Ensinnäkin ... onnea Heikkisen Mikalle Hyvä Tuomas -tittelin johdosta! Tuo on oluthörhöpiireissä suurin arvonimi, jonka voi saada. Alle nelikymppisenä hieno saavutus :)
Mufloni Rakaun hanaversion kävin maistamassa sunnuntaina Beer Hunterissa. Kyseessä on 4,5-prosenttinen tummahko pale ale (oksymoron?), jossa on käytetty ensimmäistä kertaa Suomessa uusiseelantilaista Rakau-humalaa. Kuparinruskeassa oluessa on tuoksussa puumaista kuivuutta ja eksoottisia hedelmiä kuten mangoa ja passionhedelmää. Tuoksu ei ole kovin voimakas, ei ainakaan huumaava parhaiden Nelson Sauvin -humaloitujen tuotosten tapaan. Olut on rungoltaan kevyt ja hiilihappoa on maltillisesti. Maussa on karamellimallasta, puumaisuutta sekä jälleen etelän hedelmiä kuten kiiviä, passionhedelmää ja mangoa. Rakaussa on selvä sukulaisuus Nelson Sauviniin ja Mufloni NZPA:han, mutta maku on vähemmän hedelmäinen ja voimakas. Mufloni Rakau on miellyttävä sessiojuoma, jossa katkerot eivät varmasti pelästytä tavan oluennauttijaakaan.
Tänään otin käsittelyyn Rakaun pullotetun version. Sen punaetikettinen muoto on toisin kuin hanaveljensä suodattamaton. Väriltään olut on samea ja tumman punertavanruskea. Tuoksu on varsin hiivainen ja jopa navettamainen, humalan hedelmäisyys ei pääse esiin. Sama vaivaa hieman makuakin. Runko tuntuu tuhdimmalta kuin hanaversiossa, mutta hiiva tuo makuun hieman tunkkaisuutta. Oluessa on mukavaa rapsakkuutta. Maussa puumaiset (tuore paju) piirteet korostuvat eksoottisuuden hävitessä taka-alalle. Luultavasti hanaversiona olisi raikkaampi, vaikkei tämäkään pahaa ole. Humaloinnin katkeruus paikkaa muita puutteita.
tiistaina, joulukuuta 22, 2009
tiistaina, joulukuuta 15, 2009
Mufloni Rakau
Suomen Olutseura lähetti tiedotteen:
Suomen Olutseuran 20-vuotisjuhlien 7:s juhlaolut on Beer Hunter’sin panema Mufloni Rakau, 4,7 %,joka on ensi-illassa Panimoravintola Beer Hunter’sissa, Antinkatu 11, Pori, perjantaina 18.12.2009 klo 16.00 alkaen.
Mufloni Rakau on kuparinruskea, kevyesti katkerohumaloitu, mutta sitäkin aromikkaampi, ale-olut, jonka valmistuksessa on käytetty Suomessa harvinaista, uusiseelantilaista Rakau-humalaa.
Oluen esittelevät Beer Hunters’in panimomestari Mika Heikkinen ja Suomen Olutseuran puheenjohtaja Eve Vaittinen.
Suomen Olutseuran 20-vuotisjuhlien 7:s juhlaolut on Beer Hunter’sin panema Mufloni Rakau, 4,7 %,joka on ensi-illassa Panimoravintola Beer Hunter’sissa, Antinkatu 11, Pori, perjantaina 18.12.2009 klo 16.00 alkaen.
Mufloni Rakau on kuparinruskea, kevyesti katkerohumaloitu, mutta sitäkin aromikkaampi, ale-olut, jonka valmistuksessa on käytetty Suomessa harvinaista, uusiseelantilaista Rakau-humalaa.
Oluen esittelevät Beer Hunters’in panimomestari Mika Heikkinen ja Suomen Olutseuran puheenjohtaja Eve Vaittinen.
lauantaina, joulukuuta 12, 2009
Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition redux
Dark Horizonin kakkosversio on saapunut kahden vuoden ikään (pantu marraskuussa 2007) ja kun Olutopas.info järjestää oluen "yhteismaistelun" on aika avata pullo ja katsoa onko tämä edelleenkin "salmiakkikossua". Maistovuoron sai pullo numero #07783.
Tuoksu ei ole enää kovin alkoholinen. Se on kahvimainen ja lakritsinen. Mukana on hieman vihannesmaisia piirteitä antavaa humalaa ja Mentos-karamellin pirteyttä. Runko on edelleen tuhti, mutta pahin salmiakkikossuvaihe tuntuu taittuneen. Alkoholi kylläkin edelleen tuntuu lämmittävänä poltteena, mutta se ei ole enää mitenkään päällehyökkäävä. Yllätyksenä on laktoosimaisuus, joka on tyypillistä monille makeille sweet ja milk stouteille. En ole tuon maun ystävä, joten se häiritsee muuten lakritsaista DH2:sta.
Olut on vuodessa muuttanut luonnettaan huomattavasti. Eli enää ei voi puhua salmiakkikossusta samaan tapaan kuin viime vuoden marraskuussa. Valitettavasti tästä puuttuu ykkösen kompleksisuus ja barleywinemäisyys. Enemmin tulee mieleen alkoholilla vahvistettu sweet stout.
Tuoksu ei ole enää kovin alkoholinen. Se on kahvimainen ja lakritsinen. Mukana on hieman vihannesmaisia piirteitä antavaa humalaa ja Mentos-karamellin pirteyttä. Runko on edelleen tuhti, mutta pahin salmiakkikossuvaihe tuntuu taittuneen. Alkoholi kylläkin edelleen tuntuu lämmittävänä poltteena, mutta se ei ole enää mitenkään päällehyökkäävä. Yllätyksenä on laktoosimaisuus, joka on tyypillistä monille makeille sweet ja milk stouteille. En ole tuon maun ystävä, joten se häiritsee muuten lakritsaista DH2:sta.
Olut on vuodessa muuttanut luonnettaan huomattavasti. Eli enää ei voi puhua salmiakkikossusta samaan tapaan kuin viime vuoden marraskuussa. Valitettavasti tästä puuttuu ykkösen kompleksisuus ja barleywinemäisyys. Enemmin tulee mieleen alkoholilla vahvistettu sweet stout.
sunnuntai, joulukuuta 06, 2009
Pikkujoulut ja sahtileipä
Viikonloppuna tuli vierailtua Helsingissä aiheena Olutopas.infon pikkujoulujuhlat Olutravintola Pikkulinnussa. Siellä olikin varsin tiivis tunnelma ja tarjolla paljon uusia mielenkiintoisia oluita. Omalta osaltani parhaiksi rankkasin Nøgne Ø God Jul Islay Editionin (Islay-viskitynnyrissä kypystetty versio God Jul -porterista, alkuperäinen olut häipyy varsin tehokkaasti ardbegmaisen savuisuuden alle), Mikkeller Blackin Peated editionin (myös selvästi Islay-kypsytetty, alkuperäisen Blackin vaikea juotavuus on vaihtunut maukkaaksi viskiolueksi), Nøgne Ø Sunturnbrewin (ensimmäisiä onnistuneita savuoluen ja barley winen liittoja) ja Nøgne Ø/Jolly Pumpkin/Stone Special Holiday Alen (hanatavaraa, joka on oikein onnistuneen juotava ja jouluisa). Illan agendassa olivat Nøgne Ø ja Mikkeller vahvasti edustettuina.
Kävin myös Lasipalatsin Eat&Joy Maatilatorilla. Hienoa, että tällainen kauppa on olemassa näin keskeisellä paikalla. Oluista mukaan tarttuivat Malmgårdin ja VASP:n jouluoluet sekä Stadin uusi Hallertau-humaloitu lager. Ostin myös yhden Leibomo Limbbun sahtileivän, joka kotona osottautui oikein maukkaaksi kakoksi! Suosittelen.
Kävin myös Lasipalatsin Eat&Joy Maatilatorilla. Hienoa, että tällainen kauppa on olemassa näin keskeisellä paikalla. Oluista mukaan tarttuivat Malmgårdin ja VASP:n jouluoluet sekä Stadin uusi Hallertau-humaloitu lager. Ostin myös yhden Leibomo Limbbun sahtileivän, joka kotona osottautui oikein maukkaaksi kakoksi! Suosittelen.
torstaina, lokakuuta 15, 2009
Heineken lahtaa Tornion tehtaan - lyhyt kertaus Lapin Kullan historiaan
Ensin Skandinavian vanhin panimo Porissa Carlsbergin toimesta, nyt kuin sen varjolla lahdataan Torniossa oleva Hartwallin "se aito Lapin Kullan" panimo. On suorastaan kornia kuinka konsernit asiakaslehdissään brändeissään korostavat perinteisyyttä vaikka useimmissa tapauksissa vanhoilla perinteillä ei ole paljoa tekemistä nykyisen yrityksen kanssa.
Otetaan esimerkiksi tämä tapaus Lapin Kulta. Sen juuret ovat jo vuonna 1873 perustetussa Torneå Bryggeri Aktiebolagissa, joka 1900-luvulla muutti nimensä Tornion Olut Oy:ksi. Eli Heinekenin voidaan laskea näin ollen lahtaavan 126 vuotta pois "brändipisteistään" (Lapin Kullan etiketissäkin on ollut painettuna tämä maaginen 1873). Tämä Tornion Olut yhdistettiin vuonna 1963 Lapin Olut Oy:n kanssa ja ilmeisesti samoihin aikoihin lanseerattiin Lapin Kullan olut. Yriyksen nimeksi tuli Lapin Kulta Oy. Kaupparekisteri (tai sen silloinen vastine) ei hyväksynyt yrityksen nimeä ilman, että se kirjasi toimialaansa kuuluvaksi "kullan etsinnän harjoittaminen sekä oluen valmistus ja myynti". En tiedä aivan tarkkaan miten yritysjärjestely tehtiin, ilmeisesti tämä uusi fuusioyhtiö hankki omistukseensa Lapin Kulta -nimisen kaivosyhtiön.
Seuraava lehti avattiin historiassa vuonna 1980, jolloin yhtiön kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Hartwall ostin Lapin Kullan. 1980-luvun keskiolutbuumissa, jolloin blogistikin pääsi ravintolaikään Lapin Kulta tuntuikin olevan Suomen suosituin merkki. Porissakin monessa paikassa myytiin nimenomaisesti sitä eikä vaikkapa oman kaupungin Karhua.
Hartwallin myynnin kautta Lapin Kulta päätyi vuonna 2002 Scottish & Newcastlen syliin. Brändit Hartwall ja Lapin Kulta kuitenkin luonnollisesti säilyivät kotimarkkinoilla. Vuonna 2008 tapahtui maailmanlaajuisestikin merkittävä kauppa, kun Scottish & Newcastle myytiin Heinekenille ja Carlsbergille. EU:n kilpailusäädösten vuoksi Iso Pojat joutuivat jakamaan kakkua ja Suomen osuus S&N:stä meni Heinekenin syliin. Tämä tapahtui melko luonnollisesti, sillä Carlsberg oli omistanut Sinebrychoffin vuodesta 1999, joten määrävän markkina-aseman välttämiseksi Heineken sai Hartwallin ja Lapin Kullan -tuotemerkin.
Mitä jatkossa? Lapin Kulta jatkaa edelleen varmasti vahvana tuotemerkkinä. Se ei reseptimuutoksen jälkeen ole ollenkaan huonoimmasta päästä kotimaisia "bulkkilagereita" vaan pidän sitä Koffia ja Karhua laadukkaampana. Mutta mitenköhän Heineken mahtaa jatkossa brändätä Lapin Kullan, koska kuluttajia tuskin huijataan "tunturipurojen raikkaudella" kun olut on tehty lahtelaisesta pohjavedestä. Epäilemättä lahtelaista suuri osa Lapin Kullasta on viime vuosina muutenkin ollut, jotenkin en jaksa uskoa, että torniolaista vettä olisi rahdattu (kuten Karhua Porista Keravallae) Lahteen asti pullotettavaksi.
Otetaan esimerkiksi tämä tapaus Lapin Kulta. Sen juuret ovat jo vuonna 1873 perustetussa Torneå Bryggeri Aktiebolagissa, joka 1900-luvulla muutti nimensä Tornion Olut Oy:ksi. Eli Heinekenin voidaan laskea näin ollen lahtaavan 126 vuotta pois "brändipisteistään" (Lapin Kullan etiketissäkin on ollut painettuna tämä maaginen 1873). Tämä Tornion Olut yhdistettiin vuonna 1963 Lapin Olut Oy:n kanssa ja ilmeisesti samoihin aikoihin lanseerattiin Lapin Kullan olut. Yriyksen nimeksi tuli Lapin Kulta Oy. Kaupparekisteri (tai sen silloinen vastine) ei hyväksynyt yrityksen nimeä ilman, että se kirjasi toimialaansa kuuluvaksi "kullan etsinnän harjoittaminen sekä oluen valmistus ja myynti". En tiedä aivan tarkkaan miten yritysjärjestely tehtiin, ilmeisesti tämä uusi fuusioyhtiö hankki omistukseensa Lapin Kulta -nimisen kaivosyhtiön.
Seuraava lehti avattiin historiassa vuonna 1980, jolloin yhtiön kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Hartwall ostin Lapin Kullan. 1980-luvun keskiolutbuumissa, jolloin blogistikin pääsi ravintolaikään Lapin Kulta tuntuikin olevan Suomen suosituin merkki. Porissakin monessa paikassa myytiin nimenomaisesti sitä eikä vaikkapa oman kaupungin Karhua.
Hartwallin myynnin kautta Lapin Kulta päätyi vuonna 2002 Scottish & Newcastlen syliin. Brändit Hartwall ja Lapin Kulta kuitenkin luonnollisesti säilyivät kotimarkkinoilla. Vuonna 2008 tapahtui maailmanlaajuisestikin merkittävä kauppa, kun Scottish & Newcastle myytiin Heinekenille ja Carlsbergille. EU:n kilpailusäädösten vuoksi Iso Pojat joutuivat jakamaan kakkua ja Suomen osuus S&N:stä meni Heinekenin syliin. Tämä tapahtui melko luonnollisesti, sillä Carlsberg oli omistanut Sinebrychoffin vuodesta 1999, joten määrävän markkina-aseman välttämiseksi Heineken sai Hartwallin ja Lapin Kullan -tuotemerkin.
Mitä jatkossa? Lapin Kulta jatkaa edelleen varmasti vahvana tuotemerkkinä. Se ei reseptimuutoksen jälkeen ole ollenkaan huonoimmasta päästä kotimaisia "bulkkilagereita" vaan pidän sitä Koffia ja Karhua laadukkaampana. Mutta mitenköhän Heineken mahtaa jatkossa brändätä Lapin Kullan, koska kuluttajia tuskin huijataan "tunturipurojen raikkaudella" kun olut on tehty lahtelaisesta pohjavedestä. Epäilemättä lahtelaista suuri osa Lapin Kullasta on viime vuosina muutenkin ollut, jotenkin en jaksa uskoa, että torniolaista vettä olisi rahdattu (kuten Karhua Porista Keravallae) Lahteen asti pullotettavaksi.
maanantaina, syyskuuta 14, 2009
Valvira kielsi Gonzo Imperial Porterin
Olutopas.infolla Servaalin tuotepäällikkö Henrik Larkio kertoi tarjonneensa Flying Dogin Gonzo Imperial Porteria Alkon ns. P-kori-valikoimaan. Alko olikin tuotteesta kiinnostunut. Myynti tyssäsi kuitenkin Valviran päätökseen:
"Valviran arvion mukaan kyseistä juomapakkausta voidaan pitää kiellettyä tupakkamainontaa sisältävänä sekä erityisesti nuoria ja lapsia kiinnostavana ja siksi kyseisen juoman markkinoinnin voidaan katsoa muodostuvan alkoholilain mainontasääntöjen vastaiseksi."
Voi hyvät hyssykät ja logiikan riemuvoitto. Mistä lähtien Alkossa on myyty oluita nuorille ja lapsille? Ja totta kai Joulupukin kuvan tapaan tupakkaa polttava luuranko vie kansamme turmion tielle. Onneksi Kossun etiketti ei sentään houkuttele juomaan.
maanantaina, elokuuta 31, 2009
maanantaina, elokuuta 24, 2009
Muutama kuva Saksan reissulta
Olutkauppa Ambrosetti Berliinissä, saksalaisoluiden hyllyjä.
Berliinin ilmeisesti uusin panimoravintola Hops & Barley.
Sadonkorjuu – Olutfestivaali Porvoossa 28.–29.8.
Porvoossa ensi viikonloppuna järjestetään jo perinteeksi muodostuneet Heino Tiilikaisen junailemat olutfestarit. Varsin mukavan kattauksen ovat saaneet aikaiseksi kun panimoista paikalla ovat Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Lammin Sahti, Malmgårdin Panimo, Nokian Panimo, Mallaskoski, Panimoravintola Plevna, Panimo & Tislaamo Teerenpeli, Saimaan Panimo, Suomenlinnan Panimo ja Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiö. Maahantuojista mukana ovat Servaali, Juomatalo Pikkulintu ja Diamond Beer Brewing Company. Niitä yhdistää muuten se seikka, että kukaan kolmesta ei ollut mukana Helsinki Beer Festivalilla ...
Olutlistakin on julkaistu. Jos itse pääsisin paikalle niin minua kiinnostaisi maistaa ainakin Malmgårdin Belge, Kievari Kekri, Mallaskosken Amber ja Paradoxin Isle of Arran -versio. Ja ehkä vielä päälle Schlenkerlan savuvehnä ja ne pari Thwaitesia Britanniasta.
Olutmedia kertoo lisää: http://www.olutmedia.info/
Olutlistakin on julkaistu. Jos itse pääsisin paikalle niin minua kiinnostaisi maistaa ainakin Malmgårdin Belge, Kievari Kekri, Mallaskosken Amber ja Paradoxin Isle of Arran -versio. Ja ehkä vielä päälle Schlenkerlan savuvehnä ja ne pari Thwaitesia Britanniasta.
Olutmedia kertoo lisää: http://www.olutmedia.info/
keskiviikkona, elokuuta 19, 2009
Stockholm Beer & Whisky Festival 2009
SBWF järjestetään taas perinteisesti syyskuun lopulla Nacka Strandissa Tukholmassa. Festivaalit kestävät kaksi viikonloppua: 17 - 19.9 ja 24 - 26.9. Itse olen ollut mukana vuosina 2005, 2006 ja 2007. Viime vuoden festarit jäivät välistä Kööpenhaminan EBF:n vuoksi.
Tämän vuoden valikoimaa voi kurkkia täältä
http://www.stockholmbeer.se/utstallare
Tuossa listassa lienee kuitenkin jonkin verran myös viime vuoden festareiden oluita "vanhasta muistista", joten se ei ole täysin tarkka ainakaan ihan vielä. Monks Caféen osasto on vakuuttava De Molen- ja Struise-valikoimineen ja eiköhän Oliver Twistinkin osastolta löydy hyvin maisteltavaa. Huomionarvoinen havainto on Teerenpelin osasto festareilla.
Aikoinaan tänne sitten tullee jonkinlaista raporttia reissulta.
Tämän vuoden valikoimaa voi kurkkia täältä
http://www.stockholmbeer.se/utstallare
Tuossa listassa lienee kuitenkin jonkin verran myös viime vuoden festareiden oluita "vanhasta muistista", joten se ei ole täysin tarkka ainakaan ihan vielä. Monks Caféen osasto on vakuuttava De Molen- ja Struise-valikoimineen ja eiköhän Oliver Twistinkin osastolta löydy hyvin maisteltavaa. Huomionarvoinen havainto on Teerenpelin osasto festareilla.
Aikoinaan tänne sitten tullee jonkinlaista raporttia reissulta.
maanantaina, elokuuta 17, 2009
Berliini-Hannover
Tein viimeisellä kesälomaviikollani viiden yön matkan Berliiniin niin että olin aluksi yhden yön Saksan pääkaupungissa, sitten kaksi yötä Hannoverissa (josta käsin vierailin myös Cellessä) ja vielä kaksi viimeistä yötä taas Berliinissä. Tein matkan aikana lyhyet muistiinpanot reissun varrelle osuneista panimoravintoloista. Osoitteet eivät nyt ole tässä mukana, mutta suosittelen Good Beer Guide Germanyyn liittyvää webbisivustoa http://www.german-breweries.com/.
Yleisenä havaintona (mikä ei ole edes yllättävä): Berliinin ja Hannoverin oluet jäävät melko kauas Baijerin ja muun Etelä-Saksan tarjonnasta. Useimmat panimoravintolatuotteet olivat korkeintaan keskinkertaisia.
Berliini
Marcus Bräu
Lähellä Alexanderplatzin asemaa ja Rosa Luxemburg plazaa. Hyvin pieni, jo vähän nuhjainen ravintola. Listalla oli kaksi omaa olutta: pils ja dunkel, joista pils oli varsin hapanta ja dunkel heikohkoa. Ilmeisesti panimolla on myös kausioluita. Hyvä ruokalista: kotiruuanoloisia isoja annoksia kohtuulliseen hintaan (7-9 e).
Brauhaus Lemke
Muutama sata metriä Marcus Bräusta rautatien "alla". Iso avara moderni panimoravintola, jossa myös biergartenin tapainen. Olutlista vaihtuu usein ja eri tyylejä kokeillaan. Vierailuhetkeillä tarjolla original, pils, weizen ja stout. Stout tosin maistui dunkelille.
Brauhaus Mitte
Alexanderplatzin juna-aseman vieressä eräänlaisessa kauppakeskuksessa. Iso paikka täynnä turisteja. He tarjoavat 4x0,1 desin maisteluannossettiä. Tällä kertaa siinä oli pils, zwickel, dunkel ja weizen. Oluet heikohkoja tai ainakin tylsiä.
Georg Bräu
Jokirannassa turistialueella lähellä Rathausia. Näytttää suositulta illallispaikalta. Tarjoaa kahta omaa olutta: pilsiä ja dunkelia. Pils oli suodattomaton, mutta ei mikään elämää suurempi olut.
Brauhaus in Spandau
Spandaun Altstadtin lähellä oleva panimoravintola tarjoaa myös majoituspalveluita. Valikoimassa on vakiona suodattamaton Havelbräu sekä kausiolut, joka tällä vierailulla oli Landbier. Landbier olikin erinomaista! Ruoka oli myös kohtalaista, joskin kalliihkoa. Ruokalista ei myöskään ollut kovin pitkä.
Brauerei Südstern
Südsternin aseman lähellä oleva panimoravintola sijaitsee kerrostalon kivijalassa. Vierestä taitaa mennä koirien ulkoilutuslenkki, sillä sen verran monta koiranomistajaa oli takapihan biergartenissa iltapäiväolusella. Mukavan leppoisa paikka; vierailun aikaan oli menossa lauantain Bundesliiga-kierros ja sisätilat olivat täynnä innokkaita jalkapalloilun ystäviä. Paikan ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista. Oluita on muutama vakio (helles ja dunkles) ja ilmeisesti kausioluita. Oluet, erityisesti dunkel, olivat Berliinin keskitason yläpuolella. Erikoisuutena oli "XXL Bier", jota 27,6-prosenttisena mainostivat maailman vahvimmaksi olueksi. 2,50 eurolla sai 2 senttilitran annoksen. Ihan mukavan juotava - ei terävän alkoholinen vaan puumaisen humaloitu ja makeahko hiukan sherrymäinen tuote. Ei sentään aivan Utopiaksen tasolla.
Brewbaker
Brewbakerin pieni panimoravintola sijaitsee hiukan hassusti Bellevuen S-bahn-asemalla, sisäänkäynti on aseman ulkopuolelta. Brewbaker on erikoistunut keittelemään oluitaan koko ajan vaihtuvin reseptein. Oletan, että Bellevue Pils on vakiotuote. Muut paikan oluet vierailuni aikaan olivat inkiväärillä maustettu Red Ginger ja ilmeisesti chilistä jälkipotkunsa ottanut Hot Summer Ale. Kaikki kolme olivat ihan juotavia, mutta eivät mitään suoranaisia tajunnanräjäyttiä. Olettaa voi kuitenkin, että repertuaarista löytyy myös erittäin hyviäkin tuotoksia.
Hops & Barley
Uudehko (perustettu vuonna 2008?) Hops&Barley on pikkasen kummajainen muiden Berliinin panimoravintoloiden joukossa. Syy johtunee sijainnista itäisessä Berliinissä, joka tarkoittaa asiakaskunnan muodostuvat reppumatkaajista, ikuisista opiskelijoista, hipeistä ja muista punkkareista "ihan tavallisten ihmisten" lisäksi. Oluita siemailtaessa nenään voi tupakan lisäksi tulla hieman makeammankin suitsukkeen tuoksu. Ostbahnhofilta pääsee paikan viereen ratikalla, muuten S-bahnilta tai U-bahnilta on noin kilometrin kävely. Monia oluita on ilmeisesti kolme vakiona (pils, dunkel, weizen) sekä yksi kausiolut (vieraillessani Hell) ja siideri. Oluet eivät olleet kovin kummoisia.
Hannover
Brauerei Herrenhäuser
Herrenhäuser Strasse 83-99, 30419 Hannover-Herrenhausen
Herrenhäuserin panimo sijaitsee samannimisessä kaupunginosassa pari raitiovaunupysäkkiä Herrenhäuserin puutarhoilta. Kyseessä on varsin suuri panimo, jonka rakennuskompleksi täyttää lähes yhden kokonaisen korttelin. Varsinaista "ravintolahanaa" en löytänyt, mutta panimon kulmilla olevassa "Zum Markgrafenissa" on tarjolla Pilseneriä hanasta sekä muutamaa pullotuotetta. Luonnollisesti oluita on tarjolla myös hannoverilaisissa kaupoissa. Pils oli juuri sellainen perussaksalainen tuote, jonkalaista voi näin isolta valmistajalta odottaa.
Brauhaus Ernst August
Schmiedestrasse 13, 30159 Hannover-Mitte
Tämä on Hannoverin keskustassa sijaitseva vuonna 1986 perustettu iso panimoravintola. Se tarjoaa iltaisin muun muassa elävää musiikkia ja muita aktiviteetteja. Ruoka oli kohtalaista ja halpaa (vitosen korvilla). Ernst Augustilla on kaksi omaa olutta: suodattamattomat pilsener ja dunkel. Pils oli kovin makea ja dunkel lähempänä münchener-tyyppistä tummaa.
HBX - Stadtbrauerei am Aegi
Nykyaikainen panimoravintola ja melko uusi, luultavasti perustettu viime vuonna. Paikka on näin ollen vielä erittäin siisti, joskin samalla hieman persoonaton. Palvelu tuntui ystävälliseltä. HBX:ltä sai kolmea olutta: Hannover Pils, Weizen ja Dunkel. Lisäksi menussa oli listattuna kausiolut, jota ei keskellä kesää ollut. Maistamani pils ei ollut kummoinen, weizen oli hieman parempi: makea ja humaloitu.
Gilde Brauerei
Tällä megapanimolla en käynyt, mutta sen oluita on helposti saatavissa Hannoverin kaupoista. InBevin omistuksessa olevan Gilden oluissa on melko vahva "bulkin maku". Panimo valmistaa mm. 2,8%:n Lüttje Lagenia, jota on tapana nautiskella yhdessä schnapsin kanssa.
tiistaina, elokuuta 11, 2009
GBBF 2009
Hieman on ollut taukoa blogeilussa vaikka Olutoppaan puolelle olenkin saanut tekstiä aikaiseksi. Yritän olla syksyllä aktiivisempi. Kirjoitan tätä heiluvassa bussissa matkalla Helsinki-Vantaalle, josta matka jatkuu ti-su matkalle Berliiniin. Viime viikko meni kuitenkin Lontoossa, josta seuraavassa.
Great British Beer Festival 2009
GBBF 2009 oli minulle ensimmäinen brittifestari, johon osallistuin. Lähdin matkaan maanantaina ja palasin sunnuntaina. Itse festarit kestivät tiistaista lauantaihin, tosin viimeiseen päivään ystävineni en osallistunut. Maanantaina tapasin iloisen seurueen kesken "pubiryöminnän" (engl. pub crawl). Pubiryöminnässä kävellään pitkin Lontoon katuja ja piipahdetaan jokaisessa vastaantulevassa pubissa tarkistamassa real ale -tarjonta. Keskustassa tämä tarkoittaa oluiden nauttimista parhaimmillaan (pahimmillaan?) noin 50 metrin välein. Seurueeseemme kuului isäntä Chris, tanskalaispariskunta Jan ja Charlotte, niin ikään tanskalainen Christian sekä suomalaiskaverini Patrik - kaikki Ratebeer.com:n aktiiveja. Ensimmäisen illan aikana tulikin jaettua muutama kymmenen half pintiä.
Chris oli ostanut minua varten festareille seasonal ticketin, lipun joka oikeuttaa sisäänpääsyyn joka päivä mukaan lukien tiistain ammattilaistunnit. Hintaa oli 23 puntaa (CAMRA:n jäsenille muutaman punnan edullisempi), joka on varsin maltillinen hinta tällaiseen tapahtumaan. Festarit alkoivat puolilta päivin Earl's Courtissa ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin jonottamaan. Kannattaakin ostaa lippu etukäteen netistä (sen voi tulostaa) ja tulla Earl's Courtin ulkopuolelle ainakin puoli tuntia ennen ovien avaamista. Tällöin varmistaa itselleen hyvän istumapaikan - etukäteen lipunostaneiden jono liikkui myös jouhevasti vaikka venyi useiden satojen metrien mittaiseksi ennen porttien avaamista.
Festareilla oluita tarjoillaan kolmessa koossa: pint, half pint ja kolmasosa pint. Joka koolle on oma lasinsa - paljon eri oluita maistelevan kannattaa ottaa nip eli kolmasosapintin lasi. Lasipantti on kolme puntaa ja sen saa takaisin halutessaan poislähtiessä. Oman seurueeni jäsenet toki otimme kaikki kaksi lasia per oluthörhö - on kätevämpää kun hakiessa toiselta puolelta salia saa kaksi annosta. Festarihalli on iso ja se jakautuu useisiin baaritiskeihin. Jokaisella tiskillä on oma teemansa, useimmilla se on jonkun tietyn alueen panimot: Skotlanti & Wales, Luoteis-Englanti jne. Muutamilla isoilla panimoilla kuten Fullers ja Hook Norton oli omat tiskinsä. Erikoistiskejä olivat myös Bar Noveau uutuuksille, Bar UnusuALE erikoisille real aleille ja Real Ale in Bottles pullotavaralle. Lisäksi ainakin meidän ryhmämme erikoismielenkiinnon kohteena oli BSF eli "kaiken maailman oluet". Oluiden hinnat 1/3 pintille olivat punnan molemmin puolin eli mitään ihan ilmaista olut ei enää Britanniassakaan ole.
Kaikki festareiden brittioluet olivat ns. elävää eli real alea, jota pullo-osaston ulkopuolella tarjoiltiin sekä käsipumpattuna että suoraan caskista valutettuna (ns. gravity). Oluiden valintaa helpottamaan tarjolla oli festareiden ohjelmavihkonen (maksoi kaksi puntaa mutta niitä lojui kyllä ilmaiseksikin siellä täällä), tämän lisäksi oluet olivat netissä hiukan hankalasti listattuna. Muun maailman oluiden baarin BSF:n vihkonen oli ilmainen. Real aleja taisi listattuna olla kaiken kaikkiaan reilut nelisensataa.
BSF:n eli "kaiken maailman oluiden" osastolla kaikki oluet eivät tietenkään olleet "real aleja". Osaston kärjen muodostivat kuitenkin gravity caskeista valutetut jenkkioluet. Vaikka edustettuna oli Sierra Nevadan kaltaisia isoja panimoja ja niin joukossa oli myös joitakin harvinaisia pieniä panimoravintoloita. Tavara oli pääosin laadukasta, eräs brown ale oli kylläkin pilalla. BSF:n oluiden muut kärkimaat olivat Belgia, Saksa, Tshekki, Hollanti sekä uusi nouseva olutmaa Italia. Lisäksi tarjolla oli muutama valkovenäläinen olut ja pari espanjalaista pienpanimotuotetta. BSF:llä myytiin paljon pullotavaraa, mutta jenkkien lisäksi myös muuta tynnyritavaraa oli runsaasti. Pari erikoisuutta pitää mainita: De Molenilta oli EBF:n tapaan pari isoa tammitynnyriä, toisessa oli tammitynnyrikypsytetty Blood, Sweat & Tearsin Brudladdichin maltaasta tehty versio ja Tsarina Esran Reserva -versio. Molemmat kuuluivat festareiden terävimpään kärkeen, erityisesti ensinmainittu oli häkellyttävä tuote ja sijoittuu kaikkien aikojen listallani korkealle. Bockorin belgipanimo tekee muun muassa Jacobins-nimellä limulambikkeja: festariyllärinä oli Bockorin Foederbier sekä limujen pohjatuotteena käytettävä Oude Lambiek. Jälkimmäistä on ilmeisesti aiemmin ollut tarjolla vain yhdellä pienellä belgifestarilla ennen tätä. Se oli todella hedelmäinen ja hapan, hieman Cantillonin tyyppinen suunsupistaja. Hyvää! Italialaiset olivat mukana suurella ryhmällä myös myyntipuolella. Pääosin italialaiset oluet olivat pullotavarana ja koska festareilta saa hienosti ostaa pulloja myös ulos niin ne maistelimme suurimmaksi osaksi Chrisin kotona useamman illan aikana.
Entäpä sitten brittioluet? CAMRA:n (Campaign For Real Ale) järjestämä GBBF antaa hyvän läpileikkauksen brittioluiden kirjoon, sillä tarjontaa on runsaasti kattaen kaikki klassiset englantilaistyylit golden alen, bitterin, stoutin, portterin, mildin jne. Panimot ovat mukana yleensä parilla tuotteellaan, joten niitäkin on lukumääräisesti paljon ja maantieteellisesti jakautuneena läpi Britannian. Jopa saaripanimot Jerseyltä, Guernseyltä, Mansaarelta ja Wrigthinsaarelta olivat festareilla. Mutta samalla festaria voidaan kritisoida paikoillaan pysymisestä: osallistuvilta panimoilta edellytetään vakiintunutta asemaa eli vaikkapa South East England baarissa et näe kahden viime vuoden aikana perustettuja panimoita. CAMRA myös ilmeisesti tilaa tiettyjen speksien mukaan oluet panimoilta - tämä vähentää mielenkiintoisten uusien kokeilujen määrää. Mutuna voisin sanoa, että 90% kaikista oluista edusti neljän prosentin molemmin puolin olevia golden aleja tai bittereitä. Se päivän 35. vaalea kevyt ale ole enää kovin jännittävä. Toki muutamia vahvempiakin bittereitä oli ja ne yleensä edustivatkin keskitasoa parempaa tarjontaa. Parhaat stoutit, portterit ja mildit nousivat myös esiin massasta. Tilannetta ei helpota se, että caskit eivät selvästikään ole samanlaisessa iskussa kuin hyvin hoidetussa pubissa. Muutama panimo oli sentään rohjennut käyttää uuden maailman humalia bittereissä.
Isojen panimoiden tiskejä lukuunottamatta tarjoiluhenkilökunta (ja muukin) oli vapaaehtoisia. Mielestäni jossain näin tiedon, että festareilla työskenteli 1000 vapaaehtoista. Tiskin takaa löytyikin oman seurueemme Christianin lisäksi muun muassa tuttuja ruotsalaisia oluthörhöjä. Vapaaehtoisille on hallin toisessa kerroksessa "staff bar", josta Christian kävi välillä tuomassa meille maistijaisia. Siellä olleet caskit nimittäin olivat eri oluita kuin virallisen festariohjelman tuotteet. Palvelu pelasikin melko jouhevasti, ruuhkaa oli lähinnä iltaisin, mutta silloinkin montaa minuuttia ei tarvinnut tiskeillä jonottaa. Oluen lisäksi ruokaa oli runsaasti erilaisissa muodoissa: pasteijoita, intialaista ruokaa, piiraita, hot dogeja, chipsejä yms yms. Tuttu skottipoika Craig tilasi 20 tuumaisen bratwurstin, jota mainostettiin Britannian pisimmäksi! Epäilemättä se myös sitä oli.
Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät melko samanlaisella kaavalla. Perjantaina viivyimme paikalla vain muutaman tunnin, koska suurin osa mielenkiintoisista oluista oli jo saatu. Jenkkicaskit kiersivät niin, että uusia oluita tuli tarjolle muutama per päivä. Etukäteislistalta olleista kylläkin jäi puuttumaan melko monta, joita ei perjantai-iltapäivään mennessä oltu nähty. Lauantaina emme enää viitsineet paikalle vääntäytyä. Tavallisesti moni olut onkin jo loppunut hyvissä ajoin. Eli suosittelen ensimmäisiä päiviä - viikonloppu nyt muutenkin on varmaan suosittu ja jonoja esiintyy alkuviikkoa enemmän.
Perjantaina menimme festareilta The White Horse -pubiin. Paikkaa voi suositella. Itsessään sen antaa hieman upscale ravintolan vaikutelman arvokkaalle paperille painettuine olutmenuineen, mutta tarjonta on mukava. Talon oluina lienevät Thornbridgen panimot tuotteet ja heillä onkin tarjota valtavirrasta poikkeavia oluita kuten Nelson Sauvin ale Kipling. Hanassa oli myös mm. Duvelia, Meantimen High Saisonia ja Stonen Smoked portterin vaniljapavuilla maustettua versiota. Pullotavaraa oli kiitettävästi, isoja belgipulloja ja Harvest Alen eri vuosikertoja. Valitettavasti osa pulloista ei ollut kovin tuoreita, kuten tilaamani Brooklyner Weisse.
Lauantai kuluikin sitten keskustassa. Boroughissa kannattaa ehdottomasti käydä The Market Porterissa. Tässä erittäin suositussa pubissa on melko varmasti Lontoon nopeiten vaihtuva real ale -valikoima. Tarjolla on tusinan verran real aleja ja rotaatio käy koko linjassa vähintään kerran päivässä. Me kävimme muualla ja palattuamme taisi olla aamun tarjonnasta jo parissa tunnissa vaihtunut kolme neljä tuotetta! The Market Porterin vieressä on katettu "kauppatori", jossa on Lontoon keskustan tärkein olutkauppa: Utobeer. Utobeer käsittää muutaman hyllyn, joilla on hyvä valikoima oluita ympäri maailman. Tarjolla oli muun muassa Huvilan oluita. Itselleni tarttui mukaan lähinnä BrewDogin oluita. Illaksi seurueemme osti muun muassa Chilen maapisteen ja Nogne O:n uutuuden, belgityylisen Tiger Tripelin. Samoilla nurkilla on pikkuruinen The Rake, josta saa real alejen ohella laajan valikoiman muitakin oluita. The Rakessa oli töissä skottiystävämme Tom (Ratebeerin MagicDave6). Rakella oli hanassa Harvest Alen vintage 2005:tä, Old Guardiania sekä kellarissa (ei vielä tarjolla, mutta saimme Tomilta maistijaiset) Sierra Nevadan Imperial Smoked Porter.
Viimeisen lauantai-iltana "kotioloissa" suoritetun maistelusession jälkeen olikin aika sunnuntaina heiluttaa hyvästit ja palata kotiin. Heathrowin kolmosterminaalissa ei ole pubia, joten siellä oli tyytyminen kahviin. Kuuden päivän "putken" jälkeen se tekikin hyvää.
Kirjoittelen tätä loppuun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suuntaamme kohti Berliiniä. Seuraavat pari päivää on näin viimeisen kesälomaviikon kunniaksi tarkoitus nauttia välillä pohjahiivaoluista. GBBF:stä todennäköisesti tulen vielä myöhemmin käymään läpi festareiden parhaita oluita, kunhan saan viikon aikana syntyneet reilut 400 olutarviota siirrettyä nettiin ...
Great British Beer Festival 2009
GBBF 2009 oli minulle ensimmäinen brittifestari, johon osallistuin. Lähdin matkaan maanantaina ja palasin sunnuntaina. Itse festarit kestivät tiistaista lauantaihin, tosin viimeiseen päivään ystävineni en osallistunut. Maanantaina tapasin iloisen seurueen kesken "pubiryöminnän" (engl. pub crawl). Pubiryöminnässä kävellään pitkin Lontoon katuja ja piipahdetaan jokaisessa vastaantulevassa pubissa tarkistamassa real ale -tarjonta. Keskustassa tämä tarkoittaa oluiden nauttimista parhaimmillaan (pahimmillaan?) noin 50 metrin välein. Seurueeseemme kuului isäntä Chris, tanskalaispariskunta Jan ja Charlotte, niin ikään tanskalainen Christian sekä suomalaiskaverini Patrik - kaikki Ratebeer.com:n aktiiveja. Ensimmäisen illan aikana tulikin jaettua muutama kymmenen half pintiä.
Chris oli ostanut minua varten festareille seasonal ticketin, lipun joka oikeuttaa sisäänpääsyyn joka päivä mukaan lukien tiistain ammattilaistunnit. Hintaa oli 23 puntaa (CAMRA:n jäsenille muutaman punnan edullisempi), joka on varsin maltillinen hinta tällaiseen tapahtumaan. Festarit alkoivat puolilta päivin Earl's Courtissa ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin jonottamaan. Kannattaakin ostaa lippu etukäteen netistä (sen voi tulostaa) ja tulla Earl's Courtin ulkopuolelle ainakin puoli tuntia ennen ovien avaamista. Tällöin varmistaa itselleen hyvän istumapaikan - etukäteen lipunostaneiden jono liikkui myös jouhevasti vaikka venyi useiden satojen metrien mittaiseksi ennen porttien avaamista.
Festareilla oluita tarjoillaan kolmessa koossa: pint, half pint ja kolmasosa pint. Joka koolle on oma lasinsa - paljon eri oluita maistelevan kannattaa ottaa nip eli kolmasosapintin lasi. Lasipantti on kolme puntaa ja sen saa takaisin halutessaan poislähtiessä. Oman seurueeni jäsenet toki otimme kaikki kaksi lasia per oluthörhö - on kätevämpää kun hakiessa toiselta puolelta salia saa kaksi annosta. Festarihalli on iso ja se jakautuu useisiin baaritiskeihin. Jokaisella tiskillä on oma teemansa, useimmilla se on jonkun tietyn alueen panimot: Skotlanti & Wales, Luoteis-Englanti jne. Muutamilla isoilla panimoilla kuten Fullers ja Hook Norton oli omat tiskinsä. Erikoistiskejä olivat myös Bar Noveau uutuuksille, Bar UnusuALE erikoisille real aleille ja Real Ale in Bottles pullotavaralle. Lisäksi ainakin meidän ryhmämme erikoismielenkiinnon kohteena oli BSF eli "kaiken maailman oluet". Oluiden hinnat 1/3 pintille olivat punnan molemmin puolin eli mitään ihan ilmaista olut ei enää Britanniassakaan ole.
Kaikki festareiden brittioluet olivat ns. elävää eli real alea, jota pullo-osaston ulkopuolella tarjoiltiin sekä käsipumpattuna että suoraan caskista valutettuna (ns. gravity). Oluiden valintaa helpottamaan tarjolla oli festareiden ohjelmavihkonen (maksoi kaksi puntaa mutta niitä lojui kyllä ilmaiseksikin siellä täällä), tämän lisäksi oluet olivat netissä hiukan hankalasti listattuna. Muun maailman oluiden baarin BSF:n vihkonen oli ilmainen. Real aleja taisi listattuna olla kaiken kaikkiaan reilut nelisensataa.
BSF:n eli "kaiken maailman oluiden" osastolla kaikki oluet eivät tietenkään olleet "real aleja". Osaston kärjen muodostivat kuitenkin gravity caskeista valutetut jenkkioluet. Vaikka edustettuna oli Sierra Nevadan kaltaisia isoja panimoja ja niin joukossa oli myös joitakin harvinaisia pieniä panimoravintoloita. Tavara oli pääosin laadukasta, eräs brown ale oli kylläkin pilalla. BSF:n oluiden muut kärkimaat olivat Belgia, Saksa, Tshekki, Hollanti sekä uusi nouseva olutmaa Italia. Lisäksi tarjolla oli muutama valkovenäläinen olut ja pari espanjalaista pienpanimotuotetta. BSF:llä myytiin paljon pullotavaraa, mutta jenkkien lisäksi myös muuta tynnyritavaraa oli runsaasti. Pari erikoisuutta pitää mainita: De Molenilta oli EBF:n tapaan pari isoa tammitynnyriä, toisessa oli tammitynnyrikypsytetty Blood, Sweat & Tearsin Brudladdichin maltaasta tehty versio ja Tsarina Esran Reserva -versio. Molemmat kuuluivat festareiden terävimpään kärkeen, erityisesti ensinmainittu oli häkellyttävä tuote ja sijoittuu kaikkien aikojen listallani korkealle. Bockorin belgipanimo tekee muun muassa Jacobins-nimellä limulambikkeja: festariyllärinä oli Bockorin Foederbier sekä limujen pohjatuotteena käytettävä Oude Lambiek. Jälkimmäistä on ilmeisesti aiemmin ollut tarjolla vain yhdellä pienellä belgifestarilla ennen tätä. Se oli todella hedelmäinen ja hapan, hieman Cantillonin tyyppinen suunsupistaja. Hyvää! Italialaiset olivat mukana suurella ryhmällä myös myyntipuolella. Pääosin italialaiset oluet olivat pullotavarana ja koska festareilta saa hienosti ostaa pulloja myös ulos niin ne maistelimme suurimmaksi osaksi Chrisin kotona useamman illan aikana.
Entäpä sitten brittioluet? CAMRA:n (Campaign For Real Ale) järjestämä GBBF antaa hyvän läpileikkauksen brittioluiden kirjoon, sillä tarjontaa on runsaasti kattaen kaikki klassiset englantilaistyylit golden alen, bitterin, stoutin, portterin, mildin jne. Panimot ovat mukana yleensä parilla tuotteellaan, joten niitäkin on lukumääräisesti paljon ja maantieteellisesti jakautuneena läpi Britannian. Jopa saaripanimot Jerseyltä, Guernseyltä, Mansaarelta ja Wrigthinsaarelta olivat festareilla. Mutta samalla festaria voidaan kritisoida paikoillaan pysymisestä: osallistuvilta panimoilta edellytetään vakiintunutta asemaa eli vaikkapa South East England baarissa et näe kahden viime vuoden aikana perustettuja panimoita. CAMRA myös ilmeisesti tilaa tiettyjen speksien mukaan oluet panimoilta - tämä vähentää mielenkiintoisten uusien kokeilujen määrää. Mutuna voisin sanoa, että 90% kaikista oluista edusti neljän prosentin molemmin puolin olevia golden aleja tai bittereitä. Se päivän 35. vaalea kevyt ale ole enää kovin jännittävä. Toki muutamia vahvempiakin bittereitä oli ja ne yleensä edustivatkin keskitasoa parempaa tarjontaa. Parhaat stoutit, portterit ja mildit nousivat myös esiin massasta. Tilannetta ei helpota se, että caskit eivät selvästikään ole samanlaisessa iskussa kuin hyvin hoidetussa pubissa. Muutama panimo oli sentään rohjennut käyttää uuden maailman humalia bittereissä.
Isojen panimoiden tiskejä lukuunottamatta tarjoiluhenkilökunta (ja muukin) oli vapaaehtoisia. Mielestäni jossain näin tiedon, että festareilla työskenteli 1000 vapaaehtoista. Tiskin takaa löytyikin oman seurueemme Christianin lisäksi muun muassa tuttuja ruotsalaisia oluthörhöjä. Vapaaehtoisille on hallin toisessa kerroksessa "staff bar", josta Christian kävi välillä tuomassa meille maistijaisia. Siellä olleet caskit nimittäin olivat eri oluita kuin virallisen festariohjelman tuotteet. Palvelu pelasikin melko jouhevasti, ruuhkaa oli lähinnä iltaisin, mutta silloinkin montaa minuuttia ei tarvinnut tiskeillä jonottaa. Oluen lisäksi ruokaa oli runsaasti erilaisissa muodoissa: pasteijoita, intialaista ruokaa, piiraita, hot dogeja, chipsejä yms yms. Tuttu skottipoika Craig tilasi 20 tuumaisen bratwurstin, jota mainostettiin Britannian pisimmäksi! Epäilemättä se myös sitä oli.
Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät melko samanlaisella kaavalla. Perjantaina viivyimme paikalla vain muutaman tunnin, koska suurin osa mielenkiintoisista oluista oli jo saatu. Jenkkicaskit kiersivät niin, että uusia oluita tuli tarjolle muutama per päivä. Etukäteislistalta olleista kylläkin jäi puuttumaan melko monta, joita ei perjantai-iltapäivään mennessä oltu nähty. Lauantaina emme enää viitsineet paikalle vääntäytyä. Tavallisesti moni olut onkin jo loppunut hyvissä ajoin. Eli suosittelen ensimmäisiä päiviä - viikonloppu nyt muutenkin on varmaan suosittu ja jonoja esiintyy alkuviikkoa enemmän.
Perjantaina menimme festareilta The White Horse -pubiin. Paikkaa voi suositella. Itsessään sen antaa hieman upscale ravintolan vaikutelman arvokkaalle paperille painettuine olutmenuineen, mutta tarjonta on mukava. Talon oluina lienevät Thornbridgen panimot tuotteet ja heillä onkin tarjota valtavirrasta poikkeavia oluita kuten Nelson Sauvin ale Kipling. Hanassa oli myös mm. Duvelia, Meantimen High Saisonia ja Stonen Smoked portterin vaniljapavuilla maustettua versiota. Pullotavaraa oli kiitettävästi, isoja belgipulloja ja Harvest Alen eri vuosikertoja. Valitettavasti osa pulloista ei ollut kovin tuoreita, kuten tilaamani Brooklyner Weisse.
Lauantai kuluikin sitten keskustassa. Boroughissa kannattaa ehdottomasti käydä The Market Porterissa. Tässä erittäin suositussa pubissa on melko varmasti Lontoon nopeiten vaihtuva real ale -valikoima. Tarjolla on tusinan verran real aleja ja rotaatio käy koko linjassa vähintään kerran päivässä. Me kävimme muualla ja palattuamme taisi olla aamun tarjonnasta jo parissa tunnissa vaihtunut kolme neljä tuotetta! The Market Porterin vieressä on katettu "kauppatori", jossa on Lontoon keskustan tärkein olutkauppa: Utobeer. Utobeer käsittää muutaman hyllyn, joilla on hyvä valikoima oluita ympäri maailman. Tarjolla oli muun muassa Huvilan oluita. Itselleni tarttui mukaan lähinnä BrewDogin oluita. Illaksi seurueemme osti muun muassa Chilen maapisteen ja Nogne O:n uutuuden, belgityylisen Tiger Tripelin. Samoilla nurkilla on pikkuruinen The Rake, josta saa real alejen ohella laajan valikoiman muitakin oluita. The Rakessa oli töissä skottiystävämme Tom (Ratebeerin MagicDave6). Rakella oli hanassa Harvest Alen vintage 2005:tä, Old Guardiania sekä kellarissa (ei vielä tarjolla, mutta saimme Tomilta maistijaiset) Sierra Nevadan Imperial Smoked Porter.
Viimeisen lauantai-iltana "kotioloissa" suoritetun maistelusession jälkeen olikin aika sunnuntaina heiluttaa hyvästit ja palata kotiin. Heathrowin kolmosterminaalissa ei ole pubia, joten siellä oli tyytyminen kahviin. Kuuden päivän "putken" jälkeen se tekikin hyvää.
Kirjoittelen tätä loppuun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suuntaamme kohti Berliiniä. Seuraavat pari päivää on näin viimeisen kesälomaviikon kunniaksi tarkoitus nauttia välillä pohjahiivaoluista. GBBF:stä todennäköisesti tulen vielä myöhemmin käymään läpi festareiden parhaita oluita, kunhan saan viikon aikana syntyneet reilut 400 olutarviota siirrettyä nettiin ...
maanantaina, kesäkuuta 29, 2009
Olutposti tuli
Olutposti tupsahti postiluukusta tänään ja tiedoitti muutamista uutuuksista:
- Malmgårdin (ent. Huvila) Ulpukasta tulossa toinen versio syksyllä
- Teerenpeli Hippaheikki T.E.S.B. (uusi olut vaikka vanha nimi) kesä-heinäkuun vaihteessa
- VASP Juhlaolut debytoi SOPP:ssa Helsingissä
- Beer Huntersin SOS:n juhlavuoden olut syksyllä Porissa uudesta humalalajikkeesta
- Keudan ensimmäinen 50 litran erä elokuussa One Pintissä
Muista uutisista mainittakoot ainakin itseltäni ohi mennyt tieto Karhulan lasitehtaan sulkemisesta. Toista sataa vuotta historiaa takana silläkin...
Lisäksi Tikkasen Unto tarinoi 1990-luvusta.
- Malmgårdin (ent. Huvila) Ulpukasta tulossa toinen versio syksyllä
- Teerenpeli Hippaheikki T.E.S.B. (uusi olut vaikka vanha nimi) kesä-heinäkuun vaihteessa
- VASP Juhlaolut debytoi SOPP:ssa Helsingissä
- Beer Huntersin SOS:n juhlavuoden olut syksyllä Porissa uudesta humalalajikkeesta
- Keudan ensimmäinen 50 litran erä elokuussa One Pintissä
Muista uutisista mainittakoot ainakin itseltäni ohi mennyt tieto Karhulan lasitehtaan sulkemisesta. Toista sataa vuotta historiaa takana silläkin...
Lisäksi Tikkasen Unto tarinoi 1990-luvusta.
perjantaina, kesäkuuta 26, 2009
Laitilassa pannaan erä porilaista olutta
Otsikko on Satakunnan Kansasta ... itse asiassa pantiin jo.
Satakunnan Kansan artikkeli
Olutta odotellaan kauppoihin Porin Jazzien aikoihin (pari viikkoa) ja ilmeisesti valikoiduissa olutravintoloissa tuote on myös hanassa.
Satakunnan Kansan artikkeli
Olutta odotellaan kauppoihin Porin Jazzien aikoihin (pari viikkoa) ja ilmeisesti valikoiduissa olutravintoloissa tuote on myös hanassa.
maanantaina, huhtikuuta 13, 2009
Pääsiäisen kunniaksi: Nøgne Ø God Påske 2007
Pääsiäisen kunniaksi avasin kellarin viimeisen pullon Nøgne Ø God Påskea vuodelta 2007, batch #275 26.02.2007.
Alkuperäinen arvioni Ratebeerissä kuului seuraavasti:
Hazy amber color, small but steady off-white head. Nøgne Ø -yeast in the nose plus hoppy, garden-like aroma. Although being "et belgisk inspirert", aromatic English hops - Goldings and Brewers are evident here and dominating flavor. Besides hops, it is fruity with some toffee in it, leans towards mildly hoppy and yeasty finish. Crossover of English bitter and Belgian ale - although this is not brewery’s finest piece of work - an excellent beer with solid malt profile.
Tuoksussa humala on säilynyt kohtalaisesti, mutta muut tuoreena havaitut piirteet (hiivaisuus, hedelmäisyys) ovat kyllä poissa. Sen sijaan maussa aiemmin ollut englantilainen humala on isolta osaltaan hävinnyt. Maku on kehittynyt hieman kuten #100:ssa maltaiseen suuntaan, oluesta löytää jopa aavistuksen lakritsia. Valitettavasti kuusiprosenttisen Påsken runko ei ole ollut riittävän tukeva vaan suuntuntu on varsin vetinen ja ohut. Olut on aivan "juotavaa", muttei ole oikeastaan hyötynyt ikäännyttämisestä.
Alkuperäinen arvioni Ratebeerissä kuului seuraavasti:
Hazy amber color, small but steady off-white head. Nøgne Ø -yeast in the nose plus hoppy, garden-like aroma. Although being "et belgisk inspirert", aromatic English hops - Goldings and Brewers are evident here and dominating flavor. Besides hops, it is fruity with some toffee in it, leans towards mildly hoppy and yeasty finish. Crossover of English bitter and Belgian ale - although this is not brewery’s finest piece of work - an excellent beer with solid malt profile.
Tuoksussa humala on säilynyt kohtalaisesti, mutta muut tuoreena havaitut piirteet (hiivaisuus, hedelmäisyys) ovat kyllä poissa. Sen sijaan maussa aiemmin ollut englantilainen humala on isolta osaltaan hävinnyt. Maku on kehittynyt hieman kuten #100:ssa maltaiseen suuntaan, oluesta löytää jopa aavistuksen lakritsia. Valitettavasti kuusiprosenttisen Påsken runko ei ole ollut riittävän tukeva vaan suuntuntu on varsin vetinen ja ohut. Olut on aivan "juotavaa", muttei ole oikeastaan hyötynyt ikäännyttämisestä.
lauantaina, huhtikuuta 11, 2009
Paden tyrni-IPA
Ystäväni Patrik kotipolttoisia oluita kun ei voi reitata Ratebeeriin niin laitanpa tähän blogiin muutaman sanasen. Paden ensimmäinen pano oli IPA, jonka erikoisuutena on siihen lisätyt tyrnit. Tuoksu on mukavan humalainen, siinä on aavistus hiivaisuutta, "kissanpissaa" ja happamuutta, joka tullee tyrnistä. Väri on epäkaupallisen samea, kalpean oranssinkeltainen. Oluen runko on kevyehkö, juotava - ehkä se voisi olla aavistuksen tukevampi. Maussa tulee esille tyrnin kirpeys. Perinteiseen humalaan yhdistettynä se luo jopa happamahkon jälkimaun. Jälkimaku onkin todella pitkä ja rapsakka. Kyllä tämä olut aivan kelpo tuote ensimmäiseksi kokeiluksi on eikä häpeä monien kaupallisten pienpanimoipojen rinnalla. RB-pisteet: 6/3/7/3/13 3.2
Maailman myydyimmät oluet
Tutkimuslaitos Plato Logicin mukaan maailman myydyimmät oluet ovat:
1. Snow (range) - 61.0 mln hl
2. Bud Light (range) - 55.6 mln hl
3. Budweiser - 43.4 mln hl
4. Skol (Brazil) - 35.4 mln hl
5. Corona - 32.7 mln hl
6. Heineken - 29.1 mln hl
Snow Beer on kiinalainen China Resources-SABMillerin brändi. Luvuissa ovat ilmeisesti mukana kaikki saman brändin eri variantit, joita on noin 25. Bud Lighteja on myös ainakin Bud Light, Bud Select, Bud Light Lime. AB-InBev väittää Bud Lightin olevan maailman myydyin yksittäinen olutmerkki.
1. Snow (range) - 61.0 mln hl
2. Bud Light (range) - 55.6 mln hl
3. Budweiser - 43.4 mln hl
4. Skol (Brazil) - 35.4 mln hl
5. Corona - 32.7 mln hl
6. Heineken - 29.1 mln hl
Snow Beer on kiinalainen China Resources-SABMillerin brändi. Luvuissa ovat ilmeisesti mukana kaikki saman brändin eri variantit, joita on noin 25. Bud Lighteja on myös ainakin Bud Light, Bud Select, Bud Light Lime. AB-InBev väittää Bud Lightin olevan maailman myydyin yksittäinen olutmerkki.
tiistaina, maaliskuuta 24, 2009
Baarien mies
Hauska, sujuvalla kynällä kirjoitettu blogi suomalaisista baareista:
Tässä baarissa haluaisin olla
Olutravintola Pikkulinnusta "Teologi" kirjoittaa hyvin osuvasti:
Suurinta osaa näistä etiketeistä ei ole ennen nähty Suomessa. Ja siinä ne nyt ovat niin kuin olisivat aina olleet. Baariminna vittuilee asiakkaille minkä ehtii. He vittuilevat takaisin. Välillä lasillinen mallasta vaihtaa omistajaa. Kukaan ei uskaltaisi tässä baarissa pyytää viskiä Coca-Colan sekaan lantrattuna.
Tässä baarissa haluaisin olla
Olutravintola Pikkulinnusta "Teologi" kirjoittaa hyvin osuvasti:
Suurinta osaa näistä etiketeistä ei ole ennen nähty Suomessa. Ja siinä ne nyt ovat niin kuin olisivat aina olleet. Baariminna vittuilee asiakkaille minkä ehtii. He vittuilevat takaisin. Välillä lasillinen mallasta vaihtaa omistajaa. Kukaan ei uskaltaisi tässä baarissa pyytää viskiä Coca-Colan sekaan lantrattuna.
Muutama hyvä linkki Suomesta lisää
BeerFinlandin sivuilta löytyi hyvä lista kotimaisista panimoista:
http://www.beerfinland.com/outside_finland/collection_index/europa/finland1.htm
Kaipaan tietoa Kurkniemen Maatilapanimon ja Niittymyllärin Panimon kohtalosta.
Sahtiverkon sivulla on sahdinvalmistajista ajantasainen ja kattava lista:
http://sahti.webs.com/sahtiasaa.htm
Tiinan Sahti ja Orimattilan Tilaussahti valmistanevat pelkkää sahtivierrettä.
http://www.beerfinland.com/outside_finland/collection_index/europa/finland1.htm
Kaipaan tietoa Kurkniemen Maatilapanimon ja Niittymyllärin Panimon kohtalosta.
Sahtiverkon sivulla on sahdinvalmistajista ajantasainen ja kattava lista:
http://sahti.webs.com/sahtiasaa.htm
Tiinan Sahti ja Orimattilan Tilaussahti valmistanevat pelkkää sahtivierrettä.
sunnuntai, maaliskuuta 22, 2009
Karhu III uudelleen testipenkissä
Epäilin perjantaisessa keskiketterätestissäni, että mukana ollut Karhu-pullo oli jotenkin pilalla. Tämän varmistamiseksi ostin uuden pullon, jotta huolestuneet Karhu-fanit saisivat nukkua yönsä rauhassa mikäli näin olisi asioiden tola.
Kuten testissä totesin, Karhu on kotimaisista III-bulkkioluista selvästi tummin. Sokkotestissä meripihkan sävyt paljastaisivat oluen helposti. Testioluen vaahto on normaali valkoinen, ehkäpä se nyt pysyy lasissa pidempään kuin perjantaina. Oluen tuoksu poikkeaa perjantaisesta: nyt siitä puuttuu diasetyylimäinen epäpuhdas hedelmäsokerisuus - aromi on pahvinen, makean maltainen. Karhussa sanotaan olevan luonnetta. No, tässä Karhussa korostuu karamellinen maltaisuus. "Miehekäs" leipämäinen ohra ja humalointi loistavat poissaolollaan. Karhu muistuttaa kovasti Koffin kolmosta. Siitä vain puuttuvat Koffin oudot ominaispiirteet eli kummalliset "sivumaut".
Uusiksi "virallisiksi testipisteiksi" voin antaa vaikka samat kuin perjantaina Koffille. Tai ei sittenkään, hellytään tälle entiselle Porin Oluelle ja laitetaan kokonaiset 6 pistettä!
Kuten testissä totesin, Karhu on kotimaisista III-bulkkioluista selvästi tummin. Sokkotestissä meripihkan sävyt paljastaisivat oluen helposti. Testioluen vaahto on normaali valkoinen, ehkäpä se nyt pysyy lasissa pidempään kuin perjantaina. Oluen tuoksu poikkeaa perjantaisesta: nyt siitä puuttuu diasetyylimäinen epäpuhdas hedelmäsokerisuus - aromi on pahvinen, makean maltainen. Karhussa sanotaan olevan luonnetta. No, tässä Karhussa korostuu karamellinen maltaisuus. "Miehekäs" leipämäinen ohra ja humalointi loistavat poissaolollaan. Karhu muistuttaa kovasti Koffin kolmosta. Siitä vain puuttuvat Koffin oudot ominaispiirteet eli kummalliset "sivumaut".
Uusiksi "virallisiksi testipisteiksi" voin antaa vaikka samat kuin perjantaina Koffille. Tai ei sittenkään, hellytään tälle entiselle Porin Oluelle ja laitetaan kokonaiset 6 pistettä!
perjantaina, maaliskuuta 20, 2009
HUMALAblogi testaa keskiketterät
Viime päivien Karhu-uutisoinnin innoittamana päätin toteuttaa pitkään kyteneen ideani. Ajatuksena on maistella suosituimmat suomalaiset keskioluet rinnan ja yrittää selvittää kuinka paljon eroja niiden välillä on löydettävissä vai onko ollenkaan. Hypoteesinä on, että ne kaikki maistuvat suunnilleen samoilta ja yhden sun toisen merkin paremmuus on oikeastaan mielikuviin perustavaa (jotka usein ovat brändimarkkinoinnin ja sosiaalisten verkostojen luomia). Tietenkin hieno yllätys olisi, jos yksi olisi esimerkiksi ylitse muiden.
En normaalisti juo kotimaisia suurten panimoiden keskioluita. Maailmassa on niin paljon muutakin maisteltavaa olutta, että aikaa, rahaa ja maksaa en halua niihin kuluttaa. Mikäli haluan nauttia "tavallisesta kotimaisesta oluesta", silloinkin valintani kohdistuu pienpanimotuotteisiin kuten vaikkapa Laitilan Kukko Pilsiin tai Vakka-Suomen panimon tuotteisiin. Toki silloin tällöin seurassa iltaa vietettäessä nautin kylmää Karhua (tai jotain muuta tarjolla olevaa) saunajuomaksi ... jos muuta ei ole tarjolla.
Tämänkaltainen testi olisi tietenkin parasta toteuttaa sokkona. Käytännössä se olisi kuitenkin hankalaa ja niin vakavan tieteelliseksi en halunnut ryhtyä, joten testaustilanteessa kaikki viisi olutta ovat rinnakkain laseissa niin että kunkin lasin vieressä on asianomainen pullo identifioimassa maisteltavaa mallasjuomaa. Minulla ei ole myöskään ennakkomuistikuvia eri oluiden "ominaismauista" - viimeksi olen "vakavamielisesti" analysoinut testioluista Lapin Kultaa, jonka reseptiä muutettiin taannoin. Karjalan parasta ennen päiväys oli heinäkuulla, kaikkien muiden elokuulla.
Ihan vain mielenkiinnon vuoksi päätin antaa oluiden eri ominaisuuksista myös pisteitä, jotta saisin aikaan jonkinlaisen rankingin arvioinnin lopuksi. Arvionnin kohteena ovat ulkonäkö asteikolla 1-3, aromi asteikoilla 1-5, suuntuntuma asteikolla 1-3 ja viimeksi maku asteikolla 1-5. Testissä ovat mukana Olvi III, Lapin Kulta III, Koff III, Karjala III ja Karhu III - kaikki nykyisin tarjousmäyräkoirien vakiokalustoa.
Ulkonäkö
Kaikki oluet antavat kohtalaisen valkoisen vaahtokukan kaadettaessa lasiin. Lapin Kulta vaikuttaa viisikosta ponnekkaimmalta, ilmeisesti siinä on aavistuksen muita enemmän hiilihappoa. Sen vaahto on myös pysyvin ja Lapin Kulta muodostaa kauniin pitsin lasinreunaan. Karhun vaahto tuntuu häviävän kaikkein nopeimmin, myös "uudelleenhölskytysten" jälkeen. Värissä päätin arvostaa tummuutta. Mutta olisiko näissä värieroja? Sinebrychoffin parivaljakosta Karhussa on häivähdys meripihkan suuntaan. Hartwallin kaksikossa Karjala on selvästi tummempi: Lapin Kulta on kalpeankeltaista. Olvissa väri on sama kuin Koffissa. Tummuusasteikolla mennään järjestyksessä Karhu-Olvi/Koff-Karjala-Lapin Kulta. Erot ovat kuitenkin pienet, mutta verratessa Karhua ja Lapin Kultaa, huomaa kyllä eron selvästi.
Pisteet:
Kaikille kaksi pistettä
Aromi
Koff: Hyvin mieto maltainen tuoksu, jossa on aavistus polkupyöränkumia ja metallia.
Karhu: Koffiin verrattuna makeampi, mieleen tulevat aavistuksen jopa itäeurooppalaiset diasetyylipommit. Kummallisen epäpuhdas.
Olvi: Hyvin neutraali ja heikko, makeahko, jopa maissimainen, mutta toisaalta mielikuviin tulee myös ruisleipä. Ainakin tästä puuttuvat Sinebrychoffin oluiden epämiellyttävät vivahteet.
Karjala: Makeaa maltaisuutta, aavistuksen voimakkaampana kuin Olvissa.
Lapin Kulta: Tämä on viisikosta selvästi eniten perinteisen ohramaltainen, rukiinen.
Tuoksusta oluiden erottaminen toisistaan on hyvin haastavaa. Ehkäpä Sinebrychoffin tuotteiden voi sanoa eronneen muista oudoilla hajuvivahteillaan. Muissa tuoksu on taas yksinkertaisesti niin vaisu, ettei pisteitä ole syytä herutella koko asteikon laajuudelta.
Pisteet:
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Suuntuntu
Suuntunnussa päätin arvostaa maltaisuutta ja sopivaa hiilihappoisuutta. Koffissa hiilihappoisuus on alhainen ja suuntuntu "liukas". Suuntuntu on vaikeasti arvioitava ominaisuus rinta rinnan (ilman, että arvioi samalla makuominaisuuksia). Samaa on aluksi Karhussa, mutta alun jälkeen se hyökkää hiilihappoisuudellaan. Olvi yllättää tukevalla rungollaan, ennakkoon kuvittelin "kevyemmäksi". Karjala antaa maltaisen vaikutelman, samoin Lapin Kulta.
Pisteet:
Yllättäen joudun antamaan samat pisteet kuin äskeisessä aromi-arviossa.
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Maku
Tärkeimmässä osiossa testaajan apuvälineenä on lasi vettä. Suuntuntukierros antoi kuitenkin jo osviittaa, että eroja näiden oluiden maussa on.
Koff: Hyvin makea, tärkkelysmäinen ja jopa omenamainen maku - hyvin samantapainen kuin Karhu Korpisavussa. Maun loppuvaihe on suomalaisoluelle tutun maltainen.
Karhu: Karhu aiheuttaa testin suurimman yllätyksen: jo tuoksun antama osviitta vahvistuu maussa. Maku on kuten osittain Koffissakin omenamaisen hedelmäinen, mutta tämä outous on Karhussa vielä selvempi. Tällaiseen makuun yleensä törmää vahvoissa itäeurooppalaisissa (kuten esimerkiksi virolaisissa) lagereissa, mutta sen löytäminen Karhussa yllättää - yleensä pidän tätä makua epäpuhtautena.
Olvi: maltainen maku, mutta samalla myös tärkkelysmäisen makea. Neutraali ja harmiton.
Karjala: ei ollenkaan makea. Hyvä maltaisuus, hyvällä mielikuvituksella voi löytää jopa hieman humalaa jälkimaussa.
Lapin Kulta: maltainen maku, erikoispiirteenä pahvimaiset piirteet, lienevätkö sitten humalasta ...
Makuosion yllättävin havainto on se, että eroja on. Sinebrychoffin tuotteet muodostavat selvästi oman ryhmänsä: ne ovat makeita ja jos Karhu ei ole pilalla niin se on selvästi porukan kehnoin olut. Muut kolme kallistuvat maltaisemmalle puolelle ja niistä Karjala on karvanmitalla paras. Päivästä, kuunkierrosta ja rahista riippuen päivänkunto voi tosin olla toinenkin. Yhteinen piirre kaikille on, että katkeroita on niistä turha etsiä.
Pisteet:
Karjala: 3,5 pistettä
Lapin Kulta: 3 pistettä
Olvi: 2,5 pistettä
Koff: 1,5 pistettä
Karhu: 1 piste
Yhteispisteet:
Koff: 5,5 pistettä
Karhu: 5 pistettä
Olvi: 8,5 pistettä
Karjala: 9,5 pistettä
Lapin Kulta: 9 pistettä
Eli voittajaksi juuri ja juuri selvisi Karjala.
Mielenkiintoinen vertailu. Hartwallin tuotteet ovat lähellä toisiaan. Karjalassa vaikuttaisi olevan hieman enemmän maltaisuutta tai ainakin rohevuutta kuin Lapin Kullassa. Olvi on lähellä näitä, mutta on neutraalimpi. Näiden kolmen erottaminen sokkona toisistaan saattaisi olla haastavaa. Sinebrychoffin tuotteet poikkeavat näistä täysin. Molemmat ovat makeita ja niissä on kummallisia, noh en haluaisi käyttää sanaa virhemaku, mutta ... ominaisuuksia. Testin Karhu-pullo on niinkin outo, että heräsi halu ostaa vielä toinenkin, jotta voisi varmistaa onko tämä olut nykyään tosiaan näin oudon makuinen.
Hypoteesini ei pitänyt siis täysin paikkaansa. Eroja ainakin panimotasolla on löydettävissä. Ehkä olisi pitänyt ottaa vielä Sandels Olvin edustajaksi varmistamaan. Testi myös antoi uskoa siihen, että jatkossakin kannattaa pysytellä luonteikkaammissa pienpanimotuotteissa ...
En normaalisti juo kotimaisia suurten panimoiden keskioluita. Maailmassa on niin paljon muutakin maisteltavaa olutta, että aikaa, rahaa ja maksaa en halua niihin kuluttaa. Mikäli haluan nauttia "tavallisesta kotimaisesta oluesta", silloinkin valintani kohdistuu pienpanimotuotteisiin kuten vaikkapa Laitilan Kukko Pilsiin tai Vakka-Suomen panimon tuotteisiin. Toki silloin tällöin seurassa iltaa vietettäessä nautin kylmää Karhua (tai jotain muuta tarjolla olevaa) saunajuomaksi ... jos muuta ei ole tarjolla.
Tämänkaltainen testi olisi tietenkin parasta toteuttaa sokkona. Käytännössä se olisi kuitenkin hankalaa ja niin vakavan tieteelliseksi en halunnut ryhtyä, joten testaustilanteessa kaikki viisi olutta ovat rinnakkain laseissa niin että kunkin lasin vieressä on asianomainen pullo identifioimassa maisteltavaa mallasjuomaa. Minulla ei ole myöskään ennakkomuistikuvia eri oluiden "ominaismauista" - viimeksi olen "vakavamielisesti" analysoinut testioluista Lapin Kultaa, jonka reseptiä muutettiin taannoin. Karjalan parasta ennen päiväys oli heinäkuulla, kaikkien muiden elokuulla.
Ihan vain mielenkiinnon vuoksi päätin antaa oluiden eri ominaisuuksista myös pisteitä, jotta saisin aikaan jonkinlaisen rankingin arvioinnin lopuksi. Arvionnin kohteena ovat ulkonäkö asteikolla 1-3, aromi asteikoilla 1-5, suuntuntuma asteikolla 1-3 ja viimeksi maku asteikolla 1-5. Testissä ovat mukana Olvi III, Lapin Kulta III, Koff III, Karjala III ja Karhu III - kaikki nykyisin tarjousmäyräkoirien vakiokalustoa.
Ulkonäkö
Kaikki oluet antavat kohtalaisen valkoisen vaahtokukan kaadettaessa lasiin. Lapin Kulta vaikuttaa viisikosta ponnekkaimmalta, ilmeisesti siinä on aavistuksen muita enemmän hiilihappoa. Sen vaahto on myös pysyvin ja Lapin Kulta muodostaa kauniin pitsin lasinreunaan. Karhun vaahto tuntuu häviävän kaikkein nopeimmin, myös "uudelleenhölskytysten" jälkeen. Värissä päätin arvostaa tummuutta. Mutta olisiko näissä värieroja? Sinebrychoffin parivaljakosta Karhussa on häivähdys meripihkan suuntaan. Hartwallin kaksikossa Karjala on selvästi tummempi: Lapin Kulta on kalpeankeltaista. Olvissa väri on sama kuin Koffissa. Tummuusasteikolla mennään järjestyksessä Karhu-Olvi/Koff-Karjala-Lapin Kulta. Erot ovat kuitenkin pienet, mutta verratessa Karhua ja Lapin Kultaa, huomaa kyllä eron selvästi.
Pisteet:
Kaikille kaksi pistettä
Aromi
Koff: Hyvin mieto maltainen tuoksu, jossa on aavistus polkupyöränkumia ja metallia.
Karhu: Koffiin verrattuna makeampi, mieleen tulevat aavistuksen jopa itäeurooppalaiset diasetyylipommit. Kummallisen epäpuhdas.
Olvi: Hyvin neutraali ja heikko, makeahko, jopa maissimainen, mutta toisaalta mielikuviin tulee myös ruisleipä. Ainakin tästä puuttuvat Sinebrychoffin oluiden epämiellyttävät vivahteet.
Karjala: Makeaa maltaisuutta, aavistuksen voimakkaampana kuin Olvissa.
Lapin Kulta: Tämä on viisikosta selvästi eniten perinteisen ohramaltainen, rukiinen.
Tuoksusta oluiden erottaminen toisistaan on hyvin haastavaa. Ehkäpä Sinebrychoffin tuotteiden voi sanoa eronneen muista oudoilla hajuvivahteillaan. Muissa tuoksu on taas yksinkertaisesti niin vaisu, ettei pisteitä ole syytä herutella koko asteikon laajuudelta.
Pisteet:
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Suuntuntu
Suuntunnussa päätin arvostaa maltaisuutta ja sopivaa hiilihappoisuutta. Koffissa hiilihappoisuus on alhainen ja suuntuntu "liukas". Suuntuntu on vaikeasti arvioitava ominaisuus rinta rinnan (ilman, että arvioi samalla makuominaisuuksia). Samaa on aluksi Karhussa, mutta alun jälkeen se hyökkää hiilihappoisuudellaan. Olvi yllättää tukevalla rungollaan, ennakkoon kuvittelin "kevyemmäksi". Karjala antaa maltaisen vaikutelman, samoin Lapin Kulta.
Pisteet:
Yllättäen joudun antamaan samat pisteet kuin äskeisessä aromi-arviossa.
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Maku
Tärkeimmässä osiossa testaajan apuvälineenä on lasi vettä. Suuntuntukierros antoi kuitenkin jo osviittaa, että eroja näiden oluiden maussa on.
Koff: Hyvin makea, tärkkelysmäinen ja jopa omenamainen maku - hyvin samantapainen kuin Karhu Korpisavussa. Maun loppuvaihe on suomalaisoluelle tutun maltainen.
Karhu: Karhu aiheuttaa testin suurimman yllätyksen: jo tuoksun antama osviitta vahvistuu maussa. Maku on kuten osittain Koffissakin omenamaisen hedelmäinen, mutta tämä outous on Karhussa vielä selvempi. Tällaiseen makuun yleensä törmää vahvoissa itäeurooppalaisissa (kuten esimerkiksi virolaisissa) lagereissa, mutta sen löytäminen Karhussa yllättää - yleensä pidän tätä makua epäpuhtautena.
Olvi: maltainen maku, mutta samalla myös tärkkelysmäisen makea. Neutraali ja harmiton.
Karjala: ei ollenkaan makea. Hyvä maltaisuus, hyvällä mielikuvituksella voi löytää jopa hieman humalaa jälkimaussa.
Lapin Kulta: maltainen maku, erikoispiirteenä pahvimaiset piirteet, lienevätkö sitten humalasta ...
Makuosion yllättävin havainto on se, että eroja on. Sinebrychoffin tuotteet muodostavat selvästi oman ryhmänsä: ne ovat makeita ja jos Karhu ei ole pilalla niin se on selvästi porukan kehnoin olut. Muut kolme kallistuvat maltaisemmalle puolelle ja niistä Karjala on karvanmitalla paras. Päivästä, kuunkierrosta ja rahista riippuen päivänkunto voi tosin olla toinenkin. Yhteinen piirre kaikille on, että katkeroita on niistä turha etsiä.
Pisteet:
Karjala: 3,5 pistettä
Lapin Kulta: 3 pistettä
Olvi: 2,5 pistettä
Koff: 1,5 pistettä
Karhu: 1 piste
Yhteispisteet:
Koff: 5,5 pistettä
Karhu: 5 pistettä
Olvi: 8,5 pistettä
Karjala: 9,5 pistettä
Lapin Kulta: 9 pistettä
Eli voittajaksi juuri ja juuri selvisi Karjala.
Mielenkiintoinen vertailu. Hartwallin tuotteet ovat lähellä toisiaan. Karjalassa vaikuttaisi olevan hieman enemmän maltaisuutta tai ainakin rohevuutta kuin Lapin Kullassa. Olvi on lähellä näitä, mutta on neutraalimpi. Näiden kolmen erottaminen sokkona toisistaan saattaisi olla haastavaa. Sinebrychoffin tuotteet poikkeavat näistä täysin. Molemmat ovat makeita ja niissä on kummallisia, noh en haluaisi käyttää sanaa virhemaku, mutta ... ominaisuuksia. Testin Karhu-pullo on niinkin outo, että heräsi halu ostaa vielä toinenkin, jotta voisi varmistaa onko tämä olut nykyään tosiaan näin oudon makuinen.
Hypoteesini ei pitänyt siis täysin paikkaansa. Eroja ainakin panimotasolla on löydettävissä. Ehkä olisi pitänyt ottaa vielä Sandels Olvin edustajaksi varmistamaan. Testi myös antoi uskoa siihen, että jatkossakin kannattaa pysytellä luonteikkaammissa pienpanimotuotteissa ...
Kotimaisia olutlinkkejä
Törmäsin netissä pariin olutaiheiseen sivustoon, joille itse en ole aiemmin eksynyt.
Colletor Kettusen olutpullokokoelma
Hienoja pulloja erityisesti Suomi-osastolla. Katsokaa vaikkapa tätä.
BeerFinland.com
Teknisesti hieman erikoinen sivusto, mutta sisältää suomalaisille olutalan keräilijöille suunnattuja juttuja. Hyvää tietoa muun muassa Lidlin oluista. Edellisen sivuston kuvaan liittyvä juttu C. A. Robsahmin Portteripanimosta kannattaa ehdottomasti lukea.
Colletor Kettusen olutpullokokoelma
Hienoja pulloja erityisesti Suomi-osastolla. Katsokaa vaikkapa tätä.
BeerFinland.com
Teknisesti hieman erikoinen sivusto, mutta sisältää suomalaisille olutalan keräilijöille suunnattuja juttuja. Hyvää tietoa muun muassa Lidlin oluista. Edellisen sivuston kuvaan liittyvä juttu C. A. Robsahmin Portteripanimosta kannattaa ehdottomasti lukea.
torstaina, maaliskuuta 19, 2009
Yetiä hanassa
Niin piti sanoa, että Panimoravintola Beer Huntersin hanassa on Great Divide Yeti Imperial Stout. Eräänlainen kulttuuriteko tämäkin. Ei mulla muuta ...
keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009
Porin panimo lopetetaan syksyllä
156 vuotta panimohistoriaa päättyy syksyllä kun ylikansallinen Carlsberg lahtaa Porin panimon rippeet. Paljoa ei kyllä ole enää lopetettavaa, koska tuotanto on ollut vahvan Karhun rahtaamista tankkiautoilla Keravalle.
Radio Porin saamien tietojen mukaan Sinebrychoff suunnittelee Porin panimon sulkemista. Suunnitelman mukaan panimo suljettaisiin syyskuussa. Panimolla työskentelee 31 henkilöä.
Ratkaisua perustellaan oluen rajulla hintakilpailulla, alkoholiverotuksen kiristymisellä, kasvavalla matkustajatuonnilla ulkomailta sekä kulutuksen vähenemisellä. Sinebrychoff katsoo, että kahden tuotantolaitoksen ylläpitäminen ei tällaisessa tilanteessa ole liiketaloudellisesti perusteltua.
Porissa valmistetaan noin 40 miljoonaa litraa olutta vuosittain. Porin panimon toimintakyvyn ylläpitäminen vaatisi vuoden sisällä lisäinvestointeja, jotka eivät yhtiön mukaan ole kannattavia. Suunnitelman avulla saavutettaisiin arviolta noin kolmen miljoonan euron vuotuiset kustannussäästöt.
Toimitusjohtaja Pekka Tiainen kertoo, että mikäli panimon sulkemiseen päädytään, kaikille siellä työskenteleville tarjotaan mahdollisuus siirtyä johonkin toiseen tehtävään yhtiön sisällä. Tukitoimia on Tiaisen mukaan luvassa niille, jotka eivät voi vastaanottaa työtä muualla Sinebrychoffilla.
Porin paikallisjakeluterminaali, pienpanimo ja myyntitoiminnat jatkavat toimintaansa.
Viime vuonna tontille perustettiin Sedu Koskisen ravintolan yhteyteen Karhupanimo, jonka oluttuotannosta vastaa Sinebrychoff. Ainoa syy pienpanimon perustamiseen oli juuri ylläoleva uutinen. Näin Carlsberg voi väittää oluenpanemisen edelleen jatkuvan "Porin panimossa".
Uutista lukiessa taas kerran muistaa sen miksi "(Suomalainen) olutkulttuuri" ja yhtiöt kuten Carlsberg ja Heineken eivät oikein sovi samaan lauseeseen. Ei se paljoa asiaa lievitä, että lähetetään panimomestari (ja toimittaja) katselemaan portterin keittämistä Burton-upon-Trentiin, kun samaan aikaa lahdataan Suomen vanhin samalla paikalla jatkuvasti toiminut panimo (156 vuotta).
RIP Porin panimo
RIP Porin Karhu
Radio Porin saamien tietojen mukaan Sinebrychoff suunnittelee Porin panimon sulkemista. Suunnitelman mukaan panimo suljettaisiin syyskuussa. Panimolla työskentelee 31 henkilöä.
Ratkaisua perustellaan oluen rajulla hintakilpailulla, alkoholiverotuksen kiristymisellä, kasvavalla matkustajatuonnilla ulkomailta sekä kulutuksen vähenemisellä. Sinebrychoff katsoo, että kahden tuotantolaitoksen ylläpitäminen ei tällaisessa tilanteessa ole liiketaloudellisesti perusteltua.
Porissa valmistetaan noin 40 miljoonaa litraa olutta vuosittain. Porin panimon toimintakyvyn ylläpitäminen vaatisi vuoden sisällä lisäinvestointeja, jotka eivät yhtiön mukaan ole kannattavia. Suunnitelman avulla saavutettaisiin arviolta noin kolmen miljoonan euron vuotuiset kustannussäästöt.
Toimitusjohtaja Pekka Tiainen kertoo, että mikäli panimon sulkemiseen päädytään, kaikille siellä työskenteleville tarjotaan mahdollisuus siirtyä johonkin toiseen tehtävään yhtiön sisällä. Tukitoimia on Tiaisen mukaan luvassa niille, jotka eivät voi vastaanottaa työtä muualla Sinebrychoffilla.
Porin paikallisjakeluterminaali, pienpanimo ja myyntitoiminnat jatkavat toimintaansa.
Viime vuonna tontille perustettiin Sedu Koskisen ravintolan yhteyteen Karhupanimo, jonka oluttuotannosta vastaa Sinebrychoff. Ainoa syy pienpanimon perustamiseen oli juuri ylläoleva uutinen. Näin Carlsberg voi väittää oluenpanemisen edelleen jatkuvan "Porin panimossa".
Uutista lukiessa taas kerran muistaa sen miksi "(Suomalainen) olutkulttuuri" ja yhtiöt kuten Carlsberg ja Heineken eivät oikein sovi samaan lauseeseen. Ei se paljoa asiaa lievitä, että lähetetään panimomestari (ja toimittaja) katselemaan portterin keittämistä Burton-upon-Trentiin, kun samaan aikaa lahdataan Suomen vanhin samalla paikalla jatkuvasti toiminut panimo (156 vuotta).
RIP Porin panimo
RIP Porin Karhu
perjantaina, maaliskuuta 13, 2009
Dublinissa
Vietnamin siekailujen tarina odottaa vielä inspiraatiota. Olutoppaan foorumi tosin antaa esimakua. Tuoreempana tässä tarinaa Dublinista:
Kävin alkuviikosta työmatkalla Dublinissa. Paikka on tuttu parin vuoden takaa ja tällä kertaa olut oli enimmäkseen seurustelujuoman asemassa.
Yleisesti ottaen Dublinin keskusta, Temple Barin alue ovat kovia paikkoja olutharrastajalle. Tavan pubeissa on kaikissa lähes identtinen hanarivistö, ilmeisesti maassa on jonkun välittäjän monopoli, sillä kaikilla pubeilla on standardirivi jossa ainakin Guinness, Coors, Budweiser (USA), Heineken, Bulmersin siideri ... näiden lisäksi Carltonia, Smithwicksiä, Harpia, superchilled Fostersia .. voi itku. Jossakin saattoi olla Beamish. Pullovalikoima oli vielä huonompi, koska kaapissa oli yleensä Coors Lite ja Bud Lite (jossain vilahti Paulaner) ... ja tämä kansa pitää itseään oluen ystävänä. Temple Barin kyljessä olevassa Bull and Castlessa pitäisi olla hyvä pullovalikoima, mutta se oli kiinni ovella käydessäni.
Kaupoissa en ehtinyt kovin kiertämään, mutta normiruokakaupoissa oli lähinnä massatavaraa. Bulkkisiiderit saivat enemmän hyllytilaa. Puolalaisille on tarjolla kotimaan lagereita.
Messrs. Maguiressa oli kolmea omaa olutta hanassa. Samoja tuotteita kuin vajaa kolme vuotta sitten käydessäni. Tämän jo hiukan nuhjuisen paikan (jolla keskeinen sijainti jokirannassa) Plain -dry stout oli erinomaisessa iskussa ja on suositeltava korvike Guinnessille.
The Porterhousessa kävin Temple Barin toimipisteessä. Muistaakseni viimeksi sai sämplerinä "koko tuotannon", mutta nyt olisi tarjolla ollut 3 lageria, 3 alea tai 3 stoutia, hintaan 5 euroa. Siitä päätellen omia perustuotteita on yhdeksän tarjolla. Painetussa menussa oli mainittu viisi seasonalia (jotka olisivat olleet maistamattomia), mutta niistä mitään ei kuitenkaan ollut saatavilla. Sen sijaan Porterhouse oli pannut Altin, joka oli ok - mutta ei sen enempää. Paikan pullolista vaikutti aneemiselta - muistikuva viime kerralta oli parempi. Menussa kovin hehkutetaan craft beeriä, mutta kaapit ovat täynnä vaaleita lagereita (Coors, Bud jne.). Bongarille erikoisuutena ovat kolme baskimaalta tulevaa Euskal Garagardoan Pagoa-olutta. Zunbeltz-stout oli vuonna 2006 loistavaa - nyt maistamani Orhi ja Baigorri olivat karmeita ja hädin tuskin juomakelpoisia.
Ai niin, Dublin on ihan hieno kulttuurikaupunki. Olutmielessä kannattaa suunnata vaikka Belfastiin.
Kävin alkuviikosta työmatkalla Dublinissa. Paikka on tuttu parin vuoden takaa ja tällä kertaa olut oli enimmäkseen seurustelujuoman asemassa.
Yleisesti ottaen Dublinin keskusta, Temple Barin alue ovat kovia paikkoja olutharrastajalle. Tavan pubeissa on kaikissa lähes identtinen hanarivistö, ilmeisesti maassa on jonkun välittäjän monopoli, sillä kaikilla pubeilla on standardirivi jossa ainakin Guinness, Coors, Budweiser (USA), Heineken, Bulmersin siideri ... näiden lisäksi Carltonia, Smithwicksiä, Harpia, superchilled Fostersia .. voi itku. Jossakin saattoi olla Beamish. Pullovalikoima oli vielä huonompi, koska kaapissa oli yleensä Coors Lite ja Bud Lite (jossain vilahti Paulaner) ... ja tämä kansa pitää itseään oluen ystävänä. Temple Barin kyljessä olevassa Bull and Castlessa pitäisi olla hyvä pullovalikoima, mutta se oli kiinni ovella käydessäni.
Kaupoissa en ehtinyt kovin kiertämään, mutta normiruokakaupoissa oli lähinnä massatavaraa. Bulkkisiiderit saivat enemmän hyllytilaa. Puolalaisille on tarjolla kotimaan lagereita.
Messrs. Maguiressa oli kolmea omaa olutta hanassa. Samoja tuotteita kuin vajaa kolme vuotta sitten käydessäni. Tämän jo hiukan nuhjuisen paikan (jolla keskeinen sijainti jokirannassa) Plain -dry stout oli erinomaisessa iskussa ja on suositeltava korvike Guinnessille.
The Porterhousessa kävin Temple Barin toimipisteessä. Muistaakseni viimeksi sai sämplerinä "koko tuotannon", mutta nyt olisi tarjolla ollut 3 lageria, 3 alea tai 3 stoutia, hintaan 5 euroa. Siitä päätellen omia perustuotteita on yhdeksän tarjolla. Painetussa menussa oli mainittu viisi seasonalia (jotka olisivat olleet maistamattomia), mutta niistä mitään ei kuitenkaan ollut saatavilla. Sen sijaan Porterhouse oli pannut Altin, joka oli ok - mutta ei sen enempää. Paikan pullolista vaikutti aneemiselta - muistikuva viime kerralta oli parempi. Menussa kovin hehkutetaan craft beeriä, mutta kaapit ovat täynnä vaaleita lagereita (Coors, Bud jne.). Bongarille erikoisuutena ovat kolme baskimaalta tulevaa Euskal Garagardoan Pagoa-olutta. Zunbeltz-stout oli vuonna 2006 loistavaa - nyt maistamani Orhi ja Baigorri olivat karmeita ja hädin tuskin juomakelpoisia.
Ai niin, Dublin on ihan hieno kulttuurikaupunki. Olutmielessä kannattaa suunnata vaikka Belfastiin.
perjantaina, helmikuuta 13, 2009
Humala Vietnamissa
Sunnuntaina lähden parin viikon lomareissulle Vietnamiin. Yritän päivittää Humalablogia tien päältä Hanoista ja Saigonista, mikäli internet-mahdollisuudet ovat olemassa. Hanoissa ja Saigonissa on reilusti toistakymmentä panimoravintolaa!
sunnuntai, tammikuuta 04, 2009
HBF 2009
Helsinki Beer Festival pidetään tänä vuonna Kaapelitehtaalla vasta 15.-16. toukokuuta eli kuukautta perinteistä myöhemmin. Sen tarkempaa tietoa teemoista tai muusta ei vielä ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
