Hieman on ollut taukoa blogeilussa vaikka Olutoppaan puolelle olenkin saanut tekstiä aikaiseksi. Yritän olla syksyllä aktiivisempi. Kirjoitan tätä heiluvassa bussissa matkalla Helsinki-Vantaalle, josta matka jatkuu ti-su matkalle Berliiniin. Viime viikko meni kuitenkin Lontoossa, josta seuraavassa.
Great British Beer Festival 2009
GBBF 2009 oli minulle ensimmäinen brittifestari, johon osallistuin. Lähdin matkaan maanantaina ja palasin sunnuntaina. Itse festarit kestivät tiistaista lauantaihin, tosin viimeiseen päivään ystävineni en osallistunut. Maanantaina tapasin iloisen seurueen kesken "pubiryöminnän" (engl. pub crawl). Pubiryöminnässä kävellään pitkin Lontoon katuja ja piipahdetaan jokaisessa vastaantulevassa pubissa tarkistamassa real ale -tarjonta. Keskustassa tämä tarkoittaa oluiden nauttimista parhaimmillaan (pahimmillaan?) noin 50 metrin välein. Seurueeseemme kuului isäntä Chris, tanskalaispariskunta Jan ja Charlotte, niin ikään tanskalainen Christian sekä suomalaiskaverini Patrik - kaikki Ratebeer.com:n aktiiveja. Ensimmäisen illan aikana tulikin jaettua muutama kymmenen half pintiä.
Chris oli ostanut minua varten festareille seasonal ticketin, lipun joka oikeuttaa sisäänpääsyyn joka päivä mukaan lukien tiistain ammattilaistunnit. Hintaa oli 23 puntaa (CAMRA:n jäsenille muutaman punnan edullisempi), joka on varsin maltillinen hinta tällaiseen tapahtumaan. Festarit alkoivat puolilta päivin Earl's Courtissa ja saavuimme paikalle hyvissä ajoin jonottamaan. Kannattaakin ostaa lippu etukäteen netistä (sen voi tulostaa) ja tulla Earl's Courtin ulkopuolelle ainakin puoli tuntia ennen ovien avaamista. Tällöin varmistaa itselleen hyvän istumapaikan - etukäteen lipunostaneiden jono liikkui myös jouhevasti vaikka venyi useiden satojen metrien mittaiseksi ennen porttien avaamista.
Festareilla oluita tarjoillaan kolmessa koossa: pint, half pint ja kolmasosa pint. Joka koolle on oma lasinsa - paljon eri oluita maistelevan kannattaa ottaa nip eli kolmasosapintin lasi. Lasipantti on kolme puntaa ja sen saa takaisin halutessaan poislähtiessä. Oman seurueeni jäsenet toki otimme kaikki kaksi lasia per oluthörhö - on kätevämpää kun hakiessa toiselta puolelta salia saa kaksi annosta. Festarihalli on iso ja se jakautuu useisiin baaritiskeihin. Jokaisella tiskillä on oma teemansa, useimmilla se on jonkun tietyn alueen panimot: Skotlanti & Wales, Luoteis-Englanti jne. Muutamilla isoilla panimoilla kuten Fullers ja Hook Norton oli omat tiskinsä. Erikoistiskejä olivat myös Bar Noveau uutuuksille, Bar UnusuALE erikoisille real aleille ja Real Ale in Bottles pullotavaralle. Lisäksi ainakin meidän ryhmämme erikoismielenkiinnon kohteena oli BSF eli "kaiken maailman oluet". Oluiden hinnat 1/3 pintille olivat punnan molemmin puolin eli mitään ihan ilmaista olut ei enää Britanniassakaan ole.
Kaikki festareiden brittioluet olivat ns. elävää eli real alea, jota pullo-osaston ulkopuolella tarjoiltiin sekä käsipumpattuna että suoraan caskista valutettuna (ns. gravity). Oluiden valintaa helpottamaan tarjolla oli festareiden ohjelmavihkonen (maksoi kaksi puntaa mutta niitä lojui kyllä ilmaiseksikin siellä täällä), tämän lisäksi oluet olivat netissä hiukan hankalasti listattuna. Muun maailman oluiden baarin BSF:n vihkonen oli ilmainen. Real aleja taisi listattuna olla kaiken kaikkiaan reilut nelisensataa.
BSF:n eli "kaiken maailman oluiden" osastolla kaikki oluet eivät tietenkään olleet "real aleja". Osaston kärjen muodostivat kuitenkin gravity caskeista valutetut jenkkioluet. Vaikka edustettuna oli Sierra Nevadan kaltaisia isoja panimoja ja niin joukossa oli myös joitakin harvinaisia pieniä panimoravintoloita. Tavara oli pääosin laadukasta, eräs brown ale oli kylläkin pilalla. BSF:n oluiden muut kärkimaat olivat Belgia, Saksa, Tshekki, Hollanti sekä uusi nouseva olutmaa Italia. Lisäksi tarjolla oli muutama valkovenäläinen olut ja pari espanjalaista pienpanimotuotetta. BSF:llä myytiin paljon pullotavaraa, mutta jenkkien lisäksi myös muuta tynnyritavaraa oli runsaasti. Pari erikoisuutta pitää mainita: De Molenilta oli EBF:n tapaan pari isoa tammitynnyriä, toisessa oli tammitynnyrikypsytetty Blood, Sweat & Tearsin Brudladdichin maltaasta tehty versio ja Tsarina Esran Reserva -versio. Molemmat kuuluivat festareiden terävimpään kärkeen, erityisesti ensinmainittu oli häkellyttävä tuote ja sijoittuu kaikkien aikojen listallani korkealle. Bockorin belgipanimo tekee muun muassa Jacobins-nimellä limulambikkeja: festariyllärinä oli Bockorin Foederbier sekä limujen pohjatuotteena käytettävä Oude Lambiek. Jälkimmäistä on ilmeisesti aiemmin ollut tarjolla vain yhdellä pienellä belgifestarilla ennen tätä. Se oli todella hedelmäinen ja hapan, hieman Cantillonin tyyppinen suunsupistaja. Hyvää! Italialaiset olivat mukana suurella ryhmällä myös myyntipuolella. Pääosin italialaiset oluet olivat pullotavarana ja koska festareilta saa hienosti ostaa pulloja myös ulos niin ne maistelimme suurimmaksi osaksi Chrisin kotona useamman illan aikana.
Entäpä sitten brittioluet? CAMRA:n (Campaign For Real Ale) järjestämä GBBF antaa hyvän läpileikkauksen brittioluiden kirjoon, sillä tarjontaa on runsaasti kattaen kaikki klassiset englantilaistyylit golden alen, bitterin, stoutin, portterin, mildin jne. Panimot ovat mukana yleensä parilla tuotteellaan, joten niitäkin on lukumääräisesti paljon ja maantieteellisesti jakautuneena läpi Britannian. Jopa saaripanimot Jerseyltä, Guernseyltä, Mansaarelta ja Wrigthinsaarelta olivat festareilla. Mutta samalla festaria voidaan kritisoida paikoillaan pysymisestä: osallistuvilta panimoilta edellytetään vakiintunutta asemaa eli vaikkapa South East England baarissa et näe kahden viime vuoden aikana perustettuja panimoita. CAMRA myös ilmeisesti tilaa tiettyjen speksien mukaan oluet panimoilta - tämä vähentää mielenkiintoisten uusien kokeilujen määrää. Mutuna voisin sanoa, että 90% kaikista oluista edusti neljän prosentin molemmin puolin olevia golden aleja tai bittereitä. Se päivän 35. vaalea kevyt ale ole enää kovin jännittävä. Toki muutamia vahvempiakin bittereitä oli ja ne yleensä edustivatkin keskitasoa parempaa tarjontaa. Parhaat stoutit, portterit ja mildit nousivat myös esiin massasta. Tilannetta ei helpota se, että caskit eivät selvästikään ole samanlaisessa iskussa kuin hyvin hoidetussa pubissa. Muutama panimo oli sentään rohjennut käyttää uuden maailman humalia bittereissä.
Isojen panimoiden tiskejä lukuunottamatta tarjoiluhenkilökunta (ja muukin) oli vapaaehtoisia. Mielestäni jossain näin tiedon, että festareilla työskenteli 1000 vapaaehtoista. Tiskin takaa löytyikin oman seurueemme Christianin lisäksi muun muassa tuttuja ruotsalaisia oluthörhöjä. Vapaaehtoisille on hallin toisessa kerroksessa "staff bar", josta Christian kävi välillä tuomassa meille maistijaisia. Siellä olleet caskit nimittäin olivat eri oluita kuin virallisen festariohjelman tuotteet. Palvelu pelasikin melko jouhevasti, ruuhkaa oli lähinnä iltaisin, mutta silloinkin montaa minuuttia ei tarvinnut tiskeillä jonottaa. Oluen lisäksi ruokaa oli runsaasti erilaisissa muodoissa: pasteijoita, intialaista ruokaa, piiraita, hot dogeja, chipsejä yms yms. Tuttu skottipoika Craig tilasi 20 tuumaisen bratwurstin, jota mainostettiin Britannian pisimmäksi! Epäilemättä se myös sitä oli.
Tiistai, keskiviikko ja torstai menivät melko samanlaisella kaavalla. Perjantaina viivyimme paikalla vain muutaman tunnin, koska suurin osa mielenkiintoisista oluista oli jo saatu. Jenkkicaskit kiersivät niin, että uusia oluita tuli tarjolle muutama per päivä. Etukäteislistalta olleista kylläkin jäi puuttumaan melko monta, joita ei perjantai-iltapäivään mennessä oltu nähty. Lauantaina emme enää viitsineet paikalle vääntäytyä. Tavallisesti moni olut onkin jo loppunut hyvissä ajoin. Eli suosittelen ensimmäisiä päiviä - viikonloppu nyt muutenkin on varmaan suosittu ja jonoja esiintyy alkuviikkoa enemmän.
Perjantaina menimme festareilta The White Horse -pubiin. Paikkaa voi suositella. Itsessään sen antaa hieman upscale ravintolan vaikutelman arvokkaalle paperille painettuine olutmenuineen, mutta tarjonta on mukava. Talon oluina lienevät Thornbridgen panimot tuotteet ja heillä onkin tarjota valtavirrasta poikkeavia oluita kuten Nelson Sauvin ale Kipling. Hanassa oli myös mm. Duvelia, Meantimen High Saisonia ja Stonen Smoked portterin vaniljapavuilla maustettua versiota. Pullotavaraa oli kiitettävästi, isoja belgipulloja ja Harvest Alen eri vuosikertoja. Valitettavasti osa pulloista ei ollut kovin tuoreita, kuten tilaamani Brooklyner Weisse.
Lauantai kuluikin sitten keskustassa. Boroughissa kannattaa ehdottomasti käydä The Market Porterissa. Tässä erittäin suositussa pubissa on melko varmasti Lontoon nopeiten vaihtuva real ale -valikoima. Tarjolla on tusinan verran real aleja ja rotaatio käy koko linjassa vähintään kerran päivässä. Me kävimme muualla ja palattuamme taisi olla aamun tarjonnasta jo parissa tunnissa vaihtunut kolme neljä tuotetta! The Market Porterin vieressä on katettu "kauppatori", jossa on Lontoon keskustan tärkein olutkauppa: Utobeer. Utobeer käsittää muutaman hyllyn, joilla on hyvä valikoima oluita ympäri maailman. Tarjolla oli muun muassa Huvilan oluita. Itselleni tarttui mukaan lähinnä BrewDogin oluita. Illaksi seurueemme osti muun muassa Chilen maapisteen ja Nogne O:n uutuuden, belgityylisen Tiger Tripelin. Samoilla nurkilla on pikkuruinen The Rake, josta saa real alejen ohella laajan valikoiman muitakin oluita. The Rakessa oli töissä skottiystävämme Tom (Ratebeerin MagicDave6). Rakella oli hanassa Harvest Alen vintage 2005:tä, Old Guardiania sekä kellarissa (ei vielä tarjolla, mutta saimme Tomilta maistijaiset) Sierra Nevadan Imperial Smoked Porter.
Viimeisen lauantai-iltana "kotioloissa" suoritetun maistelusession jälkeen olikin aika sunnuntaina heiluttaa hyvästit ja palata kotiin. Heathrowin kolmosterminaalissa ei ole pubia, joten siellä oli tyytyminen kahviin. Kuuden päivän "putken" jälkeen se tekikin hyvää.
Kirjoittelen tätä loppuun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Suuntaamme kohti Berliiniä. Seuraavat pari päivää on näin viimeisen kesälomaviikon kunniaksi tarkoitus nauttia välillä pohjahiivaoluista. GBBF:stä todennäköisesti tulen vielä myöhemmin käymään läpi festareiden parhaita oluita, kunhan saan viikon aikana syntyneet reilut 400 olutarviota siirrettyä nettiin ...
