Hieman on ollut taukoa blogeilussa vaikka Olutoppaan puolelle olenkin saanut tekstiä aikaiseksi. Yritän olla syksyllä aktiivisempi. Kirjoitan tätä heiluvassa bussissa matkalla Helsinki-Vantaalle, josta matka jatkuu ti-su matkalle Berliiniin. Viime viikko meni kuitenkin Lontoossa, josta seuraavassa.
Great British Beer Festival 2009
GBBF 2009 oli minulle ensimmäinen brittifestari, johon osallistuin. Lähdin matkaan maanantaina ja palasin sunnuntaina. Itse festarit kestivät tiistaista lauantaihin, tosin viimeiseen päivään ystävineni en osallistunut. Maanantaina tapasin iloisen seurueen kesken "pubiryöminnän" (engl. pub crawl). Pubiryöminnässä kävellään pitkin Lontoon katuja ja piipahdetaan jokaisessa vastaantulevassa pubissa tarkistamassa real ale -tarjonta. Keskustassa tämä tarkoittaa oluiden nauttimista parhaimmillaan (pahimmillaan?) noin 50 metrin välein. Seurueeseemme kuului isäntä Chris, tanskalaispariskunta Jan ja Charlotte, niin ikään tanskalainen Christian sekä suomalaiskaverini Patrik - kaikki Ratebeer.com:n aktiiveja. Ensimmäisen illan aikana tulikin jaettua muutama kymmenen half pintiä.
Chris oli ostanut minua varten festareille seasonal ticketin, lipun joka oikeuttaa sisäänpääsyyn joka päivä mukaan lukien tiistain ammattilaistunnit. Hintaa oli 23 puntaa (CAMRA:n jäsenille muutaman punnan edullisempi), joka on varsin maltillinen hinta tällaiseen tapahtumaan. Festarit alkoivat puolilta päivin Earl's Courtissa ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin jonottamaan. Kannattaakin ostaa lippu etukäteen netistä (sen voi tulostaa) ja tulla Earl's Courtin ulkopuolelle ainakin puoli tuntia ennen ovien avaamista. Tällöin varmistaa itselleen hyvän istumapaikan - etukäteen lipunostaneiden jono liikkui myös jouhevasti vaikka venyi useiden satojen metrien mittaiseksi ennen porttien avaamista.
Festareilla oluita tarjoillaan kolmessa koossa: pint, half pint ja kolmasosa pint. Joka koolle on oma lasinsa - paljon eri oluita maistelevan kannattaa ottaa nip eli kolmasosapintin lasi. Lasipantti on kolme puntaa ja sen saa takaisin halutessaan poislähtiessä. Oman seurueeni jäsenet toki otimme kaikki kaksi lasia per oluthörhö - on kätevämpää kun hakiessa toiselta puolelta salia saa kaksi annosta. Festarihalli on iso ja se jakautuu useisiin baaritiskeihin. Jokaisella tiskillä on oma teemansa, useimmilla se on jonkun tietyn alueen panimot: Skotlanti & Wales, Luoteis-Englanti jne. Muutamilla isoilla panimoilla kuten Fullers ja Hook Norton oli omat tiskinsä. Erikoistiskejä olivat myös Bar Noveau uutuuksille, Bar UnusuALE erikoisille real aleille ja Real Ale in Bottles pullotavaralle. Lisäksi ainakin meidän ryhmämme erikoismielenkiinnon kohteena oli BSF eli "kaiken maailman oluet". Oluiden hinnat 1/3 pintille olivat punnan molemmin puolin eli mitään ihan ilmaista olut ei enää Britanniassakaan ole.
Kaikki festareiden brittioluet olivat ns. elävää eli real alea, jota pullo-osaston ulkopuolella tarjoiltiin sekä käsipumpattuna että suoraan caskista valutettuna (ns. gravity). Oluiden valintaa helpottamaan tarjolla oli festareiden ohjelmavihkonen (maksoi kaksi puntaa mutta niitä lojui kyllä ilmaiseksikin siellä täällä), tämän lisäksi oluet olivat netissä hiukan hankalasti listattuna. Muun maailman oluiden baarin BSF:n vihkonen oli ilmainen. Real aleja taisi listattuna olla kaiken kaikkiaan reilut nelisensataa.
BSF:n eli "kaiken maailman oluiden" osastolla kaikki oluet eivät tietenkään olleet "real aleja". Osaston kärjen muodostivat kuitenkin gravity caskeista valutetut jenkkioluet. Vaikka edustettuna oli Sierra Nevadan kaltaisia isoja panimoja ja niin joukossa oli myös joitakin harvinaisia pieniä panimoravintoloita. Tavara oli pääosin laadukasta, eräs brown ale oli kylläkin pilalla. BSF:n oluiden muut kärkimaat olivat Belgia, Saksa, Tshekki, Hollanti sekä uusi nouseva olutmaa Italia. Lisäksi tarjolla oli muutama valkovenäläinen olut ja pari espanjalaista pienpanimotuotetta. BSF:llä myytiin paljon pullotavaraa, mutta jenkkien lisäksi myös muuta tynnyritavaraa oli runsaasti. Pari erikoisuutta pitää mainita: De Molenilta oli EBF:n tapaan pari isoa tammitynnyriä, toisessa oli tammitynnyrikypsytetty Blood, Sweat & Tearsin Brudladdichin maltaasta tehty versio ja Tsarina Esran Reserva -versio. Molemmat kuuluivat festareiden terävimpään kärkeen, erityisesti ensinmainittu oli häkellyttävä tuote ja sijoittuu kaikkien aikojen listallani korkealle. Bockorin belgipanimo tekee muun muassa Jacobins-nimellä limulambikkeja: festariyllärinä oli Bockorin Foederbier sekä limujen pohjatuotteena käytettävä Oude Lambiek. Jälkimmäistä on ilmeisesti aiemmin ollut tarjolla vain yhdellä pienellä belgifestarilla ennen tätä. Se oli todella hedelmäinen ja hapan, hieman Cantillonin tyyppinen suunsupistaja. Hyvää! Italialaiset olivat mukana suurella ryhmällä myös myyntipuolella. Pääosin italialaiset oluet olivat pullotavarana ja koska festareilta saa hienosti ostaa pulloja myös ulos niin ne maistelimme suurimmaksi osaksi Chrisin kotona useamman illan aikana.
Entäpä sitten brittioluet? CAMRA:n (Campaign For Real Ale) järjestämä GBBF antaa hyvän läpileikkauksen brittioluiden kirjoon, sillä tarjontaa on runsaasti kattaen kaikki klassiset englantilaistyylit golden alen, bitterin, stoutin, portterin, mildin jne. Panimot ovat mukana yleensä parilla tuotteellaan, joten niitäkin on lukumääräisesti paljon ja maantieteellisesti jakautuneena läpi Britannian. Jopa saaripanimot Jerseyltä, Guernseyltä, Mansaarelta ja Wrigthinsaarelta olivat festareilla. Mutta samalla festaria voidaan kritisoida paikoillaan pysymisestä: osallistuvilta panimoilta edellytetään vakiintunutta asemaa eli vaikkapa South East England baarissa et näe kahden viime vuoden aikana perustettuja panimoita. CAMRA myös ilmeisesti tilaa tiettyjen speksien mukaan oluet panimoilta - tämä vähentää mielenkiintoisten uusien kokeilujen määrää. Mutuna voisin sanoa, että 90% kaikista oluista edusti neljän prosentin molemmin puolin olevia golden aleja tai bittereitä. Se päivän 35. vaalea kevyt ale ole enää kovin jännittävä. Toki muutamia vahvempiakin bittereitä oli ja ne yleensä edustivatkin keskitasoa parempaa tarjontaa. Parhaat stoutit, portterit ja mildit nousivat myös esiin massasta. Tilannetta ei helpota se, että caskit eivät selvästikään ole samanlaisessa iskussa kuin hyvin hoidetussa pubissa. Muutama panimo oli sentään rohjennut käyttää uuden maailman humalia bittereissä.
Isojen panimoiden tiskejä lukuunottamatta tarjoiluhenkilökunta (ja muukin) oli vapaaehtoisia. Mielestäni jossain näin tiedon, että festareilla työskenteli 1000 vapaaehtoista. Tiskin takaa löytyikin oman seurueemme Christianin lisäksi muun muassa tuttuja ruotsalaisia oluthörhöjä. Vapaaehtoisille on hallin toisessa kerroksessa "staff bar", josta Christian kävi välillä tuomassa meille maistijaisia. Siellä olleet caskit nimittäin olivat eri oluita kuin virallisen festariohjelman tuotteet. Palvelu pelasikin melko jouhevasti, ruuhkaa oli lähinnä iltaisin, mutta silloinkin montaa minuuttia ei tarvinnut tiskeillä jonottaa. Oluen lisäksi ruokaa oli runsaasti erilaisissa muodoissa: pasteijoita, intialaista ruokaa, piiraita, hot dogeja, chipsejä yms yms. Tuttu skottipoika Craig tilasi 20 tuumaisen bratwurstin, jota mainostettiin Britannian pisimmäksi! Epäilemättä se myös sitä oli.
Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät melko samanlaisella kaavalla. Perjantaina viivyimme paikalla vain muutaman tunnin, koska suurin osa mielenkiintoisista oluista oli jo saatu. Jenkkicaskit kiersivät niin, että uusia oluita tuli tarjolle muutama per päivä. Etukäteislistalta olleista kylläkin jäi puuttumaan melko monta, joita ei perjantai-iltapäivään mennessä oltu nähty. Lauantaina emme enää viitsineet paikalle vääntäytyä. Tavallisesti moni olut onkin jo loppunut hyvissä ajoin. Eli suosittelen ensimmäisiä päiviä - viikonloppu nyt muutenkin on varmaan suosittu ja jonoja esiintyy alkuviikkoa enemmän.
Perjantaina menimme festareilta The White Horse -pubiin. Paikkaa voi suositella. Itsessään sen antaa hieman upscale ravintolan vaikutelman arvokkaalle paperille painettuine olutmenuineen, mutta tarjonta on mukava. Talon oluina lienevät Thornbridgen panimot tuotteet ja heillä onkin tarjota valtavirrasta poikkeavia oluita kuten Nelson Sauvin ale Kipling. Hanassa oli myös mm. Duvelia, Meantimen High Saisonia ja Stonen Smoked portterin vaniljapavuilla maustettua versiota. Pullotavaraa oli kiitettävästi, isoja belgipulloja ja Harvest Alen eri vuosikertoja. Valitettavasti osa pulloista ei ollut kovin tuoreita, kuten tilaamani Brooklyner Weisse.
Lauantai kuluikin sitten keskustassa. Boroughissa kannattaa ehdottomasti käydä The Market Porterissa. Tässä erittäin suositussa pubissa on melko varmasti Lontoon nopeiten vaihtuva real ale -valikoima. Tarjolla on tusinan verran real aleja ja rotaatio käy koko linjassa vähintään kerran päivässä. Me kävimme muualla ja palattuamme taisi olla aamun tarjonnasta jo parissa tunnissa vaihtunut kolme neljä tuotetta! The Market Porterin vieressä on katettu "kauppatori", jossa on Lontoon keskustan tärkein olutkauppa: Utobeer. Utobeer käsittää muutaman hyllyn, joilla on hyvä valikoima oluita ympäri maailman. Tarjolla oli muun muassa Huvilan oluita. Itselleni tarttui mukaan lähinnä BrewDogin oluita. Illaksi seurueemme osti muun muassa Chilen maapisteen ja Nogne O:n uutuuden, belgityylisen Tiger Tripelin. Samoilla nurkilla on pikkuruinen The Rake, josta saa real alejen ohella laajan valikoiman muitakin oluita. The Rakessa oli töissä skottiystävämme Tom (Ratebeerin MagicDave6). Rakella oli hanassa Harvest Alen vintage 2005:tä, Old Guardiania sekä kellarissa (ei vielä tarjolla, mutta saimme Tomilta maistijaiset) Sierra Nevadan Imperial Smoked Porter.
Viimeisen lauantai-iltana "kotioloissa" suoritetun maistelusession jälkeen olikin aika sunnuntaina heiluttaa hyvästit ja palata kotiin. Heathrowin kolmosterminaalissa ei ole pubia, joten siellä oli tyytyminen kahviin. Kuuden päivän "putken" jälkeen se tekikin hyvää.
Kirjoittelen tätä loppuun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suuntaamme kohti Berliiniä. Seuraavat pari päivää on näin viimeisen kesälomaviikon kunniaksi tarkoitus nauttia välillä pohjahiivaoluista. GBBF:stä todennäköisesti tulen vielä myöhemmin käymään läpi festareiden parhaita oluita, kunhan saan viikon aikana syntyneet reilut 400 olutarviota siirrettyä nettiin ...
tiistaina, elokuuta 11, 2009
maanantaina, kesäkuuta 29, 2009
Olutposti tuli
Olutposti tupsahti postiluukusta tänään ja tiedoitti muutamista uutuuksista:
- Malmgårdin (ent. Huvila) Ulpukasta tulossa toinen versio syksyllä
- Teerenpeli Hippaheikki T.E.S.B. (uusi olut vaikka vanha nimi) kesä-heinäkuun vaihteessa
- VASP Juhlaolut debytoi SOPP:ssa Helsingissä
- Beer Huntersin SOS:n juhlavuoden olut syksyllä Porissa uudesta humalalajikkeesta
- Keudan ensimmäinen 50 litran erä elokuussa One Pintissä
Muista uutisista mainittakoot ainakin itseltäni ohi mennyt tieto Karhulan lasitehtaan sulkemisesta. Toista sataa vuotta historiaa takana silläkin...
Lisäksi Tikkasen Unto tarinoi 1990-luvusta.
- Malmgårdin (ent. Huvila) Ulpukasta tulossa toinen versio syksyllä
- Teerenpeli Hippaheikki T.E.S.B. (uusi olut vaikka vanha nimi) kesä-heinäkuun vaihteessa
- VASP Juhlaolut debytoi SOPP:ssa Helsingissä
- Beer Huntersin SOS:n juhlavuoden olut syksyllä Porissa uudesta humalalajikkeesta
- Keudan ensimmäinen 50 litran erä elokuussa One Pintissä
Muista uutisista mainittakoot ainakin itseltäni ohi mennyt tieto Karhulan lasitehtaan sulkemisesta. Toista sataa vuotta historiaa takana silläkin...
Lisäksi Tikkasen Unto tarinoi 1990-luvusta.
perjantaina, kesäkuuta 26, 2009
Laitilassa pannaan erä porilaista olutta
Otsikko on Satakunnan Kansasta ... itse asiassa pantiin jo.
Satakunnan Kansan artikkeli
Olutta odotellaan kauppoihin Porin Jazzien aikoihin (pari viikkoa) ja ilmeisesti valikoiduissa olutravintoloissa tuote on myös hanassa.
Satakunnan Kansan artikkeli
Olutta odotellaan kauppoihin Porin Jazzien aikoihin (pari viikkoa) ja ilmeisesti valikoiduissa olutravintoloissa tuote on myös hanassa.
maanantaina, huhtikuuta 13, 2009
Pääsiäisen kunniaksi: Nøgne Ø God Påske 2007
Pääsiäisen kunniaksi avasin kellarin viimeisen pullon Nøgne Ø God Påskea vuodelta 2007, batch #275 26.02.2007.
Alkuperäinen arvioni Ratebeerissä kuului seuraavasti:
Hazy amber color, small but steady off-white head. Nøgne Ø -yeast in the nose plus hoppy, garden-like aroma. Although being "et belgisk inspirert", aromatic English hops - Goldings and Brewers are evident here and dominating flavor. Besides hops, it is fruity with some toffee in it, leans towards mildly hoppy and yeasty finish. Crossover of English bitter and Belgian ale - although this is not brewery’s finest piece of work - an excellent beer with solid malt profile.
Tuoksussa humala on säilynyt kohtalaisesti, mutta muut tuoreena havaitut piirteet (hiivaisuus, hedelmäisyys) ovat kyllä poissa. Sen sijaan maussa aiemmin ollut englantilainen humala on isolta osaltaan hävinnyt. Maku on kehittynyt hieman kuten #100:ssa maltaiseen suuntaan, oluesta löytää jopa aavistuksen lakritsia. Valitettavasti kuusiprosenttisen Påsken runko ei ole ollut riittävän tukeva vaan suuntuntu on varsin vetinen ja ohut. Olut on aivan "juotavaa", muttei ole oikeastaan hyötynyt ikäännyttämisestä.
Alkuperäinen arvioni Ratebeerissä kuului seuraavasti:
Hazy amber color, small but steady off-white head. Nøgne Ø -yeast in the nose plus hoppy, garden-like aroma. Although being "et belgisk inspirert", aromatic English hops - Goldings and Brewers are evident here and dominating flavor. Besides hops, it is fruity with some toffee in it, leans towards mildly hoppy and yeasty finish. Crossover of English bitter and Belgian ale - although this is not brewery’s finest piece of work - an excellent beer with solid malt profile.
Tuoksussa humala on säilynyt kohtalaisesti, mutta muut tuoreena havaitut piirteet (hiivaisuus, hedelmäisyys) ovat kyllä poissa. Sen sijaan maussa aiemmin ollut englantilainen humala on isolta osaltaan hävinnyt. Maku on kehittynyt hieman kuten #100:ssa maltaiseen suuntaan, oluesta löytää jopa aavistuksen lakritsia. Valitettavasti kuusiprosenttisen Påsken runko ei ole ollut riittävän tukeva vaan suuntuntu on varsin vetinen ja ohut. Olut on aivan "juotavaa", muttei ole oikeastaan hyötynyt ikäännyttämisestä.
lauantaina, huhtikuuta 11, 2009
Paden tyrni-IPA
Ystäväni Patrik kotipolttoisia oluita kun ei voi reitata Ratebeeriin niin laitanpa tähän blogiin muutaman sanasen. Paden ensimmäinen pano oli IPA, jonka erikoisuutena on siihen lisätyt tyrnit. Tuoksu on mukavan humalainen, siinä on aavistus hiivaisuutta, "kissanpissaa" ja happamuutta, joka tullee tyrnistä. Väri on epäkaupallisen samea, kalpean oranssinkeltainen. Oluen runko on kevyehkö, juotava - ehkä se voisi olla aavistuksen tukevampi. Maussa tulee esille tyrnin kirpeys. Perinteiseen humalaan yhdistettynä se luo jopa happamahkon jälkimaun. Jälkimaku onkin todella pitkä ja rapsakka. Kyllä tämä olut aivan kelpo tuote ensimmäiseksi kokeiluksi on eikä häpeä monien kaupallisten pienpanimoipojen rinnalla. RB-pisteet: 6/3/7/3/13 3.2
Maailman myydyimmät oluet
Tutkimuslaitos Plato Logicin mukaan maailman myydyimmät oluet ovat:
1. Snow (range) - 61.0 mln hl
2. Bud Light (range) - 55.6 mln hl
3. Budweiser - 43.4 mln hl
4. Skol (Brazil) - 35.4 mln hl
5. Corona - 32.7 mln hl
6. Heineken - 29.1 mln hl
Snow Beer on kiinalainen China Resources-SABMillerin brändi. Luvuissa ovat ilmeisesti mukana kaikki saman brändin eri variantit, joita on noin 25. Bud Lighteja on myös ainakin Bud Light, Bud Select, Bud Light Lime. AB-InBev väittää Bud Lightin olevan maailman myydyin yksittäinen olutmerkki.
1. Snow (range) - 61.0 mln hl
2. Bud Light (range) - 55.6 mln hl
3. Budweiser - 43.4 mln hl
4. Skol (Brazil) - 35.4 mln hl
5. Corona - 32.7 mln hl
6. Heineken - 29.1 mln hl
Snow Beer on kiinalainen China Resources-SABMillerin brändi. Luvuissa ovat ilmeisesti mukana kaikki saman brändin eri variantit, joita on noin 25. Bud Lighteja on myös ainakin Bud Light, Bud Select, Bud Light Lime. AB-InBev väittää Bud Lightin olevan maailman myydyin yksittäinen olutmerkki.
tiistaina, maaliskuuta 24, 2009
Baarien mies
Hauska, sujuvalla kynällä kirjoitettu blogi suomalaisista baareista:
Tässä baarissa haluaisin olla
Olutravintola Pikkulinnusta "Teologi" kirjoittaa hyvin osuvasti:
Suurinta osaa näistä etiketeistä ei ole ennen nähty Suomessa. Ja siinä ne nyt ovat niin kuin olisivat aina olleet. Baariminna vittuilee asiakkaille minkä ehtii. He vittuilevat takaisin. Välillä lasillinen mallasta vaihtaa omistajaa. Kukaan ei uskaltaisi tässä baarissa pyytää viskiä Coca-Colan sekaan lantrattuna.
Tässä baarissa haluaisin olla
Olutravintola Pikkulinnusta "Teologi" kirjoittaa hyvin osuvasti:
Suurinta osaa näistä etiketeistä ei ole ennen nähty Suomessa. Ja siinä ne nyt ovat niin kuin olisivat aina olleet. Baariminna vittuilee asiakkaille minkä ehtii. He vittuilevat takaisin. Välillä lasillinen mallasta vaihtaa omistajaa. Kukaan ei uskaltaisi tässä baarissa pyytää viskiä Coca-Colan sekaan lantrattuna.
Muutama hyvä linkki Suomesta lisää
BeerFinlandin sivuilta löytyi hyvä lista kotimaisista panimoista:
http://www.beerfinland.com/outside_finland/collection_index/europa/finland1.htm
Kaipaan tietoa Kurkniemen Maatilapanimon ja Niittymyllärin Panimon kohtalosta.
Sahtiverkon sivulla on sahdinvalmistajista ajantasainen ja kattava lista:
http://sahti.webs.com/sahtiasaa.htm
Tiinan Sahti ja Orimattilan Tilaussahti valmistanevat pelkkää sahtivierrettä.
http://www.beerfinland.com/outside_finland/collection_index/europa/finland1.htm
Kaipaan tietoa Kurkniemen Maatilapanimon ja Niittymyllärin Panimon kohtalosta.
Sahtiverkon sivulla on sahdinvalmistajista ajantasainen ja kattava lista:
http://sahti.webs.com/sahtiasaa.htm
Tiinan Sahti ja Orimattilan Tilaussahti valmistanevat pelkkää sahtivierrettä.
sunnuntaina, maaliskuuta 22, 2009
Karhu III uudelleen testipenkissä
Epäilin perjantaisessa keskiketterätestissäni, että mukana ollut Karhu-pullo oli jotenkin pilalla. Tämän varmistamiseksi ostin uuden pullon, jotta huolestuneet Karhu-fanit saisivat nukkua yönsä rauhassa mikäli näin olisi asioiden tola.
Kuten testissä totesin, Karhu on kotimaisista III-bulkkioluista selvästi tummin. Sokkotestissä meripihkan sävyt paljastaisivat oluen helposti. Testioluen vaahto on normaali valkoinen, ehkäpä se nyt pysyy lasissa pidempään kuin perjantaina. Oluen tuoksu poikkeaa perjantaisesta: nyt siitä puuttuu diasetyylimäinen epäpuhdas hedelmäsokerisuus - aromi on pahvinen, makean maltainen. Karhussa sanotaan olevan luonnetta. No, tässä Karhussa korostuu karamellinen maltaisuus. "Miehekäs" leipämäinen ohra ja humalointi loistavat poissaolollaan. Karhu muistuttaa kovasti Koffin kolmosta. Siitä vain puuttuvat Koffin oudot ominaispiirteet eli kummalliset "sivumaut".
Uusiksi "virallisiksi testipisteiksi" voin antaa vaikka samat kuin perjantaina Koffille. Tai ei sittenkään, hellytään tälle entiselle Porin Oluelle ja laitetaan kokonaiset 6 pistettä!
Kuten testissä totesin, Karhu on kotimaisista III-bulkkioluista selvästi tummin. Sokkotestissä meripihkan sävyt paljastaisivat oluen helposti. Testioluen vaahto on normaali valkoinen, ehkäpä se nyt pysyy lasissa pidempään kuin perjantaina. Oluen tuoksu poikkeaa perjantaisesta: nyt siitä puuttuu diasetyylimäinen epäpuhdas hedelmäsokerisuus - aromi on pahvinen, makean maltainen. Karhussa sanotaan olevan luonnetta. No, tässä Karhussa korostuu karamellinen maltaisuus. "Miehekäs" leipämäinen ohra ja humalointi loistavat poissaolollaan. Karhu muistuttaa kovasti Koffin kolmosta. Siitä vain puuttuvat Koffin oudot ominaispiirteet eli kummalliset "sivumaut".
Uusiksi "virallisiksi testipisteiksi" voin antaa vaikka samat kuin perjantaina Koffille. Tai ei sittenkään, hellytään tälle entiselle Porin Oluelle ja laitetaan kokonaiset 6 pistettä!
perjantaina, maaliskuuta 20, 2009
HUMALAblogi testaa keskiketterät
Viime päivien Karhu-uutisoinnin innoittamana päätin toteuttaa pitkään kyteneen ideani. Ajatuksena on maistella suosituimmat suomalaiset keskioluet rinnan ja yrittää selvittää kuinka paljon eroja niiden välillä on löydettävissä vai onko ollenkaan. Hypoteesinä on, että ne kaikki maistuvat suunnilleen samoilta ja yhden sun toisen merkin paremmuus on oikeastaan mielikuviin perustavaa (jotka usein ovat brändimarkkinoinnin ja sosiaalisten verkostojen luomia). Tietenkin hieno yllätys olisi, jos yksi olisi esimerkiksi ylitse muiden.
En normaalisti juo kotimaisia suurten panimoiden keskioluita. Maailmassa on niin paljon muutakin maisteltavaa olutta, että aikaa, rahaa ja maksaa en halua niihin kuluttaa. Mikäli haluan nauttia "tavallisesta kotimaisesta oluesta", silloinkin valintani kohdistuu pienpanimotuotteisiin kuten vaikkapa Laitilan Kukko Pilsiin tai Vakka-Suomen panimon tuotteisiin. Toki silloin tällöin seurassa iltaa vietettäessä nautin kylmää Karhua (tai jotain muuta tarjolla olevaa) saunajuomaksi ... jos muuta ei ole tarjolla.
Tämänkaltainen testi olisi tietenkin parasta toteuttaa sokkona. Käytännössä se olisi kuitenkin hankalaa ja niin vakavan tieteelliseksi en halunnut ryhtyä, joten testaustilanteessa kaikki viisi olutta ovat rinnakkain laseissa niin että kunkin lasin vieressä on asianomainen pullo identifioimassa maisteltavaa mallasjuomaa. Minulla ei ole myöskään ennakkomuistikuvia eri oluiden "ominaismauista" - viimeksi olen "vakavamielisesti" analysoinut testioluista Lapin Kultaa, jonka reseptiä muutettiin taannoin. Karjalan parasta ennen päiväys oli heinäkuulla, kaikkien muiden elokuulla.
Ihan vain mielenkiinnon vuoksi päätin antaa oluiden eri ominaisuuksista myös pisteitä, jotta saisin aikaan jonkinlaisen rankingin arvioinnin lopuksi. Arvionnin kohteena ovat ulkonäkö asteikolla 1-3, aromi asteikoilla 1-5, suuntuntuma asteikolla 1-3 ja viimeksi maku asteikolla 1-5. Testissä ovat mukana Olvi III, Lapin Kulta III, Koff III, Karjala III ja Karhu III - kaikki nykyisin tarjousmäyräkoirien vakiokalustoa.
Ulkonäkö
Kaikki oluet antavat kohtalaisen valkoisen vaahtokukan kaadettaessa lasiin. Lapin Kulta vaikuttaa viisikosta ponnekkaimmalta, ilmeisesti siinä on aavistuksen muita enemmän hiilihappoa. Sen vaahto on myös pysyvin ja Lapin Kulta muodostaa kauniin pitsin lasinreunaan. Karhun vaahto tuntuu häviävän kaikkein nopeimmin, myös "uudelleenhölskytysten" jälkeen. Värissä päätin arvostaa tummuutta. Mutta olisiko näissä värieroja? Sinebrychoffin parivaljakosta Karhussa on häivähdys meripihkan suuntaan. Hartwallin kaksikossa Karjala on selvästi tummempi: Lapin Kulta on kalpeankeltaista. Olvissa väri on sama kuin Koffissa. Tummuusasteikolla mennään järjestyksessä Karhu-Olvi/Koff-Karjala-Lapin Kulta. Erot ovat kuitenkin pienet, mutta verratessa Karhua ja Lapin Kultaa, huomaa kyllä eron selvästi.
Pisteet:
Kaikille kaksi pistettä
Aromi
Koff: Hyvin mieto maltainen tuoksu, jossa on aavistus polkupyöränkumia ja metallia.
Karhu: Koffiin verrattuna makeampi, mieleen tulevat aavistuksen jopa itäeurooppalaiset diasetyylipommit. Kummallisen epäpuhdas.
Olvi: Hyvin neutraali ja heikko, makeahko, jopa maissimainen, mutta toisaalta mielikuviin tulee myös ruisleipä. Ainakin tästä puuttuvat Sinebrychoffin oluiden epämiellyttävät vivahteet.
Karjala: Makeaa maltaisuutta, aavistuksen voimakkaampana kuin Olvissa.
Lapin Kulta: Tämä on viisikosta selvästi eniten perinteisen ohramaltainen, rukiinen.
Tuoksusta oluiden erottaminen toisistaan on hyvin haastavaa. Ehkäpä Sinebrychoffin tuotteiden voi sanoa eronneen muista oudoilla hajuvivahteillaan. Muissa tuoksu on taas yksinkertaisesti niin vaisu, ettei pisteitä ole syytä herutella koko asteikon laajuudelta.
Pisteet:
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Suuntuntu
Suuntunnussa päätin arvostaa maltaisuutta ja sopivaa hiilihappoisuutta. Koffissa hiilihappoisuus on alhainen ja suuntuntu "liukas". Suuntuntu on vaikeasti arvioitava ominaisuus rinta rinnan (ilman, että arvioi samalla makuominaisuuksia). Samaa on aluksi Karhussa, mutta alun jälkeen se hyökkää hiilihappoisuudellaan. Olvi yllättää tukevalla rungollaan, ennakkoon kuvittelin "kevyemmäksi". Karjala antaa maltaisen vaikutelman, samoin Lapin Kulta.
Pisteet:
Yllättäen joudun antamaan samat pisteet kuin äskeisessä aromi-arviossa.
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Maku
Tärkeimmässä osiossa testaajan apuvälineenä on lasi vettä. Suuntuntukierros antoi kuitenkin jo osviittaa, että eroja näiden oluiden maussa on.
Koff: Hyvin makea, tärkkelysmäinen ja jopa omenamainen maku - hyvin samantapainen kuin Karhu Korpisavussa. Maun loppuvaihe on suomalaisoluelle tutun maltainen.
Karhu: Karhu aiheuttaa testin suurimman yllätyksen: jo tuoksun antama osviitta vahvistuu maussa. Maku on kuten osittain Koffissakin omenamaisen hedelmäinen, mutta tämä outous on Karhussa vielä selvempi. Tällaiseen makuun yleensä törmää vahvoissa itäeurooppalaisissa (kuten esimerkiksi virolaisissa) lagereissa, mutta sen löytäminen Karhussa yllättää - yleensä pidän tätä makua epäpuhtautena.
Olvi: maltainen maku, mutta samalla myös tärkkelysmäisen makea. Neutraali ja harmiton.
Karjala: ei ollenkaan makea. Hyvä maltaisuus, hyvällä mielikuvituksella voi löytää jopa hieman humalaa jälkimaussa.
Lapin Kulta: maltainen maku, erikoispiirteenä pahvimaiset piirteet, lienevätkö sitten humalasta ...
Makuosion yllättävin havainto on se, että eroja on. Sinebrychoffin tuotteet muodostavat selvästi oman ryhmänsä: ne ovat makeita ja jos Karhu ei ole pilalla niin se on selvästi porukan kehnoin olut. Muut kolme kallistuvat maltaisemmalle puolelle ja niistä Karjala on karvanmitalla paras. Päivästä, kuunkierrosta ja rahista riippuen päivänkunto voi tosin olla toinenkin. Yhteinen piirre kaikille on, että katkeroita on niistä turha etsiä.
Pisteet:
Karjala: 3,5 pistettä
Lapin Kulta: 3 pistettä
Olvi: 2,5 pistettä
Koff: 1,5 pistettä
Karhu: 1 piste
Yhteispisteet:
Koff: 5,5 pistettä
Karhu: 5 pistettä
Olvi: 8,5 pistettä
Karjala: 9,5 pistettä
Lapin Kulta: 9 pistettä
Eli voittajaksi juuri ja juuri selvisi Karjala.
Mielenkiintoinen vertailu. Hartwallin tuotteet ovat lähellä toisiaan. Karjalassa vaikuttaisi olevan hieman enemmän maltaisuutta tai ainakin rohevuutta kuin Lapin Kullassa. Olvi on lähellä näitä, mutta on neutraalimpi. Näiden kolmen erottaminen sokkona toisistaan saattaisi olla haastavaa. Sinebrychoffin tuotteet poikkeavat näistä täysin. Molemmat ovat makeita ja niissä on kummallisia, noh en haluaisi käyttää sanaa virhemaku, mutta ... ominaisuuksia. Testin Karhu-pullo on niinkin outo, että heräsi halu ostaa vielä toinenkin, jotta voisi varmistaa onko tämä olut nykyään tosiaan näin oudon makuinen.
Hypoteesini ei pitänyt siis täysin paikkaansa. Eroja ainakin panimotasolla on löydettävissä. Ehkä olisi pitänyt ottaa vielä Sandels Olvin edustajaksi varmistamaan. Testi myös antoi uskoa siihen, että jatkossakin kannattaa pysytellä luonteikkaammissa pienpanimotuotteissa ...
En normaalisti juo kotimaisia suurten panimoiden keskioluita. Maailmassa on niin paljon muutakin maisteltavaa olutta, että aikaa, rahaa ja maksaa en halua niihin kuluttaa. Mikäli haluan nauttia "tavallisesta kotimaisesta oluesta", silloinkin valintani kohdistuu pienpanimotuotteisiin kuten vaikkapa Laitilan Kukko Pilsiin tai Vakka-Suomen panimon tuotteisiin. Toki silloin tällöin seurassa iltaa vietettäessä nautin kylmää Karhua (tai jotain muuta tarjolla olevaa) saunajuomaksi ... jos muuta ei ole tarjolla.
Tämänkaltainen testi olisi tietenkin parasta toteuttaa sokkona. Käytännössä se olisi kuitenkin hankalaa ja niin vakavan tieteelliseksi en halunnut ryhtyä, joten testaustilanteessa kaikki viisi olutta ovat rinnakkain laseissa niin että kunkin lasin vieressä on asianomainen pullo identifioimassa maisteltavaa mallasjuomaa. Minulla ei ole myöskään ennakkomuistikuvia eri oluiden "ominaismauista" - viimeksi olen "vakavamielisesti" analysoinut testioluista Lapin Kultaa, jonka reseptiä muutettiin taannoin. Karjalan parasta ennen päiväys oli heinäkuulla, kaikkien muiden elokuulla.
Ihan vain mielenkiinnon vuoksi päätin antaa oluiden eri ominaisuuksista myös pisteitä, jotta saisin aikaan jonkinlaisen rankingin arvioinnin lopuksi. Arvionnin kohteena ovat ulkonäkö asteikolla 1-3, aromi asteikoilla 1-5, suuntuntuma asteikolla 1-3 ja viimeksi maku asteikolla 1-5. Testissä ovat mukana Olvi III, Lapin Kulta III, Koff III, Karjala III ja Karhu III - kaikki nykyisin tarjousmäyräkoirien vakiokalustoa.
Ulkonäkö
Kaikki oluet antavat kohtalaisen valkoisen vaahtokukan kaadettaessa lasiin. Lapin Kulta vaikuttaa viisikosta ponnekkaimmalta, ilmeisesti siinä on aavistuksen muita enemmän hiilihappoa. Sen vaahto on myös pysyvin ja Lapin Kulta muodostaa kauniin pitsin lasinreunaan. Karhun vaahto tuntuu häviävän kaikkein nopeimmin, myös "uudelleenhölskytysten" jälkeen. Värissä päätin arvostaa tummuutta. Mutta olisiko näissä värieroja? Sinebrychoffin parivaljakosta Karhussa on häivähdys meripihkan suuntaan. Hartwallin kaksikossa Karjala on selvästi tummempi: Lapin Kulta on kalpeankeltaista. Olvissa väri on sama kuin Koffissa. Tummuusasteikolla mennään järjestyksessä Karhu-Olvi/Koff-Karjala-Lapin Kulta. Erot ovat kuitenkin pienet, mutta verratessa Karhua ja Lapin Kultaa, huomaa kyllä eron selvästi.
Pisteet:
Kaikille kaksi pistettä
Aromi
Koff: Hyvin mieto maltainen tuoksu, jossa on aavistus polkupyöränkumia ja metallia.
Karhu: Koffiin verrattuna makeampi, mieleen tulevat aavistuksen jopa itäeurooppalaiset diasetyylipommit. Kummallisen epäpuhdas.
Olvi: Hyvin neutraali ja heikko, makeahko, jopa maissimainen, mutta toisaalta mielikuviin tulee myös ruisleipä. Ainakin tästä puuttuvat Sinebrychoffin oluiden epämiellyttävät vivahteet.
Karjala: Makeaa maltaisuutta, aavistuksen voimakkaampana kuin Olvissa.
Lapin Kulta: Tämä on viisikosta selvästi eniten perinteisen ohramaltainen, rukiinen.
Tuoksusta oluiden erottaminen toisistaan on hyvin haastavaa. Ehkäpä Sinebrychoffin tuotteiden voi sanoa eronneen muista oudoilla hajuvivahteillaan. Muissa tuoksu on taas yksinkertaisesti niin vaisu, ettei pisteitä ole syytä herutella koko asteikon laajuudelta.
Pisteet:
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Suuntuntu
Suuntunnussa päätin arvostaa maltaisuutta ja sopivaa hiilihappoisuutta. Koffissa hiilihappoisuus on alhainen ja suuntuntu "liukas". Suuntuntu on vaikeasti arvioitava ominaisuus rinta rinnan (ilman, että arvioi samalla makuominaisuuksia). Samaa on aluksi Karhussa, mutta alun jälkeen se hyökkää hiilihappoisuudellaan. Olvi yllättää tukevalla rungollaan, ennakkoon kuvittelin "kevyemmäksi". Karjala antaa maltaisen vaikutelman, samoin Lapin Kulta.
Pisteet:
Yllättäen joudun antamaan samat pisteet kuin äskeisessä aromi-arviossa.
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste
Maku
Tärkeimmässä osiossa testaajan apuvälineenä on lasi vettä. Suuntuntukierros antoi kuitenkin jo osviittaa, että eroja näiden oluiden maussa on.
Koff: Hyvin makea, tärkkelysmäinen ja jopa omenamainen maku - hyvin samantapainen kuin Karhu Korpisavussa. Maun loppuvaihe on suomalaisoluelle tutun maltainen.
Karhu: Karhu aiheuttaa testin suurimman yllätyksen: jo tuoksun antama osviitta vahvistuu maussa. Maku on kuten osittain Koffissakin omenamaisen hedelmäinen, mutta tämä outous on Karhussa vielä selvempi. Tällaiseen makuun yleensä törmää vahvoissa itäeurooppalaisissa (kuten esimerkiksi virolaisissa) lagereissa, mutta sen löytäminen Karhussa yllättää - yleensä pidän tätä makua epäpuhtautena.
Olvi: maltainen maku, mutta samalla myös tärkkelysmäisen makea. Neutraali ja harmiton.
Karjala: ei ollenkaan makea. Hyvä maltaisuus, hyvällä mielikuvituksella voi löytää jopa hieman humalaa jälkimaussa.
Lapin Kulta: maltainen maku, erikoispiirteenä pahvimaiset piirteet, lienevätkö sitten humalasta ...
Makuosion yllättävin havainto on se, että eroja on. Sinebrychoffin tuotteet muodostavat selvästi oman ryhmänsä: ne ovat makeita ja jos Karhu ei ole pilalla niin se on selvästi porukan kehnoin olut. Muut kolme kallistuvat maltaisemmalle puolelle ja niistä Karjala on karvanmitalla paras. Päivästä, kuunkierrosta ja rahista riippuen päivänkunto voi tosin olla toinenkin. Yhteinen piirre kaikille on, että katkeroita on niistä turha etsiä.
Pisteet:
Karjala: 3,5 pistettä
Lapin Kulta: 3 pistettä
Olvi: 2,5 pistettä
Koff: 1,5 pistettä
Karhu: 1 piste
Yhteispisteet:
Koff: 5,5 pistettä
Karhu: 5 pistettä
Olvi: 8,5 pistettä
Karjala: 9,5 pistettä
Lapin Kulta: 9 pistettä
Eli voittajaksi juuri ja juuri selvisi Karjala.
Mielenkiintoinen vertailu. Hartwallin tuotteet ovat lähellä toisiaan. Karjalassa vaikuttaisi olevan hieman enemmän maltaisuutta tai ainakin rohevuutta kuin Lapin Kullassa. Olvi on lähellä näitä, mutta on neutraalimpi. Näiden kolmen erottaminen sokkona toisistaan saattaisi olla haastavaa. Sinebrychoffin tuotteet poikkeavat näistä täysin. Molemmat ovat makeita ja niissä on kummallisia, noh en haluaisi käyttää sanaa virhemaku, mutta ... ominaisuuksia. Testin Karhu-pullo on niinkin outo, että heräsi halu ostaa vielä toinenkin, jotta voisi varmistaa onko tämä olut nykyään tosiaan näin oudon makuinen.
Hypoteesini ei pitänyt siis täysin paikkaansa. Eroja ainakin panimotasolla on löydettävissä. Ehkä olisi pitänyt ottaa vielä Sandels Olvin edustajaksi varmistamaan. Testi myös antoi uskoa siihen, että jatkossakin kannattaa pysytellä luonteikkaammissa pienpanimotuotteissa ...
Kotimaisia olutlinkkejä
Törmäsin netissä pariin olutaiheiseen sivustoon, joille itse en ole aiemmin eksynyt.
Colletor Kettusen olutpullokokoelma
Hienoja pulloja erityisesti Suomi-osastolla. Katsokaa vaikkapa tätä.
BeerFinland.com
Teknisesti hieman erikoinen sivusto, mutta sisältää suomalaisille olutalan keräilijöille suunnattuja juttuja. Hyvää tietoa muun muassa Lidlin oluista. Edellisen sivuston kuvaan liittyvä juttu C. A. Robsahmin Portteripanimosta kannattaa ehdottomasti lukea.
Colletor Kettusen olutpullokokoelma
Hienoja pulloja erityisesti Suomi-osastolla. Katsokaa vaikkapa tätä.
BeerFinland.com
Teknisesti hieman erikoinen sivusto, mutta sisältää suomalaisille olutalan keräilijöille suunnattuja juttuja. Hyvää tietoa muun muassa Lidlin oluista. Edellisen sivuston kuvaan liittyvä juttu C. A. Robsahmin Portteripanimosta kannattaa ehdottomasti lukea.
torstaina, maaliskuuta 19, 2009
Yetiä hanassa
Niin piti sanoa, että Panimoravintola Beer Huntersin hanassa on Great Divide Yeti Imperial Stout. Eräänlainen kulttuuriteko tämäkin. Ei mulla muuta ...
keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009
Porin panimo lopetetaan syksyllä
156 vuotta panimohistoriaa päättyy syksyllä kun ylikansallinen Carlsberg lahtaa Porin panimon rippeet. Paljoa ei kyllä ole enää lopetettavaa, koska tuotanto on ollut vahvan Karhun rahtaamista tankkiautoilla Keravalle.
Radio Porin saamien tietojen mukaan Sinebrychoff suunnittelee Porin panimon sulkemista. Suunnitelman mukaan panimo suljettaisiin syyskuussa. Panimolla työskentelee 31 henkilöä.
Ratkaisua perustellaan oluen rajulla hintakilpailulla, alkoholiverotuksen kiristymisellä, kasvavalla matkustajatuonnilla ulkomailta sekä kulutuksen vähenemisellä. Sinebrychoff katsoo, että kahden tuotantolaitoksen ylläpitäminen ei tällaisessa tilanteessa ole liiketaloudellisesti perusteltua.
Porissa valmistetaan noin 40 miljoonaa litraa olutta vuosittain. Porin panimon toimintakyvyn ylläpitäminen vaatisi vuoden sisällä lisäinvestointeja, jotka eivät yhtiön mukaan ole kannattavia. Suunnitelman avulla saavutettaisiin arviolta noin kolmen miljoonan euron vuotuiset kustannussäästöt.
Toimitusjohtaja Pekka Tiainen kertoo, että mikäli panimon sulkemiseen päädytään, kaikille siellä työskenteleville tarjotaan mahdollisuus siirtyä johonkin toiseen tehtävään yhtiön sisällä. Tukitoimia on Tiaisen mukaan luvassa niille, jotka eivät voi vastaanottaa työtä muualla Sinebrychoffilla.
Porin paikallisjakeluterminaali, pienpanimo ja myyntitoiminnat jatkavat toimintaansa.
Viime vuonna tontille perustettiin Sedu Koskisen ravintolan yhteyteen Karhupanimo, jonka oluttuotannosta vastaa Sinebrychoff. Ainoa syy pienpanimon perustamiseen oli juuri ylläoleva uutinen. Näin Carlsberg voi väittää oluenpanemisen edelleen jatkuvan "Porin panimossa".
Uutista lukiessa taas kerran muistaa sen miksi "(Suomalainen) olutkulttuuri" ja yhtiöt kuten Carlsberg ja Heineken eivät oikein sovi samaan lauseeseen. Ei se paljoa asiaa lievitä, että lähetetään panimomestari (ja toimittaja) katselemaan portterin keittämistä Burton-upon-Trentiin, kun samaan aikaa lahdataan Suomen vanhin samalla paikalla jatkuvasti toiminut panimo (156 vuotta).
RIP Porin panimo
RIP Porin Karhu
Radio Porin saamien tietojen mukaan Sinebrychoff suunnittelee Porin panimon sulkemista. Suunnitelman mukaan panimo suljettaisiin syyskuussa. Panimolla työskentelee 31 henkilöä.
Ratkaisua perustellaan oluen rajulla hintakilpailulla, alkoholiverotuksen kiristymisellä, kasvavalla matkustajatuonnilla ulkomailta sekä kulutuksen vähenemisellä. Sinebrychoff katsoo, että kahden tuotantolaitoksen ylläpitäminen ei tällaisessa tilanteessa ole liiketaloudellisesti perusteltua.
Porissa valmistetaan noin 40 miljoonaa litraa olutta vuosittain. Porin panimon toimintakyvyn ylläpitäminen vaatisi vuoden sisällä lisäinvestointeja, jotka eivät yhtiön mukaan ole kannattavia. Suunnitelman avulla saavutettaisiin arviolta noin kolmen miljoonan euron vuotuiset kustannussäästöt.
Toimitusjohtaja Pekka Tiainen kertoo, että mikäli panimon sulkemiseen päädytään, kaikille siellä työskenteleville tarjotaan mahdollisuus siirtyä johonkin toiseen tehtävään yhtiön sisällä. Tukitoimia on Tiaisen mukaan luvassa niille, jotka eivät voi vastaanottaa työtä muualla Sinebrychoffilla.
Porin paikallisjakeluterminaali, pienpanimo ja myyntitoiminnat jatkavat toimintaansa.
Viime vuonna tontille perustettiin Sedu Koskisen ravintolan yhteyteen Karhupanimo, jonka oluttuotannosta vastaa Sinebrychoff. Ainoa syy pienpanimon perustamiseen oli juuri ylläoleva uutinen. Näin Carlsberg voi väittää oluenpanemisen edelleen jatkuvan "Porin panimossa".
Uutista lukiessa taas kerran muistaa sen miksi "(Suomalainen) olutkulttuuri" ja yhtiöt kuten Carlsberg ja Heineken eivät oikein sovi samaan lauseeseen. Ei se paljoa asiaa lievitä, että lähetetään panimomestari (ja toimittaja) katselemaan portterin keittämistä Burton-upon-Trentiin, kun samaan aikaa lahdataan Suomen vanhin samalla paikalla jatkuvasti toiminut panimo (156 vuotta).
RIP Porin panimo
RIP Porin Karhu
perjantaina, maaliskuuta 13, 2009
Dublinissa
Vietnamin siekailujen tarina odottaa vielä inspiraatiota. Olutoppaan foorumi tosin antaa esimakua. Tuoreempana tässä tarinaa Dublinista:
Kävin alkuviikosta työmatkalla Dublinissa. Paikka on tuttu parin vuoden takaa ja tällä kertaa olut oli enimmäkseen seurustelujuoman asemassa.
Yleisesti ottaen Dublinin keskusta, Temple Barin alue ovat kovia paikkoja olutharrastajalle. Tavan pubeissa on kaikissa lähes identtinen hanarivistö, ilmeisesti maassa on jonkun välittäjän monopoli, sillä kaikilla pubeilla on standardirivi jossa ainakin Guinness, Coors, Budweiser (USA), Heineken, Bulmersin siideri ... näiden lisäksi Carltonia, Smithwicksiä, Harpia, superchilled Fostersia .. voi itku. Jossakin saattoi olla Beamish. Pullovalikoima oli vielä huonompi, koska kaapissa oli yleensä Coors Lite ja Bud Lite (jossain vilahti Paulaner) ... ja tämä kansa pitää itseään oluen ystävänä. Temple Barin kyljessä olevassa Bull and Castlessa pitäisi olla hyvä pullovalikoima, mutta se oli kiinni ovella käydessäni.
Kaupoissa en ehtinyt kovin kiertämään, mutta normiruokakaupoissa oli lähinnä massatavaraa. Bulkkisiiderit saivat enemmän hyllytilaa. Puolalaisille on tarjolla kotimaan lagereita.
Messrs. Maguiressa oli kolmea omaa olutta hanassa. Samoja tuotteita kuin vajaa kolme vuotta sitten käydessäni. Tämän jo hiukan nuhjuisen paikan (jolla keskeinen sijainti jokirannassa) Plain -dry stout oli erinomaisessa iskussa ja on suositeltava korvike Guinnessille.
The Porterhousessa kävin Temple Barin toimipisteessä. Muistaakseni viimeksi sai sämplerinä "koko tuotannon", mutta nyt olisi tarjolla ollut 3 lageria, 3 alea tai 3 stoutia, hintaan 5 euroa. Siitä päätellen omia perustuotteita on yhdeksän tarjolla. Painetussa menussa oli mainittu viisi seasonalia (jotka olisivat olleet maistamattomia), mutta niistä mitään ei kuitenkaan ollut saatavilla. Sen sijaan Porterhouse oli pannut Altin, joka oli ok - mutta ei sen enempää. Paikan pullolista vaikutti aneemiselta - muistikuva viime kerralta oli parempi. Menussa kovin hehkutetaan craft beeriä, mutta kaapit ovat täynnä vaaleita lagereita (Coors, Bud jne.). Bongarille erikoisuutena ovat kolme baskimaalta tulevaa Euskal Garagardoan Pagoa-olutta. Zunbeltz-stout oli vuonna 2006 loistavaa - nyt maistamani Orhi ja Baigorri olivat karmeita ja hädin tuskin juomakelpoisia.
Ai niin, Dublin on ihan hieno kulttuurikaupunki. Olutmielessä kannattaa suunnata vaikka Belfastiin.
Kävin alkuviikosta työmatkalla Dublinissa. Paikka on tuttu parin vuoden takaa ja tällä kertaa olut oli enimmäkseen seurustelujuoman asemassa.
Yleisesti ottaen Dublinin keskusta, Temple Barin alue ovat kovia paikkoja olutharrastajalle. Tavan pubeissa on kaikissa lähes identtinen hanarivistö, ilmeisesti maassa on jonkun välittäjän monopoli, sillä kaikilla pubeilla on standardirivi jossa ainakin Guinness, Coors, Budweiser (USA), Heineken, Bulmersin siideri ... näiden lisäksi Carltonia, Smithwicksiä, Harpia, superchilled Fostersia .. voi itku. Jossakin saattoi olla Beamish. Pullovalikoima oli vielä huonompi, koska kaapissa oli yleensä Coors Lite ja Bud Lite (jossain vilahti Paulaner) ... ja tämä kansa pitää itseään oluen ystävänä. Temple Barin kyljessä olevassa Bull and Castlessa pitäisi olla hyvä pullovalikoima, mutta se oli kiinni ovella käydessäni.
Kaupoissa en ehtinyt kovin kiertämään, mutta normiruokakaupoissa oli lähinnä massatavaraa. Bulkkisiiderit saivat enemmän hyllytilaa. Puolalaisille on tarjolla kotimaan lagereita.
Messrs. Maguiressa oli kolmea omaa olutta hanassa. Samoja tuotteita kuin vajaa kolme vuotta sitten käydessäni. Tämän jo hiukan nuhjuisen paikan (jolla keskeinen sijainti jokirannassa) Plain -dry stout oli erinomaisessa iskussa ja on suositeltava korvike Guinnessille.
The Porterhousessa kävin Temple Barin toimipisteessä. Muistaakseni viimeksi sai sämplerinä "koko tuotannon", mutta nyt olisi tarjolla ollut 3 lageria, 3 alea tai 3 stoutia, hintaan 5 euroa. Siitä päätellen omia perustuotteita on yhdeksän tarjolla. Painetussa menussa oli mainittu viisi seasonalia (jotka olisivat olleet maistamattomia), mutta niistä mitään ei kuitenkaan ollut saatavilla. Sen sijaan Porterhouse oli pannut Altin, joka oli ok - mutta ei sen enempää. Paikan pullolista vaikutti aneemiselta - muistikuva viime kerralta oli parempi. Menussa kovin hehkutetaan craft beeriä, mutta kaapit ovat täynnä vaaleita lagereita (Coors, Bud jne.). Bongarille erikoisuutena ovat kolme baskimaalta tulevaa Euskal Garagardoan Pagoa-olutta. Zunbeltz-stout oli vuonna 2006 loistavaa - nyt maistamani Orhi ja Baigorri olivat karmeita ja hädin tuskin juomakelpoisia.
Ai niin, Dublin on ihan hieno kulttuurikaupunki. Olutmielessä kannattaa suunnata vaikka Belfastiin.
perjantaina, helmikuuta 13, 2009
Humala Vietnamissa
Sunnuntaina lähden parin viikon lomareissulle Vietnamiin. Yritän päivittää Humalablogia tien päältä Hanoista ja Saigonista, mikäli internet-mahdollisuudet ovat olemassa. Hanoissa ja Saigonissa on reilusti toistakymmentä panimoravintolaa!
sunnuntaina, tammikuuta 04, 2009
HBF 2009
Helsinki Beer Festival pidetään tänä vuonna Kaapelitehtaalla vasta 15.-16. toukokuuta eli kuukautta perinteistä myöhemmin. Sen tarkempaa tietoa teemoista tai muusta ei vielä ole.
lauantaina, joulukuuta 27, 2008
Dark Horizon edition 1 postjoulumaistelu
Siitä kun olen viimeksi juonut Nøgne Ø Dark Horizon First Editionia on jo vierähtänyt hyvä tovi. Kaapissani on kuitenkin olutta möllöttänyt kutsuvasti vajaa laatikollinen, joten näin kun joulukin on jo ohi, on syytä nyt 2,5 vuotiaan oluen uudelleenarviointiin. Alkuperäiset arviothan olivat, että hyvä olut, mutta vielä liian makea. Pullo #975.
Väri on läpinäkymättömän musta/tummanruskea. Vaahto häviää nopeasti. Tuoksussa huomaa melko hyvin oluen korkean alkoholiprosentin (16 %). Mukana on myös hieman leivontasiirappimaista makeaa ja vaniljaa. Kaiken kaikkiaan tuoksu on muuttunut selvästi elokuusta 2007, jolloin kirjoitin tuoksussa olevan "tummia makeita hedelmiä, lakritsaa, kylmää kahvia ja jotain outoa aivan kuin sipulimaista mausteisuutta". Nyt paahteisuus on taittunut ja tilalle on tullut "vuosikerta barley winemaisia" piirteitä. Kun olut on saanut ilmaa lasissa riittävästi, tuoksusta alkaa löytää myös salmiakkia.
Maussa ei ole tapahtunut aivan yhtä radikaaleja muutoksia. Olut on edelleen makea, sitä tukevoittaa lämmittävä alkoholimaisuus, joka ei ole päällekäyvä kuten Second Editionissa. Kun makeus ja alkoholi häviävät, jäljelle jää mukavan paahteinen, hieman ehkä humalainen jälkimaku. Suuntuntu on portviinimäinen - DH1 muistuttaa ikäännyttyään enemmänkin barley winea kuin imperial stoutia.
Loistava olut, joka on kehittynyt vajaassa puolessatoista vuodessa jopa hiukan parempaan suuntaan. Palaamme asiaan tämän merkeissä ... ehkä ensi jouluna!
Aromi: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suuntuntu: 4/5
Kokonaisarvio: 16/20 = 4.0
Väri on läpinäkymättömän musta/tummanruskea. Vaahto häviää nopeasti. Tuoksussa huomaa melko hyvin oluen korkean alkoholiprosentin (16 %). Mukana on myös hieman leivontasiirappimaista makeaa ja vaniljaa. Kaiken kaikkiaan tuoksu on muuttunut selvästi elokuusta 2007, jolloin kirjoitin tuoksussa olevan "tummia makeita hedelmiä, lakritsaa, kylmää kahvia ja jotain outoa aivan kuin sipulimaista mausteisuutta". Nyt paahteisuus on taittunut ja tilalle on tullut "vuosikerta barley winemaisia" piirteitä. Kun olut on saanut ilmaa lasissa riittävästi, tuoksusta alkaa löytää myös salmiakkia.
Maussa ei ole tapahtunut aivan yhtä radikaaleja muutoksia. Olut on edelleen makea, sitä tukevoittaa lämmittävä alkoholimaisuus, joka ei ole päällekäyvä kuten Second Editionissa. Kun makeus ja alkoholi häviävät, jäljelle jää mukavan paahteinen, hieman ehkä humalainen jälkimaku. Suuntuntu on portviinimäinen - DH1 muistuttaa ikäännyttyään enemmänkin barley winea kuin imperial stoutia.
Loistava olut, joka on kehittynyt vajaassa puolessatoista vuodessa jopa hiukan parempaan suuntaan. Palaamme asiaan tämän merkeissä ... ehkä ensi jouluna!
Aromi: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suuntuntu: 4/5
Kokonaisarvio: 16/20 = 4.0
lauantaina, joulukuuta 13, 2008
Karhu Korpisavu
Sinebrychoff on omalta osaltaan astunut "erikoisolutbandwagoniin". Tosin olutharrastajan kannalta mistään maata mullistavasta ei ole kyse - vuoden alussa lanseerataan markkinoille Nikolain Tumma Vehnä (joka on lager) sekä nyt testipenkissä oleva savuolut, jonka vetonaulaksi on otettu panimon suosituin brändi eli Karhu.
Karhu Korpisavu tulee 0,33 litran pullossa ja pakkauksen ulkoasu muistuttaa normi-Karhua. Savulageriksi olut on vahvahko, alkoholia on peräti 6 %. Karvat nousevat pystyyn takaetiketin tuoteselostetta lukiessa: valmistusaineina ovat muun muassa tärkkelys ja aromi. Enpä kuitenkaan ihmettelisi vaikka normaaleissa Karhu-tuotteissakin olisi tuo sama tärkkelys prosessia helpottamassa. Aromille selityksen taas antaa uusin panimon asiakaslehti Niki, joka kertoo savun tulevan "luontaisesta savuaromista, joka on tehty polttamalla hikkoripuuta". Vai että oikein luontainen aromi ... oikeat savuoluet tehdään savumaltaasta. No, jos panimo tekee vehnäoluistaankin lagereita niin savumallaskin olisi kait liikaa vaadittu.
Olut on väriltään vaalean meripihkan värinen, ehkä hiukan vaalean lagerin kultaisuuteen kallellaan. Vaahto on tavallinen vaalea ja nopeasti haituva. Tuoksu ei ole kovin lupaava. Siitä voi aistia aavistuksen märkää puuta ja savua kun olut hieman lämpiää. Tähän sekoittuu vahvan lagerin makea, hieman hedelmäinen ja alkoholinen maltaisuus.
Korpisavu on maultaan hyvin makea. Makea siis verrattuna vaikkapa Tosi Vahvaan Karhuun tai nelosolueen. Makeus tuntuu tärkkelyksellä aikaan saadulta, se ei muistuta monien vahvojen lagereiden omenamaista hedelmäisyyttä vaan enemminkin sokerivettä. Maussa on myös ripaus savua, mutta vain nimeksi. Aivan kuin lisättynä olueen kuriositeetin vuoksi: "savuolut kuluttajille, jotka eivät oikeastaan pidä savuoluesta". Parhaiten sen maistaa makean alkupotkun jälkeen. Savuisuus on hetken siellä ja sitten se on poissa. Runko on yllättävänkin kevyt, lopussa Korpisavu on jopa vetinen. Vetisyyteen sekoittuu pahvista ja jyvämäistä maltaisuutta. Alkoholikaan ei tule läpi missään vaiheessa, se ehkä peittyyn oluen makeuteen.
Korpisavun suhteen odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta eipä olut päässyt yllättämäänkään ainakaan positiivisesti. Olut on helposti juotava, eikä aiheuta pahempia hylkimisreaktioita. Paitsi hylkimisreaktion kaupasta ostoskassiin. Eiköhän minulle riittänyt tämä yksi pullo Korpisavua.
Ratebeer-pisteet:
4/10 3/5 5/10 2/5 9/20 = 2.3
Karhu Korpisavu tulee 0,33 litran pullossa ja pakkauksen ulkoasu muistuttaa normi-Karhua. Savulageriksi olut on vahvahko, alkoholia on peräti 6 %. Karvat nousevat pystyyn takaetiketin tuoteselostetta lukiessa: valmistusaineina ovat muun muassa tärkkelys ja aromi. Enpä kuitenkaan ihmettelisi vaikka normaaleissa Karhu-tuotteissakin olisi tuo sama tärkkelys prosessia helpottamassa. Aromille selityksen taas antaa uusin panimon asiakaslehti Niki, joka kertoo savun tulevan "luontaisesta savuaromista, joka on tehty polttamalla hikkoripuuta". Vai että oikein luontainen aromi ... oikeat savuoluet tehdään savumaltaasta. No, jos panimo tekee vehnäoluistaankin lagereita niin savumallaskin olisi kait liikaa vaadittu.
Olut on väriltään vaalean meripihkan värinen, ehkä hiukan vaalean lagerin kultaisuuteen kallellaan. Vaahto on tavallinen vaalea ja nopeasti haituva. Tuoksu ei ole kovin lupaava. Siitä voi aistia aavistuksen märkää puuta ja savua kun olut hieman lämpiää. Tähän sekoittuu vahvan lagerin makea, hieman hedelmäinen ja alkoholinen maltaisuus.
Korpisavu on maultaan hyvin makea. Makea siis verrattuna vaikkapa Tosi Vahvaan Karhuun tai nelosolueen. Makeus tuntuu tärkkelyksellä aikaan saadulta, se ei muistuta monien vahvojen lagereiden omenamaista hedelmäisyyttä vaan enemminkin sokerivettä. Maussa on myös ripaus savua, mutta vain nimeksi. Aivan kuin lisättynä olueen kuriositeetin vuoksi: "savuolut kuluttajille, jotka eivät oikeastaan pidä savuoluesta". Parhaiten sen maistaa makean alkupotkun jälkeen. Savuisuus on hetken siellä ja sitten se on poissa. Runko on yllättävänkin kevyt, lopussa Korpisavu on jopa vetinen. Vetisyyteen sekoittuu pahvista ja jyvämäistä maltaisuutta. Alkoholikaan ei tule läpi missään vaiheessa, se ehkä peittyyn oluen makeuteen.
Korpisavun suhteen odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta eipä olut päässyt yllättämäänkään ainakaan positiivisesti. Olut on helposti juotava, eikä aiheuta pahempia hylkimisreaktioita. Paitsi hylkimisreaktion kaupasta ostoskassiin. Eiköhän minulle riittänyt tämä yksi pullo Korpisavua.
Ratebeer-pisteet:
4/10 3/5 5/10 2/5 9/20 = 2.3
maanantaina, marraskuuta 24, 2008
Testipenkissä Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition
Nyt sitä saa .. ainakin vielä vähän aikaa. Kovasti olutharrastajien keskuudessa odotettu Nøgne Ø Dark Horizonin toinen tuleminen on nyt tosi asia ja innokkaiden mallashuulien kaapissa pullot ovat olleet viime viikon puolesta välistä alkaen. Itse pääsin maistamaan 2. editionia ensimmäisen kerran jo European Beer Festivalilla Kööpenhaminassa, mutta uudelleenmaistaminen kotona hermeettisissä oloissa on aina tarpeen. Dark Horizon lienee parhaimmillaan vasta vuoden kypsytyksen jälkeen, mutta mikäli olut aikoo olla silloin huipulla, sen pitää olla maistuvaa nytkin. Siispä ei muuta kuin maistamaan.
Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition tulee tyylikkäässä mustassa peltirasiassa Goudenbandmaisesti käärepaperiin kääräistynä. Testikohteeksi valikoitui pullo numero #07780. Pullossa alkoholilukemaksi on annettu 16 % ... mustalla tussilla on peitettynä jotain - ilmeisesti virheellinen 17,5 %. Platoja väitetään olevan peräti 39, IBU:ja kohtaliset 65.
Nautin DH:ni hieman viilennettynä niin, että pullon saavuttaessa pohjansa, olut lienee lähellä huoneenlämpöä. Olut on hyvin tummanruskea, lähes läpinäkymätön, pintaan muodostuu espressovaahto, joka ei tosin ole kovin pitkäikäinen. Nuuhkaistaessa nenään pelmahtaa melkoinen raa'an alkoholin aromi. Se muistuttaa salmiakkikoskenkorvaa, mutta tehtynä 60-prosenttiseen vodkaan. Alkoholi peittää alleen tehokkaasti kaiken muun paitsi salmiakin ja makeamman Halvan lakritsipiippua muistuttavan aromin.
Yskänlääke. Se on ensimmäinen asia, jota ajattelen Tumman Horisontin ensi pisaroiden kaatuessa kurkkuuni. Salmiakinmakuisesta yskänlääkkeestä tulee mieleen tietenkin lapsuus ja keuhkoputkentulehdukset ja ikävät lääkärikäynnit ... Toisaalta tämä yskänlääke muistuttaa kovasti sitä salmiakkikossua! Tämän jälkeen alkoholi ottaa vallan makupaletissa ja iskee raakana kitalakeen. Kuin joisi raakaa vodkaa - onneksi premium-sellaista! Alkoholin tasaantuessa suuhun aukeaa tupakantuhkaa ja paahdettuja kahvipapuja. Eli enemmän sellaisia positiivisia tuntemuksia (ainakin jälkimmäinen), joita toivoo ikäännyttämisen tuovan esiin paremmin. Maussa on myös häivähdys samanlaista nestemäistä autonrengasta, joka tekee Mikkeller Blackistä käytännössä juomakelvottoman. Viime metreillä on aistittavissa myös pienen pieni makean lakritsan viivähdys. Ja tämän kaiken jälkeen kitalaki ja kieli ovat alkoholin puuduttamat.
Eli kannaattaako se oma Dark Horizon 2. edition -pullo avata nyt? Kyllä ja ei. Avaa, jos ostit koko laatikollisen tai enemmän. Silloin voit myöhemmin verrata kokemuksiasi ikäännytettyyn kehittyneeseen versioon, joka toivottavasti on monimuotoisempi ja juotavampi. Älä avaa, jos sinulla on Dark Horizonia vain pullo tai kaksi. Et varmaankaan halua tuhlata 13 euroa viinapommiin.
Ratebeer-pisteet tälle maistelulle:
Aromi: 6 Ulkonäkö: 4 Maku: 7 Suuntuntu: 2 Yleisarvio: 13 = 3.2
Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition tulee tyylikkäässä mustassa peltirasiassa Goudenbandmaisesti käärepaperiin kääräistynä. Testikohteeksi valikoitui pullo numero #07780. Pullossa alkoholilukemaksi on annettu 16 % ... mustalla tussilla on peitettynä jotain - ilmeisesti virheellinen 17,5 %. Platoja väitetään olevan peräti 39, IBU:ja kohtaliset 65.
Nautin DH:ni hieman viilennettynä niin, että pullon saavuttaessa pohjansa, olut lienee lähellä huoneenlämpöä. Olut on hyvin tummanruskea, lähes läpinäkymätön, pintaan muodostuu espressovaahto, joka ei tosin ole kovin pitkäikäinen. Nuuhkaistaessa nenään pelmahtaa melkoinen raa'an alkoholin aromi. Se muistuttaa salmiakkikoskenkorvaa, mutta tehtynä 60-prosenttiseen vodkaan. Alkoholi peittää alleen tehokkaasti kaiken muun paitsi salmiakin ja makeamman Halvan lakritsipiippua muistuttavan aromin.
Yskänlääke. Se on ensimmäinen asia, jota ajattelen Tumman Horisontin ensi pisaroiden kaatuessa kurkkuuni. Salmiakinmakuisesta yskänlääkkeestä tulee mieleen tietenkin lapsuus ja keuhkoputkentulehdukset ja ikävät lääkärikäynnit ... Toisaalta tämä yskänlääke muistuttaa kovasti sitä salmiakkikossua! Tämän jälkeen alkoholi ottaa vallan makupaletissa ja iskee raakana kitalakeen. Kuin joisi raakaa vodkaa - onneksi premium-sellaista! Alkoholin tasaantuessa suuhun aukeaa tupakantuhkaa ja paahdettuja kahvipapuja. Eli enemmän sellaisia positiivisia tuntemuksia (ainakin jälkimmäinen), joita toivoo ikäännyttämisen tuovan esiin paremmin. Maussa on myös häivähdys samanlaista nestemäistä autonrengasta, joka tekee Mikkeller Blackistä käytännössä juomakelvottoman. Viime metreillä on aistittavissa myös pienen pieni makean lakritsan viivähdys. Ja tämän kaiken jälkeen kitalaki ja kieli ovat alkoholin puuduttamat.
Eli kannaattaako se oma Dark Horizon 2. edition -pullo avata nyt? Kyllä ja ei. Avaa, jos ostit koko laatikollisen tai enemmän. Silloin voit myöhemmin verrata kokemuksiasi ikäännytettyyn kehittyneeseen versioon, joka toivottavasti on monimuotoisempi ja juotavampi. Älä avaa, jos sinulla on Dark Horizonia vain pullo tai kaksi. Et varmaankaan halua tuhlata 13 euroa viinapommiin.
Ratebeer-pisteet tälle maistelulle:
Aromi: 6 Ulkonäkö: 4 Maku: 7 Suuntuntu: 2 Yleisarvio: 13 = 3.2
tiistaina, marraskuuta 18, 2008
Uusi olut Sierra Nevadan vakiovalikoimaan
15. tammikuuta Sierra Nevada julkaisee uuden oluen, Sierra Nevada Torpedo Extra IPA:n. Torpedo on ensimmäinen uusi ympäri vuoden saatavilla oleva Sierra Nevada -olut sitten perustamisvuoden 1980. Torpedo kuvataan 7,4-prosenttiseksi IPA:n ja double IPA:n välimaastossa olevaksi aleksi, jonka katkerot liikkuvat 70-80 IBU:n maastossa.
Torpedoa on aiemmin ollut saatavilla hanatavarana rajoitetusti. Ratebeer on kuitenkin pitänyt aiempien vuosien keittoa SN Celebration Alen varianttina. Sen sijaan vuoden 2008 olut on omanaan Ratebeerillä ja sitä on ollut tarjolla muun muassa Göteborgissa Haketissa ja Bishops Armsissa. Uusi Torpedo on kuitenkin tehty eri humalasta kuin vuoden 2008 versio: siinä on käytetty Magnumia, Crystalia, Chinookia ja uutta Citra-humalaa.
Torpedoa on aiemmin ollut saatavilla hanatavarana rajoitetusti. Ratebeer on kuitenkin pitänyt aiempien vuosien keittoa SN Celebration Alen varianttina. Sen sijaan vuoden 2008 olut on omanaan Ratebeerillä ja sitä on ollut tarjolla muun muassa Göteborgissa Haketissa ja Bishops Armsissa. Uusi Torpedo on kuitenkin tehty eri humalasta kuin vuoden 2008 versio: siinä on käytetty Magnumia, Crystalia, Chinookia ja uutta Citra-humalaa.
maanantaina, marraskuuta 17, 2008
TBonen kesäkiertue 2008: Tsekki-Slovakia-Unkari-Romania (osa 2)
Plzenin jälkeen seuraava matkakohde oli Tsekin toisen kuuluisa olutkaupunki eli České Budějovice. Budvarin panimolla ei tällä kertaa tullut käytyä vaan lyhyen yhden yön visiitin aikana lähinnä tutustuimme kaupungin kauniiseen keskustaan. Aivan torin reunalta löytyi myös paikka, jossa tarjolla oli Budweiser Budvar Kroužkovaný Ležák eli klassikon Kroužkovaný-versio. Kaupasta (Albert) tuli ostettua myös Budejovický Budvar Svetlé Výcepní Pivo 10°, joka on siis yleisemmän 12 Platon Budvarin 4%:n versio. Mielestäni tämä laimeampi pilsener on maukkaampi kuin kovasti nykyisin yliarvostettu Budvarin 12°.
České Budějovicea vilkkaampi olutkaupunki oli seuraava kohde Brno. Siellä pakollinen kohde oli panimoravintola Minipivovar Pegas, joka tarjoaa myös majoitusta. Ystävämme Per (omhper) oli aikoinaan saanut paikassa tylyä palvelua, meillä kaikki meni ok. Maistoin paikan neljää tarjolla ollutta olutta. Näistä varsinkin tumma (tmave) oli oikein pätevä tuote. Kävimme myös Starobrnon panimon nurkilla. Sen vieressä on iso "talon paikka", josta saa Starobrno Kvasnicové 13°:aa hanasta - paljon muuta hyvää tässä ravintelissa ei ollutkaan. Good Beer Guidesta kannattaa katsoa vinkkejä Brnohon, kaupungilla on paikkoja joissa on eri panimoiden valikoimaa laajasti tarjolla.
Tsekin jälkeen tullut Slovakia olikin olut mielessä melkoinen tason lasku. Vanha tuttu Kultainen fasaani edustaa selkeästi maan oluenpanon parhaimmistoa. Muuten tarjonta on tylsää ja jopa pahaa maitokauppalageria, joissa böömiläinen humala on muisto vain. Ensimmäinen kohteemme Slovakiassa oli Trencin, jossa oli menossa elokuvafestarit (Omar Sharif oli käynyt kaupungissa!). Trencinissä on kaunis vanha kaupunki ja hieno linna. Trencinin jälkeen suuntasimme Popradiin, josta käsin retkeilimme matkan pahimman vesisateen aikana Ylä-Tatran vuoristossa. Maisemat olivat huikeita - oluttarjonta vaisua. Kaupungilla oli sentään yksi hunajaviinikauppias, joka tarjosi "pystysimana" yhtä tuotteistaan muovimukista. Viimeinen kohde Slovakiassa oli Kosice, jonka oluttarjonta rajoittui käyntiin Lidlissä ja Tescossa. Steigerin 11 %-nen tumma oli sentään aivan kelpo juoma.
Slovakiasta teimme junalla yhden yön piston Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu 2000-luvun alusta, joten tärkeimmät nähtävyydet oli käyty läpi jo aiemmin. Aivan sattumalta tulin valinneeksi majapaikaksi saman hostellin kuin 8 vuotta aiemmin. Budapestissä toimii Kaltenberg Sörözö -panimoravintola, jonka oluet ovat unkarilaiseen yleiseen tasoon verrattuina aivan kelpo tavaraa. Ruokaravintolanakin pätevä paikka tarjosi tuolloin kahta omaa olutta - vaaleaa világosta ja tummaa barnaa. Ratebeer tarjosi panimoravintolaksi myös Pater Marcusta, mutta kyseessä on itse asiassa Tonavan lähellä oleva belgibaari, jolla on kaksi omaa Van Steenbergen valmistamaa talon olutta. Paikan belgilista on varsin hyvä, jos sattuu Budapestissä tulemaan belgioluen hinku. Hinnatkaan eivät olleet pahoja.
Budapestista matka jatkui kohti Romaniaa. Maa on kehittyvä, hyvä turistikohde, jossa on useita mielenkiintoisia keskiaikaisia kaupunkeja. Olutmielessä Romaniaa hallitsevat Ursus (=SAB Miller) ja Heineken, jotka ovat ostaneet suuren osan paikallisista pikkupanimoista itselleen. Olutmielessä Romaniakaan ei ole oikein mielenkiintoinen, vaaleat lagerit ovat samaa tasoa kurjien Unkari/Slovakia-oluiden kanssa. Muutama valopilkku tarjonnasta kuitenkin löytyi: Silva Strong Dark Beer on oikein pätevä 7% tumma pukki ja Ursus Black "juotava" stout (tai mikä sitten tyyliltään onkaan). Pikkukauppojen koluaminen Romaniassa kannatti: monesta paikasta löytyi aina se yksi maistamaton vaalea lager Smile Huippuna oli Bukarestista pienestä sivukujan kivijalkakaupasta keskellä heinäkuuta kylmäkaapista löytynyt yksinäinen talviolut Ciuc Winter. Bukarestin takaiskuihin kuului se, että paikka jossa piti olla panimoravintola, ei sitä ollutkaan, vain munalukot portilla. Netin perusteella paikka, Becker Bräu olisi nyttemmin muuttanut, status on vähän epäselvä vaikka omasta oluesta www-sivuilla onkin maininta.
Sellaista tällä kertaa hieman supistetusti, koska mistään oluen mekoista ei ollut kyse. Uusia tarinoita tuleekin varmaankin sitten ensi talven seikkailuista.
České Budějovicea vilkkaampi olutkaupunki oli seuraava kohde Brno. Siellä pakollinen kohde oli panimoravintola Minipivovar Pegas, joka tarjoaa myös majoitusta. Ystävämme Per (omhper) oli aikoinaan saanut paikassa tylyä palvelua, meillä kaikki meni ok. Maistoin paikan neljää tarjolla ollutta olutta. Näistä varsinkin tumma (tmave) oli oikein pätevä tuote. Kävimme myös Starobrnon panimon nurkilla. Sen vieressä on iso "talon paikka", josta saa Starobrno Kvasnicové 13°:aa hanasta - paljon muuta hyvää tässä ravintelissa ei ollutkaan. Good Beer Guidesta kannattaa katsoa vinkkejä Brnohon, kaupungilla on paikkoja joissa on eri panimoiden valikoimaa laajasti tarjolla.
Tsekin jälkeen tullut Slovakia olikin olut mielessä melkoinen tason lasku. Vanha tuttu Kultainen fasaani edustaa selkeästi maan oluenpanon parhaimmistoa. Muuten tarjonta on tylsää ja jopa pahaa maitokauppalageria, joissa böömiläinen humala on muisto vain. Ensimmäinen kohteemme Slovakiassa oli Trencin, jossa oli menossa elokuvafestarit (Omar Sharif oli käynyt kaupungissa!). Trencinissä on kaunis vanha kaupunki ja hieno linna. Trencinin jälkeen suuntasimme Popradiin, josta käsin retkeilimme matkan pahimman vesisateen aikana Ylä-Tatran vuoristossa. Maisemat olivat huikeita - oluttarjonta vaisua. Kaupungilla oli sentään yksi hunajaviinikauppias, joka tarjosi "pystysimana" yhtä tuotteistaan muovimukista. Viimeinen kohde Slovakiassa oli Kosice, jonka oluttarjonta rajoittui käyntiin Lidlissä ja Tescossa. Steigerin 11 %-nen tumma oli sentään aivan kelpo juoma.
Slovakiasta teimme junalla yhden yön piston Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu 2000-luvun alusta, joten tärkeimmät nähtävyydet oli käyty läpi jo aiemmin. Aivan sattumalta tulin valinneeksi majapaikaksi saman hostellin kuin 8 vuotta aiemmin. Budapestissä toimii Kaltenberg Sörözö -panimoravintola, jonka oluet ovat unkarilaiseen yleiseen tasoon verrattuina aivan kelpo tavaraa. Ruokaravintolanakin pätevä paikka tarjosi tuolloin kahta omaa olutta - vaaleaa világosta ja tummaa barnaa. Ratebeer tarjosi panimoravintolaksi myös Pater Marcusta, mutta kyseessä on itse asiassa Tonavan lähellä oleva belgibaari, jolla on kaksi omaa Van Steenbergen valmistamaa talon olutta. Paikan belgilista on varsin hyvä, jos sattuu Budapestissä tulemaan belgioluen hinku. Hinnatkaan eivät olleet pahoja.
Budapestista matka jatkui kohti Romaniaa. Maa on kehittyvä, hyvä turistikohde, jossa on useita mielenkiintoisia keskiaikaisia kaupunkeja. Olutmielessä Romaniaa hallitsevat Ursus (=SAB Miller) ja Heineken, jotka ovat ostaneet suuren osan paikallisista pikkupanimoista itselleen. Olutmielessä Romaniakaan ei ole oikein mielenkiintoinen, vaaleat lagerit ovat samaa tasoa kurjien Unkari/Slovakia-oluiden kanssa. Muutama valopilkku tarjonnasta kuitenkin löytyi: Silva Strong Dark Beer on oikein pätevä 7% tumma pukki ja Ursus Black "juotava" stout (tai mikä sitten tyyliltään onkaan). Pikkukauppojen koluaminen Romaniassa kannatti: monesta paikasta löytyi aina se yksi maistamaton vaalea lager Smile Huippuna oli Bukarestista pienestä sivukujan kivijalkakaupasta keskellä heinäkuuta kylmäkaapista löytynyt yksinäinen talviolut Ciuc Winter. Bukarestin takaiskuihin kuului se, että paikka jossa piti olla panimoravintola, ei sitä ollutkaan, vain munalukot portilla. Netin perusteella paikka, Becker Bräu olisi nyttemmin muuttanut, status on vähän epäselvä vaikka omasta oluesta www-sivuilla onkin maininta.
Sellaista tällä kertaa hieman supistetusti, koska mistään oluen mekoista ei ollut kyse. Uusia tarinoita tuleekin varmaankin sitten ensi talven seikkailuista.
tiistaina, marraskuuta 11, 2008
Stone, Jolly Pumpkin ja Nøgne Ø tekivät yhteistyöoluen
Panimomestarit Jolly Pumpkinilta ja Nøgne Ø:ta, Ron Jeffries ja Kjetil Jikiun, vierailivat Stonen panimolla ja tekivät yhdessä Stone panimomestari Mitch Steelen kanssa erikoisen lomakauden oluen. Yhdeksänprosenttinen Special Holiday Ale sisältää katajanmarjoja, eteläkalifornialaista "white sagea" (lienee tämä kasvi), kastanjoita, kuminansiemeniä ja paljon humalaa. Kjetil Jikiun on lupaillut olutta myös Skandinavian markkinoille ja Nøgne Ø:n kyseessä ollen se on yleensä tarkoittanut Suomessa vähintään Olutravintola Pikkulintua.
Panotapahtumasta on myös Stonella kuvattu haastattelu:
Panotapahtumasta on myös Stonella kuvattu haastattelu:
perjantaina, lokakuuta 24, 2008
Äkäpukki pulloon
Porilainen panimoravintola Beer Hunters on aloittanut omien tuotteidensa pullotuksen. Ensimmäinen erä tehtiin alkuviikosta lainalaitteilla, mutta jatkoa seuraa kun saavat oman pullotuskoneensa Kanadasta Poriin.
Panimoravintolan ensimmäinen imperial stout, kehuja European Beer Festivalilla kerännyt savunmakuinen Äkäpukki on jatkossa saatavilla pullotavarana Beer Huntersista. Äkäpukki on kirjoitushetkellä Ratebeerin Suomen parhaat oluet listalla kolmantena. Äkäpukkia meni myös Kekri-juhliin Gallows Birdiin, Espooseen, mutta erittäin rajoitettu 12 pullon erä. Kekrillä on mukana hanatuotteena BH:n Muflonator. Muflonatorin uusin keitto on aiempia hieman makeampi.
Panimoravintolan ensimmäinen imperial stout, kehuja European Beer Festivalilla kerännyt savunmakuinen Äkäpukki on jatkossa saatavilla pullotavarana Beer Huntersista. Äkäpukki on kirjoitushetkellä Ratebeerin Suomen parhaat oluet listalla kolmantena. Äkäpukkia meni myös Kekri-juhliin Gallows Birdiin, Espooseen, mutta erittäin rajoitettu 12 pullon erä. Kekrillä on mukana hanatuotteena BH:n Muflonator. Muflonatorin uusin keitto on aiempia hieman makeampi.
sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008
Bongausretki Tampereelle
Tampereen expeditiolla Tuulensuussa Pikkulinnusta tarttui käteen tuttujen simojen lisäksi oli mm. Brains Dark, Samuel Smiths India Ale, Samuel Smiths Old Brewery Pale Ale ja Samuel Smiths Organic Lager. Lisäksi Diamondin Ruisolut on saanut uuden ilmeen ja nimen (Roggen Ruisolut). Odotuspuolella Tuulensuussa oli ainakin jo Turussa nähty Harviestoun Ola Dubh (12 Year Old).
Tempo Terracen kaapista bongattiin mm. espanjalainen Moritz ja brasilialainen Palma Louca. Gastropub Nordic tarjosi hanassaan Suomenlinnan Spitheadiä, Huvilan Joutsenta, Hollolan Tummaa ja Nokian Året Runtia. Konttorilla oli vielä muutamia Pikkulintu-jenkkejä jäljellä (Green Flashia ja Ballast Pointia ja taisipa siellä olla joku Averykin) - hanassa oli mm. Nynäshamns Yttre Gaarden.
Naamojen Saksa/Tsekki-omatuonneista oli vielä lähes kaikkia jäljellä.
Illan päätti muiden hörhöjen kanssa suoritettu tanskalaisten "omatuontioluiden" maistelu.
Tempo Terracen kaapista bongattiin mm. espanjalainen Moritz ja brasilialainen Palma Louca. Gastropub Nordic tarjosi hanassaan Suomenlinnan Spitheadiä, Huvilan Joutsenta, Hollolan Tummaa ja Nokian Året Runtia. Konttorilla oli vielä muutamia Pikkulintu-jenkkejä jäljellä (Green Flashia ja Ballast Pointia ja taisipa siellä olla joku Averykin) - hanassa oli mm. Nynäshamns Yttre Gaarden.
Naamojen Saksa/Tsekki-omatuonneista oli vielä lähes kaikkia jäljellä.
Illan päätti muiden hörhöjen kanssa suoritettu tanskalaisten "omatuontioluiden" maistelu.
tiistaina, lokakuuta 14, 2008
Ratebeer alhaalla
Ratebeerin "omistaja" otti vihdoin onkeensa ja otti Ratebeer.comin pois käytöstä toistaiseksi. Tietokanta oli sen verran pahoin saastunut, että saittia on turha pitää päällä ennen kuin ongelmat on saatu ratkaistua. Sinänsä en ole kuullut, että Ratebeeriltä olisi käyttäjille tullut mitään viruksia tai vastaavia. Enemminkin kyse oli spämmistä saitille. Jäämme odottamaan RB:n paluuta...
perjantaina, lokakuuta 03, 2008
5081. Vakka-Suomen Prykmestar Savu
Oli ilahduttavaa, että länsirannikolle, Uuteenkaupunkiin saatiin taannoin uusi pienpanimo. Yrityksen vetäjätkin tuntuivat olevan asiallisia ja porilaislähtöinen panimomestari oli hankkinut kannuksensa Laitilan tuotteiden parista. Yritys starttasi aika otolliseen aikaan: pienpanimo-oluiden kiinnostus on selvästi nousussa ja pullotavarana VASP:n tuotteille on varmasti markkinarakoa vähittäiskaupoissa ja olutravintoloissa.
Valitettavasti itse oluet eivät ole olleet aivan niin kiinnostavia eivätkä laadukkaita kuin saattoi odottaa. En tiedä oliko tämä panimolta tietoinen valinta. Luulen kuitenkin, että kyse on uuden panimon synnytystuskista ja että parempaa on varmaankin tulossa. Nämät ensimmäiset tuotteetkin vaativat vielä uudelleentutustumista, sillä ainakin Pale Ale ja Pils vaikuttivat keskeneräiseltä. Schwarz oli jo kohtalainen.
Hyvissä Olutravintoloissa lokakuun olut on Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Savu. Ilahduttavaa, että VASP on päässyt näin nopeasti HYR:ien hanaan. Kuten nimi antaa odottaa, tuoksu on savuisen maltainen. Normaali hanakylmänä tuoksu tosin on melko hento. Suuntuntu oluessa on pehmeä ja kermaisempi kuin etukäteen saattoi odottaa. Maku on myös savuinen. Ei tämä mikään Schlenkerla ole, mutta savua on kuitenkin sen verran, että olut saa synninpäästön. Käytetty mallaskin on selvästi bambergilainen. Jäkimaussa nousee myös pieni humalainen puraisu. Onhan Savu hieman yksinkertainen ja helppo, mutta kuitenkin mukava jopa sessio-olut. Tätä voi kyllä juoda useammankin tuopin. Toistaiseksi VASP:n lupaavin tuote.
Ratebeer-pisteet:
7/10 4/5 7/10 3/5 13/20 3.4
Valitettavasti itse oluet eivät ole olleet aivan niin kiinnostavia eivätkä laadukkaita kuin saattoi odottaa. En tiedä oliko tämä panimolta tietoinen valinta. Luulen kuitenkin, että kyse on uuden panimon synnytystuskista ja että parempaa on varmaankin tulossa. Nämät ensimmäiset tuotteetkin vaativat vielä uudelleentutustumista, sillä ainakin Pale Ale ja Pils vaikuttivat keskeneräiseltä. Schwarz oli jo kohtalainen.
Hyvissä Olutravintoloissa lokakuun olut on Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Savu. Ilahduttavaa, että VASP on päässyt näin nopeasti HYR:ien hanaan. Kuten nimi antaa odottaa, tuoksu on savuisen maltainen. Normaali hanakylmänä tuoksu tosin on melko hento. Suuntuntu oluessa on pehmeä ja kermaisempi kuin etukäteen saattoi odottaa. Maku on myös savuinen. Ei tämä mikään Schlenkerla ole, mutta savua on kuitenkin sen verran, että olut saa synninpäästön. Käytetty mallaskin on selvästi bambergilainen. Jäkimaussa nousee myös pieni humalainen puraisu. Onhan Savu hieman yksinkertainen ja helppo, mutta kuitenkin mukava jopa sessio-olut. Tätä voi kyllä juoda useammankin tuopin. Toistaiseksi VASP:n lupaavin tuote.
Ratebeer-pisteet:
7/10 4/5 7/10 3/5 13/20 3.4
tiistaina, syyskuuta 30, 2008
Nøgne Ø Dark Horizon
Nøgne Ø Dark Horizonin kakkosversiota oli tarjolla EBF:ssä, jossa sen julkaistiin virallisesti. Tosin Norjassa sitä on epävirallisesti ollut tyrkyllä jo pitkin kesää - Second Editionin pullotus kun tapahtui jo tammikuussa. Pulloja on tehty kaikkiaan 12000 ja sitä pitäisi olla lähikuukausina saatavilla myös Suomessa, jotakin kautta (Alko ja/tai olutravintolat).
EBF:llä maistellessa päälimmäinen vaikutelma mikä oluesta jäi oli alkoholi. Tämä ei ole varsinainen ihme, sillä DH 2nd editionin alkoholiprosentti on peräti 17,5. Ei kovinkaan yllättäen maussa oli runsaasti lakritsaa ja kahvia sekä paahteisuutta. Liian tuoretta vielä sanoisin. No, Suomeen rantautuessaan olut on taas pikkuisen vanhempaa ja ehkä näin ollen tasapainoisempaa. Toivottavasti tulee ykkösversion tapaan normivalikoimaan, jotta saa ostettua laatikollisen kotiin.
Vielä ei ole Second Editioniakaan nähty Suomessa, kun uutiset kertovat jo kolmosversiosta. Tätä Third Editionia arvioidaan tuotettavan kaikkiaan 15000 pulloa ja sen pullotus tapahtuu joulukuussa. Mikäli sen kanssa menetellään samoin kuin kakkosen, julkaisu tapahtunee joskus ensi syksynä/loppukesästä.
Nøgne Ø:lta on tulossa uutuutena myös Double IPA, jota oli myös tarjolla festareilla. Tämä olut on tehty erityisesti Japanin markkinoille. En tosin olisi yllättynyt vaikka muutamia pulloja eksyisi esimerkiksi Pikkulintuun.
Sen sijaan kohutulle Nøgne Ø/Mikkeller-yhteistyölle puolukkalambic Tyttebærille ei kuulu kovin hyvää. Ilmeisesti syynä on se, että ... se ole kovin hyvää :) Tosin Nøgne Ø:n kaverit olivat EBF:llä sitä mieltä, että kyllä se vielä paranee, ehkä, ja julkaistaan "joskus".
EBF:llä maistellessa päälimmäinen vaikutelma mikä oluesta jäi oli alkoholi. Tämä ei ole varsinainen ihme, sillä DH 2nd editionin alkoholiprosentti on peräti 17,5. Ei kovinkaan yllättäen maussa oli runsaasti lakritsaa ja kahvia sekä paahteisuutta. Liian tuoretta vielä sanoisin. No, Suomeen rantautuessaan olut on taas pikkuisen vanhempaa ja ehkä näin ollen tasapainoisempaa. Toivottavasti tulee ykkösversion tapaan normivalikoimaan, jotta saa ostettua laatikollisen kotiin.
Vielä ei ole Second Editioniakaan nähty Suomessa, kun uutiset kertovat jo kolmosversiosta. Tätä Third Editionia arvioidaan tuotettavan kaikkiaan 15000 pulloa ja sen pullotus tapahtuu joulukuussa. Mikäli sen kanssa menetellään samoin kuin kakkosen, julkaisu tapahtunee joskus ensi syksynä/loppukesästä.
Nøgne Ø:lta on tulossa uutuutena myös Double IPA, jota oli myös tarjolla festareilla. Tämä olut on tehty erityisesti Japanin markkinoille. En tosin olisi yllättynyt vaikka muutamia pulloja eksyisi esimerkiksi Pikkulintuun.
Sen sijaan kohutulle Nøgne Ø/Mikkeller-yhteistyölle puolukkalambic Tyttebærille ei kuulu kovin hyvää. Ilmeisesti syynä on se, että ... se ole kovin hyvää :) Tosin Nøgne Ø:n kaverit olivat EBF:llä sitä mieltä, että kyllä se vielä paranee, ehkä, ja julkaistaan "joskus".
keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008
European Beer Festival
Kävimme Äyräväisen Sepon kanssa Kööpenhaminassa European Beer Festivalilla. EBF oli laatuaan ensimmäinen, mutta koska tanskalaiset olivat harjoitelleet hommaa jo aiemmin keväisillä olutpäivillään, järjestelyt sujuivat pääosin hyvin.
Torstaina eli päivää ennen festareita vietimme iltaa Norrebron panimoravintolan viisivuotissynttäreillä. He tarjosivat synttäreiden kunniaksi joka tunti uuden oluen. Niistä osa oli vierailevien panimomestareiden luomuksia (mm. Christian ex-Olfabrikken), Amager oli tehnyt Norrebrolle kaksi olutta. Tunnin ensimmäiset 15 minuuttia synttäriolut oli ilmaista! Kuuden oluen jälkeen suuntasimme Olbareniin, joka on kivenheiton päässä Norrebrolta.
Perjantaina oli sitten ensimmäinen festaripäivä. Jonoa oli ennen porttien avaamista jo muutama sata metriä, mutta sisäänpääsy onnistui varsin kivuttomasti. EBF:llä on käytössä muoviset poletit (token), joita vastaan saa oluita pääosin desin maisteluannoksina (joitakin 5 cl). 100 kruunulla poletteja ostaessa annoksen hinnaksi tuli reilu euro, joten festarit eivät veroittaneet paljoa kukkaroa.
Festareiden oikeastaan ainoa huono puoli oli, että itse näyttelytilassa ei ollut istumapaikkoja ja seisomapöydätkin olivat kortilla. Istumapaikkoja oli hiukan kauempana ruokateltoissa, joissa osa reittaajista vietti aikaansa. Minä, Seppo ja austone seisoimme käytännössä kaikki kolme festaripäivää De Molenin ison Cuvée -tynnyrin vieressä, jossa oli sopiva tila vihoille ja lasille. Tuo olikin festareiden paras ständi, sillä De Molenin lisäksi siltä sai Mikkellerin ja Amagerin tuotteita sekä jenkkejä. Mikkeller julkaisi uusia oluita parin tunnin välein ja tavara oli pääosin huippulaadukasta. Amagerilta tuli muun muassa Amager Hr. Papso, Ratebeer-reittaaja Henrik Papsoen kunniaksi (10000. reittaus). Julkaisuhetkellä Henrik itse oli jakamassa annoksia. Mikkellerin tuotteita olivat muun muassa Beer Geekin Breakfast Stout versio, joka oli tehty vietnamilaisesta sivettikissojen ruuansulatuksen läpi kulkeneista kahvipavuista. Tuo on maailman kalleinta kahvia. Heillä oli myös samasta oluesta chili-suklaa-versio. Muita erikoisuuksia Mikkelleriltä olivat muun muassa Black hanasta ja punaviinimarjalambic. Muista osastoista mainittakoot Nogne O, joka tarjosi Dark Horizonin edition kakkosta hanasta. Suomipanimoiden huippua edusti Beer Huntersin Äkäpukki - tervainen ja savuinen imperial stout, jota festareiden jälkeen tulee saamaan pullosta. Epävirallisesti maisteltavana oli myös Huvilan Pesäpuuta. Joitakin ruotsalaisiakin oli yhdellä osastolla: esimerkiksi Närken Kaggenia olisi saanut hanasta. Itse maistelin Närkeltä !:n ja jonkun Ocean Bryggerietin tuotteen.
Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu eikä tule kauhean kalliiksi. Yövyimme Hotel Cabin Innissä. Näitä konseptihotelleita on Köpiksessäkin muutama. Hiukan ruotsinlaivamaiset hytit, mutta siistiä ja puhdasta muuten ja pääkaupungin hintatasoon nähden edullista.
Luultavasti tulee lähdettyä ensi syksynä uudelleen. Tarjonta on kuitenkin niin paljon monipuolisempaa Stockholm Beer and Whisky Festivalilla. Lisäksi kaupungin olutkaupat ja -baarit tarjoavat monipuolisia herkkuja.
Torstaina eli päivää ennen festareita vietimme iltaa Norrebron panimoravintolan viisivuotissynttäreillä. He tarjosivat synttäreiden kunniaksi joka tunti uuden oluen. Niistä osa oli vierailevien panimomestareiden luomuksia (mm. Christian ex-Olfabrikken), Amager oli tehnyt Norrebrolle kaksi olutta. Tunnin ensimmäiset 15 minuuttia synttäriolut oli ilmaista! Kuuden oluen jälkeen suuntasimme Olbareniin, joka on kivenheiton päässä Norrebrolta.
Perjantaina oli sitten ensimmäinen festaripäivä. Jonoa oli ennen porttien avaamista jo muutama sata metriä, mutta sisäänpääsy onnistui varsin kivuttomasti. EBF:llä on käytössä muoviset poletit (token), joita vastaan saa oluita pääosin desin maisteluannoksina (joitakin 5 cl). 100 kruunulla poletteja ostaessa annoksen hinnaksi tuli reilu euro, joten festarit eivät veroittaneet paljoa kukkaroa.
Festareiden oikeastaan ainoa huono puoli oli, että itse näyttelytilassa ei ollut istumapaikkoja ja seisomapöydätkin olivat kortilla. Istumapaikkoja oli hiukan kauempana ruokateltoissa, joissa osa reittaajista vietti aikaansa. Minä, Seppo ja austone seisoimme käytännössä kaikki kolme festaripäivää De Molenin ison Cuvée -tynnyrin vieressä, jossa oli sopiva tila vihoille ja lasille. Tuo olikin festareiden paras ständi, sillä De Molenin lisäksi siltä sai Mikkellerin ja Amagerin tuotteita sekä jenkkejä. Mikkeller julkaisi uusia oluita parin tunnin välein ja tavara oli pääosin huippulaadukasta. Amagerilta tuli muun muassa Amager Hr. Papso, Ratebeer-reittaaja Henrik Papsoen kunniaksi (10000. reittaus). Julkaisuhetkellä Henrik itse oli jakamassa annoksia. Mikkellerin tuotteita olivat muun muassa Beer Geekin Breakfast Stout versio, joka oli tehty vietnamilaisesta sivettikissojen ruuansulatuksen läpi kulkeneista kahvipavuista. Tuo on maailman kalleinta kahvia. Heillä oli myös samasta oluesta chili-suklaa-versio. Muita erikoisuuksia Mikkelleriltä olivat muun muassa Black hanasta ja punaviinimarjalambic. Muista osastoista mainittakoot Nogne O, joka tarjosi Dark Horizonin edition kakkosta hanasta. Suomipanimoiden huippua edusti Beer Huntersin Äkäpukki - tervainen ja savuinen imperial stout, jota festareiden jälkeen tulee saamaan pullosta. Epävirallisesti maisteltavana oli myös Huvilan Pesäpuuta. Joitakin ruotsalaisiakin oli yhdellä osastolla: esimerkiksi Närken Kaggenia olisi saanut hanasta. Itse maistelin Närkeltä !:n ja jonkun Ocean Bryggerietin tuotteen.
Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu eikä tule kauhean kalliiksi. Yövyimme Hotel Cabin Innissä. Näitä konseptihotelleita on Köpiksessäkin muutama. Hiukan ruotsinlaivamaiset hytit, mutta siistiä ja puhdasta muuten ja pääkaupungin hintatasoon nähden edullista.
Luultavasti tulee lähdettyä ensi syksynä uudelleen. Tarjonta on kuitenkin niin paljon monipuolisempaa Stockholm Beer and Whisky Festivalilla. Lisäksi kaupungin olutkaupat ja -baarit tarjoavat monipuolisia herkkuja.
maanantaina, elokuuta 25, 2008
Iskelmä
Iskelmä-olut on syntynyt Servaalin, Iskelmäradion ja Olvin yhteistyönä. Koska tämä luultavasti on sama kuin normi Olvi III niin arvioin sen tässä blogissani.
Olut tulee 4,5-prosentin vahvuisena puolen litran tölkissä. Väri on kauniin kullankeltainen, valkoinen vaahto häviää melko nopeasti, hiilihappoa tuntuu olevan runsaasti. Tuoksua hallitsee melko tyypilliseen suomalaislagereiden tapaan metallinen maltaisuus. Lisäksi Olville tyypillisesti tuoksussa on pehmeää makeutta, aivan kuin oluessa olisi käytetty maissia - no, tuoteseloste mainitsee ohratärkkelyksen, joka saattaa olla tuon makeuden lähde. Suuntuntuma on keskinkertaisen happoinen. Tuoksun tapaan makua hallitsee metallisia vivahteita saanut maltaisuus. Jälkimaku on lyhyt ja olut jättää suuhun vienon makeahkon maltaisuuden. Aivan kuin Iskelmäradio, tämä solahtaa nopeasti jättämättä mitään suurempia elämyksiä nauttijalleen. Iskelmäolutta voi kuitenkin suositella jääkaappikylmänä saunaolueksi ja ehkäpä vaikka grillimakkaran kera.
Tuoksu: 3/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 4/10
Suuntuntu: 2/5
Yleisarvio: 8/20
Yhteensä: 1.9
Olut tulee 4,5-prosentin vahvuisena puolen litran tölkissä. Väri on kauniin kullankeltainen, valkoinen vaahto häviää melko nopeasti, hiilihappoa tuntuu olevan runsaasti. Tuoksua hallitsee melko tyypilliseen suomalaislagereiden tapaan metallinen maltaisuus. Lisäksi Olville tyypillisesti tuoksussa on pehmeää makeutta, aivan kuin oluessa olisi käytetty maissia - no, tuoteseloste mainitsee ohratärkkelyksen, joka saattaa olla tuon makeuden lähde. Suuntuntuma on keskinkertaisen happoinen. Tuoksun tapaan makua hallitsee metallisia vivahteita saanut maltaisuus. Jälkimaku on lyhyt ja olut jättää suuhun vienon makeahkon maltaisuuden. Aivan kuin Iskelmäradio, tämä solahtaa nopeasti jättämättä mitään suurempia elämyksiä nauttijalleen. Iskelmäolutta voi kuitenkin suositella jääkaappikylmänä saunaolueksi ja ehkäpä vaikka grillimakkaran kera.
Tuoksu: 3/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 4/10
Suuntuntu: 2/5
Yleisarvio: 8/20
Yhteensä: 1.9
sunnuntaina, elokuuta 03, 2008
Kesäkiertuetarinaa osa 1
Tapanani on kiertää kesälomalla julkisia kulkuneuvoja käyttäen rinkka selässä Eurooppaa ja tämäkään kesä ei tehnyt poikkeusta. Tavoitteena on aina vierailla ainakin yhdessä uudessa maassa ja tällä kertaa tuo maa oli Romania. Tsekissä aiempi kokemus rajoittui Prahaan ja Slovakiassa Bratislavaan, joissa molemmissa tuli käytyä lyhyesti 2000-luvun alkupuolella.
Matkan suunnittelu alkoi oikeastaan siitä, että Ratebeerin vuosittainen kesätapaaminen oli tänä vuonna Plzenissä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Tämä olikin luonnollista yhdistää kesälomareissuun, koska RBESG:ssä oli mahdollista nauttia runsaasta valikoimasta harvinaisia oluita sekä tavata paljon vanhoja tuttuja (olin RBESG:ssä Köpiksessä vuonna 2005 ja Göteborgissa 2006). Ostin Finnairin lennot niin, että meno oli Prahaan ja paluu vajaa kolme viikkoa myöhemmin Bukarestista - yllätyksekseni tällainen paluu eri kaupungista -lippu ei ollut merkittävästi normaalia kalliimpi.
Prahassa aikaa oli vain yksi iltapäivä ja ilta. Eli aika oli käytettävä tehokkaasti hyväksi: kävin reittamassa Novometsky Pivovarin kaksi olutta (tuttu paikka mutta ennen Ratebeer-aikaa, joten "uusia" oluita minulle) sekä Pivovarsky Dumin 8 olutta, joista oli mahdollista tilata näppärä sampleri-lautanen. Tämän jälkeen tapasin Perin (RB omhper), jonka kanssa lähdimme kiertämään lisää paikkoja. Pivovar Bašta oli pikkuruinen brewpub, jonka valikoimassa oli kolme keskinkertaista, mutta juotavaa omaa tuotetta. Seuraavaksi piipahdimme Zlý Časyn hämärässä kellaripubissa. Yllätyksekseni heillä oli kylmäkaapissa mm. Lammin Sahtia ja joitakin muitakin kovin outoja oluita (taisi olla mm. Saaremaan Tuulik) - ilmeisesti jonkun Suomi-matkaajan jäljiltä. Zlý Časyssa on jatkuvasti vaihtuvia harvinaisuuksia hanassa, tällä kertaa Chodovarin 11°, Kocourin vehnäolut ja Rychtar Kvasnice 12° (=kvasnice, suodattamaton olut, johon on lisätty hiivaa)! Tämän jälkeen suuntasimme U Klokočnikaan, joka on Kácovin "house tap" Prahassa. Tarjolla oli kolmea panimon olutta, mm. Kácovin suodattamattomia tuotteita. Käytännössä suomalaiselle oluet olivat "ilmaisia", tuopin hinta 15-20 korunaa (25 korunaa = 1 euro). Täältä suuntasimme Perin kanssa keskustaan, jossa on aloittanut uusi panimoravintola Pražský Most U Valsů - heidän ainoa oma oluensa oli varsin tavanomainen 12° lager. Tämän lisäksi hanassa oli ainakin Rohozecin tumma 12°. Ilta päättyi Pivovarsky Klubilla, jota voi varauksetta suositella. Klubilla tapasimme tanskalaiset Kimin ja Jesperin (molemmat RB:llä), joiden kanssa innostuimme maistamaan mm. paikan kaikki alkoholittomat oluet ... Klubin hanatuotteet olivat myös harvinaisuuksia, mm. Žatec Xantho ja Dum Stepan Klasicky Cesky Lezak.
Seuraavana päivänä edessä oli junamatkan Plzeniin. Matkaseurana vaimon lisäksi olivat edellä mainitut Per ja tanskalaiset. Plzenin ensimmäisen päivän ohjelmassa oli vierailu uudessa Purkmistrin panimoravintolassa, jonne pääsee bussilla keskustasta. Valikoimassa oli kuusi tuotetta, joista osa oikeinkin hyviä - laadukas tsekkipanimo! Tämän jälkeen vierailimme Pilsner Urquellista tutulla Plzensky Prazdroj -panimolla. Panimovierailun yhteydessä saa maistella maailman parasta pilseneriä: tammitynnyrissä lageroitua suodattamatonta Pilsner Urquell Kvasnicovýa. Melkein sama tuote on tarjolla Na Parkanussa Plzenissä, mutta se ei ole tammitynnyristä. Ratebeer-porukalla (noin 35 henkeä) oli normi panimokierroksen jälkeen kunnia vierailla panimon edustustilassa, jossa toimii pikkuruinen koepanimo. Saimme juotavaksemme Plzensky Prazdrojin suklaastouttia, ruisstouttia ja red alea, joita ei siis ole kaupallisesti saatavilla. Osa ryhmästä oli onnistunut samaaan myös suodattamatonta Gambrinusta (ei kaupallisesti saatavilla)! Seuraava kohde oli uusi brewpub Plzenissä Minipivovar Na Rychtářce, jolla on yksi oma olut: 11-asteinen Lotr. Piipahdimme myös Plachetnice-nimisessä pubissa joka on Krusovice-pubi, hanasta on tarjolla mm. Mušketýria suodattamattomana versiona! Sitten suuntasimme Uncle Paya’siin, joka taaseen oli Bernardin pubi (ja valikoimassa suodattamatonta Bernardia ...). Ilta jatkui illallisella Vinarna Hrozenissa, johon oli Ratebeer-porukkaa varten hankittu 12 kegiä harvinaisia tsekkipienpanimo-oluita. Seuraavana päivänä lähdimme omalla bussilla Rodinný pivovar U Rybičekin panimoravintolaan, joka sijaitsee Stříbron kaupungissa. Valikoimassa on viisi kohtuullista olutta. Täältä siirryimme Pivní Studio Modrý Abbé -nimiseen olutravintolaan Klatovyn kaupungissa. Siellä porukalle oli järjestetty hauska yhdeksän oluen sokkomaistelu. Pubin vakiovalikoimaan kuuluu Platanin ja Koutskán oluita sekä itsetehtyä maukasta PIVola-nimistä kaljaa (nefiltrované černé nealkopivo). Paikan www-sivut: http://modryabbe.wz.cz/ .Tämän jälkeen vuorossa oli taas uusi kylä ja uusi panimoravintola: Modrá Hvězda, jossa saimme tylyä palvelua ja kuutta talon olutta. Erikoisuus oli peräti 23° platon yhdeksänprosenttinen balttiportteri. Ilta päättyi Plzenin viimeiseen panimoravintolaan U Rytířeen, jolla on kaksi omaa (toisiaan muistuttavaa) olutta. Paikka on hiukan keskustan ulkopuolella, mutta helposti raitiovaunulla saavutettavissa. RBESG:n kolmas päivä oli omistettu perinteiselle Grand Tastingille, joka toimii nyyttikestiperiaatteella: jokainen tuo mukanaan hyviä ja/tai harvinaisia oluita, joita maistellaan kiivaalla tahdilla muiden kanssa jakaen. Yleensä RB:n "nyyttikesteissä" tapaa olla todella harvinaisia oluita - Good Beer Guide Praguen -kirjoittaja Evan Rail vieraili paikalla ja kirjoitti siitä omaan blogiinsa: http://www.praguemonitor.com/beer/2008/0...ring-2008/ (kuviin pääsi myös yours truly vihreässä Panimoravintola Beer Huntersin t-paidassa).
jatkuu ...
Matkan suunnittelu alkoi oikeastaan siitä, että Ratebeerin vuosittainen kesätapaaminen oli tänä vuonna Plzenissä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Tämä olikin luonnollista yhdistää kesälomareissuun, koska RBESG:ssä oli mahdollista nauttia runsaasta valikoimasta harvinaisia oluita sekä tavata paljon vanhoja tuttuja (olin RBESG:ssä Köpiksessä vuonna 2005 ja Göteborgissa 2006). Ostin Finnairin lennot niin, että meno oli Prahaan ja paluu vajaa kolme viikkoa myöhemmin Bukarestista - yllätyksekseni tällainen paluu eri kaupungista -lippu ei ollut merkittävästi normaalia kalliimpi.
Prahassa aikaa oli vain yksi iltapäivä ja ilta. Eli aika oli käytettävä tehokkaasti hyväksi: kävin reittamassa Novometsky Pivovarin kaksi olutta (tuttu paikka mutta ennen Ratebeer-aikaa, joten "uusia" oluita minulle) sekä Pivovarsky Dumin 8 olutta, joista oli mahdollista tilata näppärä sampleri-lautanen. Tämän jälkeen tapasin Perin (RB omhper), jonka kanssa lähdimme kiertämään lisää paikkoja. Pivovar Bašta oli pikkuruinen brewpub, jonka valikoimassa oli kolme keskinkertaista, mutta juotavaa omaa tuotetta. Seuraavaksi piipahdimme Zlý Časyn hämärässä kellaripubissa. Yllätyksekseni heillä oli kylmäkaapissa mm. Lammin Sahtia ja joitakin muitakin kovin outoja oluita (taisi olla mm. Saaremaan Tuulik) - ilmeisesti jonkun Suomi-matkaajan jäljiltä. Zlý Časyssa on jatkuvasti vaihtuvia harvinaisuuksia hanassa, tällä kertaa Chodovarin 11°, Kocourin vehnäolut ja Rychtar Kvasnice 12° (=kvasnice, suodattamaton olut, johon on lisätty hiivaa)! Tämän jälkeen suuntasimme U Klokočnikaan, joka on Kácovin "house tap" Prahassa. Tarjolla oli kolmea panimon olutta, mm. Kácovin suodattamattomia tuotteita. Käytännössä suomalaiselle oluet olivat "ilmaisia", tuopin hinta 15-20 korunaa (25 korunaa = 1 euro). Täältä suuntasimme Perin kanssa keskustaan, jossa on aloittanut uusi panimoravintola Pražský Most U Valsů - heidän ainoa oma oluensa oli varsin tavanomainen 12° lager. Tämän lisäksi hanassa oli ainakin Rohozecin tumma 12°. Ilta päättyi Pivovarsky Klubilla, jota voi varauksetta suositella. Klubilla tapasimme tanskalaiset Kimin ja Jesperin (molemmat RB:llä), joiden kanssa innostuimme maistamaan mm. paikan kaikki alkoholittomat oluet ... Klubin hanatuotteet olivat myös harvinaisuuksia, mm. Žatec Xantho ja Dum Stepan Klasicky Cesky Lezak.
Seuraavana päivänä edessä oli junamatkan Plzeniin. Matkaseurana vaimon lisäksi olivat edellä mainitut Per ja tanskalaiset. Plzenin ensimmäisen päivän ohjelmassa oli vierailu uudessa Purkmistrin panimoravintolassa, jonne pääsee bussilla keskustasta. Valikoimassa oli kuusi tuotetta, joista osa oikeinkin hyviä - laadukas tsekkipanimo! Tämän jälkeen vierailimme Pilsner Urquellista tutulla Plzensky Prazdroj -panimolla. Panimovierailun yhteydessä saa maistella maailman parasta pilseneriä: tammitynnyrissä lageroitua suodattamatonta Pilsner Urquell Kvasnicovýa. Melkein sama tuote on tarjolla Na Parkanussa Plzenissä, mutta se ei ole tammitynnyristä. Ratebeer-porukalla (noin 35 henkeä) oli normi panimokierroksen jälkeen kunnia vierailla panimon edustustilassa, jossa toimii pikkuruinen koepanimo. Saimme juotavaksemme Plzensky Prazdrojin suklaastouttia, ruisstouttia ja red alea, joita ei siis ole kaupallisesti saatavilla. Osa ryhmästä oli onnistunut samaaan myös suodattamatonta Gambrinusta (ei kaupallisesti saatavilla)! Seuraava kohde oli uusi brewpub Plzenissä Minipivovar Na Rychtářce, jolla on yksi oma olut: 11-asteinen Lotr. Piipahdimme myös Plachetnice-nimisessä pubissa joka on Krusovice-pubi, hanasta on tarjolla mm. Mušketýria suodattamattomana versiona! Sitten suuntasimme Uncle Paya’siin, joka taaseen oli Bernardin pubi (ja valikoimassa suodattamatonta Bernardia ...). Ilta jatkui illallisella Vinarna Hrozenissa, johon oli Ratebeer-porukkaa varten hankittu 12 kegiä harvinaisia tsekkipienpanimo-oluita. Seuraavana päivänä lähdimme omalla bussilla Rodinný pivovar U Rybičekin panimoravintolaan, joka sijaitsee Stříbron kaupungissa. Valikoimassa on viisi kohtuullista olutta. Täältä siirryimme Pivní Studio Modrý Abbé -nimiseen olutravintolaan Klatovyn kaupungissa. Siellä porukalle oli järjestetty hauska yhdeksän oluen sokkomaistelu. Pubin vakiovalikoimaan kuuluu Platanin ja Koutskán oluita sekä itsetehtyä maukasta PIVola-nimistä kaljaa (nefiltrované černé nealkopivo). Paikan www-sivut: http://modryabbe.wz.cz/ .Tämän jälkeen vuorossa oli taas uusi kylä ja uusi panimoravintola: Modrá Hvězda, jossa saimme tylyä palvelua ja kuutta talon olutta. Erikoisuus oli peräti 23° platon yhdeksänprosenttinen balttiportteri. Ilta päättyi Plzenin viimeiseen panimoravintolaan U Rytířeen, jolla on kaksi omaa (toisiaan muistuttavaa) olutta. Paikka on hiukan keskustan ulkopuolella, mutta helposti raitiovaunulla saavutettavissa. RBESG:n kolmas päivä oli omistettu perinteiselle Grand Tastingille, joka toimii nyyttikestiperiaatteella: jokainen tuo mukanaan hyviä ja/tai harvinaisia oluita, joita maistellaan kiivaalla tahdilla muiden kanssa jakaen. Yleensä RB:n "nyyttikesteissä" tapaa olla todella harvinaisia oluita - Good Beer Guide Praguen -kirjoittaja Evan Rail vieraili paikalla ja kirjoitti siitä omaan blogiinsa: http://www.praguemonitor.com/beer/2008/0...ring-2008/ (kuviin pääsi myös yours truly vihreässä Panimoravintola Beer Huntersin t-paidassa).
jatkuu ...
keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008
Kyllä ruotsalaisten kelpaa
Monks Cafe E-news #28
Vi kommer att leverera 1.000 flaskor av Pannepot Grand Reserva 2005 till Systembolaget för försäljning med start 16 juni. Den kommer att säljas bla. På Systembolaget på Regeringsgatan.
http://www.ratebeer.com/beer/struise-pannepot-grand-reserva-oak-aged/83305/
Vi kommer att leverera 1.000 flaskor av Pannepot Grand Reserva 2005 till Systembolaget för försäljning med start 16 juni. Den kommer att säljas bla. På Systembolaget på Regeringsgatan.
http://www.ratebeer.com/beer/struise-pannepot-grand-reserva-oak-aged/83305/
maanantaina, huhtikuuta 14, 2008
Helsinki Beer Festival 2008
Helsinki Beer Festivalia vietettiin viime viikonloppuna Kaapelitehtaalla, tällä kertaa tanskalaiset pienpanimot -teemalla. Teemana tanskalaiset olivat hyvä valinta ja paikalle oli saatu myös muutaman mielenkiintoisen panimon edustajat (Djaevlebrygistä Äyräväisen Seppo teki hienon raportin).
Muuten mentiin kuta kuinkin vanhalla linjalla, suurempia uudistuksia ei ollut tapahtunut ja ainakaan aiempien vuosien kritiikistä ei oltu opittu. Ihmettelen, jos kenenkään mielestä esimerkiksi The Flaming Sideburnsin keikka oli hieno ja festareille sopiva perjantai-iltana? Tokihan haluan nauttia oluesta pimeässä niin, ettei minun tarvitse keskustella kavereiden kanssa samalla.
Oluiden hintataso oli myöskin tähtitieteellinen. Kotimaiset tuotteet olivat vielä siedettävät ja hanatuotteista sai 2 desin annoksia, mutta teemaoluet eli tanskalaiset pienpanimotuotteet maksoivat suurin osa yli 10 euroa pullo - varmastikin liikaa tavallisen kuluttajan kukkarolle, joka ei olutbongarin tapaan "joidu" maistamaan kaikkia oluita. Hinnat olivat osittain ymmärrettäviä, koska laatuoluista monet maksavat Tanskassakin paljon, mutta kun niistä bulkkiluokan tanskalaisistakin joutui joissakin tapauksissa pulittamaan kaksinumeroisen summan euroja. Ainoa ratkaisu tähän olisi se, että pulloistakin olisi mahdollisuus saada maisteluannoksia - ennen wanhaan tällaista vielä harrastettiinkin.
Messupaikkojen vuokrahinnatkin ovat ilmeisesti kohtuullisen korkeat päätellen siitä, että monet suomalaiset pienpanimot olivat yhdistäneet voimansa yhden ständin alle. Oli kuitenkin mukavaa, että esimerkiksi Mustiala ja Hollolan Hirvi olivat paikalla edes oluiden muodossa. Ammattilaistunneilla bongasin "VASP"-paitoja - ensi vuonna saattaakin olla uutta kotimaista tarjontaa messuilla Varsinais-Suomen Panimon muodossa. Ehkäpä saamme myös uuden helsinkiläispanimon siihen mennessä?
En ole ainoa, joka haikailee laadukkaan musiikittoman oluttapahtuman perään. Pikkulintu+Novovin+ muutama muu maahantuoja + kegejä kotimaisilta pienpanimoilta ...Valitettavasti ei vaan taida onnistua Suomessa nykyresursseilla. SOPP taitaakin olla olemassa olevista tapahtumista lähimpänä tätä ideaalia.
Muuten mentiin kuta kuinkin vanhalla linjalla, suurempia uudistuksia ei ollut tapahtunut ja ainakaan aiempien vuosien kritiikistä ei oltu opittu. Ihmettelen, jos kenenkään mielestä esimerkiksi The Flaming Sideburnsin keikka oli hieno ja festareille sopiva perjantai-iltana? Tokihan haluan nauttia oluesta pimeässä niin, ettei minun tarvitse keskustella kavereiden kanssa samalla.
Oluiden hintataso oli myöskin tähtitieteellinen. Kotimaiset tuotteet olivat vielä siedettävät ja hanatuotteista sai 2 desin annoksia, mutta teemaoluet eli tanskalaiset pienpanimotuotteet maksoivat suurin osa yli 10 euroa pullo - varmastikin liikaa tavallisen kuluttajan kukkarolle, joka ei olutbongarin tapaan "joidu" maistamaan kaikkia oluita. Hinnat olivat osittain ymmärrettäviä, koska laatuoluista monet maksavat Tanskassakin paljon, mutta kun niistä bulkkiluokan tanskalaisistakin joutui joissakin tapauksissa pulittamaan kaksinumeroisen summan euroja. Ainoa ratkaisu tähän olisi se, että pulloistakin olisi mahdollisuus saada maisteluannoksia - ennen wanhaan tällaista vielä harrastettiinkin.
Messupaikkojen vuokrahinnatkin ovat ilmeisesti kohtuullisen korkeat päätellen siitä, että monet suomalaiset pienpanimot olivat yhdistäneet voimansa yhden ständin alle. Oli kuitenkin mukavaa, että esimerkiksi Mustiala ja Hollolan Hirvi olivat paikalla edes oluiden muodossa. Ammattilaistunneilla bongasin "VASP"-paitoja - ensi vuonna saattaakin olla uutta kotimaista tarjontaa messuilla Varsinais-Suomen Panimon muodossa. Ehkäpä saamme myös uuden helsinkiläispanimon siihen mennessä?
En ole ainoa, joka haikailee laadukkaan musiikittoman oluttapahtuman perään. Pikkulintu+Novovin+ muutama muu maahantuoja + kegejä kotimaisilta pienpanimoilta ...Valitettavasti ei vaan taida onnistua Suomessa nykyresursseilla. SOPP taitaakin olla olemassa olevista tapahtumista lähimpänä tätä ideaalia.
sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008
Koff Lite
Jos oli "uusi Lahden Sininen" suuri pettymys niin Koff Liten jälkeen olen sanaton. Jopa Bud Litessä oli enemmän makua kun tässä Koffin "olutkulttuurin" ilmentymässä. Koff Liten jälkeen aukesi Carlsberg Lite - eipä lauluja lauleta siitäkään, mutta ohranjyvän mitalla voitti kotimaisen verrokkinsa.
http://www.ratebeer.com/beer/sinebrychoff-koff-lite/86023/10233/
http://www.ratebeer.com/beer/carlsberg-lite/85931/10233/
Panimoravintola Beer Hunters täyttää ylihuomenna tiistaina 10 vuotta!
http://www.ratebeer.com/beer/sinebrychoff-koff-lite/86023/10233/
http://www.ratebeer.com/beer/carlsberg-lite/85931/10233/
Panimoravintola Beer Hunters täyttää ylihuomenna tiistaina 10 vuotta!
tiistaina, helmikuuta 19, 2008
Vuoden 2007 oluet
Tämä tulee hieman myöhään, mutta tässä viime vuoden 1096:sta maistetusta oluesta parhaat eli Top 10:
1) North Coast 10th Anniversary Barrel-Aged Old Rasputin
Tätä herkkua löytää Akkuratista, Tukholmasta - kovaan hintaan. Normiversiokin on loistava ja tämä ponkaisi viime vuonna all time listani viidennelle sijalle.
2) Weihenstephaner Korbinian
Weihenstephanin dobbelbock! Jostain syystä tätä ei saa ainakaan vielä Suomesta. Celebratorin kanssa tuplapukkien aatelia.
3) Firestone Walker 10
"Blend of barleywine, imperial stout, imperial brown, and double IPA aged in Old Fitzgerald Barrels." kertonee kaiken tarpeellisen. Nautittu kesällä Petolahden sessioissa.
4) Schneider Aventinus Weizen-Eisbock
Aventinuksen hardcore-versio löytyi pullona Schneiderin "panimoravintolasta" Münchenistä.
5) Samuel Smiths Imperial Stout
Samuel Smithejä alkoi tulla maahan vuoden 2007 aikana (uudelleen). Impyn lisäksi Oatmeal Stout on maailmanluokan olut.
6) BFM Abbaye de Saint Bon-Chien 2006
Petolahden sessioissa nautittu loistelias sveitsiläinen pienpanimotuote, 11 % flaamilaistyyppinen hapan ale.
7) Victory Storm King Imperial Stout
Huippupanimon 9,1 % tasapainoinen impy. Maisteltu Vaasa-sessioissa.
8) Bear Republic Racer 5
Maukas hedelmäinen ja persoonallinen IPA kalifornialaispanimolta. Tässä on käytetty Columbus-humalaa ja IBU:ja on 69. Vaasan sessioiden satoa.
9) Harveys Elizabethan Ale
Kompleksinen, erinomainen barley wine. Löydettu Olutravintola Pikkulinnusta.
10) Nils Oscar Julöl 2000
Seitsenvuotiaana Vaasa-sessioissa nautittu jouluolut. Tämä vuosikerta on ikääntynyt loistavasti.
Yhtään belgiä ei mahtunut listalle!
1) North Coast 10th Anniversary Barrel-Aged Old Rasputin
Tätä herkkua löytää Akkuratista, Tukholmasta - kovaan hintaan. Normiversiokin on loistava ja tämä ponkaisi viime vuonna all time listani viidennelle sijalle.
2) Weihenstephaner Korbinian
Weihenstephanin dobbelbock! Jostain syystä tätä ei saa ainakaan vielä Suomesta. Celebratorin kanssa tuplapukkien aatelia.
3) Firestone Walker 10
"Blend of barleywine, imperial stout, imperial brown, and double IPA aged in Old Fitzgerald Barrels." kertonee kaiken tarpeellisen. Nautittu kesällä Petolahden sessioissa.
4) Schneider Aventinus Weizen-Eisbock
Aventinuksen hardcore-versio löytyi pullona Schneiderin "panimoravintolasta" Münchenistä.
5) Samuel Smiths Imperial Stout
Samuel Smithejä alkoi tulla maahan vuoden 2007 aikana (uudelleen). Impyn lisäksi Oatmeal Stout on maailmanluokan olut.
6) BFM Abbaye de Saint Bon-Chien 2006
Petolahden sessioissa nautittu loistelias sveitsiläinen pienpanimotuote, 11 % flaamilaistyyppinen hapan ale.
7) Victory Storm King Imperial Stout
Huippupanimon 9,1 % tasapainoinen impy. Maisteltu Vaasa-sessioissa.
8) Bear Republic Racer 5
Maukas hedelmäinen ja persoonallinen IPA kalifornialaispanimolta. Tässä on käytetty Columbus-humalaa ja IBU:ja on 69. Vaasan sessioiden satoa.
9) Harveys Elizabethan Ale
Kompleksinen, erinomainen barley wine. Löydettu Olutravintola Pikkulinnusta.
10) Nils Oscar Julöl 2000
Seitsenvuotiaana Vaasa-sessioissa nautittu jouluolut. Tämä vuosikerta on ikääntynyt loistavasti.
Yhtään belgiä ei mahtunut listalle!
sunnuntaina, marraskuuta 11, 2007
#4090 Teerenpeli Vauhtiville
Hieno päänavaus Teerenpeliltä! Se on ensimmäinen suomalainen pienpanimo/panimoravintola, joka tuo oluensa pullotettuna Alkon vakiovalikoimiin. Toivottavasti jatkoa seuraa ainakin Plevnan muodossa.
Vauhtiville on uutuus Teerenpelin sortimentissä: 6,5-prosenttisena tavallista vahvempi belgityyppinen witbier. Korea 75 cl:n pullo ja korkeahko hinta antavat odottaa premium luokan olutta. Aivan kaikkia lupauksia ei Vauhtiville pysty toteuttamaan, mutta aivan kelpo tuote on kuitenkin kyseessä.
Olut on sameankeltainen muistuttaen lähinnä Jaffa-limonadia, valkoinen vaahto häviää yllättävänkin nopeasti. Tuoksusta löytyy nahkaa tai purukumia, mausteita (korianteri dominoi) , sitrushedelmiä sekä vehnää. Maku on varsin hapan ja sitrusmainen - se saattaa pelästyttää jos on ensimmäistä kertaa witbieriä kyydissä. Varsin hedelmäinen wit, appelsiini on päällimäisenä makuna yhdessä korianterimausteisuuden kanssa. Sen lisäksi siitä voi löytää hedelmäsokeria, kauraa ja vehnää. Hiilihappoa oluessa on maltillisesti, se nousee esiin lähinnä kun neste on juuri solahtamassa suusta eteenpäin, kirpeänä loppupiristeenä.
Pidän tässä oluessa siitä, että suomalainen pienpanimo on kyennyt tekemään klassisen witbierin mausteineen ja appelsiininmakuineen ja käyttämään vieläpä kauraa siinä. Vauhtiville on syytä nauttia tuoreena, epäilemättä vanhetessaan olut happanee liikaa.
Vauhtiville on uutuus Teerenpelin sortimentissä: 6,5-prosenttisena tavallista vahvempi belgityyppinen witbier. Korea 75 cl:n pullo ja korkeahko hinta antavat odottaa premium luokan olutta. Aivan kaikkia lupauksia ei Vauhtiville pysty toteuttamaan, mutta aivan kelpo tuote on kuitenkin kyseessä.
Olut on sameankeltainen muistuttaen lähinnä Jaffa-limonadia, valkoinen vaahto häviää yllättävänkin nopeasti. Tuoksusta löytyy nahkaa tai purukumia, mausteita (korianteri dominoi) , sitrushedelmiä sekä vehnää. Maku on varsin hapan ja sitrusmainen - se saattaa pelästyttää jos on ensimmäistä kertaa witbieriä kyydissä. Varsin hedelmäinen wit, appelsiini on päällimäisenä makuna yhdessä korianterimausteisuuden kanssa. Sen lisäksi siitä voi löytää hedelmäsokeria, kauraa ja vehnää. Hiilihappoa oluessa on maltillisesti, se nousee esiin lähinnä kun neste on juuri solahtamassa suusta eteenpäin, kirpeänä loppupiristeenä.
Pidän tässä oluessa siitä, että suomalainen pienpanimo on kyennyt tekemään klassisen witbierin mausteineen ja appelsiininmakuineen ja käyttämään vieläpä kauraa siinä. Vauhtiville on syytä nauttia tuoreena, epäilemättä vanhetessaan olut happanee liikaa.
| 7/10 | 3/5 | 7/10 | 4/5 | 14/20 = 3.5 pistettä |
One Pint Pub
Eilen huomasin OPP:n ovessa Ruoholahdessa käsinkirjoitetun lapun: "15.10. alkaen avaamme klo 11". Sääli, koska OPP on yleensä ollut se ensimmäinen kunnon valikoiman olutravintola, josta maakuntien miehenä aloittaa kaupunkikierros. Nyt klo 11 paikoista ykköstilalla on Black Door.
sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007
#4048 Ecaussinnes La Penneffoise
Hyvin "tyttömäinen olut" pinkkine etiketteineen, miksei maunkin puolesta. Ensimmäinen "korkkikorkkiolut" johon olen törmännyt, jossa käytössä on synteettinen korkki. Oluessa on käytetty luumua. Väri on tummanpuhuva - se vaihtelee rubiinista ruskeaan. Kaadettaessa syntyy kaunis aavistuksen beige vaahto ja aavistus brysselinpitsiä koristaa lasin reunoja. Tuoksu on aluksi marjainen ja metallinen, oluen lämmetessä marjaisuus muuttuu enemmän luumumaiseksi ja tuoksuun tulee lakritsaa. Hyvin makea olut: tyypilliseen abbey dubbel/brune -tapaan maussa on tummia hedelmiä (luumua ja taatelia)
, mutta myös paljon kandisokeria.
Makeuden jälkeen myös alkoholi nostaa päätään, mutta jälkimaku on luumuisen makea. Hyvin tehty, pehmeä olut, mutta hiukan tylsä - näitä samantyylisiä suhteellisen laadukkaita bruneja tulee Belgiasta paljon. On sen verran makea, että luultavasti parin vuoden kellarikypsytys saattaisi tuoda mielenkiintoisia uusia sävyjä makupalettiin.
, mutta myös paljon kandisokeria.
Makeuden jälkeen myös alkoholi nostaa päätään, mutta jälkimaku on luumuisen makea. Hyvin tehty, pehmeä olut, mutta hiukan tylsä - näitä samantyylisiä suhteellisen laadukkaita bruneja tulee Belgiasta paljon. On sen verran makea, että luultavasti parin vuoden kellarikypsytys saattaisi tuoda mielenkiintoisia uusia sävyjä makupalettiin.
| 7/10 | 4/5 | 7/10 | 3/5 | 13/20 = 3.4 pistettä |
perjantaina, elokuuta 31, 2007
Michael Jackson RIP
Hyvän oluen suurlähettiläs Michael Jackson on kuollut. Kyllä, siis tämä partasuinen englantilaissetä, ei se valkaistu afroamerikkalainen poppari. Jackson on viimeiset kymmenen vuotta sairastanut Parkinsonin tautia, mutta uutiset eivät tainneet kertoa mihin herra lopulta menehtyi. Moneen vuoteen Jacksonilta ei tainnut tulla mitään uutta kirjallista materiaalia, joten työkunto ei ilmeisesti ole ollut kovin hyvä.
Tapasin Jacksonin kahdesti Helsinkin olutfestivaaleilla - viimeksi tänä keväänä. Edellistapaamisesta tauti oli päässyt pahenemaan merkittävästi, mutta juttuihin se ei vaikuttanut oikeastaan ollenkaan.
Ensimmäinen tapaamisemme oli HBF:llä vuonna 2005. Sain nyt oman 15 minuuttiani julkisuudessa, kun Jacksonin kuolemasta ilmeisesti ensimmäisenä kertonut Morning Advertiser käytti uutisessaan Wikipediaan lataamaani kuvaa Michaelista. Eli siellä se vaaleansininen hiha on minun!
Illalla pitää ottaa muutama laadukas olut The Beer Hunterin muistolle.
Tapasin Jacksonin kahdesti Helsinkin olutfestivaaleilla - viimeksi tänä keväänä. Edellistapaamisesta tauti oli päässyt pahenemaan merkittävästi, mutta juttuihin se ei vaikuttanut oikeastaan ollenkaan.
Ensimmäinen tapaamisemme oli HBF:llä vuonna 2005. Sain nyt oman 15 minuuttiani julkisuudessa, kun Jacksonin kuolemasta ilmeisesti ensimmäisenä kertonut Morning Advertiser käytti uutisessaan Wikipediaan lataamaani kuvaa Michaelista. Eli siellä se vaaleansininen hiha on minun!
Illalla pitää ottaa muutama laadukas olut The Beer Hunterin muistolle.
lauantaina, elokuuta 11, 2007
Dark Horizon huumaa
Näin Nøgne Ø Dark Horizon First Edition huumassa (ks. olutopas.info) voisin laittaa tänne oman arvioni tästä (käännetty Ratebeerin arviosta):
Läpinäkymättömän musta väri, pieni kahvinvärinen vaahto. Tuoksussa on makeita tummia hedelmiä, kylmää kahvia ja jonkinlaista kummallista mausteisuutta, mieleen tuli ensimmäisenä sipuli! Runko on kuten olettaa sopiikin vankka, tervamainen. Maku alkaa siirappisen makeana, kunnes alkoholi iskee mukaan. Kuten olettaa sopii: lakritsaa ja paahteista maltaisuutta löytyy, mutta nämä häipyvät varsin nopeasti. Olut vaikuttaa siltä, että sillä on hieno ikäännyttämispotentiaali, nyt "tuoreena" se on aivan liian makea ollakseen täysosuma. Muutama vuosi kellarissa luultavasti tuo uusia nyansseja makupalettiin.
Aromi: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suuntuntu: 4/5
Kokonaisarvio: 16/20 = 3.9
sijaluku 106./3739
Läpinäkymättömän musta väri, pieni kahvinvärinen vaahto. Tuoksussa on makeita tummia hedelmiä, kylmää kahvia ja jonkinlaista kummallista mausteisuutta, mieleen tuli ensimmäisenä sipuli! Runko on kuten olettaa sopiikin vankka, tervamainen. Maku alkaa siirappisen makeana, kunnes alkoholi iskee mukaan. Kuten olettaa sopii: lakritsaa ja paahteista maltaisuutta löytyy, mutta nämä häipyvät varsin nopeasti. Olut vaikuttaa siltä, että sillä on hieno ikäännyttämispotentiaali, nyt "tuoreena" se on aivan liian makea ollakseen täysosuma. Muutama vuosi kellarissa luultavasti tuo uusia nyansseja makupalettiin.
Aromi: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suuntuntu: 4/5
Kokonaisarvio: 16/20 = 3.9
sijaluku 106./3739
perjantaina, heinäkuuta 27, 2007
Olutbongauslinkki
Löysin "vahingossa" netistä tällaisen sivuston:
http://www.av-osasto.fi/tyonaytteet/verkkoviestinta/minna_kaario/yleista.htm
asiantuntijoista löytyy tosin tuttuja hörhöjä :)
http://www.av-osasto.fi/tyonaytteet/verkkoviestinta/minna_kaario/yleista.htm
asiantuntijoista löytyy tosin tuttuja hörhöjä :)
lauantaina, kesäkuuta 02, 2007
Suomalaiset olutsivustot
Vaikka olutkulttuuri on laajentunut Suomessa on erikoista, että olueen keskittyviä verkkosivustoja ei juurikaan ole. Pitkään jatkunut JT Laakson Olutverkko hävisi ISP:n loppumisen myötä, Posbeer.org:lla ei ole tänä vuonna ollut paljon mitään. Oikeastaan ainoa mainitsemisen arvoinen verkkosivusto on Seppo Äyräväisen Olutopas:
http://www.olutopas.info/
Sivustolle on jokin aika sitten avattu keskustelufoorumi, joka vaikuttaa kohtalaisen vilkkaalta ikäisekseen.
http://www.olutopas.info/
Sivustolle on jokin aika sitten avattu keskustelufoorumi, joka vaikuttaa kohtalaisen vilkkaalta ikäisekseen.
keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007
Pyöräillä or not to pyöräillä?
JT Laakson olutklubilta tuli pari päivää sitten sähköposti huomisesta tapahtumasta, jossa yhdistetään brittiläinen tuoreolut ja liikunta:
To 24.5. klo 16 REAL ALE -PYÖRÄILY.
Perinteisestä olutkulttuurista kiinnostuneet ovat tervetulleita kiertämään ja arvioimaan Helsingin keskustan ja Espoon real ale -ravintoloita ja englantilaistyyppisiä tynnyrissäkäyviä tuoreoluita.
Kokoontuminen polkupyörien kanssa klo 16 OlutHuone Kuikka, Helsinginkatu 32 ja klo 17 alkaen Kitty's Public House, Citykäytävä, sekä kierroksen kautta noin klo 17.45 Pub Angleterre, Fredrikinkatu 47.
Lähtö polkupyörillä Lauttasaaren ja Tapiolan kautta määränpäänä The Gallow's Bird Public House, Merituulentie 30, Niittykumpu, Espoo
Mitenköhän pitää ottaa sitten tämän päivän Olutliiton lehdistötiedote:
Olutlitto ry.
LEHDISTÖTIEDOTE
23.5.2007
Vapaa julkaistavaksi heti
Terassioluelle ilman polkupyörää
Oluen kuluttajia edustava Olutliitto ry. kehottaa kesäoluen ystäviä jättämään polkupyörän kotiin, mikäli pyöräretken yhteydessä on tarkoitus piipahtaa yhdellä tai useammalla oluella.
Itse pidän Olutliiton kannanottoa lähinnä "kesäuutisena" ... olutkulttuurissamme on vakavampiakin puutteita. Maalla joutuu oluen ja seuran vuoksi joskus pyöräilemään lievästi nauttineenakin - siellä kun ei ole metroa, taksilla kulkeminenkin on kovin tyyristä.
To 24.5. klo 16 REAL ALE -PYÖRÄILY.
Perinteisestä olutkulttuurista kiinnostuneet ovat tervetulleita kiertämään ja arvioimaan Helsingin keskustan ja Espoon real ale -ravintoloita ja englantilaistyyppisiä tynnyrissäkäyviä tuoreoluita.
Kokoontuminen polkupyörien kanssa klo 16 OlutHuone Kuikka, Helsinginkatu 32 ja klo 17 alkaen Kitty's Public House, Citykäytävä, sekä kierroksen kautta noin klo 17.45 Pub Angleterre, Fredrikinkatu 47.
Lähtö polkupyörillä Lauttasaaren ja Tapiolan kautta määränpäänä The Gallow's Bird Public House, Merituulentie 30, Niittykumpu, Espoo
Mitenköhän pitää ottaa sitten tämän päivän Olutliiton lehdistötiedote:
Olutlitto ry.
LEHDISTÖTIEDOTE
23.5.2007
Vapaa julkaistavaksi heti
Terassioluelle ilman polkupyörää
Oluen kuluttajia edustava Olutliitto ry. kehottaa kesäoluen ystäviä jättämään polkupyörän kotiin, mikäli pyöräretken yhteydessä on tarkoitus piipahtaa yhdellä tai useammalla oluella.
Itse pidän Olutliiton kannanottoa lähinnä "kesäuutisena" ... olutkulttuurissamme on vakavampiakin puutteita. Maalla joutuu oluen ja seuran vuoksi joskus pyöräilemään lievästi nauttineenakin - siellä kun ei ole metroa, taksilla kulkeminenkin on kovin tyyristä.
maanantaina, huhtikuuta 23, 2007
Stadin Panimo lopettamassa
Helsinki Beer Festivalin kynnyksellä tuli korviin - aluksi huhuna sittemmin vahvistettuna tietoa - että maineikas Stadin Panimo on lopettamassa. Stadin Panimon poistuminen aiheuttaa pääkaupunkiseudun olutravintoloiden hanavalikoimaan ammottavan aukon, olivathan he käytännössä ainoa kotimainen pienpanimo, jonka tuotteita Helsingin seudulla sai säännöllisesti eri ravintoloissa. Sääli siksikin, että Stadin tuotteet kiinnostivat kansainvälisestikin.
Uutinen lopettamisesta:
http://www.viisitahtea.fi/content/view/1962/93/
Humala-blogin tietojen mukaan Stadin Panimon Barley winea olisi tarjolla Lontoon GBBF-tapahtumassa kesällä. Muista tuotteista ei ole tietoa, uusia keittoja ei kuitenkaan enää ole luvassa.
Helsinki Beer Festivalilla Stadilta oli tarjolla Sierra Nevada -tyyppinen Celebration ale sekä savuolut Stadin 1.6.2007 (jonka tuoksussa ja
maussa oli vahvasti tervaleijonapastilleja).
Uutinen lopettamisesta:
http://www.viisitahtea.fi/content/view/1962/93/
Humala-blogin tietojen mukaan Stadin Panimon Barley winea olisi tarjolla Lontoon GBBF-tapahtumassa kesällä. Muista tuotteista ei ole tietoa, uusia keittoja ei kuitenkaan enää ole luvassa.
Helsinki Beer Festivalilla Stadilta oli tarjolla Sierra Nevada -tyyppinen Celebration ale sekä savuolut Stadin 1.6.2007 (jonka tuoksussa ja
maussa oli vahvasti tervaleijonapastilleja).
A Le Coqilta uusi olut
Virolaiselta A Le Coqilta on julkaistu uusi juhlaolut:
http://www.alecoq.ee/special/
Vaalealta lagerilta tuo Special äkkiseltään näyttää.
http://www.alecoq.ee/special/
Vaalealta lagerilta tuo Special äkkiseltään näyttää.
torstaina, maaliskuuta 29, 2007
Uusi pienpanimo Suomeen
Suomeen on saatu pitkästä aikaa uusi pienpanimo, kun Keravan ammattiopiston kemian osastolle on hankittu pienpanimo Itävallasta joulukuussa 2006. Käymistankkeja näyttää olevan 4 x 60 ltr. Ja mikä parasta, koulu on mukana myös Helsinki Beer Festivalilla, joten siellä saattaa olla tarjolla ihan uuden suomalaispanimon tuotetta.
http://moodle.keuda.fi/kansiot/kao-lf/pienpanimo/pienpanimo.htm
http://moodle.keuda.fi/kansiot/kao-lf/pienpanimo/pienpanimo.htm
tiistaina, maaliskuuta 27, 2007
Helsinki Beer Festivalin lehdistötilaisuus
HBF järjestää lehdistötilaisuuden tiistaina 3.4. klo 13.30-14.30 St. Urho´s Pubissa. Paikalla on myös Michael Jackson.
Jackson on kovin aikaisin Suomessa? Voi tietenkin olla, että asuu Lontoossa ja lentää tänne päiväkseltään.
Festarien näytteilleasettajalista laajenee toivottavasti vielä:
http://www.helsinkibeerfestival.com/nasettajat/
Jackson on kovin aikaisin Suomessa? Voi tietenkin olla, että asuu Lontoossa ja lentää tänne päiväkseltään.
Festarien näytteilleasettajalista laajenee toivottavasti vielä:
http://www.helsinkibeerfestival.com/nasettajat/
lauantaina, maaliskuuta 24, 2007
Olutmatkailua Thaimaassa
Kiersin Thaimaata helmikuussa pari viikkoa, joten paikallaan lienee muuta sananen maan "olutkulttuurista". No lyhyesti sanottuna sitä ei ole ... Kovasti kiertämällä ja etsimällä löytää muutaman panimoravintolan, mutta siinäpä kaikki.
Kaupoissa myydään pelkästään vaaleita lagereita. Kun olet maistanut näitä tusinan verran, oletkin bongannut valtaosan Thaimaan oluista. Thaimaalaiset lagerit ovat kevyitä ja mitä ilmeisimmin riisiä käytetään useimmissa. Janojuomana valtamerkki Singha on paras valinta - tai sitten Heineken, jolla on myös tehdas maassa. Bangkokissa ja ehkä muissakin suurissa kaupungeissa suurten tavaratalojen ruokakauppojen herkkuosastot tuovat helpotuksen mikäli haluaa hiukan parempaa eli ulkolaisia erikoisoluita. Missään valikoimat eivät olleet kovin laajat, mutta yleensä kohtalaisen laadukkaat. Saksalaiset Paulanerit (ml. Salvator) ja Chimayt jäivät ainakin mieleen. Kansainvälisen Carrefour-ketjun kaupasta löysin jopa kaksi maistamaton belgiä: Liefmansin hedelmäoluet Fruitesse Pomme ja Fruitesse Framboise.
Bangkokissa on tällä hetkellä ilmeisesti kaksi panimoravintolaa:
Keskustassa sijaitseva Londoner Brew Pub on melko puhdasverinen brittipub ja expatien kokoontumispaikka. He panevat kahta omaa olutta. Molemmissa on havaittavissa samankaltainen käsityön maku kuin monissa panimoravintoloissa. En osaa identifoida mikä tuo piirre on, mutta kuvailen sitä yleensä englanninkielisellä sanalla "brewing mash". London Pilsner 33 oli aika mitään sanomaton pilsener, Pride Cream Bitter oli varsin juotava humaloitu brittibitter - ei tajuntaa räjäyttävä, mutta Changin ja muiden riisilagereiden jälkeen se toi helpotusta.
Londoner Ratebeerissa:
http://www.ratebeer.com/brewers/londoner-brew-pub/2846/
Toinen panimoravintola olikin vaikeampi löytää. Taksilla kuitenkin pääsin Tawandang German Brewerylle, kun ensin löytyi kuski, joka ymmärsi ja halusi sinne lähteä. Paikka on jonkin verran keskustan ulkopuolella Rama 3 -moottoritien varrella. Paikka on valtavan kokoinen "oluthalli". Saavuimme sinne iltapäivällä juuri kun se aukesi - kaksi asiakasta ja laskujeni mukaan noin 80 tarjoilijaa ei kuitenkaan taannut ripeää palvelua. Tawandang tekee kolmea omaa olutta: Dunken, Lager ja Weizen. Kaikki kolme olivat yllättävän hyviä. Epäilen panimoravintolalla olevan eurooppalaisen panimomestarin.
Tawandang Ratebeerissa:
http://www.ratebeer.com/brewers/tawandang-german-brewery/2866/
Sen sijaan Chiang Maista ei löyty panimoravintolaa, joka siellä olisi pitänyt olla Carrefourin vieressä. Tolpassa oli aikoja sitten pimentynyt valomainos kylläkin. Tavaratalon vieressä oli autopesula, ehkäpä se oli syrjäyttänyt ravintolan.
Lop Buri -nimisestä kaupungista löytyi sitten aivan uusi paikka. Monkey Brewery on saanut nimensä kaupungin apinoista. Lop Burissa on buddhalaistemppeli, jonka ovat vallanneet puolikesyt apinat. Itse panimo on Lop Buri Inn -hotellin sisällä. Kyltin perusteella panimolaitteisto oli jonkun saksalaisen "kulttuuripanimon" entinen. Valitettavasti Lop Burin kaupungin uudessa osassa sijainneen ravintolan oluet olivat melko epäonnistuneita. Monkey Lagerissa oli käymättömiä sokereita ja vihanneksien makua, Monkey Dark oli likainen diasetyylipommi.
Monkey Brewery Ratebeerissa:
http://www.ratebeer.com/brewers/monkey-brewery/8389/
Pattayallakin tuli käytyä. Jostain syystä missasin siellä olleen Hopf Brauhausin - Ratebeerin maininta ei sattunut silmään ennen matkaa. Näiden lisäksi Thaimaassa ei välttämättä toiminnassa olevia muita panimoravintoloita olekaan.
Kaupoissa myydään pelkästään vaaleita lagereita. Kun olet maistanut näitä tusinan verran, oletkin bongannut valtaosan Thaimaan oluista. Thaimaalaiset lagerit ovat kevyitä ja mitä ilmeisimmin riisiä käytetään useimmissa. Janojuomana valtamerkki Singha on paras valinta - tai sitten Heineken, jolla on myös tehdas maassa. Bangkokissa ja ehkä muissakin suurissa kaupungeissa suurten tavaratalojen ruokakauppojen herkkuosastot tuovat helpotuksen mikäli haluaa hiukan parempaa eli ulkolaisia erikoisoluita. Missään valikoimat eivät olleet kovin laajat, mutta yleensä kohtalaisen laadukkaat. Saksalaiset Paulanerit (ml. Salvator) ja Chimayt jäivät ainakin mieleen. Kansainvälisen Carrefour-ketjun kaupasta löysin jopa kaksi maistamaton belgiä: Liefmansin hedelmäoluet Fruitesse Pomme ja Fruitesse Framboise.
Bangkokissa on tällä hetkellä ilmeisesti kaksi panimoravintolaa:
Keskustassa sijaitseva Londoner Brew Pub on melko puhdasverinen brittipub ja expatien kokoontumispaikka. He panevat kahta omaa olutta. Molemmissa on havaittavissa samankaltainen käsityön maku kuin monissa panimoravintoloissa. En osaa identifoida mikä tuo piirre on, mutta kuvailen sitä yleensä englanninkielisellä sanalla "brewing mash". London Pilsner 33 oli aika mitään sanomaton pilsener, Pride Cream Bitter oli varsin juotava humaloitu brittibitter - ei tajuntaa räjäyttävä, mutta Changin ja muiden riisilagereiden jälkeen se toi helpotusta.
Londoner Ratebeerissa:
http://www.ratebeer.com/brewers/londoner-brew-pub/2846/
Toinen panimoravintola olikin vaikeampi löytää. Taksilla kuitenkin pääsin Tawandang German Brewerylle, kun ensin löytyi kuski, joka ymmärsi ja halusi sinne lähteä. Paikka on jonkin verran keskustan ulkopuolella Rama 3 -moottoritien varrella. Paikka on valtavan kokoinen "oluthalli". Saavuimme sinne iltapäivällä juuri kun se aukesi - kaksi asiakasta ja laskujeni mukaan noin 80 tarjoilijaa ei kuitenkaan taannut ripeää palvelua. Tawandang tekee kolmea omaa olutta: Dunken, Lager ja Weizen. Kaikki kolme olivat yllättävän hyviä. Epäilen panimoravintolalla olevan eurooppalaisen panimomestarin.
Tawandang Ratebeerissa:
http://www.ratebeer.com/brewers/tawandang-german-brewery/2866/
Sen sijaan Chiang Maista ei löyty panimoravintolaa, joka siellä olisi pitänyt olla Carrefourin vieressä. Tolpassa oli aikoja sitten pimentynyt valomainos kylläkin. Tavaratalon vieressä oli autopesula, ehkäpä se oli syrjäyttänyt ravintolan.
Lop Buri -nimisestä kaupungista löytyi sitten aivan uusi paikka. Monkey Brewery on saanut nimensä kaupungin apinoista. Lop Burissa on buddhalaistemppeli, jonka ovat vallanneet puolikesyt apinat. Itse panimo on Lop Buri Inn -hotellin sisällä. Kyltin perusteella panimolaitteisto oli jonkun saksalaisen "kulttuuripanimon" entinen. Valitettavasti Lop Burin kaupungin uudessa osassa sijainneen ravintolan oluet olivat melko epäonnistuneita. Monkey Lagerissa oli käymättömiä sokereita ja vihanneksien makua, Monkey Dark oli likainen diasetyylipommi.
Monkey Brewery Ratebeerissa:
http://www.ratebeer.com/brewers/monkey-brewery/8389/
Pattayallakin tuli käytyä. Jostain syystä missasin siellä olleen Hopf Brauhausin - Ratebeerin maininta ei sattunut silmään ennen matkaa. Näiden lisäksi Thaimaassa ei välttämättä toiminnassa olevia muita panimoravintoloita olekaan.
sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007
Nøgne Ø Dark Horizon first edition
Loistavan norjalaisen pienpanimon Nøgne Ø:n "kohuttu" Dark Horizon first edition on nyt virallisesti julkaistu. Suomessakin sitä on kuitenkin ollut jo joitakin pulloja - ainakin maahantuojalla ja minulla kaapissa (kiitos Yngwar). Miksikö kohuttu? Kannattaa lukea Sepon arvio tästä oluesta:
http://www.olutopas.info/beers.php?olut=457
http://www.olutopas.info/beers.php?olut=457
perjantaina, maaliskuuta 16, 2007
Laitilan Portteri
Uusi mielenkiintoinen olutuutuus (näin ennen maistamista ainakin!) on Laitilan Portteri (6,5 % ABV). Sitä saa ainakin Tampereelta hanasta (Old Bricks, Kultainen Apina). Old Bricks viittaa siihen, että löytynee myös Jyväskylästä ja Turun Old Bankista.
keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007
Suomen kansa pelastuu
Nyt on keksitty keino, miten estetään Suomen kansaa juopumasta: ei myydä niille keppanaa kello 07-09 välillä aamulla! Joskus sitä ihmettelee mitä siellä sosiaaliviranoimaisten päässä oikein liikkuu. Oluen myyntikiellon jälkeen klo 21 ymmärrän - sehän oli ravintoalan lobbauksen ansiota.
Olutta saa myydä aikaisintaan aamuyhdeksältä 1.4. alkaen
Huhtikuun alusta lähtien kaupat, kioskit, huoltoasemat ja tilaviinimyymä
Olutta saa myydä aikaisintaan aamuyhdeksältä 1.4. alkaen
Huhtikuun alusta lähtien kaupat, kioskit, huoltoasemat ja tilaviinimyymä
Asetuksen muutos ei tuo muutosta myynnin lopettamisaikaan, vaan alkoholijuomien myynti on edelleen sallittua kello 21:een asti.
Myyntiaikaa koskevat säännökset eivät edellytä esimerkiksi alkoholijuomien lukitsemista tai eristämistä myyntiajan ulkopuolella. Myyntipaikan on kuitenkin huolehdittava ja valvottava, että alkoholijuomia myydään vain sallittuna aikana. Myyntipaikat voivat järjestellä juomaosastojaan uudelleen ja tehdä erilaisia teknisiä ratkaisuja valvonnan helpottamiseksi.
Asetuksen muutos ei koske juomia, joissa on enintään 2,8 tilavuusprosenttia alkoholia, Näitä ovat muun muassa 1-oluet, miedot siiderit ja long drink-juomat, joita saa myydä myyntipaikan avaamisesta alkaen.
Lähde: Finfood
Lisätietoja: Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus STTV, ylitarkastaja Jan Rosenström, p. (09) 3967 2745
maanantaina, maaliskuuta 12, 2007
Mongozo Banana
Hyvinvarustelluista K-kaupoista on nyt pienen aikaa saanut belgialaisen Huyghen panimon tekemää Mongozo Banana "banaaniolutta", jossa kuulemma on käytetty reilun kaupan banaaneja. Nyt näyttää tuote olevan Helsingissä William K:n valikoimissa seuraavin saatesanoin:
http://www.oluthuone.com/ajankohtaista/ajankohtaista050307.php
No, uskokoot kuka haluaa. Minä en usko - jäljet johtanevat samalle sylttytehtaalle kuin Haus der 131 Bieren eksotiatuotteet. Ja reilun kaupan banaanitkin ovat kiva mainoskikka - kuinka reiluja ne banaanit ovat, jos maku pääosin tulee jostakin banaaniesanssista?
http://www.oluthuone.com/ajankohtaista/ajankohtaista050307.php
No, uskokoot kuka haluaa. Minä en usko - jäljet johtanevat samalle sylttytehtaalle kuin Haus der 131 Bieren eksotiatuotteet. Ja reilun kaupan banaanitkin ovat kiva mainoskikka - kuinka reiluja ne banaanit ovat, jos maku pääosin tulee jostakin banaaniesanssista?
torstaina, maaliskuuta 08, 2007
Stallhagen Dark Lager IV
Hyvien olutravintoloiden kuukauden olut on Stallhagen Dark Lagerin vahva kuusiprosenttinen versio. Aiemmin pullona on ollut saatavilla kevyempi 4,7-prosenttinen olut. Huhut kertovat myös tämän vahvemman Dark Lagerin tulevan pullomuodossa myöhemmin Alkoon.
Ahvenanmaalaisen Ålands Bryggerin Stallhagen-oluet tunnetaan hyvinä perusoluina, jotka eivät kuitenkaan ole kovin rohkeita tai yllättäviä. Tuotanto on kuitenkin ollut tasalaatuista ja varsinaisia huonoja oluita ei panimolta vielä ole vastaan tullut, jotakin satunnaista festareilla ollutta koekeittoa lukuun ottamatta.
Dark Lager on nimensä mukaisesta tumman meripihkan värinen lager-tyylin olut - vahvana kuusiprosenttisena se muistuttaa lähinnä tummia bock-oluita niin väriltään kuin maultaankin. Väri on kirkas, joten mistään suodattamattomasta tuotteesta ei ole kyse. Tuoksu on karamellimainen ja ruohoisen humalainen. Maussa tulee esille samantyyppinen ruohoinen humalointi sekä paperinen, aavistuksen karvaskin maltaus. Alkoholin huomaa tässä oluessa, jonka vuoksi sen bock-tyyppiseksi arvioinkin. Kohtalainen sessio-olut, helpohkosti juotava prosenteistaan huolimatta ja ehdottomasti kokeilun arvoinen vaikka ei helmikuun kuukauden oluen tasolle pääsekään (Ettaler).
Ahvenanmaalaisen Ålands Bryggerin Stallhagen-oluet tunnetaan hyvinä perusoluina, jotka eivät kuitenkaan ole kovin rohkeita tai yllättäviä. Tuotanto on kuitenkin ollut tasalaatuista ja varsinaisia huonoja oluita ei panimolta vielä ole vastaan tullut, jotakin satunnaista festareilla ollutta koekeittoa lukuun ottamatta.
Dark Lager on nimensä mukaisesta tumman meripihkan värinen lager-tyylin olut - vahvana kuusiprosenttisena se muistuttaa lähinnä tummia bock-oluita niin väriltään kuin maultaankin. Väri on kirkas, joten mistään suodattamattomasta tuotteesta ei ole kyse. Tuoksu on karamellimainen ja ruohoisen humalainen. Maussa tulee esille samantyyppinen ruohoinen humalointi sekä paperinen, aavistuksen karvaskin maltaus. Alkoholin huomaa tässä oluessa, jonka vuoksi sen bock-tyyppiseksi arvioinkin. Kohtalainen sessio-olut, helpohkosti juotava prosenteistaan huolimatta ja ehdottomasti kokeilun arvoinen vaikka ei helmikuun kuukauden oluen tasolle pääsekään (Ettaler).
tiistaina, helmikuuta 27, 2007
Saariselkä
Luin vanhaa entryä ja kommentoinpa Saariselän tilannetta:
kyllä, Saariselällä on olemassa Panimo-niminen baari. Käydessäni tumma olut oli loppu, mutta Saariselän Panimon Vaaleaa sai. Kyseinen olut valmistetaan Kiimingissä, joten jäljet johtavat OPR Polarmaltaaseen.
kyllä, Saariselällä on olemassa Panimo-niminen baari. Käydessäni tumma olut oli loppu, mutta Saariselän Panimon Vaaleaa sai. Kyseinen olut valmistetaan Kiimingissä, joten jäljet johtavat OPR Polarmaltaaseen.
torstaina, helmikuuta 08, 2007
Thaimaa
Olen maanantaina lähdössä Thaimaaseen. Internetiä tutkimalla olen löytänyt jopa neljä panimoravintolaa, jotka osuisivat matkan varrelle:
- Londoner Brew Pub, Bangkok; varma tapaus, iso paikka, vepisivut ja kaikki
- Tawandang German Brewery, Bangkok; nettisivut hävinneet
- Chiangmai German Microbrewery, Chiangmai
- Monkey Brewery, Lop Buri Inn Hotel, Lop Buri, tällainen löytyy beerme.com:sta
Lisäksi lentokentällä on mahdollisesti brewpub. Ratebeer listaa lähes 60 olutta, joten uusia lagereita maisteltavaksi riittää.
Huhun mukaan tässä muuten on seuraava Koffin tuote:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/df/Koff_Indian_Corn.jpg
toivottavasti tuo on vanha pullo ...
- Londoner Brew Pub, Bangkok; varma tapaus, iso paikka, vepisivut ja kaikki
- Tawandang German Brewery, Bangkok; nettisivut hävinneet
- Chiangmai German Microbrewery, Chiangmai
- Monkey Brewery, Lop Buri Inn Hotel, Lop Buri, tällainen löytyy beerme.com:sta
Lisäksi lentokentällä on mahdollisesti brewpub. Ratebeer listaa lähes 60 olutta, joten uusia lagereita maisteltavaksi riittää.
Huhun mukaan tässä muuten on seuraava Koffin tuote:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/df/Koff_Indian_Corn.jpg
toivottavasti tuo on vanha pullo ...
tiistaina, helmikuuta 06, 2007
Uusi maa!
Eilisessä olutseuran tapaamisessa sain maisteltua uuden (ja harvinaisen) olutmaan: Seychellit. Heikkisen pariskunta oli lomaillut saarilla ja toivat mukanaan paikallisen SeyBrew Lagerin. Itse olut oli tyypillinen trooppinen vaalea lager - maissia tai riisiä on käytetty varmasti ohran asemasta. Panimo on Diageon (eli Guinnessin) omistama - kiintoisaa onkin, että panevat myös Guinnessin vahvaa versiota.
Beer Huntersissa aukesi uusi real ale - tällä kertaa Hook Nortonin Old Hooky. Pulloversiona Old Hooky onkin vanha tuttu. Caskista tuoreeltaan mielytti erityisesti raikas vastaleikatun ruohon tuoksu. Mukava pehmeästi humaloitu perinteinen bitter, jossa on aavistus hunajamaista makeutta.
Beer Huntersissa aukesi uusi real ale - tällä kertaa Hook Nortonin Old Hooky. Pulloversiona Old Hooky onkin vanha tuttu. Caskista tuoreeltaan mielytti erityisesti raikas vastaleikatun ruohon tuoksu. Mukava pehmeästi humaloitu perinteinen bitter, jossa on aavistus hunajamaista makeutta.
keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007
One Pintin belgiviikot alkoivat
One Pint Pubin belgiviikotkin alkoivat maanantaina vähän kuin salaa yllättäen. Onneksi satuin olemaan sopivasti paikalla pääkaupungissa työreissulla. Saapuessani One Pintiin iltapäivällä, pelipaikalla olikin jo muutamia oluthörhöjä kuten Äyräväisen Seppo, Kaarion Markku sekä Jarza Kumpulainen, joka sanoi saapuneensa jo 10:55. Ajan ollen muitakin tuttuja naamoja hiipi pubiin.
Kun kerran muitakin oli saapunut niin jaoin kalliihkoja isoja pulloja muiden kanssa. Belgiassa Les 3 Fourquetsin panimoravintolassa käsinpullotetut 2 litran pullot maksoivat 45 euroa ja olivat ainoat kappaleet. Valitettavasti panimon kolmesta tuotteesta (hedelmäolut, pilsner ja vehnäolut) mikään ei kohonnut miksikään suureksi makuelämykseksi. Varmaan ihan kivoja paikanpäällä hanasta kesäkuumalla.
Sen sijaan Achouffen - joka on eräs lempipanimoistani - Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel oli vallan maukas amerikkalaisen IPA:n ja belgialaisen trippelin sekasikiö. Mitä ilmeisimmin Yhdysvaltain markkinoille tehdyssä oluessa yhdistyivät rapsakka Amarillo-humalointi ja belgialaisen trippelin hedelmäisyys. Ratebeerissä pisteitä sille irtosi 4.0 - saman antoi Seppo.
Sepon kanssa poistuimmekin yhtä jalkaa ja käväisimme kymmenettä vuottaan juhlivassa Kaislassa maistamassa Stadin Panimon sille tekemän juhlastoutin. Valitettavasti mitäänsanomaton olut, jossa kyllä on näköä ja paahteisuuttakin, mutta that's about it. Maltaisuutta ja humalaa saisi olla lisää. Stout muistutti aika tavalla Pullmannille viime vuonna tehtyä "D-stoutia". Kuten Seppo totesi, Wicked Snowmania viime talvelta tuli ikävä, ei kai Stadilla ala ote lipsumaan?
Tällä hetkellä saldo on 3134 reitattua olutta. Lisää on luvassa viikonloppuna Lapissa. Toivottavasti Saariselän panimoravintola on hengissä omine tuotteineen ...
Ai niin ... OPP:ssä selvisi, että joku on jopa lukenut tätä blogia. Asettaa paineita päivittää sitä useammin.
Kun kerran muitakin oli saapunut niin jaoin kalliihkoja isoja pulloja muiden kanssa. Belgiassa Les 3 Fourquetsin panimoravintolassa käsinpullotetut 2 litran pullot maksoivat 45 euroa ja olivat ainoat kappaleet. Valitettavasti panimon kolmesta tuotteesta (hedelmäolut, pilsner ja vehnäolut) mikään ei kohonnut miksikään suureksi makuelämykseksi. Varmaan ihan kivoja paikanpäällä hanasta kesäkuumalla.
Sen sijaan Achouffen - joka on eräs lempipanimoistani - Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel oli vallan maukas amerikkalaisen IPA:n ja belgialaisen trippelin sekasikiö. Mitä ilmeisimmin Yhdysvaltain markkinoille tehdyssä oluessa yhdistyivät rapsakka Amarillo-humalointi ja belgialaisen trippelin hedelmäisyys. Ratebeerissä pisteitä sille irtosi 4.0 - saman antoi Seppo.
Sepon kanssa poistuimmekin yhtä jalkaa ja käväisimme kymmenettä vuottaan juhlivassa Kaislassa maistamassa Stadin Panimon sille tekemän juhlastoutin. Valitettavasti mitäänsanomaton olut, jossa kyllä on näköä ja paahteisuuttakin, mutta that's about it. Maltaisuutta ja humalaa saisi olla lisää. Stout muistutti aika tavalla Pullmannille viime vuonna tehtyä "D-stoutia". Kuten Seppo totesi, Wicked Snowmania viime talvelta tuli ikävä, ei kai Stadilla ala ote lipsumaan?
Tällä hetkellä saldo on 3134 reitattua olutta. Lisää on luvassa viikonloppuna Lapissa. Toivottavasti Saariselän panimoravintola on hengissä omine tuotteineen ...
Ai niin ... OPP:ssä selvisi, että joku on jopa lukenut tätä blogia. Asettaa paineita päivittää sitä useammin.
lauantaina, tammikuuta 27, 2007
Anchorit Alkossa ja Aventinus
Anchorin Liberty Ale ja Porter ovat saapuneet Alkoon. Maistoin pitkästä aikaa molempia eilen ja herkullisia olivat edelleen.
Join myös yhden Aventinuksen ehkä 2 vuoden tauon jälkeen. Viimeksi Aventinuksia Alkosta ostaessani, ne eivät vakuuttaneet minua. Nyt olen melko varma, että tuo erä ei ollut ns. iskussa. Se oli hiivainen ja jotenkin palaneen maltaan makuinen. Tämä pullo oli weizenbockia parhaimmillaan: banaaniestereitä, hieno alkoholin pyöreästi tukema runko, jossa paahteisuutta taustalla.
Kuulin huhun, että Keskon valikoimiin olisi tullut Okellsin Aile. Tämä mansaarelainen savuportterihan oli Hyvien olutravintoloiden kuukauden oluena taannoin. Pitääpä käydä omassa lähikaupassa.
Join myös yhden Aventinuksen ehkä 2 vuoden tauon jälkeen. Viimeksi Aventinuksia Alkosta ostaessani, ne eivät vakuuttaneet minua. Nyt olen melko varma, että tuo erä ei ollut ns. iskussa. Se oli hiivainen ja jotenkin palaneen maltaan makuinen. Tämä pullo oli weizenbockia parhaimmillaan: banaaniestereitä, hieno alkoholin pyöreästi tukema runko, jossa paahteisuutta taustalla.
Kuulin huhun, että Keskon valikoimiin olisi tullut Okellsin Aile. Tämä mansaarelainen savuportterihan oli Hyvien olutravintoloiden kuukauden oluena taannoin. Pitääpä käydä omassa lähikaupassa.
torstaina, tammikuuta 25, 2007
Tukholmassa
Käväisimme Patrikin kanssa Tukholmassa lauantaina päiväkseltään eli ehdimme olla maissa viitisen tuntia.
Aamulla ensin tsekkasimme Ohlensin Hemköpin - siellä on kaupungin paras lät- ja mellanöl -valikoima. Viime syksynä olimme ostaneet paikan kuiviin - löysimme vain viitisen maistamatonta. Sen jälkeen oli vuorossa tuttuun tapaan Regeringsgatanin Systembolaget - myös kaupungin paras pitkäripainen. Sieltä irtosi toiset noin viisi uutta.
Sää oli mukava ja meillä oli aikaa niin päätimme kävellä Gamla Stanin kautta Oliver Twistiin. Matkalla kävimme kuikuilemassa Glenfiddich Warehouse 68:n oven takana - baari oli aukeamassa vasta noin 10 min myöhemmin, joten emme jääneet odottelemaan. Tarjolla olisi kuitenkin noin 15 ruotsalaista pienpanimotuotetta hanassa, mm. useampi Dugges.
Oliver Twistissä näkyikin sitten tuttuja naamoja: Olutliiton ja POS:n Petteri Helin veljineen ja olut&wiski-ihme Jari "Jarza" Kumpulainen (eli DJ Äijä). Maistoimme kolme Ölandsin pienpanimotuotetta pullosta (harvinaista kamaa!), muutaman Dalesiden cask alen sekä useamman jenkin. Maistetut jenkit eivät nyt kovin kummallisia olleet, parhaimpana Bellsin Hell Hath No Fury, jossa oli mukavaa tervaa ja savua tuoksussa ja maussa. Ölandsit eivät ole saaneet kovin kummia arvioita Ratebeerissä, mutta ihan mukavia humaloituja tuotteita nuo olivat.
Aamulla ensin tsekkasimme Ohlensin Hemköpin - siellä on kaupungin paras lät- ja mellanöl -valikoima. Viime syksynä olimme ostaneet paikan kuiviin - löysimme vain viitisen maistamatonta. Sen jälkeen oli vuorossa tuttuun tapaan Regeringsgatanin Systembolaget - myös kaupungin paras pitkäripainen. Sieltä irtosi toiset noin viisi uutta.
Sää oli mukava ja meillä oli aikaa niin päätimme kävellä Gamla Stanin kautta Oliver Twistiin. Matkalla kävimme kuikuilemassa Glenfiddich Warehouse 68:n oven takana - baari oli aukeamassa vasta noin 10 min myöhemmin, joten emme jääneet odottelemaan. Tarjolla olisi kuitenkin noin 15 ruotsalaista pienpanimotuotetta hanassa, mm. useampi Dugges.
Oliver Twistissä näkyikin sitten tuttuja naamoja: Olutliiton ja POS:n Petteri Helin veljineen ja olut&wiski-ihme Jari "Jarza" Kumpulainen (eli DJ Äijä). Maistoimme kolme Ölandsin pienpanimotuotetta pullosta (harvinaista kamaa!), muutaman Dalesiden cask alen sekä useamman jenkin. Maistetut jenkit eivät nyt kovin kummallisia olleet, parhaimpana Bellsin Hell Hath No Fury, jossa oli mukavaa tervaa ja savua tuoksussa ja maussa. Ölandsit eivät ole saaneet kovin kummia arvioita Ratebeerissä, mutta ihan mukavia humaloituja tuotteita nuo olivat.
torstaina, joulukuuta 28, 2006
Dalesides
Yllätyksekseni paikallisesta K-Kaupasta löytyi kaksi uutta brittiläistä Daleside-panimon olutta: IPA ja Porter. Pullotekstin mukaan nämä on tarkoitettu vain vientiin. Ratebeerissä onkin IPA:lle vain kaksi arviota ja Porteria ei ole ollenkaan.
Daleside IPA:n maistoin - yllätys ei ollut että kyseessä oli lähinnä tavan bitter eikä varsinainen IPA. Muutenkin olut oli tylsä, tuoksukaan ei ollut ollenkaan tuore vaan varsin tunkkainen. Jälkimaussa humalointi oli varsin kohdallaan, mukana oli makeahkoja toffeen vihvahteita. Caskina voisi olla nautittavampi tai ainakin mielenkiintoisempi. Tämä oli metallinen ja lattea.
Daleside IPA:n maistoin - yllätys ei ollut että kyseessä oli lähinnä tavan bitter eikä varsinainen IPA. Muutenkin olut oli tylsä, tuoksukaan ei ollut ollenkaan tuore vaan varsin tunkkainen. Jälkimaussa humalointi oli varsin kohdallaan, mukana oli makeahkoja toffeen vihvahteita. Caskina voisi olla nautittavampi tai ainakin mielenkiintoisempi. Tämä oli metallinen ja lattea.
lauantaina, joulukuuta 02, 2006
#3024 Beer Hunters Oktober Fest
Oktoberfestivaali saapui Panimoravintola Beer Huntersiin "hieman myöhään". No, tämä maukas olut sopii kyllä pikkujoulujuhlintaankin. Kuusiprosenttinen oktoberfest-tyylin olut on suodatettuna kirkkaan kullankeltainen. Hanasta laskettuna oluessa on varsin hyvä vaahto, mutta se ei tahdo kestää aivan tuopillisen loppuun asti. Tuoksu on miedon ruohoinen ja sitrusmainen. Olut on rapean maltainen, josta Hallertau- ja Saaz-humalat nousevat esiin mukavasti. Korkeahkosta alkoholiprosentista huolimatta alkoholi ei juurikaan häiritse. Lieneekö johtunut pitkästä kellarointiajasta ennen hanaan laittoa, mutta tämä Beer Huntersin tuote on erityisen puhtaan oloinen. Mielenkiintoisempi ja maukkaampi kuin esimerkiksi Löwenbraun ja Spatenin oktoberfestit.
Seuraavana odotellaan Beer Huntersin hanoihin erittäin voimaakkasti humaloitua "Double Pilsiä" (työnimi) ja Muflonatoria.
Seuraavana odotellaan Beer Huntersin hanoihin erittäin voimaakkasti humaloitua "Double Pilsiä" (työnimi) ja Muflonatoria.
maanantaina, lokakuuta 09, 2006
#2961 Baltika Medovoje (kevyt)
Tätä "herkkua" löytyi Tallinnasta kokonainen 1,5 litran muovinen PET-pullo. Virossa oluet muovipulloissa ovat jo arkipäivää. En ole tosin onnistunut vielä löytämään yhtään hyvää olutta PET-pulloista. Tiedä sitten johtuuko oluista vai pakkausmateriaalista - vai molemmista.
Pietarilainen panimojätti Baltika tekee kahta hunajaolutta, tätä kevyempää 4,1 %:n versiota sekä vahvempaa 7,6-prosenttista. Heti pullon avaamisen jälkeen on helppo havaita, että hunajaoluesta on todellakin kyse: ilmassa leijuu vahva, makea hunajan aromi. Väriltäänkin olut on kuin tummaa syyshunajaa - kullankeltaista; pinnalla on pieni valkoinen vaahto. Tuoksussa makea hunaja dominoi täysin, aavistuksen verran saattaa aistia sen seassa ruohomaisia ja maltaisia, ehkä hiukan epäpuhtaitakin PET-pullo-oluille ominaisia aromeja. Maussakin hunajaa on vielä riittämiin. Siihen on sekoittuneena kuitenkin myös mallasvivahteita. Runko on kovin kevyt, kuten tämän vahvuiselta oluelta voikin odottaa. Eiköhän tämä ole valmistettu ottamalla Baltikan joku "kevytolut" (lygokoje) ja sekoittamalla siihen hunajaa - pullossa valmistusaineeksi ainakin ilmoitetaan ihan "med", hunaja.
Tuoksu: 3/10 Ulkonäkö: 3/5 Maku: 3/10 Suuntuntu: 2/5 Yleisarvosana: 8/20 Yhteensä: 1.9
Pietarilainen panimojätti Baltika tekee kahta hunajaolutta, tätä kevyempää 4,1 %:n versiota sekä vahvempaa 7,6-prosenttista. Heti pullon avaamisen jälkeen on helppo havaita, että hunajaoluesta on todellakin kyse: ilmassa leijuu vahva, makea hunajan aromi. Väriltäänkin olut on kuin tummaa syyshunajaa - kullankeltaista; pinnalla on pieni valkoinen vaahto. Tuoksussa makea hunaja dominoi täysin, aavistuksen verran saattaa aistia sen seassa ruohomaisia ja maltaisia, ehkä hiukan epäpuhtaitakin PET-pullo-oluille ominaisia aromeja. Maussakin hunajaa on vielä riittämiin. Siihen on sekoittuneena kuitenkin myös mallasvivahteita. Runko on kovin kevyt, kuten tämän vahvuiselta oluelta voikin odottaa. Eiköhän tämä ole valmistettu ottamalla Baltikan joku "kevytolut" (lygokoje) ja sekoittamalla siihen hunajaa - pullossa valmistusaineeksi ainakin ilmoitetaan ihan "med", hunaja.
Tuoksu: 3/10 Ulkonäkö: 3/5 Maku: 3/10 Suuntuntu: 2/5 Yleisarvosana: 8/20 Yhteensä: 1.9
#2959 Banks and Taylor 5 Hop Bitter
Panimoravintola Beer Huntersin real ale -hanassa on tällä hetkellä tarjolla englantilaisen Banks and Taylor -panimon kausiolut 5 Hop Bitter. Nimensä mukaisesti siinä on käytetty viittä eri humalalajiketta: Challenger, Goldings, Bramling Cross, Fuggles ja Cascade.
Väriltään olut on hieman samea, kalpean kuparinruskea. Ainakin Beer Huntersissa tuoreena olut muodosti melko ison kermaisen vaahdon. Tuoksu on kukkaisen humalainen ja siinä on ripaus hunajan makeutta. Katkeruutta on kelpo lailla, männynneulasia ja ruohoisia elementtejä maussa. Humalan ystävälle varmasti maistuva, mallaspuolella on 4,1 %:n vahvuisessa bitterissä jouduttu tinkimään, joten tuntuu suussa hieman ohuelta.
Tuoksu: 7/10 Ulkonäkö: 3/5 Maku: 6/10 Suuntuntu: 3/5 Yleisarvio: 12/20 3.1
Väriltään olut on hieman samea, kalpean kuparinruskea. Ainakin Beer Huntersissa tuoreena olut muodosti melko ison kermaisen vaahdon. Tuoksu on kukkaisen humalainen ja siinä on ripaus hunajan makeutta. Katkeruutta on kelpo lailla, männynneulasia ja ruohoisia elementtejä maussa. Humalan ystävälle varmasti maistuva, mallaspuolella on 4,1 %:n vahvuisessa bitterissä jouduttu tinkimään, joten tuntuu suussa hieman ohuelta.
Tuoksu: 7/10 Ulkonäkö: 3/5 Maku: 6/10 Suuntuntu: 3/5 Yleisarvio: 12/20 3.1
perjantaina, syyskuuta 22, 2006
Pilsnerimonologia
Suomenkielisen Wikipedian poistoäänestyksessä on kumma termi "tupakkamonogamia". Artikkelin mukaan "Tupakkamonogamia on postseksualististen aktivistien Kaisa Luoman ja Marisa Mäkisen vuonna 1997 julkistama yksiavioinen suhde, jonka uskollisuussääntönä on, että tupakointi kolmannen osapuolen kanssa on kielletty".
Lanseeraan näin ollen uuden käsitteen:
Pilsnerimonologia
Parisuhteessa on uskollisuussääntönä se, että kaverin tyttöystävän kanssa saa lähteä yhdelle oluelle lähikuppilaan.
Lanseeraan näin ollen uuden käsitteen:
Pilsnerimonologia
Parisuhteessa on uskollisuussääntönä se, että kaverin tyttöystävän kanssa saa lähteä yhdelle oluelle lähikuppilaan.
lauantaina, elokuuta 05, 2006
Oluttapahtumia
Osallistun lähiaikoina seuraaviin oluttapahtumiin:
Ratebeer European Summer Gathering 2006, Göterborg 24.- 26.9.2006
- paikallisia oluita ja harvinaisuuksia nyyttikesteissä
Stockholm Beer & Whisky Festival 2006 28.-30.9.2006
Ratebeer European Summer Gathering 2006, Göterborg 24.- 26.9.2006
- paikallisia oluita ja harvinaisuuksia nyyttikesteissä
Stockholm Beer & Whisky Festival 2006 28.-30.9.2006
sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2006
#2312 Plevnan Panimosima
Plevna on tuonut panimoravintolaansa tänä vuonna "Vanhanajan panimosiman", jota saa myös pääkaupunkiseudulla muutamista olutravintoloista.
Plevnassa sima tarjoiltiin lasista sitruunaviipaleen kera. Se on väriltään kirkkaan kullankeltainen, vaahtoa ei juuri synny. Tuoksu on hyvin simamainen: rusinoita, fariinisokeria ja siirappia löytyy helposti. Suuntuntu on erittäin hiilihappoinen, tosin niinhän se raikkaalla simalla kuuluu ollakin. Maku on sitruunaisen kirpeä, mutta samalla taustalla on makeutta rusinoista ja siirapista. Melko kuiva simaksi. Itse nauttisin vappujuomani hieman makeampana vaikka muuten olenkin happaman ystävä.
Tuoksu: 6/10 Ulkonäkö: 2/5 Maku: 4/10 Suuntuntu: 2/5 Yhteensä: 8/20 = 2.2
Sijalle 1647.
Plevnassa sima tarjoiltiin lasista sitruunaviipaleen kera. Se on väriltään kirkkaan kullankeltainen, vaahtoa ei juuri synny. Tuoksu on hyvin simamainen: rusinoita, fariinisokeria ja siirappia löytyy helposti. Suuntuntu on erittäin hiilihappoinen, tosin niinhän se raikkaalla simalla kuuluu ollakin. Maku on sitruunaisen kirpeä, mutta samalla taustalla on makeutta rusinoista ja siirapista. Melko kuiva simaksi. Itse nauttisin vappujuomani hieman makeampana vaikka muuten olenkin happaman ystävä.
Tuoksu: 6/10 Ulkonäkö: 2/5 Maku: 4/10 Suuntuntu: 2/5 Yhteensä: 8/20 = 2.2
Sijalle 1647.
keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006
Pori on nyt real ale -kaupunki
Porista tuli englantilaisen "elävän oluen" eli real alen kaupungeista kun panimoravintola Beer Hunters aloitti real alen myymisen baarissaan. Beer Hunters hankki Säkylästä Vainio-Ketolalta tarvittavan laitteiston ja tarjosi kahta eri real alea viime viikonlopun brittiolutfestareillaan. Ravintolan nokkamies Mika Heikkinen lupaili, että jatkossa real ale korkataan aina joka torstai (joko viikon tai kahden välein).
Joitakin vuosia sitten Beer Hunterilla oli tarjolla yksi real ale, joten Okell's Doctor Okell's IPA oli järjestyksessään kaikkien aikojen toinen porissa "korkattu" cask eli oluttynnyri. Panimo on erikoisuus brittipanimoiden joukossa: se tulee pieneltä Mansaarelta (Isle of Man). Dr Okell's IPA on tuttu ennestään pulloversiona, mutta tuoreelta real alena olut on paljon melko tylsää pullobitteriä tuoreempi ja raikkaan humaloidumpi.
Kun kiirastorstaina avattu IPA-cask loppui kaksi päivää myöhemmin, vuorossa oli Nethergate Old Growler, essexläisen pikkupanimon vuonna 1988 lanseeraama porter. Kovin portermainen olut ei minun suuhuni ollut, makeutta, paahteisuutta ja poltettua sokeria oli sen verran, että maku oli kuin tshekkiläisessä dunkelissa vaikka toki pintahiivaolut oli kyseessä.
Jäämme odottelemaan uusia real aleja Beer Huntersin hanaan.
Joitakin vuosia sitten Beer Hunterilla oli tarjolla yksi real ale, joten Okell's Doctor Okell's IPA oli järjestyksessään kaikkien aikojen toinen porissa "korkattu" cask eli oluttynnyri. Panimo on erikoisuus brittipanimoiden joukossa: se tulee pieneltä Mansaarelta (Isle of Man). Dr Okell's IPA on tuttu ennestään pulloversiona, mutta tuoreelta real alena olut on paljon melko tylsää pullobitteriä tuoreempi ja raikkaan humaloidumpi.
Kun kiirastorstaina avattu IPA-cask loppui kaksi päivää myöhemmin, vuorossa oli Nethergate Old Growler, essexläisen pikkupanimon vuonna 1988 lanseeraama porter. Kovin portermainen olut ei minun suuhuni ollut, makeutta, paahteisuutta ja poltettua sokeria oli sen verran, että maku oli kuin tshekkiläisessä dunkelissa vaikka toki pintahiivaolut oli kyseessä.
Jäämme odottelemaan uusia real aleja Beer Huntersin hanaan.
Helsinki Beer Festival 2006
Oho, onpas vierähtänyt aikaa edellisestä bloggauksesta. Liikaa olutta, liian vähän aikaa ... Bongattujen oluiden määräkin täällä on kivunnut jo yli kahdentuhannen. 2306 on päivän tilanne, joten 3000:n maistetun maaginen raja on mahdollinen jo tänä vuonna. Jyväskylän ykkösolutguru Hannu N. rikkonee lähikuukausina 5000 maistetun rajan.
Yhdeksäs Helsinki Beer Festival järjestettiin 6.-7.4.2006 Kaapelitehtaalla ja olinhan siellä minäkin. Teemana oli tällä kertaa jo etukäteen kohua olutharrastajapiireissä aiheuttanut "Kaiken maailman oluet". Mutta siitä hiukan lisää myöhemmin.
Kotimaisia uusia pienpanimo-oluita oli tänä vuonna mukana muutamia. Itselleni ennen maistamattomia oli tusinan verran - näistä ihan uutuustuotteita kaikki eivät olleet.
Panimoravintola Huvila lanseerasi Hyvien olutravintoloiden kuukauden oluena olleen Huvila Blonden. Mukavaa nähdä pienipanimon kokeilevan belgityyppistä vaaleaa olutta. 6,5% vahvuudestaan huolimatta oikein mukava juotava, hiukan makean hedelmäinen "seurusteluolut".
Ålands Bryggeriltä maistelin kaksi olutta. Stallhagen Export on jopa Alkon tilausvalikoimassa, mutta kun jäi väliin viime vuoden festareilla, piti tilanne paikata tänä vuonna. Export paljastui keskiverto pilsiksi: Saaz-humala tuli riittävästi esiin, joten eiköhän tämäkin menisi kesäisenä janojuomana, jos sitä vaan helposti olisi ostettavissa kotiin. Stallhagen Pale Ale tai kuten se tulee kesällä Ahvenanmaalla olemaan, Stallhagen Summer Ale, kummastutti vahvalla diacetyylin tuoksullaan. Maku oluessa oli kunnossa, tosin varsin lagerimainen tuote pintahiivaolueksi. Tiskillä englantia puhunut yrityksen edustaja kertoili, että heidän kesän tuotteensa saattaa olla eri reseptillä kuin tämä ilmeinen koe-erä.
Panimoravintolaketju Teerenpeli esitteli Rentoreinonsa. Teerenpelin Laiskajaakko voitti pienpanimosarjan hopeamitalin - mikä ihmetetty, kyseessä kun on varsin mitään sanomaton dunkel (ehkä juuri siksi?). Rentoreino kuitenkin oli ruisolut. Ruis maistuikin tuotteessa varsin hyvin, toisin kuin panimon edellisessä ruisoluessa Ruisrapessa. Mielenkiintoinen uutuus.
Sen sijaan Plevnan James Savuolut ansaitsi pronssitilansa pienpanimosarjassa. Palkituista mielestäni ylivoimaisesti paras. Ulkonäkö ja tuoksu veivät vahvasti Bambergin suuntaan - mikä ei olekaan ihme, kun sieltä hankittua savumallasta on käytetty. Vain 5.2% vahvuisena Scherlenkan savuoluita helpommin juotava, mutta ei kalpene näiden esikuviensa rinnalla juurikaan.
Stadin Panimo korjasi taas HBF:n ykköspalkinnon. Stadin American Dark Ale oli raadin mielestä paras. No kyllähän se juotava, hieman savuinen ja paahdettu tumma ale oli, mutta ei mitenkään noussut esiin edes Stadin omien tuotteiden kirjossa. Olisko sitten tällainen "middle of the road" -maku ollut ratkaiseva tekijä siinä, että ADA ja Laiskajaakko olivat tuomariston kaksi suosikkia. Stadilta maistoin myös Stadin Sörkan Ruissahtia, joka oli liian makeaa omaan makuuni sekä Stadin Imperial Stoutia, joka olikin hienosti humaloitu, löytyi hedelmäisyyttä ja kylmää kahvia. Imperial Stout -sarjassa tosin Plevna on asettanut Siperiallaan riman varsin korkealle.
Suomenlinnan Panimo oli pienen tauon jälkeen myös mukana. Olen paikan päällä panimoravintolassa kerran käynyt, mutta silloin Suomenlinnan Höpken Pilsiä tai Coyet Alea ei ollut tarjolla, joten ne olivat uusia. Jälkimmäinen oli kovin "kotikutoisen oloinen", Pils taasen melko väritön, mutta juotava tuote.
Kotiravintolani Beer Huntersin oluetkin piti tietenkin maistella tuoreeltaan festareilla. Beer Hunters Espresso Mufloni olikin erittäin maukas - ohjelmalehtisen mukaan "bock-tyyppinen" - olut. Hyvinkin dry stout -mainen se oli maultaan: paahteinen, kylmää kahvia ja hiukan lakritsaa löytyi kuten myös makeutta. Mokka (tai espresso) tuli parhaiten esille jälkimaussa. Mielestäni tappeli Plevnan Jamesin kanssa festareiden parhaan oluen tittelistä - ainakin näistä uusista maistamattomista, joita edellä kävin läpi. Beer Hunters Single Malt Mufloni oli panimomestari Mika Heikkisen kokeilu, jossa heidän M3-oluttaan kypsytettiin Beer Huntersin Old Buck -wiskitynnyrissä. Lopputulos oli - no - mielenkiintoinen. Tynnyrinmaku tulee oluessa todellakin esille, ehkä liikaakin. Luultavasti vaatisi pidemmän kypsytyksen ja mahdollisesti vanhemmat tynnyrit?
HBF:n omalla osastolla oli siis tarjolla "kaiken maailman oluita". Valitettavasti tämä tarkoitti suurelta osalta Haus der 131 Bieren oluita. Kyseinen firma on olutharrastajille melko lailla punainen vaate. Yrityksen liikeideana on ostaa pieniltä eksoottisilta panimolta oikeus käyttää tämän nimeä ja sen jälkeen teettää olut pienpanimon etiketein Saksassa tai Belgiassa. Osa oluista on olemassa kohdemaassa (eli ovat eräänlaisia lisenssituotteita), osa on täysin keksittyjä. Toinen tapa on keksiä eksoottisia "afrikkalaisia oluita", teettää ne Strubben panimolla Belgiassa ja markkinoida niitä sitten egyptiläisinä, tansanialaisina jne. ravintoloille. Tällaisia festareilla olivat muun muassa Serengeti-Beer Mango ja Akosombo. Lehdistötilaisuudessa festareiden kunniavieras Stephen Beaumont kertoi kirkkain silmin löytäneensä kaksi uutta kanadalaista olutta ja Suomesta! Lauantai-iltana pääsin keskustelemaan asiasta herra Beaumontin kanssa henkilökohtaisesti ...
Oli HBF:n osastolla hyviäkin löytöjä. Vanhaa tuttua Lion Stoutia Sri Lankasta myytiin uudella Lion Dark Beer -etiketillä, eivät kai tätäkin pane jo lisenssillä jossakin muualla? Jamaica Stout oli hiukan vastaavan tyyppinen hyvä Foreign Extra Stout -tyyppinen tuote. One Pint Pubin Korhosen Markku on ollut taas asialla ja maailman debyyttinsä saikin Cantillon Groseille à maquereau, punakarviais-lambic. Kyseessä oli Cantillon Groseillen (punainen viinimarja) tapainen "ei-niin-kuiva", jopa hiukan marjamehumainen Cantillon. Ripaus raakaa karviaismarjaa löytyy mausta. Lisäksi tarjolla oli uusi vuosikerta Cantillon Tyrnilambicia. Se taas on kuiva ja hapan tyrniherkku, jossa marjan maku on varsin hyvin läsnä.
Näiden jälkeen olikin hyvä suunnistaa keskustaan Kaislaan vehnäolutviikoille. Sierra Nevada Wheat, St. Austell Clouded Yellow, Riedenburger 5-Korn Urbier ja Riedenburger Weisse Premium löytyivät uutuuksina. Jonkinlainen pettymys oli HBF tänä vuonna ja väkeäkin taisi olla hiukan viime kertaista vähemmän. Ensi vuonna 10-vuotisjuhlan kunniaksi kunnon teema? Mitenkäs olisi amerikkalaiset pienpanimo-oluet - Stockholm Beer & Whisky Festivalilta voi käydä hakemassa mallia Oliver Twistin osastolta.
Yhdeksäs Helsinki Beer Festival järjestettiin 6.-7.4.2006 Kaapelitehtaalla ja olinhan siellä minäkin. Teemana oli tällä kertaa jo etukäteen kohua olutharrastajapiireissä aiheuttanut "Kaiken maailman oluet". Mutta siitä hiukan lisää myöhemmin.
Kotimaisia uusia pienpanimo-oluita oli tänä vuonna mukana muutamia. Itselleni ennen maistamattomia oli tusinan verran - näistä ihan uutuustuotteita kaikki eivät olleet.
Panimoravintola Huvila lanseerasi Hyvien olutravintoloiden kuukauden oluena olleen Huvila Blonden. Mukavaa nähdä pienipanimon kokeilevan belgityyppistä vaaleaa olutta. 6,5% vahvuudestaan huolimatta oikein mukava juotava, hiukan makean hedelmäinen "seurusteluolut".
Ålands Bryggeriltä maistelin kaksi olutta. Stallhagen Export on jopa Alkon tilausvalikoimassa, mutta kun jäi väliin viime vuoden festareilla, piti tilanne paikata tänä vuonna. Export paljastui keskiverto pilsiksi: Saaz-humala tuli riittävästi esiin, joten eiköhän tämäkin menisi kesäisenä janojuomana, jos sitä vaan helposti olisi ostettavissa kotiin. Stallhagen Pale Ale tai kuten se tulee kesällä Ahvenanmaalla olemaan, Stallhagen Summer Ale, kummastutti vahvalla diacetyylin tuoksullaan. Maku oluessa oli kunnossa, tosin varsin lagerimainen tuote pintahiivaolueksi. Tiskillä englantia puhunut yrityksen edustaja kertoili, että heidän kesän tuotteensa saattaa olla eri reseptillä kuin tämä ilmeinen koe-erä.
Panimoravintolaketju Teerenpeli esitteli Rentoreinonsa. Teerenpelin Laiskajaakko voitti pienpanimosarjan hopeamitalin - mikä ihmetetty, kyseessä kun on varsin mitään sanomaton dunkel (ehkä juuri siksi?). Rentoreino kuitenkin oli ruisolut. Ruis maistuikin tuotteessa varsin hyvin, toisin kuin panimon edellisessä ruisoluessa Ruisrapessa. Mielenkiintoinen uutuus.
Sen sijaan Plevnan James Savuolut ansaitsi pronssitilansa pienpanimosarjassa. Palkituista mielestäni ylivoimaisesti paras. Ulkonäkö ja tuoksu veivät vahvasti Bambergin suuntaan - mikä ei olekaan ihme, kun sieltä hankittua savumallasta on käytetty. Vain 5.2% vahvuisena Scherlenkan savuoluita helpommin juotava, mutta ei kalpene näiden esikuviensa rinnalla juurikaan.
Stadin Panimo korjasi taas HBF:n ykköspalkinnon. Stadin American Dark Ale oli raadin mielestä paras. No kyllähän se juotava, hieman savuinen ja paahdettu tumma ale oli, mutta ei mitenkään noussut esiin edes Stadin omien tuotteiden kirjossa. Olisko sitten tällainen "middle of the road" -maku ollut ratkaiseva tekijä siinä, että ADA ja Laiskajaakko olivat tuomariston kaksi suosikkia. Stadilta maistoin myös Stadin Sörkan Ruissahtia, joka oli liian makeaa omaan makuuni sekä Stadin Imperial Stoutia, joka olikin hienosti humaloitu, löytyi hedelmäisyyttä ja kylmää kahvia. Imperial Stout -sarjassa tosin Plevna on asettanut Siperiallaan riman varsin korkealle.
Suomenlinnan Panimo oli pienen tauon jälkeen myös mukana. Olen paikan päällä panimoravintolassa kerran käynyt, mutta silloin Suomenlinnan Höpken Pilsiä tai Coyet Alea ei ollut tarjolla, joten ne olivat uusia. Jälkimmäinen oli kovin "kotikutoisen oloinen", Pils taasen melko väritön, mutta juotava tuote.
Kotiravintolani Beer Huntersin oluetkin piti tietenkin maistella tuoreeltaan festareilla. Beer Hunters Espresso Mufloni olikin erittäin maukas - ohjelmalehtisen mukaan "bock-tyyppinen" - olut. Hyvinkin dry stout -mainen se oli maultaan: paahteinen, kylmää kahvia ja hiukan lakritsaa löytyi kuten myös makeutta. Mokka (tai espresso) tuli parhaiten esille jälkimaussa. Mielestäni tappeli Plevnan Jamesin kanssa festareiden parhaan oluen tittelistä - ainakin näistä uusista maistamattomista, joita edellä kävin läpi. Beer Hunters Single Malt Mufloni oli panimomestari Mika Heikkisen kokeilu, jossa heidän M3-oluttaan kypsytettiin Beer Huntersin Old Buck -wiskitynnyrissä. Lopputulos oli - no - mielenkiintoinen. Tynnyrinmaku tulee oluessa todellakin esille, ehkä liikaakin. Luultavasti vaatisi pidemmän kypsytyksen ja mahdollisesti vanhemmat tynnyrit?
HBF:n omalla osastolla oli siis tarjolla "kaiken maailman oluita". Valitettavasti tämä tarkoitti suurelta osalta Haus der 131 Bieren oluita. Kyseinen firma on olutharrastajille melko lailla punainen vaate. Yrityksen liikeideana on ostaa pieniltä eksoottisilta panimolta oikeus käyttää tämän nimeä ja sen jälkeen teettää olut pienpanimon etiketein Saksassa tai Belgiassa. Osa oluista on olemassa kohdemaassa (eli ovat eräänlaisia lisenssituotteita), osa on täysin keksittyjä. Toinen tapa on keksiä eksoottisia "afrikkalaisia oluita", teettää ne Strubben panimolla Belgiassa ja markkinoida niitä sitten egyptiläisinä, tansanialaisina jne. ravintoloille. Tällaisia festareilla olivat muun muassa Serengeti-Beer Mango ja Akosombo. Lehdistötilaisuudessa festareiden kunniavieras Stephen Beaumont kertoi kirkkain silmin löytäneensä kaksi uutta kanadalaista olutta ja Suomesta! Lauantai-iltana pääsin keskustelemaan asiasta herra Beaumontin kanssa henkilökohtaisesti ...
Oli HBF:n osastolla hyviäkin löytöjä. Vanhaa tuttua Lion Stoutia Sri Lankasta myytiin uudella Lion Dark Beer -etiketillä, eivät kai tätäkin pane jo lisenssillä jossakin muualla? Jamaica Stout oli hiukan vastaavan tyyppinen hyvä Foreign Extra Stout -tyyppinen tuote. One Pint Pubin Korhosen Markku on ollut taas asialla ja maailman debyyttinsä saikin Cantillon Groseille à maquereau, punakarviais-lambic. Kyseessä oli Cantillon Groseillen (punainen viinimarja) tapainen "ei-niin-kuiva", jopa hiukan marjamehumainen Cantillon. Ripaus raakaa karviaismarjaa löytyy mausta. Lisäksi tarjolla oli uusi vuosikerta Cantillon Tyrnilambicia. Se taas on kuiva ja hapan tyrniherkku, jossa marjan maku on varsin hyvin läsnä.
Näiden jälkeen olikin hyvä suunnistaa keskustaan Kaislaan vehnäolutviikoille. Sierra Nevada Wheat, St. Austell Clouded Yellow, Riedenburger 5-Korn Urbier ja Riedenburger Weisse Premium löytyivät uutuuksina. Jonkinlainen pettymys oli HBF tänä vuonna ja väkeäkin taisi olla hiukan viime kertaista vähemmän. Ensi vuonna 10-vuotisjuhlan kunniaksi kunnon teema? Mitenkäs olisi amerikkalaiset pienpanimo-oluet - Stockholm Beer & Whisky Festivalilta voi käydä hakemassa mallia Oliver Twistin osastolta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
