BeerFinland.com

Törmäsin eilen kantapaikassani BeerFinland.comin ylläpitäjään Rädyn Anttiin. Olimme aiemmin tavanneet lyhyesti Helsinki Beer Festivalilla ja nyt oli mahdollisuus hieman pidempään jutusteluun tuopposten äärellä. Antti kertoili, että on uudistamassa Suomen panimoita koskevaa sivustoaan. Antin sivuilta löytyy paljon muutakin materiaalia, kuten mainio Karhusivu. Hän on tehnyt paljon työtä täydentääkseen ja korjatakseen ainoan aiheeseen keskittyneen tietokirjan Seppo Bonsdorffin "Suomen Panimot 1756-1997" tietoja. Antti on muun muassa vieraillut Kansalliskirjastossa useaan otteeseen saadakseen lisätietoja 1800-luvun suomalaisista panimoista (juttelimme mm. Alatornion panimosta). Antilla on muuten kokoelmissaan yli 50000 erilaista tuopinalusta!


Kantapaikasta puheen ollen, Beer Huntersilta on tulossa lähiaikoina oikein mielenkiintoisia uutuuksia niin maitokauppa- kuin ravintolavahvuisenakin. Stay tuned!

Kallista olutta huutokaupassa

Jenkkiläisellä Liquid Solutions -saitilla on ollut huutokaupan harvinaisia amerikkalaisia pienpanimo-oluita. Hieman viski- ja viinihuutokauppojen tapaan, nyt oluistakin aletaan olla valmiita maksamaan huimia summia.

Huutokaupan kallein olut oli Hair Of The Dog -panimon 29-prosenttinen Dave. Tätä olutta valmistettiin ainoastaan 100 galloonaa (n. 378 litraa) vuonna 1994. Huutokaupassa tämän oluen loppuhinnaksi tuli hulppeat 1571 dollaria. Melko kallista ...

Muitakin oluita huutokaupattiin hyvään hintaan, mutta näissä oli kyseessä useamman oluen paketti, jolloin pulloa kohde hinta ei muodostunut älyttömäksi.

Huutokaupan oluet ovat tällä sivulla.

Juo olutta ja pelasta gorilla

Denveriläinen Wynkoopin panimo on julkaissut oluen, jonka tuotosta puolet menee Ugandan uhanalaisia gorilloja suojelevan Mountain Gorilla Conservation -säätiön hyväksi.

Silverback Pale Ale eli "vaalea hopeaselkäolut" on saanut nimensäkin gorillojen mukaan. Pale Alen lisäksi panimo valmistaa savuportteria Silverback-nimen alla. Yhtenä ainesosana Silverback Pale Alessa on "paratiisin jyvät" (grains of paradise), afrikkalainen mauste, joka kuuluu olennaisena osana vuoristogorillan ruokavalioon.

Valitettavasti Wynkoopin oluita ei ole Euroopassa asti näkynyt, joten emme pääse tällä tavoin auttamaan uhanalaisia vuoristogorilloja - olutta juomalla.

• Lahjoita gorilloille webissä

Testissä: Karhupanimon Mesikämmen

Karhupanimo on toinen Porin panimoravintoloista. Se perustettiin ikään kuin Porin Oluttehtaan raunioille vanhaan sähkölaitokseen jatkamaan jokirannan yli 150 vuoden panimoperinteitä: samoilla sijoilla on aloitti vuonna 1853 "Baijerilainen oluttehdas". Isolla rahalla kuntoon laitettu Karhupanimo tarjoaakin varsin hyvät puitteet pienpanimon omien oluiden nautiskeluun. Paikka poikkeaa hyvinkin paljon kaikista muista ravintoloista, joiden taustalla vaikuttaa ravintolamoguli Sedu Koskinen. Karhupanimon oluet ovat olleet yllättävänkin hyviä, luonteikkaita seurustelu- ja ruokajuomia, jotka poikkeavat emoyhtiön bulkkilinjasta.

Tällä viikolla kävin nauttimassa (ainoana asiakkaana paikalla) panimon uutuuden: Karhupanimon Mesikämmenen. Tämä hunajaolut on saatavissa myös Helsingissä HOK-Oluthuoneilta, joissa se on toukokuun oluena juhlistamassa ketjun 20-vuotisjuhlaa.

Olut on kalpean meripihkaisen värinen ja siinä on kelpo hieman beessi vaahto. Tuoksu on hyvin hunajainen, mutta samalla hieman keinotekoisen oloinen. Oluthuoneen linkistä saa vahvistusta sille, että oikeaa hunajaa Plevnan Panimosiman tapaan tässä ei ole käytetty. Aromista löytää myös hedelmäistä humalaa. Maussa hunaja dominoi tuoksua vähemmän. Rapsakka humalointi napsuttaa suulakea erityisesti lopussa. Katkerot jatkavat pitkälle loppumakuun. Valitettavasti tympeä hunajan makeus pilaa osittain tämän harvoin käytetyillä uusiseelantilaisilla Motueka- ja Riwaka-humalilla "maustetun" pilsin. Ilman hunajaa tämä olisi varsin hyvä, mutta pisteet Karhupanimolle rohkeasta humaloinnista!

Jk. Sinebrychoff Nikolaita mainostetaan Olutpostissa sloganilla "viidennes enemmän mallasta kuin tavallisessa lagerissa". Tarkoittaako se, että Nikolaissa on viidennes vähemmän tärkkelystä kuin Koffissa ja Karhussa?

Aiheesta muualla

• Karhupanimo Sinebrychoffin sivuilla

Testissä: Schmucker Rosé Bock

Kaiserdomin lisäksi Alkoon on saapunut toinenkin saksalaisuutuus: Schmucker Rosé Bock. Samalta panimolta on Alkon valikoimissa toinenkin tuote: heikohko luomulager Schmucker Bio Pils. Privat-Brauerei Schmucker on vuonna 1780 perustettu panimo, joka on ollut Schmuckerin suvun hallussa vuodesta 1895. Se sijaitsee Mossautal/Ober-Mossaussa Hessen osavaltiossa. Mistään nyrkkipanimosta ei ole kyse vaan vuosituotanto ylittää 200000 hehtolitraa.

Schmucker Rosé Bock on vahva (8 %) vaalea bock, jota kausioluena tavataan nauttia syksyllä ja talvella. Itse tutustuin tähän olueen ensimmäisen kerran lokakuussa 2005, tämä on varmaankin tapahtunut One Pint Pubin perinteisillä Saksa-viikoilla. Rosé Bock saa meripihkan värinsä (ja sitä kautta nimensä) siinä käytetyistä erikoismaltaista. Tuoksu on varsin makea ja tällaiselle korkea-alkoholiselle lagerille tyypillisesti siitä löytää omenaa, mansikkaa ja marjamaisuutta. Katkeroita tulee nenään vähän, sen sijaan taustalla väijyy pahvimainen maltaisuus. Maussa alkoholi on varsin päälle käyvä. Vaikka olut on melko marjamainen, se ei kuitenkaan ole kovin makea. Alkoholi on enemminkin lämmittävä ja jonkin verran kitkerää. Vaikea sanoa tuleeko jälkimaun rapsakkuus humaloinnista vai alkoholista on vaikeaa sanoa. Näinkin vahvaksi saksalaisbockiksi tämän mallaspohja on yllättävänkin ohut.

Mihin tämä olut sitten sopii näin kesän kynnyksellä? Vaalea ja vahva bock oli Alkolta aika outo valinta valikoimaan. Ehkäpä tämä menee parhaiten kavereiden kanssa iltaa viettäessä siinä vaiheessa kun kevyemmillä aineilla on saatu vauhti mukavasti päälle ja halutaan maistaa jotakin tujumpaa.

Testissä: Kaiserdom Pilsener

Kaiserdom Pilsener on Alkon valikoiman uusin saksalaispilsener. Tämä pils ilmestyi Alkon tuotelistalle jo viime kuun puolivälissä, mutta saapui myymälöiden hyllyille ilmeisesti vasta toukokuun aikana.

Kaiserdom Privatbrauerei on yksi Baijerissa sijaitsevan klassisen olutkaupungin Bambergin panimoista. Panimo on saksalaiseen tapaan vanha: se on perustettu jo vuonna 1718. Panimo tunnettiin vuoteen 1983 nimellä Bürgerbräu. Kaiserdom sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella, vajaat neljä kilometriä Bambergin rautatieasemalta. Se on Bambergin panimoista selvästi suurin tuottaen yli 200000 hehtolitraa olutta vuodessa. Määrä on lähes kolminkertainen seuraavaksi suurimpaan (Maisel), muut kaupungin panimot tuottavat vain kymmenesosan tai vähemmän Kaiserdomin vuosituotannosta. Oman merkkinsä lisäksi Kaiserdomilla pannaan muun muassa Angermann, Bürgerbräu Bamberg ja Weizenland-oluita.

Odotuksen tämän pilsin suhteet eivät olleet korkealla: mielestäni Kaiserdom Bambergin panimoista selkeästi se ainoa bulkkipanimo, joka tuottaa halvalla suuria määriä olutta supermarket-levitykseen. Tässäkin oluessa on käytetty humalauutetta, joka yleensä Saksassa on tällaisen laitoksen tunnusmerkkejä. Itse olen maistanut kahdeksan tämän panimon tuotetta ja kaikki ovat olleet korkeintaan keskinkertaisia.

Kaiserdom Pils myydään saksalaisittain hieman oudossa 0,33 litran vihreässä pullossa. Parasta ennen päivä on myös erikoisen pitkällä, heinäkuussa 2011. Oluessa on tyypillisen saksalaispilsin ulkonäkö: kullankeltainen väri, mukava valkea vaahto ja lasin reunoille jää brysselinpitsiä. Tuoksu aukeaa ruohoisena, mutta siihen sekoittuu nopeasti vihannesmaisia piirteitä sekä pahvia. Tyypillinen bambergilainen voimaisuus puuttuu aromista. Suuntunnussa hallitsee aktiivinen hiilihappoisuus, runko on keskinkertainen - suunnilleen sitä mitä 4,8-prosenttiselta oluelta voi odottaa. Maussa humalointi on varsin rapsakka, mutta karhea. Katkeroita tuntuisi olevan jopa enemmän kuin Alkon spekseissä mainitut 22 EBU:a, mutta mallaspohjan ja humaloinnin tasapaino ei ole paras mahdollinen. Sitrusmaisen humaloinnin lisäksi maussa on hiukan makeaa mallasta ja aavistus pahvimaisuutta.

Kaiserdom Pils on melko keskinkertainen saksalaispils, joka ei merkittävästi poikkea Alkon valikoimissa olevasta Krombacher pilsistä. Kaiserdom Pilsiä voi suositella "jos parempaakaan ei ole" tilanteissa kesäiseksi saunajuomaksi tai makkararuokien huuhtojaksi.

Kirjapenkissä: Olutmaailma

Olutmaailma (Beers of the World) on reilu 300-sivuinen David Kenningin kirjoittama kovakantinen järkäle. Se esittelee yli 350 klassista olutta ympäri maailman.

Kirja keskittyy eri maiden oluiden ja olutkulttuurin esittelyyn. Näiden lisäksi kirjassa on ainoastaan lyhyt johdanto aiheeseen olut. Olutmaista suurimman huomion saavat yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset oluet. Vaikka kirja on brittikustantajan julkaisema, voi tämän perusteella olettaa kirjoittajan olevan amerikkalainen. Perinteisten olutmaiden lisäksi oman lukunsa ovat saaneet esimerkiksi Itävalta, Espanja, Slovenia/Kroatia ja Ranska/Luxemburg. Tanskalla on oma kappaleensa, muut Pohjoismaat niputetaan "Scandinavian Beers" otsikon alle. Jokaisesta esitellystä maasta on lyhyt johdanto, sen jälkeen kirjan sivuilla on hienoja isoja kuvia olutpulloista, joiden vieressä on pullon sisältämää olutta lasiin kaadettuna. Hyvä kuvitus onkin tärkein syy hankkia tämä kirja. Oluiden kohdalla on kerrottu myös tiivistetysti panimo, oluttyyli, optimi tarjoiluolosuhde sekä ruokasuositus.

Kenningin kirja on vuodelta 2005, joten se ei esittele viime vuosien extreme-oluita ja sisältää melko vähän pienpanimotuotteita. Tosin Yhdysvalloista oman sivunsa ovat saaneet esimerkiksi North Coastin Old Rasputin ja Stonen Ruination IPA. Meksikosta esitellään Solin ja Coronan lisäksi myös Especialidad Cerveraksen Casta-oluita. Myös britti- ja belgijakeet sisältävät laatuoluita, mutta samaa ei kyllä voi sanoa Skandinavian sivuista. Pohjoismaiden olutkulttuuri on tässä kirjassa lohduton: mukaan ovat päässeet islantilainen Pilsner Egils, ruotsalaiset Norrlands Guld Export ja Spendrups Old Gold sekä kotoinen Lapin Kulta (7 % versio). Neljä olutta tuntuu myös vähältä kun Italiasta kirjaan on kelpuutettu 18 olutta (perusbulkkia, mutta myös esimerkiksi Baladineja).

Olutmaailma ei ole edistyneemmälle olutharrastajalle kovinkaan informatiivinen teos. Se on kuitenkin kuvakirjana tasokas ja niin ollen kuuluu jokaisen olutkirjallisuutta keräävän kirjahyllyyn. Kirja on suurine kuvineen helppo selailtava myös ei-olutharrastaja vieraille. Itse ostin opuksen englanninkielisen version aikoinaan kirjakaupasta, nettikaupat CDON.com ja Bookplus myyvät sitä edulliselta kuulostavaan 10,95 euron hintaan (linkit vievät kirjan sivulle).

10000 oluen miehet

Hyvä olutystäväni Hannu Nikulainen saavutti torstaina ensimmäisenä suomalaisena olutharrastajana dokumentoidusti 10000 maistetun oluen rajan. Tämä jyväskyläläinen filosofi ja kaksinkertainen maisteri kirjaa kaikki maistamansa uudet oluet pieniin sinikantisiin ruutuvihkoihin sekä tekee niistä yksityiskohtaiset vähintään sivun mittaiset arviot. Valikoituja Hannun arvioita on mahdollista lukea Suomen Olutseuran Olutposti-lehdestä, netissä niitä (ei ainakaan vielä) ole. Erikoisolutbuumi, internet ja harrastajapiirin laajentuminen on Hannullakin kiihdyttänyt vuosittain maistettavien oluiden määrää: joskus 2000-luvun alkuvuosina hän pääsi Kympin uutisten loppukevennyksen aiheeksi maistettuaan 2000 erilaista olutta. Yksin tällaisia määriä oluita ei ole mahdollista juoda vaan se vaatii paljon yhteisiä maisteluhetkiä harrastajaystävien kanssa, joissa pulloja jaetaan useamman loppasuun kesken. Vaikka arvioita on jo tuollainen huikea määrä, Hannulla on erittäin hyvä muisti maistamiensa oluiden suhteen: häneltä on helppo kysyä mitä mieltä hän oli esimerkiksi 2 vuotta sitten maistamastaan tietystä oluesta - vastaus tulee yleensä häkellyttävällä tarkkuudella. 10000 oluen rajapyykin toi Kööpenhaminassa Nørrebron panimoravintolassa nautittu Seven Imperial Stout (Niepoort Barrel), jonka hämeenkyröläinen olutveli T. Alanen hänelle juhlan kunniaksi tarjosi.

Muutama tunti Hannun jälkeen vaasalainen Patrik "Pade" Wilför rikkoi saman maagisen 10000 rajan, myöskin Kööpenhaminassa. Padella lukema tarkoittaa Ratebeer.com:lle kirjattujen juomien määrää: Ratebeer.comille voi arvioida myös siidereitä, sakeja ja simoja, joten varsinaisia olutarvioita Patrik tarvitsee muutaman sata lisää. Tosin hyvää vauhtia tuokin määrä on lähestymässä, kiitos meneillään olevien Kööpenhaminan olutfestivaalien. Humalablogisti pitää itseään syyllisenä tähän jälkimmäiseen haamurajarikkomukseen: menin maistattamaan Patrikille Dogfish Headin World Wide Stoutia Oliver Twist -olutravintolassa Tukholmassa tammikuussa 2005. Paluuta ei ollut... Humalablogistilla itsellään on muuten tällä hetkellä arvioituna reilut 7100 olutta.

Mikkellerin baarikin saatiin tällä viikolla auki. Avajaisten huippuhetkenä oli amerikkalaisen Three Floyds panimon Dark Lord -imperial stoutin tarjoileminen hanatavarana. Ratebeerin arvioiden mukaan DL on maailman neljänneksi paras olut. Baari pääsi myös Tanskan TV2:n uutisiin. Video siitä on katsottavissa täältä.

Aiheesta muualla

• Ilkka-lehti: Suomen ennätys: 10 000 oluen mies


• Jyväskylän kaupunkilehti: Old Nikulainen herkisti Jyskän olutfestivaaleilla


• TV2: ØL-bar i verdensklasse

Sinä päätät - BrewDog panee

BrewDogilla on menossa hauska gallup siitä minkälaisen oluen "kansa" haluaa heidän seuraavaksi tekevän. Ehdotuksia tuli alun perin yli 120 ja niistä he karsivat 10 lopulliseen äänestykseen. Ja kas kummaa, Humalablogistin ehdotus "imperial radlerista" pääsi tuohon joukkoon. Ja ei, en ehdottanut ihan tosissani (lähimpänä imperial radleria juomistani oluista on ollut tämä)...

Radler on saksalainen oluttyyli, jossa sekoitetaan jossakin suhteessa olutta ja limonadia (yleensä kolaa tai "Spriteä"). Eli aika lailla sama asia kuin brittityylinen shandy. Radlereita on saksalaisissa supermarketeissa yleensä tarjolla hyllymetreittäin. Niissä on vähän alkoholia (2,5 % on tavanomainen määrä), ne maistuvat lähinnä limpparilta ja ovat nuorison suosimia.

Tässä BrewDogin äänestyksen ehdokkaat:

* Cranachan Imperial Stout - Whisky barrel aged imperial oatmeal stout with raspberries.
* Nelson Sauvin Single Hop Belgian IPA
* An Imperial Dry Hopped Scotch Ale
* A raspberry IPA
* Imperial Radler
* 15% Triple IPA which is Triple or Even Quadruple Dry Hopped
* A Passion Fruit and Mango Wheat Beer
* A deep gold, 7% ABV Belgian Blonde brewed with ginger and lemongrass.
* Super sour Cherry Cola (for adults)
* 10% rum barrel-aged coffee and coconut imperial stout

Ja tässä linkki äänestykseen: http://www.brewdog.com/blog-article.php?id=298

Suomalainen oluiden nettikauppa?

Viinipirun viiniblogissa törmäsin juttuun suomalais-saksalaisesta luomuviineihin erikoistuneesta viinien nettikaupasta. Olutpiireissä on erinäisten Viinakauppa.com-päätösten myötä syntynyt keskustelua siitä voisiko erikoisoluisiin keskittynyt suomalainen nettikauppa olla mahdollinen. Enoteca Fennia näyttää mallia siitä miten tuollainen on teknisesti mahdollista järjestää ilmeisen laillisesti.

Sivuilla käy ilmi yrityksestä mm. seuraavaa:

• Suomalaisomisteinen yritys on Saksaan rekisteröitynyt Enoteca Fennia UG
• Enoteca Fennia UG on alv-velvollinen Suomessa ja sillä on suomalainen yhdyshenkilö.
• Viinien hinnat sisältävät arvolisäveron sekä valmisteverot (alkoholivero ja juomapakkausvero).
• Tuotteet voi noutaa Pohjois-Saksasta tai asiakas voi valtuuttaa Enoteca Fennian järjestämään kuljetuksen puolestaan. Kuljetuspalvelun toteuttaa Enoteca Fennian logistiikkapartneri, jolle Enoteca Fennian asiakas antaa toimeksiannon suoraan tilauksen yhteydessä.
• Asiakkaan on valtuutettava Enoteca Fennia järjestämään kuljetus, sillä vain valtuutuksen avulla yritys voi tehdä kuljetustilauksen asiakkaan puolesta.
• Tuotteita myydään laatikoittain, mutta esimerkiksi 18 viinin laatikko voi sisältää 18 erilaista tuotetta. Postikulut ovat 24,50€ per laatikko kotiovelle toimitettuna.
• Tilauksen voi maksaa suomalaisen nettipankin kautta ja tilauksilla on normaali palautusoikeus

Tästä voikin itse kukin visioida vastaavaa suomalaista palvelua oluille. Näppärintä tämä voisi olla perustaa Tallinnaan, jolloin itse noutaviakin voisi löytyä. Tässä vaiheessa ei kannata vielä miettiä taloudellista järkevyyttä vaan visioida. Suomalaisten pienpanimoiden yhteisyritys? Servaali Estonia Oün nettikauppa? Tai ...

Oluen ikäännyttämisestä

Viinien ikäännyttämisestä ovat tietty kaikki kuulleet. Viinifriikit laittavat kellareihin säilymään arvoviinejään, joiden maku paranee (ja hinta!) vuosi vuodelta. Tavanomaisten viinien lisäksi voidaan ikäännyttää muun muassa portviiniä. Sen sijaan vaikka puhutaan jopa 50-vuotiaista viskeistä, näiden vahvojen tislattujen alkoholien kohdalla ikä tarkoittaa tynnyrissä vietettyä aikaa - myöhemmin pullossa viskin tai konjakin laatu ei parane. Entäpä sitten olut? Aika monella oluenjuojalla ikääntyminen tarkoittaa sitä, että eilen ostetusta mäyräkoirasta unohtui vahingossa yksi jääkaapin perälle ikääntyen peräti seuraavaan päivään. Olut on kuitenkin tietyin rajoituksin alkoholijuoma, jonka makua voi myös parantaa ikäännyttämällä.

Omakohtaisesti tutustuin ensimmäisen kerran hyvin vanhoihin oluisiin kesällä 2005 vieraillessani Antwerpenin legendaarisessa Kulminator-olutravintolassa. Tämän ravintolan yrittäjäpariskunta on pitänyt baaria jo 1960-luvulta lähtien ja kerännyt vuosien varrella valtavaan olutkellariinsa kunnioitettavan määrän ikäännytettäviä oluita. Kulminatorissa join pullon englantilaista 9,5-prosenttista Courage Russian Imperial Stoutia vuodelta 1983. Pullo oli pölyinen ja korkki jo vahvassa ruosteessa ... mutta maku oli mahtava, 22 vuoden säilytyksen jälkeen! Myöhemmin samana kesänä sain maistaa Eldridge Popen Thomas Hardys Alea vuodelta 1981 ja olin vakuuttunut, että joissakin oluissa kellaroimalla maku kehittyy, muuttuu ja usein paranee vuosien vieriessä. Ikäännyttämällä monen oluen alkoholimaisuus tasoittuu, suuntuntuma pehmenee ja ne saavat sherry- tai madeiramaisia makupiirteitä.

Sittemmin olen alkanut ostamaan myös omaan kaappiini oluita pidempiaikaiseen säilytykseen. Maistelukokemuksia löytyy tästäkin blogista, muun muassa 2,5-vuotias Nøgne Ø Dark Horizon First Edition. Valitettavasti itselläni ei ole tähän mitenkään optimaalisia tiloja. Kellarointiin sopisi parhaiten hieman normaalia huoneenlämpöä viileämpi, pimeä paikka - no onneksi eteisen vaatekaappiin ei sentään aurinko pääse paistamaan.

Kaikkia oluita ei kannata alkaa kellaroimaan. Totuuden nimissä on sanottava, että suurin osa maailman kaikista oluista kannattaa juoda mahdollisimman tuoreena: varsinkin kun osa oluista on "tuoreoluita", joiden säilyvyys on vain viikkoja tai kuukausia. Nyrkkisääntönä voi pitää, että vaaleita lagereita (ja ylipäätänsä lagereita) ei kannata ikäännyttää eikä pintahiivaoluista niitä, joiden maun pääosassa on tuore humalointi. Lisäksi ikäännyttää ei kannata kuin oluita, joiden alkoholipitoisuus on korkea (ainakin yli 6-7 %). Tosin Göteborgissa Carnegien-perinnepanimon entisissä tiloissa on ravintola, josta voi ostaa rinnakkaismaisteluun (nykyisin Carlsberg Sverigen panemaa) Carnegie Stark Porterin eri vuosikertoja. Systembolagetissa myytävän Carnegien alkoholipitoisuus on vain 5,5 %. Tuossa ravintolassa totesin, että tässä oluessa 8-vuotias oli jo hapettunut liikaa ollakseen nautittava, mutta 6-vuotias tuntui olevansa elinkaarensa "piikissä". Matala-alkoholisista oluista myös lambikit sopivat ikäännyttämiseen: itselläni odottaa kaapissa sopivaa tekosyytä avaamiseen vuodelta 2005 oleva 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek.

Näin ollen kellariin kannattaa laittaa barley wineja, imperial stouteja, vahvoja tummia belgioluita ja lagereista joitakin tummia alkoholipommeja kuten Samichlaus. Parhaiten kehittyvät oluet, joissa pullossa on jäljellä runsaasti hiivaa. Tässä muutamia poimintoja Alkon tämän hetkisestä vakiovalikoimasta oluista, joilla kannattaa tehdä ainakin yhden viiva viiden vuoden mittaisia kokeiluja:

• Harviestoun Old Engine Oil (poistumassa valikoimista)


• BrewDog Rip Tide Stout


• St Feuillien Cuvée de Pâques


• Chimay Blue (kellarointia helpottaa selvästi merkitty vuosiluku etiketissä!)


• Nils Oscar Imperial Stout


• Guinness Special Export Stout


• Orval


• Flying Dog Double Dog Double Pale Ale


• Rochefort 8 ja 10


• Ultrabrune d'Ecaussinnes


• Nøgne Ø # 100 (vaikka on voimakkaasti humaloitu, kellarointi kannattaa sillä saa parissa vuodessa uusia mielenkiintoisia piirteitä)


• Fullers Vintage Ale 2009 (joka vuosi uusittu resepti)


• Koff Portteri IV B (paras hinta-laatusuhde kellarointikokeiluihin!)

Oluita kannattaa ostaa säännöllisesti ja useampia säilytykseen, jolloin muutaman vuoden kuluttua pääset tekemään eri vuosikertojen rinnakkaismaistelua!

Joissakin suomalaisissa olutravintoloissa on mahdollista maistella valmiiksi kellaroituja oluita. Esimerkiksi Pikkulinnussa on joka joulu tarjolla vanhaa Samichlausia ja Ruotsi-viikoilla vanhoja Nils Oscareita. Myös esimerkiksi Tuulensuu on tehnyt kellarointikokeiluja. Tukholmassa muun muassa Man In The Moonilla ja Akkuratilla on erityinen vintage-oluiden menu.

Kuva: Carnegie Porter vuodelta 2000, Ratebeer.com

Savonlinnasta Vesterbrohon

Olutmaailmassa tapahtuu koko ajan. Joka puolelta pulpahtelee uutisia mielenkiintoisista uusista panimoista, uusista oluista, olutravintoloista. Onneksi netin avulla näissä pystyy pysymään ajan hermolla. Epäonneksi maailmassa on liikaa hyviä oluita ja liikaa uusia paikkoja vierailla ...

Viime viikon suomalaisuutinen oli varmaankin Savonlinnan Panimoravintola Huvilan palaaminen panimokartalle. Viime vuonnahan oluen valmistus loppui Savonlinnasta, kun Malmgårdin Panimo aloitti toimintansa ja panokaksikko Tuomas Markkula ja Markku Pulliainen siirtyivät Malmgårdin kartanon maille Pernajaan tuottamaan oluita, aluksi vanhalla tutulla Huvila-brändillä ja sittemmin myös Malmgårdin nimellä. Suurena yllätyksenä uutinen ei tullut, sillä tästä oli vihiä jo aikanaan Malmgårdin synnyn yhteydessä. Itä-Savo-lehdessä yrittäjä Jussi Hukkanen kertoo, että 2000 litran laitteisto oli liian iso Huvilan 70 neliön tuotantotiloihin. Uudella 500 litran laitteistolla Hukkanen aikoo valmistaa 4000–5000 litraa olutta kesässä. Nähtäväksi jää tuleeko tältä "uudelta Huvilalta" uusia oluita vaiko vanhoja tuttuja (ja hyväksi todettuja) Huvila-tuotteita.

Monen oluthörhön matka suuntautuu tällä viikolla Ølfestival Københavniin Kööpenhaminassa. Edellisvuonna kävin vastaavilla European Beer Festivalin nimellä järjestettyihin kekkereihin. Tällä kertaa Humalablogisti ei valitettavasti työkiireiden vuoksi ole mukana. Ølfestival Københavnin oluttarjonta on itsessään jo valtava, mutta erityinen uutinen on, että keskiviikkona 5.5.2010 kello 17:00 aukeaa Mikkeller Bar eli Mikkellerin "panimon" oma baari Vesterbron kaupunginosassa Kööpenhaminassa. Joka päivä auki olevassa baarissa on tarjolla 15 oluthanaa, ja minkälaisia hanoja: 10 kiertävää Mikkeller-hanaa, Tanska-hana (Amager, Xbeeriment ...), Eurooppa-hana (De Molen, Dolle, Revelation Cat ...), Skandi/Belgi-hana (Nøgne Ø, Närke, Rodenbach ...), lambic-hana (Girardin, Cantillon ..) ja Three Floyds-hana sekä ilmeisesti real ale/cask-oluthana. Hanavalikoima ei varsinaisesti suosi sessiointia, sen verran tymäkkää tavaraa on tarjolla, tosin vakioina talonoluina näyttäisi olevan Pilsner ja Wit. Pullotavara noudattelee samaa "vain hyviä oluita" linjaa. Nähtäväksi jää onko tämä konsepti taloudellisesti kannattava. Köpiksessä menestymistä helpottaa laaja erikoisoluiden harrastajakunta.

Blogin kuvituksena on hauska valokuva High Falls Brewing Companylta, joka sijaitsee Rochesterissa New Yorkin osavaltiossa. Kuvasta krediitit Knilelle, jolla on muitakin hyviä kuvia Flickr.com:ssa.

Aiheesta muualla

• Ølsærling vil ikke have Tuborg indenfor dørene (tanskaksi, mutta Google Translator auttaa)

Vappu simassa ja pulkassa

Vappu oli ja meni. Ainakin länsirannikolla sää suosi terassikauden avajaisia perjantaina lämpömittarin kohottua iltapäivällä jopa yli 15 asteen. Juhlijoita näyttikin olevan runsaasti liikkeellä, wappuaatto kun on se suomalainen juhla, jolloin erityisesti nuorison "on pakko" juhlia. Vappupäivänä on sitten liikkeellä loputkin kansasta. Suomalaisten vapunjuhlinnasta kertoi pari vuotta sitten jopa Washington Post.

Omiin vappuperinteisiini kuuluu vappupäivänä käydä simalla kantapaikassani. Viime vuonna simaa ei valitettavasti ollut saatavilla, mutta tänä vuonna tuttu Plevnan panimosima virtasi taas hanasta. Plevnan sima ei muistuta perinteistä suomalaista simaa vaan hunajaisena enemminkin historiallista hunajaviiniä, meadia, mjödiä, metiä ... millä nimellä sitä eri kielissä kutsutaankin. Suomalainen nykyinen hunajaton vappusima on syntynyt aikanaan nykyisekseen hunajan kalleuden vuoksi.

Plevnan viisiprosenttinen sima tuoksuu tummalta syyshunajalta, litsihedelmältä ja fariinisokerilta. Makua dominoi sokerinen hunaja ja apilankukan ruohoisuus. Panimosima ei kuitenkaan ole tyypillisen hunajaoluen tapaan ylimakea vaan humala tekee suuntunnusta hieman kuivan, jopa puumaisen tanniinisen. Tämän vuoden versio on aiempaa kuivempi, joko humalan määrää on lisätty tai sitten valmistusvaiheessa sima on käynyt kuivemmaksi. Jälkimaku on myös hunajainen, mutta siihen on sekoittuneena humalaista katkeruutta. Itse kaipaisin vielä pikkasen lisää alkoholia antamaan kunnon vappupotkua juomaan. Panimosiman saatavuus on rajallista (Tampereen lisäksi muutamat olutravintolat Etelä-Suomessa), korvikkeena voi käyttää Laitilan pullottamaa maitokauppaversiota.

Aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin viskiguru Jim Murrayn vierailusta Helsingissä. Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta.

Oletko jo muuten liittynyt Humalablogin ryhmään Facebookissa?

Aiheesta muualla

• Sima Wikipediassa


• Ilta-Sanomien video Jim Murrayn vierailusta