Olutopas sai etusivun ja HBF-höpinää

Äyräväisen Sepon ylläpitämä Olutopas.info sai uuden etusivun. Ihan näpsäkän näköinen ja pidän erityisesti siitä, että käyttäjäkunnan valitsema Kuukauden olut pääsee näyttävästi esiin.

Helsinki Beer Festivalkin on täydentänyt ohjelmaansa. Vähitellen kotimaisten pienpanimoidenkin tuotteet ovat tulleet julkisuuteen. Uutuuksia ovat ainakin seuraavat:

• Teerenpelin Luomu, 5% luomupils. Lieneekö tehty samaan Alkon hakusuunnitelman kilpailuun kuin VASP:n versio asiasta (joka tietääkseni saapuu Alkoon)
• Lammin Pöllö, 4,5% suodattamaton pintahiivaolut. Käkeä ilman katajaa?
• Suomenlinnan 12 TM 40/5 Lager, 5% märzen-olut. Oluen kuvaus HBF:n sivuilla on melkein suora kopio Sinebrychoffin Extra Brew'n tuotekuvauksesta. Copy-paste-virhe vaiko onnistunutta vittuilua?
• Malmgårdin K.O.H.O, kalaravintoloille valmistettu 5,2% APA.
• Malmgårdin Pesäpuu Stout #3, kolmas versio tästä Huvila-Malmgårdin ylpeydestä. Bloginpitäjä arvostaisi vähemmän makeana kuin kaksi aiempaa pesäpuuta ovat olleet.
• Malmgårdin Häijy Markku, Pulliaisen Markun viiskymppisjuhlille tehty peräti 10,4% barley wine. Odotamme mielenkiinnolla.
• Malmgårdin Everfrost, Malmgårdin eisbockissa on reippaasti alkoholia: 16,1%, joka tekee siitä selvästi Suomen vahvimman oluen.

HBF:n sivuille on muuten lipsahtanut (tietämättömyyttä?) viina- ja viskituoteluettelokin. Viskeissä ei tällaiselle aloittelevalle viskinautiskelijalle löydy juuri mielenkiintoista, mutta Lammin Sahdilla on tarjolla Sahdin Henki, tammitynnyrissä 4½ vuotta kypsytetty sahtitisle sekä vastaavan ajan kypsynyt Siiderin Tippa siideritisle.

Tällä blogilla on muuten nyt myös oma www-osoitteensa. Kirjoittamalla selaimeen http://humalablogi.info pääsee myös tänne sivuille.

KOFF Extra Brew III

Sinebrychoffin oluiden tuotekehitys on tarkoittanut viime vuodet lähinnä tuotteiden markkinointia ja brändäämistä. Pienen erikoisolutinnostuksen myötä Carlsbergin haarakonttori on tuonut markkinoille lähinnä karamellivärein värjättyjä "tummia oluita" ja hienoilla catch wordeillä varustettuja tuotteita kuten Koff Surfer. Varsinainen erikoisoluttuotanto Porteria lukuunottamatta päättyi sittemmin kokonaan teurastetun Porin panimon 0,5 litran pullotuslinjan lopettamisen myötä. Tämän kevään uutuus "erikoisolutskeneen" Sinebrychoffilta on KOFF Extra Brew, josta on ilmestynyt keppanaversio ja Alkoonkin olut on kait tulossa nelosvahvuisena.
Tavanomaista täyteläisempi mallaspohja yhdistettynä runsaaseen humalointiin antaa KOFF Extra Brew'lle vahvasti makua ja luonteikkuutta. KOFFin Saaz-humalaa on käytetty myös aromihumalana, siksi vahvempi humalointi korostuu jo tuoksussa. Humaloinnin tuoma katkeruus kuitenkin tasapainottuu täyteläisemmän mallaspohjan ansiosta.

Älkää kuitenkaan pidätelkö hengitystänne, Humalablogin arvio seuraa tässä.

Trendikkäässä pint-koon tölkissä tuleva KOFF Extra Brew III muistuttaa väriltään Karhua. Syvän kultainen saa seurakseen pienen valkean vaahdon ja lasiin muodostuu hiukan pitsiä. Tuoksu sen sijaan poikkeaa panimon bulktuotteiden mallastärkkelyksestä, se on todellakin humaloidumpi. Ruohoinen aromi on melko karkea, lähes rukiinen ja sen taustalla pilkistää Koffille ominaista autonrengasta. Kovin tunnusomaisen saazmainen olut ei ole.

Kuten oluen EBU-arvo 20 kertoo, mitään varsinaista humalapommia ei kannata odottaa lasiinsa saavansa. Makua kuitenkin dominoi tuoksun kaltainen karkea ja ruohoinen humala. Karkea ei kuitenkaan ole sama asia kuin katkera niinpä makuefekti on lähinnä häiritsevän epätasapainoinen. Sen lisäksi maussa tulee esiin suomalaiskeskioluen tyypillinen makea maltaisuus.

En ymmärrä ollenkaan mitä tällä oluella on haettu. 11 platon kantavierteellä se ei ole erityisen tukeva, humalointi on lähinnä outo ja Koffin talonmaut (erityisesti Koff III) ovat selvästi läsnä. En odota tämänkään oluen olevan erityisen pitkäikäinen.

Beer in Iceland

RB-nikki Haukur on tehnyt blogiinsa pienen, mutta kiinnostavan artikkelin oluesta Islannissa:

http://maltedthoughts.blogspot.com/2010/03/so-you-are-coming-to-iceland.html

Porilaisesta oluthistoriasta

Antti Räty on kotisivulleen kerännyt mainion artikkelin porilaisesta panimohistoriasta:

http://www.beerfinland.com/karhusivu.htm

Tuota voi täydentää vielä maininnalla 1998 perustetusta panimoravintola Beer Huntersista. 1990-luvun panimoravintolabuumin aikaan myös Porin palveluopistolla (käytännössä ravintolakoulu) oli panimotoimintaa. Tämän listan perusteella oluita olisi myyty Pub Täyskäsi -nimessä paikassa.

Tämä Ulvilan Harmaalinnan paikka on toiminut kuitenkin monilla eri nimillä: viimeiset oluet siellä lienee pantu kun toiminnassa oli Ravintolapanimo Gasteria. Nettilähteet tuntevat myös nimen Satakunnan Ensimmäinen Pihvitalo. Viimeksi paikka on ollut Ulvilan Seurahuoneen nimellä. En osaa sanoa oliko palveluopiston laitteet samat kuin Gasterian. Jos joku enemmän asiasta tietävä tätä joskus lukee, voisi kommentoida.

Beer Here Malus Pater

Tanskalainen Beer Here kohahduttaa jälleen olutetiketillään. Aiemminhan tämä "fantompanimo" on tarjoillut mm. hop fixiä suoneen ja belgialais-saksalaista vehnäolutta, jossa Tintistä on tullut Hitler. Tällä kertaa ollaan katolilaisuuden lähteillä:

Uusi brewpub kesällä New Yorkiin

Loppukesästä Manhattan saa uuden italialais-amerikkalaisen panimoravintolan, Eataly Brewery & Restaurantin, sen avatessa viidennellä Avenuella sijaitsevan italialaisen herkkutalo Eatalyn ylimpään kerrokseen. Panimon taustavoimat tekevät Eatalysta erityisen mielenkiintoisen ja odotetun: mukana ovat italialaiset panimomestarit Teo Musso (Birrificio Le Baladan) ja Leonardo Di Vincenzo (Birra del Borgo) sekä italialais-amerikkalaiset Sam Calagione (Dogfish Head Craft Brewery) ja Vinnie Cilurzo (Russian River Brewing).

Beernewsin lehdistötiedoite

Brewpubilla tulee olemaan tarjolla kolme cask conditioned olutta, joista kaksi ympäri vuoden:

Beer #1: English-style Mild using chestnuts (often used in Italian brewing)
Beer #2: 5.5% ABV Pale Ale w/ 40 IBU using West Coast hops and Rosemary (another Italian ingredient)
Beer #3 (first rotating beer): Belgian-style Blond Ale/White Beer/Wheat Ale hybrid possibly w/ Peppercorn and probably Coriander and Orange Peel

Lisäksi ravintola tulee tarjoamaan hanoissaan mm. taustavoimien panimoiden tuotteita. Kyllä, Russian Riveriä hanassa New Yorkissa!

Sijainti on erinomainen.

Out of This World -> 1000 IBU

Aiemmin huhuttu Mikkellerin peräti 1000 IBU:n olut on saamassa nimen "Mikkeller 1000 IBU".

At the end of February Mikkeler's IBU 1000 will be available in Denmark and abroad/domestically as well as internationally. Even though this beer has been called the hoppiest in the world numerous times and even though it was debated vigorously on beer blogs prior to its release date around the world, the story about the IBU 1000 cannot be told properly without the information that Mikkeller's intention was never solely to brew a beer with an extremely high IBU. The purpose of this project was to brew a beer with an impressive IBU that at the same time was relatively easy to drink. And that is exactly what Mikkeller has done with this beer. Because – believe it or not – this beer is actually very well balanced. Residual sweetness contrasts nicely with the bitterness from hop and the result is a beer, that is much easier to drink than what you would assume. The name IBU 1000 refers to the theoretical IBU of this beer. There are physical limits to how much bitterness beer can soak up. For the benefit of those especially interested in the process of brewing we can tell you that 6½ kilogram of alpha-acid extract was used og 10 kilograms of simcoe-pellets per 1000 liters beer! This means that 'easy to drink' is only for the hardcore hopheads....

Extriimeistä oluista puheen ollen: Beer Huntersiin on saapunut erittäin rajoitettu erä Samuel Adams Utopiasta (27 %) ja BrewDogin Tactical Nuclear Penguinia (32 %). Molempia ainoastaan yksi pullo. Kumpaakin saa ostaa 2 sentin annoksina.

Toinen paikallinen panimoravintola, Karhupanimo, tarjoaa hanoissaan kausioluitaan: vakiotuote Mustakarhun lisäksi, Juhlaolutta, Erikoista, Oktoberfestiä sekä uutta tummaa Talviunta. Talviuni on jälleen vankka esitys ruokailu/sessio-olueksi KP:ltä. Ehkä turhankin hyökkäävän kitkerä jälkimaultaan, mutta muuten ok.

Helsinki Beer Festival 2010

Tänään saapui tieto, että Helsinki Beer Festival eli HBF järjestetään alkuperäisellä paikallaan 9.-10.4.2010 Kaapelitehtaalla. Teemasta tai osallistujista ei ole vielä tietoa. Blogittajalla ensiajatus on, että lauantaina tulisi mentyä käymään. Täytyyhän sitä ainakin kotimaiset uutuudet maistaa.

Out of This World

Mikkelleriltä on helmikuussa tulossa uusi olut, josta kerrotaan seuraavaa:

Even though its very early in the process and even the fact, that there are a couple of month yet to taste it, we can reveal, what might be this year wildest new beer. Mikkeller is in the process of brewing a beer with the theoretical IBU at 1000!. We are talking about an "Out of This World" beer at 12.2% Alc., and it is expected to be in the stores in February.

Tuhat IBU:a saa tukan nousemaan pelkästä ajatuksesta. Toki laskennollisista arvoista on kyse. Kun oluessa on vieläpä tukevasti alkoholia, melkoisesta soosista pitää olla kyse.

Muita Mikkeller-uutuuksia ovat Mikkeller Nelson Sauvignon (kuvassa) ja Weinbrand Barrel Aged Red Ale. Molemmat De Proefilla pantuja. Samaten Facebookissa kerrotaan, että Both Bourbon Barrel Breakfast and Bourbon Barrel Brunch are bottled.......lots of stuff going on thse days!

Vertailumaistelussa kaksi jenkkilageria

Tällä kertaa lauantaipäivän puuhahetkeksi valikoitui kahden Alkon valikoimissa olevan amerikkalaisen laatulagerin vertailu. Bulkkiosasto jätettiin tällä kertaa suosiolla kauppaan. Mukaan pääsivät siis:

Samuel Adams Boston Lager
Tämä on Boston Beer Companyn lippulaivatuote, josta voidaan koko yrityksen historian käynnistyneen. Perustajan isoisän panoperinteitä vaaliva olut on nostanut Boston Beer Companyn (joka myy oluitaan siis Samuel Adams -nimellä) isojen poikien sarjaan vaikka panimo luokitellaankin craft breweryksi eli käsityöläispanimoksi. Tässä lagerissa on alkoholia 4,8 prosenttia ja valmistuksessa on käytetty saksalaisia Hallertau Mittelfrüh ja Tettnang Tettnanger -humalia. Speksit menevät siis hyvinkin Saksan suuntaan.

Brooklyn Lager
Newyorkilainen Brooklynin panimo ei ole enää kovin pieni sekään, mutta häviää kuitenkin Boston Beerille selvästi. Brooklynin panimomestari Garrett Oliver on vieraillut Suomessakin HBF:llä. Aina yhtä tyylikäs Oliver tunnetaan muun muassa oluita ja ruokaa yhdistelevistä kirjoistaan. Brooklyn Lager on 5,2-prosenttinen ja siinä on Hallertauer Mittelfrueh-, Vanguard- ja Cascade-humalia. Näin ollen paperilla tämä on Samuel Adamsia enemmän "amerikkalainen".

Maistelua varten oluet kaadettiin tulppaanilaseihin. Tämä helpottaa aromien arviointia vaikka tavallisesti peruslagereita nautittaessa kelpaa normaali pinttikin vallan mainiosti. Lagerit on syytä jäähdyttää hyvin, mutta ei nyt sentään pakasteta niitä.

Lasiin kaadettaessa molemmat oluet antavat tummahkon vaahtokukkasen, joka kummassakin tosin häviää melko nopeasti. Väri on molemmissa hämmästyttävän samanlainen kirkkaan meripihkainen. Brooklynissa ehkä aavistuksen tummempi, mutta eroa sokkona on varmasti vaikeahko sanoa. Väri kuitenkin poikkeaa selvästi kotimaisten bulkkien vastaavasta.

Tuoksu on Brooklynissa leipämäinen, maltainen, Samuelissa hedelmäisempi ja kevyempi. Yllättäen Samuelista saan irti myös hiukan bulkeille tyypillistä palanutta kumia. Kummassakin aromi on kuitenkin melko hillitty eikä varmasti karkoita kevyemmin humaloitujen lagereiden ystäviä.

Brooklynissa runko on mukavan maltainen. Karamellimallas(?) tuo makeutta, humalointi painottuu loppuun. Katkerot ovat maltillisia vaikka aikoinaan viitisen vuotta sitten juodessani olut tuntui kovinkin humaloidulta lagerilta. Raaka-aineet ovat tässä hyvin tasapainossa.

Samuel Adams on selvästi kevyempi ja hedelmäisempi. Vaikka tässä humalan katkeroarvot ovat vain 23 EBU:a verrattuna Brooklynin 33 EBU:un, oluen maku on terävämpi. Vaikka molemmissa kantavierreprosentti, joka antaa yleensä osviittaa oluen rungon vahvuudesta, on sama niin Brooklyn tuntuu tukevammalta. Jenkkihumalat saksalaisten ohella tekevät Brookylynistä myös juomiskokemuksena jännemmän.

Brooklyn Lager sopii näistä kahdesta paremmin nautiskeluun ja sessio-olueksi ollen mielenkiintoisempi ja tukevampi. Samuel Adamsin Boston Lagerilla on oma paikkansa ruokapöydässä ja saunaoluena. Mutta näin ollen Humalablogin peukku ylös -suositus näistä kahdesta menee Brooklyn Lagerille. Se on Alkossa vain 16 senttiä kalliimpaa!

Rakau lasissa

Ensinnäkin ... onnea Heikkisen Mikalle Hyvä Tuomas -tittelin johdosta! Tuo on oluthörhöpiireissä suurin arvonimi, jonka voi saada. Alle nelikymppisenä hieno saavutus :)

Mufloni Rakaun hanaversion kävin maistamassa sunnuntaina Beer Hunterissa. Kyseessä on 4,5-prosenttinen tummahko pale ale (oksymoron?), jossa on käytetty ensimmäistä kertaa Suomessa uusiseelantilaista Rakau-humalaa. Kuparinruskeassa oluessa on tuoksussa puumaista kuivuutta ja eksoottisia hedelmiä kuten mangoa ja passionhedelmää. Tuoksu ei ole kovin voimakas, ei ainakaan huumaava parhaiden Nelson Sauvin -humaloitujen tuotosten tapaan. Olut on rungoltaan kevyt ja hiilihappoa on maltillisesti. Maussa on karamellimallasta, puumaisuutta sekä jälleen etelän hedelmiä kuten kiiviä, passionhedelmää ja mangoa. Rakaussa on selvä sukulaisuus Nelson Sauviniin ja Mufloni NZPA:han, mutta maku on vähemmän hedelmäinen ja voimakas. Mufloni Rakau on miellyttävä sessiojuoma, jossa katkerot eivät varmasti pelästytä tavan oluennauttijaakaan.

Tänään otin käsittelyyn Rakaun pullotetun version. Sen punaetikettinen muoto on toisin kuin hanaveljensä suodattamaton. Väriltään olut on samea ja tumman punertavanruskea. Tuoksu on varsin hiivainen ja jopa navettamainen, humalan hedelmäisyys ei pääse esiin. Sama vaivaa hieman makuakin. Runko tuntuu tuhdimmalta kuin hanaversiossa, mutta hiiva tuo makuun hieman tunkkaisuutta. Oluessa on mukavaa rapsakkuutta. Maussa puumaiset (tuore paju) piirteet korostuvat eksoottisuuden hävitessä taka-alalle. Luultavasti hanaversiona olisi raikkaampi, vaikkei tämäkään pahaa ole. Humaloinnin katkeruus paikkaa muita puutteita.

Mufloni Rakau

Suomen Olutseura lähetti tiedotteen:

Suomen Olutseuran 20-vuotisjuhlien 7:s juhlaolut on Beer Hunter’sin panema Mufloni Rakau, 4,7 %,joka on ensi-illassa Panimoravintola Beer Hunter’sissa, Antinkatu 11, Pori, perjantaina 18.12.2009 klo 16.00 alkaen.

Mufloni Rakau on kuparinruskea, kevyesti katkerohumaloitu, mutta sitäkin aromikkaampi, ale-olut, jonka valmistuksessa on käytetty Suomessa harvinaista, uusiseelantilaista Rakau-humalaa.

Oluen esittelevät Beer Hunters’in panimomestari Mika Heikkinen ja Suomen Olutseuran puheenjohtaja Eve Vaittinen.

Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition redux

Dark Horizonin kakkosversio on saapunut kahden vuoden ikään (pantu marraskuussa 2007) ja kun Olutopas.info järjestää oluen "yhteismaistelun" on aika avata pullo ja katsoa onko tämä edelleenkin "salmiakkikossua". Maistovuoron sai pullo numero #07783.

Tuoksu ei ole enää kovin alkoholinen. Se on kahvimainen ja lakritsinen. Mukana on hieman vihannesmaisia piirteitä antavaa humalaa ja Mentos-karamellin pirteyttä. Runko on edelleen tuhti, mutta pahin salmiakkikossuvaihe tuntuu taittuneen. Alkoholi kylläkin edelleen tuntuu lämmittävänä poltteena, mutta se ei ole enää mitenkään päällehyökkäävä. Yllätyksenä on laktoosimaisuus, joka on tyypillistä monille makeille sweet ja milk stouteille. En ole tuon maun ystävä, joten se häiritsee muuten lakritsaista DH2:sta.

Olut on vuodessa muuttanut luonnettaan huomattavasti. Eli enää ei voi puhua salmiakkikossusta samaan tapaan kuin viime vuoden marraskuussa. Valitettavasti tästä puuttuu ykkösen kompleksisuus ja barleywinemäisyys. Enemmin tulee mieleen alkoholilla vahvistettu sweet stout.

Pikkujoulut ja sahtileipä

Viikonloppuna tuli vierailtua Helsingissä aiheena Olutopas.infon pikkujoulujuhlat Olutravintola Pikkulinnussa. Siellä olikin varsin tiivis tunnelma ja tarjolla paljon uusia mielenkiintoisia oluita. Omalta osaltani parhaiksi rankkasin Nøgne Ø God Jul Islay Editionin (Islay-viskitynnyrissä kypystetty versio God Jul -porterista, alkuperäinen olut häipyy varsin tehokkaasti ardbegmaisen savuisuuden alle), Mikkeller Blackin Peated editionin (myös selvästi Islay-kypsytetty, alkuperäisen Blackin vaikea juotavuus on vaihtunut maukkaaksi viskiolueksi), Nøgne Ø Sunturnbrewin (ensimmäisiä onnistuneita savuoluen ja barley winen liittoja) ja Nøgne Ø/Jolly Pumpkin/Stone Special Holiday Alen (hanatavaraa, joka on oikein onnistuneen juotava ja jouluisa). Illan agendassa olivat Nøgne Ø ja Mikkeller vahvasti edustettuina.

Kävin myös Lasipalatsin Eat&Joy Maatilatorilla. Hienoa, että tällainen kauppa on olemassa näin keskeisellä paikalla. Oluista mukaan tarttuivat Malmgårdin ja VASP:n jouluoluet sekä Stadin uusi Hallertau-humaloitu lager. Ostin myös yhden Leibomo Limbbun sahtileivän, joka kotona osottautui oikein maukkaaksi kakoksi! Suosittelen.

Heineken lahtaa Tornion tehtaan - lyhyt kertaus Lapin Kullan historiaan

Ensin Skandinavian vanhin panimo Porissa Carlsbergin toimesta, nyt kuin sen varjolla lahdataan Torniossa oleva Hartwallin "se aito Lapin Kullan" panimo. On suorastaan kornia kuinka konsernit asiakaslehdissään brändeissään korostavat perinteisyyttä vaikka useimmissa tapauksissa vanhoilla perinteillä ei ole paljoa tekemistä nykyisen yrityksen kanssa.

Otetaan esimerkiksi tämä tapaus Lapin Kulta. Sen juuret ovat jo vuonna 1873 perustetussa Torneå Bryggeri Aktiebolagissa, joka 1900-luvulla muutti nimensä Tornion Olut Oy:ksi. Eli Heinekenin voidaan laskea näin ollen lahtaavan 126 vuotta pois "brändipisteistään" (Lapin Kullan etiketissäkin on ollut painettuna tämä maaginen 1873). Tämä Tornion Olut yhdistettiin vuonna 1963 Lapin Olut Oy:n kanssa ja ilmeisesti samoihin aikoihin lanseerattiin Lapin Kullan olut. Yriyksen nimeksi tuli Lapin Kulta Oy. Kaupparekisteri (tai sen silloinen vastine) ei hyväksynyt yrityksen nimeä ilman, että se kirjasi toimialaansa kuuluvaksi "kullan etsinnän harjoittaminen sekä oluen valmistus ja myynti". En tiedä aivan tarkkaan miten yritysjärjestely tehtiin, ilmeisesti tämä uusi fuusioyhtiö hankki omistukseensa Lapin Kulta -nimisen kaivosyhtiön.

Seuraava lehti avattiin historiassa vuonna 1980, jolloin yhtiön kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Hartwall ostin Lapin Kullan. 1980-luvun keskiolutbuumissa, jolloin blogistikin pääsi ravintolaikään Lapin Kulta tuntuikin olevan Suomen suosituin merkki. Porissakin monessa paikassa myytiin nimenomaisesti sitä eikä vaikkapa oman kaupungin Karhua.

Hartwallin myynnin kautta Lapin Kulta päätyi vuonna 2002 Scottish & Newcastlen syliin. Brändit Hartwall ja Lapin Kulta kuitenkin luonnollisesti säilyivät kotimarkkinoilla. Vuonna 2008 tapahtui maailmanlaajuisestikin merkittävä kauppa, kun Scottish & Newcastle myytiin Heinekenille ja Carlsbergille. EU:n kilpailusäädösten vuoksi Iso Pojat joutuivat jakamaan kakkua ja Suomen osuus S&N:stä meni Heinekenin syliin. Tämä tapahtui melko luonnollisesti, sillä Carlsberg oli omistanut Sinebrychoffin vuodesta 1999, joten määrävän markkina-aseman välttämiseksi Heineken sai Hartwallin ja Lapin Kullan -tuotemerkin.

Mitä jatkossa? Lapin Kulta jatkaa edelleen varmasti vahvana tuotemerkkinä. Se ei reseptimuutoksen jälkeen ole ollenkaan huonoimmasta päästä kotimaisia "bulkkilagereita" vaan pidän sitä Koffia ja Karhua laadukkaampana. Mutta mitenköhän Heineken mahtaa jatkossa brändätä Lapin Kullan, koska kuluttajia tuskin huijataan "tunturipurojen raikkaudella" kun olut on tehty lahtelaisesta pohjavedestä. Epäilemättä lahtelaista suuri osa Lapin Kullasta on viime vuosina muutenkin ollut, jotenkin en jaksa uskoa, että torniolaista vettä olisi rahdattu (kuten Karhua Porista Keravallae) Lahteen asti pullotettavaksi.

Valvira kielsi Gonzo Imperial Porterin

Olutopas.infolla Servaalin tuotepäällikkö Henrik Larkio kertoi tarjonneensa Flying Dogin Gonzo Imperial Porteria Alkon ns. P-kori-valikoimaan. Alko olikin tuotteesta kiinnostunut. Myynti tyssäsi kuitenkin Valviran päätökseen:

"Valviran arvion mukaan kyseistä juomapakkausta voidaan pitää kiellettyä tupakkamainontaa sisältävänä sekä erityisesti nuoria ja lapsia kiinnostavana ja siksi kyseisen juoman markkinoinnin voidaan katsoa muodostuvan alkoholilain mainontasääntöjen vastaiseksi."

Voi hyvät hyssykät ja logiikan riemuvoitto. Mistä lähtien Alkossa on myyty oluita nuorille ja lapsille? Ja totta kai Joulupukin kuvan tapaan tupakkaa polttava luuranko vie kansamme turmion tielle. Onneksi Kossun etiketti ei sentään houkuttele juomaan.

Horisontaalinen BrewDog-maistelu

Lauantain iltapuhde oli yllä.

Muutama kuva Saksan reissulta

Olutkauppa Ambrosetti Berliinissä, saksalaisoluiden hyllyjä.


Berliinin ilmeisesti uusin panimoravintola Hops & Barley.

Sadonkorjuu – Olutfestivaali Porvoossa 28.–29.8.

Porvoossa ensi viikonloppuna järjestetään jo perinteeksi muodostuneet Heino Tiilikaisen junailemat olutfestarit. Varsin mukavan kattauksen ovat saaneet aikaiseksi kun panimoista paikalla ovat Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Lammin Sahti, Malmgårdin Panimo, Nokian Panimo, Mallaskoski, Panimoravintola Plevna, Panimo & Tislaamo Teerenpeli, Saimaan Panimo, Suomenlinnan Panimo ja Vakka-Suomen Panimo Osakeyhtiö. Maahantuojista mukana ovat Servaali, Juomatalo Pikkulintu ja Diamond Beer Brewing Company. Niitä yhdistää muuten se seikka, että kukaan kolmesta ei ollut mukana Helsinki Beer Festivalilla ...

Olutlistakin on julkaistu. Jos itse pääsisin paikalle niin minua kiinnostaisi maistaa ainakin Malmgårdin Belge, Kievari Kekri, Mallaskosken Amber ja Paradoxin Isle of Arran -versio. Ja ehkä vielä päälle Schlenkerlan savuvehnä ja ne pari Thwaitesia Britanniasta.

Olutmedia kertoo lisää: http://www.olutmedia.info/

Stockholm Beer & Whisky Festival 2009

SBWF järjestetään taas perinteisesti syyskuun lopulla Nacka Strandissa Tukholmassa. Festivaalit kestävät kaksi viikonloppua: 17 - 19.9 ja 24 - 26.9. Itse olen ollut mukana vuosina 2005, 2006 ja 2007. Viime vuoden festarit jäivät välistä Kööpenhaminan EBF:n vuoksi.

Tämän vuoden valikoimaa voi kurkkia täältä
http://www.stockholmbeer.se/utstallare

Tuossa listassa lienee kuitenkin jonkin verran myös viime vuoden festareiden oluita "vanhasta muistista", joten se ei ole täysin tarkka ainakaan ihan vielä. Monks Caféen osasto on vakuuttava De Molen- ja Struise-valikoimineen ja eiköhän Oliver Twistinkin osastolta löydy hyvin maisteltavaa. Huomionarvoinen havainto on Teerenpelin osasto festareilla.

Aikoinaan tänne sitten tullee jonkinlaista raporttia reissulta.

Berliini-Hannover

Tein viimeisellä kesälomaviikollani viiden yön matkan Berliiniin niin että olin aluksi yhden yön Saksan pääkaupungissa, sitten kaksi yötä Hannoverissa (josta käsin vierailin myös Cellessä) ja vielä kaksi viimeistä yötä taas Berliinissä. Tein matkan aikana lyhyet muistiinpanot reissun varrelle osuneista panimoravintoloista. Osoitteet eivät nyt ole tässä mukana, mutta suosittelen Good Beer Guide Germanyyn liittyvää webbisivustoa http://www.german-breweries.com/.

Yleisenä havaintona (mikä ei ole edes yllättävä): Berliinin ja Hannoverin oluet jäävät melko kauas Baijerin ja muun Etelä-Saksan tarjonnasta. Useimmat panimoravintolatuotteet olivat korkeintaan keskinkertaisia.

Berliini

Marcus Bräu
Lähellä Alexanderplatzin asemaa ja Rosa Luxemburg plazaa. Hyvin pieni, jo vähän nuhjainen ravintola. Listalla oli kaksi omaa olutta: pils ja dunkel, joista pils oli varsin hapanta ja dunkel heikohkoa. Ilmeisesti panimolla on myös kausioluita. Hyvä ruokalista: kotiruuanoloisia isoja annoksia kohtuulliseen hintaan (7-9 e).

Brauhaus Lemke
Muutama sata metriä Marcus Bräusta rautatien "alla". Iso avara moderni panimoravintola, jossa myös biergartenin tapainen. Olutlista vaihtuu usein ja eri tyylejä kokeillaan. Vierailuhetkeillä tarjolla original, pils, weizen ja stout. Stout tosin maistui dunkelille.

Brauhaus Mitte
Alexanderplatzin juna-aseman vieressä eräänlaisessa kauppakeskuksessa. Iso paikka täynnä turisteja. He tarjoavat 4x0,1 desin maisteluannossettiä. Tällä kertaa siinä oli pils, zwickel, dunkel ja weizen. Oluet heikohkoja tai ainakin tylsiä.

Georg Bräu
Jokirannassa turistialueella lähellä Rathausia. Näytttää suositulta illallispaikalta. Tarjoaa kahta omaa olutta: pilsiä ja dunkelia. Pils oli suodattomaton, mutta ei mikään elämää suurempi olut.

Brauhaus in Spandau
Spandaun Altstadtin lähellä oleva panimoravintola tarjoaa myös majoituspalveluita. Valikoimassa on vakiona suodattamaton Havelbräu sekä kausiolut, joka tällä vierailulla oli Landbier. Landbier olikin erinomaista! Ruoka oli myös kohtalaista, joskin kalliihkoa. Ruokalista ei myöskään ollut kovin pitkä.

Brauerei Südstern
Südsternin aseman lähellä oleva panimoravintola sijaitsee kerrostalon kivijalassa. Vierestä taitaa mennä koirien ulkoilutuslenkki, sillä sen verran monta koiranomistajaa oli takapihan biergartenissa iltapäiväolusella. Mukavan leppoisa paikka; vierailun aikaan oli menossa lauantain Bundesliiga-kierros ja sisätilat olivat täynnä innokkaita jalkapalloilun ystäviä. Paikan ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista. Oluita on muutama vakio (helles ja dunkles) ja ilmeisesti kausioluita. Oluet, erityisesti dunkel, olivat Berliinin keskitason yläpuolella. Erikoisuutena oli "XXL Bier", jota 27,6-prosenttisena mainostivat maailman vahvimmaksi olueksi. 2,50 eurolla sai 2 senttilitran annoksen. Ihan mukavan juotava - ei terävän alkoholinen vaan puumaisen humaloitu ja makeahko hiukan sherrymäinen tuote. Ei sentään aivan Utopiaksen tasolla.

Brewbaker
Brewbakerin pieni panimoravintola sijaitsee hiukan hassusti Bellevuen S-bahn-asemalla, sisäänkäynti on aseman ulkopuolelta. Brewbaker on erikoistunut keittelemään oluitaan koko ajan vaihtuvin reseptein. Oletan, että Bellevue Pils on vakiotuote. Muut paikan oluet vierailuni aikaan olivat inkiväärillä maustettu Red Ginger ja ilmeisesti chilistä jälkipotkunsa ottanut Hot Summer Ale. Kaikki kolme olivat ihan juotavia, mutta eivät mitään suoranaisia tajunnanräjäyttiä. Olettaa voi kuitenkin, että repertuaarista löytyy myös erittäin hyviäkin tuotoksia.

Hops & Barley
Uudehko (perustettu vuonna 2008?) Hops&Barley on pikkasen kummajainen muiden Berliinin panimoravintoloiden joukossa. Syy johtunee sijainnista itäisessä Berliinissä, joka tarkoittaa asiakaskunnan muodostuvat reppumatkaajista, ikuisista opiskelijoista, hipeistä ja muista punkkareista "ihan tavallisten ihmisten" lisäksi. Oluita siemailtaessa nenään voi tupakan lisäksi tulla hieman makeammankin suitsukkeen tuoksu. Ostbahnhofilta pääsee paikan viereen ratikalla, muuten S-bahnilta tai U-bahnilta on noin kilometrin kävely. Monia oluita on ilmeisesti kolme vakiona (pils, dunkel, weizen) sekä yksi kausiolut (vieraillessani Hell) ja siideri. Oluet eivät olleet kovin kummoisia.

Hannover

Brauerei Herrenhäuser
Herrenhäuser Strasse 83-99, 30419 Hannover-Herrenhausen
Herrenhäuserin panimo sijaitsee samannimisessä kaupunginosassa pari raitiovaunupysäkkiä Herrenhäuserin puutarhoilta. Kyseessä on varsin suuri panimo, jonka rakennuskompleksi täyttää lähes yhden kokonaisen korttelin. Varsinaista "ravintolahanaa" en löytänyt, mutta panimon kulmilla olevassa "Zum Markgrafenissa" on tarjolla Pilseneriä hanasta sekä muutamaa pullotuotetta. Luonnollisesti oluita on tarjolla myös hannoverilaisissa kaupoissa. Pils oli juuri sellainen perussaksalainen tuote, jonkalaista voi näin isolta valmistajalta odottaa.

Brauhaus Ernst August
Schmiedestrasse 13, 30159 Hannover-Mitte
Tämä on Hannoverin keskustassa sijaitseva vuonna 1986 perustettu iso panimoravintola. Se tarjoaa iltaisin muun muassa elävää musiikkia ja muita aktiviteetteja. Ruoka oli kohtalaista ja halpaa (vitosen korvilla). Ernst Augustilla on kaksi omaa olutta: suodattamattomat pilsener ja dunkel. Pils oli kovin makea ja dunkel lähempänä münchener-tyyppistä tummaa.

HBX - Stadtbrauerei am Aegi
Nykyaikainen panimoravintola ja melko uusi, luultavasti perustettu viime vuonna. Paikka on näin ollen vielä erittäin siisti, joskin samalla hieman persoonaton. Palvelu tuntui ystävälliseltä. HBX:ltä sai kolmea olutta: Hannover Pils, Weizen ja Dunkel. Lisäksi menussa oli listattuna kausiolut, jota ei keskellä kesää ollut. Maistamani pils ei ollut kummoinen, weizen oli hieman parempi: makea ja humaloitu.

Gilde Brauerei
Tällä megapanimolla en käynyt, mutta sen oluita on helposti saatavissa Hannoverin kaupoista. InBevin omistuksessa olevan Gilden oluissa on melko vahva "bulkin maku". Panimo valmistaa mm. 2,8%:n Lüttje Lagenia, jota on tapana nautiskella yhdessä schnapsin kanssa.

GBBF 2009

Hieman on ollut taukoa blogeilussa vaikka Olutoppaan puolelle olenkin saanut tekstiä aikaiseksi. Yritän olla syksyllä aktiivisempi. Kirjoitan tätä heiluvassa bussissa matkalla Helsinki-Vantaalle, josta matka jatkuu ti-su matkalle Berliiniin. Viime viikko meni kuitenkin Lontoossa, josta seuraavassa.

Great British Beer Festival 2009
GBBF 2009 oli minulle ensimmäinen brittifestari, johon osallistuin. Lähdin matkaan maanantaina ja palasin sunnuntaina. Itse festarit kestivät tiistaista lauantaihin, tosin viimeiseen päivään ystävineni en osallistunut. Maanantaina tapasin iloisen seurueen kesken "pubiryöminnän" (engl. pub crawl). Pubiryöminnässä kävellään pitkin Lontoon katuja ja piipahdetaan jokaisessa vastaantulevassa pubissa tarkistamassa real ale -tarjonta. Keskustassa tämä tarkoittaa oluiden nauttimista parhaimmillaan (pahimmillaan?) noin 50 metrin välein. Seurueeseemme kuului isäntä Chris, tanskalaispariskunta Jan ja Charlotte, niin ikään tanskalainen Christian sekä suomalaiskaverini Patrik - kaikki Ratebeer.com:n aktiiveja. Ensimmäisen illan aikana tulikin jaettua muutama kymmenen half pintiä.

Chris oli ostanut minua varten festareille seasonal ticketin, lipun joka oikeuttaa sisäänpääsyyn joka päivä mukaan lukien tiistain ammattilaistunnit. Hintaa oli 23 puntaa (CAMRA:n jäsenille muutaman punnan edullisempi), joka on varsin maltillinen hinta tällaiseen tapahtumaan. Festarit alkoivat puolilta päivin Earl's Courtissa ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin jonottamaan. Kannattaakin ostaa lippu etukäteen netistä (sen voi tulostaa) ja tulla Earl's Courtin ulkopuolelle ainakin puoli tuntia ennen ovien avaamista. Tällöin varmistaa itselleen hyvän istumapaikan - etukäteen lipunostaneiden jono liikkui myös jouhevasti vaikka venyi useiden satojen metrien mittaiseksi ennen porttien avaamista.

Festareilla oluita tarjoillaan kolmessa koossa: pint, half pint ja kolmasosa pint. Joka koolle on oma lasinsa - paljon eri oluita maistelevan kannattaa ottaa nip eli kolmasosapintin lasi. Lasipantti on kolme puntaa ja sen saa takaisin halutessaan poislähtiessä. Oman seurueeni jäsenet toki otimme kaikki kaksi lasia per oluthörhö - on kätevämpää kun hakiessa toiselta puolelta salia saa kaksi annosta. Festarihalli on iso ja se jakautuu useisiin baaritiskeihin. Jokaisella tiskillä on oma teemansa, useimmilla se on jonkun tietyn alueen panimot: Skotlanti & Wales, Luoteis-Englanti jne. Muutamilla isoilla panimoilla kuten Fullers ja Hook Norton oli omat tiskinsä. Erikoistiskejä olivat myös Bar Noveau uutuuksille, Bar UnusuALE erikoisille real aleille ja Real Ale in Bottles pullotavaralle. Lisäksi ainakin meidän ryhmämme erikoismielenkiinnon kohteena oli BSF eli "kaiken maailman oluet". Oluiden hinnat 1/3 pintille olivat punnan molemmin puolin eli mitään ihan ilmaista olut ei enää Britanniassakaan ole.

Kaikki festareiden brittioluet olivat ns. elävää eli real alea, jota pullo-osaston ulkopuolella tarjoiltiin sekä käsipumpattuna että suoraan caskista valutettuna (ns. gravity). Oluiden valintaa helpottamaan tarjolla oli festareiden ohjelmavihkonen (maksoi kaksi puntaa mutta niitä lojui kyllä ilmaiseksikin siellä täällä), tämän lisäksi oluet olivat netissä hiukan hankalasti listattuna. Muun maailman oluiden baarin BSF:n vihkonen oli ilmainen. Real aleja taisi listattuna olla kaiken kaikkiaan reilut nelisensataa.

BSF:n eli "kaiken maailman oluiden" osastolla kaikki oluet eivät tietenkään olleet "real aleja". Osaston kärjen muodostivat kuitenkin gravity caskeista valutetut jenkkioluet. Vaikka edustettuna oli Sierra Nevadan kaltaisia isoja panimoja ja niin joukossa oli myös joitakin harvinaisia pieniä panimoravintoloita. Tavara oli pääosin laadukasta, eräs brown ale oli kylläkin pilalla. BSF:n oluiden muut kärkimaat olivat Belgia, Saksa, Tshekki, Hollanti sekä uusi nouseva olutmaa Italia. Lisäksi tarjolla oli muutama valkovenäläinen olut ja pari espanjalaista pienpanimotuotetta. BSF:llä myytiin paljon pullotavaraa, mutta jenkkien lisäksi myös muuta tynnyritavaraa oli runsaasti. Pari erikoisuutta pitää mainita: De Molenilta oli EBF:n tapaan pari isoa tammitynnyriä, toisessa oli tammitynnyrikypsytetty Blood, Sweat & Tearsin Brudladdichin maltaasta tehty versio ja Tsarina Esran Reserva -versio. Molemmat kuuluivat festareiden terävimpään kärkeen, erityisesti ensinmainittu oli häkellyttävä tuote ja sijoittuu kaikkien aikojen listallani korkealle. Bockorin belgipanimo tekee muun muassa Jacobins-nimellä limulambikkeja: festariyllärinä oli Bockorin Foederbier sekä limujen pohjatuotteena käytettävä Oude Lambiek. Jälkimmäistä on ilmeisesti aiemmin ollut tarjolla vain yhdellä pienellä belgifestarilla ennen tätä. Se oli todella hedelmäinen ja hapan, hieman Cantillonin tyyppinen suunsupistaja. Hyvää! Italialaiset olivat mukana suurella ryhmällä myös myyntipuolella. Pääosin italialaiset oluet olivat pullotavarana ja koska festareilta saa hienosti ostaa pulloja myös ulos niin ne maistelimme suurimmaksi osaksi Chrisin kotona useamman illan aikana.

Entäpä sitten brittioluet? CAMRA:n (Campaign For Real Ale) järjestämä GBBF antaa hyvän läpileikkauksen brittioluiden kirjoon, sillä tarjontaa on runsaasti kattaen kaikki klassiset englantilaistyylit golden alen, bitterin, stoutin, portterin, mildin jne. Panimot ovat mukana yleensä parilla tuotteellaan, joten niitäkin on lukumääräisesti paljon ja maantieteellisesti jakautuneena läpi Britannian. Jopa saaripanimot Jerseyltä, Guernseyltä, Mansaarelta ja Wrigthinsaarelta olivat festareilla. Mutta samalla festaria voidaan kritisoida paikoillaan pysymisestä: osallistuvilta panimoilta edellytetään vakiintunutta asemaa eli vaikkapa South East England baarissa et näe kahden viime vuoden aikana perustettuja panimoita. CAMRA myös ilmeisesti tilaa tiettyjen speksien mukaan oluet panimoilta - tämä vähentää mielenkiintoisten uusien kokeilujen määrää. Mutuna voisin sanoa, että 90% kaikista oluista edusti neljän prosentin molemmin puolin olevia golden aleja tai bittereitä. Se päivän 35. vaalea kevyt ale ole enää kovin jännittävä. Toki muutamia vahvempiakin bittereitä oli ja ne yleensä edustivatkin keskitasoa parempaa tarjontaa. Parhaat stoutit, portterit ja mildit nousivat myös esiin massasta. Tilannetta ei helpota se, että caskit eivät selvästikään ole samanlaisessa iskussa kuin hyvin hoidetussa pubissa. Muutama panimo oli sentään rohjennut käyttää uuden maailman humalia bittereissä.

Isojen panimoiden tiskejä lukuunottamatta tarjoiluhenkilökunta (ja muukin) oli vapaaehtoisia. Mielestäni jossain näin tiedon, että festareilla työskenteli 1000 vapaaehtoista. Tiskin takaa löytyikin oman seurueemme Christianin lisäksi muun muassa tuttuja ruotsalaisia oluthörhöjä. Vapaaehtoisille on hallin toisessa kerroksessa "staff bar", josta Christian kävi välillä tuomassa meille maistijaisia. Siellä olleet caskit nimittäin olivat eri oluita kuin virallisen festariohjelman tuotteet. Palvelu pelasikin melko jouhevasti, ruuhkaa oli lähinnä iltaisin, mutta silloinkin montaa minuuttia ei tarvinnut tiskeillä jonottaa. Oluen lisäksi ruokaa oli runsaasti erilaisissa muodoissa: pasteijoita, intialaista ruokaa, piiraita, hot dogeja, chipsejä yms yms. Tuttu skottipoika Craig tilasi 20 tuumaisen bratwurstin, jota mainostettiin Britannian pisimmäksi! Epäilemättä se myös sitä oli.

Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät melko samanlaisella kaavalla. Perjantaina viivyimme paikalla vain muutaman tunnin, koska suurin osa mielenkiintoisista oluista oli jo saatu. Jenkkicaskit kiersivät niin, että uusia oluita tuli tarjolle muutama per päivä. Etukäteislistalta olleista kylläkin jäi puuttumaan melko monta, joita ei perjantai-iltapäivään mennessä oltu nähty. Lauantaina emme enää viitsineet paikalle vääntäytyä. Tavallisesti moni olut onkin jo loppunut hyvissä ajoin. Eli suosittelen ensimmäisiä päiviä - viikonloppu nyt muutenkin on varmaan suosittu ja jonoja esiintyy alkuviikkoa enemmän.

Perjantaina menimme festareilta The White Horse -pubiin. Paikkaa voi suositella. Itsessään sen antaa hieman upscale ravintolan vaikutelman arvokkaalle paperille painettuine olutmenuineen, mutta tarjonta on mukava. Talon oluina lienevät Thornbridgen panimot tuotteet ja heillä onkin tarjota valtavirrasta poikkeavia oluita kuten Nelson Sauvin ale Kipling. Hanassa oli myös mm. Duvelia, Meantimen High Saisonia ja Stonen Smoked portterin vaniljapavuilla maustettua versiota. Pullotavaraa oli kiitettävästi, isoja belgipulloja ja Harvest Alen eri vuosikertoja. Valitettavasti osa pulloista ei ollut kovin tuoreita, kuten tilaamani Brooklyner Weisse.

Lauantai kuluikin sitten keskustassa. Boroughissa kannattaa ehdottomasti käydä The Market Porterissa. Tässä erittäin suositussa pubissa on melko varmasti Lontoon nopeiten vaihtuva real ale -valikoima. Tarjolla on tusinan verran real aleja ja rotaatio käy koko linjassa vähintään kerran päivässä. Me kävimme muualla ja palattuamme taisi olla aamun tarjonnasta jo parissa tunnissa vaihtunut kolme neljä tuotetta! The Market Porterin vieressä on katettu "kauppatori", jossa on Lontoon keskustan tärkein olutkauppa: Utobeer. Utobeer käsittää muutaman hyllyn, joilla on hyvä valikoima oluita ympäri maailman. Tarjolla oli muun muassa Huvilan oluita. Itselleni tarttui mukaan lähinnä BrewDogin oluita. Illaksi seurueemme osti muun muassa Chilen maapisteen ja Nogne O:n uutuuden, belgityylisen Tiger Tripelin. Samoilla nurkilla on pikkuruinen The Rake, josta saa real alejen ohella laajan valikoiman muitakin oluita. The Rakessa oli töissä skottiystävämme Tom (Ratebeerin MagicDave6). Rakella oli hanassa Harvest Alen vintage 2005:tä, Old Guardiania sekä kellarissa (ei vielä tarjolla, mutta saimme Tomilta maistijaiset) Sierra Nevadan Imperial Smoked Porter.

Viimeisen lauantai-iltana "kotioloissa" suoritetun maistelusession jälkeen olikin aika sunnuntaina heiluttaa hyvästit ja palata kotiin. Heathrowin kolmosterminaalissa ei ole pubia, joten siellä oli tyytyminen kahviin. Kuuden päivän "putken" jälkeen se tekikin hyvää.

Kirjoittelen tätä loppuun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suuntaamme kohti Berliiniä. Seuraavat pari päivää on näin viimeisen kesälomaviikon kunniaksi tarkoitus nauttia välillä pohjahiivaoluista. GBBF:stä todennäköisesti tulen vielä myöhemmin käymään läpi festareiden parhaita oluita, kunhan saan viikon aikana syntyneet reilut 400 olutarviota siirrettyä nettiin ...

Olutposti tuli

Olutposti tupsahti postiluukusta tänään ja tiedoitti muutamista uutuuksista:

- Malmgårdin (ent. Huvila) Ulpukasta tulossa toinen versio syksyllä
- Teerenpeli Hippaheikki T.E.S.B. (uusi olut vaikka vanha nimi) kesä-heinäkuun vaihteessa
- VASP Juhlaolut debytoi SOPP:ssa Helsingissä
- Beer Huntersin SOS:n juhlavuoden olut syksyllä Porissa uudesta humalalajikkeesta
- Keudan ensimmäinen 50 litran erä elokuussa One Pintissä

Muista uutisista mainittakoot ainakin itseltäni ohi mennyt tieto Karhulan lasitehtaan sulkemisesta. Toista sataa vuotta historiaa takana silläkin...

Lisäksi Tikkasen Unto tarinoi 1990-luvusta.

Laitilassa pannaan erä porilaista olutta

Otsikko on Satakunnan Kansasta ... itse asiassa pantiin jo.

Satakunnan Kansan artikkeli

Olutta odotellaan kauppoihin Porin Jazzien aikoihin (pari viikkoa) ja ilmeisesti valikoiduissa olutravintoloissa tuote on myös hanassa.

Pääsiäisen kunniaksi: Nøgne Ø God Påske 2007

Pääsiäisen kunniaksi avasin kellarin viimeisen pullon Nøgne Ø God Påskea vuodelta 2007, batch #275 26.02.2007.

Alkuperäinen arvioni Ratebeerissä kuului seuraavasti:

Hazy amber color, small but steady off-white head. Nøgne Ø -yeast in the nose plus hoppy, garden-like aroma. Although being "et belgisk inspirert", aromatic English hops - Goldings and Brewers are evident here and dominating flavor. Besides hops, it is fruity with some toffee in it, leans towards mildly hoppy and yeasty finish. Crossover of English bitter and Belgian ale - although this is not brewery’s finest piece of work - an excellent beer with solid malt profile.

Tuoksussa humala on säilynyt kohtalaisesti, mutta muut tuoreena havaitut piirteet (hiivaisuus, hedelmäisyys) ovat kyllä poissa. Sen sijaan maussa aiemmin ollut englantilainen humala on isolta osaltaan hävinnyt. Maku on kehittynyt hieman kuten #100:ssa maltaiseen suuntaan, oluesta löytää jopa aavistuksen lakritsia. Valitettavasti kuusiprosenttisen Påsken runko ei ole ollut riittävän tukeva vaan suuntuntu on varsin vetinen ja ohut. Olut on aivan "juotavaa", muttei ole oikeastaan hyötynyt ikäännyttämisestä.

Paden tyrni-IPA

Ystäväni Patrik kotipolttoisia oluita kun ei voi reitata Ratebeeriin niin laitanpa tähän blogiin muutaman sanasen. Paden ensimmäinen pano oli IPA, jonka erikoisuutena on siihen lisätyt tyrnit. Tuoksu on mukavan humalainen, siinä on aavistus hiivaisuutta, "kissanpissaa" ja happamuutta, joka tullee tyrnistä. Väri on epäkaupallisen samea, kalpean oranssinkeltainen. Oluen runko on kevyehkö, juotava - ehkä se voisi olla aavistuksen tukevampi. Maussa tulee esille tyrnin kirpeys. Perinteiseen humalaan yhdistettynä se luo jopa happamahkon jälkimaun. Jälkimaku onkin todella pitkä ja rapsakka. Kyllä tämä olut aivan kelpo tuote ensimmäiseksi kokeiluksi on eikä häpeä monien kaupallisten pienpanimoipojen rinnalla. RB-pisteet: 6/3/7/3/13 3.2

Maailman myydyimmät oluet

Tutkimuslaitos Plato Logicin mukaan maailman myydyimmät oluet ovat:

1. Snow (range) - 61.0 mln hl

2. Bud Light (range) - 55.6 mln hl

3. Budweiser - 43.4 mln hl

4. Skol (Brazil) - 35.4 mln hl

5. Corona - 32.7 mln hl

6. Heineken - 29.1 mln hl

Snow Beer on kiinalainen China Resources-SABMillerin brändi. Luvuissa ovat ilmeisesti mukana kaikki saman brändin eri variantit, joita on noin 25. Bud Lighteja on myös ainakin Bud Light, Bud Select, Bud Light Lime. AB-InBev väittää Bud Lightin olevan maailman myydyin yksittäinen olutmerkki.

Baarien mies

Hauska, sujuvalla kynällä kirjoitettu blogi suomalaisista baareista:

Tässä baarissa haluaisin olla

Olutravintola Pikkulinnusta "Teologi" kirjoittaa hyvin osuvasti:

Suurinta osaa näistä etiketeistä ei ole ennen nähty Suomessa. Ja siinä ne nyt ovat niin kuin olisivat aina olleet. Baariminna vittuilee asiakkaille minkä ehtii. He vittuilevat takaisin. Välillä lasillinen mallasta vaihtaa omistajaa. Kukaan ei uskaltaisi tässä baarissa pyytää viskiä Coca-Colan sekaan lantrattuna.

Muutama hyvä linkki Suomesta lisää

BeerFinlandin sivuilta löytyi hyvä lista kotimaisista panimoista:
http://www.beerfinland.com/outside_finland/collection_index/europa/finland1.htm
Kaipaan tietoa Kurkniemen Maatilapanimon ja Niittymyllärin Panimon kohtalosta.

Sahtiverkon sivulla on sahdinvalmistajista ajantasainen ja kattava lista:
http://sahti.webs.com/sahtiasaa.htm
Tiinan Sahti ja Orimattilan Tilaussahti valmistanevat pelkkää sahtivierrettä.

Karhu III uudelleen testipenkissä

Epäilin perjantaisessa keskiketterätestissäni, että mukana ollut Karhu-pullo oli jotenkin pilalla. Tämän varmistamiseksi ostin uuden pullon, jotta huolestuneet Karhu-fanit saisivat nukkua yönsä rauhassa mikäli näin olisi asioiden tola.

Kuten testissä totesin, Karhu on kotimaisista III-bulkkioluista selvästi tummin. Sokkotestissä meripihkan sävyt paljastaisivat oluen helposti. Testioluen vaahto on normaali valkoinen, ehkäpä se nyt pysyy lasissa pidempään kuin perjantaina. Oluen tuoksu poikkeaa perjantaisesta: nyt siitä puuttuu diasetyylimäinen epäpuhdas hedelmäsokerisuus - aromi on pahvinen, makean maltainen. Karhussa sanotaan olevan luonnetta. No, tässä Karhussa korostuu karamellinen maltaisuus. "Miehekäs" leipämäinen ohra ja humalointi loistavat poissaolollaan. Karhu muistuttaa kovasti Koffin kolmosta. Siitä vain puuttuvat Koffin oudot ominaispiirteet eli kummalliset "sivumaut".

Uusiksi "virallisiksi testipisteiksi" voin antaa vaikka samat kuin perjantaina Koffille. Tai ei sittenkään, hellytään tälle entiselle Porin Oluelle ja laitetaan kokonaiset 6 pistettä!

HUMALAblogi testaa keskiketterät

Viime päivien Karhu-uutisoinnin innoittamana päätin toteuttaa pitkään kyteneen ideani. Ajatuksena on maistella suosituimmat suomalaiset keskioluet rinnan ja yrittää selvittää kuinka paljon eroja niiden välillä on löydettävissä vai onko ollenkaan. Hypoteesinä on, että ne kaikki maistuvat suunnilleen samoilta ja yhden sun toisen merkin paremmuus on oikeastaan mielikuviin perustavaa (jotka usein ovat brändimarkkinoinnin ja sosiaalisten verkostojen luomia). Tietenkin hieno yllätys olisi, jos yksi olisi esimerkiksi ylitse muiden.

En normaalisti juo kotimaisia suurten panimoiden keskioluita. Maailmassa on niin paljon muutakin maisteltavaa olutta, että aikaa, rahaa ja maksaa en halua niihin kuluttaa. Mikäli haluan nauttia "tavallisesta kotimaisesta oluesta", silloinkin valintani kohdistuu pienpanimotuotteisiin kuten vaikkapa Laitilan Kukko Pilsiin tai Vakka-Suomen panimon tuotteisiin. Toki silloin tällöin seurassa iltaa vietettäessä nautin kylmää Karhua (tai jotain muuta tarjolla olevaa) saunajuomaksi ... jos muuta ei ole tarjolla.

Tämänkaltainen testi olisi tietenkin parasta toteuttaa sokkona. Käytännössä se olisi kuitenkin hankalaa ja niin vakavan tieteelliseksi en halunnut ryhtyä, joten testaustilanteessa kaikki viisi olutta ovat rinnakkain laseissa niin että kunkin lasin vieressä on asianomainen pullo identifioimassa maisteltavaa mallasjuomaa. Minulla ei ole myöskään ennakkomuistikuvia eri oluiden "ominaismauista" - viimeksi olen "vakavamielisesti" analysoinut testioluista Lapin Kultaa, jonka reseptiä muutettiin taannoin. Karjalan parasta ennen päiväys oli heinäkuulla, kaikkien muiden elokuulla.

Ihan vain mielenkiinnon vuoksi päätin antaa oluiden eri ominaisuuksista myös pisteitä, jotta saisin aikaan jonkinlaisen rankingin arvioinnin lopuksi. Arvionnin kohteena ovat ulkonäkö asteikolla 1-3, aromi asteikoilla 1-5, suuntuntuma asteikolla 1-3 ja viimeksi maku asteikolla 1-5. Testissä ovat mukana Olvi III, Lapin Kulta III, Koff III, Karjala III ja Karhu III - kaikki nykyisin tarjousmäyräkoirien vakiokalustoa.

Ulkonäkö

Kaikki oluet antavat kohtalaisen valkoisen vaahtokukan kaadettaessa lasiin. Lapin Kulta vaikuttaa viisikosta ponnekkaimmalta, ilmeisesti siinä on aavistuksen muita enemmän hiilihappoa. Sen vaahto on myös pysyvin ja Lapin Kulta muodostaa kauniin pitsin lasinreunaan. Karhun vaahto tuntuu häviävän kaikkein nopeimmin, myös "uudelleenhölskytysten" jälkeen. Värissä päätin arvostaa tummuutta. Mutta olisiko näissä värieroja? Sinebrychoffin parivaljakosta Karhussa on häivähdys meripihkan suuntaan. Hartwallin kaksikossa Karjala on selvästi tummempi: Lapin Kulta on kalpeankeltaista. Olvissa väri on sama kuin Koffissa. Tummuusasteikolla mennään järjestyksessä Karhu-Olvi/Koff-Karjala-Lapin Kulta. Erot ovat kuitenkin pienet, mutta verratessa Karhua ja Lapin Kultaa, huomaa kyllä eron selvästi.

Pisteet:
Kaikille kaksi pistettä

Aromi

Koff: Hyvin mieto maltainen tuoksu, jossa on aavistus polkupyöränkumia ja metallia.
Karhu: Koffiin verrattuna makeampi, mieleen tulevat aavistuksen jopa itäeurooppalaiset diasetyylipommit. Kummallisen epäpuhdas.
Olvi: Hyvin neutraali ja heikko, makeahko, jopa maissimainen, mutta toisaalta mielikuviin tulee myös ruisleipä. Ainakin tästä puuttuvat Sinebrychoffin oluiden epämiellyttävät vivahteet.
Karjala: Makeaa maltaisuutta, aavistuksen voimakkaampana kuin Olvissa.
Lapin Kulta: Tämä on viisikosta selvästi eniten perinteisen ohramaltainen, rukiinen.

Tuoksusta oluiden erottaminen toisistaan on hyvin haastavaa. Ehkäpä Sinebrychoffin tuotteiden voi sanoa eronneen muista oudoilla hajuvivahteillaan. Muissa tuoksu on taas yksinkertaisesti niin vaisu, ettei pisteitä ole syytä herutella koko asteikon laajuudelta.

Pisteet:
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste

Suuntuntu

Suuntunnussa päätin arvostaa maltaisuutta ja sopivaa hiilihappoisuutta. Koffissa hiilihappoisuus on alhainen ja suuntuntu "liukas". Suuntuntu on vaikeasti arvioitava ominaisuus rinta rinnan (ilman, että arvioi samalla makuominaisuuksia). Samaa on aluksi Karhussa, mutta alun jälkeen se hyökkää hiilihappoisuudellaan. Olvi yllättää tukevalla rungollaan, ennakkoon kuvittelin "kevyemmäksi". Karjala antaa maltaisen vaikutelman, samoin Lapin Kulta.

Pisteet:
Yllättäen joudun antamaan samat pisteet kuin äskeisessä aromi-arviossa.
Lapin Kulta, Karjala ja Olvi: 2 pistettä
Koff, Karhu: 1 piste

Maku

Tärkeimmässä osiossa testaajan apuvälineenä on lasi vettä. Suuntuntukierros antoi kuitenkin jo osviittaa, että eroja näiden oluiden maussa on.

Koff: Hyvin makea, tärkkelysmäinen ja jopa omenamainen maku - hyvin samantapainen kuin Karhu Korpisavussa. Maun loppuvaihe on suomalaisoluelle tutun maltainen.
Karhu: Karhu aiheuttaa testin suurimman yllätyksen: jo tuoksun antama osviitta vahvistuu maussa. Maku on kuten osittain Koffissakin omenamaisen hedelmäinen, mutta tämä outous on Karhussa vielä selvempi. Tällaiseen makuun yleensä törmää vahvoissa itäeurooppalaisissa (kuten esimerkiksi virolaisissa) lagereissa, mutta sen löytäminen Karhussa yllättää - yleensä pidän tätä makua epäpuhtautena.
Olvi: maltainen maku, mutta samalla myös tärkkelysmäisen makea. Neutraali ja harmiton.
Karjala: ei ollenkaan makea. Hyvä maltaisuus, hyvällä mielikuvituksella voi löytää jopa hieman humalaa jälkimaussa.
Lapin Kulta: maltainen maku, erikoispiirteenä pahvimaiset piirteet, lienevätkö sitten humalasta ...

Makuosion yllättävin havainto on se, että eroja on. Sinebrychoffin tuotteet muodostavat selvästi oman ryhmänsä: ne ovat makeita ja jos Karhu ei ole pilalla niin se on selvästi porukan kehnoin olut. Muut kolme kallistuvat maltaisemmalle puolelle ja niistä Karjala on karvanmitalla paras. Päivästä, kuunkierrosta ja rahista riippuen päivänkunto voi tosin olla toinenkin. Yhteinen piirre kaikille on, että katkeroita on niistä turha etsiä.

Pisteet:

Karjala: 3,5 pistettä
Lapin Kulta: 3 pistettä
Olvi: 2,5 pistettä
Koff: 1,5 pistettä
Karhu: 1 piste

Yhteispisteet:

Koff: 5,5 pistettä
Karhu: 5 pistettä
Olvi: 8,5 pistettä
Karjala: 9,5 pistettä
Lapin Kulta: 9 pistettä

Eli voittajaksi juuri ja juuri selvisi Karjala.

Mielenkiintoinen vertailu. Hartwallin tuotteet ovat lähellä toisiaan. Karjalassa vaikuttaisi olevan hieman enemmän maltaisuutta tai ainakin rohevuutta kuin Lapin Kullassa. Olvi on lähellä näitä, mutta on neutraalimpi. Näiden kolmen erottaminen sokkona toisistaan saattaisi olla haastavaa. Sinebrychoffin tuotteet poikkeavat näistä täysin. Molemmat ovat makeita ja niissä on kummallisia, noh en haluaisi käyttää sanaa virhemaku, mutta ... ominaisuuksia. Testin Karhu-pullo on niinkin outo, että heräsi halu ostaa vielä toinenkin, jotta voisi varmistaa onko tämä olut nykyään tosiaan näin oudon makuinen.

Hypoteesini ei pitänyt siis täysin paikkaansa. Eroja ainakin panimotasolla on löydettävissä. Ehkä olisi pitänyt ottaa vielä Sandels Olvin edustajaksi varmistamaan. Testi myös antoi uskoa siihen, että jatkossakin kannattaa pysytellä luonteikkaammissa pienpanimotuotteissa ...

Kotimaisia olutlinkkejä

Törmäsin netissä pariin olutaiheiseen sivustoon, joille itse en ole aiemmin eksynyt.

Colletor Kettusen olutpullokokoelma
Hienoja pulloja erityisesti Suomi-osastolla. Katsokaa vaikkapa tätä.

BeerFinland.com
Teknisesti hieman erikoinen sivusto, mutta sisältää suomalaisille olutalan keräilijöille suunnattuja juttuja. Hyvää tietoa muun muassa Lidlin oluista. Edellisen sivuston kuvaan liittyvä juttu C. A. Robsahmin Portteripanimosta kannattaa ehdottomasti lukea.

Yetiä hanassa

Niin piti sanoa, että Panimoravintola Beer Huntersin hanassa on Great Divide Yeti Imperial Stout. Eräänlainen kulttuuriteko tämäkin. Ei mulla muuta ...

Porin panimo lopetetaan syksyllä

156 vuotta panimohistoriaa päättyy syksyllä kun ylikansallinen Carlsberg lahtaa Porin panimon rippeet. Paljoa ei kyllä ole enää lopetettavaa, koska tuotanto on ollut vahvan Karhun rahtaamista tankkiautoilla Keravalle.

Radio Porin saamien tietojen mukaan Sinebrychoff suunnittelee Porin panimon sulkemista. Suunnitelman mukaan panimo suljettaisiin syyskuussa. Panimolla työskentelee 31 henkilöä.

Ratkaisua perustellaan oluen rajulla hintakilpailulla, alkoholiverotuksen kiristymisellä, kasvavalla matkustajatuonnilla ulkomailta sekä kulutuksen vähenemisellä. Sinebrychoff katsoo, että kahden tuotantolaitoksen ylläpitäminen ei tällaisessa tilanteessa ole liiketaloudellisesti perusteltua.

Porissa valmistetaan noin 40 miljoonaa litraa olutta vuosittain. Porin panimon toimintakyvyn ylläpitäminen vaatisi vuoden sisällä lisäinvestointeja, jotka eivät yhtiön mukaan ole kannattavia. Suunnitelman avulla saavutettaisiin arviolta noin kolmen miljoonan euron vuotuiset kustannussäästöt.

Toimitusjohtaja Pekka Tiainen kertoo, että mikäli panimon sulkemiseen päädytään, kaikille siellä työskenteleville tarjotaan mahdollisuus siirtyä johonkin toiseen tehtävään yhtiön sisällä. Tukitoimia on Tiaisen mukaan luvassa niille, jotka eivät voi vastaanottaa työtä muualla Sinebrychoffilla.

Porin paikallisjakeluterminaali, pienpanimo ja myyntitoiminnat jatkavat toimintaansa.

Viime vuonna tontille perustettiin Sedu Koskisen ravintolan yhteyteen Karhupanimo, jonka oluttuotannosta vastaa Sinebrychoff. Ainoa syy pienpanimon perustamiseen oli juuri ylläoleva uutinen. Näin Carlsberg voi väittää oluenpanemisen edelleen jatkuvan "Porin panimossa".

Uutista lukiessa taas kerran muistaa sen miksi "(Suomalainen) olutkulttuuri" ja yhtiöt kuten Carlsberg ja Heineken eivät oikein sovi samaan lauseeseen. Ei se paljoa asiaa lievitä, että lähetetään panimomestari (ja toimittaja) katselemaan portterin keittämistä Burton-upon-Trentiin, kun samaan aikaa lahdataan Suomen vanhin samalla paikalla jatkuvasti toiminut panimo (156 vuotta).

RIP Porin panimo
RIP Porin Karhu

Dublinissa

Vietnamin siekailujen tarina odottaa vielä inspiraatiota. Olutoppaan foorumi tosin antaa esimakua. Tuoreempana tässä tarinaa Dublinista:

Kävin alkuviikosta työmatkalla Dublinissa. Paikka on tuttu parin vuoden takaa ja tällä kertaa olut oli enimmäkseen seurustelujuoman asemassa.

Yleisesti ottaen Dublinin keskusta, Temple Barin alue ovat kovia paikkoja olutharrastajalle. Tavan pubeissa on kaikissa lähes identtinen hanarivistö, ilmeisesti maassa on jonkun välittäjän monopoli, sillä kaikilla pubeilla on standardirivi jossa ainakin Guinness, Coors, Budweiser (USA), Heineken, Bulmersin siideri ... näiden lisäksi Carltonia, Smithwicksiä, Harpia, superchilled Fostersia .. voi itku. Jossakin saattoi olla Beamish. Pullovalikoima oli vielä huonompi, koska kaapissa oli yleensä Coors Lite ja Bud Lite (jossain vilahti Paulaner) ... ja tämä kansa pitää itseään oluen ystävänä. Temple Barin kyljessä olevassa Bull and Castlessa pitäisi olla hyvä pullovalikoima, mutta se oli kiinni ovella käydessäni.

Kaupoissa en ehtinyt kovin kiertämään, mutta normiruokakaupoissa oli lähinnä massatavaraa. Bulkkisiiderit saivat enemmän hyllytilaa. Puolalaisille on tarjolla kotimaan lagereita.

Messrs. Maguiressa oli kolmea omaa olutta hanassa. Samoja tuotteita kuin vajaa kolme vuotta sitten käydessäni. Tämän jo hiukan nuhjuisen paikan (jolla keskeinen sijainti jokirannassa) Plain -dry stout oli erinomaisessa iskussa ja on suositeltava korvike Guinnessille.

The Porterhousessa kävin Temple Barin toimipisteessä. Muistaakseni viimeksi sai sämplerinä "koko tuotannon", mutta nyt olisi tarjolla ollut 3 lageria, 3 alea tai 3 stoutia, hintaan 5 euroa. Siitä päätellen omia perustuotteita on yhdeksän tarjolla. Painetussa menussa oli mainittu viisi seasonalia (jotka olisivat olleet maistamattomia), mutta niistä mitään ei kuitenkaan ollut saatavilla. Sen sijaan Porterhouse oli pannut Altin, joka oli ok - mutta ei sen enempää. Paikan pullolista vaikutti aneemiselta - muistikuva viime kerralta oli parempi. Menussa kovin hehkutetaan craft beeriä, mutta kaapit ovat täynnä vaaleita lagereita (Coors, Bud jne.). Bongarille erikoisuutena ovat kolme baskimaalta tulevaa Euskal Garagardoan Pagoa-olutta. Zunbeltz-stout oli vuonna 2006 loistavaa - nyt maistamani Orhi ja Baigorri olivat karmeita ja hädin tuskin juomakelpoisia.

Ai niin, Dublin on ihan hieno kulttuurikaupunki. Olutmielessä kannattaa suunnata vaikka Belfastiin.

Humala Vietnamissa

Sunnuntaina lähden parin viikon lomareissulle Vietnamiin. Yritän päivittää Humalablogia tien päältä Hanoista ja Saigonista, mikäli internet-mahdollisuudet ovat olemassa. Hanoissa ja Saigonissa on reilusti toistakymmentä panimoravintolaa!

HBF 2009

Helsinki Beer Festival pidetään tänä vuonna Kaapelitehtaalla vasta 15.-16. toukokuuta eli kuukautta perinteistä myöhemmin. Sen tarkempaa tietoa teemoista tai muusta ei vielä ole.

Dark Horizon edition 1 postjoulumaistelu

Siitä kun olen viimeksi juonut Nøgne Ø Dark Horizon First Editionia on jo vierähtänyt hyvä tovi. Kaapissani on kuitenkin olutta möllöttänyt kutsuvasti vajaa laatikollinen, joten näin kun joulukin on jo ohi, on syytä nyt 2,5 vuotiaan oluen uudelleenarviointiin. Alkuperäiset arviothan olivat, että hyvä olut, mutta vielä liian makea. Pullo #975.

Väri on läpinäkymättömän musta/tummanruskea. Vaahto häviää nopeasti. Tuoksussa huomaa melko hyvin oluen korkean alkoholiprosentin (16 %). Mukana on myös hieman leivontasiirappimaista makeaa ja vaniljaa. Kaiken kaikkiaan tuoksu on muuttunut selvästi elokuusta 2007, jolloin kirjoitin tuoksussa olevan "tummia makeita hedelmiä, lakritsaa, kylmää kahvia ja jotain outoa aivan kuin sipulimaista mausteisuutta". Nyt paahteisuus on taittunut ja tilalle on tullut "vuosikerta barley winemaisia" piirteitä. Kun olut on saanut ilmaa lasissa riittävästi, tuoksusta alkaa löytää myös salmiakkia.

Maussa ei ole tapahtunut aivan yhtä radikaaleja muutoksia. Olut on edelleen makea, sitä tukevoittaa lämmittävä alkoholimaisuus, joka ei ole päällekäyvä kuten Second Editionissa. Kun makeus ja alkoholi häviävät, jäljelle jää mukavan paahteinen, hieman ehkä humalainen jälkimaku. Suuntuntu on portviinimäinen - DH1 muistuttaa ikäännyttyään enemmänkin barley winea kuin imperial stoutia.

Loistava olut, joka on kehittynyt vajaassa puolessatoista vuodessa jopa hiukan parempaan suuntaan. Palaamme asiaan tämän merkeissä ... ehkä ensi jouluna!

Aromi: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suuntuntu: 4/5
Kokonaisarvio: 16/20 = 4.0

Karhu Korpisavu

Sinebrychoff on omalta osaltaan astunut "erikoisolutbandwagoniin". Tosin olutharrastajan kannalta mistään maata mullistavasta ei ole kyse - vuoden alussa lanseerataan markkinoille Nikolain Tumma Vehnä (joka on lager) sekä nyt testipenkissä oleva savuolut, jonka vetonaulaksi on otettu panimon suosituin brändi eli Karhu.

Karhu Korpisavu tulee 0,33 litran pullossa ja pakkauksen ulkoasu muistuttaa normi-Karhua. Savulageriksi olut on vahvahko, alkoholia on peräti 6 %. Karvat nousevat pystyyn takaetiketin tuoteselostetta lukiessa: valmistusaineina ovat muun muassa tärkkelys ja aromi. Enpä kuitenkaan ihmettelisi vaikka normaaleissa Karhu-tuotteissakin olisi tuo sama tärkkelys prosessia helpottamassa. Aromille selityksen taas antaa uusin panimon asiakaslehti Niki, joka kertoo savun tulevan "luontaisesta savuaromista, joka on tehty polttamalla hikkoripuuta". Vai että oikein luontainen aromi ... oikeat savuoluet tehdään savumaltaasta. No, jos panimo tekee vehnäoluistaankin lagereita niin savumallaskin olisi kait liikaa vaadittu.

Olut on väriltään vaalean meripihkan värinen, ehkä hiukan vaalean lagerin kultaisuuteen kallellaan. Vaahto on tavallinen vaalea ja nopeasti haituva. Tuoksu ei ole kovin lupaava. Siitä voi aistia aavistuksen märkää puuta ja savua kun olut hieman lämpiää. Tähän sekoittuu vahvan lagerin makea, hieman hedelmäinen ja alkoholinen maltaisuus.

Korpisavu on maultaan hyvin makea. Makea siis verrattuna vaikkapa Tosi Vahvaan Karhuun tai nelosolueen. Makeus tuntuu tärkkelyksellä aikaan saadulta, se ei muistuta monien vahvojen lagereiden omenamaista hedelmäisyyttä vaan enemminkin sokerivettä. Maussa on myös ripaus savua, mutta vain nimeksi. Aivan kuin lisättynä olueen kuriositeetin vuoksi: "savuolut kuluttajille, jotka eivät oikeastaan pidä savuoluesta". Parhaiten sen maistaa makean alkupotkun jälkeen. Savuisuus on hetken siellä ja sitten se on poissa. Runko on yllättävänkin kevyt, lopussa Korpisavu on jopa vetinen. Vetisyyteen sekoittuu pahvista ja jyvämäistä maltaisuutta. Alkoholikaan ei tule läpi missään vaiheessa, se ehkä peittyyn oluen makeuteen.

Korpisavun suhteen odotukset eivät olleet kovin korkealla, mutta eipä olut päässyt yllättämäänkään ainakaan positiivisesti. Olut on helposti juotava, eikä aiheuta pahempia hylkimisreaktioita. Paitsi hylkimisreaktion kaupasta ostoskassiin. Eiköhän minulle riittänyt tämä yksi pullo Korpisavua.

Ratebeer-pisteet:

4/10 3/5 5/10 2/5 9/20 = 2.3

Testipenkissä Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition

Nyt sitä saa .. ainakin vielä vähän aikaa. Kovasti olutharrastajien keskuudessa odotettu Nøgne Ø Dark Horizonin toinen tuleminen on nyt tosi asia ja innokkaiden mallashuulien kaapissa pullot ovat olleet viime viikon puolesta välistä alkaen. Itse pääsin maistamaan 2. editionia ensimmäisen kerran jo European Beer Festivalilla Kööpenhaminassa, mutta uudelleenmaistaminen kotona hermeettisissä oloissa on aina tarpeen. Dark Horizon lienee parhaimmillaan vasta vuoden kypsytyksen jälkeen, mutta mikäli olut aikoo olla silloin huipulla, sen pitää olla maistuvaa nytkin. Siispä ei muuta kuin maistamaan.

Nøgne Ø Dark Horizon 2. edition tulee tyylikkäässä mustassa peltirasiassa Goudenbandmaisesti käärepaperiin kääräistynä. Testikohteeksi valikoitui pullo numero #07780. Pullossa alkoholilukemaksi on annettu 16 % ... mustalla tussilla on peitettynä jotain - ilmeisesti virheellinen 17,5 %. Platoja väitetään olevan peräti 39, IBU:ja kohtaliset 65.

Nautin DH:ni hieman viilennettynä niin, että pullon saavuttaessa pohjansa, olut lienee lähellä huoneenlämpöä. Olut on hyvin tummanruskea, lähes läpinäkymätön, pintaan muodostuu espressovaahto, joka ei tosin ole kovin pitkäikäinen. Nuuhkaistaessa nenään pelmahtaa melkoinen raa'an alkoholin aromi. Se muistuttaa salmiakkikoskenkorvaa, mutta tehtynä 60-prosenttiseen vodkaan. Alkoholi peittää alleen tehokkaasti kaiken muun paitsi salmiakin ja makeamman Halvan lakritsipiippua muistuttavan aromin.

Yskänlääke. Se on ensimmäinen asia, jota ajattelen Tumman Horisontin ensi pisaroiden kaatuessa kurkkuuni. Salmiakinmakuisesta yskänlääkkeestä tulee mieleen tietenkin lapsuus ja keuhkoputkentulehdukset ja ikävät lääkärikäynnit ... Toisaalta tämä yskänlääke muistuttaa kovasti sitä salmiakkikossua! Tämän jälkeen alkoholi ottaa vallan makupaletissa ja iskee raakana kitalakeen. Kuin joisi raakaa vodkaa - onneksi premium-sellaista! Alkoholin tasaantuessa suuhun aukeaa tupakantuhkaa ja paahdettuja kahvipapuja. Eli enemmän sellaisia positiivisia tuntemuksia (ainakin jälkimmäinen), joita toivoo ikäännyttämisen tuovan esiin paremmin. Maussa on myös häivähdys samanlaista nestemäistä autonrengasta, joka tekee Mikkeller Blackistä käytännössä juomakelvottoman. Viime metreillä on aistittavissa myös pienen pieni makean lakritsan viivähdys. Ja tämän kaiken jälkeen kitalaki ja kieli ovat alkoholin puuduttamat.

Eli kannaattaako se oma Dark Horizon 2. edition -pullo avata nyt? Kyllä ja ei. Avaa, jos ostit koko laatikollisen tai enemmän. Silloin voit myöhemmin verrata kokemuksiasi ikäännytettyyn kehittyneeseen versioon, joka toivottavasti on monimuotoisempi ja juotavampi. Älä avaa, jos sinulla on Dark Horizonia vain pullo tai kaksi. Et varmaankaan halua tuhlata 13 euroa viinapommiin.

Ratebeer-pisteet tälle maistelulle:

Aromi: 6 Ulkonäkö: 4 Maku: 7 Suuntuntu: 2 Yleisarvio: 13 = 3.2

Uusi olut Sierra Nevadan vakiovalikoimaan

15. tammikuuta Sierra Nevada julkaisee uuden oluen, Sierra Nevada Torpedo Extra IPA:n. Torpedo on ensimmäinen uusi ympäri vuoden saatavilla oleva Sierra Nevada -olut sitten perustamisvuoden 1980. Torpedo kuvataan 7,4-prosenttiseksi IPA:n ja double IPA:n välimaastossa olevaksi aleksi, jonka katkerot liikkuvat 70-80 IBU:n maastossa.

Torpedoa on aiemmin ollut saatavilla hanatavarana rajoitetusti. Ratebeer on kuitenkin pitänyt aiempien vuosien keittoa SN Celebration Alen varianttina. Sen sijaan vuoden 2008 olut on omanaan Ratebeerillä ja sitä on ollut tarjolla muun muassa Göteborgissa Haketissa ja Bishops Armsissa. Uusi Torpedo on kuitenkin tehty eri humalasta kuin vuoden 2008 versio: siinä on käytetty Magnumia, Crystalia, Chinookia ja uutta Citra-humalaa.

TBonen kesäkiertue 2008: Tsekki-Slovakia-Unkari-Romania (osa 2)

Plzenin jälkeen seuraava matkakohde oli Tsekin toisen kuuluisa olutkaupunki eli České Budějovice. Budvarin panimolla ei tällä kertaa tullut käytyä vaan lyhyen yhden yön visiitin aikana lähinnä tutustuimme kaupungin kauniiseen keskustaan. Aivan torin reunalta löytyi myös paikka, jossa tarjolla oli Budweiser Budvar Kroužkovaný Ležák eli klassikon Kroužkovaný-versio. Kaupasta (Albert) tuli ostettua myös Budejovický Budvar Svetlé Výcepní Pivo 10°, joka on siis yleisemmän 12 Platon Budvarin 4%:n versio. Mielestäni tämä laimeampi pilsener on maukkaampi kuin kovasti nykyisin yliarvostettu Budvarin 12°.

České Budějovicea vilkkaampi olutkaupunki oli seuraava kohde Brno. Siellä pakollinen kohde oli panimoravintola Minipivovar Pegas, joka tarjoaa myös majoitusta. Ystävämme Per (omhper) oli aikoinaan saanut paikassa tylyä palvelua, meillä kaikki meni ok. Maistoin paikan neljää tarjolla ollutta olutta. Näistä varsinkin tumma (tmave) oli oikein pätevä tuote. Kävimme myös Starobrnon panimon nurkilla. Sen vieressä on iso "talon paikka", josta saa Starobrno Kvasnicové 13°:aa hanasta - paljon muuta hyvää tässä ravintelissa ei ollutkaan. Good Beer Guidesta kannattaa katsoa vinkkejä Brnohon, kaupungilla on paikkoja joissa on eri panimoiden valikoimaa laajasti tarjolla.

Tsekin jälkeen tullut Slovakia olikin olut mielessä melkoinen tason lasku. Vanha tuttu Kultainen fasaani edustaa selkeästi maan oluenpanon parhaimmistoa. Muuten tarjonta on tylsää ja jopa pahaa maitokauppalageria, joissa böömiläinen humala on muisto vain. Ensimmäinen kohteemme Slovakiassa oli Trencin, jossa oli menossa elokuvafestarit (Omar Sharif oli käynyt kaupungissa!). Trencinissä on kaunis vanha kaupunki ja hieno linna. Trencinin jälkeen suuntasimme Popradiin, josta käsin retkeilimme matkan pahimman vesisateen aikana Ylä-Tatran vuoristossa. Maisemat olivat huikeita - oluttarjonta vaisua. Kaupungilla oli sentään yksi hunajaviinikauppias, joka tarjosi "pystysimana" yhtä tuotteistaan muovimukista. Viimeinen kohde Slovakiassa oli Kosice, jonka oluttarjonta rajoittui käyntiin Lidlissä ja Tescossa. Steigerin 11 %-nen tumma oli sentään aivan kelpo juoma.

Slovakiasta teimme junalla yhden yön piston Budapestiin. Budapest oli entuudestaan tuttu 2000-luvun alusta, joten tärkeimmät nähtävyydet oli käyty läpi jo aiemmin. Aivan sattumalta tulin valinneeksi majapaikaksi saman hostellin kuin 8 vuotta aiemmin. Budapestissä toimii Kaltenberg Sörözö -panimoravintola, jonka oluet ovat unkarilaiseen yleiseen tasoon verrattuina aivan kelpo tavaraa. Ruokaravintolanakin pätevä paikka tarjosi tuolloin kahta omaa olutta - vaaleaa világosta ja tummaa barnaa. Ratebeer tarjosi panimoravintolaksi myös Pater Marcusta, mutta kyseessä on itse asiassa Tonavan lähellä oleva belgibaari, jolla on kaksi omaa Van Steenbergen valmistamaa talon olutta. Paikan belgilista on varsin hyvä, jos sattuu Budapestissä tulemaan belgioluen hinku. Hinnatkaan eivät olleet pahoja.

Budapestista matka jatkui kohti Romaniaa. Maa on kehittyvä, hyvä turistikohde, jossa on useita mielenkiintoisia keskiaikaisia kaupunkeja. Olutmielessä Romaniaa hallitsevat Ursus (=SAB Miller) ja Heineken, jotka ovat ostaneet suuren osan paikallisista pikkupanimoista itselleen. Olutmielessä Romaniakaan ei ole oikein mielenkiintoinen, vaaleat lagerit ovat samaa tasoa kurjien Unkari/Slovakia-oluiden kanssa. Muutama valopilkku tarjonnasta kuitenkin löytyi: Silva Strong Dark Beer on oikein pätevä 7% tumma pukki ja Ursus Black "juotava" stout (tai mikä sitten tyyliltään onkaan). Pikkukauppojen koluaminen Romaniassa kannatti: monesta paikasta löytyi aina se yksi maistamaton vaalea lager Smile Huippuna oli Bukarestista pienestä sivukujan kivijalkakaupasta keskellä heinäkuuta kylmäkaapista löytynyt yksinäinen talviolut Ciuc Winter. Bukarestin takaiskuihin kuului se, että paikka jossa piti olla panimoravintola, ei sitä ollutkaan, vain munalukot portilla. Netin perusteella paikka, Becker Bräu olisi nyttemmin muuttanut, status on vähän epäselvä vaikka omasta oluesta www-sivuilla onkin maininta.

Sellaista tällä kertaa hieman supistetusti, koska mistään oluen mekoista ei ollut kyse. Uusia tarinoita tuleekin varmaankin sitten ensi talven seikkailuista.

Stone, Jolly Pumpkin ja Nøgne Ø tekivät yhteistyöoluen

Panimomestarit Jolly Pumpkinilta ja Nøgne Ø:ta, Ron Jeffries ja Kjetil Jikiun, vierailivat Stonen panimolla ja tekivät yhdessä Stone panimomestari Mitch Steelen kanssa erikoisen lomakauden oluen. Yhdeksänprosenttinen Special Holiday Ale sisältää katajanmarjoja, eteläkalifornialaista "white sagea" (lienee tämä kasvi), kastanjoita, kuminansiemeniä ja paljon humalaa. Kjetil Jikiun on lupaillut olutta myös Skandinavian markkinoille ja Nøgne Ø:n kyseessä ollen se on yleensä tarkoittanut Suomessa vähintään Olutravintola Pikkulintua.

Panotapahtumasta on myös Stonella kuvattu haastattelu:

Äkäpukki pulloon

Porilainen panimoravintola Beer Hunters on aloittanut omien tuotteidensa pullotuksen. Ensimmäinen erä tehtiin alkuviikosta lainalaitteilla, mutta jatkoa seuraa kun saavat oman pullotuskoneensa Kanadasta Poriin.

Panimoravintolan ensimmäinen imperial stout, kehuja European Beer Festivalilla kerännyt savunmakuinen Äkäpukki on jatkossa saatavilla pullotavarana Beer Huntersista. Äkäpukki on kirjoitushetkellä Ratebeerin Suomen parhaat oluet listalla kolmantena. Äkäpukkia meni myös Kekri-juhliin Gallows Birdiin, Espooseen, mutta erittäin rajoitettu 12 pullon erä. Kekrillä on mukana hanatuotteena BH:n Muflonator. Muflonatorin uusin keitto on aiempia hieman makeampi.

Bongausretki Tampereelle

Tampereen expeditiolla Tuulensuussa Pikkulinnusta tarttui käteen tuttujen simojen lisäksi oli mm. Brains Dark, Samuel Smiths India Ale, Samuel Smiths Old Brewery Pale Ale ja Samuel Smiths Organic Lager. Lisäksi Diamondin Ruisolut on saanut uuden ilmeen ja nimen (Roggen Ruisolut). Odotuspuolella Tuulensuussa oli ainakin jo Turussa nähty Harviestoun Ola Dubh (12 Year Old).

Tempo Terracen kaapista bongattiin mm. espanjalainen Moritz ja brasilialainen Palma Louca. Gastropub Nordic tarjosi hanassaan Suomenlinnan Spitheadiä, Huvilan Joutsenta, Hollolan Tummaa ja Nokian Året Runtia. Konttorilla oli vielä muutamia Pikkulintu-jenkkejä jäljellä (Green Flashia ja Ballast Pointia ja taisipa siellä olla joku Averykin) - hanassa oli mm. Nynäshamns Yttre Gaarden.

Naamojen Saksa/Tsekki-omatuonneista oli vielä lähes kaikkia jäljellä.

Illan päätti muiden hörhöjen kanssa suoritettu tanskalaisten "omatuontioluiden" maistelu.

Ratebeer alhaalla

Ratebeerin "omistaja" otti vihdoin onkeensa ja otti Ratebeer.comin pois käytöstä toistaiseksi. Tietokanta oli sen verran pahoin saastunut, että saittia on turha pitää päällä ennen kuin ongelmat on saatu ratkaistua. Sinänsä en ole kuullut, että Ratebeeriltä olisi käyttäjille tullut mitään viruksia tai vastaavia. Enemminkin kyse oli spämmistä saitille. Jäämme odottamaan RB:n paluuta...

5081. Vakka-Suomen Prykmestar Savu

Oli ilahduttavaa, että länsirannikolle, Uuteenkaupunkiin saatiin taannoin uusi pienpanimo. Yrityksen vetäjätkin tuntuivat olevan asiallisia ja porilaislähtöinen panimomestari oli hankkinut kannuksensa Laitilan tuotteiden parista. Yritys starttasi aika otolliseen aikaan: pienpanimo-oluiden kiinnostus on selvästi nousussa ja pullotavarana VASP:n tuotteille on varmasti markkinarakoa vähittäiskaupoissa ja olutravintoloissa.

Valitettavasti itse oluet eivät ole olleet aivan niin kiinnostavia eivätkä laadukkaita kuin saattoi odottaa. En tiedä oliko tämä panimolta tietoinen valinta. Luulen kuitenkin, että kyse on uuden panimon synnytystuskista ja että parempaa on varmaankin tulossa. Nämät ensimmäiset tuotteetkin vaativat vielä uudelleentutustumista, sillä ainakin Pale Ale ja Pils vaikuttivat keskeneräiseltä. Schwarz oli jo kohtalainen.

Hyvissä Olutravintoloissa lokakuun olut on Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Savu. Ilahduttavaa, että VASP on päässyt näin nopeasti HYR:ien hanaan. Kuten nimi antaa odottaa, tuoksu on savuisen maltainen. Normaali hanakylmänä tuoksu tosin on melko hento. Suuntuntu oluessa on pehmeä ja kermaisempi kuin etukäteen saattoi odottaa. Maku on myös savuinen. Ei tämä mikään Schlenkerla ole, mutta savua on kuitenkin sen verran, että olut saa synninpäästön. Käytetty mallaskin on selvästi bambergilainen. Jäkimaussa nousee myös pieni humalainen puraisu. Onhan Savu hieman yksinkertainen ja helppo, mutta kuitenkin mukava jopa sessio-olut. Tätä voi kyllä juoda useammankin tuopin. Toistaiseksi VASP:n lupaavin tuote.

Ratebeer-pisteet:
7/10 4/5 7/10 3/5 13/20 3.4

Nøgne Ø Dark Horizon

Nøgne Ø Dark Horizonin kakkosversiota oli tarjolla EBF:ssä, jossa sen julkaistiin virallisesti. Tosin Norjassa sitä on epävirallisesti ollut tyrkyllä jo pitkin kesää - Second Editionin pullotus kun tapahtui jo tammikuussa. Pulloja on tehty kaikkiaan 12000 ja sitä pitäisi olla lähikuukausina saatavilla myös Suomessa, jotakin kautta (Alko ja/tai olutravintolat).

EBF:llä maistellessa päälimmäinen vaikutelma mikä oluesta jäi oli alkoholi. Tämä ei ole varsinainen ihme, sillä DH 2nd editionin alkoholiprosentti on peräti 17,5. Ei kovinkaan yllättäen maussa oli runsaasti lakritsaa ja kahvia sekä paahteisuutta. Liian tuoretta vielä sanoisin. No, Suomeen rantautuessaan olut on taas pikkuisen vanhempaa ja ehkä näin ollen tasapainoisempaa. Toivottavasti tulee ykkösversion tapaan normivalikoimaan, jotta saa ostettua laatikollisen kotiin.

Vielä ei ole Second Editioniakaan nähty Suomessa, kun uutiset kertovat jo kolmosversiosta. Tätä Third Editionia arvioidaan tuotettavan kaikkiaan 15000 pulloa ja sen pullotus tapahtuu joulukuussa. Mikäli sen kanssa menetellään samoin kuin kakkosen, julkaisu tapahtunee joskus ensi syksynä/loppukesästä.

Nøgne Ø:lta on tulossa uutuutena myös Double IPA, jota oli myös tarjolla festareilla. Tämä olut on tehty erityisesti Japanin markkinoille. En tosin olisi yllättynyt vaikka muutamia pulloja eksyisi esimerkiksi Pikkulintuun.

Sen sijaan kohutulle Nøgne Ø/Mikkeller-yhteistyölle puolukkalambic Tyttebærille ei kuulu kovin hyvää. Ilmeisesti syynä on se, että ... se ole kovin hyvää :) Tosin Nøgne Ø:n kaverit olivat EBF:llä sitä mieltä, että kyllä se vielä paranee, ehkä, ja julkaistaan "joskus".

European Beer Festival

Kävimme Äyräväisen Sepon kanssa Kööpenhaminassa European Beer Festivalilla. EBF oli laatuaan ensimmäinen, mutta koska tanskalaiset olivat harjoitelleet hommaa jo aiemmin keväisillä olutpäivillään, järjestelyt sujuivat pääosin hyvin.

Torstaina eli päivää ennen festareita vietimme iltaa Norrebron panimoravintolan viisivuotissynttäreillä. He tarjosivat synttäreiden kunniaksi joka tunti uuden oluen. Niistä osa oli vierailevien panimomestareiden luomuksia (mm. Christian ex-Olfabrikken), Amager oli tehnyt Norrebrolle kaksi olutta. Tunnin ensimmäiset 15 minuuttia synttäriolut oli ilmaista! Kuuden oluen jälkeen suuntasimme Olbareniin, joka on kivenheiton päässä Norrebrolta.

Perjantaina oli sitten ensimmäinen festaripäivä. Jonoa oli ennen porttien avaamista jo muutama sata metriä, mutta sisäänpääsy onnistui varsin kivuttomasti. EBF:llä on käytössä muoviset poletit (token), joita vastaan saa oluita pääosin desin maisteluannoksina (joitakin 5 cl). 100 kruunulla poletteja ostaessa annoksen hinnaksi tuli reilu euro, joten festarit eivät veroittaneet paljoa kukkaroa.

Festareiden oikeastaan ainoa huono puoli oli, että itse näyttelytilassa ei ollut istumapaikkoja ja seisomapöydätkin olivat kortilla. Istumapaikkoja oli hiukan kauempana ruokateltoissa, joissa osa reittaajista vietti aikaansa. Minä, Seppo ja austone seisoimme käytännössä kaikki kolme festaripäivää De Molenin ison Cuvée -tynnyrin vieressä, jossa oli sopiva tila vihoille ja lasille. Tuo olikin festareiden paras ständi, sillä De Molenin lisäksi siltä sai Mikkellerin ja Amagerin tuotteita sekä jenkkejä. Mikkeller julkaisi uusia oluita parin tunnin välein ja tavara oli pääosin huippulaadukasta. Amagerilta tuli muun muassa Amager Hr. Papso, Ratebeer-reittaaja Henrik Papsoen kunniaksi (10000. reittaus). Julkaisuhetkellä Henrik itse oli jakamassa annoksia. Mikkellerin tuotteita olivat muun muassa Beer Geekin Breakfast Stout versio, joka oli tehty vietnamilaisesta sivettikissojen ruuansulatuksen läpi kulkeneista kahvipavuista. Tuo on maailman kalleinta kahvia. Heillä oli myös samasta oluesta chili-suklaa-versio. Muita erikoisuuksia Mikkelleriltä olivat muun muassa Black hanasta ja punaviinimarjalambic. Muista osastoista mainittakoot Nogne O, joka tarjosi Dark Horizonin edition kakkosta hanasta. Suomipanimoiden huippua edusti Beer Huntersin Äkäpukki - tervainen ja savuinen imperial stout, jota festareiden jälkeen tulee saamaan pullosta. Epävirallisesti maisteltavana oli myös Huvilan Pesäpuuta. Joitakin ruotsalaisiakin oli yhdellä osastolla: esimerkiksi Närken Kaggenia olisi saanut hanasta. Itse maistelin Närkeltä !:n ja jonkun Ocean Bryggerietin tuotteen.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu eikä tule kauhean kalliiksi. Yövyimme Hotel Cabin Innissä. Näitä konseptihotelleita on Köpiksessäkin muutama. Hiukan ruotsinlaivamaiset hytit, mutta siistiä ja puhdasta muuten ja pääkaupungin hintatasoon nähden edullista.

Luultavasti tulee lähdettyä ensi syksynä uudelleen. Tarjonta on kuitenkin niin paljon monipuolisempaa Stockholm Beer and Whisky Festivalilla. Lisäksi kaupungin olutkaupat ja -baarit tarjoavat monipuolisia herkkuja.

Iskelmä

Iskelmä-olut on syntynyt Servaalin, Iskelmäradion ja Olvin yhteistyönä. Koska tämä luultavasti on sama kuin normi Olvi III niin arvioin sen tässä blogissani.

Olut tulee 4,5-prosentin vahvuisena puolen litran tölkissä. Väri on kauniin kullankeltainen, valkoinen vaahto häviää melko nopeasti, hiilihappoa tuntuu olevan runsaasti. Tuoksua hallitsee melko tyypilliseen suomalaislagereiden tapaan metallinen maltaisuus. Lisäksi Olville tyypillisesti tuoksussa on pehmeää makeutta, aivan kuin oluessa olisi käytetty maissia - no, tuoteseloste mainitsee ohratärkkelyksen, joka saattaa olla tuon makeuden lähde. Suuntuntuma on keskinkertaisen happoinen. Tuoksun tapaan makua hallitsee metallisia vivahteita saanut maltaisuus. Jälkimaku on lyhyt ja olut jättää suuhun vienon makeahkon maltaisuuden. Aivan kuin Iskelmäradio, tämä solahtaa nopeasti jättämättä mitään suurempia elämyksiä nauttijalleen. Iskelmäolutta voi kuitenkin suositella jääkaappikylmänä saunaolueksi ja ehkäpä vaikka grillimakkaran kera.

Tuoksu: 3/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 4/10
Suuntuntu: 2/5
Yleisarvio: 8/20
Yhteensä: 1.9

Kesäkiertuetarinaa osa 1

Tapanani on kiertää kesälomalla julkisia kulkuneuvoja käyttäen rinkka selässä Eurooppaa ja tämäkään kesä ei tehnyt poikkeusta. Tavoitteena on aina vierailla ainakin yhdessä uudessa maassa ja tällä kertaa tuo maa oli Romania. Tsekissä aiempi kokemus rajoittui Prahaan ja Slovakiassa Bratislavaan, joissa molemmissa tuli käytyä lyhyesti 2000-luvun alkupuolella.

Matkan suunnittelu alkoi oikeastaan siitä, että Ratebeerin vuosittainen kesätapaaminen oli tänä vuonna Plzenissä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Tämä olikin luonnollista yhdistää kesälomareissuun, koska RBESG:ssä oli mahdollista nauttia runsaasta valikoimasta harvinaisia oluita sekä tavata paljon vanhoja tuttuja (olin RBESG:ssä Köpiksessä vuonna 2005 ja Göteborgissa 2006). Ostin Finnairin lennot niin, että meno oli Prahaan ja paluu vajaa kolme viikkoa myöhemmin Bukarestista - yllätyksekseni tällainen paluu eri kaupungista -lippu ei ollut merkittävästi normaalia kalliimpi.

Prahassa aikaa oli vain yksi iltapäivä ja ilta. Eli aika oli käytettävä tehokkaasti hyväksi: kävin reittamassa Novometsky Pivovarin kaksi olutta (tuttu paikka mutta ennen Ratebeer-aikaa, joten "uusia" oluita minulle) sekä Pivovarsky Dumin 8 olutta, joista oli mahdollista tilata näppärä sampleri-lautanen. Tämän jälkeen tapasin Perin (RB omhper), jonka kanssa lähdimme kiertämään lisää paikkoja. Pivovar Bašta oli pikkuruinen brewpub, jonka valikoimassa oli kolme keskinkertaista, mutta juotavaa omaa tuotetta. Seuraavaksi piipahdimme Zlý Časyn hämärässä kellaripubissa. Yllätyksekseni heillä oli kylmäkaapissa mm. Lammin Sahtia ja joitakin muitakin kovin outoja oluita (taisi olla mm. Saaremaan Tuulik) - ilmeisesti jonkun Suomi-matkaajan jäljiltä. Zlý Časyssa on jatkuvasti vaihtuvia harvinaisuuksia hanassa, tällä kertaa Chodovarin 11°, Kocourin vehnäolut ja Rychtar Kvasnice 12° (=kvasnice, suodattamaton olut, johon on lisätty hiivaa)! Tämän jälkeen suuntasimme U Klokočnikaan, joka on Kácovin "house tap" Prahassa. Tarjolla oli kolmea panimon olutta, mm. Kácovin suodattamattomia tuotteita. Käytännössä suomalaiselle oluet olivat "ilmaisia", tuopin hinta 15-20 korunaa (25 korunaa = 1 euro). Täältä suuntasimme Perin kanssa keskustaan, jossa on aloittanut uusi panimoravintola Pražský Most U Valsů - heidän ainoa oma oluensa oli varsin tavanomainen 12° lager. Tämän lisäksi hanassa oli ainakin Rohozecin tumma 12°. Ilta päättyi Pivovarsky Klubilla, jota voi varauksetta suositella. Klubilla tapasimme tanskalaiset Kimin ja Jesperin (molemmat RB:llä), joiden kanssa innostuimme maistamaan mm. paikan kaikki alkoholittomat oluet ... Klubin hanatuotteet olivat myös harvinaisuuksia, mm. Žatec Xantho ja Dum Stepan Klasicky Cesky Lezak.

Seuraavana päivänä edessä oli junamatkan Plzeniin. Matkaseurana vaimon lisäksi olivat edellä mainitut Per ja tanskalaiset. Plzenin ensimmäisen päivän ohjelmassa oli vierailu uudessa Purkmistrin panimoravintolassa, jonne pääsee bussilla keskustasta. Valikoimassa oli kuusi tuotetta, joista osa oikeinkin hyviä - laadukas tsekkipanimo! Tämän jälkeen vierailimme Pilsner Urquellista tutulla Plzensky Prazdroj -panimolla. Panimovierailun yhteydessä saa maistella maailman parasta pilseneriä: tammitynnyrissä lageroitua suodattamatonta Pilsner Urquell Kvasnicovýa. Melkein sama tuote on tarjolla Na Parkanussa Plzenissä, mutta se ei ole tammitynnyristä. Ratebeer-porukalla (noin 35 henkeä) oli normi panimokierroksen jälkeen kunnia vierailla panimon edustustilassa, jossa toimii pikkuruinen koepanimo. Saimme juotavaksemme Plzensky Prazdrojin suklaastouttia, ruisstouttia ja red alea, joita ei siis ole kaupallisesti saatavilla. Osa ryhmästä oli onnistunut samaaan myös suodattamatonta Gambrinusta (ei kaupallisesti saatavilla)! Seuraava kohde oli uusi brewpub Plzenissä Minipivovar Na Rychtářce, jolla on yksi oma olut: 11-asteinen Lotr. Piipahdimme myös Plachetnice-nimisessä pubissa joka on Krusovice-pubi, hanasta on tarjolla mm. Mušketýria suodattamattomana versiona! Sitten suuntasimme Uncle Paya’siin, joka taaseen oli Bernardin pubi (ja valikoimassa suodattamatonta Bernardia ...). Ilta jatkui illallisella Vinarna Hrozenissa, johon oli Ratebeer-porukkaa varten hankittu 12 kegiä harvinaisia tsekkipienpanimo-oluita. Seuraavana päivänä lähdimme omalla bussilla Rodinný pivovar U Rybičekin panimoravintolaan, joka sijaitsee Stříbron kaupungissa. Valikoimassa on viisi kohtuullista olutta. Täältä siirryimme Pivní Studio Modrý Abbé -nimiseen olutravintolaan Klatovyn kaupungissa. Siellä porukalle oli järjestetty hauska yhdeksän oluen sokkomaistelu. Pubin vakiovalikoimaan kuuluu Platanin ja Koutskán oluita sekä itsetehtyä maukasta PIVola-nimistä kaljaa (nefiltrované černé nealkopivo). Paikan www-sivut: http://modryabbe.wz.cz/ .Tämän jälkeen vuorossa oli taas uusi kylä ja uusi panimoravintola: Modrá Hvězda, jossa saimme tylyä palvelua ja kuutta talon olutta. Erikoisuus oli peräti 23° platon yhdeksänprosenttinen balttiportteri. Ilta päättyi Plzenin viimeiseen panimoravintolaan U Rytířeen, jolla on kaksi omaa (toisiaan muistuttavaa) olutta. Paikka on hiukan keskustan ulkopuolella, mutta helposti raitiovaunulla saavutettavissa. RBESG:n kolmas päivä oli omistettu perinteiselle Grand Tastingille, joka toimii nyyttikestiperiaatteella: jokainen tuo mukanaan hyviä ja/tai harvinaisia oluita, joita maistellaan kiivaalla tahdilla muiden kanssa jakaen. Yleensä RB:n "nyyttikesteissä" tapaa olla todella harvinaisia oluita - Good Beer Guide Praguen -kirjoittaja Evan Rail vieraili paikalla ja kirjoitti siitä omaan blogiinsa: http://www.praguemonitor.com/beer/2008/0...ring-2008/ (kuviin pääsi myös yours truly vihreässä Panimoravintola Beer Huntersin t-paidassa).

jatkuu ...

Kyllä ruotsalaisten kelpaa

Monks Cafe E-news #28

Vi kommer att leverera 1.000 flaskor av Pannepot Grand Reserva 2005 till Systembolaget för försäljning med start 16 juni. Den kommer att säljas bla. På Systembolaget på Regeringsgatan.

http://www.ratebeer.com/beer/struise-pannepot-grand-reserva-oak-aged/83305/

Helsinki Beer Festival 2008

Helsinki Beer Festivalia vietettiin viime viikonloppuna Kaapelitehtaalla, tällä kertaa tanskalaiset pienpanimot -teemalla. Teemana tanskalaiset olivat hyvä valinta ja paikalle oli saatu myös muutaman mielenkiintoisen panimon edustajat (Djaevlebrygistä Äyräväisen Seppo teki hienon raportin).

Muuten mentiin kuta kuinkin vanhalla linjalla, suurempia uudistuksia ei ollut tapahtunut ja ainakaan aiempien vuosien kritiikistä ei oltu opittu. Ihmettelen, jos kenenkään mielestä esimerkiksi The Flaming Sideburnsin keikka oli hieno ja festareille sopiva perjantai-iltana? Tokihan haluan nauttia oluesta pimeässä niin, ettei minun tarvitse keskustella kavereiden kanssa samalla.

Oluiden hintataso oli myöskin tähtitieteellinen. Kotimaiset tuotteet olivat vielä siedettävät ja hanatuotteista sai 2 desin annoksia, mutta teemaoluet eli tanskalaiset pienpanimotuotteet maksoivat suurin osa yli 10 euroa pullo - varmastikin liikaa tavallisen kuluttajan kukkarolle, joka ei olutbongarin tapaan "joidu" maistamaan kaikkia oluita. Hinnat olivat osittain ymmärrettäviä, koska laatuoluista monet maksavat Tanskassakin paljon, mutta kun niistä bulkkiluokan tanskalaisistakin joutui joissakin tapauksissa pulittamaan kaksinumeroisen summan euroja. Ainoa ratkaisu tähän olisi se, että pulloistakin olisi mahdollisuus saada maisteluannoksia - ennen wanhaan tällaista vielä harrastettiinkin.

Messupaikkojen vuokrahinnatkin ovat ilmeisesti kohtuullisen korkeat päätellen siitä, että monet suomalaiset pienpanimot olivat yhdistäneet voimansa yhden ständin alle. Oli kuitenkin mukavaa, että esimerkiksi Mustiala ja Hollolan Hirvi olivat paikalla edes oluiden muodossa. Ammattilaistunneilla bongasin "VASP"-paitoja - ensi vuonna saattaakin olla uutta kotimaista tarjontaa messuilla Varsinais-Suomen Panimon muodossa. Ehkäpä saamme myös uuden helsinkiläispanimon siihen mennessä?

En ole ainoa, joka haikailee laadukkaan musiikittoman oluttapahtuman perään. Pikkulintu+Novovin+ muutama muu maahantuoja + kegejä kotimaisilta pienpanimoilta ...Valitettavasti ei vaan taida onnistua Suomessa nykyresursseilla. SOPP taitaakin olla olemassa olevista tapahtumista lähimpänä tätä ideaalia.

Koff Lite

Jos oli "uusi Lahden Sininen" suuri pettymys niin Koff Liten jälkeen olen sanaton. Jopa Bud Litessä oli enemmän makua kun tässä Koffin "olutkulttuurin" ilmentymässä. Koff Liten jälkeen aukesi Carlsberg Lite - eipä lauluja lauleta siitäkään, mutta ohranjyvän mitalla voitti kotimaisen verrokkinsa.

http://www.ratebeer.com/beer/sinebrychoff-koff-lite/86023/10233/
http://www.ratebeer.com/beer/carlsberg-lite/85931/10233/

Panimoravintola Beer Hunters täyttää ylihuomenna tiistaina 10 vuotta!

Vuoden 2007 oluet

Tämä tulee hieman myöhään, mutta tässä viime vuoden 1096:sta maistetusta oluesta parhaat eli Top 10:

1) North Coast 10th Anniversary Barrel-Aged Old Rasputin
Tätä herkkua löytää Akkuratista, Tukholmasta - kovaan hintaan. Normiversiokin on loistava ja tämä ponkaisi viime vuonna all time listani viidennelle sijalle.

2) Weihenstephaner Korbinian
Weihenstephanin dobbelbock! Jostain syystä tätä ei saa ainakaan vielä Suomesta. Celebratorin kanssa tuplapukkien aatelia.

3) Firestone Walker 10
"Blend of barleywine, imperial stout, imperial brown, and double IPA aged in Old Fitzgerald Barrels." kertonee kaiken tarpeellisen. Nautittu kesällä Petolahden sessioissa.

4) Schneider Aventinus Weizen-Eisbock
Aventinuksen hardcore-versio löytyi pullona Schneiderin "panimoravintolasta" Münchenistä.

5) Samuel Smiths Imperial Stout
Samuel Smithejä alkoi tulla maahan vuoden 2007 aikana (uudelleen). Impyn lisäksi Oatmeal Stout on maailmanluokan olut.

6) BFM Abbaye de Saint Bon-Chien 2006
Petolahden sessioissa nautittu loistelias sveitsiläinen pienpanimotuote, 11 % flaamilaistyyppinen hapan ale.

7) Victory Storm King Imperial Stout
Huippupanimon 9,1 % tasapainoinen impy. Maisteltu Vaasa-sessioissa.

8) Bear Republic Racer 5
Maukas hedelmäinen ja persoonallinen IPA kalifornialaispanimolta. Tässä on käytetty Columbus-humalaa ja IBU:ja on 69. Vaasan sessioiden satoa.

9) Harveys Elizabethan Ale
Kompleksinen, erinomainen barley wine. Löydettu Olutravintola Pikkulinnusta.

10) Nils Oscar Julöl 2000
Seitsenvuotiaana Vaasa-sessioissa nautittu jouluolut. Tämä vuosikerta on ikääntynyt loistavasti.

Yhtään belgiä ei mahtunut listalle!