuoneelta Kuopiosta. Tässä esiteltävä kolmikko on kaikki pantu Amagerilla Tanskassa.

Xbeeriment Black Force One

Xbeeriment on pieni tanskalainen haamupanimo, jolla ei ole omaa panimoa. Kuten nimikin jo kertoo niin Xbeeriment tekee erilaisia extremejä olutkokeiluja, jotka ilmeisesti kaikki on pantu Amagerilla. Hyvä, että asia kerrotaan jo yrityksen nimessä - Olutoppaan jutuista päätellen monille tuntuu olevan epäselvää, että esimerkiksi Mikkellerin ja Brewdogin liikeideana on nimenomaisesti kokeellisten oluiden niche eikä helposti juotavat "kansanoluet".

Black Force One on 10,4-prosenttinen imperial stout, joka on kehitetty Yhdysvaltain presidentin kunniaksi tehdystä Barackista. Oluessa on käytetty viittä eri mallasta ja neljää eri humalaa (Chinook, Centennial ja Amarillo, kuivahumalointi tehty Cascadella). Olutta on kypsytetty kaksi kuukautta ennen julkaisua. BFO:ssa on mukana reilusti turpeista savumallasta, mutta savu tai turve tulee yllättävän vähän läpi tuoksussa tai maussa. Tuoksu on paahteisen palanut ja tuhkainen. Runko on vankka kuten olettaa sopiikin. Maussa vuorottelevat tuttuun imperial stout tapaan lakritsi, tupakka ja karamelli; BFO:ssa näiden lisäksi useille stouteille tyypillinen vihannesmaisuus. 98 IBU:a takaa, että humalaa löytyy myös rapsakasti ja kymmenen volttia tuo mukaan runsaasti lämmittävää alkoholia. Mustassa ykkösvoimassa on paljon makua vaikkakin itseäni häiritsee kuitenkin jonkin verran oluen tuhkamaiset vivahteet. Yksityiskohtana pullosta mainittakoot "MHT: i morgen" :)

Amager Black Nitro

Amagerin Black Nitro on maistamistani hybridityylioluista eräs mielenkiintoisimmista vähään aikaan. Black Nitro on "musta IPA" eli samankaltainen olut kuin esimerkiksi Beer Heren onnistunut Dark Hops. Mies tämän oluen takana on amerikkalainen Shaun E. Hill. Shaun työskenteli Tanskassa Nørrebro Bryghusin ja uudelleen avatun Fanø Bryghusin panimomestarina, mutta on nyt palannut kotiseudulleen Vermontiin ja perustanut Hill Farmstead -nimisen panimon. Shaunilla on mielenkiintoinen blogi.

Black Nitro tosiaan yhdistää tummaa stoutia ja humalaista IPA:aa ja tässä oluessa melko yllättävällä ja onnistuneella tavalla. Olut muistuttaa ulkonäöltään tyylipuhdasta stoutia: väri on sysimusta ja oluessa on runsas beessi vaahto (kuulemma uusi muoti-ilmaisu beigelle olisi "nude"). Tuoksu on sitten taas melko selkeää IPA:a: makeaa ja pihkaista humalaa, jossa taustalla häilyy jotenkin vehnämäistä maltaisuutta. Maku yllättää: odotin humalapommia, mutta Black Nitro alkaakin stoutina, jopa makeahkona milk stoutina, jossa on mukana runsaasti lakritsia. Jälkimaussa tulee esille taas hienostunut amerikkalainen humalointi. Tätä herkkua kannattaa kokeilla.

Amager Burnout

Kolmantena on vuorossa etikettiään myöden turboahdettu Amagerin Burnout. Etikettiä muuten arvon olutveljet pitivät epäonnistuneena - onkohan Paint ollut käytössä? Burnout on pantu myyntipäällikön kunniaksi. Myyntipäälliköllä kun kuulemma on hieman kevyt kaasujalka. Tämän oluen varsinainen jippo on savumaltaan käytössä: Burnoutissa on 44 % bambergilaista savumallasta ja 44 % brittiläistä savumallasta ja olut yhdistääkin hienosti molempien parhaat ominaisuudet. Saksalaisilla savussa on mukavaa metwurstia ja savukinkkua, briteiltä tulee taasen mukaan turpeisuus. Olut vaikuttaa kovasti doppelbockilta ja sen "juotavuus" on erittäin mainio huolimatta 8,1-prosentin alkoholimäärästä. Tätäkin turboahdettua kannattaa kokeilla vaikka Amager sanookin: Burnout bør derfor kun nydes, hvis du har dobbelt udstødning på dytten eller skorsten i hjemmet!