Humalablogisti on viettänyt kesälomaa ja matkaillut ja niinpä blogin päivittäminenkin on jäänyt. Sen verran täytyy kuitenkin aktivoitua, että saa yhden merkinnän heinäkuulle. Myöhemmin luvassa on kyllä myös tarinaa kesälomamatkasta, joka suuntautui Yhdysvaltain luoteisosiin. Mutta tämän blogauksen aiheena on tämän vuoden Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma Helsingissä eli SOPP 2011.
Tänäkin vuonna menin SOPP:iin heti sen avajaispäivänä torstaina. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa pyrkiä vierailemaan SOPP:ssa joko torstaina tai perjaintaina avajaisaikaan niin välttää jonotuksen ja panimoiden edustajilla on enemmän aikaa jutella tuoppien vääntämisen välissä. Tänä vuonna SOPP oli lähes kokonaan suomalainen, poikkeuksena jo aiemminkin ollut virolainen Taako koduõluensa kera. Koduõlu oli jälleen hyvää - tällä kertaa tuote oli melko samea ja sahtimainen. Toisenlaisiakin variantteja on sattunut kohdalle. SOPP:ssa ei ulkomaanosastoa edes kaivannut, sillä sitä puutetta paikkasivat Helsingissä samaan aikaan One Pint Pubin saksalaisomatuonnit ja Olutravintola Pikkulinnun Bitter&Sour-viikot.
Olutharrastajaa joka varten vasten matkustaa periferiasta Helsinkiin kiinnostaa luonnollisesti pienpanimoiden uutuudet. Tällä kertaa ihan uusia tuotteita ei kovin montaa ollut, sen verran kuitenkin, että torstaina sain paikalla muutaman tunnin kulutettua. Perjantaina piipahdin vielä "hengailemassa" muutaman oluen verran. Sattumalta olin festareiden 3000. kävijä ja palkinnoksi sain tuopin vapaavalintaista Teerenpelin olutta, joksi valikoitui heidän kausituotteensa Red Ale. Tässä seuraavassa lyhyet luonnehdinnat maistamistani oluista:
Hollolan VehnäHirvi
Festareiden suurimpiin pettymyksiin kuului tämä saksalaistyylinen vehnäolut. Hollolan isäntä on yleensä melko tarkka oluidensa laadusta, mutta tämä liimainen ja hapahko olut ei ollut sellaisessa kunnossa, että sitä olisi oikeastaan kannattanut myydä. Kuulin lisäksi, että AmeriikanHirvessä oli esiintynyt diasetyyliä. Ei kiva. Tosin ajoissa loppunut KiviSahti oli sitä maistaneiden mukaan ok.
Malmgård Vehnänen
Toinen vehnäolutuutuus, joka on tehty Olutposti-lehdelle 10-vuotisjuhlaolueksi. Sitä on myyty myös muun muassa Malmgårdin Witin nimellä. Festareilla nauttimani olut oli väriltään kirkas, mutta utuisempiakin versioita ovat olutharrastajat tästä oluesta reittailleet. Siitäköhän sitten johtunee, että Vehnänen maistui kovasti Kristallweizenilta eli suodatetulta saksalaisvehnältä. Suodatus yleensä suodattaa myös maut pois, niin tässäkin tapauksessa. Banaania ja hedelmäestereitä olisi tässä kaivattu kovasti lisää.
Teerenpeli Kaura Stout
Teerenpeli on ilmiselvästi aloittanut kausioluttuotannon. Onhan niitä ennenkin ilmeisesti ollut, mutta nyt oluet on nimetty tyyliensä mukaisesti. Red Alen jatkoksi on tullut Kaura Stout. Kaurastoutit kuuluvat yhtenä lempioluttyyleistäni. Kaura pehmentää stouteissa makua ja tekee usein yksiulotteisista paahtopommeista juotavampia. Teerenpeli Kaura Stout oli lajinsa melko tyypillinen edustaja. Suklaata, kahvia ja paahteisuutta melko kuivan jälkimaun kera. Ei tämä huonoa ollut, mutta kun on tullut juotua niin paljon loistavia kaurastoutteja niin ei tämä nyt järisyttänyt. Voisin kuitenkin juoda toistekin.
Stadin Rongoteus Barley Wine
Stadin Panimo oli SOPP:ssa mukana pitkästä aikaa. Panimo tarjosikin varsin ison kattauksen oluitaan ja myi pullo-oluensa kuluttajaystävälliseen 5 euron hintaan. Rongoteusta tuli koeponnistettua jo keväällä Stadin panimolla tankista ja hyväksi todettua. Tässä rukiin maku tulee voimakkaasti läpi. Sen ja limppumaisen makeuden yhdistelmä sai minut toteamaan Stadin Panimon Timo Konttiselle, että ovat kehittäneet uuden oluttyylin: imperial kvassin. Makeudessaan olut kestänee ikäännyttämistä ja sellaisenaan sopii lähinnä jälkiruokaolueksi eikä niinkään normi barley wine tapaan talvi-iltojen lämmittäjäksi. Stadin uutuuksista American X Pale Ale (nimellä Liberty Pale Ale) ja Chinook Pale Ale tulivat testattua ennen festareita sadetta pidellessä Black Doorin hanasta. Liberty Pale Ale maistui täysin erilaiselta Bläkkärin kuin festraeiden raanasta: BD:ssä se oli karamellinen kun taas SOPP:ssa olut oli raikkaan jenkkihumaloitu. Chinook oli kovin kevyt ja humala ei päässyt esille oikein lainkaan.
Beer Hunter's Mufloni Musta Intianpässi
Beer Hunter's toi paikalle tuttuun tapaan taas muutamia uutuuksia ja vanhoja kiinnostavia tuttuja (Kuvee de Yyteri, Single Hop Simcoe ja Porispere-kilju). Uutuuksista Musta Intianpässi oli varmasti oudoin. Tutun vaalean Intianpässin rapsakkaan 150 IBU:un oli isketty salmiakkista paahteisuutta. Onkohan kyseessä Suomen ensimmäinen Black IPA? Alan miehet tuntuivat tykkäävän tästä. Itselleni jäi hieman ristiriitainen vaikutelma, Black IPA ja sessio-olutvahvuus kenties ...
Beer Hunter's Mufloni Boheemi
Mufloni Boheemi taitaa olla BH:n panijan Erik Ekholmin ensimmäinen yritys valmistaa tsekkityyppistä pilsiä. Boheemissa olikin eteläsaksalaisen zwickel-oluen luonnetta ja 5.5-prosentin vahvuudella riittävää runkoa ja potkua. Ehkäpä humaloinnissa on vielä viilaamista - katkeruus oli aavistuksen pistävää, joka heikensi hieman nautittavuutta. Tosin tarkemmat analyysit vaatisivat muutaman tuopin Boheemia alle. Ei tällä pilsillä vielä kuuhun mennä, mutta ehkä jo seuraavalla keitolla.
Beer Hunter's Nasty Suicide
Nasty Suicide on Erik Ekholmin ja vaasalaisen Patrik "Pade" Wilförin yhdessä keväällä keittämä imperial stout, joka on tehty Paden kotiolutreseptin pohjalta. Tukevassa oluessa on mukana muskovado-sokeria ja siihen on jälkikäymisessä lisätty hunajaa. Englantilaisen olutharrastajapariskunnan häihin alun perin pantu "Nasse" on makeahko jälkiruokaolut, joka peittää 12-prosentin alkoholipitoisuuteensa erittäin hyvin. Jonkin verran paahteisessa tuotteessa raaka-aineista muskovadon ja hunajan pystyy erottamaan hyvin. Nautittava impy, valitettavasti vain kertaerä - tämän ikäännyttäminen olisi mielenkiintoista ja Nassea joisi useamminkin.
Eli sellainen SOPP tällä kertaa. Paikalla oli edellä mainittujen lisäksi myös Mallaskoski, Plevna, Nokia, Laitila, VASP, Saimaa ja Lammin Sahti. Kyllä tämä paikkansa ansaitsee Suomen parhaana olutfestarina. Leppoisa tunnelma, hyvä sijainti ja ajankohta. Ensi vuonna olutharrastajana toivoisi enemmän festivaalispesiaalieja panijoilta vaikka monilla onkin kokonsa puolesta ongelmallista niitä tehdä. Ehkäpä muutamaa uuttakin nimeä toivoisi ensi vuonna paikalle.
sunnuntaina, heinäkuuta 31, 2011
keskiviikkona, kesäkuuta 29, 2011
Porispere Kilju
Tänä torstaina Beer Huntersissa klo 18:30
http://www.radiopori.fi/uutiset/satakunta/porispere-tuo-markkinoille-oman-kiljun-28-06-2011
http://www.radiopori.fi/uutiset/satakunta/porispere-tuo-markkinoille-oman-kiljun-28-06-2011
keskiviikkona, kesäkuuta 01, 2011
Uusi trappistipanimo Ranskaan? Uusin lambic-sekoittamo aloitti jo ...
Ranskasta kuuluu kummia. Pohjoisranskalaisen Mont des Catsin luostarin munkit ovat aloittamassa oluenpanon. Tätä ranskalaista trappistiluostaria on konsultoinut belgialainen Chimay ja parin viikon päästä julkaistaankin Mont des Catsin ensimmäinen, Belgiassa pantu, olut. Uutiset kertovat, että myöhemmin tänä vuonna Ranskan munkit alkavat panna oluitaan omassa luostarissaan, jolloin tulemme saamaan kaikkiaan kahdeksannen trappistipanimon Chimayn, Westvleterenin, Westmallen, Orvalin, Achelin, Rochefortin ja La Trappen rinnalle. Lue uutinen ranskalaispanimosta täältä.
Toinen merkitykseltään samankaltainen uutinen on uuden belgialaisen lambic-sekoittamon Gueuzerie Tilquinin tuotteiden tuleminen myyntiin. Sekoittamon lauantaisissa avajaisissa oli ollut tarjolla neljää erilaista lambicia. Pierre Tilquinin lambic-sekoittamo on ensimmäinen uusi laatuaan 15 vuoteen. Charles Cookilla on hyvä blogikirjoitus Tilquinista.
Toinen merkitykseltään samankaltainen uutinen on uuden belgialaisen lambic-sekoittamon Gueuzerie Tilquinin tuotteiden tuleminen myyntiin. Sekoittamon lauantaisissa avajaisissa oli ollut tarjolla neljää erilaista lambicia. Pierre Tilquinin lambic-sekoittamo on ensimmäinen uusi laatuaan 15 vuoteen. Charles Cookilla on hyvä blogikirjoitus Tilquinista.
lauantaina, toukokuuta 21, 2011
Olutmatkailua Kaunasissa ja Vilnassa
Huhtikuussa Ryanairilla oli parin päivän ajan lennot Pirkkalasta Kaunasiin tarjouksena 6 euroa suunta. Ex tempore päätin tarttua tuohon ja ostin liput toukokuulle sunnuntai-keskiviikkovälille. Myöhemmin tilasin Booking.comin kautta hotellit ja pikkubudjetilla sopivilla hinnoilla: Kaunasissa Hotel Metropole oli 32 euroa yö ja Vilnassa uudenkarhea Hotel Gile 25 euroa/yö.
Liettua on Balkanin maista selvästi mielenkiintoisin olutmielessä. Virossa toimii vain muutamia panimoita ja koduõluen saatavuus on melko rajallista. Latviassa on hiukan enemmän panimoita, mutta laatu on kautta linjan varsin kehno ja oluet eivät kovin mielenkiintoisia. Sen sijaan Liettuassa ja erityisesti Pohjois-Liettuassa on elävä maatilapanimoiden kulttuuri ja kymmeniä pikkupanimoita, jotka panevat erikoisia perinneoluitaan. Näiden perinneoluiden nauttiminen oli yksi matkani päätarkoituksista Kaunasin ja Vilnan panimoravintoloiden lisäksi.
Ensimmäinen yö meni Kaunasissa. Sinne Ryanair onnistui lentämään 1,5 tunnin lennon 50 minuuttia edellä aikataulusta! Koska saavuin suhteellisen myöhään kaupunkiin, jouduin turvautumaan taksiin. Taksi olikin ainoa asia mikä Liettuassa oli melko kallista. Tämäkin toki johtuu siitä, että gringoa kusetetaan sen mikä pystytään. Mistähän johtuu, että kaikista palveluammateista ympäri maailman (ehkä Suomea lukuunottamatta) epärehellisimmät ovat taksikuskeja? Kaunasin lentokentälle kannattaa käyttää bussia numero 29 joka kulkee bussiaseman liepeiltä lentokentälle. Lippu maksaa 2 litiä (noin 60 senttiä).
Kaunasissa kävin iltaoluella hotellin nurkilla olleessa RePUBlic-baarissa (Laisvės 57). Tässä hip-cool-pubissa ei juuri liettualaisia oluita näkynyt, mutta hanoissa oli kansainvälistä tavaraa tyyliin Grimbergen (6 Lt, alle 2€) ja Murphys Red. Tulipa sieltä saatua hanasta jopa uusi olut: Moreeke, joka on De Koningshoevenin panimon kevyt Leffe-tyyppinen ale. Reissun ensikosketus liettualaiseen olueen oli Švyturys Nefiltruotas Raw, joka on ison panimon näkemys suodattamattomasta lagerista.
Seuraavana päivä suunta oli Vilnaan. Juna on kätevä: aikaa menee vuorosta riippuen tunnista reiluun puoleentoista tuntiin. Lippu maksoi 17 Lt (5 €), joten matkustaminen on halpaa näissä siisteissä junissa. Vilnassa yövyin kaksi yötä. Vierailin kaupungin kaikissa kolmessa panimoravintolassa:
Prie Katedros Bravoras (Gedimino 5)
Prie Katedros Bravoras lienee kaupungin vanhin panimoravintola, sillä se perustettiin Avilys-nimellä vuonna 2001. Itse vierailin Avilyksessä vuonna 2004. Nykyisin Avilys-niminen panimoravintola löytyy Kaunasissa. Prie Katedros Bravorasin tyyli on melko "upscale" ja ruuan hinnat vilnalaisittain melko korkeat. Tarjolla on kolmea omaa olutta: Šviesusis (vaalea), Medaus (hunaja) ja Tamsuis (tumma). Oluet ovat varsin vaatimattomia, melko tyypillisiä ruokaan keskittyvän panimoravintolan tuotoksia.
Būsi Trečias (Totoriu 18)
Būsi Trečias on kävelymatkan päässä edellisestä. Jos Katedros on expattien ja liikemiesten paikka, Būsi Trečias vaikutti keskeisestä sijainnistaan huolimatta laajempien kansanryhmien lounaspaikalta - olin lounasaikaan ravintolassa ja ruokailijoita riitti. Talon omat oluet eivät olleet kovin ihmeellisiä ja pientä happamuuttakin osasta saattoi löytää. Ne kuitenkin ovat hieman persoonallisempia kuin Vilnan kahden muun panimon keitot. Tarjolla oli Šviesus, Tamsus ja Juodas. Juodas on vahva 7-prosenttinen tumma lager.
Bravaria (Ozo g. 25)
Bravaria on saksalaistyyppinen "oluthalli", jollaisia panimoravintoloita löytää ympäri maailman aina Vietnamia myöden. Vilnan lisäksi Bravaria on Kaunasissa ja Šiauliaissa. Epäilen, että oluet pannaan Vilnan yksikössä, jossa kattilat olivat keskeisellä paikalla. Bravaria sijaitsee kaupungin pohjoispuolella jättimäisessä Akropoliksen kauppakeskuksessa. Sinne kannattaa mennä bussilla tai ottaa taksi. Akropoliksessa on myös hypermarketti Maxima, jossa on laaja valikoima liettualaisia oluita. Keskustan Maximoista löytää myös aika paljon maisteltavaa. Tosin pienpanimo-oluita ei juuri ole - muistaakseni vihreän sillan pohjoispuolella olevassa kauppakeskuksessa oli joku erikoisempia oluita myynyt pikkukauppa. Bravariaan palatakseni: tämä on paikallisten suosiossa oleva hyvin halpa ravintola. Pieni olut maksaa 2,5 litiä (70 senttiä) ja ruoka-annokset 15 litin molemmin puolin (nelisen euroa). Täälläkään oluissa ei ole kovin paljon kehumista: viisi omaa olutta ja kvass (Gira) eivät hurraa-huutoja saa aikaan. Mielestäni sortimentin paras oli dunkel-tyyppinen Ajerų, joka oli ihan miellyttävä karamellinen ja suklainen tumma lager.
Summa summarum - panimoravintolat eivät olutharrastajalle vielä riemunkiljahduksia aiheuta, mutta ainakin kaksi viimeksi mainittua menettelevät edullisina ruokapaikkoina. Onneksi kaupungissa on joitakin pienpanimo-oluisiin erikoistuneita baareja, joista kannattaa mainita kaksi:
Šnekutis
Šnekutiksiä on olemassa kaksi: vanhan kaupungin liepeillä (Šv. Stepono g. 8) ja toinen Užupiksen "vapaavaltiossa" (Polocko 7.a). Jälkimmäisessä en käynyt, mutta Stepono-kadun paikka onkin mielenkiintoisempi, koska siellä työskentelee paikan omistaja, kaikissa mainosmateriaaleissa esiintyvä viiksivallu. Tämä paikallinen markkukorhonen ei puhu englantia, mutta tilaaminen sujuu vaivattomasti ja pöydissä on olutmenut, joista on helppo valkata tilattava tuote etukäteen. 12 hanassa on olutharrastajalle todellista hardcore-kamaa: pohjoisliettualaisten maatilapanimoiden oluita (kaimiskais). Juodessaan vaikkapa pasvalyslaisen Jonas Morkūnaksen panemaa suodattamatonta 6-prosenttista olutta tietää olevansa niin kaukana teollisista, hajuttomista ja mauttomista kuin on ylipäänsä mahdollista päästä: Morkūno aluksen tuoksua hallitsee diasetyylinen maalaisaromi. Maussa on voimaisuutta, runsaasti mineraaleja ja katkeruutta. Pohjois-Liettuan panimoiden käyttämä vesi on erittäin mineraalipitoista ja käsittääkseni oluiden katkeruus ei tulekaan normitapaan niinkään humaloinnista vaan panemisessa käytetystä vedestä. Kaapeissa on myös runsaasti litran pulloissa maatilaoluita. Kävin Šnekutiksessä kaksi kertaa ja menen varmasti uudelleen. Voin suositella oluen kanssa naposteltavaksi myös paikan valkosipulileipätikkuja - erityisesti lämpiminä aivan loistavia.
Alaus Namai (Alberto Goštauto g. 8)
Tämä joen lähellä oleva opiskelijapaikan tapainen baari on avattu helmikuussa 2009. Namai on Šnekutista huomattavasti isompi ja täynnä opiskelijoita, mutta koostaan ja yksinkertaisesta sisustuksestaan huolimatta viihtyisä paikka. Paikan hanavalikoima (16 vakiohanaa ja yksi vaihtuva) perustuu myös liettualaisiin pienpanimo-oluisiin. Pullovalikoima on myös liettualaiseksi erittäin laaja ja kansainvälinen. Tosin ainoat joiden näin parin tunnin aikana juovan pullo-olutta olivat italialaisia turisteja! Olutharrastajalle Šnekutiksen lisäksi pakollinen käyntikohde. Oluet ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta erit kuin Šnekutiksessa.
Seuraavalla kerralla kun eksyn Vilnaan niin pakollinen käyntikohde lienee myös Bambalynė (Stiklių g. 7) johon en tällä kertaa ehtinyt.
Viimeisen päivän ennen lentoa vietin Kaunasissa. Kävin myös Kaunasin Bravariassa syömässä - siellä listalla on samat oluet kuin Vilnassa. Kaunasin Bravaria sijaitsee myös Akropolis-ostoskeskuksessa, joka on täällä kävelymatkan päässä keskustasta. Ja myös Kaunasin Akropoliksessa on olutostoksiin suositeltava Maxima. Samoin kävin Kaunasin Avilys-panimoravintolassa. Kaunasin Avilys on samantapainen kuin Vilnan Katedros. Kaksi omaa olutta eivät olleet kummoisia. Kaunasista Gyvas Pubin (Muitinės st. 1/Rotušės sq. 6a) pitäisi olla erinomainen paikka bongata pienpanimo-oluita: tarjolla on netin mukaan 33 erilaista liettualaista olutta.
Tällainen olutmatka tällä kertaa. Liettuaan pitänee palata lähivuosina uudestaan. Mielenkiintoisinta olisi päästä paikan päälle Pasvalysiin, Biržaihin ja vastaaviin paikkoihin tutustumaan miten paikallista olutta pannaan. Mutta Kaunas ja erityisesti Vilna käyvät hyvä korvikkeena!
Liettua on Balkanin maista selvästi mielenkiintoisin olutmielessä. Virossa toimii vain muutamia panimoita ja koduõluen saatavuus on melko rajallista. Latviassa on hiukan enemmän panimoita, mutta laatu on kautta linjan varsin kehno ja oluet eivät kovin mielenkiintoisia. Sen sijaan Liettuassa ja erityisesti Pohjois-Liettuassa on elävä maatilapanimoiden kulttuuri ja kymmeniä pikkupanimoita, jotka panevat erikoisia perinneoluitaan. Näiden perinneoluiden nauttiminen oli yksi matkani päätarkoituksista Kaunasin ja Vilnan panimoravintoloiden lisäksi.
Ensimmäinen yö meni Kaunasissa. Sinne Ryanair onnistui lentämään 1,5 tunnin lennon 50 minuuttia edellä aikataulusta! Koska saavuin suhteellisen myöhään kaupunkiin, jouduin turvautumaan taksiin. Taksi olikin ainoa asia mikä Liettuassa oli melko kallista. Tämäkin toki johtuu siitä, että gringoa kusetetaan sen mikä pystytään. Mistähän johtuu, että kaikista palveluammateista ympäri maailman (ehkä Suomea lukuunottamatta) epärehellisimmät ovat taksikuskeja? Kaunasin lentokentälle kannattaa käyttää bussia numero 29 joka kulkee bussiaseman liepeiltä lentokentälle. Lippu maksaa 2 litiä (noin 60 senttiä).
Kaunasissa kävin iltaoluella hotellin nurkilla olleessa RePUBlic-baarissa (Laisvės 57). Tässä hip-cool-pubissa ei juuri liettualaisia oluita näkynyt, mutta hanoissa oli kansainvälistä tavaraa tyyliin Grimbergen (6 Lt, alle 2€) ja Murphys Red. Tulipa sieltä saatua hanasta jopa uusi olut: Moreeke, joka on De Koningshoevenin panimon kevyt Leffe-tyyppinen ale. Reissun ensikosketus liettualaiseen olueen oli Švyturys Nefiltruotas Raw, joka on ison panimon näkemys suodattamattomasta lagerista.
Seuraavana päivä suunta oli Vilnaan. Juna on kätevä: aikaa menee vuorosta riippuen tunnista reiluun puoleentoista tuntiin. Lippu maksoi 17 Lt (5 €), joten matkustaminen on halpaa näissä siisteissä junissa. Vilnassa yövyin kaksi yötä. Vierailin kaupungin kaikissa kolmessa panimoravintolassa:
Prie Katedros Bravoras (Gedimino 5)
Prie Katedros Bravoras lienee kaupungin vanhin panimoravintola, sillä se perustettiin Avilys-nimellä vuonna 2001. Itse vierailin Avilyksessä vuonna 2004. Nykyisin Avilys-niminen panimoravintola löytyy Kaunasissa. Prie Katedros Bravorasin tyyli on melko "upscale" ja ruuan hinnat vilnalaisittain melko korkeat. Tarjolla on kolmea omaa olutta: Šviesusis (vaalea), Medaus (hunaja) ja Tamsuis (tumma). Oluet ovat varsin vaatimattomia, melko tyypillisiä ruokaan keskittyvän panimoravintolan tuotoksia.
Būsi Trečias (Totoriu 18)
Būsi Trečias on kävelymatkan päässä edellisestä. Jos Katedros on expattien ja liikemiesten paikka, Būsi Trečias vaikutti keskeisestä sijainnistaan huolimatta laajempien kansanryhmien lounaspaikalta - olin lounasaikaan ravintolassa ja ruokailijoita riitti. Talon omat oluet eivät olleet kovin ihmeellisiä ja pientä happamuuttakin osasta saattoi löytää. Ne kuitenkin ovat hieman persoonallisempia kuin Vilnan kahden muun panimon keitot. Tarjolla oli Šviesus, Tamsus ja Juodas. Juodas on vahva 7-prosenttinen tumma lager.
Bravaria (Ozo g. 25)
Bravaria on saksalaistyyppinen "oluthalli", jollaisia panimoravintoloita löytää ympäri maailman aina Vietnamia myöden. Vilnan lisäksi Bravaria on Kaunasissa ja Šiauliaissa. Epäilen, että oluet pannaan Vilnan yksikössä, jossa kattilat olivat keskeisellä paikalla. Bravaria sijaitsee kaupungin pohjoispuolella jättimäisessä Akropoliksen kauppakeskuksessa. Sinne kannattaa mennä bussilla tai ottaa taksi. Akropoliksessa on myös hypermarketti Maxima, jossa on laaja valikoima liettualaisia oluita. Keskustan Maximoista löytää myös aika paljon maisteltavaa. Tosin pienpanimo-oluita ei juuri ole - muistaakseni vihreän sillan pohjoispuolella olevassa kauppakeskuksessa oli joku erikoisempia oluita myynyt pikkukauppa. Bravariaan palatakseni: tämä on paikallisten suosiossa oleva hyvin halpa ravintola. Pieni olut maksaa 2,5 litiä (70 senttiä) ja ruoka-annokset 15 litin molemmin puolin (nelisen euroa). Täälläkään oluissa ei ole kovin paljon kehumista: viisi omaa olutta ja kvass (Gira) eivät hurraa-huutoja saa aikaan. Mielestäni sortimentin paras oli dunkel-tyyppinen Ajerų, joka oli ihan miellyttävä karamellinen ja suklainen tumma lager.
Summa summarum - panimoravintolat eivät olutharrastajalle vielä riemunkiljahduksia aiheuta, mutta ainakin kaksi viimeksi mainittua menettelevät edullisina ruokapaikkoina. Onneksi kaupungissa on joitakin pienpanimo-oluisiin erikoistuneita baareja, joista kannattaa mainita kaksi:
Šnekutis
Šnekutiksiä on olemassa kaksi: vanhan kaupungin liepeillä (Šv. Stepono g. 8) ja toinen Užupiksen "vapaavaltiossa" (Polocko 7.a). Jälkimmäisessä en käynyt, mutta Stepono-kadun paikka onkin mielenkiintoisempi, koska siellä työskentelee paikan omistaja, kaikissa mainosmateriaaleissa esiintyvä viiksivallu. Tämä paikallinen markkukorhonen ei puhu englantia, mutta tilaaminen sujuu vaivattomasti ja pöydissä on olutmenut, joista on helppo valkata tilattava tuote etukäteen. 12 hanassa on olutharrastajalle todellista hardcore-kamaa: pohjoisliettualaisten maatilapanimoiden oluita (kaimiskais). Juodessaan vaikkapa pasvalyslaisen Jonas Morkūnaksen panemaa suodattamatonta 6-prosenttista olutta tietää olevansa niin kaukana teollisista, hajuttomista ja mauttomista kuin on ylipäänsä mahdollista päästä: Morkūno aluksen tuoksua hallitsee diasetyylinen maalaisaromi. Maussa on voimaisuutta, runsaasti mineraaleja ja katkeruutta. Pohjois-Liettuan panimoiden käyttämä vesi on erittäin mineraalipitoista ja käsittääkseni oluiden katkeruus ei tulekaan normitapaan niinkään humaloinnista vaan panemisessa käytetystä vedestä. Kaapeissa on myös runsaasti litran pulloissa maatilaoluita. Kävin Šnekutiksessä kaksi kertaa ja menen varmasti uudelleen. Voin suositella oluen kanssa naposteltavaksi myös paikan valkosipulileipätikkuja - erityisesti lämpiminä aivan loistavia.
Alaus Namai (Alberto Goštauto g. 8)
Tämä joen lähellä oleva opiskelijapaikan tapainen baari on avattu helmikuussa 2009. Namai on Šnekutista huomattavasti isompi ja täynnä opiskelijoita, mutta koostaan ja yksinkertaisesta sisustuksestaan huolimatta viihtyisä paikka. Paikan hanavalikoima (16 vakiohanaa ja yksi vaihtuva) perustuu myös liettualaisiin pienpanimo-oluisiin. Pullovalikoima on myös liettualaiseksi erittäin laaja ja kansainvälinen. Tosin ainoat joiden näin parin tunnin aikana juovan pullo-olutta olivat italialaisia turisteja! Olutharrastajalle Šnekutiksen lisäksi pakollinen käyntikohde. Oluet ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta erit kuin Šnekutiksessa.
Seuraavalla kerralla kun eksyn Vilnaan niin pakollinen käyntikohde lienee myös Bambalynė (Stiklių g. 7) johon en tällä kertaa ehtinyt.
Viimeisen päivän ennen lentoa vietin Kaunasissa. Kävin myös Kaunasin Bravariassa syömässä - siellä listalla on samat oluet kuin Vilnassa. Kaunasin Bravaria sijaitsee myös Akropolis-ostoskeskuksessa, joka on täällä kävelymatkan päässä keskustasta. Ja myös Kaunasin Akropoliksessa on olutostoksiin suositeltava Maxima. Samoin kävin Kaunasin Avilys-panimoravintolassa. Kaunasin Avilys on samantapainen kuin Vilnan Katedros. Kaksi omaa olutta eivät olleet kummoisia. Kaunasista Gyvas Pubin (Muitinės st. 1/Rotušės sq. 6a) pitäisi olla erinomainen paikka bongata pienpanimo-oluita: tarjolla on netin mukaan 33 erilaista liettualaista olutta.
Tällainen olutmatka tällä kertaa. Liettuaan pitänee palata lähivuosina uudestaan. Mielenkiintoisinta olisi päästä paikan päälle Pasvalysiin, Biržaihin ja vastaaviin paikkoihin tutustumaan miten paikallista olutta pannaan. Mutta Kaunas ja erityisesti Vilna käyvät hyvä korvikkeena!
lauantaina, toukokuuta 14, 2011
Urkin sahtipäivillä
Blogger on ollut kyykyssä (=read only -tilassa) viime päivät ja en ole päässyt tuoreeltaan raportoimaan St. Urho's Pubin sahtipäivistä, joilla pikaisesti vierailin tämän viikon keskiviikkona.
Keskiviikkona olin siis ekskursiolla Helsingissä. Urkin lisäksi kävin myös ensimmäistä kertaa (jo viime vuonna?) laajennetussa Black Doorissa - uudet tilat totesin viihtyisiksi. Bläkkärin valikoimasta kerrottakoon hanassa oleva Meantimen Scotch Ale johon en ole mualla törmännyt. Meantimen normaaliin tapaan tästä on tehty helposti juotava tyylinsä edustaja. Hiukan oli viinietikkaa maussa mukana, mutta sen verran niukasti etten jaksanut siitä henkilökunnalle huomauttaa. Kittyssä kävin tsekkaamassa Oluthuoneiden vehnäolutviikkojen tarjontaa. Lista on varsin mielenkiinnoton, mutta pitihän siltä poimia Stadin Panimon American Wheat. Se oli pullosta varsin vaatimaton tuote, uskoisin että olisi raikkaampi tuoreena hanatavarana.
Sahtipäivillä olin ensimmäistä kertaa heti niiden auettua kello kolme (no, tarkalleen 15:03). Olen näillä perinteisillä festareilla kyllä vieraillut muutamia kertoja, mutta yleensä vasta torstaina tai perjantaina. Paikalla oli yllättävänkin rauhallista, muutama "usual suspects", mutta istumatilaa oli hyvin eikä tiskillä tarvinnut jonottaa.
Urkissa debytoi uusi sahdinvalmistaja Keuda eli Keski-Uudenmaan ammattiopisto, jonka mikrokokoisista laitteista valmistuneita oluita oli tarjolla myös tämän vuoden HBF:llä. Keudan sahti ei mitenkään häikäissyt, mutta tuote oli puhdasmakuinen, jos sahdista niin voi sanoa. Katajan ja banaanin elementit olivat läsnä. Tuosta on hyvä lähteä kehittämään eteenpäin. Toinen uutuussahti minulle oli muovikanisterista lasiin kaadettu Viini-Heilan Pihamaan sahti ja sen 9-prosenttinen vahva versio. Se oli aivan liian makeaa ollakseen nautittava, mutta varmaankin ensimmäistä kertaa sain Pihamaa/Kartano-kompuksen sahtia, joka ei ollut hapanta.
Pari muuta maistelin kavereiden laseista (totta kai :)). Malmgårdin ensimmäinen sahti - edelleen vanhalla Huvilan Sahdin nimellä ja spekseillä myytynä - oli varsin karmea esitys. Olen melko varma, etteivät panimon pojat sitä tällaisena olleet tarkoittanut. Sahti näytti kuravelliltä ja maistui polttavan alkoholiselta. Hartolan sahti oli makeaa ja hyvää - laadukas tuote. Mufloni Sahti oli ainakin meidän pöydässä kunnossa. Tosin Helsinkiin asti raahattuna se ei ollut ollenkaan niin raikasta kuin eilen illalla jääkiekko-ottelua panimoravintolassa juomat neljä tuoppia.
Sellaiset sahtipäivät tällä kertaa. Tarjolla olleet poronapit olivat herkullisia ja seura oli hyvää. Tunnelmaa voidaan kuvata "laiskanpulskeaksi".
Olutuutisia: eilen saapui Beer Huntersiin Suomen ensimmäinen pullo Brewdogin maailman vahvinta olutta The End of Historya. Tämä 55-volttinen kärppäversio oli tiettävästi viimeinen myynnissä ollut pullo (joita kaikkiaan valmistettiin 12). Pullo avataan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, joka tämän hetken suunnitelmien mukaan on loppukesästä.
Keskiviikkona olin siis ekskursiolla Helsingissä. Urkin lisäksi kävin myös ensimmäistä kertaa (jo viime vuonna?) laajennetussa Black Doorissa - uudet tilat totesin viihtyisiksi. Bläkkärin valikoimasta kerrottakoon hanassa oleva Meantimen Scotch Ale johon en ole mualla törmännyt. Meantimen normaaliin tapaan tästä on tehty helposti juotava tyylinsä edustaja. Hiukan oli viinietikkaa maussa mukana, mutta sen verran niukasti etten jaksanut siitä henkilökunnalle huomauttaa. Kittyssä kävin tsekkaamassa Oluthuoneiden vehnäolutviikkojen tarjontaa. Lista on varsin mielenkiinnoton, mutta pitihän siltä poimia Stadin Panimon American Wheat. Se oli pullosta varsin vaatimaton tuote, uskoisin että olisi raikkaampi tuoreena hanatavarana.
Sahtipäivillä olin ensimmäistä kertaa heti niiden auettua kello kolme (no, tarkalleen 15:03). Olen näillä perinteisillä festareilla kyllä vieraillut muutamia kertoja, mutta yleensä vasta torstaina tai perjantaina. Paikalla oli yllättävänkin rauhallista, muutama "usual suspects", mutta istumatilaa oli hyvin eikä tiskillä tarvinnut jonottaa.
Urkissa debytoi uusi sahdinvalmistaja Keuda eli Keski-Uudenmaan ammattiopisto, jonka mikrokokoisista laitteista valmistuneita oluita oli tarjolla myös tämän vuoden HBF:llä. Keudan sahti ei mitenkään häikäissyt, mutta tuote oli puhdasmakuinen, jos sahdista niin voi sanoa. Katajan ja banaanin elementit olivat läsnä. Tuosta on hyvä lähteä kehittämään eteenpäin. Toinen uutuussahti minulle oli muovikanisterista lasiin kaadettu Viini-Heilan Pihamaan sahti ja sen 9-prosenttinen vahva versio. Se oli aivan liian makeaa ollakseen nautittava, mutta varmaankin ensimmäistä kertaa sain Pihamaa/Kartano-kompuksen sahtia, joka ei ollut hapanta.
Pari muuta maistelin kavereiden laseista (totta kai :)). Malmgårdin ensimmäinen sahti - edelleen vanhalla Huvilan Sahdin nimellä ja spekseillä myytynä - oli varsin karmea esitys. Olen melko varma, etteivät panimon pojat sitä tällaisena olleet tarkoittanut. Sahti näytti kuravelliltä ja maistui polttavan alkoholiselta. Hartolan sahti oli makeaa ja hyvää - laadukas tuote. Mufloni Sahti oli ainakin meidän pöydässä kunnossa. Tosin Helsinkiin asti raahattuna se ei ollut ollenkaan niin raikasta kuin eilen illalla jääkiekko-ottelua panimoravintolassa juomat neljä tuoppia.
Sellaiset sahtipäivät tällä kertaa. Tarjolla olleet poronapit olivat herkullisia ja seura oli hyvää. Tunnelmaa voidaan kuvata "laiskanpulskeaksi".
Olutuutisia: eilen saapui Beer Huntersiin Suomen ensimmäinen pullo Brewdogin maailman vahvinta olutta The End of Historya. Tämä 55-volttinen kärppäversio oli tiettävästi viimeinen myynnissä ollut pullo (joita kaikkiaan valmistettiin 12). Pullo avataan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, joka tämän hetken suunnitelmien mukaan on loppukesästä.
torstaina, huhtikuuta 14, 2011
Karhu III:lle hopeaa olutkilpailussa
The Brewing Industry International Awardsit 2011 on jaettu. Tämä on käsittääkseni panimoteollisuuden itsensä jakama suurin vuosittainen olutpalkinto. Onnea Karhu III:lle, joka voitti hopeaa mietojen kraanalagereiden sarjassa. Karhun päihitti Joseph Holtin 3,8-prosenttinen Crystal Lager, jota en ole itse päässyt maistamaan. Muitakin palkintoja jaettiin runsaasti ja ruotsalainen Crocodile Lager voitti jälleen yhden kultamitalin vyölleen. Sikäli hassua, että juuri tämä olut on Ruotsista voittanut useita palkintoja vuosien varrella - se on ilman sarvia ja hampaita aivan huonoimmasta päästä ruotsalaisia teollisia maitokauppaoluita. Ehkä kilpailussa arvioidaan myös tölkki?
Muutenkin voittajat aiheuttavat hieman pään pyöritystä: Bintang, Shepherd Neamellä pantu Asashi Dry, Myanmar Double Strong Beer ... Aivan kaikki palkinnot eivät sentään menneet yllättäville tahoille: kultaa tuli mm. Sierra Nevada Pale Alelle, Thornbridgen Jaipur IPA:lle ja Porterhousen Plain Porterille.
Listan palkituista löydät tästä tiedostosta.
Muutenkin voittajat aiheuttavat hieman pään pyöritystä: Bintang, Shepherd Neamellä pantu Asashi Dry, Myanmar Double Strong Beer ... Aivan kaikki palkinnot eivät sentään menneet yllättäville tahoille: kultaa tuli mm. Sierra Nevada Pale Alelle, Thornbridgen Jaipur IPA:lle ja Porterhousen Plain Porterille.
Listan palkituista löydät tästä tiedostosta.
lauantaina, huhtikuuta 09, 2011
Beer Hunters korjasi potin Helsinki Beer Festivalilla
Tämän vuoden Helsinki Beer Festival on parhaillaan menossa toista päivää Helsingin kaapelitehtaalla. Eilen kuitenkin jaettii vuoden tärkeimmät olutpalkinnot. Porilainen Beer Hunters voitti 11 vuoden odotuksen jälkeen festareiden vuoden oluen palkinnon - ensimmäinen kyseinen titteli tuli vuonna 2000 Mufloni Stoutilla.
Beer Huntersilla on festareilla mukana 12 olutta joista neljä pääsi palkinnoille. Komeinta jälkeä tuli vahvojen pintahiivaoluiden sarjassa, jossa Beer Hunters pokkasi, ei enempää tai vähempää kuin kolmoisvoiton. Ykkösenä oli "viime hetkessä" festareille tuotu viiden C-humalan olut, Mufloni CCCCC. Matala-alkoholisten hanatuotteiden luokassa ykkönen oli Mufloni Single Hop -sarjan Simcoe, joka sitten valittiin myös festareiden parhaaksi olueksi! Huikea saavutus 3,5-prosenttiselta bitteriltä, joka sisältää vain yhtä humalaa. Humalablogistin mielestä tämä onkin sarjan toiseksi paras olut. Vielä parempaa on Single Hop Citra :)
Muista suomalaisuutuuksista jäivät eiliseltä mieleen Keudan vehnäoluet: kaikki olivat aivan juotavia ja maussa on tietynlaista herttaista käsityöläisleimaa. Saimaan Juomatehtaan "erikoisportteri" (eli Bruuverin Portsari) oli myös mukava portteri. VASP:n hunajauutuus taas miellytti olemalla aidon hunajainen, ei keinotekoinen kuten hunajaoluet usein.
Humalablogisti teki eilen tuttavuutta myös Brewdogin James Wattin kanssa. Blogistin Tactical Nuclear Penguin -paita herätti Wattin mielenkiinnon. Tarkistamattomana vinkkinä kerrottakoon, että Gastropub Stonessa pitäisi olla paraikaa Brewdogeja hanassa. Päivä jatkuu tänään HBF:llä tutustumisella laajaan saksalaisten vehnäoluiden valikoimaan ...
Beer Huntersilla on festareilla mukana 12 olutta joista neljä pääsi palkinnoille. Komeinta jälkeä tuli vahvojen pintahiivaoluiden sarjassa, jossa Beer Hunters pokkasi, ei enempää tai vähempää kuin kolmoisvoiton. Ykkösenä oli "viime hetkessä" festareille tuotu viiden C-humalan olut, Mufloni CCCCC. Matala-alkoholisten hanatuotteiden luokassa ykkönen oli Mufloni Single Hop -sarjan Simcoe, joka sitten valittiin myös festareiden parhaaksi olueksi! Huikea saavutus 3,5-prosenttiselta bitteriltä, joka sisältää vain yhtä humalaa. Humalablogistin mielestä tämä onkin sarjan toiseksi paras olut. Vielä parempaa on Single Hop Citra :)
Muista suomalaisuutuuksista jäivät eiliseltä mieleen Keudan vehnäoluet: kaikki olivat aivan juotavia ja maussa on tietynlaista herttaista käsityöläisleimaa. Saimaan Juomatehtaan "erikoisportteri" (eli Bruuverin Portsari) oli myös mukava portteri. VASP:n hunajauutuus taas miellytti olemalla aidon hunajainen, ei keinotekoinen kuten hunajaoluet usein.
Humalablogisti teki eilen tuttavuutta myös Brewdogin James Wattin kanssa. Blogistin Tactical Nuclear Penguin -paita herätti Wattin mielenkiinnon. Tarkistamattomana vinkkinä kerrottakoon, että Gastropub Stonessa pitäisi olla paraikaa Brewdogeja hanassa. Päivä jatkuu tänään HBF:llä tutustumisella laajaan saksalaisten vehnäoluiden valikoimaan ...
tiistaina, huhtikuuta 05, 2011
Helsinki Beer Festival 2011 lähestyy
Perinteinen Helsinki Beer Festival pidetään jälleen kerran Kaapelitehtaalla, nyt tämän viikon perjantaina ja lauantaina 8. - 9.4.2011. Vuoden teemana ovat vehnäoluet ja sen ovat huomioineet myös näytteilleasettajat, joista useilla on vehnäisiäkin tuotteita tarjolla. Vaikka eletään jo festariviikon tiistaita, valitettavasti festarien omatuonnit eivät ole vielä selvillä. Humalablogisti poimi tiedossa olevasta listasta etukäteen mielenkiintoisia maistettavia:
Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiö
VASP:lla on tarjolla vakiovalikoimansa ryyditettynä Savu Katajalla ja Prykmestarin Hunajabockilla. Hunajalager ei etukäteen kuulosta varsinaiselta voittajalta, mutta maistaahan sitä pitää.
Lidskoe Pivo (Olvi Oyj)
Pyyhkeitä Olvi saa siitä, että translitteroi (ilmeisen tahallaan) tytäryhtiönsä nimen väärin - yrityksen nimi kuuluisi Suomessa kirjoittaa Lidskoje! Osa tuotteista on tuttuja jo viime vuodelta. Humalablogistin maistelulistalla on Kvass, White Beer ja Classic.
Keuda, Keski-Uudenmaan ammattiopisto
Keudan oluet ensimmäistä kertaa suuren yleisön saatavilla! Aiemmin Keudan oluet ovat olleet hyvin rajoitetusti saatavilla muutama kymmenen litraa kerrallaan. Teemaan sopivasti yksi oluista on nimeltään Vehnäinen Sarvi.
Malmgårdin Panimo
Viime vuoden tapaan Malmgård on mukana isolla sortimentilla. One Pintin "talon olut" Alpo's IPA tekee paluun, lisäksi uutuuksina ovat Malmgård Emmer ja panimon ensimmäinen sahti! Pojat harjoittelevat Urkin sahtipäiviä varten?
Nokian Panimo Oy
Nokian listallakin on yksi uutuus: Keisari HBW, joka lienee dunkelweizen.
Lammin Sahti Oy
Lammin Sahti tarjoaa normisahdin lisäksi Pöllöä, Käkeä ja viime vuoden juhlaoluttaan.
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy
Laitilan sortimentti on ennestään tuttu, mutta festareilla ainakin laajemman jakelun saa panimon Savuruis. Imperiaali kamppailee luultavasti taas kärkitiloista vuoden olutta valittaessa vaikkei se humalablogistin suosikki olekaan.
Saimaan Juomatehdas
Saimaan Oluesta nimensä muuttanut panimo on myös brändännyt tuotevalikoimaansa uusiksi. Tumma Marsalkka on uutuusolut, joka on jo rantautunut jopa Poriin asti maitokauppoihin. Yleensä osastolla on ollut myös Bruuverin oluita tarjolla, nyt niitä ei ole ainakaan listattu.
Panimoravintola Beer Hunter's
Heikkisen Mika ja Ekholmin Erik ovat ahkeroineet kasaan peräti 12 olutta, joista kolme saa maailmanensi-iltansa festareilla. Listan mielenkiintoisin on Yyterin puolukoista tehty Küvee de Yyteri, joka ennakkomaistojen perusteella on loistava hapan ale. Mufloni Single hoppeja kannattaa myös bruuvata hanatuotteina vaikka pullosta olisivatkin tuttuja. Itse odotan mielenkiinnolla Citra-versiota.
Suomenlinnan Panimo
Suomenlinnakin on sitkeästi mukana joka vuosi. Panimo tuottaa parhaimmillaan mukavia oluita. Nyt mielenkiinto kohdistuu uutuuteen Seth Lageriin, joka on tehty kolmesta eri viljasta (ruis, vehnä, ohra).
Tavataan festareilla. Saa tulla nykimään hihasta!
Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiö
VASP:lla on tarjolla vakiovalikoimansa ryyditettynä Savu Katajalla ja Prykmestarin Hunajabockilla. Hunajalager ei etukäteen kuulosta varsinaiselta voittajalta, mutta maistaahan sitä pitää.
Lidskoe Pivo (Olvi Oyj)
Pyyhkeitä Olvi saa siitä, että translitteroi (ilmeisen tahallaan) tytäryhtiönsä nimen väärin - yrityksen nimi kuuluisi Suomessa kirjoittaa Lidskoje! Osa tuotteista on tuttuja jo viime vuodelta. Humalablogistin maistelulistalla on Kvass, White Beer ja Classic.
Keuda, Keski-Uudenmaan ammattiopisto
Keudan oluet ensimmäistä kertaa suuren yleisön saatavilla! Aiemmin Keudan oluet ovat olleet hyvin rajoitetusti saatavilla muutama kymmenen litraa kerrallaan. Teemaan sopivasti yksi oluista on nimeltään Vehnäinen Sarvi.
Malmgårdin Panimo
Viime vuoden tapaan Malmgård on mukana isolla sortimentilla. One Pintin "talon olut" Alpo's IPA tekee paluun, lisäksi uutuuksina ovat Malmgård Emmer ja panimon ensimmäinen sahti! Pojat harjoittelevat Urkin sahtipäiviä varten?
Nokian Panimo Oy
Nokian listallakin on yksi uutuus: Keisari HBW, joka lienee dunkelweizen.
Lammin Sahti Oy
Lammin Sahti tarjoaa normisahdin lisäksi Pöllöä, Käkeä ja viime vuoden juhlaoluttaan.
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy
Laitilan sortimentti on ennestään tuttu, mutta festareilla ainakin laajemman jakelun saa panimon Savuruis. Imperiaali kamppailee luultavasti taas kärkitiloista vuoden olutta valittaessa vaikkei se humalablogistin suosikki olekaan.
Saimaan Juomatehdas
Saimaan Oluesta nimensä muuttanut panimo on myös brändännyt tuotevalikoimaansa uusiksi. Tumma Marsalkka on uutuusolut, joka on jo rantautunut jopa Poriin asti maitokauppoihin. Yleensä osastolla on ollut myös Bruuverin oluita tarjolla, nyt niitä ei ole ainakaan listattu.
Panimoravintola Beer Hunter's
Heikkisen Mika ja Ekholmin Erik ovat ahkeroineet kasaan peräti 12 olutta, joista kolme saa maailmanensi-iltansa festareilla. Listan mielenkiintoisin on Yyterin puolukoista tehty Küvee de Yyteri, joka ennakkomaistojen perusteella on loistava hapan ale. Mufloni Single hoppeja kannattaa myös bruuvata hanatuotteina vaikka pullosta olisivatkin tuttuja. Itse odotan mielenkiinnolla Citra-versiota.
Suomenlinnan Panimo
Suomenlinnakin on sitkeästi mukana joka vuosi. Panimo tuottaa parhaimmillaan mukavia oluita. Nyt mielenkiinto kohdistuu uutuuteen Seth Lageriin, joka on tehty kolmesta eri viljasta (ruis, vehnä, ohra).
Tavataan festareilla. Saa tulla nykimään hihasta!
torstaina, maaliskuuta 31, 2011
Anheuser-Busch ostaa Goose Islandin 38 miljoonalla dollarilla
Olutmaailman viikon suurin uutinen tulee Yhdysvalloista: panimojätti Anheuser-Busch ostaa chicagolaisen, Suomessakin tutun panimon Goose Islandin. Olutharrastajia tapaus hätkähdytti, olihan kyseessä klassinen "iso paha jätti" haukkaa "pienen ja hyvän" -asetelma. Goose Island itsessään ei ole tosin enää kovin pieni: vuoden 2009 tilastoissa se on Yhdysvaltojen 20. suurin panimo, isompi kuin esimerkiksi Anchor, Stone, Dogfish Head tai Brooklyn. Uutisten mukaan kauppaan ei kuulu Goose Islandin Chicagossa sijaitsevat panimoravintolat, joista ensimmäisestä Goose Islandin tarina alkoi vuonna 1988. Kaupan myötä Anheuser-Busch tulee investoimaan Chicagossa sijaitsevaan tuotantolaitokseen, negatiivinen uutinen sen sijaan oli tieto Goose Islandin arvostetun panimomestarin Greg Hallin astuminen syrjään tuotannosta.
Anheuser-Buschille kauppa on selvästi taktinen liike tunkeutumiseksi erikoisolutmarkkinoille. Kuten Suomenkin olutmarkkinoilta on nähty: isojen panimoiden laitteistot ja isot tuotantomäärät eivät sovellu pienempien tuotantojen erikoisoluiden valmistamiseen. On helpompaa tehdä yhteistyötä pienemmän kanssa (kuten äskettäinen Hartwall-Teerenpeli-kuvio) tai sitten ostaa se pois. Carlsbergin Jacobsenin panimo on poikkeus tästä kuviosta: siinä Carlsberg perusti oman erikoispanimon Kööpenhaminassa olevan emopanimon sisään. Goose Islandille kauppa merkitsee lisää muskeleita: isompaa tuotantoa, isompaa markkinointia, parantuvaa jakelua. Ja toki kyseessä on varmasti myös jo ikääntyneiden perustajien halu saada rahastettua elämäntyöstään. Aika näyttää vaikuttaako A-B:n omistus jotenkin oluiden laatuun ja siihen minkälaisia oluita aletaan tekemään. Tähän asti Goose Islandia on pidetty laadukkaana panimona, esimerkkinä Alko Arkadiassa ja olutravintoloissa vieraillut Bourbon County Stout, jonka Olutoppaan lukijat valitsivat vuoden tulokasolueksi ravintoloissa vuonna 2009.
Voisiko tämän kaltainen kauppa tapahtua Suomessakin? Aivan varmasti. Tosin asiaan vaikuttaa se, miten "erikoisolutbuumi" jatkuu ja laajenee Suomessa sekä tietenkin lainsäädäntö: tuleeko pienpanimoille uusia mahdollisuuksia myydä tuotteitaan vaikkapa ulosmyyntioikeuden myötä. En siis hämmästyisi jos tulevaisuudessa Hartwall (Heineken) omistaisi Teerenpelin, Olvi Malmgårdin ja Sinebrychoff (Carlsberg) Vakka-Suomen Panimon. SABMiller tulee sitten pelastamaan Nokian Panimon :)
Olutblogistit ympäri maailmaa ovat kommentoineet A-B/Goose Island -aihetta. Esimerkiksi Pete Brown omassa blogauksessaan "AB-Inbev *hearts* Goose Island. So now what do we do?" lyö Anheuser-Buschia surutta.
Helsinki Beer Festivalin asiantuntijaraati on valinnut vuoden olutravintolaksi tamperelaisen Gastropub Tuulensuun. Valinta oli ansaittu ja Humalablogissakin ravintolaa on estoitta hehkutettu. Onnittelut Lappalaisen Samille ja henkilökunnalle hyvästä työstä!
maanantaina, maaliskuuta 21, 2011
"Litkuretkellä" Lontoossa
Vietin talvilomaani Lontoossa menneenä viikonloppuna pitkän viikonlopun merkeissä. Retken aikana oli tarkoitus juoda mahdollisimman paljon "litkuja" eli brittiläisiä real aleja sekä vierailla erilaisissa pubeissa, niin vanhoissa kuin uusissakin paikoissa. Aivan niin paljoa eri paikkoja en ehtinyt kiertämään kuin alun perin suunnittelin, mutta reissu oli onnistunut.
Olen aiemmin arvostellut Lontoota olutskenen vaatimattomuudesta kaupungin valtavaan kokoon suhteutettuna. Nyt täytyy alkaa vetää puheita takaisin: Lontoo on parin viime vuoden aikana ottanut huomattavia askelia eteenpäin. Kaupunkiin on avattu maailmanluokan pubeja (mm. Cask Pub & Kitchen) ja uusia mielenkiintoisia pienpanimoita on käynnistänyt toimintansa (The Kernel, Redemption jne.). Lontoon tarjonta ei ole enää pelkkää perinteistä, usein yksitoikkoista englantilaistyyppistä real alea.
Tässä seuraavaksi käyn läpi luettelonomaisesti kaikki ne paikat, jossa ehdin viikonloppuna vierailla. Toivon vinkeistä olevan hyötyä tuleville Lontoo-noviiseille.
Cask Pub & Kitchen
6 Charlwood Street
Tämä valikoitu tavallaan kotipubikseni, koska se on melko lähellä Victorian asemaa, jonka lähistöllä myös hotellini sijaitsi. Välittömässä läheisyydessä ei ole juuri muita "kehuttuja" paikkoja, joten CP&K jää hieman normaalin pubkierroksen sivuun.
Cask Pub & Kitchen nousi välittömästi suosikkipubikseni Lontoossa ja kävinkin siellä kolmena iltana. Iltaisin paikka on hyvin suosittu (=lue täynnä ihmisiä). Kitchenin ruokapuoltakin testattiin ja porsaanvatsa sekä broileripasta todettiin aivan syömäkelpoisiksi. Hinnat pyörivät ruualla kymmenen punnan yläpuolella. Olutpuolella tarjolla on hyvä valikoima nopeasti kiertäviä real aleja sekä ulkomaan hanoja kaikkiaan parisenkymmentä raanaa. Riilit olivat tavanomaista mielenkiintoisemmilta pieniltä panimoilta: uusina tuttavuuksina tuli maisteltua mm. Summer Winesin, Red Squirrelin ja Arbor Alesin tuotteita. Tutummista panimoista löytyi esimerkiksi Dark Starilta Hophead Citra ja Crouch Valelta Santiam. Eurooppahanoissakin oli mielenkiintoista tavaraa: Pikkulinnusta tuttu Grassroots Nighthawks At The Diner, Nøgne Ø Imperial Stout ja Brown Ale sekä Mikkellerin American Dream plus itselle uusi tuttavuus Nøgne Ø Single Hop Citra IPA. Pullotarjonta oli huikeaa: massiivinen määrä jenkkejä ja eurooppalaista huipputavaraa - nettisivunsa väittää 500 pulloa. Näistä tyydyin pruuvaamaan Mikkeller Koppi Tomahawk x Guji Natural Coffee IPA:n.
Tällaista pubia Lontoo on kaivannut. Ei varmasti ollut viimeinen vierailu tässä paikassa.
Tähän vielä listaan CP&K:n "Meet the Brewers"-tapahtumat jos satut olemaan kulmilla noina päivinä:
9.4. Alvinne
2.5. Otley
21.6. Revelation Cat
30.7. Odell
1.8. Kernel
Market Porter
9 Stoney Street, Southwark
Eräänlainen klassikkoriilipubi Borough Marketin kupeessa. Usein paikkaa on kritisoitu riilien huonosta kunnosta, mutta itse en täysin yhdy tähän virteen. Paikka on hyvin suosittu sijainnistaan johtuen ja riilit kiertävät supervauhdilla. Ongelmana onkin, että ne tarjotaan joskus liian tuoreina. Mutta uusia oluita bongaavalle Market Porter tarjoaa aina uutta: tusina riilipumppua kiertävät läpi vähintään kerran päivässä. Tämän tietävät myös todelliset englantilaiset "beer tickerit", jotka päivystävät tilannetta WC:n puoleisessa päässä tiskiä. Valimoima noudattelee brittivalikoimaa kirjavasti: olin kaupungissa St. Patrickin päivän aikaan, jolloin tarjolla oli mm. Wychwoodin Paddy's Tout. Riilien lisäksi vakiona on mm. kolme Meantime-hanaa. Vinkkinä mainittakoot, että Market Porter on viikolla auki myös aamuisin 6-9am (viimeinen tilaus 8.30am).
Brew Wharf
Stoney Street
Tämä panimoravintola sijaitsee kivenheiton päässä Market Porterilta. Paikka on hiukan "upscale" eli paremman luokan ravintola avokeittiöineen ja kalliine hintoineen, mutta sopii kyllä hyvin lyhyeen piipahtamiseen pelkästään oluen merkeissä. Hanatavarana oli kaksi omaa olutta (Beehive-hunajaolut ja Top To Bottom 69 Hop Ale, jossa käytetty 69 eri humalalajiketta) sekä valikoima hyviä muita hanaoluita: mm. Camden Pale Ale, Stiegel Paracelsus ja Rothaus Pils - varsinaisia massalagereita en bongannut hanoista yhtään.
The Rake
14 Winchester Walk
Tämä on myös Borough Marketin aivan kyljessä - käytännössä kuin torin jatke. Torilla olevan pullokaupan ja The Raken omistus on sama. The Rake on hyvin pieni, pienempi kuin vaikkapa One Pint Pub, mutta tila jatkuu katetun terassin puolelle. Pienuudestaan huolimatta lauantai-illalla pubissa oli viisi työntekijää! Tällä kertaa tarjolla oli 4-5 riiliä sekä Texelsin Skuumkoppe ja Schlenkerlan Eiche raanoissa. The Rake on aiemmin tunnettu yhtenä Lontoon kansainvälisimmistä pubeista, mielenkiintoisia jenkkejä ja eurooppalaisia on vieraillut Raken hanoissa. Pullovalikoima on myös laaja. Paikalliset kuitenkin ovat valitelleet tason laskeneen Rakessa ja valikoiman kiertävän hitaammin kuin ennen. Riilitkään eivät ole enää aina iskussa.
Dean Swift
10 Gainsford Street
Tämä on uusi paikka. Se sijaitsee lähellä Tower Bridgeä, jossa on myös muutama muu suositelva pubi. Vaikutti ruokapainoitteiselta paikalta, olutvalikoima on varsin hyvä ja hanassa pitäisi vierailla muun muassa Redemptionin ja BrewDogin tuotteita. Jälkimmäisen oluista vierailessani tarjolla oli Trashy Blonde ja maukas mild Edge. Eilisen riilivalikoiman näkee tästä. Hyvä paikka vierailla vaikkapa Kernelin käynnin jälkeen.
The Kernel Brewery
98 Druid Street
Kernel on pari vuotta vanha mikropanimo, jonka toimitilat sijaitsevat jonkin matkaa Tower Bridgeltä kaakkoon. Panimon "myymälä" on auki lauantaisin kello yhdeksästä kolmeen. Käytännössä kyse on rautatien alla sijaitsevan teollisuusalueen "avoimien ovien päivästä", jossa hieman autotallia muistuttavasta tilasta kaupataan Kernelin panimon pullo-oluita. Tämä on paikka johon paikalliset nuoret perheet ja olutharrastajat tulevat hengailemaan lauantaisin. Myynnissä on hyvä valikoima Kernelin oluita (330 ja 500 ml pulloja, useimmat 2½ puntaa) sekä lähiyritysten välittämiä juustoja ja ilmakuivattuja kinkkuja. Ilmapiiri on leppoisa ja panimomestarin kanssa pääsee juttelemaan varmasti. Joka viikko on ilmeisesti ainakin yksi uusi olut tarjolla tältä ilmeisen laadukkaalta panimolta.
The Willow Walk Victoria
25 Wilton Road
Tässä Wetherspoonin ketjun paikassa tuli käytyä kotiin lähtiessä, koska se sijaitsee aivan Victorian aseman lähellä ja on auki jo kahdeksalta sunnuntaiaamuisin! Arkisin avataan jo seitsemältä. Wetherspoon on tunnettu edullisesta ruuasta sekä halvoista, mutta laadukkaista riileistä: puoli pinttiä maksoi 1,30 puntaa. Willow Walkissa olivat alkaneet Wetherspoonin real ale festarit (virallinen startti 23.3.) jo ennakkoon: riilihanoissa oli mm. Ballast Pointin Shepherd Neamella tekemä Calico ja Big Cityn naispanimomestarin niin ikään Englannissa tehty Jamaica Stout. Wetherspoonit ovat aina varma valinta.
PS:
Avoid Vegas Hotel, 104 Warwick Way, London, SW1V 1SD. They are double booking scammers.
Olen aiemmin arvostellut Lontoota olutskenen vaatimattomuudesta kaupungin valtavaan kokoon suhteutettuna. Nyt täytyy alkaa vetää puheita takaisin: Lontoo on parin viime vuoden aikana ottanut huomattavia askelia eteenpäin. Kaupunkiin on avattu maailmanluokan pubeja (mm. Cask Pub & Kitchen) ja uusia mielenkiintoisia pienpanimoita on käynnistänyt toimintansa (The Kernel, Redemption jne.). Lontoon tarjonta ei ole enää pelkkää perinteistä, usein yksitoikkoista englantilaistyyppistä real alea.
 |
| Humalablogisti Utobeerin olutkaupassa Borough Marketilla |
Tässä seuraavaksi käyn läpi luettelonomaisesti kaikki ne paikat, jossa ehdin viikonloppuna vierailla. Toivon vinkeistä olevan hyötyä tuleville Lontoo-noviiseille.
Cask Pub & Kitchen
6 Charlwood Street
Tämä valikoitu tavallaan kotipubikseni, koska se on melko lähellä Victorian asemaa, jonka lähistöllä myös hotellini sijaitsi. Välittömässä läheisyydessä ei ole juuri muita "kehuttuja" paikkoja, joten CP&K jää hieman normaalin pubkierroksen sivuun.
Cask Pub & Kitchen nousi välittömästi suosikkipubikseni Lontoossa ja kävinkin siellä kolmena iltana. Iltaisin paikka on hyvin suosittu (=lue täynnä ihmisiä). Kitchenin ruokapuoltakin testattiin ja porsaanvatsa sekä broileripasta todettiin aivan syömäkelpoisiksi. Hinnat pyörivät ruualla kymmenen punnan yläpuolella. Olutpuolella tarjolla on hyvä valikoima nopeasti kiertäviä real aleja sekä ulkomaan hanoja kaikkiaan parisenkymmentä raanaa. Riilit olivat tavanomaista mielenkiintoisemmilta pieniltä panimoilta: uusina tuttavuuksina tuli maisteltua mm. Summer Winesin, Red Squirrelin ja Arbor Alesin tuotteita. Tutummista panimoista löytyi esimerkiksi Dark Starilta Hophead Citra ja Crouch Valelta Santiam. Eurooppahanoissakin oli mielenkiintoista tavaraa: Pikkulinnusta tuttu Grassroots Nighthawks At The Diner, Nøgne Ø Imperial Stout ja Brown Ale sekä Mikkellerin American Dream plus itselle uusi tuttavuus Nøgne Ø Single Hop Citra IPA. Pullotarjonta oli huikeaa: massiivinen määrä jenkkejä ja eurooppalaista huipputavaraa - nettisivunsa väittää 500 pulloa. Näistä tyydyin pruuvaamaan Mikkeller Koppi Tomahawk x Guji Natural Coffee IPA:n.
Tällaista pubia Lontoo on kaivannut. Ei varmasti ollut viimeinen vierailu tässä paikassa.
Tähän vielä listaan CP&K:n "Meet the Brewers"-tapahtumat jos satut olemaan kulmilla noina päivinä:
9.4. Alvinne
2.5. Otley
21.6. Revelation Cat
30.7. Odell
1.8. Kernel
Market Porter
9 Stoney Street, Southwark
Eräänlainen klassikkoriilipubi Borough Marketin kupeessa. Usein paikkaa on kritisoitu riilien huonosta kunnosta, mutta itse en täysin yhdy tähän virteen. Paikka on hyvin suosittu sijainnistaan johtuen ja riilit kiertävät supervauhdilla. Ongelmana onkin, että ne tarjotaan joskus liian tuoreina. Mutta uusia oluita bongaavalle Market Porter tarjoaa aina uutta: tusina riilipumppua kiertävät läpi vähintään kerran päivässä. Tämän tietävät myös todelliset englantilaiset "beer tickerit", jotka päivystävät tilannetta WC:n puoleisessa päässä tiskiä. Valimoima noudattelee brittivalikoimaa kirjavasti: olin kaupungissa St. Patrickin päivän aikaan, jolloin tarjolla oli mm. Wychwoodin Paddy's Tout. Riilien lisäksi vakiona on mm. kolme Meantime-hanaa. Vinkkinä mainittakoot, että Market Porter on viikolla auki myös aamuisin 6-9am (viimeinen tilaus 8.30am).
Brew Wharf
Stoney Street
Tämä panimoravintola sijaitsee kivenheiton päässä Market Porterilta. Paikka on hiukan "upscale" eli paremman luokan ravintola avokeittiöineen ja kalliine hintoineen, mutta sopii kyllä hyvin lyhyeen piipahtamiseen pelkästään oluen merkeissä. Hanatavarana oli kaksi omaa olutta (Beehive-hunajaolut ja Top To Bottom 69 Hop Ale, jossa käytetty 69 eri humalalajiketta) sekä valikoima hyviä muita hanaoluita: mm. Camden Pale Ale, Stiegel Paracelsus ja Rothaus Pils - varsinaisia massalagereita en bongannut hanoista yhtään.
The Rake
14 Winchester Walk
Tämä on myös Borough Marketin aivan kyljessä - käytännössä kuin torin jatke. Torilla olevan pullokaupan ja The Raken omistus on sama. The Rake on hyvin pieni, pienempi kuin vaikkapa One Pint Pub, mutta tila jatkuu katetun terassin puolelle. Pienuudestaan huolimatta lauantai-illalla pubissa oli viisi työntekijää! Tällä kertaa tarjolla oli 4-5 riiliä sekä Texelsin Skuumkoppe ja Schlenkerlan Eiche raanoissa. The Rake on aiemmin tunnettu yhtenä Lontoon kansainvälisimmistä pubeista, mielenkiintoisia jenkkejä ja eurooppalaisia on vieraillut Raken hanoissa. Pullovalikoima on myös laaja. Paikalliset kuitenkin ovat valitelleet tason laskeneen Rakessa ja valikoiman kiertävän hitaammin kuin ennen. Riilitkään eivät ole enää aina iskussa.
Dean Swift
10 Gainsford Street
Tämä on uusi paikka. Se sijaitsee lähellä Tower Bridgeä, jossa on myös muutama muu suositelva pubi. Vaikutti ruokapainoitteiselta paikalta, olutvalikoima on varsin hyvä ja hanassa pitäisi vierailla muun muassa Redemptionin ja BrewDogin tuotteita. Jälkimmäisen oluista vierailessani tarjolla oli Trashy Blonde ja maukas mild Edge. Eilisen riilivalikoiman näkee tästä. Hyvä paikka vierailla vaikkapa Kernelin käynnin jälkeen.
The Kernel Brewery
98 Druid Street
Kernel on pari vuotta vanha mikropanimo, jonka toimitilat sijaitsevat jonkin matkaa Tower Bridgeltä kaakkoon. Panimon "myymälä" on auki lauantaisin kello yhdeksästä kolmeen. Käytännössä kyse on rautatien alla sijaitsevan teollisuusalueen "avoimien ovien päivästä", jossa hieman autotallia muistuttavasta tilasta kaupataan Kernelin panimon pullo-oluita. Tämä on paikka johon paikalliset nuoret perheet ja olutharrastajat tulevat hengailemaan lauantaisin. Myynnissä on hyvä valikoima Kernelin oluita (330 ja 500 ml pulloja, useimmat 2½ puntaa) sekä lähiyritysten välittämiä juustoja ja ilmakuivattuja kinkkuja. Ilmapiiri on leppoisa ja panimomestarin kanssa pääsee juttelemaan varmasti. Joka viikko on ilmeisesti ainakin yksi uusi olut tarjolla tältä ilmeisen laadukkaalta panimolta.
The Willow Walk Victoria
25 Wilton Road
Tässä Wetherspoonin ketjun paikassa tuli käytyä kotiin lähtiessä, koska se sijaitsee aivan Victorian aseman lähellä ja on auki jo kahdeksalta sunnuntaiaamuisin! Arkisin avataan jo seitsemältä. Wetherspoon on tunnettu edullisesta ruuasta sekä halvoista, mutta laadukkaista riileistä: puoli pinttiä maksoi 1,30 puntaa. Willow Walkissa olivat alkaneet Wetherspoonin real ale festarit (virallinen startti 23.3.) jo ennakkoon: riilihanoissa oli mm. Ballast Pointin Shepherd Neamella tekemä Calico ja Big Cityn naispanimomestarin niin ikään Englannissa tehty Jamaica Stout. Wetherspoonit ovat aina varma valinta.
PS:
Avoid Vegas Hotel, 104 Warwick Way, London, SW1V 1SD. They are double booking scammers.
lauantaina, helmikuuta 12, 2011
Motörhead sai oman viinin, entäs olut?
Motörheadin nimeä kantava punaviini, australialainen Motörhead Shiraz 2009 on ollut esillä viime aikoina mediassa. Maisteltiinhan sitä jopa TV:ssä: "Korkojen kera" -ohjelmassa viiniä pruuvasivat Jone Nikula ja Juhani Merimaa. Alkon tilausvalikoimassa tämän kait pitäisi olla, mutta jostain syystä Alkon järjestelmä antaa viinin kohdalla virheilmoituksen vaikka tiedot vielä Googlen haussa näkyvätkin. Viinin speksit ja etiketin näkee esimerkiksi täältä.
Entäpä sitten oluet? Lemmylle varmasti sopisi punaviiniä paremmin oma erikoiserä Jack Danielsiä, mutta englantilaisena luulisi Lemmyn olevan real ale -miehiä. Lemmyn synnyinseuduilla Stoke-on-Trentissä toimii muutama panimo, joista esimerkiksi Titanic sopisi hyvin Lemmy Bitterin panijaksi. Ainakaan en mistään löytänyt tietoa, että Lemmy-aiheista olutta olisi Englannissa julkaistu. Sen sijaan vuoden 2004 tienoilla michiganilainen Thunder Bay Brewing on tehnyt Motörhead IPA -nimistä 6,5-prosenttista olutta.
Jostain internetin kätköistä löysin tiedon/huhun siitä, että Lemmyn suosikkiolut olisi Elephant. "Elefanttikalja" on kaikille suomalaisille tuttu siltä ajalta kun kotimaiset panimot eivät vielä tehneet erikoisvahvoja vaaleita lagereita: laivojen tax freestä maihin raahattiin isoja määriä Carlsbergin Elephantia - olihan siinä selvästi paras hinta/känni-suhde. Nykyään Olvin Tuplapukki ja kumppanit ovat syrjäyttäneet Elefantin. Tätä tietoa vasten ei ole ihme, että Motörhead ja Lemmy ovat myyneet olut-sielunsa kaikista mahdollista oluista "ranskalaiselle" Kronenbourg 1664:lle. Kronebourgin panimonkin omistaa globaali panimojätti Carlsberg. Alla olevassa mainoksessa Lemmy vetää ranskalaisessa kuppilassa akustisena Ace Of Spadesia. Mainos on tyylikäs, biisin versio myös, olut sen sijaan on valtavirran massalager vailla omaa luonnetta.
Onneksi Motörhead on sentään saanut yhden loistavan nimikko-oluen! Ruotsalainen Sigtunan panimo julkaisi viime syksynä oluen nimeltään "Ace Of Spades" ja se on 18,5-prosentin vahvuisena kaikkien aikojen vahvin ruotsalainen olut. Nimensä olut sai Motörheadin biisin mukaan, sillä Sigtunan panimomestari Mattias Hammenlind, jonka Humalablogistikin tuntee, on heavy- ja hard rock -miehiä. Mattiaksen suosikkiyhtyeisiin kuuluvat AC/DC, Iron Maiden ja tietenkin Mötorhead. Huimasta vahvuudestaan huolimatta kyseessä on loistava olut, joka on suorastaan vaarallisen nautinnollinen. Makupaletti tarjoaa vaniljaa, lakritsia, salmiakkia, humalaa, kahvia tukevan rungon ympärillä. Suomessa olutta on saanut ainakin Beer Huntersista Porista.
Entäpä sitten oluet? Lemmylle varmasti sopisi punaviiniä paremmin oma erikoiserä Jack Danielsiä, mutta englantilaisena luulisi Lemmyn olevan real ale -miehiä. Lemmyn synnyinseuduilla Stoke-on-Trentissä toimii muutama panimo, joista esimerkiksi Titanic sopisi hyvin Lemmy Bitterin panijaksi. Ainakaan en mistään löytänyt tietoa, että Lemmy-aiheista olutta olisi Englannissa julkaistu. Sen sijaan vuoden 2004 tienoilla michiganilainen Thunder Bay Brewing on tehnyt Motörhead IPA -nimistä 6,5-prosenttista olutta.
Jostain internetin kätköistä löysin tiedon/huhun siitä, että Lemmyn suosikkiolut olisi Elephant. "Elefanttikalja" on kaikille suomalaisille tuttu siltä ajalta kun kotimaiset panimot eivät vielä tehneet erikoisvahvoja vaaleita lagereita: laivojen tax freestä maihin raahattiin isoja määriä Carlsbergin Elephantia - olihan siinä selvästi paras hinta/känni-suhde. Nykyään Olvin Tuplapukki ja kumppanit ovat syrjäyttäneet Elefantin. Tätä tietoa vasten ei ole ihme, että Motörhead ja Lemmy ovat myyneet olut-sielunsa kaikista mahdollista oluista "ranskalaiselle" Kronenbourg 1664:lle. Kronebourgin panimonkin omistaa globaali panimojätti Carlsberg. Alla olevassa mainoksessa Lemmy vetää ranskalaisessa kuppilassa akustisena Ace Of Spadesia. Mainos on tyylikäs, biisin versio myös, olut sen sijaan on valtavirran massalager vailla omaa luonnetta.
Onneksi Motörhead on sentään saanut yhden loistavan nimikko-oluen! Ruotsalainen Sigtunan panimo julkaisi viime syksynä oluen nimeltään "Ace Of Spades" ja se on 18,5-prosentin vahvuisena kaikkien aikojen vahvin ruotsalainen olut. Nimensä olut sai Motörheadin biisin mukaan, sillä Sigtunan panimomestari Mattias Hammenlind, jonka Humalablogistikin tuntee, on heavy- ja hard rock -miehiä. Mattiaksen suosikkiyhtyeisiin kuuluvat AC/DC, Iron Maiden ja tietenkin Mötorhead. Huimasta vahvuudestaan huolimatta kyseessä on loistava olut, joka on suorastaan vaarallisen nautinnollinen. Makupaletti tarjoaa vaniljaa, lakritsia, salmiakkia, humalaa, kahvia tukevan rungon ympärillä. Suomessa olutta on saanut ainakin Beer Huntersista Porista.
lauantaina, helmikuuta 05, 2011
Alkon valtakunnalliset saldot nyt Olutoppaalla
Äyräväisen Seppo teki sen! Ilmeisesti oma blogipostaukseni ruotsalaisesta Systembolagetin saatavuustietoja hyödyntävästä sivustosta sai Sepon tarttumaan härkää sarvista. Nyt Olutopas.infolla on nähtävissä automaattisesti päivittäin maanantaista-lauantaihin päivittyvät Alkon myymäläkohtaiset saldot! Alkon omassa saatavuustiedossa ei ole ollut mahdollista luoda silmäystä yhden myymälän koko valikoimaan, sillä se kertoo vain eri oluiden saatavuuksia myymälöittäin. Olutoppaalta voi nyt esimerkiksi katsoa koko maan tilannetta: http://olutopas.info/paikat.php?id=2&tab=2 - eniten myymälöistä löytyy Olvin Tuplapukkia, Karhun A:ta ja IVB:tä. Ettaler Kloster Edel-Helliä löytyy koko maasta vain yksi pullo (Forssan Kutomo).
Tämän uuden ominaisuuden hyödyntämismahdollisuudet ovat moninaiset. Siitä lienee apua muun muassa myymäläsiirtoja suunniteltaessa, saatavuustietojen kehityksestä voidaan tehdä mielenkiintoisia tilastoja ym ym. Jos olutmaailmassa olisi jaossa joku Puupää-hattu, pelkästään tästä hyvästä pitäisi Sepolle sellainen myöntää!
Lauantai-illan kunniaksi laitetaan vielä hiukan (lempi)musiikkia(ni) soimaan:
Tämän uuden ominaisuuden hyödyntämismahdollisuudet ovat moninaiset. Siitä lienee apua muun muassa myymäläsiirtoja suunniteltaessa, saatavuustietojen kehityksestä voidaan tehdä mielenkiintoisia tilastoja ym ym. Jos olutmaailmassa olisi jaossa joku Puupää-hattu, pelkästään tästä hyvästä pitäisi Sepolle sellainen myöntää!
Lauantai-illan kunniaksi laitetaan vielä hiukan (lempi)musiikkia(ni) soimaan:
torstaina, tammikuuta 27, 2011
Brysselin olutravintoloita
Kävin tällä viikolla Brysselissä ja vierailin muutamassa olutravintolassa, jossa en ehtinyt edellisellä piipahduksellani kaupungissa käydä.
A La Mort Subite
Klassinen olutbaari, jonka sisustus on jostakin 90 vuoden takaa. Rustiikit puupöydät luovat mukavasti tunnelmaa. Mort Subite, äkkikuolema on saanut nimensä korttipelistä samoin kuin olut, jota paikka erityisesti tarjoaa valikoimassaan. Paikan hanavalikoimaan kuulunut Mort Subite Gueuze oli erinomaista.
Le Poechenellekelder
Toinen klassinen olutbaari. Paikan sijainti muutama metri Manneken Pisistä tarkoittaa jatkuvia turistilaumoja. Osa tosin taitaa pelästyä vanhoja pöytiä ja mielenkiintoista, runsasta, vanhaa sisustusta seinillä. Paikka ei ehkä aktiiviselle belgitikkerille tarjoa kovin paljoa uutuuksia, mutta voiko paikka jonka vaihtuvissa vierashanoissa on De la Senne Equinox Winter Beer, St Feuillien Cuvée de Noël ja Dupont Avec les Bons Voeux olla muuta kuin papukaijamerkin ansainnut? Tämä on paikkoja jossa voisi istua tuntikausia.
Chez Moeder Lambic Fontainas
Moeder Lambic Saint-Gilles on eräs Brysselin kuuluisimmista olutravintoloista. Nyt kaupunki on saanut toisen Moeder Lambicin. Tämä uusi, sisustukseltaan moderni baari sijaitsee Place Fontainas -aukiolla, pari kivenheittoa Grand Placelta. Paikan olutvalikoima on vaikuttava: nelisenkymmentä hanaa + kymmenkunta lambikkia "cask-versioina". Normihanoissakaan ei ollut mitään Chimayn tai Leffen kaltaisia "massaoluita" vaan esimerkiksi talon omaa La Mère des Moedersia (pantu Jandrain-Jandrenouillella), De Ranken Hop Harvestia 2010:iä, Adelardus Tripeliä ... Ilmeisen pysyvän valikoiman lisäksi tarjolla on vierashanoja, joissa nyt oli mm. Affumicatoria, espanjalaista Agullonsin Pura Palea ja jotain italialaista pienpanimotuotetta. Kun hinnat ja palvelukin ovat kohdallaan, ehdottomasti menee Brysselin "must"-listalle.
A La Mort Subite
Klassinen olutbaari, jonka sisustus on jostakin 90 vuoden takaa. Rustiikit puupöydät luovat mukavasti tunnelmaa. Mort Subite, äkkikuolema on saanut nimensä korttipelistä samoin kuin olut, jota paikka erityisesti tarjoaa valikoimassaan. Paikan hanavalikoimaan kuulunut Mort Subite Gueuze oli erinomaista.
Le Poechenellekelder
Toinen klassinen olutbaari. Paikan sijainti muutama metri Manneken Pisistä tarkoittaa jatkuvia turistilaumoja. Osa tosin taitaa pelästyä vanhoja pöytiä ja mielenkiintoista, runsasta, vanhaa sisustusta seinillä. Paikka ei ehkä aktiiviselle belgitikkerille tarjoa kovin paljoa uutuuksia, mutta voiko paikka jonka vaihtuvissa vierashanoissa on De la Senne Equinox Winter Beer, St Feuillien Cuvée de Noël ja Dupont Avec les Bons Voeux olla muuta kuin papukaijamerkin ansainnut? Tämä on paikkoja jossa voisi istua tuntikausia.
Chez Moeder Lambic Fontainas
Moeder Lambic Saint-Gilles on eräs Brysselin kuuluisimmista olutravintoloista. Nyt kaupunki on saanut toisen Moeder Lambicin. Tämä uusi, sisustukseltaan moderni baari sijaitsee Place Fontainas -aukiolla, pari kivenheittoa Grand Placelta. Paikan olutvalikoima on vaikuttava: nelisenkymmentä hanaa + kymmenkunta lambikkia "cask-versioina". Normihanoissakaan ei ollut mitään Chimayn tai Leffen kaltaisia "massaoluita" vaan esimerkiksi talon omaa La Mère des Moedersia (pantu Jandrain-Jandrenouillella), De Ranken Hop Harvestia 2010:iä, Adelardus Tripeliä ... Ilmeisen pysyvän valikoiman lisäksi tarjolla on vierashanoja, joissa nyt oli mm. Affumicatoria, espanjalaista Agullonsin Pura Palea ja jotain italialaista pienpanimotuotetta. Kun hinnat ja palvelukin ovat kohdallaan, ehdottomasti menee Brysselin "must"-listalle.
torstaina, tammikuuta 20, 2011
Muutama olutaiheinen artikkelivinkki
http://www.gastronomista.com/2011/01/beer-cans-history-in-design.html
Gastromista kirjoittaa uudesta vanhoista oluttölkeistä kertovasta kirjasta
http://www.theatlantic.com/food/archive/2011/01/when-bad-beers-happen-to-good-breweries-the-case-of-infinium/69598/
Clay Risen teilaa artikkelissaan uuden Samuel Adamsin ja Weihenstephanin yhteistyöoluen Infiniumin. Olut on saanut ristiriitaisia arvioita myös mm. Ratebeerillä.
http://www.huffingtonpost.com/sam-calagione/movie-beer-pairings_b_805520.html#s220229&title=undefined
Dogfish Headin perustaja Sam Calagione yhdistää kolumnissaan klassikkoelokuvia ja oluita. Calagione on Huffingtonpostin vakiokolumnisti.
http://www.independent.co.uk/life-style/food-and-drink/features/were-only-here-for-the-beer-how-good-local-ales-are-saving-our-pubs-2189027.html
Will Hawkes kertoo kuinka paikalliset lähioluet pelastavat brittipubeja.
keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011
Apuväline ostoksille Ruotsin Systembolagetiin
Ruotsalais-brittiläinen olutblogi BeerSweden.se vihjaisi saitista nimeltään Systembevakningsagenten.Olen joskus sivustolla aiemminkin vieraillut, mutta olemassa olon unohtanut. Tämän sivuston avulla pystyy seuraamaan eri oluiden saatavuutta Ruotsin Systembolagetissa. Näet montako pulloa on jäljellä missäkin ja mihin tahtiin olutta on kaupoista ostettu. Hieno palvelu!
tiistaina, joulukuuta 28, 2010
BrewDog kovassa kasvussa
Vuodelle 2011 BrewDogilla on luonnollisesti suuria suunnitelmia. Jo tässä vaiheessa on julkistettu seuraavia:
- IPA Is Dead - alkuvuoden aikana tuleva neljän oluen pakkaus, jossa on neljää eri single hop -olutta. Alustavien suunnitelmien mukaan käytettävät humalat ovat Bramling X, Nelson Sauvin, Simcoe ja Sorachi Ace.
- Paradox Jura - uusi 13-prosenttinen Paradox on tulossa huhtikuussa.
- Black Tokyo* Horizon - Mikkellerin, Nøgne Ø:n ja Brewdogin yhteiskeitos on tulossa toukokuussa.
- Bitch Please - on BrewDogin ja jenkkikulttipanimo Three Floydsin yhteistyötä. Julkaisupäivä on huhtikuu.
- AB:06 - on Absrakt-sarjan uusin. Tämän sarjan oluissa suomalaiset ovat kyllä jääneet täysin nuolemaan huuliaan ruotsalaisten juovotessa autuaasti näitä Systembolaget-jakelussakin olleita erikoisuuksia.
- Tactical Nucler Penguin ja Sink The Bismarck! tekevät paluun.
- Tuotanto nousee 30000 hehtolitraan vuodessa.
- BrewDog avaa Aberdeenin baarin lisäksi kolme uutta paikkaa: Edinburghiin, Glasgowiin ja kolmanteen vielä tuntemattomaan paikkaan. Lähde: Brewnews.org
keskiviikkona, joulukuuta 22, 2010
Uusintakierroksella Tripel Karmeliet
Miksi minulla on nyt sitten juuri tämä olut lasissa? Syynä on se, että olen maistanut tätä olutta vain kerran, joulukuussa 2004, kuusi vuotta ja kaksi päivää sitten. Olen silloin arvioinut oluen seuraavasti Ratebeerillä:
Bottled, 33cl (BB 10/2006)Ja pisteitä ainoastaan 2.7! Tuon jälkeen uudelleen maistaminen on käynyt monta kertaa mielessä, sillä epäilys on, että olin juonut hieman huonossa kunnossa olleen pullon. Valitettavasti oluen saatavuus Suomesta on ollut satunnaista ja ulkomailtakaan ei tuota ole tullut hankittua. No, ystäväni Äyräväisen Seppo on jaksanut minulle säännöllisin väliajoin huomauttaa matalista pisteistä ja yllätyksekseni Olutoppaan pikkujouluissa antoi minulle joululahjaksi 0,33 litran pullon tätä klassikkoa. Kiitos Seppo, olen nyt siis velvoitettu kirjoittamaan uuden, "virallisen" arvion.
Yellow, slightly hazy, color, good creamy white head. Aroma is light: fruity and malty. Oily, sweetish, alcoholic, hoppy. Smooth, carbonated mouthfeel. Gives long warming aftertaste. Decent, not bad but current RB score of 3.9 feels a bit overrated compared to my score :)
Maistettavan yksilön parasta ennen on elokuussa 2012. Väri on oletettu kullankeltainen, valkoinen vaahto supistuu nopeasti. Pohjan hiivojen mukana luonnollisesti väri muuttuu sameaksi. Tuoksu on ennen kaikkea hedelmäinen, siitä voi löytää ananaksen ja persikan sävyjä yhdistettynä humalasta muistuttavaan havuisuuteen. Sinänsä tällaisella talvinenällä aromi ei ole kovin voimakas. Suuntuntuma on öljyinen, mallaspohja melko tukeva, jota voikin 8,4-prosentin belgiltä odottaa. Ensivaikutelma mausta on eksoottisen hedelmäinen: aprikoosi, hunaja ja banaani ovat ensinnä mielessä. Humalointi tulee oikeastaan esille vasta aivan lopussa. Jälkimaku on makean hedelmäinen, jota alkoholi tukee taustalla.
Mikä yllätys :) Kuuden vuoden takainen arvio on sinänsä sisällöltään lähes tänään tehdyn kaltainen! Uudelleenmaistelun jälkeen minun pitää hylätä teoria pilalla olleesta pullosta. Olut ei vain silloin ollut minulle mieleinen. Ja ei tämä nytkään tunnu maailman toiseksi parhaalta trippeliltä - voisi olla hiukan humaloidumpi ja potkia enemmän persuuksille. Toisaalta tasapainoisuus tässä on huippuluokkaa, joka nostaa pisteitä. Uudet pisteet tälle Ratebeer-asteikolla ovat 3.4.
Mikäli Karmelietin maistaminen kiinnostaa, varmin tapa saada sitä nettitilauksen ohella lienee matkustaa Ruotsiin. Systembolagetin valikoimassa on sekä pieni että iso (75cl) pullo. Hinnat eivät kukkaroa paljoa kevennä: 24,90 SEK ja 61,40 SEK.
keskiviikkona, joulukuuta 15, 2010
Oluen Metsästäjät pruuvasi jouluoluita
Porilainen olutseura Oluen Metsästäjät piti maanantaina perinteisen jouluolutpruuvinsa Panimoravintola Beer Hunterissä. Pruuviin oli tällä kertaa valikoitunut 11 jouluolutta, joista yhtä lukuunottamatta kaikki olivat ravintolan itse Tanskasta ja Ruotsista tuomia joulu- ja kausioluita. Oluet nautittiin sokkona ilman etukäteistietoa siitä mitä oluita kattaukseen oli valittu.
Viiden miehen raadin tulokset muodostuivat seuraaviksi:
1. Sigtuna Holiday Booster ja Hornbeer Juleøl 187 pistettä
3. Willemoes Jule Ale 185 p
4. Laitilan Kievari Tuomas 181 p
5. Kragelund Jule Dubbel ja Bøllingsø Julebryg 177 p
7. Det Lille Bryggeri Julebryg ja Fur Volcano Julebryg 175 p
9. Willemoes Julebryg 172 p
10. Midtfyns Jule Ale 165 p
11. Mikkeller Ris a la M'ale 153 p
Perinteisesti jälkikäteen on valittu joukosta paras kinkun kaveri. Tällä kertaa valinta osui Kievari Tuomakseen. Se on saanut osakseen varsin ristiriitaisia arvioita, mutta tarjolla ollut hanaversio oli ainakin kunnossa.
Viiden miehen raadin tulokset muodostuivat seuraaviksi:
1. Sigtuna Holiday Booster ja Hornbeer Juleøl 187 pistettä
3. Willemoes Jule Ale 185 p
4. Laitilan Kievari Tuomas 181 p
5. Kragelund Jule Dubbel ja Bøllingsø Julebryg 177 p
7. Det Lille Bryggeri Julebryg ja Fur Volcano Julebryg 175 p
9. Willemoes Julebryg 172 p
10. Midtfyns Jule Ale 165 p
11. Mikkeller Ris a la M'ale 153 p
Perinteisesti jälkikäteen on valittu joukosta paras kinkun kaveri. Tällä kertaa valinta osui Kievari Tuomakseen. Se on saanut osakseen varsin ristiriitaisia arvioita, mutta tarjolla ollut hanaversio oli ainakin kunnossa.
tiistaina, joulukuuta 14, 2010
Huumori ja mainostaminen on vaikea laji
Tämä on olutblogi, mutta laitetaan välillä tällainen hyvin vähän olutkulttuuriin liittyvä kevennys, kun en ole ehtinyt postaamaan mitään pitkään aikaan:
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=76918&c=5
Oman lähipanimoravintolan uusin olut on muuten nimeltään Mufloni CCCCC, seitsemänprosenttinen IPA, joka tarjoillaan 33 cl pulloista. CCCCC on saanut nimensä viiden käytetyn humalalajikkeen mukaan (Citra, Columbus, Chinook, Cascade ja Centennial). Erityisesti Citra on hyvin tunnistettavissa juomassa. Saatavilla lähiaikoina hyvinvarustelluista olutravintoloista.
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=76918&c=5
Oman lähipanimoravintolan uusin olut on muuten nimeltään Mufloni CCCCC, seitsemänprosenttinen IPA, joka tarjoillaan 33 cl pulloista. CCCCC on saanut nimensä viiden käytetyn humalalajikkeen mukaan (Citra, Columbus, Chinook, Cascade ja Centennial). Erityisesti Citra on hyvin tunnistettavissa juomassa. Saatavilla lähiaikoina hyvinvarustelluista olutravintoloista.
maanantaina, marraskuuta 22, 2010
Tallinnassa tapahtuu
Eräs Tallinnan vanhan kaupungin uudemmista ja mielenkiintoisimmista olutravintoloista on Drink Baar. Vaikka Tallinnan perustason ylittämiseen ei vaadita kummia niin onhan se hyvä, ettei vaativamman olutmaun omaavan tarvitse kaupungissa aivan kuivin suin olla. Ainakin www-sivujen mukaan Drink Baarin hanassa olisi Sillamäen klassikko-olutta München Vasknea ja ateenalaisen mikropanimon Craftin savulageria.
Nyt Drink Baar kertoo mielenkiintoisen uutisen. He ovat avaamassa pubin viereen olutkauppaa, joka tulee tarjoamaan lähes kaikki Virosta saatavia oluita ja siidereitä - kaikkiaan noin 150 merkkiä. Aika näyttää tuleeko tästä paikasta se, josta tulevilla Tallinnan matkoilla haetaan tuliaisjuomat. Viime aikoina omat ostokseni olen tehnyt Tallinnan Stockmannilta, huhut kertovat että ennen niin hyvän Rimin (aiemmin Citymarket) valikoima on heikentynyt merkittävästi.
Nyt Drink Baar kertoo mielenkiintoisen uutisen. He ovat avaamassa pubin viereen olutkauppaa, joka tulee tarjoamaan lähes kaikki Virosta saatavia oluita ja siidereitä - kaikkiaan noin 150 merkkiä. Aika näyttää tuleeko tästä paikasta se, josta tulevilla Tallinnan matkoilla haetaan tuliaisjuomat. Viime aikoina omat ostokseni olen tehnyt Tallinnan Stockmannilta, huhut kertovat että ennen niin hyvän Rimin (aiemmin Citymarket) valikoima on heikentynyt merkittävästi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
