Olutseura Oluen Metsästäjien jouluolutbruuvi

Panimoravintola Beer Hunter'sissa kokoontuva porilainen olutseura Oluen Metsästäjät pitää perinteisesti joulukuun kokouksessaan 10 oluen jouluolutmaistelun. Oluen Metsästäjien pieni mutta innokas tiimi testasi tälläkin kertaa Beer Huntersin kaappien jouluherkkuja. Raadin jäsenet edustavat olutharrastajia laidasta laitaan - yhdistävänä piirteenä on mieltymys uusien makujen kokemiseen. Jouluherkkujen sijaan ehkä pitäisi puhua talvioluista. Tulokset "valmistuivat" tähän blogiin joulua ajatellen hieman myöhään, mutta kyllähän näitä joulun jälkeenkin juodaan. Kuten aina olutseuramme pruuveissa, arviot tehtiin sokkona: etukäteen ei tiedetty pruuvissa olevia oluita ja oluet paljastettiin vasta pistelaskun jälkeen. Maistettu valikoima poikkesi jonkin verran "normaaleista jouluoluttesteistä", sillä mukana oli vuosi sitten Beer Huntersiin tuotuja omatuontioluita (merkitty tähdellä *).

Tässä tulokset:

10. Erdinger Schneeweisse 102 p
"Suussa poreileva" "Kivennäisvesimäinen" "Sitrusta" "Simamainen" "Ei kinkun kanssa" Schneeweissen todettiin yleisesti olleen hieman väärässä seurassa eikä se oikein talvioluesta käykään.

9. Kragelund Sint Niklaas Jule Dubbel* 132 p
"Punaherkkukainen tuoksu" "Jopa lihaisa tuoksu" "Kitkerä jälkimaku" "Ei jouluinen, liian tavanomainen" Tanskalainen jouludubbel ei ehkä enää ollut parhaimmillaan.

8. Midtfyns Jule Ale* 138 p
"Joulumausteinen" "Neilikkainen" "Testin jouluisin maku" "Korostetusti jouluolut" Testin joulumausteisin olut ei kuitenkaan miellyttänyt raatia huippupisteisiin.

6. Fur Vulcano Julebryg* 139 p
"Maussa toffeeta" "Ei erityisen jouluinen" "Tuoksu paranee lämmetessään" "Tässä seurassa vähän pliisu"

6. Saku Porter 139 p
"Lakritsainen" "Tasapainoinen, maltainen" "Mahtava maltaisuus" "Paranee lämmetessään" "Hiukan makea" "Persoonaton jouluolueksi" Sakun kausiportteri jäi yllättävän kauas kärjestä, tosin kokonaispisteitä laski yhden raatilaisen antamat heikommat pisteet.

5. Beer Hunters Mufloni Talvi Pukki 146 p
"Hedelmäinen tuoksu" "Tuoksuu kuin apilapelto sateen jäljiltä" "Raikas, pirteä" "Epämiellyttävä tuoksu" "Hedelmäistä humalaa" Oman talon kausituote keräsi tasaisesti pisteitä.

4. Nils Oscar Julöl 2011 149 p
"Tuoksussa hento lakritsi ja kahvi" "Muuten huippuolut, mutta tuoksu jotenkin epämiellyttävä" "Espressoa maussa" Nils Oscarin jouluolut sai parilta raatilaiselta kärkipään pisteet ja miellytti muitakin kahvisuudellaan.

3. Hornbeer Juleøl (2011) 150 p
"Lakristi tai salmiakki tuoksuu" "Lakritsipiippu" "Maussa lakritsa menee yli" "Salmiakkikossua" "Maku kuitenkin sopusuhtainen" "Liikaa lakritsia" Vaikka saikin maistelun aikana kritiikkiä lakritsaisuudestaan, olut keräsi hyvät pisteet. Mainittakoot, että humalablogistin Pikkulinnun hanasta tarjoiltu tuopillinen maistui täysin erilaiselta.

2. Det Lille Bryggeri Julebryg* 152 p
"Aavistuksen leipäinen tuoksu" "Maistuu joululta" (vastaus vierestä: "Ei pidä paikkaansa") "Viipyvä jälkimaku" Det Lille Bryggerin jouluolut sai hyvät pisteet kaikilta raadin jäseniltä. Tämän vahvahkon oluen maulle vuoden kypsytys lienee tehnyt hyvää.

1. Åbro Julbock 155 p
"Toffeemainen tuoksu, pehmeä" "Rusinainen" "Jopa jouluinen, hyvä kinkkuolut" "Englantilaista hedelmäkakkua" Testin voittajaksi nousi todellinen jokeri! Voittaneessa Åbro-pullossa parasta ennen päiväys oli 11/2010, joten kyse on pari vuotta kypsyneestä pullosta. "Tuoreena" Åbro Julbock ei ole kovin ihmeellinen olut, mutta ikääntyessään on selvästi saanut luonnetta. Mainittakoot, että kyseinen olut oli osan säilytysajastaan viettänyt huoneenlämmössä kaukana "optimaalisista" kellarointiolosuhteista.

Perinteisessä "paras olut kinkun kanssa" valinnassa ääniä saivat Sint Niklaas, Åbro ja sen äänestyksen voittanut Saku Porter.

Bruuverin talonmaku

Olen aina silloin tällöin kirjoittanut Bruuverin ipojen ja apojen kohdalla selkeästä ns. talonmausta. Kyseisissä oluissa se on ollut eräänlainen pippurinen, hieman pistävä sivumaku. Saimaan panimolla pannut oluet ovat olleet ravintolassa selvästi erilaisia. Kommentoituani asiaa Arden blogissa Bruuverin Talvi-Ipeloffin kohdalla Bruuverin panija Ilkka Sysilä lähestyi minua. Viestistä ymmärsin, että Sysilä haluaa minun oikaisevan olettamukseni siitä, että maku tulee käytetystä hiivasta. Eli tässä tulee panijan selitys Bruuverin oluiden "talonmausta":

Bruuverin oluissa oli usein läsnä vahva talonmaku ennen hanaremonttia. Se sai minut ajoittain todella epätoivoiseksi. Talonmaku johtui kontaminoituneesta (paskaisesta) hanajärjestelmästä, jota ei saatu pesemälläkään puhtaaksi ja se koski KAIKKIA saman jäähdyttimen läpi laskettuja oluita. Ajoin vaivalla läpi hanaremontin ja huolehdin nykyisin itse hanahygienian tinkimättömän hoidon valvonnasta.Uuden hanajärjestelmän käyttöönoton jälkeen talonmaku katosi. Jästipää, lopeta siis noiden hiivasta johtuvien talonmakuhuhujen levittäminen ja kerro olutnussijakollegoillesikin asiasta. Maltaisn joulunalusterveisin, Ilkka Sysilä Maltaisin terveisin, Ilkka Sysilä

Yhdysvalloissa yli 1800 panimoa

Yhdysvalloissa panimoiden lukumäärä on ylittänyt 1800 panimon rajan. Lokakuun lopussa USA:ssa laskettiin olevan 1876 panimoa, joista 1826:n katsotaan olevan "käsityöläispanimoita" eli englanniksi "craft breweries". Pienpanimoiden nousu on uudella mantereella ollut huimaa sillä vuonna 1985 toiminnassa oli vain 26 panimoa. Samaan aikaan pienpanimoiden tehdessä nousua, suurten jättien Anheuser-Buschin ja MillerCoorsin myynti on laskussa. Yhdysvaltain suurimmat käsityöläispanimot ovat Boston Beer (Boston, MA), Sierra Nevada (Chico, CA), New Belgium (Fort Collins, CO), Spoetzl Brewery (Shiner, TX) ja Pyramid Breweries (Seattle, WA). Näistä Samuel Adams -tuotemerkillään tunnettu Boston Beer on selvästi suurin.

Uusi Facebook-sivu

HUMALAblogi.info vaihtoi Facebookissa sijaintiaan vanhan mallisesta ryhmästä sivuksi. Tykkää ("Liketä") Humalablogia tämän linkin takaa. Tuonne sivulle pusken myös sellaisia pikku-uutisia ja linkkivinkkejä, joita ei blogiin kannata laittaa. Vielä kun jaksaisi kirjoittaa blogiinkin ... no, toivottavasti ainakin kesän matkaraporttia on tulossa lähiaikoina :)

Korjaus SOPP 2011 blogaukseen

Kirjoitin: Mufloni Boheemi taitaa olla BH:n panijan Erik Ekholmin ensimmäinen yritys valmistaa tsekkityyppistä pilsiä.

Erik halusi korjata, että kyseessä ei ollut suinkaan yritys tehdä tsekkityylin mukaista pilsiä - se olisi ollut aivan erilainen keitos  - vaan tarkoituksena oli tehdä reilulla kädellä humaloitu pils. Hyväähän tuo oli tänään Beer Huntersin hanasta Porissa. Vinkataan vielä, että Mustaa Intianpässiä on näköjään tulossa pullossa myyntiin hyvinvarusteltuihin maitokauppoihin.

Suuret Oluet Pienet Panimot Helsinki 2011

Humalablogisti on viettänyt kesälomaa ja matkaillut ja niinpä blogin päivittäminenkin on jäänyt. Sen verran täytyy kuitenkin aktivoitua, että saa yhden merkinnän heinäkuulle. Myöhemmin luvassa on kyllä myös tarinaa kesälomamatkasta, joka suuntautui Yhdysvaltain luoteisosiin. Mutta tämän blogauksen aiheena on tämän vuoden Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma Helsingissä eli SOPP 2011.

Tänäkin vuonna menin SOPP:iin heti sen avajaispäivänä torstaina. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa pyrkiä vierailemaan SOPP:ssa joko torstaina tai perjaintaina avajaisaikaan niin välttää jonotuksen ja panimoiden edustajilla on enemmän aikaa jutella tuoppien vääntämisen välissä. Tänä vuonna SOPP oli lähes kokonaan suomalainen, poikkeuksena jo aiemminkin ollut virolainen Taako koduõluensa kera. Koduõlu oli jälleen hyvää - tällä kertaa tuote oli melko samea ja sahtimainen. Toisenlaisiakin variantteja on sattunut kohdalle. SOPP:ssa ei ulkomaanosastoa edes kaivannut, sillä sitä puutetta paikkasivat Helsingissä samaan aikaan One Pint Pubin saksalaisomatuonnit ja Olutravintola Pikkulinnun Bitter&Sour-viikot.

Olutharrastajaa joka varten vasten matkustaa periferiasta Helsinkiin kiinnostaa luonnollisesti pienpanimoiden uutuudet. Tällä kertaa ihan uusia tuotteita ei kovin montaa ollut, sen verran kuitenkin, että torstaina sain paikalla muutaman tunnin kulutettua. Perjantaina piipahdin vielä "hengailemassa" muutaman oluen verran. Sattumalta olin festareiden 3000. kävijä ja palkinnoksi sain tuopin vapaavalintaista Teerenpelin olutta, joksi valikoitui heidän kausituotteensa Red Ale. Tässä seuraavassa lyhyet luonnehdinnat maistamistani oluista:

Hollolan VehnäHirvi

Festareiden suurimpiin pettymyksiin kuului tämä saksalaistyylinen vehnäolut. Hollolan isäntä on yleensä melko tarkka oluidensa laadusta, mutta tämä liimainen ja hapahko olut ei ollut sellaisessa kunnossa, että sitä olisi oikeastaan kannattanut myydä. Kuulin lisäksi, että AmeriikanHirvessä oli esiintynyt diasetyyliä. Ei kiva. Tosin ajoissa loppunut KiviSahti oli sitä maistaneiden mukaan ok.

Malmgård Vehnänen

Toinen vehnäolutuutuus, joka on tehty Olutposti-lehdelle 10-vuotisjuhlaolueksi. Sitä on myyty myös muun muassa Malmgårdin Witin nimellä. Festareilla nauttimani olut oli väriltään kirkas, mutta utuisempiakin versioita ovat olutharrastajat tästä oluesta reittailleet. Siitäköhän sitten johtunee, että Vehnänen maistui kovasti Kristallweizenilta eli suodatetulta saksalaisvehnältä. Suodatus yleensä suodattaa myös maut pois, niin tässäkin tapauksessa. Banaania ja hedelmäestereitä olisi tässä kaivattu kovasti lisää.

Teerenpeli Kaura Stout

Teerenpeli on ilmiselvästi aloittanut kausioluttuotannon. Onhan niitä ennenkin ilmeisesti ollut, mutta nyt oluet on nimetty tyyliensä mukaisesti. Red Alen jatkoksi on tullut Kaura Stout. Kaurastoutit kuuluvat yhtenä lempioluttyyleistäni. Kaura pehmentää stouteissa makua ja tekee usein yksiulotteisista paahtopommeista juotavampia. Teerenpeli Kaura Stout oli lajinsa melko tyypillinen edustaja. Suklaata, kahvia ja paahteisuutta melko kuivan jälkimaun kera. Ei tämä huonoa ollut, mutta kun on tullut juotua niin paljon loistavia kaurastoutteja niin ei tämä nyt järisyttänyt. Voisin kuitenkin juoda toistekin.

Stadin Rongoteus Barley Wine

Stadin Panimo oli SOPP:ssa mukana pitkästä aikaa. Panimo tarjosikin varsin ison kattauksen oluitaan ja myi pullo-oluensa kuluttajaystävälliseen 5 euron hintaan. Rongoteusta tuli koeponnistettua jo keväällä Stadin panimolla tankista ja hyväksi todettua. Tässä rukiin maku tulee voimakkaasti läpi. Sen ja limppumaisen makeuden yhdistelmä sai minut toteamaan Stadin Panimon Timo Konttiselle, että ovat kehittäneet uuden oluttyylin: imperial kvassin. Makeudessaan olut kestänee ikäännyttämistä ja sellaisenaan sopii lähinnä jälkiruokaolueksi eikä niinkään normi barley wine tapaan talvi-iltojen lämmittäjäksi. Stadin uutuuksista American X Pale Ale (nimellä Liberty Pale Ale) ja Chinook Pale Ale tulivat testattua ennen festareita sadetta pidellessä Black Doorin hanasta. Liberty Pale Ale maistui täysin erilaiselta Bläkkärin kuin festraeiden raanasta: BD:ssä se oli karamellinen kun taas SOPP:ssa olut oli raikkaan jenkkihumaloitu. Chinook oli kovin kevyt ja humala ei päässyt esille oikein lainkaan.

Beer Hunter's Mufloni Musta Intianpässi

Beer Hunter's toi paikalle tuttuun tapaan taas muutamia uutuuksia ja vanhoja kiinnostavia tuttuja (Kuvee de Yyteri, Single Hop Simcoe ja Porispere-kilju). Uutuuksista Musta Intianpässi oli varmasti oudoin. Tutun vaalean Intianpässin rapsakkaan 150 IBU:un oli isketty salmiakkista paahteisuutta. Onkohan kyseessä Suomen ensimmäinen Black IPA? Alan miehet tuntuivat tykkäävän tästä. Itselleni jäi hieman ristiriitainen vaikutelma, Black IPA ja sessio-olutvahvuus kenties ...

Beer Hunter's Mufloni Boheemi

Mufloni Boheemi taitaa olla BH:n panijan Erik Ekholmin ensimmäinen yritys valmistaa tsekkityyppistä pilsiä. Boheemissa olikin eteläsaksalaisen zwickel-oluen luonnetta ja 5.5-prosentin vahvuudella riittävää runkoa ja potkua. Ehkäpä humaloinnissa on vielä viilaamista - katkeruus oli aavistuksen pistävää, joka heikensi hieman nautittavuutta. Tosin tarkemmat analyysit vaatisivat muutaman tuopin Boheemia alle. Ei tällä pilsillä vielä kuuhun mennä, mutta ehkä jo seuraavalla keitolla.

Beer Hunter's Nasty Suicide

Nasty Suicide on Erik Ekholmin ja vaasalaisen Patrik "Pade" Wilförin yhdessä keväällä keittämä imperial stout, joka on tehty Paden kotiolutreseptin pohjalta. Tukevassa oluessa on mukana muskovado-sokeria ja siihen on jälkikäymisessä lisätty hunajaa. Englantilaisen olutharrastajapariskunnan häihin alun perin pantu "Nasse" on makeahko jälkiruokaolut, joka peittää 12-prosentin alkoholipitoisuuteensa erittäin hyvin. Jonkin verran paahteisessa tuotteessa raaka-aineista muskovadon ja hunajan pystyy erottamaan hyvin. Nautittava impy, valitettavasti vain kertaerä - tämän ikäännyttäminen olisi mielenkiintoista ja Nassea joisi useamminkin.

Eli sellainen SOPP tällä kertaa. Paikalla oli edellä mainittujen lisäksi myös Mallaskoski, Plevna, Nokia, Laitila, VASP, Saimaa ja Lammin Sahti. Kyllä tämä paikkansa ansaitsee Suomen parhaana olutfestarina. Leppoisa tunnelma, hyvä sijainti ja ajankohta. Ensi vuonna olutharrastajana toivoisi enemmän festivaalispesiaalieja panijoilta vaikka monilla onkin kokonsa puolesta ongelmallista niitä tehdä. Ehkäpä muutamaa uuttakin nimeä toivoisi ensi vuonna paikalle.

Porispere Kilju

Tänä torstaina Beer Huntersissa klo 18:30

http://www.radiopori.fi/uutiset/satakunta/porispere-tuo-markkinoille-oman-kiljun-28-06-2011

Uusi trappistipanimo Ranskaan? Uusin lambic-sekoittamo aloitti jo ...

Ranskasta kuuluu kummia. Pohjoisranskalaisen Mont des Catsin luostarin munkit ovat aloittamassa oluenpanon. Tätä ranskalaista trappistiluostaria on konsultoinut belgialainen Chimay ja parin viikon päästä julkaistaankin Mont des Catsin ensimmäinen, Belgiassa pantu, olut. Uutiset kertovat, että myöhemmin tänä vuonna Ranskan munkit alkavat panna oluitaan omassa luostarissaan, jolloin tulemme saamaan kaikkiaan kahdeksannen trappistipanimon Chimayn, Westvleterenin, Westmallen, Orvalin, Achelin, Rochefortin ja La Trappen rinnalle. Lue uutinen ranskalaispanimosta täältä.

Toinen merkitykseltään samankaltainen uutinen on uuden belgialaisen lambic-sekoittamon Gueuzerie Tilquinin tuotteiden tuleminen myyntiin. Sekoittamon lauantaisissa avajaisissa oli ollut tarjolla neljää erilaista lambicia. Pierre Tilquinin lambic-sekoittamo on ensimmäinen uusi laatuaan 15 vuoteen. Charles Cookilla on hyvä blogikirjoitus Tilquinista.

Olutmatkailua Kaunasissa ja Vilnassa

Huhtikuussa Ryanairilla oli parin päivän ajan lennot Pirkkalasta Kaunasiin tarjouksena 6 euroa suunta. Ex tempore päätin tarttua tuohon ja ostin liput toukokuulle sunnuntai-keskiviikkovälille. Myöhemmin tilasin Booking.comin kautta hotellit ja pikkubudjetilla sopivilla hinnoilla: Kaunasissa Hotel Metropole oli 32 euroa yö ja Vilnassa uudenkarhea Hotel Gile 25 euroa/yö.

Liettua on Balkanin maista selvästi mielenkiintoisin olutmielessä. Virossa toimii vain muutamia panimoita ja koduõluen saatavuus on melko rajallista. Latviassa on hiukan enemmän panimoita, mutta laatu on kautta linjan varsin kehno ja oluet eivät kovin mielenkiintoisia. Sen sijaan Liettuassa ja erityisesti Pohjois-Liettuassa on elävä maatilapanimoiden kulttuuri ja kymmeniä pikkupanimoita, jotka panevat erikoisia perinneoluitaan. Näiden perinneoluiden nauttiminen oli yksi matkani päätarkoituksista Kaunasin ja Vilnan panimoravintoloiden lisäksi.

Ensimmäinen yö meni Kaunasissa. Sinne Ryanair onnistui lentämään 1,5 tunnin lennon 50 minuuttia edellä aikataulusta! Koska saavuin suhteellisen myöhään kaupunkiin, jouduin turvautumaan taksiin. Taksi olikin ainoa asia mikä Liettuassa oli melko kallista. Tämäkin toki johtuu siitä, että gringoa kusetetaan sen mikä pystytään. Mistähän johtuu, että kaikista palveluammateista ympäri maailman (ehkä Suomea lukuunottamatta) epärehellisimmät ovat taksikuskeja? Kaunasin lentokentälle kannattaa käyttää bussia numero 29 joka kulkee bussiaseman liepeiltä lentokentälle. Lippu maksaa 2 litiä (noin 60 senttiä).

Kaunasissa kävin iltaoluella hotellin nurkilla olleessa RePUBlic-baarissa (Laisvės 57). Tässä hip-cool-pubissa ei juuri liettualaisia oluita näkynyt, mutta hanoissa oli kansainvälistä tavaraa tyyliin Grimbergen (6 Lt, alle 2€) ja Murphys Red. Tulipa sieltä saatua hanasta jopa uusi olut: Moreeke, joka on De Koningshoevenin panimon kevyt Leffe-tyyppinen ale. Reissun ensikosketus liettualaiseen olueen oli Švyturys Nefiltruotas Raw, joka on ison panimon näkemys suodattamattomasta lagerista.

Seuraavana päivä suunta oli Vilnaan. Juna on kätevä: aikaa menee vuorosta riippuen tunnista reiluun puoleentoista tuntiin. Lippu maksoi 17 Lt (5 €), joten matkustaminen on halpaa näissä siisteissä junissa. Vilnassa yövyin kaksi yötä. Vierailin kaupungin kaikissa kolmessa panimoravintolassa:

Prie Katedros Bravoras (Gedimino 5)
Prie Katedros Bravoras lienee kaupungin vanhin panimoravintola, sillä se perustettiin Avilys-nimellä vuonna 2001. Itse vierailin Avilyksessä vuonna 2004. Nykyisin Avilys-niminen panimoravintola löytyy Kaunasissa. Prie Katedros Bravorasin tyyli on melko "upscale" ja ruuan hinnat vilnalaisittain melko korkeat. Tarjolla on kolmea omaa olutta: Šviesusis (vaalea), Medaus (hunaja) ja Tamsuis (tumma). Oluet ovat varsin vaatimattomia, melko tyypillisiä ruokaan keskittyvän panimoravintolan tuotoksia.

Būsi Trečias (Totoriu 18)
Būsi Trečias on kävelymatkan päässä edellisestä. Jos Katedros on expattien ja liikemiesten paikka, Būsi Trečias vaikutti keskeisestä sijainnistaan huolimatta laajempien kansanryhmien lounaspaikalta - olin lounasaikaan ravintolassa ja ruokailijoita riitti. Talon omat oluet eivät olleet kovin ihmeellisiä ja pientä happamuuttakin osasta saattoi löytää. Ne kuitenkin ovat hieman persoonallisempia kuin Vilnan kahden muun panimon keitot. Tarjolla oli Šviesus, Tamsus ja Juodas. Juodas on vahva 7-prosenttinen tumma lager.

Bravaria (Ozo g. 25)
Bravaria on saksalaistyyppinen "oluthalli", jollaisia panimoravintoloita löytää ympäri maailman aina Vietnamia myöden. Vilnan lisäksi Bravaria on Kaunasissa ja Šiauliaissa. Epäilen, että oluet pannaan Vilnan yksikössä, jossa kattilat olivat keskeisellä paikalla. Bravaria sijaitsee kaupungin pohjoispuolella jättimäisessä Akropoliksen kauppakeskuksessa. Sinne kannattaa mennä bussilla tai ottaa taksi. Akropoliksessa on myös hypermarketti Maxima, jossa on laaja valikoima liettualaisia oluita. Keskustan Maximoista löytää myös aika paljon maisteltavaa. Tosin pienpanimo-oluita ei juuri ole - muistaakseni vihreän sillan pohjoispuolella olevassa kauppakeskuksessa oli joku erikoisempia oluita myynyt pikkukauppa. Bravariaan palatakseni: tämä on paikallisten suosiossa oleva hyvin halpa ravintola. Pieni olut maksaa 2,5 litiä (70 senttiä) ja ruoka-annokset 15 litin molemmin puolin (nelisen euroa). Täälläkään oluissa ei ole kovin paljon kehumista: viisi omaa olutta ja kvass (Gira) eivät hurraa-huutoja saa aikaan. Mielestäni sortimentin paras oli dunkel-tyyppinen Ajerų, joka oli ihan miellyttävä karamellinen ja suklainen tumma lager.

Summa summarum - panimoravintolat eivät olutharrastajalle vielä riemunkiljahduksia aiheuta, mutta ainakin kaksi viimeksi mainittua menettelevät edullisina ruokapaikkoina. Onneksi kaupungissa on joitakin pienpanimo-oluisiin erikoistuneita baareja, joista kannattaa mainita kaksi:

Šnekutis
Šnekutiksiä on olemassa kaksi: vanhan kaupungin liepeillä (Šv. Stepono g. 8) ja toinen Užupiksen "vapaavaltiossa" (Polocko 7.a). Jälkimmäisessä en käynyt, mutta Stepono-kadun paikka onkin mielenkiintoisempi, koska siellä työskentelee paikan omistaja, kaikissa mainosmateriaaleissa esiintyvä viiksivallu. Tämä paikallinen markkukorhonen ei puhu englantia, mutta tilaaminen sujuu vaivattomasti ja pöydissä on olutmenut, joista on helppo valkata tilattava tuote etukäteen. 12 hanassa on olutharrastajalle todellista hardcore-kamaa: pohjoisliettualaisten maatilapanimoiden oluita (kaimiskais). Juodessaan vaikkapa pasvalyslaisen Jonas Morkūnaksen panemaa suodattamatonta 6-prosenttista olutta tietää olevansa niin kaukana teollisista, hajuttomista ja mauttomista kuin on ylipäänsä mahdollista päästä: Morkūno aluksen tuoksua hallitsee diasetyylinen maalaisaromi. Maussa on voimaisuutta, runsaasti mineraaleja ja katkeruutta. Pohjois-Liettuan panimoiden käyttämä vesi on erittäin mineraalipitoista ja käsittääkseni oluiden katkeruus ei tulekaan normitapaan niinkään humaloinnista vaan panemisessa käytetystä vedestä. Kaapeissa on myös runsaasti litran pulloissa maatilaoluita. Kävin Šnekutiksessä kaksi kertaa ja menen varmasti uudelleen. Voin suositella oluen kanssa naposteltavaksi myös paikan valkosipulileipätikkuja - erityisesti lämpiminä aivan loistavia.

Alaus Namai (Alberto Goštauto g. 8)
Tämä joen lähellä oleva opiskelijapaikan tapainen baari on avattu helmikuussa 2009. Namai on Šnekutista huomattavasti isompi ja täynnä opiskelijoita, mutta koostaan ja yksinkertaisesta sisustuksestaan huolimatta viihtyisä paikka. Paikan hanavalikoima (16 vakiohanaa ja yksi vaihtuva) perustuu myös liettualaisiin pienpanimo-oluisiin. Pullovalikoima on myös liettualaiseksi erittäin laaja ja kansainvälinen. Tosin ainoat joiden näin parin tunnin aikana juovan pullo-olutta olivat italialaisia turisteja! Olutharrastajalle Šnekutiksen lisäksi pakollinen käyntikohde. Oluet ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta erit kuin Šnekutiksessa.

Seuraavalla kerralla kun eksyn Vilnaan niin pakollinen käyntikohde lienee myös Bambalynė (Stiklių g. 7) johon en tällä kertaa ehtinyt.

Viimeisen päivän ennen lentoa vietin Kaunasissa. Kävin myös Kaunasin Bravariassa syömässä - siellä listalla on samat oluet kuin Vilnassa. Kaunasin Bravaria sijaitsee myös Akropolis-ostoskeskuksessa, joka on täällä kävelymatkan päässä keskustasta. Ja myös Kaunasin Akropoliksessa on olutostoksiin suositeltava Maxima. Samoin kävin Kaunasin Avilys-panimoravintolassa. Kaunasin Avilys on samantapainen kuin Vilnan Katedros. Kaksi omaa olutta eivät olleet kummoisia. Kaunasista Gyvas Pubin (Muitinės st. 1/Rotušės sq. 6a) pitäisi olla erinomainen paikka bongata pienpanimo-oluita: tarjolla on netin mukaan 33 erilaista liettualaista olutta.

Tällainen olutmatka tällä kertaa. Liettuaan pitänee palata lähivuosina uudestaan. Mielenkiintoisinta olisi päästä paikan päälle Pasvalysiin, Biržaihin ja vastaaviin paikkoihin tutustumaan miten paikallista olutta pannaan. Mutta Kaunas ja erityisesti Vilna käyvät hyvä korvikkeena!

Urkin sahtipäivillä

Blogger on ollut kyykyssä (=read only -tilassa) viime päivät ja en ole päässyt tuoreeltaan raportoimaan St. Urho's Pubin sahtipäivistä, joilla pikaisesti vierailin tämän viikon keskiviikkona.

Keskiviikkona olin siis ekskursiolla Helsingissä. Urkin lisäksi kävin myös ensimmäistä kertaa (jo viime vuonna?) laajennetussa Black Doorissa - uudet tilat totesin viihtyisiksi. Bläkkärin valikoimasta kerrottakoon hanassa oleva Meantimen Scotch Ale johon en ole mualla törmännyt. Meantimen normaaliin tapaan tästä on tehty helposti juotava tyylinsä edustaja. Hiukan oli viinietikkaa maussa mukana, mutta sen verran niukasti etten jaksanut siitä henkilökunnalle huomauttaa. Kittyssä kävin tsekkaamassa Oluthuoneiden vehnäolutviikkojen tarjontaa. Lista on varsin mielenkiinnoton, mutta pitihän siltä poimia Stadin Panimon American Wheat. Se oli pullosta varsin vaatimaton tuote, uskoisin että olisi raikkaampi tuoreena hanatavarana.

Sahtipäivillä olin ensimmäistä kertaa heti niiden auettua kello kolme (no, tarkalleen 15:03). Olen näillä perinteisillä festareilla kyllä vieraillut muutamia kertoja, mutta yleensä vasta torstaina tai perjantaina. Paikalla oli yllättävänkin rauhallista, muutama "usual suspects", mutta istumatilaa oli hyvin eikä tiskillä tarvinnut jonottaa.

Urkissa debytoi uusi sahdinvalmistaja Keuda eli Keski-Uudenmaan ammattiopisto, jonka mikrokokoisista laitteista valmistuneita oluita oli tarjolla myös tämän vuoden HBF:llä. Keudan sahti ei mitenkään häikäissyt, mutta tuote oli puhdasmakuinen, jos sahdista niin voi sanoa. Katajan ja banaanin elementit olivat läsnä. Tuosta on hyvä lähteä kehittämään eteenpäin. Toinen uutuussahti minulle oli muovikanisterista lasiin kaadettu Viini-Heilan Pihamaan sahti ja sen 9-prosenttinen vahva versio. Se oli aivan liian makeaa ollakseen nautittava, mutta varmaankin ensimmäistä kertaa sain Pihamaa/Kartano-kompuksen sahtia, joka ei ollut hapanta.

Pari muuta maistelin kavereiden laseista (totta kai :)). Malmgårdin ensimmäinen sahti - edelleen vanhalla Huvilan Sahdin nimellä ja spekseillä myytynä - oli varsin karmea esitys. Olen melko varma, etteivät panimon pojat sitä tällaisena olleet tarkoittanut. Sahti näytti kuravelliltä ja maistui polttavan alkoholiselta. Hartolan sahti oli makeaa ja hyvää - laadukas tuote. Mufloni Sahti oli ainakin meidän pöydässä kunnossa. Tosin Helsinkiin asti raahattuna se ei ollut ollenkaan niin raikasta kuin eilen illalla jääkiekko-ottelua panimoravintolassa juomat neljä tuoppia.

Sellaiset sahtipäivät tällä kertaa. Tarjolla olleet poronapit olivat herkullisia ja seura oli hyvää. Tunnelmaa voidaan kuvata "laiskanpulskeaksi".

Olutuutisia: eilen saapui Beer Huntersiin Suomen ensimmäinen pullo Brewdogin maailman vahvinta olutta The End of Historya. Tämä 55-volttinen kärppäversio oli tiettävästi viimeinen myynnissä ollut pullo (joita kaikkiaan valmistettiin 12). Pullo avataan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana, joka tämän hetken suunnitelmien mukaan on loppukesästä.

Karhu III:lle hopeaa olutkilpailussa

The Brewing Industry International Awardsit 2011 on jaettu. Tämä on käsittääkseni panimoteollisuuden itsensä jakama suurin vuosittainen olutpalkinto. Onnea Karhu III:lle, joka voitti hopeaa mietojen kraanalagereiden sarjassa. Karhun päihitti Joseph Holtin 3,8-prosenttinen Crystal Lager, jota en ole itse päässyt maistamaan. Muitakin palkintoja jaettiin runsaasti ja ruotsalainen Crocodile Lager voitti jälleen yhden kultamitalin vyölleen. Sikäli hassua, että juuri tämä olut on Ruotsista voittanut useita palkintoja vuosien varrella - se on ilman sarvia ja hampaita aivan huonoimmasta päästä ruotsalaisia teollisia maitokauppaoluita. Ehkä kilpailussa arvioidaan myös tölkki?

Muutenkin voittajat aiheuttavat hieman pään pyöritystä: Bintang, Shepherd Neamellä pantu Asashi Dry, Myanmar Double Strong Beer ... Aivan kaikki palkinnot eivät sentään menneet yllättäville tahoille: kultaa tuli mm. Sierra Nevada Pale Alelle, Thornbridgen Jaipur IPA:lle ja Porterhousen Plain Porterille.

Listan palkituista löydät tästä tiedostosta.

Beer Hunters korjasi potin Helsinki Beer Festivalilla

Tämän vuoden Helsinki Beer Festival on parhaillaan menossa toista päivää Helsingin kaapelitehtaalla. Eilen kuitenkin jaettii vuoden tärkeimmät olutpalkinnot. Porilainen Beer Hunters voitti 11 vuoden odotuksen jälkeen festareiden vuoden oluen palkinnon - ensimmäinen kyseinen titteli tuli vuonna 2000 Mufloni Stoutilla.

Beer Huntersilla on festareilla mukana 12 olutta joista neljä pääsi palkinnoille. Komeinta jälkeä tuli vahvojen pintahiivaoluiden sarjassa, jossa Beer Hunters pokkasi, ei enempää tai vähempää kuin kolmoisvoiton. Ykkösenä oli "viime hetkessä" festareille tuotu viiden C-humalan olut, Mufloni CCCCC. Matala-alkoholisten hanatuotteiden luokassa ykkönen oli Mufloni Single Hop -sarjan Simcoe, joka sitten valittiin myös festareiden parhaaksi olueksi! Huikea saavutus 3,5-prosenttiselta bitteriltä, joka sisältää vain yhtä humalaa. Humalablogistin mielestä tämä onkin sarjan toiseksi paras olut. Vielä parempaa on Single Hop Citra :)

Muista suomalaisuutuuksista jäivät eiliseltä mieleen Keudan vehnäoluet: kaikki olivat aivan juotavia ja maussa on tietynlaista herttaista käsityöläisleimaa. Saimaan Juomatehtaan "erikoisportteri" (eli Bruuverin Portsari) oli myös mukava portteri. VASP:n hunajauutuus taas miellytti olemalla aidon hunajainen, ei keinotekoinen kuten hunajaoluet usein.

Humalablogisti teki eilen tuttavuutta myös Brewdogin James Wattin kanssa. Blogistin Tactical Nuclear Penguin -paita herätti Wattin mielenkiinnon. Tarkistamattomana vinkkinä kerrottakoon, että Gastropub Stonessa pitäisi olla paraikaa Brewdogeja hanassa. Päivä jatkuu tänään HBF:llä tutustumisella laajaan saksalaisten vehnäoluiden valikoimaan ...

Helsinki Beer Festival 2011 lähestyy

Perinteinen Helsinki Beer Festival pidetään jälleen kerran Kaapelitehtaalla, nyt tämän viikon perjantaina ja lauantaina 8. - 9.4.2011. Vuoden teemana ovat vehnäoluet ja sen ovat huomioineet myös näytteilleasettajat, joista useilla on vehnäisiäkin tuotteita tarjolla. Vaikka eletään jo festariviikon tiistaita, valitettavasti festarien omatuonnit eivät ole vielä selvillä. Humalablogisti poimi tiedossa olevasta listasta etukäteen mielenkiintoisia maistettavia:

Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiö
VASP:lla on tarjolla vakiovalikoimansa ryyditettynä Savu Katajalla ja Prykmestarin Hunajabockilla. Hunajalager ei etukäteen kuulosta varsinaiselta voittajalta, mutta maistaahan sitä pitää.

Lidskoe Pivo (Olvi Oyj)
Pyyhkeitä Olvi saa siitä, että translitteroi (ilmeisen tahallaan) tytäryhtiönsä nimen väärin - yrityksen nimi kuuluisi Suomessa kirjoittaa Lidskoje! Osa tuotteista on tuttuja jo viime vuodelta. Humalablogistin maistelulistalla on Kvass, White Beer ja Classic.

Keuda, Keski-Uudenmaan ammattiopisto
Keudan oluet ensimmäistä kertaa suuren yleisön saatavilla! Aiemmin Keudan oluet ovat olleet hyvin rajoitetusti saatavilla muutama kymmenen litraa kerrallaan. Teemaan sopivasti yksi oluista on nimeltään Vehnäinen Sarvi.

Malmgårdin Panimo
Viime vuoden tapaan Malmgård on mukana isolla sortimentilla. One Pintin "talon olut" Alpo's IPA tekee paluun, lisäksi uutuuksina ovat Malmgård Emmer ja panimon ensimmäinen sahti! Pojat harjoittelevat Urkin sahtipäiviä varten?

Nokian Panimo Oy
Nokian listallakin on yksi uutuus: Keisari HBW, joka lienee dunkelweizen.

Lammin Sahti Oy
Lammin Sahti tarjoaa normisahdin lisäksi Pöllöä, Käkeä ja viime vuoden juhlaoluttaan.

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Oy
Laitilan sortimentti on ennestään tuttu, mutta festareilla ainakin laajemman jakelun saa panimon Savuruis. Imperiaali kamppailee luultavasti taas kärkitiloista vuoden olutta valittaessa vaikkei se humalablogistin suosikki olekaan.

Saimaan Juomatehdas
Saimaan Oluesta nimensä muuttanut panimo on myös brändännyt tuotevalikoimaansa uusiksi. Tumma Marsalkka on uutuusolut, joka on jo rantautunut jopa Poriin asti maitokauppoihin. Yleensä osastolla on ollut myös Bruuverin oluita tarjolla, nyt niitä ei ole ainakaan listattu.

Panimoravintola Beer Hunter's
Heikkisen Mika ja Ekholmin Erik ovat ahkeroineet kasaan peräti 12 olutta, joista kolme saa maailmanensi-iltansa festareilla. Listan mielenkiintoisin on Yyterin puolukoista tehty Küvee de Yyteri, joka ennakkomaistojen perusteella on loistava hapan ale. Mufloni Single hoppeja kannattaa myös bruuvata hanatuotteina vaikka pullosta olisivatkin tuttuja. Itse odotan mielenkiinnolla Citra-versiota.

Suomenlinnan Panimo
Suomenlinnakin on sitkeästi mukana joka vuosi. Panimo tuottaa parhaimmillaan mukavia oluita. Nyt mielenkiinto kohdistuu uutuuteen Seth Lageriin, joka on tehty kolmesta eri viljasta (ruis, vehnä, ohra).

Tavataan festareilla. Saa tulla nykimään hihasta!

Anheuser-Busch ostaa Goose Islandin 38 miljoonalla dollarilla

Olutmaailman viikon suurin uutinen tulee Yhdysvalloista: panimojätti Anheuser-Busch ostaa chicagolaisen, Suomessakin tutun panimon Goose Islandin. Olutharrastajia tapaus hätkähdytti, olihan kyseessä klassinen "iso paha jätti" haukkaa "pienen ja hyvän" -asetelma. Goose Island itsessään ei ole tosin enää kovin pieni: vuoden 2009 tilastoissa se on Yhdysvaltojen 20. suurin panimo, isompi kuin esimerkiksi Anchor, Stone, Dogfish Head tai Brooklyn. Uutisten mukaan kauppaan ei kuulu Goose Islandin Chicagossa sijaitsevat panimoravintolat, joista ensimmäisestä Goose Islandin tarina alkoi vuonna 1988. Kaupan myötä Anheuser-Busch tulee investoimaan Chicagossa sijaitsevaan tuotantolaitokseen, negatiivinen uutinen sen sijaan oli tieto Goose Islandin arvostetun panimomestarin Greg Hallin astuminen syrjään tuotannosta.

Anheuser-Buschille kauppa on selvästi taktinen liike tunkeutumiseksi erikoisolutmarkkinoille. Kuten Suomenkin olutmarkkinoilta on nähty: isojen panimoiden laitteistot ja isot tuotantomäärät eivät sovellu pienempien tuotantojen erikoisoluiden valmistamiseen. On helpompaa tehdä yhteistyötä pienemmän kanssa (kuten äskettäinen Hartwall-Teerenpeli-kuvio) tai sitten ostaa se pois. Carlsbergin Jacobsenin panimo on poikkeus tästä kuviosta: siinä Carlsberg perusti oman erikoispanimon Kööpenhaminassa olevan emopanimon sisään. Goose Islandille kauppa merkitsee lisää muskeleita: isompaa tuotantoa, isompaa markkinointia, parantuvaa jakelua. Ja toki kyseessä on varmasti myös jo ikääntyneiden perustajien halu saada rahastettua elämäntyöstään. Aika näyttää vaikuttaako A-B:n omistus jotenkin oluiden laatuun ja siihen minkälaisia oluita aletaan tekemään. Tähän asti Goose Islandia on pidetty laadukkaana panimona, esimerkkinä Alko Arkadiassa ja olutravintoloissa vieraillut Bourbon County Stout, jonka Olutoppaan lukijat valitsivat vuoden tulokasolueksi ravintoloissa vuonna 2009.

Voisiko tämän kaltainen kauppa tapahtua Suomessakin? Aivan varmasti. Tosin asiaan vaikuttaa se, miten "erikoisolutbuumi" jatkuu ja laajenee Suomessa sekä tietenkin lainsäädäntö: tuleeko pienpanimoille uusia mahdollisuuksia myydä tuotteitaan vaikkapa ulosmyyntioikeuden myötä. En siis hämmästyisi jos tulevaisuudessa Hartwall (Heineken) omistaisi Teerenpelin, Olvi Malmgårdin ja Sinebrychoff (Carlsberg) Vakka-Suomen Panimon. SABMiller tulee sitten pelastamaan Nokian Panimon :)

Olutblogistit ympäri maailmaa ovat kommentoineet A-B/Goose Island -aihetta. Esimerkiksi Pete Brown omassa blogauksessaan "AB-Inbev *hearts* Goose Island. So now what do we do?" lyö Anheuser-Buschia surutta.

Helsinki Beer Festivalin asiantuntijaraati on valinnut vuoden olutravintolaksi tamperelaisen Gastropub Tuulensuun. Valinta oli ansaittu ja Humalablogissakin ravintolaa on estoitta hehkutettu. Onnittelut Lappalaisen Samille ja henkilökunnalle hyvästä työstä!

"Litkuretkellä" Lontoossa

Vietin talvilomaani Lontoossa menneenä viikonloppuna pitkän viikonlopun merkeissä. Retken aikana oli tarkoitus juoda mahdollisimman paljon "litkuja" eli brittiläisiä real aleja sekä vierailla erilaisissa pubeissa, niin vanhoissa kuin uusissakin paikoissa. Aivan niin paljoa eri paikkoja en ehtinyt kiertämään kuin alun perin suunnittelin, mutta reissu oli onnistunut.

Olen aiemmin arvostellut Lontoota olutskenen vaatimattomuudesta kaupungin valtavaan kokoon suhteutettuna. Nyt täytyy alkaa vetää puheita takaisin: Lontoo on parin viime vuoden aikana ottanut huomattavia askelia eteenpäin. Kaupunkiin on avattu maailmanluokan pubeja (mm. Cask Pub & Kitchen) ja uusia mielenkiintoisia pienpanimoita on käynnistänyt toimintansa (The Kernel, Redemption jne.). Lontoon tarjonta ei ole enää pelkkää perinteistä, usein yksitoikkoista englantilaistyyppistä real alea.

Humalablogisti Utobeerin olutkaupassa Borough Marketilla

Tässä seuraavaksi käyn läpi luettelonomaisesti kaikki ne paikat, jossa ehdin viikonloppuna vierailla. Toivon vinkeistä olevan hyötyä tuleville Lontoo-noviiseille.



Cask Pub & Kitchen
6 Charlwood Street
Tämä valikoitu tavallaan kotipubikseni, koska se on melko lähellä Victorian asemaa, jonka lähistöllä myös hotellini sijaitsi. Välittömässä läheisyydessä ei ole juuri muita "kehuttuja" paikkoja, joten CP&K jää hieman normaalin pubkierroksen sivuun.

Cask Pub & Kitchen nousi välittömästi suosikkipubikseni Lontoossa ja kävinkin siellä kolmena iltana. Iltaisin paikka on hyvin suosittu (=lue täynnä ihmisiä). Kitchenin ruokapuoltakin testattiin ja porsaanvatsa sekä broileripasta todettiin aivan syömäkelpoisiksi. Hinnat pyörivät ruualla kymmenen punnan yläpuolella. Olutpuolella tarjolla on hyvä valikoima nopeasti kiertäviä real aleja sekä ulkomaan hanoja kaikkiaan parisenkymmentä raanaa. Riilit olivat tavanomaista mielenkiintoisemmilta pieniltä panimoilta: uusina tuttavuuksina tuli maisteltua mm. Summer Winesin, Red Squirrelin ja Arbor Alesin tuotteita. Tutummista panimoista löytyi esimerkiksi Dark Starilta Hophead Citra ja Crouch Valelta Santiam. Eurooppahanoissakin oli mielenkiintoista tavaraa: Pikkulinnusta tuttu Grassroots Nighthawks At The Diner, Nøgne Ø Imperial Stout ja Brown Ale sekä Mikkellerin American Dream plus itselle uusi tuttavuus Nøgne Ø Single Hop Citra IPA. Pullotarjonta oli huikeaa: massiivinen määrä jenkkejä ja eurooppalaista huipputavaraa - nettisivunsa väittää 500 pulloa. Näistä tyydyin pruuvaamaan Mikkeller Koppi Tomahawk x Guji Natural Coffee IPA:n.

Tällaista pubia Lontoo on kaivannut. Ei varmasti ollut viimeinen vierailu tässä paikassa.

Tähän vielä listaan CP&K:n "Meet the Brewers"-tapahtumat jos satut olemaan kulmilla noina päivinä:
9.4. Alvinne
2.5. Otley
21.6. Revelation Cat
30.7. Odell
1.8. Kernel

Market Porter
9 Stoney Street, Southwark
Eräänlainen klassikkoriilipubi Borough Marketin kupeessa. Usein paikkaa on kritisoitu riilien huonosta kunnosta, mutta itse en täysin yhdy tähän virteen. Paikka on hyvin suosittu sijainnistaan johtuen ja riilit kiertävät supervauhdilla. Ongelmana onkin, että ne tarjotaan joskus liian tuoreina. Mutta uusia oluita bongaavalle Market Porter tarjoaa aina uutta: tusina riilipumppua kiertävät läpi vähintään kerran päivässä. Tämän tietävät myös todelliset englantilaiset "beer tickerit", jotka päivystävät tilannetta WC:n puoleisessa päässä tiskiä. Valimoima noudattelee brittivalikoimaa kirjavasti: olin kaupungissa St. Patrickin päivän aikaan, jolloin tarjolla oli mm. Wychwoodin Paddy's Tout. Riilien lisäksi vakiona on mm. kolme Meantime-hanaa. Vinkkinä mainittakoot, että Market Porter on viikolla auki myös aamuisin 6-9am (viimeinen tilaus 8.30am).

Brew Wharf
Stoney Street
Tämä panimoravintola sijaitsee kivenheiton päässä Market Porterilta. Paikka on hiukan "upscale" eli paremman luokan ravintola avokeittiöineen ja kalliine hintoineen, mutta sopii kyllä hyvin lyhyeen piipahtamiseen pelkästään oluen merkeissä. Hanatavarana oli kaksi omaa olutta (Beehive-hunajaolut ja Top To Bottom 69 Hop Ale, jossa käytetty 69 eri humalalajiketta) sekä valikoima hyviä muita hanaoluita: mm. Camden Pale Ale, Stiegel Paracelsus ja Rothaus Pils - varsinaisia massalagereita en bongannut hanoista yhtään.

The Rake
14 Winchester Walk
Tämä on myös Borough Marketin aivan kyljessä - käytännössä kuin torin jatke. Torilla olevan pullokaupan ja The Raken omistus on sama. The Rake on hyvin pieni, pienempi kuin vaikkapa One Pint Pub, mutta tila jatkuu katetun terassin puolelle. Pienuudestaan huolimatta lauantai-illalla pubissa oli viisi työntekijää! Tällä kertaa tarjolla oli 4-5 riiliä sekä Texelsin Skuumkoppe ja Schlenkerlan Eiche raanoissa. The Rake on aiemmin tunnettu yhtenä Lontoon kansainvälisimmistä pubeista, mielenkiintoisia jenkkejä ja eurooppalaisia on vieraillut Raken hanoissa. Pullovalikoima on myös laaja. Paikalliset kuitenkin ovat valitelleet tason laskeneen Rakessa ja valikoiman kiertävän hitaammin kuin ennen. Riilitkään eivät ole enää aina iskussa.

Dean Swift
10 Gainsford Street
Tämä on uusi paikka. Se sijaitsee lähellä Tower Bridgeä, jossa on myös muutama muu suositelva pubi. Vaikutti ruokapainoitteiselta paikalta, olutvalikoima on varsin hyvä ja hanassa pitäisi vierailla muun muassa Redemptionin ja BrewDogin tuotteita. Jälkimmäisen oluista vierailessani tarjolla oli Trashy Blonde ja maukas mild Edge. Eilisen riilivalikoiman näkee tästä. Hyvä paikka vierailla vaikkapa Kernelin käynnin jälkeen.



The Kernel Brewery
98 Druid Street
Kernel on pari vuotta vanha mikropanimo, jonka toimitilat sijaitsevat jonkin matkaa Tower Bridgeltä kaakkoon. Panimon "myymälä" on auki lauantaisin kello yhdeksästä kolmeen. Käytännössä kyse on rautatien alla sijaitsevan teollisuusalueen "avoimien ovien päivästä", jossa hieman autotallia muistuttavasta tilasta kaupataan Kernelin panimon pullo-oluita. Tämä on paikka johon paikalliset nuoret perheet ja olutharrastajat tulevat hengailemaan lauantaisin. Myynnissä on hyvä valikoima Kernelin oluita (330 ja 500 ml pulloja, useimmat 2½ puntaa) sekä lähiyritysten välittämiä juustoja ja ilmakuivattuja kinkkuja. Ilmapiiri on leppoisa ja panimomestarin kanssa pääsee juttelemaan varmasti. Joka viikko on ilmeisesti ainakin yksi uusi olut tarjolla tältä ilmeisen laadukkaalta panimolta.

The Willow Walk Victoria
25 Wilton Road
Tässä Wetherspoonin ketjun paikassa tuli käytyä kotiin lähtiessä, koska se sijaitsee aivan Victorian aseman lähellä ja on auki jo kahdeksalta sunnuntaiaamuisin! Arkisin avataan jo seitsemältä. Wetherspoon on tunnettu edullisesta ruuasta sekä halvoista, mutta laadukkaista riileistä: puoli pinttiä maksoi 1,30 puntaa. Willow Walkissa olivat alkaneet Wetherspoonin real ale festarit (virallinen startti 23.3.) jo ennakkoon: riilihanoissa oli mm. Ballast Pointin Shepherd Neamella tekemä Calico ja Big Cityn naispanimomestarin niin ikään Englannissa tehty Jamaica Stout. Wetherspoonit ovat aina varma valinta.

PS:
Avoid Vegas Hotel, 104 Warwick Way, London, SW1V 1SD. They are double booking scammers.

Motörhead sai oman viinin, entäs olut?

Motörheadin nimeä kantava punaviini, australialainen Motörhead Shiraz 2009 on ollut esillä viime aikoina mediassa. Maisteltiinhan sitä jopa TV:ssä: "Korkojen kera" -ohjelmassa viiniä pruuvasivat Jone Nikula ja Juhani Merimaa. Alkon tilausvalikoimassa tämän kait pitäisi olla, mutta jostain syystä Alkon järjestelmä antaa viinin kohdalla virheilmoituksen vaikka tiedot vielä Googlen haussa näkyvätkin. Viinin speksit ja etiketin näkee esimerkiksi täältä.

Entäpä sitten oluet? Lemmylle varmasti sopisi punaviiniä paremmin oma erikoiserä Jack Danielsiä, mutta englantilaisena luulisi Lemmyn olevan real ale -miehiä. Lemmyn synnyinseuduilla Stoke-on-Trentissä toimii muutama panimo, joista esimerkiksi Titanic sopisi hyvin Lemmy Bitterin panijaksi. Ainakaan en mistään löytänyt tietoa, että Lemmy-aiheista olutta olisi Englannissa julkaistu. Sen sijaan vuoden 2004 tienoilla michiganilainen Thunder Bay Brewing on tehnyt Motörhead IPA -nimistä 6,5-prosenttista olutta.

Jostain internetin kätköistä löysin tiedon/huhun siitä, että Lemmyn suosikkiolut olisi Elephant. "Elefanttikalja" on kaikille suomalaisille tuttu siltä ajalta kun kotimaiset panimot eivät vielä tehneet erikoisvahvoja vaaleita lagereita: laivojen tax freestä maihin raahattiin isoja määriä Carlsbergin Elephantia - olihan siinä selvästi paras hinta/känni-suhde. Nykyään Olvin Tuplapukki ja kumppanit ovat syrjäyttäneet Elefantin. Tätä tietoa vasten ei ole ihme, että Motörhead ja Lemmy ovat myyneet olut-sielunsa kaikista mahdollista oluista "ranskalaiselle" Kronenbourg 1664:lle. Kronebourgin panimonkin omistaa globaali panimojätti Carlsberg. Alla olevassa mainoksessa Lemmy vetää ranskalaisessa kuppilassa akustisena Ace Of Spadesia. Mainos on tyylikäs, biisin versio myös, olut sen sijaan on valtavirran massalager vailla omaa luonnetta.

Onneksi Motörhead on sentään saanut yhden loistavan nimikko-oluen! Ruotsalainen Sigtunan panimo julkaisi viime syksynä oluen nimeltään "Ace Of Spades" ja se on 18,5-prosentin vahvuisena kaikkien aikojen vahvin ruotsalainen olut. Nimensä olut sai Motörheadin biisin mukaan, sillä Sigtunan panimomestari Mattias Hammenlind, jonka Humalablogistikin tuntee, on heavy- ja hard rock -miehiä. Mattiaksen suosikkiyhtyeisiin kuuluvat AC/DC, Iron Maiden ja tietenkin Mötorhead. Huimasta vahvuudestaan huolimatta kyseessä on loistava olut, joka on suorastaan vaarallisen nautinnollinen. Makupaletti tarjoaa vaniljaa, lakritsia, salmiakkia, humalaa, kahvia tukevan rungon ympärillä. Suomessa olutta on saanut ainakin Beer Huntersista Porista.

Alkon valtakunnalliset saldot nyt Olutoppaalla

Äyräväisen Seppo teki sen! Ilmeisesti oma blogipostaukseni ruotsalaisesta Systembolagetin saatavuustietoja hyödyntävästä sivustosta sai Sepon tarttumaan härkää sarvista. Nyt Olutopas.infolla on nähtävissä automaattisesti päivittäin maanantaista-lauantaihin päivittyvät Alkon myymäläkohtaiset saldot! Alkon omassa saatavuustiedossa ei ole ollut mahdollista luoda silmäystä yhden myymälän koko valikoimaan, sillä se kertoo vain eri oluiden saatavuuksia myymälöittäin. Olutoppaalta voi nyt esimerkiksi katsoa koko maan tilannetta: http://olutopas.info/paikat.php?id=2&tab=2 - eniten myymälöistä löytyy Olvin Tuplapukkia, Karhun A:ta ja IVB:tä. Ettaler Kloster Edel-Helliä löytyy koko maasta vain yksi pullo (Forssan Kutomo).

Tämän uuden ominaisuuden hyödyntämismahdollisuudet ovat moninaiset. Siitä lienee apua muun muassa myymäläsiirtoja suunniteltaessa, saatavuustietojen kehityksestä voidaan tehdä mielenkiintoisia tilastoja ym ym. Jos olutmaailmassa olisi jaossa joku Puupää-hattu, pelkästään tästä hyvästä pitäisi Sepolle sellainen myöntää!

Lauantai-illan kunniaksi laitetaan vielä hiukan (lempi)musiikkia(ni) soimaan:

Brysselin olutravintoloita

Kävin tällä viikolla Brysselissä ja vierailin muutamassa olutravintolassa, jossa en ehtinyt edellisellä piipahduksellani kaupungissa käydä.

A La Mort Subite
Klassinen olutbaari, jonka sisustus on jostakin 90 vuoden takaa. Rustiikit puupöydät luovat mukavasti tunnelmaa. Mort Subite, äkkikuolema on saanut nimensä korttipelistä samoin kuin olut, jota paikka erityisesti tarjoaa valikoimassaan. Paikan hanavalikoimaan kuulunut Mort Subite Gueuze oli erinomaista.

Le Poechenellekelder
Toinen klassinen olutbaari. Paikan sijainti muutama metri Manneken Pisistä tarkoittaa jatkuvia turistilaumoja. Osa tosin taitaa pelästyä vanhoja pöytiä ja mielenkiintoista, runsasta, vanhaa sisustusta seinillä. Paikka ei ehkä aktiiviselle belgitikkerille tarjoa kovin paljoa uutuuksia, mutta voiko paikka jonka vaihtuvissa vierashanoissa on De la Senne Equinox Winter Beer, St Feuillien Cuvée de Noël ja Dupont Avec les Bons Voeux olla muuta kuin papukaijamerkin ansainnut? Tämä on paikkoja jossa voisi istua tuntikausia.

Chez Moeder Lambic Fontainas
Moeder Lambic Saint-Gilles on eräs Brysselin kuuluisimmista olutravintoloista. Nyt kaupunki on saanut toisen Moeder Lambicin. Tämä uusi, sisustukseltaan moderni baari sijaitsee Place Fontainas -aukiolla, pari kivenheittoa Grand Placelta. Paikan olutvalikoima on vaikuttava: nelisenkymmentä hanaa + kymmenkunta lambikkia "cask-versioina". Normihanoissakaan ei ollut mitään Chimayn tai Leffen kaltaisia "massaoluita" vaan esimerkiksi talon omaa La Mère des Moedersia (pantu Jandrain-Jandrenouillella), De Ranken Hop Harvestia 2010:iä, Adelardus Tripeliä ... Ilmeisen pysyvän valikoiman lisäksi tarjolla on vierashanoja, joissa nyt oli mm. Affumicatoria, espanjalaista Agullonsin Pura Palea ja jotain italialaista pienpanimotuotetta. Kun hinnat ja palvelukin ovat kohdallaan, ehdottomasti menee Brysselin "must"-listalle.

Muutama olutaiheinen artikkelivinkki

Humalablogisti ei tällä(kään) kertaa intoudu kirjoittamaan pitkiä tarinoita ja lasissakin tänä iltana on oluen sijaan Bowmorea. Mutta löysin pari tuoretta artikkelia, jotka ovat ihan mielenkiintoista luettavaa:

http://www.gastronomista.com/2011/01/beer-cans-history-in-design.html
Gastromista kirjoittaa uudesta vanhoista oluttölkeistä kertovasta kirjasta

http://www.theatlantic.com/food/archive/2011/01/when-bad-beers-happen-to-good-breweries-the-case-of-infinium/69598/
Clay Risen teilaa artikkelissaan uuden Samuel Adamsin ja Weihenstephanin yhteistyöoluen Infiniumin. Olut on saanut ristiriitaisia arvioita myös mm. Ratebeerillä.

http://www.huffingtonpost.com/sam-calagione/movie-beer-pairings_b_805520.html#s220229&title=undefined
Dogfish Headin perustaja Sam Calagione yhdistää kolumnissaan klassikkoelokuvia ja oluita. Calagione on Huffingtonpostin vakiokolumnisti.

http://www.independent.co.uk/life-style/food-and-drink/features/were-only-here-for-the-beer-how-good-local-ales-are-saving-our-pubs-2189027.html
Will Hawkes kertoo kuinka paikalliset lähioluet pelastavat brittipubeja.

Apuväline ostoksille Ruotsin Systembolagetiin

Ruotsalais-brittiläinen olutblogi BeerSweden.se vihjaisi saitista nimeltään Systembevakningsagenten.Olen joskus sivustolla aiemminkin vieraillut, mutta olemassa olon unohtanut. Tämän sivuston avulla pystyy seuraamaan eri oluiden saatavuutta Ruotsin Systembolagetissa. Näet montako pulloa on jäljellä missäkin ja mihin tahtiin olutta on kaupoista ostettu. Hieno palvelu!